Näytetään tekstit, joissa on tunniste kasvattaja. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kasvattaja. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 28. helmikuuta 2018

Jumin joulupennut

Koska olen ollut niin laiska päivittämään en ole muistanut myöskään päivittää Jumin joulun alla syntyneistä pienokaisista.

Korpihillan kenneliin syntyi 25.12 seitsemän iloista kaveria - kaksi urosta ja viisi narttua. Värejä sieltä tuli mustasta punaiseen erinäisillä valkoisilla merkeillä. Pennuista voit lukea lisää täältä.

Pentueen tiedot löytyy jalostusnetistä tästä linkistä.

© Korpihillan

tiistai 8. syyskuuta 2015

Pari näytelmää juostu

Kun syksyn illat pimenee ja tulee ikävä kesää niin päivittelen meidän kuulumiset kesältä tänne... Nyt on ollut niin miljoona miljoona tsiljoona rautaa tulessa ettei vaan ole ehtinyt.

Pari näyttelyä ehdittiin Brion kanssa loman aikana kiertämään, Raisiossa ja Tampereella. Raisiossa oltiin ainoa uros joka sai ERIn (eli se suaatanan sertti olisi ollut plakkarissa) mutta tuomari ei halunnut antaa SAn. Tampereella Brio oli taas liian raskas ja sitä ja tätä. Samaa se aina on.


Nyt jos meinaa amstaffin ostaa niin kannattaa olla varovainen. Tai oikeastaan tämä varoitus on jatkuva sillä kasvattajat ovat järjestäen ottamassa riskejä mitä me kuluttajat sitten maksamme sairaiden koirien muodossa. Kasvattajan mielestä voi olla siistiä kokeilla suurta sisäsiittoisuusprosenttia tai kasvattajan mielestä voi olla ihan ok käyttää semi-allergista koiraa. Vikalista on pitkä ja moni kasvattaja tekeekin kompromisseja mutta siinä vaiheessa kun kompromisseja on enemmän kuin mitä yksilössä on tervettä on se puhdasta rahastusta. Me kuluttajat äänestämme jaloillamme - älä tue pentutehtailua, edes sellaista joka tapahtuu rekisteröidyn kennelnimen takana.

tiistai 3. maaliskuuta 2015

Tulipa kerran...

//puurnaus alkaa

Tulipa kerran vastaan ihminen joka ajatteli, että hän tekee amstaffista työkoiran. Tällä ihmisellä ei tosin ollut minkäänlaista pohjaa koirien kouluttamisessa (jos ei satunnaista nakinheilautusta lasketa) saatika mitään oikeaa kokemusta viettien rakentamisesta tai viettikontrollista. Silti hän oli päättänyt harrastaa suojelua ja kasvattaa rodunomaisia työkoiria. Rodussa jonka "työ" on viimeksi ollut rinkikoirana oleminen. Rodun historiassa ei juurikaan ole henkilövartiointia nähty. Rotu jossa ollaan ylpeitä niiden ihmisrakkaudesta. Tämä ihminen meinasi nyt tehdä suojelukoiria. Jaa miksi? Koska ipo oli lähin harrastus mitä löytyy rodunomaisuuteen. Anteeksi mitä?

*tähän väliin facepalm*

Ei sillä, että ipoa ei saisi harrastaa amstaffilla - onhan minullakin ehkä omat mietteet lajista. Koen kuitenkin olevani astetta kehittyneempi ja haluavani kilpailla eikä vaan harrastaa. Minua kiehtoo jälki ja tottelevaisuus. Ne on yhtä kiinnostavia (jos ei jopa kiinnostavampia) kuin C-osa. Lisäksi en tunne vetoa lajiin sen takia, että se olisi rodunomainen vaan siksi, että se ei sitä ole. Miten paljon voimme koiriamme kouluttaa ja sitä rataa. Ei ole minun asia kertoa kuka saa tehdä ja mitä mutta en kyllä yhtään ihmettele kun väki maailmalla nimittelee amstaffiväkeä vitipäisiksi tällaisten sammakkojen takia.

Mainitsinko, että tämä henkilö kenestä kerroin alussa haluaa kasvattaa poliisille koiria? Jo pelkkä tuo toteamus kertoo minulle miten helv*etin huonolla pohjalla koko ihminen on edes liikenteessä. Poliisi joka valitsee malin jopa sakemannin yli. Sinne sekaan amstaffeja? Nauran ja itken samalla. Kyseessä on rodun kasvattaja. Rodun kasvattaja jonka kokemus ja osaaminen on tuolla tasolla - apua.

No, perse edellä puuhun ja sitärataa. Voin olla väärässä - voi olla, että kyseinen henkilö tekee tuloksen koirallaan mutta todennäköisempää on, että huomaa suojeluharrastuksen olevan lähinnä elämäntapa ja, että siihen kuuluu myös osiot a ja b. Hups.

puurnaus loppuu//

perjantai 6. helmikuuta 2015

Sataprosenttinen jälkeläisnäyttö

Kaikki Jumin jälkeläiset kolmesta pentueesta on nyt tutkittu - iso kiitos kasvattajille ja pupsien omistajille <3 Toivon mukaan jos Jumille joskus tulee lisää tutkittavia niin ne tutkitaan yhtä täsmällisesti kuin nämäkin.

Kyynäreet, tutkittu 11/11, 100%
0/0, 11 pentua > 100% (näistä kaksi CTllä kuvattu)

Lonkat, tutkittu 11/11, 100%
A
A/A (3kpl), yhteensä 3 pentua > 27%

B
A/B (2kpl), B/B (4kpl), yhteensä 6 pentua > 55%

C
B/C (1kpl), C/C (1kpl), yhteensä 2 pentua > 18%

Katso jälkeläiset jalostusnetistä

lauantai 20. syyskuuta 2014

Pakko hehkuttaa isin poekaa

Pakko hehkuttaa. Jumin urospentu edellisestä pentueesta (Villa Vappulan Bogart Co.) oli Tampereen ryhmiksessä tänään. Tyyppi korkkasi junnukehät 10kk iässä upealla menestyksellä

JUN ERI1, SA, PU1, SERT, ROP!! Amstaffeja oli näytillä 38kpl joten tämä oli vahva suoritus Ressulta. Onnea Lauralle, Tiinalle, Sirulle ja Kiialle kauniista pennusta!

"Excellent size, Elegant dog. Excellent outline. Very good chest. Very good angulations. Powerful head. Good eyes. Correct movements."



tiistai 9. syyskuuta 2014

Pentutehtailija on paha, kasvattaja aina hyvä?

SEY on pyrkinyt vähentämään pentutehtailijoiden pisneksiä valistuksella ja kampanjoinnilla. Esimerkiksi kertomalla Timin tarinaa. Suuri yleisö saattaa jo ymmärtää, että rekisteritöimätön koira on aina paperiton ja paikasta jossa paska/kusi haisee ja pentuja on tsiljoona niin ei ehkä kannata sitä pentua hakea.


Kennelliiton sitoumuskasvattaja ei kuitenkaan ole mikään tae siitä, että koirat tai pennut ovat hyvässä hoidossa tai, että kasvatustyötä pyöritetään ns. puhtailla jauhoilla.

Kasvattajaksi ei pääsee kuka tahansa.
Väärin. Mikäli sinulla on pari sataa ylimääräistä, jaksat ilmoittautua liiton kasvattajakurssille ja löydät itsellesi rotuyhdistyksen joka puoltaa sinun kasvattamista (jotkut yhdistykset vaatii puoltamiseen puhtaan rekisterin eläintenpidossa tms mutta suurin osa ei taida vaatia yhtään mitään). Eli hirveän hankalaa kasvattajaksi ryhtyminen ei ole.

Kasvattajalla on aina rodun paras mielessä.
Väärin. Ehkä omasta mielestään mutta harvemmin tämä on totta. Ikävä kyllä.
Nuori, innokas ja uusi kasvattaja ei välttämättä omaa niin paljon tietoa ja taitoa mitä vanhemmille kasvattajille on kertynyt linjoista / suvuista / yksilöistä. Totuus ei löydy jalostusnetistä vaan niissä kahdenkeskisissä keskusteluissa jossa myönnetään vaikkapa jalostusmatadorin olevan täysin allerginen tai jalostusnartun tappaneen kolme pentua. Näissä kohtaa uusi kasvattaja ei välttämättä tiedä tarpeeksi jotta voisi tehdä pentuepäätöksensä oikeilla tiedoilla.

Vastaavasti vanha ja kokenut kasvattaja on jo tehnyt kaiken. Hänellä on (todennäköisesti) oma ostajakunta, omat fanijoukot ja piirinsä. Vanhempi kasvattaja voi tehdä riskejä mitä nuoremmat ei voi koska vanhemman valta / se kokemus / jne. Totuushan on, että ei se vanhemman kasvattajan riskit ole yhtään vähäisempiä kuin nuoremman mutta se vaan pystyy perustelemaan pentueensa ikävuosilla ja kokemuksella.

Esimerkki todellisesta elämästä. Tekeillä on kokeneen kasvattajan pentue jossa uroksella on todettu lievä distichiasis silmissä. Nartulla on todettu lievä distichiasis sekä lasiaisen rappeutuma. Mikäli tämä pentue olisi aloittelevan kasvattajan pentue niin rotuharrastajat olisivat takajaloillaan huutelemassa miksi kukaan yhdistää silmäsairauksia jotka kertaantuu. Koska kyseessä on kokenut, monta vuotta kasvattanut ihminen kukaan ei kyseenalaista (ainakaan julkisesti) vaan todetaan, että "pakkohan sen on tietää mitä se tekee". Kukaan meistä ei kuitenkaan ole selvännäkijä. Mitä enemmän kasvattaa sitä enemmän uskaltaa ottaa riskejä ja sitä suurempi todennäköisyys on, että kaikki pennut ei ole terveitä.


Kasvattaja käyttää aina terveitä ja rodunomaisia koiria.
Väärin. Kasvattaja on ihminen kuten sinäkin. Hän tekee tahallisia ja tahattomia virheitä. Ikinä emme tiedä mitä vikoja pentueessa on ennenkuin pennut on maailmalla. Toki kasvattaja voi valistaa itseään katsomalla uroksen tai nartun aiempia pentueita tai vanhempien sisaruksia ja sen perusteella tehdä joitain johtopäätöksiä terveyden suhteen.

Meitä on kuitenkin moneen junaan. Jonkun mielestä allergia ei ole periytyvä sairaus (nillittinilliti, ei se olekaan vaan taipumus periytyy), toinen on sitä mieltä, että rakenteelliset viat ei periydy ja kolmas on sitä mieltä, että koiran luonne voi olla kuinka huono tahansa koska ei se kuitenkaan periydy. Uroksen omistajan vastuulla on kertoa rehellisesti koiran huonoista puolista sitä jalostukseen kysyvälle. Mutta miten käy jos omistaja pimittää tietoa? Tai ei ole sitä mieltä, että toistuvat epilepsiakohtaukset ovat vakavia koska ovat niin lieviä?

Kasvattajalla on oikeus tehdä minkälaisia sopimuksia tahansa.
Osittain tämä on totta. Suomessa on sopimusvapaus mikä käytännössä tarkoittaa, että kaksi täysi-ikäistä ihmistä voivat solmia minkä tahansa sopimuksen keskenään. Mikäli kasvattaja on allekirjoittanut kasvattajasitoumussopimuksen häntä kuitenkin sitoo Kennelliittoon päin seuraavat kohdat:

8. Myydessäni koiran teen siitä kirjallisen sopimuksen Kennelliiton vahvistamaa lomaketta käyttäen tai muuten kirjallisena samansisältöisenä. Kauppahintaan sisältyy rekisteritodistus ja kirjalliset 
hoito-ohjeet. Jos Kennelliitto poistaa myymäni koiran rekisteristä, palautan kauppahinnan.

10. Luovuttaessani koiran sijoitukseen niin, että jalostusoikeus säilyy minulla, teen tästä kirjallisen sopimuksen Kennelliiton ”Sopimus koiran sijoituksesta” -lomaketta käyttäen tai muuten kirjallisena samansisältöisenä.

Näin ollen ja lauseiden välistä on tulkittavissa, että sopimus minkä kasvattajat tekee ostajan tai sijoituskodin kanssa tulee olla samansisältöinen kuin liiton omat sopimukset. Tämä vaan tuntuu olevan kovinkin hämärä käsite monille kasvattajille. Räikeimmät ylilyönnit mitä olen kuullut taitaa olla näitä "myyn koiran sulle täyteen hintaan, teet sille kaikki terveystutkimukset mutta mä sit omistan sen jalostuksellisesti ja otan kaikki pentuerahat jos se joskus sellaisia saa". Tai sitten sijoituskoirien täysin kohtuuttomat sopimukset (liian paljon pentueita, liian pitkiä aikoja tai vaikkapa sperman kerääminen). Suosittelen lukemaan liiton omat sopimukset ennenkuin allekirjoittaa kasvattajan tekemän sopimuksen, nimim. itse kämminnyt sopimuksensa pahasti. Pennulla on tapana sokeuttaa uutta omistajaa kovinkin suuresti joten kannattaa todella olla varovainen mitä sitä pentutuoksun huuruissa allekirjoittaa.

Olen tilivelvollinen kasvattajalle.
Väärin. Et ole. Toki oletusarvoisesti kasvattaja haluaa olla tukenasi pennun kanssa ja tahtoo auttaa mikäli tulee kysyttävää mutta sinä olet ostanut kauppatavaran ja se kauppatavara on sinun hyvässä ja pahassa.


Monessa asiassa kannattaa kuunnella pätevää kasvattajaa mutta yksi tärkeimmistä asioista mitä suosittelen opettelemaan on kyseenalaistaminen. Ei ole väärin ajatella omilla aivoilla. Jos vanhemmat on raskaita tankkeja niin todennäköisyys, että pentueeseen syntyy ihan kevyttä terrieri on häviävän pieni. Jos vanhemmilla on allergia tai kutisee niin on mahdollista, että pennullakin on allergiaa.

Joskus mietin ihmisiä jotka ovat ns. "kasvattajauskollisia". Eli ihan sama minkä pentueen kasvattaja tekee koska se on ainoa oikea keneltä voisi harkita pentua. Toki jos ei halua kantaa rahaa yhdellekään toiselle kasvattajalle niin sitten ei ole vaihtoehtoja. Minulle on aina ollut kasvattajaa tärkeämpi se yhdistelmä. On monta kasvattajaa keneltä en ottaisi (ihan vaan siksi, että en halua tukea heidän toimintaa) mutta on myös moni kasvattaja joiden kanssa en koe, että meillä olisi mitään yhteistä mutta oikean yhdistelmän kohdalla voisin hyvinkin ajatella ottavani pentueen siltä kasvattajalta.

Summa summarum.
Mieti ennenkuin ostat, että keneltä ostat. Mitä allekirjoitat ja paljonko maksat. Mitä sillä rahalla saa ja mitä sillä rahalla tuet. Ihania koiria on maailma täys.

Note. Kuvien koirat ei liity tapauksiin millään tavalla ;)

lauantai 30. elokuuta 2014

Jatkuvasti bileillään

Elokuu on meillä yhtä juhlaa <3
Rakas Jumi täytti tänään NELJÄ vuotta. Mihin se aika rientää?
Päivä vietettiin Strongwilledin pentuepäivillä jossa Jumi esitti DOBOilua. Osallistuimme myös makkaransyöntikisaan (voitettiin) ja temppukisaan (taidettiin voittaa myös se). Ihana päivä mukavien ihmisten seurassa. Ilta meni sitten kotisohvalla piereskellen kun oli niin paljon herkkuja.


tiistai 15. huhtikuuta 2014

VV-pentutreffit

Sunnuntaina pakkasin koirat autoon ja lähdettiin koko kööri Lohjalle pentutreffeihin. Jumilla on kolme pentuetta josta kaksi on Villa Vappulan kennelin pentueita. Siellä paikalla oli melkein koko B-pentue ja yksi edustus A-pentueesta.

 Kaikki pennut ovat kehittyneet kovasti ja nätisti, oikein tyytyväinen saa olla kasvattaja. Nuoriahan ne on vielä mutta hyviltä ja lupaavilta näyttävät kaikki :) Pennut sai mennä riehumaan kera Brion aidatulle pihalle ja Jumi kera A-pentueen Armin jäivät "yläpihalle" hengailemaan. Tai lähinnä juoksemaan itsensä piippuun... Päivään kuului lisäksi vähän näyttelytreeniä, vähän ruokaa, vähän korvienteippausta ja paljon amstaffipusuja.


torstai 21. marraskuuta 2013

Ylpeä isi ❤

Villa Vappulaan syntyi viime yönä kuusi reipasta kaveria. Marsujen sukupuolijakauma on neljä urosta ja kaksi narttua. Jumi-isä on jälkikasvustaan ylpeä ja toivoo, että kaikista kuudesta kasvaa reippaista amstaffin-alkuja.

Vasemmalla oleva valkealaikkuinen on uros, keskellä oleva paidi on narttu ja loput punaiset sitten narttu ja uroksia.
 

perjantai 11. lokakuuta 2013

Daydreamer's Magic Number

Oli kenties tullut sen aika. Kenties. Toinen koira mahtuisi taloon vaikka mieluiten sen toki ottaisin vasta kun asuisin maalla, omakotitalossa jossa iso piha ja paljon tekemistä. Todennäköisyys, että näin parin vuoden etsinnän jälkeen tämä täydellinen talo tipahtaisi syliini oli kuitenkin melko epätodennäköinen. Joten olin jo hyväksynyt sen tosiasian, että toinen koira tulee mitä ilmeisemmin myös kasvamaan Helsingin vilinässä.

Koska sen tietää, että on toisen koiran aika? Olen käynyt kaikki väittelyt päässäni läpi. On pohdittu vakuutuksia, autoja, lisätilaa nykyiseen autoon, ulkoilut, reissut, kissat, raha, ruoka, tilat, portit... Lista on loputon. Olen miettinyt kaikki kauhuskenariot ja mahdolliset ongelmat. Jumi on vasta nuori. Toinen uros talossa tuo 99% todennäköisyydellä ongelmia mukana. Se onko ongelmat ratkottavissa jää nähtäväksi. Lopulta se viimeinen kysymys on enää vastaamatta. Haluanko tosiaan toisen koiran?

Sitten tuli Brio.

Eli kyseessä on pikkupoika nimeltä Daydreamer's Magic Number (aka Brio). Sukutauluun pääset tästä. Poika on syntynyt Hollannissa ja on yhteistuonti suomalaisen kasvattajan kanssa. Jo ennen pentujen syntymistä kävin salaa kuolaamassa sukua ja kun pennut sitten syntyi niin laitettiin kyselyä niistä. Sattumien ja mutkien kautta pikku-Brio sitten muutti Suomeen syyskuun loppupuolella.

Tästä pääset Brion omalle sivulle

tiistai 1. lokakuuta 2013

Täällä haisee paska.

 
Nyt se on sitten virallista. Meille muutti pieni hiiwiö. Brio kutsumanimeltään, oikealta nimeltään Daydreamer's Magic Number. 

Brio lensi koko matkan Hollannista viime perjantaina tasan seitsemän viikkoa vanhana ja on sen jälkeen viihdyttänyt minua ja ärsyttänyt Jumia. Sanomattakin selvää (?), että Jumi on kaverista vähän nyreissään ja mustasukkainen. Tosin kun poistun huoneesta niin Jumi käy kutsumassa leikkiin ja on niin kaveria mutta kun tulen takaisin niin käyttäytyy kuin pentu lähinnä oksettais. Ja pahasti... 

Minä taas muistan miksi vihaan pentuja. Ne kun ei tee muuta paitsi paskoo, kusee ja nukkuu. Hirveän kylmänarka tuo tuntuu olevan ja piti käydä ostamassa sille paita.. Harmi vaan, että ei suostu tekemään tarpeita takki päällä.

Toistaiseksi on mennyt yllättävän kivuttomasti kahden koiran kanssa olemin mutta katsotaan kauanko ilo kestä. Pari viikkoa vietän "äitiyslomaa" ja sen jälkeen alkaa normi arki. Vähän jännittää enkä ole vielä päättänyt miten aion koiria jättää (keskenään / eristettynä) ja ajattelinkin, että päätän vasta sitten kun näen miten nuo lämpenee toisilleen.

torstai 19. syyskuuta 2013

Nalkissa Lohjalla

Jumi sai naista. Taas!
Laura (Kennel Villa Vappulan) päätti käyttää Jumia uudestaan B-pentueeseen ja siksi käytiin eilen Siiriä moikkaamassa Lohjalla. Astutus tapahtui juuri niinkuin mielestäni pitääkin. Koirat annettiin rallata pitkin pihaa ja ennenkuin ehdittiin edes alkulöpinät löpistä oli homma hoidossa ja koirat nalkissa. Siinä nyt on pakko vähän tukea koiria että eivät lähde juoksemaan eri suuntiin mutta muuten astutusta ei jälleen kerran tarvinnut avittaa yhtään.

Huomenna mennään vielä uusiksi ja katotaan jos vielä tekisi mieli puolin ja toisin. Toivon mukaan saadaan lisää pikku-Jumeja maailmaan.

Pienistä puheen ollen niin on hyvin mahdollista, että sellainen pieni kotiutuisi myös minulle mutta siitä myöhemmin kun asia varmistuu.

torstai 14. maaliskuuta 2013

Kiva kotikoira ei ole kiva harrastuskoira

Usein kuulee pk-puolella sanottavan, että kiva harrastuskoira ei välttämättä ole kiva kotikoira. Sellainen huippuviritetty ja täpinöissä oleva paimen ei välttämättä pysty rauhoittumaan kotioloissa. Me harrastajat hyväksymme tämän. Koira jonka jalostuksessa on otettu huomioon, että sen tulee olla reaktiivinen, energinen ja vilkas ei ehkä ole se mukavin kotikoira. Mutta onko se kiva kotikoira ikinä kiva harrastuskoira?

Käytetään esimerkkinä vaikka tyttöä Liisa. Liisa on päättänyt ostaa koiran ja onkin selaillut kasvattajia jonkin aikaa. Hän on löytänyt sieltä jostain sopukoista kivan tuntuisen kasvattajan ja rotukin tuntuu omalta. Ei ehkä edusta sitä ihan tavallisinta rotua mutta on sillä jotain oikeuksia johonkin lajeihin mitä Liisa jostain esittelystä luki. Liisa ei kuitenkaan niistä välitä ollenkaan sillä hän etsii kotikoiraa, ehkä näyttelyissä voisi piipahtaa.

Liisa ostaa pennun. Liisa on valinnut kasvattajan sen mukaan, että sivuilla oli mukavia perhekuvia aiemmista pennuista ja kasvattaja vastaavasti on valinnut pennun Liisalle sillä ajatuksella, että sen kanssa on helppoa elää kotikoiran elämää. Kuten Liisa sanoi haluavansa. Kasvattajan mukana lähtee kattava tietopaketti koiran kouluttamisesta ja kasvattaja on tukena aina kun tulee joku ongelma eteen. Liisa kun haluaa kivan ja yhteiskuntakelpoisen koiran.

Koira on ehtinyt olla Liisalla jo hetken aikaa kun Liisa lähtee kaverin seuraksi tottis-kurssille. Kurssilla käydään läpi liikkeet ja perusasiat ja Liisan mielestä koiralla näyttäisi olevan hauskaa. Tästä intoutuneena Liisa haluaa jatkaa tottistelua. Kaverinsa kautta Liisa pääsee ryhmään jossa on saa apua ihan eri tasolla kuin tottiskurssilla ja tässä vaiheessa Liisa tajuaa, että kiva kotikoira ei ole kiva harrastuskoira.

Kaikki se energia ja vaiva mitä siihen koiraan on työnnetty jotta siitä saisi sellaisen joka ei vie leluja käsistä, on rauhallinen, ei kiihdy missään tilanteessa, joka ei omaa aloitekykyä, joka ei fokusoi kaiken energian tiettyyn tekemiseen, jota käsketään pois ihmisen seurasta kun työpäivän jälkeen väsyttää, joka ei ikinä voita yhtäkään taistelua koska omistajalle on kerrottu, että johtajuus kärsii jos koira voittaa. Koiralle jolle on opetettu olemaan kiva kotikoira on todella vaikeaa lähteä kumoamaan näitä jo opetettuja oppeja.

Näin kävi minulle. Ei ehkä ihan näin kärjistetysti mutta osia tästä on kuin omasta elämästä pennun kanssa. Seuraavan kanssa tiedänkin mitä haluan tehdä ja tulen tekemään monen asian toisin. Harmillista on vaan ne kaikki muut pennut joiden harrastustaival päättyy siihen, että omistaja on ensin käyttänyt tuhottomasti aikaa kitkeäkseen pois tietyn toiminnallisuuden johon sitten myöhemmin kentällä joudutaan käyttämään tuhottomasti aikaa jotta se saadaan sieltä takaisin mikäli kiinnostusta ikinä riittää senkään vertaa, että jaksaa tehdä sitä.

Ratkaisu? Ei minulla ole sellaista. Kai se totuus on se, että jokaisen koiran kohdalla sitä tekee vähemmän virheitä ja ehkä sitä valmiiksi tietää mihin tarkoitukseen koiransa hankkii ja yrittää tehostaa niitä harrastuskoiran ominaisuuksia siinä mukavan kotikoiran kasvatuksen lomassa.

maanantai 2. tammikuuta 2012

Historiaa nimen takana

Jumihan on alunperin Unkarista tuotu poikanen enkä tiedä millä perusteella kennelinpitäjät ovat valinneet nimensä mutta kävi ilmi kuukkelissa, että Fianna on myös Irlannin mytologiassa sotilasjoukko.

"Fianna was a warrior band, established to protect the high king of Ireland and the kingdom. It was generally called Fianna Éireann."

Tarina ei lopu siihen. Tämän lisäksi tässä sotilasjoukkueessa oli sotilas nimeltä Oscar.

"Oscar was the son of Oisín (Oisin) and Eibhir, and the grandson of Finn.

Oscar was the strongest and fiercest fighter of the Fianna. Oscar appeared frequently in battles. In his first battle, he was in love with Níam, the daughter of Áed Donn, who was king of Ulster. But Níam was betrothed to Áed, the son of King Fidach of Connacht. Áed received aids from Ulster and Leinster in the war against the Fianna. In the fighting, Oscar beheaded Áed, and also killed Áed Donn and Baetán, the king of Leinster. Oscar won Níam.

In Bruidhean Chaorthainn (Fairy Palace of the Quicken Trees), Oscar swept off the head of Sinsar, the King of the World, in the battle on the ford of Shannon.

In the Fianna was defeated in the Battle of Gabhra. Oscar killed Cairbre, high king of Ireland in single combat, but he was also mortally wounded in this encounter.
"

Sellaista historianoppia tällä kertaa :)