Kuukausikatsaus

Tämä on tylsä postaus. Jos sinua kiinnostaa joku muu kuin kuukauden aikana syödyn ruuan monipuolisuus ja hinta, ei kannata jatkaa. Tämän kuukauden tarinat ovat nimittäin loppu. Jäljelle on jäänyt vain pelkkää faktatietoa. Tuossa tammikuussa nimittäin kerroin kuukauden ruokamenoista. Joku onneton sattui toteamaan, että voihan sitä säästää hinnassa, mutta mitenkä monipuolista sitten enää pystyy valmistamaan ja syömään. Minähän siitä innostuin. Päätin jatkaa toisen kuukauden putkeen talousmenojen tarkkailua, kuten myös sitä, mitä käytännössä syömme. Ei siis pelkästään suunnittelua. 

Mennyt kuukausi onkin sitten luiskahtanut tosi nopeasti ohi. Ensinnäkin on ollut tosi iso työ käydä tammikuun kaikkia kuitteja läpi ja muokata kuittien sisältämää tietoa sellaiseen muotoon, että niistä saisi jonkin asteisen blogipostauksen aikaiseksi. Asia on vielä vaiheessa, ja juttu tulee aikanaan. No toinen aiheeseen liittyvä asia on tietysti ollut helmikuun talousmenojen ylös kirjaaminen. Se ei ole kovin hirveästi työllistänyt, mutta oma riesansa on ollut aina muistaa kirjata ylös, mitä oikeasti syötiin. 

Ja summa summarum: Kuukauden talousmenot olivat 893,78 ruplaa ja 751,18  euroa. Kun ruplat muutetaan euroiksi, tulee kokonaissummaksi 773,41 euroa. Summa on huomattavasti isompi kuin tammikuussa. Pari syytä tulee hakematta mieleen. Ensinnäkin en ole aivan niin innolla pihtaillut ja toisaalta suurin selittäjä lienee runsaammat saunajuomat. Noin sormituntumalta. Mitä niillä saatiin aikaiseksi? Aika paljon hyvää ruokaa ja jokunen vähemmän hyvä:

01.02.13		eilistä maksakeiton tähdettä
02.02.13		lammastsahohbili
03.02.13		pelmenejä
04.02.13	päivä	madekeitto
	ilta	makaronia ja sienilihapullia
05.02.13	päivä	eilisen illan tähteitä, mansikkavispipuuroa, laskiaispullia pitkin päivää
	ilta	perunat ja valkea makkarakastike
06.02.13	päivä	paistettuja kuoreita, salaattia ja mansikkavispipuuroa
	ilta	makkaratattarelloa
07.02.13	päivä	salaatin ja vispipuuron tähteet
	ilta	broileriseljankaa
08.02.13	päivä	possurisottoa
	ilta	eilisiä seljankan tähteitä
09.02.13		riisiä ja keitettyä kirjolohta hollandaisekastikkeella
10.02.13		lohkoperunoita, lampaan ulkofileetä ja pässin kiveksiä
11.02.13	päivä	talkkunahyve
	ilta	tähteitä pakasteesta
12.02.13	päivä	salaattia
	ilta	hernekeitto
13.02.13	päivä	mannapuuro ja marjakeitto
	ilta	nakkikastike ja perunat
14.02.13	päivä	perunoita, kanaviillokkia ja jälkiruuaksi suklaamuffineja
	ilta	uunimada
15.02.13	päivä	eilistä kanaviillokin tähdettä ja uuniomenoita
	ilta	tattaria ja jauhelihapihvejä ja uuniomenoitten tähteet
16.02.13		makaronia ja pirkka-pestoa
17.02.13		makaronia, pirkka-pestoa, ryynimakkaroita
18.02.13	päivä	itse paistettuja kokojyväsämpylöitä
	ilta	kanakeitto
19.02.13	päivä	rahkapiiras, kanakeiton jämiä
	ilta	perunat, korvasienimuhennos
20.02.13	päivä	mannapuuro ja marjakeitto
	ilta	currylammasta ja riisiä
21.02.13	päivä	kasvismunakas
	ilta	lämpimät jauhelihavoileivät
22.02.13	päivä	ranskanperunoita, mustikkapiirakkaa
	ilta	ohrakasvisgratiinia
23.02.13		bataattia, pässin palleja, blinejä, tiramisua
24.02.13		pestopastaa ja eilisen tähteitä
25.02.13	päivä	bataattisosekeitto
	ilta	kalamureke ja perunat
26.02.13	päivä	mansikkaraparperikiisseliä
	ilta	pinaattilasagnea ja kahvikiisseliä, jäätelöä
27.02.13	päivä	eilisiä tähteitä
	ilta	perunoita ja paistettua seitä
28.02.13	päivä	katkarapusalaattia
	ilta	makaronia ja sienijauhelihapihvejä pakasteesta

Kilpailuvietti

Harrastin nuorena yleisurheilua. Olin lupaava pikajuoksija. Olin harrastanut jalkapalloa Simpeleen urheilijoissa ihan pienestä pojasta saakka. Yleisurheiluväki huomasi sattumalta, että minun kannattaisi kestää pois pallokentiltä ainakin silloin, kun siellä on peli menossa. Houkuttelivat jo 10-vuotiaana yleisurheilun pariin. Pikajuoksijana pärjäsinkin paljon paremmin kuin jalkapalloilijana. Homma jatkui aina airmeijaiän kynnykselle saakka. Lukion kolmannen luokan syksynä paikallisesta työväen urheiluseurasta Simpeleen Vesasta ottivat yhteyttä, että jos sinä niin kuin työmiehen poikana haluaisit vaihtaa seuraa, niin imatralainen 70-luvun pikajuoksuguru Kauko Karttunen on lupautunut valmentamaan! Kilpailuvietti oli jo aika pitkälle kehittynyt ja mieli olisi kovasti tehnyt, mutta onneksi järki voitti ja aloin keskittymään enemmän yöjuoksuun kuin pikajuoksuun. Sivussa kun hoiti opinnot niin sai ammatinkin.

Vaan vahva kilpailuvietti jäi. Ihan sama, mistä on kysymys, niin minut on helppo ylipuhua, kun mainitaan sana kilpailu. Niin kuin nyt tämä Nestlen bloggaajille tarkoitettu reseptikilpailu. Minä jo viikko sitten suureen ääneen todistin, että en osallistu kun teen vain muiden reseptien mukaan ruokaa eli en kokkaa omasta mielestäni. Vaan koko viikko on pitänyt kehitellä reseptejä mielessään ja keittiössään. Itse asiassa suurin este on ollut kisan säännöissä mainittu ateriakokonaisuuteen kuuluvan jälkiruuan kehittäminen. Tänään loksahti päässä, ja päätin osallistua kisaan. Eli tänään taas söimme Maggiruokaa.

Pinaattilasagne (neljälle)

750 g pakastepinaattia

1 valkosipulin kynsi

200 g maustamatonta tuorejuustoa

3 tomaattia

lasagnelevyjä

4 - 5 dl vettä

2 kpl Maggi tomaatti & yrtit fondikuppeja

juustoraastetta

öljyä

Sulata pinaatit ja laita ne kattilaan. Lisää murskattu valkosipulin kynsi. Kuumenna seos kiehuvaksi. Lisää tuorejuusto ja sekoita tasaiseksi massaksi. Ota kattila pois liedeltä. Voitele lasagnevuoka. Pane vuokaan kerroksittain ensin pinaattimössöä, sitten lasagnelevyjä ja toista kunnes pinaattimössö on loppu. Päällimmäiseksi kerros lasagnelevyjä. Keitä vesi kiehuvaksi ja sekoita fondikupit veteen. Kaada syntynyt liemi lasagnevuokaan. Älä säikähdä, vaikka nestettä on paljon oloisesti. Kyllä se sieltä haihtuu ja imeytyy lasagnelevyihin. Leikkaa tomaatit siivuiksi koko komeuden päälle ja lopuksi ripottele juustoraastetta mieleisesi määrä. Paista 200 asteisessa uunissa 40 minuuttia. Tarjoile.

Todella hyvää äänin 4 - 0. Äiskästä ei oikein saanut tänään selvää, että oliko se nyt ensimmäisen vai toisen luokan ruokaa. Hyvää kuitenkin. On muuten todella hieno tunne, kun porukka ympärillä vilpittömästi kertoo pitävänsä ruuasta.

Ja sitten se kilpailun edellyttämä jälkiruoka, jonka tosin napostelimme iltapalaksi.

Mövenpick suklaakermajäätelöä Arpaggio-vanukkaassa (neljä annosta)

5 espressokupillista (2dl) Arpaggio-nespressokahvia

2 dl kuohukermaa

1 dl sokeria

1/2 dl maitoa

1/2 dl perunajauhoja

Mövenpick Classic suklaakermajäätelöä

kermavaahtoa

suklaanonparelleja

Laita kattilaan kuuma kahvi, kerma ja sokeri. Sekoita hyvin. Lisää kattilaan kylmään maitotilkkaan sekoitetut perunajauhot ja kaada seos kattilaan. Kuumenna seos kiehumispisteeseen, mutta älä keitä. Siirrä sivuun. Annostele vanukas jälkiruokakulhoihin. Muotoile jäätelökauhalla jäätelöpallot, jotka laitat vanukkaan päälle. Koristele kermavaahdolla ja suklaanonparelleilla. Tarjoile välittömästi, ettei kermavaahto lähde leviämään.

Todella hyvää äänin 3 - 1. Juniori ei pidä kahvin mausta. Äiskältä jälleen ykkös- ja kakkosluokan väliin. Tätä tehdään toistekin.

Siloiteltu totuus ja hauen kieli

Jotkut asiat saavat muistelemaan aikaa ennen Äiskän sairastumista. Aiemmin saattoi käydä niin, että joku  aivan pieni tapaus toi minulle vanhat muistot mieleen, ja itkuhan siinä pääsi. On nimittäin aika kova pala todeta, että iso osa ennen sairastumista olleesta hyvästä on kadonnut. Ja harmitus omasta ja rakkaimpansa puolesta. Joskus vessa- tai saunareissulla sitten taas tuli Äiskälle se harmitus. Sitten usein itkettiin yhdessä. Nykyään tilanteeseen on jo niin paljon tottunut, että tällaista sattuu harvemmin. Vaan enpä minä nykyään halua katsella vanhoja valokuviakaan. Tulee vain paha mieli. Matka nuoruuden kaikkivoipaisuudesta vanhuuden vaippahoitoisuuteen on niin lyhyt! Nykyään muistot tulevat enemmänkin haikeina tunteina menneitä aikoja kohtaan.

Näin kävi eilenkin. Lehmon Laptoni oli käynyt verkoilla ja toi kaksi neljän kilon haukea, hyväntahtoinen mies kun on. Eilen kaverini Hanskin kanssa fileoitiin kalat, jauhettiin ja jaettiin lihat. Niinpä tänään meillä olikin aterialla

haukimureketta ja currykastiketta

mureke

700 g jauhettua haukea

4 dl kuohukermaa

1 tl suolaa

1/2 tl mustapippurirouhetta

1 tl muskottipähkinää

Sekoita ainekset hyvin. Kaada uunivuokaan ja paista 200 asteisessa uunissa 45 minuuttia. Tarjoile perunoiden ja currykastikkeen kera.

currykastike

loraus öljyä

3 rkl vehnäjauhoja

2 tl currya

1 tl mustapippuria

1 kalaliemikuutio

5 dl maitoa

Kuumenna öljy kattilassa. Pyörittele vehnäjauhoja ja currya hetken aikaa öljyssä. Pane kalaliemikuutio kattilaan. Lisää vähän kerrassaan maito koko ajan hämmentäen. Mausta mustapippurilla. Keitä pienellä tulella hämmennellen kunnes kastike sakenee sopivasti. Tarjoile perunoiden ja kalamurekkeen kera.

Ihan syötävää äänin 2 - 1. Itse asiassa tuo ihan syötävää tuli Juniorilta, minusta se oli jopa hyvää. Äiskä ei suostunut maistamaan muuta kuin perunoita ja kastiketta.

Tämä oli siloiteltu versio. Todellisuus meni tuossa tarinan keskivaiheilla hieman toisin. Hauen jauhamisen jälkeen kyselin kavereilta hyviä vinkkejä, mitä voisi jauhetusta hauesta tehdä. Heleen neuvoi tekemään haukiquenelleja, ja Chef Jones kertoi quenellien olevan herkullisi. Kun lisäksi serkkulikka Trondheimistä kehotti valmistamaan keitettyjä kalapullia, oli valinta valmis - quenellejä. Heleenin ohje oli varsin suurpiirteinen, mutta samalla yksinkertainen ja yksinkertaisuus oli vielä järkeenkäyvästi perusteltu.

Suora lainaus Heleen's Hobbies -blogista:

"Kalamurekkeen porteiini kypsyessään riittää sitomaan taikinan, joten kananmunia tai edes valkuaisia ei tarvita: maku on huomattavasti parempi.
Maukkaisiin haukiquenelleihin riittää siis raaka-aineiksi yhtä paljon hienonnettua haukea ja kuohukermaa, mausteeksi suolaa ja pippuria. Halutessaan ripaus cayennepippuria ja muskottipähkinää."

Yllä olevalla ohjeella aloitin. Saman verran kalaa ja kermaa. Siitä aloitettin ja ensimmäinen havainto oli, että on niin luirua taikinaa, että en millään saa jähmettymään, vaikka kuinka varovasti lämmittäisin. Onneksi oli haukea jauhettuna vielä 300 grammaa lisää. Ei muuta kuin ensimmäiset kokeilut kompostiin ja uusi yritys jäykemmällä seoksella. Vähän parempi, mutta mössöksi meni vieläkin. Vielä yritin siivilöidä ylimääräistä kosteutta pois, mutta ei auttanut. Vaan se auttoi, kun kaadoin koko mössön maustamisen jälkeen uunivuokaan ja paistoin reilun puoli tuntia 200 asteeessa. Oli tullut kehitetyksi ihan uusi kalaruuan resepti!  Kastike onnistui ensimmäisellä yrityksellä ja tykättiin kokonaisuudesta juuri noin, niin kuin kerroinkin. Vaan olisipa mukavaa, jos Heleen kävisi valaisemassa, mikä meni pieleen.

Ja se alussa mainittu mieleen tullut muisto näkyy tuossa kuvassa tummana ja pitkän omaisena jöpökkänä. Olimme joulun alla -93 muuttaneet takaisin Suomeen. Olin käynyt joskus helmikuussa päivällä ystäväni Karvisen kanssa verkoilla. Saaliiksi olin saanut muutaman kilon hauen, jonka valmistuksen olin ehtinyt aloittaa siinä vaiheessa, kun Äiskä tuli kotiin. "Moi, tuliko saalista?", kuului eteisestä. "Yksi hauki.", vastasin. Ehdittyään keittiön ovelle Äiskä kysyi selkäni takana: Oliko iso? Pyörähdin ympäri pitäen kädessäni paistinpannua, jolla oli paistumassa hauen maksa: "No tuon kokoinen oli jo pelkkä kieli!" "Noin iso!", huudahti Äiskä ja tajusi samalla: Helkkari, taas vedätit! Eihän hauella ole kieltä!

Eli molempien haukien maksan paistoin pannulla tänäänkin haikeana muistellen vanhoja terveitä aikoja. Oli se pala kurkussa tänäänkin, mutta tuo voissa paistettu hauen maksa vei sen kyllä mukanaan.

Ihme tauti!

Vallan tavatonta! Kaksi viikkoa sitten lähti ääni, tuli kuume ja kurkku oli yskiessä todella kipeä. Viikko meni Panadolin voimin töissä. Viime viikolla alkoi olla muuten normaali oli, mutta ääni oli vielä vähän vaiheessa. Tänään oli sovittu Insinöörin kanssa kokkailupäivä. Tehtiin naisille kaikkia kivoja ruokia ja turistiin touhutessa kaikennäköistä. Harmiteltiin muun muassa loistavan bluesmuusikko Mike Westhuesin poismenoa ja kuunneltiin Miken Shades of Blue -älppäriä. Kun vieraat olivat lähdössä, totesin äänen alkavan taas pettää. Niinhän siinä sitten kävi, että ääni melkein lähti ja tuli jälleen tautinen olo! No onneksi huomenna on vielä vapaapäivä ja saa lepäillä tautia pois kaikessa rauhassa. 

Päivän menu oli tällainen

Alkupala

bataattilastuja

pässin kiveksiä

hunajakastiketta

Pääruoka

blinejä

muna-kylmäsavulohi -sekoitusta

suolakurkkua hunajassa

kuullotettuaja sipulirenkaita

smetanaa

lohen mätiä

metsäsienisalaatti

Jälkiruoka

tiramisu (Insinööri oli tehnyt jo eilen illalla.)

kahvi

Bataattilastut

bataatti

öljyä

suolaa

Viipaloi bataatti ohuiksi siivuiksi. Minä siivutin raastinraudan juustohöyläosalla. Ruskista paistinpannulla öljyssä. Kun bataattilastut ovat kauniin kullanruskeita, nosta ne talouspaperin päälle ja valuta irtonainen öljy pois. Mausta suolalla ja siirrä sivuun.

Pässin kivekset

2 pässin kivestä

150 g voita

1 tl paprikajauhetta (mieluummin punaista. Jos käytät oranssia, lisää aavistus chiliä.)

1 tl kanelia

1 tl hunajaa

1 tl kuminaa

Kivekset ovat helpointa käsitellä pakastamisen jälkeen kohmeisena. Poista kaikki kalvot ympäriltä. Kun rauhanen on vielä kohmeinen, leikkaa siitä niin ohuita siivuja kuin pystyt. Kuumenna voi pannulla (ole tarkkana, ettet polta voita kuten minä.). Lisää paprika ja kaneli ja sekoita. Jatka kuumentamista minuutti pari, että mausteiden maku ehtii tasaantua. Lisää kivessiivut pannulle. Paista kolme neljä minuuttia kuumalla pannulla. Paistamisen aikana lisää myös hunaja. Poista kivessiivut pannulta. Anna pannulle jääneen nesteen kiehua hieman kasaan sillä aikaa, kun annostelet annoskuppeihin bataattilastuja ja kivessiivuja. Kun kastike pannulla on hieman paksuuntunut, kaada sitä isolla lusikalla annosten päälle ja tarjoile.

Naiset söivät pelkkiä bataatteja ja kastiketta. Lankomies sattui pistäytymään vaimonsa kanssa. Miehissä totesimme alkupalan hyväksi äänin 3 - 0. Ei puistata, sanoi jälleen Insinööri Lankomies totesi yllättyneensä ruokalajin syötävyydestä. Ja minua nolotti. Voi paloi hieman alkuvaiheessa ja maistui kastikkeessa. Ja bataattejakin yritin paistaa liian paljon kerrallaan sillä seurauksella, että ei tullut rapsakoita lastuja vaan sellaista sinänsä ihan syötävää mössöä!

No pääruoka ja jälkiruoka oli sitten ihan onnistunutta. Pääruuan resepti löytyy blinejä-sanan alta avautuvasta linkistä. Ja koska Insinööri oli tehnyt tiramisun, en sen reseptiikkaan puutu.

Ihha haa, hepo hirnahtaa

Minä en ole kovin intensiivisesti seurannut tätä hevosenlihaskandaalia, joten olen juuri sopiva ihminen laukomaan varmoja mielipiteitä. Minusta on ihan oikein, että puututaan, jos valmisruokia valmistetaan tarkastamattomasta lihasta tai jopa käytetään ihmisravinnoksi kelpaamatonta lihaa. Molemmat vieläpä rikollisessa mielessä, kuten käsittääkseni on jossain päin Eurooppaa tapahtunut. Näihin täytyy puuttua. Mutta tätä kotimaista hurlumheitä asian tiimoilta en ymmärrä. Paitsi sitä kauppiast, joka ilmoitti, ettei myymänsä lohi sisällä hevosenlihaa. On toki väärin, että myydään jotain muuta kuin mitä ilmoitetaan. Mutta mitä järkeä on vetää myynnistä pois ihan kelvollista ruokaa? Näin olen ymmärätänyt, että kotimaisessa hevosenlihaskandaalissa on nimenomaan siitä kyse, että hevosta ei ole ilmoitettu tuoteselosteessa, mutta liha sinänsä on ihan syötäväksi kelpaavaa. Minusta Pouttu on tehnyt niin sanotun pelimiehen liikkeen, kun on ilmoittanut olevansa valmis lahjoittamaan myynnistä pois vedetyt tuotteet vähävaraisille! Terveen järjen käyttöä firmalta! Ja jos teillä on siellä pakasteessa nyt pyörimässä kauhistuttavaa hevosen lihaa, niin meille voi tuoda. Me laitamma muutoin sunnuntaina kasvislasagnea, kun hevosen saatavuus on Pohjois-Karjalassa aika heikkoa.

Tänään jo totuttauduimme näihin hevosettomiin kasvisvaihtoehtoihin, sillä söimme

Ohraista kasvisgratiinia

6 dl vettä

1 kpl Maggi kasvisliemi fond cup

1 pss keittojuureksia

1 dl rikottuja ohraryynejä

1 punainen paprika

1 valkosipulin kynsi

1 tlk (220g) vihreitä papuja

2 rlk smetanaa

2 rkl kermaa

1 muna

juustoraastetta

Lisää kasvisliemi-fondi veteen ja kuumenna kiehuvaksi. Keitä ohraryynejä liemessä noin 30 minuuttia. Pilko paprika pieniksi kuutioiksi ja murskaa valkosipuli. Lisää ryynien sekaan paprika, valkosipuli ja keittojuurekset. Keitä vielä pienellä tulella 15 minuuttia. Lisää lyhyeksi pätkityt pavut joukkoon. Sekoita. Sekoita erillisessä astiassa smetana, kerma ja muna. Lisää seos muiden ainesten joukkoon ja sekoita hyvin. Kumoa mössö uunivuokaan. Ripottele pinnalle juustoraastetta. Paista 200 asteisessa uuniss 20 - 25 minuuttia. Tarjoile.

Hyvää äänin 2 - 1. Juniorilla on ihmeellinen "miks tässä pitää olla kasviksia" -kausi menossa. Äiskä arvioi kolmannen luokan ruuaksi. Olen samaa mieltä: ihan kelvollista perusruokaa.

Kuukauden talousmenot tähän mennessä 893,78 ruplaa ja 658,78  euroa.

Lämpimiä voileipiä

En tiedä mikä tässä nyt oikein mättää! Toisaalta tuntuu, ettei elämässä tapahdu mitään. Voisi jopa sanoa, että tylsiä aikoja elelen kesää odotellen. Silti koko ajan on kiire, eikä mitään saa aikaiseksi. Mistä tämä kertoo? Siitäkö, että olen tulossa vanhaksi? Toivottavasti ei. Vaan syödä piti tänäänkin. Ruokana erittäin nopeaa bileruokaa eli

lämpimät jauhelihavoileivät

1 kpl ranskanleipä
400 g jauhelihaa
100 g emmentaljuustoraastetta
punainen paprika
vihreä paprika
1 Maggi lihaliemi-fondue kuppeja (tai jotain muuta brandiä)
1 dl vettä

Laita uuni kuumenemaan 200 asteiseksi. Leikkaa ranskanleipä viipaleiksi. Poista paprikoista siemenet ja leikkaa pieneksi silpuksi. Ainekset ranskanleipäviipaleita lukuun ottamatta taikinaksi. Levitä taikina kakkaroiksi leipäpalojen päälle. Paista uunissa noin 25 minuuttia. Tarjoile.

Hyvää äänin 4 - 0. Äiskältä pitkästä aikaa arvio: Ensiluokkaista ruokaa!

Väsy

Tosi huonosti nukuttu yö takana niin Äiskällä kuin minullakin. Tauti antanut periksi. Siitä huolimatta vitsit vähissä vähäisen nukkumisen takia. Ruokana tänään yksinkertaistakin yksinkertaisempi

currylammas (kolmelle)

500 g lampaanlihaa
25 g voita
2 sipulia
3 - 4 valkosipulin kynttä
1 rkl currya
1 kpl Maggi Fond Cup -lihalientä. (Joo, joo. Käy varmasti myös lihaliemikuutio)
2 dl kookosmaitoa

Kuutio liha. Kuori ja pilko sipulit ja valkosipulit. Kuumenna paistinpannu ja sulata voi pannulla. Lisää curry. Kuumenna currya sekoitellen sen aikaa, että alkaa tuoksu nousta nenään. Lisää sipulit, valkosipulit ja vähän kerrassaan lihat. Paista lihoista nopeasti pinta umpeen. Pienennä lieden tehoa huomattavasti ja lisää kookosmaito. Hauduta pienellä tulella 40 minuuttia. Lisää liemivalmiste. Sekoita ja hauduta vielä viitisen minuuttia. Tarjoile riisin kera.

Hyvää äänin 2 - 1. Äiskä ei tykännyt. Ei taida yleensäkään tykätä lampaasta. Nyt rankeerasi kolmannen luokan ruuaksi. Minä olen tänään ollut niin tokkurassa, että kuvan ottaminenkin unohtui. Eräs innokas valokuvaaja ja aloitteleva ruokabloggaaja on sitä mieltä, että tärkeintä blogissa on hyvät kuvat. Minä en tiedä, mikä on blogissa tärkeintä, mutta sen tiedän, että joka päivä pitää syödä. Siinä mielessä ruuanlaitto on tosi hyvä harrastus.

Kuukauden talousmenot tähän mennessä 893,78 ruplaa ja 561,91 euroa.

Äiskä leipoo

On se mukavaa tämä ihmislapsen elämä. Äiskä ei terveenä tullessaan ollut mikään hirmuisen innokas jauhopeukalo. Innostui aina välillä leipomaan jonkun kakun tai vastaavan, vaikka enimmäkseen tulikin meidän perheessä nämä herkkupuolen jutut ostettua valmiina. Tai sitten tehtiin Kotiuunin korvapuusteja. Makeasta pitävä herkkusuu Äiskä sen sijaan aina on ollut. Mielessäni on välillä käynyt, että olisiko tuohon vähäiseen leipomiseen ollut syynä jatkuva työperäinen kiire. Nyt kuitenkin kaikki on toisin. Kun avustaja on itsekin sopivasti leipomisesta innostunut ja hallitsee vammaisen ihmisen työnohjauksen, niin meillähän tuoksuu milloin pulla, milloin joku piiras. Tänään tuoksui Äiskän helpon kuvaohjeen mukaan tehty

Rahkapiiras, tai niin kuin Etelä-Karjalassa sanottiin, piimäpiiras

Pohja: pullataikina

Täyte:

2 kananmunaa

500 g (tai 2 tlk) rahkaa

2 dl sokeria

2 dl kermaa

1 rkl vanilliinisokeria

1 rkl sitruunamehua

1 dl rusinoita

Riko munat kulhoon.

Vatkaa munia vähän.

Lisää rahka, kerma ja sokeri. Sekoita.

Lisää vanilliinisokeri ja rusinat. Sekoita kiiltäväksi.

Ota pullataikinaa ja kauli levyksi.

Nosta taikinalevy leivinpaperille uuninpellille.

Kaada rahkatäyte taikinalevylle.

Voitele taikinan reunat munalla.

Paista 225-asteisessa uunissa noin 25 minuuttia.

Nam!

Ei tarvitse erikseen mainita, että oliko hyvää! Äiskä totesi moneen kertaan aivan selvästi, että Nam! Vaan tällä kertaa olin tilannut Äiskältä lapsuusajan piimäpiirakkaa. Tämä vaati pienen virittelyn, joka näkyy tuossa rahkan määrän ilmoittamisessa. Nykyisin myynnissä oleva rahka on homogenoitua, mutta ainakin vielä 60-luvulla käytettiin homogenoimatonta rahkaa eli se oli huomattavasti rakeisempaa rakenteeltaan. Makuunhan tämä ei niinkään vaikuta, mutta suuntuntuma on aivan toinen. Ja se, jos mikä, vaikuttaa kokonaisuuteen monen syötävän kohdalla. Noin 500 grammaa rakeista rahkaa saadaan aikaan siten, että ostetaan 900 - 1200 grammaa kokkelipiimää. Siitä sitten valutetaan makaronisiivilässä neste mahdollisimman tarkkaan pois. 12 tunnissa vesi on valunut siinä määrin pois, että jäljelle jäänyt rahka painaa noin puolet lähtöpainosta. Rahkan voi käyttää aivan kaupasta ostettavan tapaan. Tuo suluissa oleva määrä koskee kaupan rahkaa.

Kuukauden talousmenot tähän mennessä 893,78 ruplaa ja 529,99 euroa.

Jotakin vanhaa, jotakin uutta

Äiskällä oli taas tänään musiikkiterapeutin luona käynti. Homma menee siten, että ensin Äiskä käy neljä kertaa musiikkiterapiassa omaan laskuun. Sitten terapeutti kirjoittaa oman arvionsa kuntoutuksen mahdollisuuksista. Tämä arvio liitetään sitten jälkikäteen Kelan anomuspapereihin. Jälkikäteen siksi, että halusimme saada käsittelyn alulleen hyvissä ajoin. Vaikka lääkäri jo lausunnossaan on suositellut kyseistä terapiaa, on kuulemma tällaisella alkuarviolla jotain positiivista merkitystä. Ja vaikkei olisikaan, niin jo nämä muutamat kerrat ovat olleet asiaan uhrattujen parin sadan euron arvoisia. On nimittäin todella mukavaa tulla kotiin, kun jo eteisestä kuulee, kuinka Äiskä on innoissaan, kun on aamupäivästä käynyt musisoimassa. Nyt on vain terapeutin taidoista kiinni, mitä saadaan aikaan, jos Kela terapian myöntää.

Viikonloppu oli sellaista taudin kanssa kamppailua, että aloitetaan eilen tekemästäni 

Marjamämmistä

1 l vettä

3 dl karkeita ruisjauhoja

2 dl puolukkasurvosta

1 dl sokeria

Kuumenna vesi kiehuvaksi liedellä. Vispilöi joukkoon puolukkasurvos, jauhot ja sokeri. Nosta astia uuniin ja kypsennä 100 - 150 asteisessa uunissa 7 - 8 tuntia. Minä laitoin 160-asteiseen puilla lämmitettävään leivinuuniin ja otin kahdeksan tunnin kuluttau 100-asteisesta uunista pois. Tarjoile maidon ja sokerin kanssa. Maistuu niin kuumana kuin kylmänä. Äiskä jotenkin vaistoaa nämä perinneruuat. Ei edes maistanut ennen kuin Juniori oli todennut hyvän makuiseksi. Eli tosi hyvää äänin 2 - 1. Äiskästä ei oikein saanut noin pienellä otoksella selvää. Illalla Juniorin kanssa syötiin kupilliset iltapalaksi ja minä aamulla töihin lähtiessä tuhosin loput. 

No töistä tultua sitten oli vuorossa listan mukaisen kanakeiton teko. Annetaan sille nimeksi vaikka 

kanelinen kanakeitto

Siitä se lähtee

250 g maustamattomatonta broilerin lihaa

2 rkl oliiviöljyä

4 tomaattia

1 punainen paprika

6 dl vettä

230 g (1 tlk) kikherneitä suolaliemessä

100 g punaisia linssejä (olen moittinut GoGreen-tattaria, mutta brändin linssit ovat ihan hyviä.)

1 rkl (ruilautus) tomaattiketsuppia

2 tl kanelia

2 annosta Maggi kanaliemi fond cupseja (mitä nuo voisivat olla suomeksi? Liemiaineskuppeja?)

Paloittele broilerinliha. Kuumenna rasva kattilassa ja paista broileripalaset nopeasti umpeen. Lisää pilkotut tomaatit kattilaan. Samoin kuutioitu paprika, josta olet poistanut siemenet. Pyöräytä aina välillä jollakin, ettei pala pohjaan. Lisää joukkoon kaneli ja sekoita. Kaada vesi kattilaan ja kuumenna välillä hämmentäen kiehuvaksi. Huuhdo kikherneet ja lisää keittoon. Huuhdo myös linssit ja lisää nekin joukkoon. Ruilauta vielä se ruokalusikallinen ketsuppia joukkoon ja keitä lieden keskilämmöllä kymmenisen minuuttia. Lisää liemiainekset (varmaan joku muukin merkki kelpaa, tai jos ei satu kaapissa olemaan niin voi ihan varmasti korvata liemikuutiolla). Kuumenna vielä viitisen minuuttia. Hämmennä välillä, että liemiaines sekoittuu joukkoon. Tarjoiluvaiheessa pinnalle voi kauneuden arvojen vaalimiseksi laittaa vaikkapa persiljaa tai ruohosipulia hiukkasen. Nosta kattila pöytään ja käy syömään.

Erittäin hyvää äänin 3 - 0! Ja Äiskäkin rankeerasi asteikollaan kakkosluokan ruuaksi - pitkästä aikaa.

Tauti voi hyvin

Otsikko pitää varsin hyvin paikkansa. Tauti voi edelleen hyvin, vaikka minä kuinka yritän tervehtyä. On se muuten hauskaa, kun aina toivotetaan, että koitahan parantua. Eiköhän se ole niin, että jos asia yrittämisestä olisi kiinni, niin kaikki sairaudet jäisivät lyhytaikaiseksi. Nyt on kuitenkin mukava, kun ei enää satu yskiessä. Muuten vaan on ihan takki tyhjä edelleen. Mutta ei mitään niin huonoa, etteikö jotain hyvääkin. Ei ole ruoka maistunut, ja paino on putoillut tosi mukavasti. Tosin viime viikon lauantaina oli kaikennäköisestä kuntoilusta ja muusta yrittämisestä johtuen niin kovat pohjat, että tänään koitti keittopäivä. Ei paljoa haittaa. Sen verran hömelö olo on, ettei niin isosti edes tee mieli ruokaa.

Minulle oli yllätys, kun aloitin tämän blogikirjoittamisen, että tulee ajan myötä kaikenlaisia kutsuja. Milloin mikäkin firma kutsuu johonkin kilpailuun tai tapahtumaan. Ei niistä sinänsä haittaa ole. Minä vaan hyvin harvoin jaksan innostua mistään. En innostunut nytkään, kun sain kutsun osallistua kilpailuun, jossa kehitetään uusia reseptejä Maggi Fond Cupseja käyttäen. Enhän minä osaa kokata! Minä vain laitan ruokaa toisten tekemien reseptien pohjalta. Mutta sen verran kutsu minut kuitenkin pisti sekaisin, että päätin ottaa selvää, mistä ihmeestä oikein on kysymys. Tiedän lihaliemen. Sitä voi keittää itse tai sitä voi ostaa kaupasta kuutioina. Sitten on olemassa pulloissa kaikenlaisia fondeja. Ne olen oppinut Äiskän sairastumisen myötä. Venäjältä olen ostanut lihaliemijauhetta. No, kaupassa sitten selvisi, että jotain fondeja ne ovat nuokin ja pienissä annospurkeissa. Ostin kerralla vähän erilaisia ja päätin sitten ensi viikolla tutustua tarkemmin eli pitää Maggi-viikon! 

Viikon ruokalistasta tuli tällainen.

Maanantai    kanakeitto tai -pata (Äiskä ei tykkää paljosta nesteestä. On hankala lusikoida, kun apraksia vaivaa.)

Tiistai          perunat ja sienikastike

Keskiviikko  curry-lammasta ja riisiä

Torstai        lihamureke

Perjantai      kasvisvuoka

Lauantai      vieraita tulossa. Menu sisältää alkuruokana bataattilastuja ja hunajaisia pässinpalleja, blinejä erilaisilla täytteillä ja jokerina jotain Insinöörin reseptiikasta kumpuavaa jälkiruokaa.

Sunnuntai    kasvislasagne

Äiskä ja Avustaja saavat viikolla ihmetellä sitten päiväruuat. Tällä hetkellä näyttää, että saan tammikuun talousmenojen yhteenvedon ensi viikon aikana valmiiksi. Jokaisen kuitin ja tuotteen läpikäynti on osoittautunut aika isoksi hommaksi. Kuluvan kuukauden talousmenot ovat tällä hetkellä 893,78 ruplaa ja € 453,18.

Ja lopuksi: minulla olisi pieni avunpyyntö. Näen noista tilastoista, että blogiani luetaan myös mediataloissa. Tarkoitukseni on kesällä kirjoittaa isompi täysin ruuanlaittoon liittymätön tarina, jonka haluaisin saada julkaistua. Olisin kiitollinen, jos joku ottaisi yhteyttä sähköpostilla (cooking.snowman@gmail.com) ja neuvoisi, kuinka sen saisi onnistumaan. Sähköpostissa avaan asiaa sitten enemmän. Omiin kesäisiin harrastuksiinhan se tietysti liittyy. 

Terkkuja teholta

Silloin kun Äiskä oli sairastunut ja hoidettavana Kuopiossa neurokirugisella teholla, niin pelkkä puhelimen sointi pelotti. Joko soittaavat, että Äiskä on siirtynyt toiseen hiippakuntaan! Silloin ei osannut kuvitellakaan saavansa teho-osastolta hyviä terveisiä. Vaan nytpä osaa. Joku viikko sitten nimittäin tuonne kommentteihin kirjoitti Pirjo. Hän kertoi tehneensä yli 13-tuntisen työvuoron teholla ja rentoutuvansa lukemalla blogini tarinoita. Antoi samalla reseptin, jota tänään sitten päätin kokeilla. Mutta ennen kuin mennään ruokaan, niin pysytään vielä hetki siellä teholla. En voi muuta kuin ihailla tehostetun hoidon osastojen henkilökuntaa. Ihmiset työskentelevät pitkiä päiviä potilaiden kanssa. Potilaiden, jotka kuka minkin asteisesti taistelevat hengissä pysymisestään. Siinä sivussa nämä todelliset sisar-hento-valkoiset hoitavat vielä meidät paniikissa pyörivät omaisetkin. Ainakin sen verran, että meidät uskaltaa laskea autolla kotiin. Ja kaiken he tekevät ystävällisen rauhallisesti. Ei puhettakaan samanlaisesta koheltamisesta, kuin television Teho-osasto-sarjassa. Ei olisi minusta moiseen. 

Mutta ruuastahan tässä piti kertoa. Tänään söimme siis Pirjon reseptin mukaan valmistettuja

teho-osaston sieni-jauhelihapihvejä (joilla ei päädy teholle)

400 g sikanautajauhelihaa

200 g raejuustoa

1/2 dl käsien välissä hienoksi jauhettuja kuivattuja suppilovahveroita (määrä riippuu omista makumieltymyksistä sienten suhteen)

2 kananmunaa

2 tasaista tl suolaa

vajaa tl valkopippuria

Sekoita ainekset. Vaivaa notkeaksi taikinaksi. Muotoile pihveiksi ja paista kuumalla pannulla ilman rasvaa molemmilta puolilta kypsäksi. Tarjoile. Minä tarjosin kaverina tattaria.

Minä tykkäsin, Äiskä rankeerasi kolmannen luokan ruuaksi. Juniori ei osallistunut aterialle. Oli jo poistunut hormonitasapainoa etsimään.

Ehkä Äiskä arviointia sumensi odotettavissa oleva jälkiruoka, jonka itse oli päivällä avustajansa kanssa tehnyt. Eli jälkiruuaksi oli Valion koekeittiön reseptiikan avulla tehtyjä uuniomenoita. Myönnettävä on, että hyvin maistui. Ja Äiskä oli onnessaan, kun oli eilen onnistunut selittämään minulle, että haluaa tehdä kyseistä ruokaa ja sitten vielä onnistui tekemisessään 100 prosenttisesti. Kiitos taitavan avustajan ja ammattitaitoisen ohjauksen.

Syökö koira, vai annetaanko isälle?

Ihan kauhea tauti. Kurkkuun ja rintaan sattuu kun yskii. Nenä on toistaiseksi kestänyt auki, mutta nyt tuntuu, että sekin alkaa vuotamaan. Ääni on menossa. Tällä hetkellä sopisi tosi hyvin johonkin vieraaseen makuuhuoneeseen! Ja pientä lämpöä. Eli sanalla sanoen: takki tyhjä. Olen tämän viikkoa yrittänyt lääkitä apteekin lääkkeillä ja pystynyt käymään töissä. Vaikuttaa, että eilinen olisi ollut pahin päivä. Nyt sitten lääkitsen vanhalla venäläisellä konstilla. Kaksi tai kolme valkosipulin kynttä murskataan lasin pohjalle. Sitten lämmintä votkaa päälle sen verran, että valkosipulimurska juuri ja juuri peittyy. Annetan hetki makujen tasaantua. Juodaan yhdellä kulauksella. Tämä toistetaan niin monta kertaa, kuin kestää sisällä. Minun on pitänyt lopettaa aina neljänteen. Auttaa tosi hyvin silloin, kun tauti on nousemassa. Nyt sillä ei ole oikeastaan mitään merkitystä. Ompahan mukavampi sairastaa, kun laittaa vähemmän valkosipulia ja enemmän votkaa.

Tuo otsikko viittaa lapsuuteni tapahtumaan, joka tuli tänään ruokailun aikana mieleeni. Olimme lapsuudenkodissani juuri syöneet. Ruokaa jäi hieman tähteeksi, ja äitini oli tarkoitus kysyä, että syökö isä mahdollisesti tähteen, vai annetaanko koiralle. Vahingoissa lipsahti toisin päin: Syökö koira, vai annetaanko isälle. Nauruksihan se meni, mutta lause jäi perheeseemme elämään. Mukavia tällaiset perimätiedoksi muuttuvat suvun mikrohistoriat. No mieleen se tuli siksi, että tänään minä sain syödä laittamani aivan yksin.

Uunimade

noin kilonen made nyljettynä

maksa sekä maiti tai mäti

2 isohkoa sipulia

340 g amerikan pekonia

2 dl kuohukermaa

2 dl vettä

4 munaa

1 tl mustapippurirouhetta

1 tl suolaa

Pätki made noin neljän viiden sentin pituisiksi pätkiksi. Aseta madepalat uunivuokaan pystyyn ja maksa ja mäti tai maitipussin palojen väliin. Kuori ja siivuta sipulit. Kuullota ne kevyesti pannulla. Kumoa kalapalojen päälle. Tee kermasta, vedestä, munista, pippurista ja suolasta munamaito, jonka kaadat vuokaan. Lopuksi käristä pekonisuikaleet nopeasti pannulla rapeiksi ja pane ne uunivuokaan päällimmäiseksi. Paista 150 asteisessa uunissa noin 45 minuuttia. Tarjoile.

Pahaa äänin 2 - 1. Juniori suostui maistamaan lusikallisen - ei tykännyt. Äiskä ei edes maistanut. Eikä se hyvää ollut minustakaan. Noilla määrillä varsin mauton. Lisäksi kala oli nihkeän oloista pehmitettyä kengän pohjaa. En tiedä, mikä meni pieleen. Jos jotakin positiivista haluaa sanoa, niin ennen ruokailun aloittamista oli nätin näköistä ruokaa.

Jälkikirjoitus. Seuraavana päivänä lämmitettynä ruoka oli oikein kelvollista - minusta.

Rytmin vaihdos

Ensimmäinen päivä itsenäisyyspäivän jälkeen töitä takana. Töistä ei nyt isommin voi puhua, sillä aika meni käytännön asioiden järjestelyyn. Kulkuluvat, puhelin, tietoverkon käyttöluvat ja niin edelleen. Mutta ukko on ihan takki tyhjä. Hommat eivät mehuja vieneet, vaan rytmin vaihdos.  Äiskä halusi illalla katsoa Bruce Willisin komedian televisiosta, ja siinä se ilta vierähtikin puolille öin. Toista päästä yö hupeni omaan pihiyteeni. Haluan lämmittää uunin aamulla enne töihin lähtöä, jotta lämmitysteho keskittyisi kalliin päiväenergian säästöön. Niinpä ylös nousu oli jo kohta kuuden jälkeen. Loppu onkin sitten raskaita luomia, pitkiä haukotuksia ja lukuisia kelloon katsomisia. Vaan koitti se ilta siitä huolimatta. Päivällä piipahdin kotona lounastauolla maistamassa Äiskän ja Avustajan Pirkka-lehden nettisivujen ohjeen mukaan tekemää

talkkunahyvettä

2 dl kuohukermaa
250 g maitorahkaa
noin 2 dl mustikoita
1 dl talkkunajauhoja
noin 1/2 dl sokeria

Vatkaa kerma vaahdoksi ja varovasti käännellen sekoita joukkoon loput ainekset. Tarjoile.

Todella hyvää!

Kuukauden talousmenot € 316,97 ja RBL 893,78.

Monenlaista koheltamista

Taas kävi niin kuin monasti aiemminkin. Vuoden pestiin löytyi oikeasti minua huomattavasti pätevämpi tekijä. Onneksi kuitenkin minullekin liikeni toisesta hankkeesta parin kuukauden pesti. Eteenpäin se on sekin. Nyt sitten on väsyttänyt koko viikonlopun, kun ajatellutkin työntekoa! No se menee onneksi aika nopeasti ohi. Tiedän kokemuksesta. Muuten tämä viikonloppu on ollut varsin monipuolista toimintaa täynnään. Äiskälläkin alkaa tauti helpottamaan. Viikon ruokalistan ainakin iltasyömisten osalta vääntelin valmiiksi.

Maanantai päivä marja-talkkunaherkku

               ilta    vanhoja tähteitä pakasteesta

Tiistai      päivä salaatti

              ilta     hernekeitto ja pannari

Keskiviikko päivä mannapuuro ja puolukkakeitto

                 ilta    perunamuussi ja nakkikastike

Torstai       päivä ??

                 ilta    uunimade

Perjantai    päivä ??

                ilta     tattaria ja jauhelihapihvejä

Lauantai    pestopasta

Sunnuntai  makaronit, ryynärit ja ruispuolukkapuuro

80- ja 90-lukujen vaihteessa olimme Lampaansyöjät -elokuvan lumoissa. Appiukko kävi Kiteen Heinoniemessä ostamassa tutulta mieheltä lampaan. Sopivat, että lampaalle laitetaan rusetti kaulaan ja laitumelle. Sopimukseen kuului myös, että minä ja lankomies käydään "varastamassa" rusetillinen lammas, eikä meitä saa ampua, vaikka huomaisivatkin. Hyvinhän se noin valmisteltuna onnistui. Pässi istui autuaan tietämättöämänä Äiskän tädin miehen sylissä farmari-Ladan takapenkillä. Määki auki olevasta ikkunasta ja paskoi tädin miehen syliin. Rosvopaistihan me siitä tehtiin. Mahdottoman isotöinen, puita meni tuhottoman paljon, eikä lopputuloskaan ollut järin kaksinen, kun ei oikein tiedetty mitä ja miten olisi pitänyt tehdä. Ja kaiken lisäksi minulle jäi tulen ylläpito yöaikaan. Siinä hommassa meni niin paljon neuvostoliittolaista piristysainetta, että olin pari päivää pää kipeänä. Eli en enää innostu rosvopaistista. Tarina liittyy tähän päivään siten, että valmistin kahta erilaista lammasruokaa, ja molemmat onnistuivat yllättävän hyvin. Pääkään ei tunnu kipeälle eikä varmaan kipene edes aamuksi.

lampaan ulkofilee uunissa

1 lampaan ulkofilee

2 rkl minttuhyytelöä

1 tl rosmariinia

2 rkl balsamiviinietikkaa

1 tl garam masalaa

1 tl suolaa

Ota liha tunti pari ennen valmistamista huoneenlämpöön. Laita muut ainekset kulhoon ja kuumenna mikrossa notkeaksi. Sekoita ja voitele fileen pintaan. Paita 150 asteisessa uunissa kunnes lihan sisälämpötila on 60 astetta. Ota liha pois uunista ja kääri folioon ja anna vetäytyä vajaa varttitunti. Tarjoa lohkoperunoiden kera.

Hyvää äänin 5 - 0. Äiskä rankeerasi asteikollaan kolmanteen luokkaan. Otti kuitenkin santsikierroksen. 

Niin, liittyi tuo edellinen tarina rosvopaistista tähän päivään myös siten, että se oli ensimmäinen kerta, kun söin pässin kiveksiä. Ruokailijan korkeasta veren alkoholipitoisuudesta johtuen on jäänyt mieleen vain, että munuaisen tapaiselle maistui. Tänään Marin kaveri Emppu oli lupautunut kaverikseni kokkaamaan. Emppu on mukava tyttö - aina juonessa mukana, kun on kyse jostakin mukavasta kokkailusta! Yhdessä me sitten omaksi iloksemme ja ennen kaikkea muiden paikalla olijoiden kauhistukseksi valmistimme

konjakissa liekitettyjä pässin kiveksiä sipulirenkaiden kera (kahdelle)

iso sipuli

2 kpl pässin kiveksiä

voita

4 - 5 cl konjakkia

2 dl punaviiniä

suolaa

mustapippuria

Leikkaa kuorittu sipuli siivuiksi ja ruskista pannulla voissa. Aseta sivuun kannen alle.

Poista kivesten pinnasta kalvot ja verisuonet sekä muut epäilyttävän näköiset rasvajutut. Leikkaa kivekset terävällä veitsellä niin ohuiksi siivuiksi kuin on mahdollista. Paista siivut maksan tapaan pannulla voissa molemmilta puolilta. Lisää konjakki ja liekitä. Liekkien sammuttua lisää punaviini, suola ja mustapippurirouhe. Kuumenna kiehuvaksi, mutta älä keitä. Nosta kivessiivut sipulien kanssa samaan kulhoon ja tarjoile.

Hemmetin hyvää äänin 3 - 2. Äiskä ja Juniori kieltäytyivät maistamasta. Yllätys oli suuri, kun Marikin rohkeni maistaa ja yllättäen totesi hyväksi! Hyvää se olikin. Tosin seuraavalla kerralla taidan jättää tuon punaviinin pois. Hieman sotki jaloa makua. Kannattaa kokeilla, jos kohdalle sattuu.

Harmaa päivä

Menneellä viikolla oli jokunen aurinkoinen päivä. Kyllä oli piristävä vaikutus. Nyt taas on ollut koko päivän varsin harmaata ja sateista. Apaattinen päivä. Ainoa valopilkku on ollut, että paino jatkaa putoamistaan. Ehkä ennen vappua saan iloita ensimmäisen kymmenen kilon pudotuksesta. Siitä sitten ihan kunnon juttu. Samoin tulevien lupausten listaan kuuluu tammikuun talousmenojen käsittely. On yllättävän iso homma muokata kuiteista kerätty tieto tiiviiseen muotoon, josta oikeasti saisi irti jotain informaatiota. Yritän kuitenkin ennen helmikuun loppua saada postauksen tästäkin aikaiseksi. 

Tänään söimme riisiä ja

keitettyä lohta hollandaise-kastikkeella

(lähde: Paras keittokirja n:o 3, ISBN 91-7125-405-6)

600 g tuoretta lohta

kalan keitinliemi

1,5 l vettä

1 dl valkoviinietikkaa

2 rkl suolaa

10 maustepippuria

5 valkopippuria

3 laakerinlehteä

1 porkkana

1 sipuli

1 rkl kuivattua tilliä

Tilli-hollandaise

100 g voita

2 munankeltuaista

2 rkl vettä

1 tl sitruunamehua

teelusikan kärjellinen suolaa

1/2 tl mustapippuriruohetta

1 tl kuivattua tilliä

Kiehauta vesi. Kuori ja silppua porkkana ja sipuli. Lisää ne veteen. Lisää myös muut liemen ainekset ja keitä lientä pienellä tulella varttitunti. Siirrä kattila pois liedeltä ja pane kala liemeen ja kansi kiinni. Anna tekeytyä noin kymmenen minuuttia.

Sillä aikaa kun kala kypsyy, on hyvää aikaa valmistaa kastike. Sulata voi. Sekoita astiassa munankeltuaiset, vesi ja sitruunamehu. Pane astia kuumaan, muttei kiehuvaan, vesihauteeseen. Vatkaa voimakkaasti kunnes seos alkaa paksuuntua. Ota astia pois vesihauteesta ja kaada voisulan kirkas osa voimakkaasti koko ajan vatkaten astiaan. Mausta suolalla, pippurilla ja tillillä. Tarjoile kalan kaverina.

Hyvää oli äänin 3 - 0. Äiskän asteikolla meni kolmanteen luokkaan. Erityisesti minua ilahdutti, että Juniori kehui hyväksi.

Kuukauden talousmenot tähän mennessä € 243,29 ja RBL 893,78.

Resepti vuodelta 1898

Käytiin tuossa taannoin Facebookissa kaverini Mikon ja kavereidensa kanssa keskustelua seljankasta. Minä väitin vahvasti jotakin ja sitten totesin olevani väärässä. Eli kysymys oli siitä, onko seljanka kalaruokaa vai liharuokaa vai molempia. Minun piti asiaan tutustuttuani myöntää olleeni väärässä. Seljanka ei ole pelkästään kalakeittoa vaan se voi olla myös lihakeittoa. Ja itse asiassa olen itsekin Venäjällä lihaseljankaa syönyt. Meillä Suomessa seljanka vain yleensä mielletään kalakeitoksi. Syyllinen tähän lienee kunnioitettu marsalkka Mannerheim, jonka herkkua kalaseljanka oli. Mutta vähän on oppimista myös Mikon kavereilla. Sen lisäksi, että seljanka on runsaassa nesteessä liedellä valmistettua keittoa, se voi olla myös hyvin paksua, patamaista, ja uunissa valmistettua. Venäläiseltä nettisivulta löysin vuodelta 1898 peräisin olevasta keittokirjasta otetun reseptin, jota tänään kokeilimme.

Moskovalainen seljanka uunivuoassa (resepti neljälle)

600 g hapankaalia
1/2 sipuli
1 rkl vehnäjauhoja
450 g lihaa paistettuna (mikä tahansa liha käy, minä käytin broileria)
1 - 2 suolakurkkua
5 - 10 kpl pikkukurkkuja
5 - 10 kpl oliiveja
tomaatti
5 - 10 kpl marinoituja metsäsieniä
1/2 l lihalientä tai kasvislientä (minä käytin jonkun aiemman ruuan sivutuotteena syntynyttä ja pakastamaani suolatonta kasvislientä eikä jäänyt suolattomaksi)
50 g voita
vähän öljyä vuuan voiteluun

Kuullota silputtu sipuli 50 grammassa sulatettua voita. Voin määrä tuntuu paljolta, mutta sinne se ruokaan häviää. Lisää hapankaali. Sekoita. Anna hautua kannen alla kypsäksi. Aikaa menee noin puoli tuntia. Kääntele välillä, ettei pala pohjaan. Siinä vaiheessa, kun julistat kaalin kypsäksi, lisää vehnäjauhot ja sekoita vielä hyvin. Paista lihapalat nopeasti umpeen kuumalla pannulla. Voitele uunivuoka. Pane vuuan pohjalle kerros hapankaali-sipuliseosta, sitten lihat ja lopuksi vielä kaali-sipuli-seosta.  Seuraavaksi sitten koristelet pinnan ohuiksi siivuiksi leikellyllä suolakurkulla ja pikkukurkuilla, tomaatilla, sienillä ja oliiveilla. Lopuksi kaada kasvis-, kana-, tai lihaliemi vuokaan. Paista 200 asteisessa uunissa kypsäksi eli puolisen tuntia riitti ainakin broilerille. Riittänee myös sianlihalle. Lammas ja nauta voivat vaatia pidemmän ajan, kala joutuu heti, kun liemi kiehuu. Tarjoile.

Ja sitten uuniin.

Huippuhyvää äänin 3 - 1. Äiskä rankeerasi kolmannen luokan ruuaksi. Omaishoitajan vapaapäivän tekijä sanoi, että parasta ruokaa, mitä meillä on koskaan syönyt. Minulla oli periaatteessa keittopäivä, mutta pitihän se maistella ja oli itsessään piteleminen, että malttoi pysäyttää syömisen kahteen lusikalliseen.

Kuukauden talousmenot tähän mennessä € 159,89 ja 893,78 ruplaa.

Räkä

Äiskä sairastaa tahdonalaisten liikkeiden vajaatoimintaa eli apraksiaa. "Apraksialla tarkoitetaan kykenemättömyyttä suorittaa liiketoimintoja, nimenomaan siinä mielessä, että liikkeiden ohjelmointi ei toimi, vaikka motoriikka itsessään olisi kunnossa." (lainaus Wikipediasta) Kun tähän lisätään, että Äiskän riesana on myös afasia, mikä on vienyt puhekyvyn kokonaan, muttei onneksi ymmärryskykyä, niin vastassa onkin monta keljua juttua. Yksi niistä on nielun ja nenäontelon tienoon lihasten toiminnan kordinointi. Äkikseltään voisi kuvitella, ettei siitä nyt niin isoa haittaa ole. Vaan kylläpä on! Juuri niitä lihaksia tarvitaan silloin, kun nenä pitäisi niistää. Ilman kulku pitää osata sulkea suun puolelta, jotta se poistuisi nenän kautta. Äiskä osaa kyllä hengittää nenän kautta, mutta apraksia on viime vuodet astunut aina peliin, kun olisi pitänyt niistää. Eli Äiskä on niiskuttanut nuhassa nenäänsä sisään päin pienten lasten tapaan. Nyt hän on ollut valtaisan räkätaudin kourissa viikon päivät, ja Avustaja on paneutunut niistämisen opettamiseen. Tänä aamuna sitten kylppäristä kuului hirmuinen huuto, kun Äiskä oli aamupesulla. Minä kiiruhdin katsomaan, että mikä hätänä. Eihän siellä ollut muuta hätää kuin se, että Äiskä oli omin päin onnistunut ensimmäisen kerran neljään ja puoleen vuoteen niistämään ulospäin. Ja tuumainen räkä roikkui nenästä! Ilkka, pyyhi tuo räkä pois! tulkitsin tässä vaiheessa huutamisen. Taas oli apraksia pelissä. Kun niistäminen oli onnistunut, niin  terveellä kädellähän olisi voinut sen nenän sitten pyyhkiä, mutta apraksiasta johtuen se juuttui sitten pitämään toista sierainta ummessa. Tämmöistä se on elämä aivoinfarktin jälkeen, kun hyvin sattuu ja henki säilyy. Vaan kyllä osasimme olla iloisia yhden nenän niistämisen takia!

Eilien kävin Venäjällä tankkaamassa, ja kylläpä oli iloinen reissu. Löysin nimittäin mummon myymässä kylän raitilla tuoretta kalaa. Makrillejä, meriahventa, pallasta, mintaita, kuhaa, ahventa ja vaikka mitä! Ja kaikki alle kahdeksan euron kilohintaan! Lisäksi kalan tuonti on tietyin reunaehdoin sallittua EU:n ulkopuoleltakin toisin kuin lihan. Vaan minä poika ostin herkkua, jota en ollut tähänastisessa elämässäni vielä koskaan maistanut. Isoja Laatokan kuoreita vajaan kilon paketin. Suomenlahden kuoretta olin toki Pietarissa asuessani maistanut samoin kuin suomalaista neulamuikun kokoista järvikuoretta. Illalla puhdistin kalat ja laitoin vähässä merisuolassa jääkaappiin. Ja kyllä olli herkullista, kun tänään päivällä ensin ruisjauhoissa pyörittelin ja sitten voissa paistoin!

Muuta ei päivällä ruisleivän lisäksi tarvinnutkaan. Salaatti merilevää ja kalmaria - sekin venäläisestä ruokakaupasta ostettua.

Illalla sitten Äiskän kanssa kaksi nautimme

yksinkertaisesta makkaratattarellosta (kahdelle)

1/2 sipuli

200 g makkaraa

1 pieni suolakurkku

1 dl tattaria

nokare voita

1 3/4 dl vettä

ripaus suolaa

Leikkele makkara palasiksi. Silppua sipulinpuolikas. Kuutioi suolakurkku.  Huuhdo tattari. Ruskista makkara paistinpannulla ja siirrä syrjään. Pane huuhdotut tattarit kuumalle pannulle ja paahda niitä kunnes kosteus on hävinnyt ja tattari tuoksuu selvästi. Lisää pannulle noin 20 grammaa voita ja sipulisilppu. Pyörittele tattaria ja sipulisilppua voissa sen aikaa, että sipuli alkaa hieman kuullottua. Lisää vesi. Anna kiehua pienellä teholla kunnes vesi on hävinnyt pannusta. Aikaa menee kymmenestä kahteenkymmeneen minuuttiin. Lisää suolakurkkuviipaleet ja sekoittele sen aikaa, että kurkutkin lämpenevät. Tarkista maku ja lisää suolaa. Tarjoile.

Ihan syötävän hyvää perusruokaa - noin keskimäärin. Äiskä rankeerasi kolmanteen luokkaan. Minusta taas pienellä ketsuppimäärällä höystettynä oli ihan älyttömän hyvää.

Kuukauden talousmenot tähän mennessä € 121,20 ja 893,78 ruplaa.

Pelmenit baskirialaisittain - пельмени по-башкирски

Aina ei kaikki mene niin kuin suunnittelee. Joskus on jo hyvä, jos on mennyt edes sinne päin! No, tänään oli sitten hyvä. Alkuperäinen suunnitelma oli puolilta päivin pyöräyttää jokunen pelmeni Marin ja kaverinsa Empun kanssa. Ruokailu ja loppupäivä oleilua Äiskän kanssa. Vähän ehkä paperihommia. Vaan katin kontit! Ensimmäiseksi tytöt ilmoittivat tulevansa tuntia suunniteltua aiemmin. Sitten havaitsin ohjeen mukaan tehtynä pelmenien valmistuksen vievän kolminkertaisesti aikaa suunniteltuun verrattuna. En ollut ajatellut ainesten määrää suunnitteluvaiheessa ollenkaan, ja taikinasta tulikin oletettua suurempi. Sitten vielä jossakin välissä Äiskän avustaja kävi miehensä kanssa tuomassa muovikassillisen mateita, jotka piti ennen laskujen maksua ja saunaan menoa nylkeä ja puhdistaa. Siinä se päivä menikin. Puolilta öin pääsin tätä kirjoittamaan. Paperihommat olin jo sovinnolla jättänyt aamuun. Niin, ja heti muuttui myös alkavan viikon ruokalista, sillä huominen mannapuuro siirtyi viikon päähän ja syömmekin yllättäen madekeittoa.

Mutta tänään väänsimme pelmenejä. Niitä riitti syötäväksi, pakastettavaksi ja vieläpä tytöille kotiin vietäväksi. Aluksi teimme makuvertailua varten peruspelmenejä. Linkin takaa löytyy myös ohje kuoritaikinalle, jota käytimme molemmissa. Päivän sana oli kuitenkin

peruna-liha-pelmenit baskirialaisittain

1 kg rasvaista lampaan lihaa

2 sipulia

1 peruna

3 rkl öljyä

4 - 5 tl suolaa

2 tl mustapippurirouhetta

Valmista kuoritaikina ja jätä se tekeytymään jääkaappiin siksi aikaa, kun valmistelet täytteen. Kuoritaikinan teko on neuvottu täällä. Jauha liha, kuorittu peruan ja kuoritut sipulit lihamyllyllä hienoksi. Lisää loput aineet ja vaivaa taikinan notkeaksi. Valmista pelmenit edellä olevan linkin ohjeiden mukaan joko pelmennitsalla tai käsin. Jos et omista pelmennitsaa, on käsin tekeminen helpointa seuraavasti. Kauli taikina parin millin paksuiseksi levyksi. Leikkaa levystä noin kymmenen senttiä kanttiinsa olevia palasia. Ihan kuin tekisit joulutorttuja. Laita keskelle köntti täytetaikinaa. Käännä kulmat keskelle yhteen. Nipistele syntyneet saumat sormin kiinni. Vähän isojahan niistä tulee, mutta vähemmämpähän tarvitsee kappalemääräisesti syödä. Joka tapauksessa, kun pelmenit nyt on tehty, pakasta ne. Pakastetut pelmenit keitetään suolalla tai lihaliemellä maustetussa väljässä vedessä noin 10 - 12 minuutin ajan. Tajoile smetanan tai majoneesin kera. Esimerkiksi.

Todettiin hyviksi äänin 5 - 0. Äiskän asteikolla toisen luokan ruokaa. Kumpi sitten oli parempaa, peruspelmenit vai nämä baskirialaiset? Siinä menivät äänet tasan. Äiskä tykkäsi molemmista. Äiskällä on hirmuinen räkätauti, mukavaa, että sattui mieleistä ruokaa. Tuli molemmille parempi mieli.

Pyykkipäivä

Lauantai on pyykkipäivä. Launtai tai sunnuntai nimenomaan siksi, että olen helkkarin pihi! Meillä on sellainen kausisähkötariffi, mikä tarkoittaa, että viikonloppuna sähkö on halvempaa kuin arkena päiväsaikaan. Ja yöllä minä en pyykkiä pese! Oli mielenkiintoista huomata pyykin määrän vähenevän heti, kun Mari muutti pois kotoa. Vaan sitä minä en ymmärrä, miksi nuorisolle on niin tajuttoman vaikeaa tuoda yläkerrasta omasta huoneestaan pyykin pyykkikoriin sitä mukaa kuin niitä kertyy. Mieluummin Juniorikin pitää huoneensa nurkassa sukka- ja kalsariläjää niin kauan kunnes jommat kummat loppuvat. On siinä tietysti se hyvä, että meidän nuoriso on jo 15-vuotiaana osannut pestä itse vaatteensa. Minä en nimittäin vaivaudu, jos eivät viitsi ajallaan pyykkejään tuoda. 

Siivouksen olenkin ulkoistanut. Kun kuulin, että alan saada omaishoidon tukea, soitin välittömästi siivoojalle. Se taitaa ollakin viime aikoina parasta, mitä olen itselleni tehnyt. Siivooja käy joka toinen viikko, ja minä sitten yritän pitää huushollin väliaikana siistinä. Muutoinkin tuo omaishoidon tuki pitäisi pyrkiä käyttämään siten, että  oma olo helpottuisi. Siihenhän se on tarkoitettu.

Tämänpäiväisen reseptin kaivoin nuoruusvuosieni reseptivihkosta, jonka olen 19-vuotiaana nimennyt: "Ruuanlaitantaohjeita poikamiehelle". Ja ruokana oli joskus yhdessä Äiskän kanssa nuorena ja nättinä löytämäämme georgialaista

lammastsahohbiliä (tuhti annos neljälle)

500 g luutonta lampaanpaistia

4 sipulia

6 isoa tomaattia

3 isoa perunaa

1 rkl tilliä

1 rkl rakuunaa

1 rkl minttua

3 valkosipulin kynttä

suolaa reilu teelusikallinen

Paloittele liha. Paista ilman rasvaa paistokasarissa 5 - 10 minuuttia. Lisää joukkoon kuoritut ja hienonnetut sipulit ja hienonnetut tomaatit. Jos haluat hienostella, kuori tomaatit ensin. Lisää myös suola. Kuori ja lohko perunat suikaleiksi ja lisää nekin pannulle. Laita kansi päälle ja hauduttele lieden keskiteholla parikymmentä minuuttia. Lisää lopuksi mausteet ja murskatut valkosipulin kynnet. Sekoita ja hauduta kannen alla vielä viitisen minuuttia. Tarjoile.

Hyvää hintsusti äänin 3 - 0. Minä ja Juniori tykättiin oikeasti. Äiskä luokitteli kolmannen luokan ruuaksi. Georgialaiseen kulttuuriin kuuluu jugurtti. Niinpä lisäsin sitä pöydässä lautaselleni. Antoi hyvän säväyksen. Tsahohbilistä on nykyään internetin perusteella suosituinta kanatsahohbilit. Ja lammasversioihin tulee yleensä alkuperäisissä resepteissä vielä chiliä. Minun reseptini on joskus 80-luvun lopulla jostain suomalaisesta keittokirjasta kopioitu. Kokeilin tulisuuden vaikutusta lisäämällä City-Marketin Venäjä-hyllystä löytämääni gruusialaista chilikastiketta. Sattui tosi hyvin.

Musiikkiterapiaa

Tänään on  ollut mukava päivä. Tai no, useimmitenhan minulla on mukava päivä. Mutta kuitenkin, sanotaan sitten vaikka erityisen mukava. Olen sieltä lokakuusta saakka härrännyt tätä painoani alaspäin. Alussa mentiin lujaa; 60 grammaa päivässä. Nyt on vauhti hiljentynyt ja usko pyrkii välillä loppumaan. Tyypillinen vauhti on tammikuun ajan ollut sellaiset 40 - 50 grammaa päivässä. Tänään kuitenkin meni taas uusi täysien kilojen raja rikki! Hienoa, tämä toimii sittenkin. Kun on kymmenen kiloa pudonnut, niin teen asiasta ihan oman postauksen. Ennen vappua pitäisi tapahtua.

Tänään on ollut muutenkin hieno päivä, sillä kävimme Äiskän kanssa tutustumassa musiikkiterapiaan. Aivoverenkiertohäiriöistä (AVH) toipumisen alkuvaiheessa on tutkimusten mukaan  kuntoutumisen kannalta suuri positiivinen merkitys sillä, että kuntoutuja saa kuunnella mielimusiikkiaan. On myös kehitetty terapiamuoto, jossa vaikeista puhehäiriöistä kärsivät AVH-potilaat oppivat mahdollisesti ilmaisemaan sanomisiaan laulamalla. Puhe ja laulu kuulemma sijaitsevat aivoissa eri paikassa. Äiskähän on tosi musikaalinen. Kuljettiin Varkauden vuosina pitkät ajat erään lauluryhmän mukana. Äiskä lauloi ja minä olin säestysryhmässä. Nytkin Äiskä ilmaisee tunteitaan siten, että silloin kun hän on hyvällä mielellä, hän "laulaa" ihan tunnistettavia säveliä. Laulaminen tarkoittaa tässä yhteydessä sitä, että hän tuottaa säveleen sattuvasti jotain äännettä. 

Olemme saaneet lääkärinlausunnon, jossa muun kuntoutuksen lisäksi suositellaan musiikkiterapiaa. Puheterapian mahdollisuudet on yhdessä todettu loppuun käytetyiksi. Anottiin musiikkiterapiaa jo viime vuonna, mutta paperit tulivat näiltä osin hieman puutteellisesti valmisteltua, ja näin ollen bumerangihan sieltä tuli. Mutta nyt käytiin tänään aloittamassa kolmen arviointikäynnin sarjaa musiikkiterapeutin luona. Terapeutti sitten kirjoittaa vielä Kelalle lausuntonsa, jossa arvioi terapiasta saatavaa hyötyä. Ja voi sitä iloa ja riemua, joka Äiskän silmistä loisti. Terapeutti soitti pianoa, Äiskä lauloi, välillä terapeutti lauloi mukana. Ja yhdessä leikkivät ja pelleilivät rytmillä ja äänensävyllä sekä äänenvoimakkuudella. Äiskä oli vielä enemmän innoissaan nyt kuin aloittaessaan keittiötouhuja uudelleen. Kyllä minä niin toivon, että Kelan tädit tekisivät myönteisen päätöksen.

Ruokana meillä oli sitä eilistä udmurtialaisen maksakeiton tähdettä, mutta katse oli kuitenkin jo eteenpäin.

Tulevan viikon ruokalista

Lauantai               Lammastsahohbili

Sunnuntai            Pelmenejä, Mari tulee kaverinsa kanssa tekemään, ja jos ehtivät jäätyä, maistellaan.

Maanantai päivä   Mannapuuro ja puolukkakeitto

                 ilta     Perunamuussi ja lihapullat

Tiistai       päivä  Mansikkavispipuuro

                ilta     Makaronia ja makkarakastiketta

Keskiviikko päivä Salaattia

                 ilta    Makkaratattarello

Torstai       päivä Iloiset naamamunat

                 ilta    Lihaseljanka vuodelta 1898 olevasta venäläisestä keittokirjasta otetun reseptin mukaan

Perjantai    päivä Talkkunahyvää

                ilta     Saksalainen kaalipekonilaatikko

Lauantai             Riisiä, keitettyä kalaa ja hollandaisekastiketta

Sunnuntai           Lampaan paahtopaisti ja lohkoperunat

Lukijoiden pyynnöstä yritän talousmenoihin käytetyn rahan lisäksi dokumentoida myös edellä olevalla tarkkuudella sen, mitä tuli syötyä. Nähdään sitten, miten ruuan monipuolisuus ja siihen käytetty raha ovat toisiinsa sidoksissa. Tarkastelua tulee vääristämään jossain määrin se, että lihana käytän paljon lammasta, joka tuli tässä kuun vaihteessa ostettua. Enkä lähde erittelemään sen kuluja. Laskekaa itse oma arvionne sen osalta. 

Helmikuun talousmenot ovat tähän mennessä € 50,34.