Onko järkee vai ei

Minä olen luonteeltani sellainen sitkeä innostuja. Innostuja siinä mielessä, että innostun aina kaikenlaisista uusista jutuista. Tällaisia juttuja on ollut esimerkiksi kun opettelin 35-vuotiaana soittamaan klarinettia ja nokkahuiluja, vaikka koulun musiikkinumero oli aina viisi tai kuusi. Sitkeä taas tarkoittaa sitä, että innostus kestää yleensä vuosia. Soitin Varkauden soittokunnassa yli viisi vuotta ja oma barokkimusiikkiyhtye "Viides huilu" minulla oli hieman pidemmän aikaa. Kunnes sitten lapset alkoivat viedä aikaa ja harrastus jäi. No nyt minä sitten olen innostunut tästä ruuan laitosta. Välillä tosiaan pohdiskelen, että onko tässäkään hurahtamisessa mitään järkeä. Eikö nyt tavallliset sapuskat riittäisi. Ja välillä kaupan lihapullia ja makaroonia ketsupilla. Mutta aina olen lopuksi todennut, että on ihan hyvä juttu innostua ruuanlaitosta. Kestää kotona ja perhe saa pääpiirteissään hyvää ruokaa. Sekin hyvä tässä on ollut, että uusia reseptejä pukkaa koko ajan. Ei pääse kokeiltava materiaali loppumaan. Salix (Paju, Vide) vinkkasi tässä vähän aikaa sitten Outoa ruokaa -blogista tämän päiväisen reseptin.

Taatelipata

600 g lampaan lihaa (paisti taitaisi olla paras, mutta minulla oli ihan keittolihoja)
2 sipulia
5 isoa valkosipulin kynttä
200 g taateleita
250 g mustia oliiveja (taatelit ja oliivit kannattaa ostaa kivettöminä)
2 tl suolaa
2 tl mustapippurirouhetta
vettä (Outoa ruokaa -ohje sanoi 1 dl, mutta kyllä minun oli laitettava enemmän)
loraus oliiviöljyä
1 rkl sinapinsiemeniä
2 tl kanelia
2 tl jeeraa
2 tl korianteria
1 tl neilikkaa
1 tl cayennepippuria
1 prk eli noin 70 g tomaattipyreetä
vajaa desi mantelilastuja
1 ruukku persiljaa
sitruunamehua

Paloittele lampaan liha ja paahda se kuumalla pannulla nopeasti kiinni. Laita uunivuokaan. Ripottele suola ja pippuri päälle. Kuullota silputtua sipulia öljyssä.  Lisää kaikki mausteet ja tomaattipyree sekä pilkotut valkosipulit. Sekoita. Kumoa uunivuokaan. Laita sinne myös taatelit, oliivit, mantelit ja persilja silputtuna. Sekoita hyvin. Lisää vettä sen verran, että veden pinta jää vain himpun mössön pintaa alemmas. Paista 200 asteisessa uunissa reilu tunti. Valmiin padan pintaan ruilautat reilusti sitruunamehua. Tarjoile riisin kera.

Äänin 7 - 0 hyvää. Äiskältä kakkonen. Kannattaa tehdä. Taateli ei niinkään maistu, vaan pehmentää muita makuja. Jos ei tykkää mausteisesta, niin cayenneä ei kannata laittaa yhtään enempää.

Uuden kehittelyä!

Taas on ollut koko viikonloppu vieraita. Eilen tuli ensiksi Velmies ja sitten Äiskän ensimmäinen mies vaimonsa ja tyttärensä kanssa. No niitä kun on niitä Chymoksen viinejä vielä jäljellä, niin ajattelin tilaisuuden olevan loistava uusien reseptien kehittelyyn. Ei jää ihan niin paljoa viiniä juotavaksi! Kokeilun pohjaksi löysin Sitruunaruoho-blogista  Kriek-kirsikkapiiraan reseptin. Siinä keitellään hyvää kaljaa kokoon. Kokeilun idea oli oikaista aikaa vievä kokoonkeittämisvaihe käyttämällä väkevää kirsikkaviiniä.

Kirsikkapiiras

Ainekset

1 pkt murotaikinaa

2 tl kanelia

1,5 dl Chymoksen väkevää kirsikkaviiniä

0,5 dl sokeria

180 g valkosuklaata

125 g mascarponea

1 iso purkki säilöttyjä hapankirsikoita

Taputtele murotaikina piirakkavuokaan. 

 Hiero pohjaan kanelia. 

Laita piiraan päälle leivinpaperi ja sen päälle vaikka lautanen painoksi, ettei pohja kupruile uunissa. Paista 10 minuuttia 200 asteisessa uunissa. Ota paino ja leivinpaperi pois ja paista vielä viisi minuuttia. 

Kiehauta viini. Lisää suklaa. Sekoita tasaiseksi ja lisää mascarpone. Ja taas sekoita. Vatkaa muna ja sokeri vaahdoksi. Valuta suklaaseos koko ajan vatkaten vaahdon sekaan.

 Levitä valutetut kirsikat muropohjalle 

ja kaada seos päälle. Paista 180 - 200 asteisessa uunissa reilu puoli tuntia.

Porukalla pisteltiin vieraiden kanssa piirakka piiloon kahvipöydässä. Hyväksi todettiin. Ja sekin todettiin, että sama resepti toimisi varmaan myös mustikoilla ja Chymoksen väkevällä mustikkaviinillä. Mustikkaviini kuitenkin päätettiin juoda.

Eikä eilinen mennyt syömättäkään. Ruuaksi laittelin kukka- ja parsakaalia ja 

Itämaista lohta

Kastike

1 dl vettä

1 dl soijakastiketta

0,5 dl appelsiinimehutiivistettä

2 rkl kalafondia

1 tl sokeria

1 tl jauhettua inkivääriä

Sekoita nesteet ja kiehauta. Lisää sokeri ja inkivääri. Sekoita.

Kala

noin 1,5 kg ruodoton lohifilee

4 kpl paprikaa (erivärisiä)

suolaa

mustapippurirouhetta

Aseta kala uuninkestävään paistoastiaan. Kaada kastike päälle. Paista 150 asteisessa kiertoilmauunissa puoli tuntia. Valele pari kertaa paistamisen aikana kala kastikkeella.

Sillä aikaa kun kala kypsyy, suikaloi paprikat. Paista niitä pannulla öljyssä kunnes alkavat vähän pehmenemään. Mausta suolalla ja pippurilla.

 Kun kala on kypsä, kaada paprikat kalan viereen. Tarjoile.

Hyväksi todettiin.

Aika valmistautua Vappuun!

Loppukesä ja syksy ovat hirmuista touhuamisen aikaa. Kaikkea pitää saada jemmaan. Ihan niin kuin siinä ikivanhassa tv:n sketsisarjassa hamstraajat. Siinä sitten välillä käy niin kuin minulle eilen. Kun lehdet alkoivat kirjoitella, että mansikkaa alkaa tulla myyntiin, keskustelin naapurin sivutoimimansikanviljelijän kanssa. Jäin siihen uskoon, että tilasin häneltä 2 - 3 laatikkoa mansikoita. Nyt sitten lehdet kirjoittavat, että mansikkasato on ohi. Eikä minulla mansikan mansikkaa! Eilen sitten lapset lähtivät iltariennoilleen, ja minä kauppareissulle. Eikös vaan Cittarin aulassa ollut mansikan myyjä! Minä heti siitä ostamaan kaksi laatikollista. Kyllähän nuo ehtii yksinkin laittamaan pakkaseen. Kauppareissun jälkeen soi puhelin. Ankin sisko Hannele oli tulossa tuomaan juolukoita. Tule vaan. Siinä se ilta sitten menikin marjoja laitellessa.

Juniori tuli puoli kahdentoista aikaan kotiin. Puhdistettiin laatikollinen yhdessä. Kyllä se on kiltti poika. Kun tuli pakastamisvaihe, kaikista otteista näki, että ei yhtään olisi huvittanut käydä auttamaan. "Iskä onko pakko". Ei ole, vaikka hyvää apu kyllä tekisi. Hetken siinä katseli, ja kävi hommiin. Yhdeltä oli sitten kaikki tehty!

Vaikka eilen surupäivää vietettiinkin, syötiin siitä huolimatta

Venäläisiä piilolihapullia

400 g jauhelihaa

1 tl suolaa

1 tl mustapippuria

1 pkt lehtitaikinaa (8 levyä)

Mausta jauheliha (mainitut mausteet eivät ole ainoat oikeat, vaan oma makusi ratkaisee). Vaivaa taikinaksi. Pyörittele taikinasta 16 lihapullaa. Leikkaa taikinalevyt kahteen osaan. Taivuttele levy lihapullan ympärille ja pyörittele käsien välissä pinta tasaisen kauniiksi joka puolelta. Asettele pallukat uunivuokaan. Voitele pinta ruokaöljyllä (munakin saattaisi tehdä nätin näköisen lopputuloksen). Paista 200 asteisessa uunissa reilu puoli tuntia eli niin kauan, että pinta ruskistuu. Tarjoile.

Me söimme ihan sellaisenaan salaatin kera, mutta minusta tämä soveltuisi hyvin jonkin laajemman kattauksen osaksi. Äänin 3 - 1 hyvää. Äiskän asteikolla 4.

Syksy on marjojen jemmaamisen aikaa, mutta myös mehiläistarhaajat ovat kiireisiä. Vanhimmaisen isän tarhausharrastus sai minutkin vihdoin toteuttamaan vanhan jutun. Nuorena tuli kerran jos toisenkin luettua Odd Tommelstadtin kirjasta hunajasiman ohjetta. Homma kaatui aina siihen, ettei raaskinut ostaa riittävästi hunajaa. Nyt ei sitten sitä ongelmaa ollut, joten homma pyörimään.

Hunajasima

6 kg hunajaa

5 sitruunaa (luin vahingoissa, että 5 kg! Nyt meillä sitten on sitruunoita niin maan perkeleesti)

20 l vettä

hiivaa

hiivaravintosuolaa

Kuumenna hunaja kahdessa erässä kiehuvaksi viiteen litraan vettä sekoitettuna (2*[3 kg hunajaa + 5 l vettä]). Kuori pinnasta vaahto pois. Kaada käymisastiaan. Lisää loput vedet keitettynä.

Kuori sitruunat ja viipaloi. Lisää nekin käymisastiaan.

Anna liemen jäähtyä noin 20 asteiseksi. Lisää hiiva ja hiivaravintosuola (kaupasta löytyy 25 litran satsille valmiita paketteja). Anna käydä kolme kuukautta vesilukollisessa astiassa aina välillä sekoittaen. Tyhjennä astia lapolla ja heitä pohjasakka pois. Laita juoma takaisin käymisastiaan ja odota toiset kolme kuukautta. Pullota. Nyt sinun pitäisi olla tammi-helmikuun vaihteessa. Juoma on nyt juotavaksi kelpaavaa. Säilytä niitä kuitenkin vielä sinne Vappuun saakka, sillä seuraavan kuuden kuukauden ajan siman maku paranee koko ajan.

Omasta simanteostani kertoilen sitä mukaa kuin homma etenee. Hyvää Vapun odotusta kaikille.

PS. Nykyiset hiivat ovat paljon tehokkaampia kuin 70-luvun, jolloin resepti on julkaistu. Kolmessa viikossa käyminen oli loppu. Alkoholia kertyi halutun neljän viiden prosentin sijasta lähemmäs viisitoista. Maku oli aluksi aika karsea, mutta parani tosi paljon muutamassa kuukaudessa. Ovela kokeilu, mutta aika kaukana perinteisestä simasta.

Yhteinen suru - Vi deltar stille i den dype sorgen i Norge

Anders Behring Breivik tappoi säälimättömästi 76 ihmistä Norjassa. Suurin osa nuoria alle parikymppisiä, osa vielä lapsia.

Liput ovat tänään Norjassa puolitangossa koko päivän.

Tänään haudataan uhreista ensimmäinen. 18-vuotias kuvankaunis irakilaissyntyinen Bano Rashid, joka sai perheineen turvapaikan Norjasta vuonna 1996. Hän pakeni väkivaltaa, mutta sai lopulta surmansa sen uhrina.

Tänään hiljennymme ottamaan osaa norjalaisia koskettavaan syvään suruun. Ei ruoka-aiheista päivitystä tänään.

 

 (Tämän tekstin kuviin minulla ei ole minkään valtakunnan oikeuksia. Kopiointi IS:n jutusta ja googlen kuvahaun tuloksista tehty hyvää tarkoittaen. Elkää tulko rahaa kinuamaan.)

Anders Behring Breivik drepte 76 mennesker i Norge uten nåde. De fleste var unge mennesker under 20 år, noen fremdeles bare barn.

I dag er flaggene på halv stang i hele Norge.

I dag begraves ett av de første ofrene, billedskjønn 18 år gammel Bano Rashid, opprinnelig fra Irak. Hun kom til Norge i 1996 sammen med familien sin på flukt fra krig og vold, men ble til slutt ett offer til det likevel.

Vi deltar stille i den dype sorgen i Norge i dag.

Ingen oppdatering på matlaging.

(käännös: Tiina Salonen, rakas serkkuni Trondheimissa, Norjassa)

Tämähän alkaa kääntyä syksyksi

Lapset ovat taas kotona. Juniori tuli reissusta eilen ja Mari tänään. Illalla oli Juniorin kanssa kova tahtojen taistelu. Juna oli toista tuntia myöhässä ja Juniori kotona vartin yli kymmenen illalla. "Iskä, saanko lähteä kavereita moikkaamaan kaupungille?" Ei enää näin myöhään! Siitä seurasi tiukka väite-vastaväite keskustelu. Juniorin suurimmat argumentit olivat, että hän on kohta jo kuusitoista ja, että hän on kaveripiirin ainoa, joka ei ole notkumassa kaupungilla. Yritä siinä sitten perustella, että jos on ollut viikon reissussa, niin on aivan kohtuullista viettää edes puoli tuntia kotonakin. Ja, että näin myöhällä 15-vuotiaan oikea paikka on koti. Kiltti poikahan se on. Vittuili minulle minkä kerkesi ja uskalsi, mutta jäi silti kotiin! Ja kesti myös. Luin nimittäin tunnin kirjaa ja kävin vaivihkaa tarkistamassa. On se tuo mopon virta-aivaimen voima ihan uskomattoman suuri! Siinä on nimittäin pelko, että se tietyissä olosuhteissa joutuu määräajaksi minun taskuuni. Tähän päivään mennessä mieli oli jo lauhtunut, ja porukalla arvioimme

Helppoa kalakeittoa

8 dl vettä
4 perunaa kuorittuna ja pilkottuna
2 - 4 porkkanaa kuorittuna ja pätkittynä
2 kalaliemikuutiota
400 g pakastekalaa esim. seitä (toki parasta tulee jos käytät puolet seitä ja puolet lohta)
suolakurkku kuutioituna
250 g katkarapuja
tilliä
1 prk smetanaa

Keitä perunat ja porkkanat kalaliemikuutiolla terästetyssä vedessä melkein kypsiksi. Lisää kala ja suolakurkku. Kuumenna, mutta älä keitä. Tarkkaile kalapaloja maistelemalla, milloin on kypsä. Kala nimittäin kypsyy huomattavasti alle sadassa asteessa. Lisää katkaravut, tilli ja smetana. Sekoita hyvin. Kuumenna juuri ja juuri kiehuvaksi. Valmistukseen kului aikaa vajaa 20 minuuttia. Tarjoile.

Äänestimme ruuan äänin 3 - 0 hyväksi. Äiskän asteikolla kakkonen. Kiitokset Kahvi-Kaisalle reseptistä. Niin. Siinä ruokaillessa huomasimme, että jo kahden viikon ja kolmen päivän kuluttua lapsilla alkaa koulu. Syksy on ovella.

Naapurin tytön mies

Naapurin tyttö tykkäsi lukion jälkeen nähdä maailmaa. Kävi kauppaopiston ja sen jälkeen pääsi koulutukseen, joka vei työharjoitteluun Keski-Eurooppaan. Tietäähän sen nuoren mielen. Mieshän sieltä löytyi. Ovat olleet jo 25 vuotta onnellisesti naimisissa Bonnin lähellä. Piipahtivat lomalla käydessään kylässä. Totesin, että mies rakastaa vaimoaan tosi paljon: ummikkosaksalainen oli opetellut puhumaan suomea lähes täydellisesti! Virallinen selitys tosin oli, että kaveri halusi ostaa kaljansa itse eikä tykännyt, kun suomalaisten sukulaismiesten kanssa saunoessakin piti jonkun olla tulkkina höpöttämässä vierellä. Opetteli sitten puhumaan itse. Jotenkin minulle jäi vain kuva miehestä, joka rakastaa vaimoaan ja arvostaa myös tämän kieltä ja kulttuuria. 

Eli löytyi tosi fiksu poliisi, sillä mies on poliisipäällikkönä kotikaupungissaan. Opetti minulle kuinka tehdään

Saksalainen poliisipäällikön vieraskeitto

400 g jauhelihaa

noin 500 g purjosipulia

lihaliemikuutio

8 dl vettä

rasia yrttimaustettua tuorejuustoa

rasia maustamatonta tuorejuustoa (tai sulatejuustoa)

5 valkosipulin kynttä

Ruskista jauheliha. Samalla kun alat jauhelihan ruskistamisen, aloita silppuamaan purjoa. Sitä mukaa kuin valmista syntyy, lisää jauhelihojen joukkoon. Kuumenna koko ajan käännellen kunnes purjot alkavat vähän pehmentyä. Kaada kaikki kattilaan. Keitä vesi vedenkeittimessä. Kaada myös vesi kattilaan. Heitä lihaliemikuutio sekaan. Keitä sen aikaa, että purjot tuntuvat kypsiltä. Lisää juustot ja murskatut ja pieniksi leikatut valkosipulin kynnet. Kuumenna ja sekoita juustot tasaisesti keittoon. Älä kuitenkaan enää keitä, sillä läheskään kaikki tuore- ja sulatejuustot eivät siedä keittämistä. Tarjoile.

Äiskä irvisti, kun näki keiton. Maistoi. Rankeerasi kakkoseen! Eli keitto erinomaista äänin 3 - 0. Valmistui noin 15 - 20 minuutissa.

Kaikuja tulevaisuudesta

Mari täyttää syksyllä 18 ja Juniori 16. Ennemmin tai myöhemmin tulee hetki, jolloin olemme jääneet Äiskän kanssa tähän mökkiin kahdeltaan. Vaikka yleensä en murehdi menneitä, enkä huolehdi hirveästi tulevasta, niin tätä teemaa olen joskus oikeasti pohtinut. Millaiseksi elämämme muuttuu. Ja taloudenpitomme. Uutta koiraa ei tule. Siivous kerran kahdessa viikossa riittää. Talouden muuttuvat kustannuksen vähenevät. Ravintolassa syöminen lisääntyy. Vai lisääntyykö sittenkään? Tänään kokeilimme vaihtoehtoista linjaa: vähemmän määrää, enemmän laatua.

Ateria kahdelle (ilman kynttilää, kun on vielä niin valoisaa)

kurkkusipulisalaatti

paistetut perunat

wieninleike porsaanlihasta

Kurkkusipulisalaatti

1 avomaankurkku (kuvassa kaksi. tajusin ajoissa, että yksi riittää)

1 punasipuli

3 rkl etikkaa

2 rkl öljyä

suolaa

valkopippuria

1 tl sokeria

ruohosipulia

Leikkaa kurkku oikein ohkasiksi siivuiksi. Pilko sipuli. Silppua ruohosipuli. Yhdistä ainekset kulhoon. Lisää loput aineet. Laita kansi tai lautanen kulhon päälle. Rumpsuta sekaisin. Laita jääkaappiin tekeytymään siksi aikaa kunnes muu ruoka on valmista.

Paistetut perunat

5 keskikokoista perunaa

öljyä

suolaa

mustapippurirouhetta

Kuori perunat ja leikkaa ne noin kolmen millin paksuisiksi siivuiksi. Kuumenna öljy pannulla. Paista perunaviipaleita keskikuumalla pannulla viitisentoista minuuttia silloin tällöin käännellen. Jos käytät puisia lastoja, onnistuu parhaiten käyttämällä kahta lastaa. Kun perunat alkavat ruskistua ja niihin alkaa hammas pystyä, mausta suolalla ja mustapippurilla. Kaada kulhoon ja kansi päälle ja paista leikkeleet, joita olet perunoiden paistamisen ohessa jo valmistellut toimitukseen.

Wieninleikkeet

2 ulkofileepihviä à 120 - 150 g

suolaa

mustapippuria

vehnäjauhoja

1 muna

korppujauhoja

vähän voita paistamiseen

Nuiji lihat ohkaisiksi. Yhdellä reunalla ulkofileetä on sellainen valkoinen sidekudos. Se kannattaa leikata terävällä veitsellä parin sentin välein poikki. Muuten lähtee nuijittaessa liha "vetämään". Mausta suolalla ja pippurilla.

Pyörittele ensin vehnäjauhoissa, sitten munassa ja lopuksi korppujauhoissa. Paista kohtalaisella lämmöllä noin kolme minuuttia puoleltaan. Päälle voit ruilauttaa tirauksen sitruunamehua, tai leikata sitruunaviipaleen.

 Valmis annos.

Tykättiin Äiskän kanssa tosi kovasti. Äiskä luokitteli kakkoseen. Hyvä vaihtoehto tämä laatuun satsaaminenkin tulevaisuudessa.

Äiskän annos. Äiskällä kun ei oikea käsi toimi, niin kaikki ruoka täytyy palastella valmiiksi. Periaatteessahan yhdellä kädelläkin voi leikellä ruokaa pienemmäksi, mutta Äiskällä hommaa vaikeuttaa vielä toistaiseksi apraksia eli tahdonalaisten liikkeiden vajaatoiminto. Apraksia on antanut paljon periksi, mutta yhdistettynä kaikkeen muuhun sairauden mukanaan tuomiin juttuihin, se tuottaa vielä ihan riittävästi harmia. Kuvassa näkyy myös lusikka, vaikka aivan selvää haarukkaruokaa on lautasella. Lusikan käyttö vain on helpompaa Äiskälle. Vasen käsi pelaa. Tämä tarkoittaa ruokailussa sitä, että ruoka pyrkii karkaamaan oikean puoleisen laidan yli. Minä sitten vierestä veitsellä toppuuttelen. Joku voisi keksiä sellaisen irrotettavan lisälaidan lautasen reunaan!

Pieleen meni, mutta hyvää tuli!

Hittolaine, tää on ilmasen viinan syytä! Ennen oli kaikki niin helppoa, kun osasi keittää makaronit ja paistaa makkarat. Ketsuppia ja sinappia päälle. Nyt kun vähän alkaa jotakin osata, niin sitä pitää ilmasen viinan innoittamana ryhtyä kokeilemaan kaikenlaista. Niin kuin nyt tänäänkin. Poropiirasta! Eikö olisi voinut Etelä-Karjalan miehen mieleen tulla jotakin vähemmän outoa. No nyt se on kokeiltu sitten sekin.

Ainekset, riittää neljälle

400 g piirakkataikinaa, sellaista suolaselle piirakalle tarkoitettua

200 g poronkäristyslihaa

2 pienehköä punasipulia silputtuna

140 g pätkä palsternakkaa kuutioituna

200 g pala lanttua kuutioituna

1 prk (120 g) keltavahveroita

1 dl Chymoksen Ruska-puolukkaviiniä

timjamia, salviaa ja rosmariinia

2 rkl hunajaa

2 dl ruokakermaa

1dl creme fraichea

2 munaa

2 rkl riistafondia

1 dl juustoraastetta

noin 100 g Aura-sinihomejuustoa

Taputtele taikina voideltuun vuokaan. Kuullota pannulla voissa sipulit, palsternakka ja lanttu. Lisää poronkäristys. Samoin viini. Lisää vielä keltavahverot. Haudut käännellen kunnes neste katoaa pannusta. Ripottele oman harkinnan mukaan mausteita. Lisää hunaja. Sekoita ja kaada vuokaan.

Sekoita loput ainekset ja kaada lihojen päälle. Paista 200 asteisessa uunissa noin 30 minuuttia.

Maku oli ihan hyvä. Vanha tupakkamies (kylläkin jo toista vuotta myös entinen) tykkää tällaisista voimakkaista mauista. Äiskä veti kolmoseen.

Pieleen mennyt osio: Jos käytät noin korkeareunaista vuokaa kuin minä, on taikina aivan turha. Kyseessä on enemmänkin pataruoka tai paistos. Jos piirakkaa haluaa, kannattaa käyttää sellaista isoa, pyöreää ja laakeaa piirakkavuokaa. Lopputulos on ohuempi ja todennäköisesti hieman kuivempi eli piirakkamaisempi. Nämä ovat tietysti muotoseikkoja, jotka eivät makuun suuremmin vaikuta.

Huh hellettä

Helle jatkuu. Joskus parikymmentä vuotta sitten valitin kesällä, että voi kun on kuuma. Talvella valitin kylmää. Ja syksyllä ja keväällä loskaa. Tajusin, että eihän tässä ole mitään järkeä! Joskus pitää olla tyytyväinenkin. Päätin ryhtyä pitämään lämpimästä. Pari kolme vuotta meni itseänsä psyykatessa, mutta sitten aloin aidosti pitää lämpimästä. Viime viikot ovat ollet aivan mahtavia. Hellepäivä toisensa perään. Olen nauttinut. Tämä on kuitenkin vain osa totuutta. Äiskä ei nauti. Kuumalla Äiskä ei jaksa lähteä lenkille. Touhuaa vain sisällä ja sisälläkin tahtoo mennä sohvalla lueskeluksi. Ja iltapäivästä on ihan takki tyhjä. Pitää ottaa tunnin torkut. Eli aivan selvästi helteet käyvät sairaan ihmisen kunnon päälle. Vähän siinä pyrkii minunkin lämpimästä tykkäämiset kärsiä.

Kuumana päivänä on tärkeätä juoda paljon. Ja ruokakin olisi hyvä olla vähän kevyempää, niin paremmin maistuu. Siksi söimmekin tänään 

Seipaistosta ja rakuunakasviksia

Seipaistos 

400 g pakasteseitä (varmasti joku muukin valkoinen kala käy - talvella voisi kokeilla lipeäkalalla)

165 ml kookosmaitoa

4 munaa

noin 25 g voita

1/2 tl cayennepippuria

1 tl suolaa

1/2 tl valkopippuria

1/2 dl vehnäjauhoja

1/2 dl korppujauhoja

25 - 50 g voita

ripaus suolaa

Kypsennä/sulata kalaa sen verran mikrossa tai vedessä, että saat sen murusteltua uunivuokaan.

 Sekoita hyvin munat, kookosmaito, voi, suola ja pippurit.

 Kaada kalan päälle vuokaan. 

Mittaa vehnäjauhot, korppujauhot, voi ja suola kulhoon. Nypi niitä sorminesi niin kauan, että kulhossa on suhteellisen tasalaatuista muruseosta. Ripottele murut uunivuoassa olevan kala-muna-seoksen pinnalle. 

Paista 200 asteisessa uunissa 50 minuuttia. Vähän vielä koristelin tuoreella ruohosipulisilpulla.

Ja karppaajat voi jättää nuo pinnan jauhomurustelut pois, niin tulee vhh. Tosin kyse ei enää ole samasta ruuasta, sillä sen verran kokonaisuus muuttuu, mutta varmasti ihan syötävää.

Rakuunakasvikset

Porkkanoita

kukkakaalia

ruusukaalia

vettä

1 tl suolaa

1 tl sokeria

1 tl vaniljasokeria

voita

rakuunaa

Kuori ja pätki sentin mittaisiksi paloiksi porkkanat. Pieni kukkakaali haarukkapaloiksi. Keitä kasvikset melkein kypsäksi vedessä, johon lisäät suolaa, sokeria ja vaniljasokeria. Kuumenna voi pannulla. Kaada kasviksista vesi pois ja kumoa pannulle. Lisää runsaasti rakuunaa. Hauduttele vielä kymmenisen minuuttia välillä käännellen.

Ja sitten eikun syömään. Iimu oli kylässä. Äänin 3 - 0 hyväksi havaittua evästä. Äiskän asteikolla kakkonen.

PS. Oli tuon ruuan nimen kanssa ongelmia. Otin paistoksen venäläisestä keittokirjasta. Tämän tyyppisen ruuan nimi on venäjäksi krambl (крамбль). Eivät tunteneet sanakirjat. Englanniksi sama ruoka on crumble eli venäjän sana on lainaa englannista. Mutta en oikein löytänyt täyttä varmuutta englanti-suomi-käännökseksikään. Soitin Ankille, joka luki vanhoja 70-luvun keittokirjojaan. Aikamme pyöriteltyämme tulimme siihen tulokseen, että suomalainen vastine on paistos. Korjatkaa, jos meni pieleen.

Maksettua säheltämistä

Niin. Oikeasti se viinatehtaan lähestyminen meni seuraavasti. Silloin kun maisteri Siiskonen oli kylässä, istuimme iltaa myöhään yöhän Äiskän nukkumaan menon jälkeen. Juotiin olutta. Maisteri Siiskonen poltti tupakkaa. Minä nuuhkin sivuvirtauksia. Ja sitten me pohdittiin syntyjä syviä. Yhden jälkeen sitten käytiin nukkumaan, ja minä suljin auki jääneen tietokoneen. Samalla kuitenkin  päätin katsoa Iskän sähköpostin. Siellä sitten tämä mainittu lähestyminen oli. Lupasivat lähettää tuotenäytteet, jos haluan kehitellä reseptejä. Kävin vilkaisemassa, että kahdeksan pulloa viiniä. No shiinä oluen höyryssä tuntui, että mikäs siinä. Kyllä minä nyt pari reseptiä pyöräytän milloin vain, jos ilmaista viiniä on tarjolla. Ilmoittauduin. Ja aamulla oli sitten hätä ja hyvä mieli  yhtä aikaa.

Enhän minä mitään reseptejä osaa kehitellä. Päätin kuitenkin yrittää jotakin, kun kerran olin luvannut. Olen ottanut lähestymistavakseni funtsia, missä olemassa olevassa ruuassa voisi noita mainittuja tuotteita käyttää. Tänään sitten otin lähtökohdakseni burgundinpadan ja Chymoksen mustaherukkaviinin. Padan resepti löytyi kotikokki.net -sivustoilta. Joku Kurre näkyy tehneen. Mutta sitten alkoi säheltäminen ja lopputulos taisi hieman karata alkuperäisestä ideasta:

Lihapata

800 g naudanlihasuikaleita

öljyä 

2 dl Chymoksen mustaherukkaviiniä

2 dl vettä

5 dl lihalientä

140 g pekonia

2 sipulia

3 valkosipulin kynttä

2 porkkanaa

3 laakerinlehteä

1 tl timjamia

1 tl suolaa

1/2 tl mustapippurirouhetta

pieni purkki tomaattipyreetä

2 tl sokeria

noin 5 kpl pienenpieniä kevätsipuleita

noin 5 kpl pieniä punasipuleita

250 g tuoreita herkkusieniä

Paahda lihat kuumalla öljyttömällä pannulla nopeasti umpeen parissa erässä. Laita lihat uunivuokaan. 

Kaada päälle mustaherukkaviini, vesi ja lihaliemi. Kaada pannulle desin verran vettä. Kiehauta vesi pannulla ja huuhtele sillä pannu. Kaada vesi vielä lihojen päälle. Vettä sen verran, että lihat juuri ja juuri peittyvät nesteeseen. Laita 175 asteiseen uuniin. (Tässä vaiheessa tajusin, että alkuperäinen resepti ei ollut tarkoitettu uunissa tehtäväksi.)

 Pilko pekoni, kuoritut sipulit ja valkosipulit sekä porkkanat. Kuullota niitä pannulla öljyssä. Ota kulho uunista.

Sotke siihen tomaattipyree ja mausteet. Kippaa pekonit ja muut kamat pannulta kulhoon ja kulho puoleksi tunniksi uuniin.

Sillä aikaa ruskista kevätsipulit ja punasipulit sekä paloitellut herkkusienet pannulla. Puolen tunnin kuluttua lisää tavarat pannulta kulhoon. Lisää myös vettä sen verran, että neste peittää kulhon tavarat. Kulho takaisin uuniin. Puolen tunnin kuluttua laske lämpö 150 asteeseen. Anna hautua pari tuntia.

Tarjoile perunoiden, riisin tai jonkin muun lisäkkeen kera. Minä keitin kaveriksi 

bulguria (neljälle)

4 dl bulguria

8 dl vettä

köntti voita

1 tl suolaa

Kiehauta vesi. Lisää voi, suola ja bulgur. Keitä koko ajan sekoitellen kunnes neste on imeytynyt - noin 20 minuuttia. Tarjoile. Bulguria saa ainakin luontaistuotekaupoista. Minä ostin Venäjän Värtsilästä kyläkaupasta.

Syömässä oli Anki, Naapuri, Äiskä ja minä. Äänin 4 - 0 todettiin kokeilu erinomaisesti onnistuneeksi. Äiskän asteikolla kakkonen.