Lykynlammen olympialaiset 2017

Pitkä aika on vierähtänyt edellisestä jutusta. Syitä on monia, enkä niitä isommin ala käsittelemään. Syöty kuitenkin  koko ajan. Ja liikuntaa harrastettu. Kuten otsikkokin kertoo, niin tämäkään ei ole varsinainen ruokajuttu. Viisi vuotta sitten nimittäin järjestimme maisteri Siiskosen kanssa kahteen pekkaan Lykynlammen olympialaiset. Homman nimihän oli, että juostiin käytöstä poistetun hyppyrimäen alastulorinteen 169 porrasta viisi kertaa ylös ja alas. Yhteensä 845 porrasta hapotusta. Hävinnyt maksoi illan kaljat sun muut juomat. Pappa betalar päti silloin eli Iskähän siinä maksumieheksi jäi kirkkaasti.

Tarkoitus oli uusia kisa seuraavana vuonna, mutta erinäisistä syistä johtuen homma siirtyi aina viiden vuoden päähän tähän kesään. Ei minulla ole ollut tämä porrasasia mielessä, kun aloitin kolme vuotta sitten crossfitin harrastamisen. Harrastuksen nimi tosin muuttui lisenssiasioista johtuen crosstrainingiksi tässä jokunen aika sitten. Mutta kun kisaa alettiin uudelleen suunnitella, niin heti tuli mieleen, että onpa mukava nähdä, mitä aktiivinen kuntoilu on saanut aikaan.

Lykynlammen portaat. Kuva: Willimiehen jäljillä -blogi

Kesäkuun ensimmäisenä viikonloppuna sitten kokoonnuttiin Lykynlammelle. Maisteri Siiskonen saapui Lappeenrannasta ja joukkoon uutena jäsenä liittyi myös opiskelukaverimme Mauri. Mauri on juossut maratoneja, mutta kaljan juonnissa on harjoittelunsa jäänyt vähemmälle. Edellisestä kerrasta oli muutosta sen verran, että ainakin minä tein kunnon lämmittelyt.

Kisaajat. Vas. Maisteri Siiskonen, Iskä ja Mauri
 Kuva: Willimiehen jäljillä -blogi

Ja kisa alkoi. Mauri säntäsi nuoruuden innolla (35v.) kärkeen. Sen jälkeen en häntä pystynyt omien kiireiden vuoksi seuraamaan. Seuraavana maisteri Siiskonen, ja viimeisenä minä, joukkueen ikäpresidentti (57v.). Siiskonen taitaa olla 52. Eli monenlaista kokemusta oli liikkeellä. Yllätyksekseni pystyin oikeasti juoksemaan ensimmäiset 80 rappua eli puoliväliin. Maisteri Siiskosen ohitin jo ensimmäisten parinkymmenen rapun paikkeilla. Hapoillehan se alkoi mennä. Mutta nyt tuli treenaamisen merkitys ensimmäisen kerran näkyviin. Hapoille menoa osasi paremmin varoa ja hallita. Ylhäällä pulssi huitoi 165 tietämillä, eli vielä ei menty ihan tappiin.

Toisenkin kierroksen pystyin vielä puoleen väliin juoksemaan, mutta sen jälkeen olikin kyseessä kävelykilpailu. Taidettiin viimeiset kierrokset jokainen enemmän tai vähemmän kävellä. Viimeinen kierros menossa, Siiskonen on koko ajan kestänyt sellaisen minuutin matkan verran takana. Ensimmäisen kerran viimeisellä kiekalla henkeä vetäessäni havaitsin maisterin yrittävän kiinni ottoa. Ja tässä tuli treenaamisen merkitys toisen kerran esiin. Kun tiesi kierroksen olevan viimeinen, pystyi vetämään itsensä ihan tappiin ja hapoille. Lisäsin vauhtia ja Siiskosen yritys hyytyi. Itsellä oli ylhäällä pulssi lähellä 190 ja jalat ihan tukossa. Mutta ne kestivät hapoille menon ja alas mentiin vielä hallitun ripeästi.

Kisan jälkeen

Mauri oli nopein, aika 13.17. Minä toisena aikaan 24.42, mikä oli melko tarkkaan kaksi minuuttia nopeampi kuin viisi vuotta sitten. Maksuvuoroisena ajan 25.55 saavutti maisteri Siiskonen. Sinänsä maisteri teki koko joukon kovimman suorituksen. Viisi vuotta ikää lisää ilman liikunnan harrastamista ja sekunnilleen sama aika kuin edellisellä kerralla!

Illalla sitten grillattiin, niistä ei sen enempää. Kunhan tässä kesän kiireet helpottavat, tulee myös ruokajuttuja. Liikunnallista kesää kaikille.

Madekeiton aikaan

Nyt eletään parasta madeaikaa. Vai olisiko se jo kääntymässä lopuilleen. Sinänsä minulle ei asialla ole väliä, sillä kalassa en ehdi käydä ja kaupasta en pihinä miehenä raaski kalaa ostaa. Kuten jo monessa kohtaa olen kertonutkin, käyn paljon tuossa rajan takana Venäjällä. Siellä kala on halpaa, 2-5 euroa kilolta, ja valikoima on ihan toista kuin kotoisissa kaupoissa. Esimerkiksi viimeksi käydessäni ostin tuoreita kalmareita hintaan kolme euroa kilo! Ja navagaa. Navaga on turskan sukuinen kala, joka elää Jäämeressä jään ja rannikon tuntumassa. Ja kun sain ystävältäni Sokerivaltakunta-blogin kirjoittajalta Sanjalta herkullisen oloisen madekeittoreseptin, päätin kokeilla, millainen siitä tulisi navagasta valmistettuna. Äiskä ei tykkää keitoista, koska niiden kestämine lusikassa vaatii hyvää hienomotoriikan hallintaa, joten laitoin nestettä niin vähän, että keiton sijaan syntyi pataa.

Navaga-pata aka bosnialainen madekeitto

1 sipuli

1 valkosipuli

n. 700 grammaa kalaa (pataan navagaa, keittoon madetta)

1 prk tomaattimurskaa

1 tomaattimurskapurkillinen vettä

11 tl mustapippuria

suolaa maun mukaan

1 rkl paprikajauhetta

chiliä

laakerinlehti

pari kolme keskikokoista perunaa kuutioituna

öljyä

Kuullota sipuli ja valkosipuli öljyssä. Lisää tomaattimurska ja vesi. Paljon mustapippuria, suolaa, paprikajauhetta, chiliä, laakerinlehti, kuutioidut perunat ja viimeksi kala. Kun perunaan alkaa hammas pystymään (noin 20 minuutin keittämisen jälkeen), on keitto valmis tarjottavaksi.

Navagapata.                                                             Madekeitto. Kuva: Sanja Alisic

Jotenkin näyttää siltä, että kännykkäni kameran värimääritykset eivät olleet kohdallaan. Joka tapauksessa, minusta keitto oli hirmu hyvää. Söin kaikki kalat keitosta ja kärsin ähkystä koko illan. Äiskä maistoi perunoita ja päätyi syömään juustovoileipiä ja jäätelöä. Suosittelen kuitenkin kokeilemaan vaihteluksi perinteiselle madekeitolle. Mausteiden määrät ovat likimääräisiä, niitä, joita itse käytin. Kannattaa säätää oman maun mukaiseksi.