Friteeratut katkaravut

Tänään sitten onkin vaihteeksi ollut tosi touhuilupäivä. Äiskän kanssa lennettiin kaupungilla asioilla koko ilta. Ja kotiaskareet kaikki tekemättä. Meinasi unohtua koko kirjoitteluhommelit, mutta tässä sitä taas mennään. Äiskä tosin meni jo nukkumaan. Motkotti mennessään - tulkitsin, että taasko sinne tietokoneelle pitää jäädä koko yöksi istumaan. No ei tarvitse, pää on sen verran tyhjä näin loppuillasta, että parempi mennä suoraan asiaan. Ruuaksi kokeilimme tänään kiinalaisittain friteerattuja katkarapuja riisin kera.

Ainekset, aika sopiva satsi neljälle kunhan keittää riisiä paketin ohjeen mukaan samalle määrälle.

450 g katkarapuja

ruilautus sitruunamehua

1 munan valkuainen

1 rkl perunajauhoa

ÖLJYÄ

2 sipulia

140 g bambunversoja, semmosia tölkkijuttuja mitä löytyy esim. City-marketin Aasia-hyllystä

1 tl inkivääriä jauheena

1 paprika

2 tl currya

1 tl sokeria

2 rkl soijakastiketta

300 g tölkkiherneitä

Sulata katkat, taputtele talouspaperilla kuivaksi. Tirskauta päälle sitruunamehua. Sotke munanvalkuainen ja perunajauho hyvin. Pyörittele katkat seoksessa. Kuumenna pannulla reilusti öljyä (varo kuitenkin ettei syty palamaan). Friteeraa katkoja 6 - 7 minuuttia öljyssä (sen verran, että juuri ja juuri alkavat ottamaan väriä). Valuta ja pidä lämpimänä. Öljy ota talteen, sillä sen voi käyttää myöhemmin pois muun ruuanlaiton yhteydessä. Kuullota silputtua sipulia ja bambun versoja pienessä määrässä öljyä. Lisää varovasti bambunversojen purkista nesteen pannulle. Varovasti siksi, ette pannu säikähdä kylmästä ja kupristu kelvottomaksi. Mausta inkiväärillä ja jatka kypsentämistä. Poista paprikasta siemenet ja silppua suikaleiksi. Lisää pannulle. Kun alkavat pehmetä, mausta currylla, sokerilla ja soijakastikkeella. Lisää valutetut herneet ja kuumenna tuokio. Tarjoile riisin kera.

(viikonloppuna laitan tähän kuvan)

Äänin 3-1 hyvää, Äiskän asteikolla 3.

Illalla ostin Lidlistä pullon chiliolutta. En ole ihan äsken maistanut yhtä kelvotonta olutta.

Jauhelihaperunalaatikkoa

Elämä on ihmeellistä. Tänään Jaska, vanha soittajakaveri, soitteli vähän ennen ruokatuntia. Jaskin on nykyään jo kuudetta kymppiä käyvä perheenisä, ja kokkaa vähintään yhtä hyvin kuin soittaa/-ti. Oltiin lukiossa samalla luokalla. No Jaska kuitenkin soitti ja kysyi, että tulenko maistelemaan ruokatunnilla afrikkalaisia sambusa piiraita. Minä tietysti heti googlettamaan puhelun aikana. Sambuca näyttää hyvältä, vaikka googel väittikin sitä italiaiseksi. Ja sitten se hauska sattuma: minulla eväänä eilisen jugurttitiikerin jämät. Ehdotin, että pidettäisiin afrikkalaiset lounasnyyttärit. Eikun tuumasta toimeen ja minä kävelemään 200 metriä Jaskan työpaikalle. Sambusa oli tosiaan afrikkalainen piirakka ja sattui hyvin tiikerin kaveriksi. Ja hyvän makuista - kokeillaan keväämmällä Iskän keittiössä. Niin ja se italialainen drinkki on sambuca, c:llä. Hauska yhteensattuma sinänsä, että vanhalle ukolle sattui Afrikka-päivä yhtä aikaa.

Illalla sitten kokkasin jauhelihaperunalaatikkoa


Ainekset, viidelle

10 keskikokoista perunaa
450 g naudan jauhelihaa
1 purjo
5 tomaattia
6 dl maitoa
3 munaa
2+2 tl suolaa
2 rkl soijaa
mustapippuria

Suikaloi perunat ja sotke ne kulhoon 2 teelusikallisen suolaa kanssa. Jätä vartiksi suolautumaan. Laita uuni lämpiämään 180 asteiseksi. Kypsennä jauheliha ja purjo paistinpannulla. Mausta soijalla ja mustapippurilla. Kaada perunakulhon pohjalle  kertynyt vesi pois. Kumoa perunat jauheliha-purjo-seoksen sekaan. Sekoita hyvin. Siirrä puolet seoksest voideltuun uunivuokaan. Viipaloi puolet tomaateista seoksen päälle. Sitten loppu peruna-jauheliha-purjo-seos vuokaa ja pinnalle vielä loput tomaatit viipaleina. Valmista munista, maidosta ja 2 teelusikallisesta suolaa munamaito, jonka kumoat vuokaan. Ja vuoka 45 minuutiksi uuniin.

Hyvää ruokaa äänin 4 - 0, Äiskän asteikolla 3.

Jugurttimarinoitua tiikeriä :=)

Joistakin ruuista tulee muistoja mieleen. Tämän iltaiseen ruokaan tutustuin 25 vuotta sitten. Olimme äiskän kanssa lähteneet Varkaudesta Lappeenrantaan Ansan muuttotalkoisiin. Ansa oli saanut uuden hyvän reseptin. No ruoka oli ihan hyvää, mutta kuten jäljempänä ilmenee, jokin muu laji olisi kyllä ajankäytöllisesti sopinut työntäyteiseen viikonloppuun paremmin. Sitä ei vaan alle kolmekymppisenä tullut ajateltua samoin kuin nykyään. Toinen muisto on vajaa kymmenen vuotta nuorempi. Varkaudessa asui siihen aikaan arfikkalainen Silas. Olisiko ollut Tansaniasta, en muista. Mutta kun alkuperäine resepti sanoo tarvittavan tiikeriä tai hyvin riippunutta leijonaa, kysyin Silakselta kyseisten eläinten lihasta. Silas oli ihan ihmeissään. Sanoi, että leijonat ovat niin sitkeitä, että ei niitä kukaan syö! Niinpä se toisaalta käy sitten alkuperäisestä ainesluettelostakin ilmi: käsketään käyttämään riistan lihaa sen lajia tarkemmin erittelemättä. Minä sitten laskin tänään myös naudan riistaeläimeksi.

Ainekset, kun keittää riisiä neljälle paketin ohjeen mukaan, on ruokaa sopivasti viidelle

450 g naudanlihasuikaleita

2 dl maustamatonta jugurttia

yhden sitruunan mehu

2 tl inkivääriä - alkuperäinen resepti sanoo 6 tl, laitta ken uskaltaa!

1 tl kurkumaa

2 hyvin pilkottua valkosipulin kynttä

2 hyvin pilkottua sipulia

1,5 tl suolaa

0,5 tl mustapippurirouhetta

Sotke aineksista marinadi, johon sekoitat hyvin lihasuikaleet. Laita jääkaappiin marinoitumaan vähintään kahdeksi tunniksi, mieluummin yön yli tai seuraavaan iltaan. Ja sitten se aikaa vievä homma (15 min.): pyyhi sormilla lihasuikaleista marinadi pois ja aseta suikaleet erilleen. Paista suikaleita pannulla voissa. Kun pinta on paistunut umpeen, kannattaa lieden tehot pienentää siten, että vapautunut neste juuri ja juuri kiehuu. Kun neste on haihtunut, poista lihat pannulta. Laita ne sivuun ja pidä lämpimänä. Minä laitoin 50 asteiseen uuniin. Kumoa marinadi pannulle ja lisää desi pari vettä. Keitä hämmennellen kunnes sipulit kypsyvät. Lisää lihapalat sekaan ja sekoita. Tarjoile riisin kera.
 

4 - 0 hyvää ja Äiskän asteikolla kakkonen.

Äiskälle tuli sitten illalla vielä makian nälkä. Käytiin Lidlissä ostamassa pari litraa mehua ja suklaapähkinäkakku => kuukauden talousmenot 645 euroa. Ja kun olet tänne saakka viitsinyt lukea, niin yksintein kommentoi nyt jotenkin!

PS. 6.6.2011: Joku vuosi sitten kuollut pikkuserkkuni teki elämäntyönsä Afrikassa lähetyssaarnaajana. Vaimonsa lähetti minulle palautetta tästä ruuasta. Kertoi, että häntä oli kovasti hymyilyttänyt yhdistelmä afrikkalainen keittiö ja jugurttimarinoitu tiikeri. Afrikassa ei nimittäin elä tiikereitä! Olen syytön. Alkuperäisessä Saken Afrikan matkalta ostamassa reseptikortissa näin kerrottiin. Oisko ollut joku Nigerialainen huijariporukka, mikä nämäkin kokkikortit oli painanut!

Kotiteollisuus grillimakkara - makutesti

Sian- ja naudanliha, vesi, suola (1,7%), kamara, modifioitu perunatärkkelys, lihaproteiini, glukoosi, perunakuitu, mausteet (mm. sipuli, valkosipuli), stabilointiaine E450, hiivauute, aromit (mm. paprika), hapettumisenestoaine E316, savuaromi, säilöntäaine E250. Näistä on Kotiteollisuus-yhtyeen teettämä a-luokan makkara b-luokan jätkiltä valmistettu. Lihapitoisuus 73 %, rasvapitoisuus 25 %.

A-luokan ruokamakkara... Lähtökohta on hyvä. Asetan mielessäni vertailukohdaksi Wilhelmi grillimakkaran. Paistoin makkarat paistinpannulla. Oli sen verran sakea räntäsade ulkona, etten vielä viitsinyt viritellä grilliä tulille.

Ja sitten maistamaan. Kun makkarasta leikkasi veitsellä pätkän, leikkaus viillosta tirahti heti nestettä ulos. Tulkitsin rasvaksi. Ulkonäkö leikkauskohdassa ei ollut kovin himoittavan näköinen. Mutta maku: mieleen tuli lapsuuden leirinuotiot seurakunnan kesäleirillä. Kun muut valittivat nuotiolla paistetun makkaran kuivuutta, me Suomi-lenkkiä paistaneet pojat pyyhimme suupieliä. Makkara oli parhaimmillaan. En luokittele Kotiteollisuus-grillimakkaraa hyväksi pannulla paistettuna. Paistettaessa makkarasta vapautuva rasva jää pannulle ja makkarakin on sitä myöten rasvaisen oloinen.

Mutta voi kun kelit korjautuisivat nopeasti, että pääsisi grillaamaan! En tiedeä, mitä Hynysen joukoilla on ollut perimmäisenä tavoitteena rahan ansainnan lisäksi, mutta uskoisin poikien kehittäneen erinomaisen grillimakkaran. Grillissä liika rasva tippuu hiilille, ja lopputulos on suussa sulavan mehukas. Savun makuinen lihapitoinen herkkuhetki.

Se on sitten grillimestarissa, tarjoaako kaveriksi salaattia vai hyvää olutta. Mitään kurakaljaa en suosittelisi näin hyvän grillimakkaran kaveriksi.

Ja kaupassa tuli taas käytyä. Kuun ruokamenot 635 euroa.

Iskä Kokkaa myös facebookissa, vaihdetaan mielipiteitä ruuasta ja muusta aiheeseen liittyvästä.

8.8.2013: En keksinyt facebookin blogille tuomaa lisäarvoa, joten poistin profiilin. Ja Kotiteollisuus-grillimakkaran valmistus on kysynnän vähäisyyden takia lopetettu.

Ihan tavallinen peruslasagne

Tänään sitten siirryttiin taas kesäaikaan. Olin ajatellut, että saanpa kerrankin nukkua kymmeneen. Katin kontit. Äiskä heräsi ja huomasi kellon olevan yhdeksän. Ei muuta kuin päivä käyntiin. Ennen Äiskän sairastumista olimme sopineet, että saan nukkua aina sunnuntaina niin kauan kuin nukuttaa. Kukaan ei tullut nykimään. Äiskä nousi kahdeksan ja yhdeksän välillä oli sitten pyhä tai arki. Nyt sitten painetaan tasaisen aamun taktiikalla. Joskus sitä kaipaa semmoisia päiviä, että voisi herätä siihen kun ei enää nukuta. No, kahdesti vuodessa siihen on mahdollisuus kun Äiskä on Kelan maksamalla kuntolomalla.

Itseämme tänään ravitsimme Jauhelihalasagnella. 

Ainekset, riittää viidelle tai kuudelle

450 g jauhelihaa

4 sipulia

2 valkosipulin kynttä

loraus öljyä

1 tölkki eli 400 g tomaattimurskaa

90 g tomaattipyreetä

1 rkl oreganoa, basilikaa ja timjamia

1 lihaliemikuutio yhteen desiin kiehuvaa vettä liuotettuna

1 tl suolaa

1/2 tl mustapippurirouhetta

lasagnelevyjä

Juustokastike

1 dl vehnäjauhoja

1 l maitoa

7 dl juustoraastetta

Kuullota öljyssä sipuli ja valkosipuli. Lisää jauheliha. Ruskista. Lisää tomaattimurska ja muut ainekset. Kuumenna ja anna kiehua pienellä teholla sen aikaa kun valmistat valkokastikkeen, joka syntyy seuraavasti. Vatkaa jauhot puoleen litraan kylmää maitoa, lisää loput puoli litraa. Kuumenna kiehuvaksi koko ajan sekoittaen. Keitä kunnes alkaa sakeutua ja lisää sitten viisi desilitraa juustoraastetta. Sekoita hyvin. Laita uunivuuan pohjalle vähän jauhelihakastiketta, sitten lasagnelevyjä, jauhiskastiketta ja valkokastiketta. Toista niin monesti kuin jauhelihakastiketta riittää. Päällimmäiseksi lasagnelevyt ja sitten valkokastiketta. Ripottele loput juustoraasteet pinnalle. Paista 200 asteisessa uunissa noin puoli tuntia. Anna vetäytyä viitesen minuuttia ennen tarjoamista.

Hyvin kelpasi meidän porukalle. Äiskänkin asteikolla kirkkaasti kakkonen. Ja sitten tuli tuumailtua viiden päivän ruokalista.

Maanantai             Hynysen nakit eli Kotiteollisuus-grillimakkaran makutesti
Tiistai                    Jugurttitiikeriä (jotain lihaa) ja riisiä
Keskiviikko          Jauhelihaperunalaatikkoa
Torstai                  Katkarapuja ja riisiä
Perjantai = tilipäivä  Pizzapoikien pizzaa ja kokista

Näillä pitäs taas mennä kuun loppuun. Tähän astiset talousmenot maaliskuussa 590 euroa.

Broileripastaa

Meillä on joskus ollut lasten kanssa tapana ostaa aina valmis pizza tilipäivänä. Viime vuonna olin yhteensä seitsemän ja puoli kuukautta työttömänä ja rahat sitä kautta aika vähissä. Ei syöty pizzaa liiton rahojen tullessa. Silloin tehtiin kotona pizzaa. Nyt kun taas olen mukana työhommissa, ovat lapset alkaneet kysellä josko voitaisiin ottaa vanha käytäntö taas käyttöön. No mikäs siinä, nyt sitten odotetaan ensi viikon perjantaita. Lapset ja Äiskä hyvän pizzan takia ja minä siksi, että joskus on ihan mukava syödä edullisesti jonkun toisen laittamaa ruokaa. Vielä viisi päivää...

Mutta hyvää oli tämän päiväinen broileripastakin. Äiskän asteikolla 2.

Ainekset, kuudelle

6 dl makaronia

450 g marinoimattomia broilerisuikaleita

noin 100 g pestoa

1 dl kivettömiä oliiveja

4 tomaattia

200 g fetajuustoa

Laita makaronit kiehumaan. Ruskista broilerisuikaleet kevyesti. Kaada makaroneista vesi pois, kun ovat kypsiä. Sotke sekaan pesto, broilerisuikaleet, oliivit ja kuutioiksi pilkotut tomaatit. Murenna feta johonkin tarjoilukulhoon. Siintä sitten voi jokainen ripotella oman annoksensa päälle sopivaksi katsomansa määrän. Pyöristää sopivasti makua ja tuo tarpeellisen suolaisuuden. Muuten ei suolaa tarvitse käyttää.

Jälkiruuaksi nautimme vaniljajäätelöä ja Pippuriananaskastiketta.

Kuukauden ruokamenot tähän mennessä 580 euroa.

Äijäluokan vegeruokaa

Aina ei kaikki mene niin kuin on suunniteltu. Niin kuin nyt tämä mennyt viikko. Koko ajan on tullut muutosta muutoksen perään. Ja tässä suhteessa nämä valmiiksi tehdyt viikon ruokalistat ovat huonoja. Minäkin olin tehnyt tälle päivää päättyvän listan, mutta kaikkien ennakoimattomien touhujen seurauksena tälle päivää suunniteltua lasagnea syödään vasta sunnuntaina. Eihän siinä sinänsä mitään, suunnitelmaa voi aina siirtää päivällä eteenpäin tarpeen vaatiessa. Ongelmaksi tulee vain raaka-aineiden säilyvyys. Esimerkiksi eiliselle suunniteltuun broileripastaan tarvittavan kermapurkin parasta ennen päiväys on jo tänään. Se kun tuli ostettua jo viime perjantaina. No mennessä oppii. Tämä kaikki vain vahvistaa tekemäni taktiikkamuutoksen oikeellisuutta: kahdesti viikossa kaupassa on parempi kuin kerran viikossa.

Kaikesta huolimatta tänään tehtiin kikhernewokkia. Äijäluokkaan sen vievät kikherneet - ovat nimittäin sen verran tuhtia kamaa, että tulee miehinen mieskin kylläiseksi.

Ainekset, sopiva satsi neljälle

1 purjo

1 munakoiso, keskikokoinen

loraus öljyä

1 rkl fariinisokeria

1/2 rkl currya

1 tl suolaa

1/4 tl mustapippuria

4 - 5 tomaattia

800 g kikherneitä

2 dl bulgarian jugurttia

Pilko purjo, munakoiso ja tomaatit palasiksi. Huuhdo ja valuta kikherneet. Kuumenna öljy isolla pannulla. Kuullota purjo ja munakoiso. Lisää fariinisokeri, curry, suola ja mustapippuri. Lisää pannulle tomaatit ja kikherneet. Kuumenna koko ajan käännellen seosta kunnes kuumenee kauttaaltaan. Tarjoile. Lautasella annoksen päälle kunnon tömpsäys jugurttia pyöristää makua.

Äiskän asteikolla 3.

Ja tämän kuun ruokamenot tällä hetkellä 525 euroa.

Bratwurstikeitto

Joskus tuntuu ihan siltä, että meille kaikille Suomen miehille tekisi ihan hyvää välillä pyörittää näitä naisten hommia. Siivous, pyykkikaruselli, ruuanlaitto ja lasten kasvattaminen. Kyllä minäkin aina sanoin, että Äiskä tekee arvokasta työtä leipätyönsä lisäksi kotona, mutta kyllä rehellisesti täytyy sanoa, että koskaan en tajunnut tätä rulettia oikeasti. Nyt vasta osaan oikeasti arvostaa. Toisaalta on sanottava, että omakotitalossa tekisi joskus puolen vuoden vaihto ihan hyvää naisväellekin. Usein vain tahtoo olla niin, että mies tekee ns. paskahommat ja loput jaetaan puoliksi. Se on sitä tasa-arvoa!

No, nyt meinaa karata aiheesta! Tänään tehtiin bratwurstikeittoa. Ja taas Lidlin makkaroista - niissä kun on lihapitoisuus ja hinta kohdallaan. Ensi viikolla sitten kyllä on tarkoitus testata ihan Citymarketista ostettua Kotiteollisuus-grillimakkaraa. Sitä Hynysen a-luokan makkaraa b-luokan jätkiltä.

Bratwurstikeiton ainekset, kuudelle

350 g bratwurstia
4 perunaa
1 punainen paprika
1 sipuli
loraus öljyä
1 l vettä
1 kasvisliemikuutio
1 pss keittojuureksia
teelusikan kärjellin mustapippurirouhetta
ruilautus tomaattiketsuppia

Kuori ja silppua palasiksi perunat ja sipulit. Leikkaa paprika pieniksi palasiksi, kunhan ensin olet poistanut siemenet. Pilko myös makkara. Lorauta kattilan pohjalle öljyä. Kuullota vähän aikaa kasviksia öljyssä ja lisää sitten makkarapalat ja vesi. Samoin kasvisliemikuutio ja mustapippuri.

Keitä kunnes perunat alkavat olla lähes kypsiä. Lisää keittojuurekset. Keitä vielä jokunen minuutti. Lopuksi lorauta vähän ketsuppia, niin tulee komiamman näkönen.

Makkaran voi varmasti käyttää myös muita makkaroita kokonaisuuden suuremmin kärsimättä.

Ja kaupassa piti taas pistäytyä. Ruokamenot tässsä kuussa yhteensä 515 euroa.

Venäläinen leipäkalja - kvas

Tämä ei ole kiljuresepti vaan tarkoituksena on kuvata lastenkin juotavissa olevan juoman valmistuskokeilu!

Joskus kun nämä hommat ovat puolivälissä, minä epäilen. En onnistumista vaan omaa järjenjuoksuani. Mutta sitten lopulta aina päädyn siihen lopputulokseen, että jos joku on mukavaa eikä aiheuta muille haittaa, sen voi tehdä. Ja kaiken uuden kokeilu on todella mukavaa. Toisaalta kun tässä kotona kykkii, niin on parempi rakentaa nämä mielenkiinnon kohteetkin siten, että ei tarvitse kotoa Äiskän luota mihinkään poistua... Eikä istua telkun ääressä keppana tölkki kourassa. Venäläisen leipäkaljan eli kvassin, joka Suomessa myös taarina tunnetaan, teko on vanhan venäläisen reseptin mukaan monipäiväinen projekti. Olen joskus 90-luvulla Venäjällä juonut aitoa kotona tehtyä. Viime kesänä kokeilin eri tapoja tehdä ihan suomalaista kotikaljaa ja siinä yhteydessä minulle selvisei, että myös Suomen itäosissa (esimerkiksi Saaren pitäjän Kesusmaalla) on juhlakalja tehty vielä sotien jälkeenkin vuosia leivästä. Siitä syntyi idea kokeilla. Seuraavassa kyseisen prosessin kuvaus.

Päivä 1

Ainekset

2 kg ruismaltaita (niitä tavallisia esim. Tuoppi-kaljamaltaita)

2,6 kg karkeita ruisjauhoja

muutama litra vettä

Sotkin isossa astiassa maltaat ja jauhot keskenään. Lisäsin vähän kerrassaan kylmää vettä koko ajan sekoittaen. Tarkoitus oli saada aikaiseksi semmonen jäykkä puuro. Sotkin hyvin, ettei tule paakkuja. Seuraavaksi asetin taikinan isolle reunalliselle uunipellille. Laitoin varmuudeksi vielä leivinpaperin, koska pelkäsin koko komeuden palavan peltiin kiinni. Muotoilin oikein pinnan tasaiseksi - leipämäiseksi (ihan ulkonäköjuttu). Kun kaikki edellä mainittu oli tehty, laitoin leivän hyvin lämmitettyyn uuniin odottamaan seuraavaa iltaa.

Päivä 2

Lämmitin uunin uudelleen. Otin kuitenkin ennen lämmittämistä sen leivän pois. Kun uuni oli lämmitetty, laitoin leivän takaisin uuniin ja unohdin koko jutun taas vuorokaudeksi. Tähän asti tein kaiken ihan piirulleen niin kuin ohjeessa sanottiin. Olisi voinut kuvitella, että putkeen menee.

 Kuvassa leipä ensimmäisen vuorokauden paistamisen jälkeen.

Päivä 3

Kolmannen päivän ilta osoitti karmeudessaan oman harkinnan ja terveen järjen käytön merkityksen näissä kokeiluissa: Leipä pois uunista. Oli palanut tosi pahasti, mutta kun pinnasta heitti puolentoista sentin kerroksen menemään, oli loppu käyttökelpoista kamaa. Sen laitoin käymisastiaan ja päälle kahdeksan litraa kuumaa vettä. Ja välillä aina piti hämmentää, jotta leipä saatiin hajoamaan tasaiseksi vierteeksi. Ja sitten ei muuta kuin kansi päälle ja vuorokaudeksi uunin päälle lämpimään.

Mitä olen oppinut tähän mennessä: Sen ykköspäivän taikinan täytyy olla melko vetelää puuroa, jottei kaikki kosteus haihdu haudutuksen aikana. Ja toisaalta, kun uuni on lämmitetty, pitää odottaa sen aikaa, että lämpö laskee tuommoiseksi pullanpaistolämmöksi. Tarkoittaa asteilla mitattuna ainakin alle 250 asteen. Silloin leipä hautuu pikkuhiljaa eikä pala niin helposti.

Päivä 4

2,5 dl (n. 150g) karkeita ruisjauhoja

1/4 hiiva

4 dl vettä

1 dl siirappia

5 l vettä

No tälle päivälle ohje neuvoi tekemään ruisjauhosta, vedestä ja hiivasta mössön, jonka kääntäisin kaljanjuureksi. Käytin kaksi ja puoli desiä ruisjauhoja, noin neljänneksen tavallisesta hiivasta ja nelisen desiä vettä. Lähti muuten äkäsesti käymään. Tuon hiivan määrän kanssa piti tehdä hiukan tutkiskelua kvg-tekniikalla. Ohje nimittäin käski käyttämään kolme ruokalusikallista nestemäistä hiivaa. Vei vähän aikaa, että löysin joltisenkin vastaavuuden. 

Ja sitten lapolla sen aiemmin tehdyn leipämössön pinnalta nesteet käymisastiaan. Ohjeen mukaan pitäisi tulla kahdeksan litraa kaljaa, mutta siitä 12 litrasta, jonka olin leivän päälle kaatanut, oli jäljellä vain kolme litraa. Jälkeenpäin ajatellen saanto olisi ehkä ollut parempi, jos kiintoaineksen olisi siivilöinyt harsokankaan läpi. Hetkisen asiaa pohdittuani tuli siihen tulokseen, että olin saanut aikaiseksi kolme litraa niin sanottua vierrettä. Lisäsin siis mukaan viisi litraa käden lämpöistä vettä. Ja sen jälkeen kaljanjuuri sekaan. Samoin myös desilitra tavallista siirappia. Ohje tosin käski lisäämään valkeaa siirappia, mutta kun minä en ole mokomasta kuullutkaan, niin päätin tavallisen ruskean kelpaavan.

Kansi päälle, pytty rauhalliseen paikkaan ja huomista odottamaan. Tai ei ihan niinkään. Siitä leipämössöstä piti päästä eroon. Vessan pönttö meni kolme kertaa tukkoon ennenkuin kiintoainetta oli sen verran vähän jäljellä, että laitoin sen tyhjään pahvilaatikkoon ja sekajätteen joukkoon. Kaikkea se hurja mieli teettääkin! 

Aletaan lähetä kalkkiviivoja.

Päivä 5

Ohjeen mukaan piti käyttää 12 - 16 tuntia ja sen jälkeen selkiämään. No, sattui niin hyvin, että ulkona oli tänään kevään lämpimin päivä: +6 astetta. Pyysin sitten Äiskän avustajaa nostamaan käymisastian pihalle puolen päivän maissa. Näin käymisajaksi tuli täydet 16 tuntia. Neljältä, kun tulin töistä, nostin kattilan takaisin sisälle. Eihän siinä vienyt kuin tunnin verran, kun silmä alkoi taas erottaa pieniä käymisen merkkejä. 

Hiiva-ruisjauhomössö oli noussut pintaan ja oletettavasti pohjallakin oli jotakin. En yleisesti ottaen ole mies, joka käyttää yhtä aikaa vyötä ja henkseleitä, mutta tällä kertaa päätin ottaa varman päälle. Tyhjensin käymisastian lapolla toiseen astiaan. Näin kiintoaineesta suurin osa jäi käymisastiaan. Kalja saisi taas selkiytyä rauhassa. Käyminen oli kuitenkin siinä määrin voimakkaasti käynnistymässä, että tunnin kuluttua piti aloittaa pullottaminen. Siinä nyt ei ollut mitään ihmeellistä. Soppa pulloon ja korkki kiinni. Muovipulloja vähän rutulleen ennen korkin laittoa, että jää hiilidioksidille laajenemistilaa.

Tässä vaiheessa kalja näytti ihan 70-luvun kiljulle. Mittasi alkoholipitoisuudeksi kuitenkin 0,53 t.-% eli tässä mielessä tavoitteessa on pysytty. Jälkikäyminen pulloissa vielä hiukan nostaa prosenttia, mutta alle yhden jäädään eli ei humalan hankkimista varten tehtyä juomaa. Maistaakin piti: ihan saman makuista kuin 90-luvun alussa Venäjällä juomani kotitekoinen kvas. Ja itse asiassa värikin on sama. Eli vaikuttaa sille, että syntyi sitä mitä tavoiteltiin. Huomenna pitäisi olla valmista.

Ei muuta kuin siivoamaan. Keittiö ihan sekaisin tuon säätämisen jäljiltä.

Päivä 6

Suuri päivä on koittanut. Kalja on valmista maisteltavaksi. Muovipullojen muodosta on pääteltävissä, että jälkikäyminen on ollut vähäistä. Väri on kotoista kotikaljaa vaaleampi, hieman samea. Lasiin kaadettaessa vaahtoa ei kerry juuri nimeksikään.

Tuoksuu leivälle ja kotikaljalle. Maistettaessa pienehkö hiilihappoisuus havaittavissa - kuitenkin huomattavasti vähemmän kuin meidän kotikaljassa. Maku mielenkiintoinen, hieman sahdin mieleen tuova. Yllättäen lievä savun maku tuntuu. Hiivaisuutta ei ollenkaan. Ihan hyvää janojuomaa. Laitan kuitenkin seuraavan pullon keittiön pöydälle hiilidioksimäärän lisäämiseksi. Enkä tee ensi viikolla uutta panosta vaikka olisi kuinka kuumat kelit. Oli nimittäin sen verran suuritöinen projekti.

Lapset kokkaa itse 2

Äiskän uusi kuntoutussuunnitelma toi uudet haasteet. Aiemmin hän kävi joka toinen viikko 150 kilometrin päässä päiväseltään laitoskuntoutuksessa, koska puheterapiaa ei aikuinen lähempää saanut. No nyt sitten Joensuussa aloitti kaksi puheterapeuttia, jotka antavat terapiaa myös aikuisille Kelan maksamana. Mutta ilta-aikoina. Meidän aika on joka tiistai viideltä. Ei siinä ihmeitä kokkailla, jos neljältä pääsee töistä. Ratkaisuksi yritän lasten kokkailua.

Suurin vaikeus tuntuu olevan oma luottamus. Luotanko siihen, että lapset osaavat. No pakkohan se on. Ja toinen vaikeus on motivoida lapset tekemään. Eihän tässä muu auta kuin yrittää luottaa ja saada murkut liikkeelle. Ja yksinkertaiset ruuat sekä ohjeet. Tänään sitten Mari teki broilerikiusausta. Ja minä kävin täydentämässä jääkaapin sisusta sillä aikaa kun Äiskä oli terapiassa. Kuukauden ruokamenot tähän mennessä 480 euroa.

Ainekset, juuri sopiva satsi neljälle

500 g peruna-sipulisekoitusta
450 g marinoimattomia broilerisuikaleita
teelusikan kärjellinen mustapippurirouhetta
1 tl suolaa
2 dl kahvikermaa

1. Laita uuni lämpiämään 175 asteelle tasalämmölle.
2. Laita pannu liedelle kuumenemaan.
3. Laita pannulle ruokalusikallinen vettä.
4. Kun vesi kiehuu, pienennä lieden teho kasille.
5. Lisää broilerisuikaleet pannulle.
6. Kääntele broilerisuikaleita pannulla kunnes alkavat ruskistua.
7. Siirrä pannu sivuun.
8. Ota uunivuoka ja kaada siihen ruokalusikallinen öljyä.
9. Levittele öljy sudilla ympäri vuuan sisäpintaa.
10. Kumoa vuokaan peruna-sipuliseos ja broilerisuikaleet.
11. Sotke ja ripottele pinnalle suola ja mustapippurirouhe.
12. Kaada kerma tasaisesti seoksen pinnalle.
13. Tarkista, että uuni on kuumennut 175 asteiseksi ja laita vuoka uuniin.
14. Katso paljonka kello on ja ota vuoka tunnin ja kymmenen minuutin kuluttua pois uunista.

Kyllä se tällä tarkkuudella onnistui ihan hyvin. Kolmas ongelma oli, että pystyin luottamaan siihen, ettei ruoka unohdu uuniin liian pitkäksi aikaa. Pieni maininta, ettei paljon muuhun saa uppoutua, näytti riittävän tällä kertaa. Ihan hyvää tuli - 4 - 0 hyvää ruokaa.

Huomenna sitten menemme appiukolle syömään nakkeja ja lohkoperunoita, mutta ei hätää. Olen viimeiset neljä päivää rakentanut venäläistä leipäkaljaa, joka alkaa huomenna olla valmista. Siitä siis tekstipäivitys huomenna.

Currybanaanit ja riisiä

Epe näki 25 vuotta sitten unessa karvanaamaisen ukon. Syöksyi aamulla kirjastoon, jossa löyti kirjasta unessa näkemänsä kuvan. Papua-Uuden Guinean alueen heimopäällikkö. Epe kesketti opiskelut pariksi vuotta ja matkusti niiltä jalansijoiltaan Papuaan. Eleli heimon jäsenenä ja tutustui banaaneihin. Kuulin joskus sitten juttuja, kuinka banaanilla voi olla 28 erilaista nimitystä riippuen muodosta, kypsyysasteesta, käyttötarkoituksesta jne. Siitä asti olen ihmetellyt miksi meillä Suomessa banaania käytetään niin vähän ruuanlaitossa. Eihän se ole edes perunaa kummoisempaa hinnaltaankaan. No, nyt kun sain noita Saken vanhoja afrikkalaisia reseptikortteja, niin olen päässyt kokeilemaan. Kyllä tosi on näin, että syökää enemmän banaaneja ruuaksi laitettuna. Niin: ja terkkuja Epelle.

Ainekset, riittä juuri hyvin neljälle

6 isoa banaania, ei liian kypsiä

50 g voita

1 kukkurallinen rkl currya

4 dl kookosmaitoa

2 tl Worchestershire kastiketta

1 tl suolaa

1/2 tl mustapippurirouhetta

2 rikottua munaa

riisiä

Sulata voi pannulla, lisää curry. Pilko kuoritut banaanit sopivan mittaisina pätkinä pannulle. Paista kunnes alkavat lievästi ruskistua. Varo kuitenkin hajottamasta banaaneja käännellessäsi. Kun banaanit ovat vaalean ruskeita, poista ne pannulta. Lisää pannulle kookosmaito ja Worchestershire-kastike, suola ja pippuri. Sotke. Hauduta 15 - 20 minuuttia. Vatkaa munat. Lisää vatkattujen munien sekaan kaksi ruokalusikallista kookosmaitokastiketta koko ajan jatkaen vatkaamista. Kaada muna pannulle ja sekoita hyvin. Kuumenna sen verran, että kastike sakenee. Lisää banaanit kastikkeeseen ja anna hautua hetki vaikkapa kannen alla, että banaanit lämpenevät uudelleen.

Ja tietysti tässä välillä olet keittänyt riisiä neljälle ilman eri ohjeita. :)

Äiskän asteikolla vaihteeksi 2. Yleinen arvio 4 - 0 hyvää ruokaa.

Suklaakiisseli mikrossa

Nyt se sitten tapahtui! Olen tässä päivien mittaan aina viitannut Äiskän asteikkoon. Viime päivinä ei ole oikein mennyt äiskän asteikolla putkeen. Vaikka muut ovat oikeasti tykänneet ruuasta, on Äiskä arvioinut sen neloseen tai jopa vitoseen. Tänään meillä piti olla ruokana riisiä ja banaanikastiketta. Appiukko on yksin kotona. 80-vuotias mies. Nuori vaimonsa oli lentänyt kuukaudeksi etelän aurinkoon. Rupesin ehdottelemaan Äiskälle, että mitäpä jos hakisin isäsi meille syömään. Äiskä pisti vastaan. Ja kun aikamme asiaa selvitettiin, sai Äiskä kerrottua minulle seuraavaa. Mennään Rossoon syömään ja viedään appiukko mukana. Äiskä kertoi, ettei halua ottaa sitä riskiä, että tulee kolmas päivä peräkkäin alle kolmosen tasoista ruokaa. Pelataan varman päälle. 

No, jos ei osaa puhua, niin yllä kerrotun selittäminen ilman sanoja on aika kova juttu. Vaatii sinnikkyyttä ja puolisoiden toistensa tuntemista. Nii-in, pysykää vaan naimisissa, vaikkei se aina niin herkkua oliskaan. Tiukan paikan tullen on iso hyöty, jos on aamukahvipöydässä yli 20 vuotta katsellut saman puolison naamaa. Joka tapauksessa arvostin Äiskän mielipidettä ja menimme Rossoon.

Lasten pizzat ja appiukon lihapullat olivat ihan hyviä. Äiskän pizzasta puuttui äiskän mielestä jotakin. Minun loheni oli vanhaa ja liian kuivaksi paistettua. Valitimme ja tarjoilija ystävällisesti tarjosi hyvitykseksi kahvit. Sattuuhan sitä.

Suklaakiisseli mikrossa

Olen huomannut, että aika paljon haetaan myös minun blogista reseptiä suklaakiisselin valmistamiseksi mikrossa. Niinpä sitten päätin tänään keskittyä reseptin kehitykseen. En kyllä täysin ymmärrä, miksi se pitää saada mikrossa tehtyä. Molemmat konstit kokeilin ja ihan hyväähän noista tuli. Jos muutat määriä, en mene tuloksesta takuuseen, mutta kahdella desillä toimii. Muut ruuat siirtyvät aiemmin kerrottua listaa päivän myöhemmäksi.

Tapa 1

Mittaa astiaan kaksi desilitraa maitoa. Lisää maun mukaan kaakaojuomajauhetta, esim. O'boy, kaksi teelusikallista sokeria ja kaksi kukkurallista teelusikallista perunajauhoja. Kuumenna mikrossa täydellä teholla kaksi minuuttia. Sekoita. Kuumenna vielä mikrossa puolitoista minuuttia. Sekoita hyvin. Ripottele pinnalle sokeria, niin ei tule sellaista kalvoa. Anna jäähtyä.

Tapa 2

Mittaa astiaan puolitoista desiä maitoa. Kuumenna mikrossa kaksi minuuttia. Lisää kaakaojauhetta, esim. VanHouten, kaksi teelusikallista, samoin kaksi teelusikallista sokeria. Kaada erilliseen kuppiin/lasiin puoli desiä kylmää maitoa, johon sotket kaksi teelusikallista perunajauhoja. Kaada seos maitokaakaon sekaan. Sekoita. Kuumenna mikrossa täydellä teholla kaksi minuuttia. Sekoita hyvin. Ripottele pinnalle sokeria, niin ei tule sellaista kalvoa. Anna jäähtyä.

Kaslerlihaa ja perunoita

Olen nyt harrastanut ruuanlaittoa pari vuotta, kuten jo Miksi kokkaan -kirjoituksessani kerroinkin. Paneutuminen asiaan on saanut ihmeellisiä asioita aikaan. Kuten nyt noiden valmiiksi marinoitujen juttujen vierastamisen. Äiskä vältteli niitä ennen sairastumistaan, joten siemen oli jo siinä mielessä minuunkin kylvetty. Mutta esimerkiksi kaupan valmiiksi marinoidut kaslerlihat, mahottoman hyvän makusiahan ne ovat. Ei voi kieltää. Mutta jotain vilunkia siinä pitää olla, jos liha mihin on laitettu mausteet ja muut marinadiliemet, on monta euroa kilolle halvempaa kuin pelkkä liha. Siellä on silloin pakko olla jotakin lihaa halvempaa painoa lisäämässä - ja aika reilusti. Niinpä tänään sitten kokeilin Finfoodin keittokirjasta joskus löytämääni reseptiä. Resepti on ihan suora kopio ja olisin laittanut myös suoran linkin, mutta on näköjään poistunut sivuilta. Finfood yleensäkin on hyvä hätäapu silloin, kun ei itse keksi mitään.

Ainekset, 4 annosta

4 keskikokoista, mielellään hapahkoa, omenaa

3 sipulia

4 tuumaa paksua kaslerleikettä

suolaa

mustapippuria

yrttimausteseosta, kuten minä käytin, tai persiljaa, sitruunamelissaa tai muuta yrttiä kuten ohje sanoo

Lorauta öljyä pannulle ja kuumenna. Kuullota kuorittuja ja pieniksi silputtuja sipuleita ja omenoita pannulla pienehköllä teholla. Jos omenat ovat happamia, ne soseutuvat kastikkeeksi. Voit avittaa soseutumista lisäämällä vähän (pari desiä) vettä sekaan. 

Samalla kun sipulit ja omenat hautuvat pannulla, ota toinen pannu. Laita pannu kuumenemaan ilman rasvaa. Lirauta vähän vettä pannulle. Kun vesi alkaa kiehua, kaada se pois ja yritä säätää lämpötila sille kohtaa. Laita lihat ilman rasvaa pannulle ja kuumentele niitä noin kahdeksan minuuttia puoleltaan. Tässä vaiheessa voit lisätä mausteeksi suolaa, mustapippuria ja yrttimaustetta molemmille puolille. Samat mausteet voit heittää omena-sipuliseoksenkin joukkoon. Kun olet paistanut lihat mieleisen kypsäksi, käännä levyn tehot suuremmalla ja ruskista pari kolme minuuttia puoleltaan. Tulee nätimmän näköinen.

Jos tuntuu, että peruna-sipuliseos ei riitä kaveriksi, keitä perunoita. Perunoiden kastikkeeksi tarjosin ihan rypsiöljyä, johon oli lisätty yrttimausteseosta ja suolaa.

Ja koko helkkarin päivä laukattiin etsimässä Äiskän kanssa kaupungilla L'Orealin pallopäistä ripsiväriä. On apraksiasta kärsivälle helpompi käyttää kuin perinteinen. Ei löytynyt ja ruokailu venyi niin myöhään, että nälissään ei muistettu ottaa kuvaa. Kuitenkin äänin 4 - 1 todettiin hyväksi. Äiskän asteikolla tosin meni neloseen. Ja kauppareissulla tuli täydennettyä leipäpuolta ja vähän muuta kymmenen euron arvoisesti eli kuukauden talousmenot tähän mennessä 430 euroa.

Arabialainen kasvispata

Taas on viikko vierähtänyt ja edellinen suunnittelujakso eletty loppuun. Uusikin tuli eilen illalla tehtyä. Yllätyksekseni olen huomannut, että meillä taidetaan syödä aika paljon kasviksia. Kalaa voisi tietysti syödä vähän enemmänkin. No, meillä kuitenkin mennään tällä systeemillä. Ohjeissa en ole lähtenyt korvaamaan voita öljyllä viime aikoina. Tärkeimpänä ohjenuorana olen pitänyt edesmenneen arkkiatri Arvo Ylpön neuvoa: kaikkea saa syödä, kunhan syö kohtuudella. Siitä listasta tuli seuraavanlainen:

Lauantai               kasler-leike ja perunat
Sunnuntai             curry-banaaneja ja riisiä
Maanantai            bratwurstikeitto
Tiistai                   broilerikiusaus
Keskiviikko         kikhernewokki
Torstai                 broileripasta
Perjantai              jauhelihalasagne

Sen verran olen noista kävijäraporteista huomannut, että jos listalla on jotain mielenkiintoista, niin moni käy kyseisenä päivänä hyvissä ajoin katsomassa juttua sitä kuitenkaan vielä näkemättä. Tulen töistä neljän maissa, jonka jälkeen teen ruuan. Sitten tulevat muut pakolliset kuviot. Käytännössä ehdin päivittämään blogin vasta tuossa kahdeksan yhdeksän tietämissä ja sittenkin kuvien liittäminen jää monesti yhdeksän jälkeen. Että elkää hättäilkö, jos ei alkuillasta vielä odotettua tarinaa näy.

Tänään kuitenkin laitettiin arabialaista kasvispataa. Resepti oli alunperin keitolle Ruokatiedon keittokirjasta. Vähän olen viritellyt paremmin pakkausten koolle ja perheen ruokailutottumuksille sattuvaksi. Hyvin vähän kuitenkin.

Ainekset, riittää varmasti kahdeksalle

1 sipuli
200 g purjoa
2 isoa valkosipulin kynttä (alkuperäinen ohje: 1 kynsi)
170 g herkkusieniä (se Lidlin purkki. eikä jää tähteeksi), alkuperäinen ohje neuvoo 100 grammaa
2 porkkanaa
5 perunaa (olivat hitsin pieniä, ruokatiedon mukaan kaksikin riittää, kun ovat keskikokoisia)
2 rkl öljyä
1 rkl tomaattiketsuppia (onhan tämä sama kuin tomaattisose?)
1 tl paprikajauhetta
1 tl korianterijauhetta
1 dl punaisia linssejä
1 l vettä
500 g paseerattua tomaattia (minulla oli kyllä tarkoitus käyttää alkuperäisen ohjeen mukaisesti 4 dl tomaattimurskaa, mutta vahingoissa otin väärän purkin kun ovat niin saman näköisiä)
1 tl kuivattua basilikaa
2 laakerin lehteä
1 tl chambal oelek chilitahnaa
2 rkl sitruunamehua
2 tl suolaa (venäläisestä ruokasuola nro 1:stä tulee paras pata ja keitto, jos vain saat jonkun Venäjältä tuomaan)
mustapippurirouhetta
1 dl aurinkokuivattuja tomaatteja

Lisäksi

1 dl kivettömiä mustia oliiveja
1 rkl kuivattua persiljaa
2 rkl (kylmäpuristettua) oliiviöljyä

Viipaloi sipuli, purjo ja herkkusienet. Kuumenna öljy kattilassa ja hauduta siinä sieniä, sipuleita, tomaattisosetta, paprikaa ja korianteria miedolla lämmöllä. Kääntele välillä. Voit heittää mukaan myös valkosipulit viipaloituna. Kun kattilasta alkaa nousta kypsyvän purjon tuoksu, siirry seuraavaan vaiheeseen.

Huuhtele linssit ja lisää ne sekä vesi, paseerattu tomaattimössö, basilika, laakerinlehdet ja chilitahna sekä sitruunamehu kattilaan. Kiehauta isolla teholla. Kun alkaa kiehumaan, pienennä tehoa ja hauduta 25 minuuttia.

Sillä aikaa kun kattilassa olevat aineet hautuvat liedellä, kuutioi kuoritut porkkanat ja perunat. Pilko myös aurinkokuivatut tomaatit pieneksi silpuksi. Kun seos on hautunut sen 25 minuuttia, lisää pilkotut tararat kattilaan. Hauduta 35 minuuttia. Mausta suolalla ja pippurilla. Lisää lopuksi oliivit, persilja ja oliiviöljy.

Jos tulee liikaa pippuria niin kuin minulla tänään, makua voi pehmentää juustoraasteella. Ei se silti äiskälle kelvannut. Äiskän asteikolla meni luokkaan 5. Minun piti käydä ostamassa kaupasta suklaata suurimpaan nälkään. Muutoin äänestettiin hyväksi äänin 3 - 1.

Kun sitä suklaata piti hakea ja saunakaljat sekä eiliseltä kauppareissulta unohtunut kookosmaito, niin nyt on kuukauden talousmenot 420 eurossa.

Ananasbroileria

Äiskän henkilökohtainen avustaja soitti eilen. Lentää kuulemma eiliset sapuskat kahdesta päästä. Ei kuulemma Iskän vika, eikä Iskän sapuskojen. Avustaja nimittäin tekee päivällä itse omat ja Äiskän sapuskat. Joka tapauksessa sairaslomaahan tuo tietää. Olin siis tämän päivää kotona. Aikaa jäi näin ollen myös suunnittelulle.

Tuli suunniteltua perheemme tässä kuussa syömien aterioiden kokonaismäärä. Perheeseemmehän kuuluu omaa väkeä kaksi aikuista ja 16-vuotias poika ja 18-vuotias tytär. Lisäksi päivällä paikalla touhuaa Äiskän henkilökohtainen avustaja, joka myös syö meillä. Eli aterioita syntyy aikamoinen määrä.

• Äiskän ja avustajan lounaat       46 kpl
• perheen yhteiset arki-päivälliset 92 kpl
• viikonloppuna vain lounas          16 kpl
• ja Iskä syö töissä eilisen tähteitä 23 kpl
• yhteensä                                  177 ateriaa maaliskuussa.

Kun olen koko tämän kuun pitänyt kirjaa talousmenoista, niin sitten kuun lopussa katsotaan, paljonko aterialle tuli hintaa. Tänään kävin taas ostamassa ensi viikolle tavaraa satasella joten kuukauden talousmenot tähän mennessä 400 euroa.

Ja päivän resepti on kopsittu pari vuotta sitten finfood.fi sivustolta. Kehittäjä on sivuston mukaan vuoden 2004 kotikokkaaja Niko Honkanen. No olen minä sitä vähän virittänyt.

Ananas-chilibroileri

Ainekset, riittää viiteen annokseen

400 g broilerisuikaleita

1 pikkupurkki ananaspaloja liemineen

2 dl kahvikermaa

ploraus vettä

125 g sulatejuustoa 

2 tl chilitahnaa

1/2 tl suolaa

1/2 tl rouhittua mustapippuria

1/2 tl inkiväärijauhetta

2 tl paprikajauhetta

Ruskista broileripalat pannulla, rasvaa ei tarvitse. Lisää muut mausteet paitsi chilitahna ja sekoita. Vähennä lämpöä ja lisää kerma. Huuhtele kermapurkki vedellä ja kaada huuhdevesi pannulle. Lisää myös ananaspalat mehuineen ja mausta chilitahnalla. Sekoita hyvin. Suurusta sulatejuustolla eli heitä juustot pannulle ja sekoita niin pitkään, että juusto on sulanut ja levinnyt tasaisesti. Hauduta hetki. Viiden hengen annokseen keitä kaveriksi 5 desilitraa makaronia. 

Äänin 4 - 0 hyväksi havaittu. Äiskän asteikolla 3.

Sieni-kasvishöystö

Mikähän se lienee wokkiruuan määritelmä. Tämän päiväinenkin resepti oli alunperin Finfoodin keittokirjassa nimellä aasialainen sieni-kasvisvokki. Äiskä teki aikoinaan hyvin samanlaisia ruokia, ja niitä kutsuttiin kasvishöystöiksi. En sitten tiedä, missä on ero. Ja sitten näissä resepteissä on usein joku ihme aine, jota tarvitsee vain hyvin harvoin. Tarkoittaa käytännössä, että putelin sisus ehtii mennä pilalle ennenkuin sitä seuraavan kerran tarvitsee. Niin kuin tässä ruuassa alkuperäisen reseptin mukaan tarvitut yksi ruokalusikallista thaimaalaista kalakastiketta. Niinpä olen vähän ruuvannut ohjetta enempi itselleni sopivaksi.

Ainekset, sopiva satsi neljälle

1 sipuli
1/4 punainen chili
1 punainen paprika
2 porkkanaa
170 g herkkusieniä (no taas tuo määrä tulee siitä, että Lidlin purkissa sattuu olemaan juuri tuon verran)
noin 350 g kiinankaalia
loraus öljyä
1 dl vettä, johon on mikrossa kuumennettu sekaan puolikas kalaliemikuutio
2 tl hunajaa
tömpsäys purkista basilikaa
kuorittuja maapähkinöitä

Silppua kourittu sipuli. Aloita kuullottaminen kuumalla pannulla, johon olet lorauttanut vähän öljyä. Poista chilistä ja paprikasta siemenet, pilko palasiksi ja lisää ne pannulle. Kuori porkkanat, pilko pieniksi palasiksi, lisäää pannulle. Muista aina vähän pyöräyttää lastalla, etteivät tavarat pala. Pilko sienet pieneksi silpuksi. Lisää pannulle. Silppua myös kiinankaali ja lisää pannulle. Kääntele aineksia pannulla koko ajan kohtuullisella lämmöllä kuumentaen kunnes kasvikset pehmenevät napakan kypsiksi. Kumoa kalaliemi sekaan ja sekoita. Kalaliemi antaa tarvittavan suolan ateriaan. Pyöristä maku hunajalla. Lopuksi lisää pähkinät ja kun ne ovat vähän lämmenneet, niin lopuksi ripottele pinnalle basilikaa. Sekoita ja tarjoile. Kaveriksi voi keittää vaikkapa riisiä. Meillä tosin syödään ihan tämmöisenään kevyenä pääruokana.

Äänet menivät tasan 2 - 2 eli paha mennä sanomaan oliko hyvää vai huonoa. Makuasia tosiaan. Äiskän asteikolla meni luokkaan 4. 

Myöhemmin illalla piti vielä käydä täydentämässä leipä- ja pullavarastoa. Siihen meni vitonen. Kuukauden ruokamenot tähän saakka tasan 300 euroa.

Kaurapuuro uunissa

Joskus sanotaan, että ihmisellä menee puurot ja vellit sekaisin. Ja joskus taas käy niin, että kun velliä yrittää, niin tuleekin puuroa. Minulla oli tänään tosi kiireinen aikataulu, jonka tiesin jo etukäteen. Niinpä suunnittelin tekeväni kaurapuuroa uunissa: viisi minuuttia valmisteluun ja neljä tuntia odotteluun. Sen neljä tuntiahan voisin hyödyntää tekemällä vaikka mitä. No, periaatteessa näin kävikin, mutta puuron sijasta sain aikaiseksi velliä. Syy ilmenee ohjeessa.

Ainekset

2 dl kokonaisia kauraryynejä
1,5 tl suolaa
9 dl maitoa, jos haluat puuroa tai 1,2 l maitoa, niin tulee velliä kuten minulla

Mittaa ainekset uunin kestävään kulhoon. Laita 150 asteiseen uuniin neljäksi tunniksi. Tosin vahinkoa ei tapahdu, vaikka olisi viisikin tuntia. Minulla meni velliksi, koska en uskonut tuon yhdeksän desin riittävän noin pitkään hauduttamiseen. Kyllä se olisi riittänyt.

Vellireseptilläni valmistui ruoka, joka oli ihan älyttömän luotaan työntävän näköinen, mutta tosi hyvää - äänin 4 - 0. Äiskän asteikolla 2.

Oli niin hitsin kiire, että kuvan otto tuli vähän myöhässä mieleen.

Banaanimunakas

Joskus sitä odottaa innolla tilipäivää, joskus taas sitä, että saa jonkun äiskän kaveriksi illaksi, että pääsee käymään baarissa parilla oluella.(Omaishoitajana en pysty lähtemään ko. rientoihin, ellen saa järjestettyä jotakin osaavaa ihmistä huolehtimaan vaimoni hyvinvoinnista illan ja iltatoimien aikana) Harvemmin kuitenkaan olen niin innokkaasti odottanut edellä mainituista kumpaakaan kuin odotin tämän päiväistä ruuan laittoa. Tämä on taas niitä insinööri-Saken 25 vuoden takaisia Afrikan tuliaisia. Ajatuksena banaani ja munakas kiehtoivat tosi paljon. Mitähän siitä oikein syntyykään? No, nyt se sitten on kokeiltu:

Ainekset, juuri sopiva satsi neljälle

9 munaa

1,5 tl suolaa 

1,5 kukkurallista teelusikallista currya

3 silputtua sipulia

6 pieneksi silputtua tomaattia (jos olet oikein innokas, voi tomaatit kuoria ja siemenet poistaa, mutta ihan hyvä tuli ilmankin)

3 vihreää paprikaa

3 kypsää banaania

voita paistamiseen

Sulata voi ISOLLA paistinpannulla. Lisää sipulit, paprikat ja tomaatit. Paista ne lähes kypsiksi ja lisää joukkoon suikaloidut banaanit.

Banaani on kypsä silloin, kun se on niin musta kuoreltaan, että mieli tekisi viskata roskikseen. Mausta currylla ja suolalla. Sotke hyvin. Vatkaa munat kulhossa ja kaada pannulle vihannessössön sekaan. Voit vielä tässä vaiheessa nopeasti pyöräyttää lastalla koko hienouden sekaisin. Laita kansi päälle ja anna kypsyä pienellä teholla niin kauan, että pinta alkaa olla kiinteä. Sitten ei muuta kuin syömään.

Koko talo tuoksui eksoottisen hyvältä ja kaikki tykkäsivät. Voi varmaan myös valmistaa uunissa.

Niin, hetelmät loppuivat. Kävin ostamassa lisää, tuli toki vähän muutakin. Kuukauden talousmenot tähän mennessä 295 euroa.

Mango-broileripata ja kookosriisi

Joskus onni suosii. Niinkuin tänään minua. Olen monesti kironnut valmispakkauksia. Kuten viimeksi kaupassa käydessäni. Meitä on neljä eli kanan koipiakin tarvittaisiin neljä. Mutta kun ne pahalaiset ovat kolmen paketeissa, niin ei auta muu kuin ostaa kaksi ylimääräistä. Ja taas jää ruokaa yli. Mutta tänään onni suosi appi-ukon ja lankomiehen hahmossa. Molemmat tulivat kylään, ja juuri ruoka-aikaan. Koipia oli juuri sopivasti.

Mango-broilerin kaveriksi tein riisiä. Kaikki kookosriisin ohjeet olivat hirveän monimutkaisia. Kaapin perukoilta löytyi kookoshiutaleita. Ja Iskä yksinkertaisti ja onnistui! Broilerin resepti on kopsattu Kodin kuvalehden/Sanoma magazinesin julkaisemasta "Vihdoinkin viikonloppu" -kirjasesta. Tässä tosin vähän viritettynä.

Mango-broileripata

Ainekset

Öljyä
6 broilerin koipea
2 sipulia
2 tl hienonnettua inkivääriä
2 tl currya
2 dl mango-appelsiinimehua
2 rkl sitruunamehua
1 kanaliemikuutio sekoitettuna desilitraan kiehuvaa vettä
2 tl fariinisokeria
1 vihreä chili
1 tl suolaa
2 mangoa
tuoretta korianteria

Ota iso paistokasari. Ruskista koivet kevyesti öljyssä. Lisää kasariin silputtu sipuli, inkivääri ja curry. Kääntele pari minuuttia. Lisää hedelmämehu ja mausteet sekä kanliemi. Pilko mango kuutioiksi.

Hauduta miedolla lämmöllä kannen alla noin tunti. Kun paistoaikaa on jäljellä noin 20 minuuttia, lisää pinnalle mangokuutiot. Tarjoa kookosriisin kera.

Ja ruokajuomaksi käy sen mango-appelsiinimehun purkin jämät.

Kookosriisi

3 dl jasmiiniriisiä

1 dl kookoshiutaleita

1 l vettä

Lisää riisit ja kookoshiutaleet kiehuvaan veteen. Keitä kunnes kaikki vesi on imeytynyt riisiin eli noin 10 - 15 minuuttia. Eikä tarvitse mitään kookosmaitoja. Oikein oli hyvää näinkin.

Ja jälkiruuaksi Mari halusi tehdä kahvi-suklaamoussea. Resepti suoraan Hesarin reseptisivuilta. Kiitos Hesarin väelle.

Kahvi-suklaamousse

Ainekset

1/2 dl vahvaa kahvia

100 g tummaa suklaata

1 kananmunan keltuainen

2 rkl sokeria

2 dl kuohukermaa

Pilko suklaa kulhoon. Lisää kuuma kahvi ja sekoita tasaiseksi. Tarpeen vaatiessa käytä mikrossa, että suklaa sulaa.

Sekoita keltuainen voimakkaasti vatkaten hieman jäähtyneeseen suklaa-kahviseokseen.

Vaahdota kerma ja sokeri ja yhdistä suklaaseen. Jaa mousse tarjoilukulhoihin. Pidä viileässä pari tuntia ennen tarjoilua.

(Minun pitäisi varmaan mennä jonnekin bloggaajan valokuvauskurssille!)

Äiskä asteikolla kana oli luokkaa 2, samoin mousse. Yleisessä äänestyksessä ateriakokonaisuus todettiin maittavaksi äänin 6 - 0.

Pasta bolognaise

Afaattisen ihmisen puheen tuottamisen ja ymmärtämisen taso vaihtelee tapauskohtaisesti. Äiskä on afaatikko. Ymmärtää kaiken, mutta ei osaa puhua. Afaatikko voi kuitenkin joskus sanoa spontaanisti täysin selviä sanoja, joiden tuottaminen yrittämällä ei onnistu millään. Esimerkiksi ei osaa sanoa sanaa pois, mutta kun koira tulee suoraan 30 asteen pakkasesta sänkyyn viereen, afaatikko saattaa sanoa spontaanisti täysin selvän sanan: pois. Miellä tämä on vaikuttanut ruuan laatuluokitukseen: 1. luokka: äiskä sanoo spontaanisti nam, 2. luokka: äiskä ilmaisee muuten ilmein, elein ja ääntelyin, että hyvää ruokaa, 3. luokka: äiskä syö kommentoimatta, 4. äiskä ilmaisee ilmein, elein ja ääntelyin, että ruoka on pahaa ja 5. luokka: äiskä työntää mielenosoituksellisesti lautasensa eteeni ilmein "syö huttusi" ja syö viisi palaa leipää ja juo lasin piimää päälle. Tänään pääsin luokkaan 2.

Ainekset, 6 annosta meidän nälällä

5 dl makaroneja
400 g jauhelihaa
2 silputtua sipulia
2 pilkottua valkosipulin kynttä
2 paloiteltua porkkanaa
1-2 varsiselleriä silputtuna
puolikas lihaliemikuutio
2 dl vettä
500 g tomaattimurskaa
140 g tomaattipyreetä (semmonen Lidlin purkki, vähempikin varmasti riittää)
1 tl timjamia
1 tl mustapippuria rouhittuna
persiljaa

Ruskista jauheliha ilman ylimääräistä rasvaa. Lisää sipulit ja valkosipulin kynnet sekaan ja kuullota vielä pari minuuttia. Lisää loput ainekset. Sekoita ja hauduta pienellä tulella kolme varttia. Nyt kun se lihaliemikuutio on siellä erillään killumassa, niin ennen tarjoilua sotke vielä hyvin, niin ei tule kenellekään yllätysannosta. Ripottele pinnalle reilusti persiljaa, niin näyttää komialta. Ja kaveriksi tietysti keität ne makaronit. Aina ohjeissa sanotaan, että keitä makaronit suolalla maustetussa vedessä. Ihan huuhaata. Keitinvesi ei kaipaa suolaa, jos kastike on kunnollista. Tällä ikää sitä alkaa ajatella verenpaineita.

Ruokajuomaksi yritin Schneider Weissea, mutta on liian luonteikas olut tähän ruokaan. Ehkä Duvel Belgiasta olisi tällä kertaa ollut saksalaista vaihtoehtoa parempi.

Voihan tämän tehdä sitenkin, että ostaa valmiskastikepurkin kaupasta, keittää makaronit ja paistaa jauhelihan. Aikaa menee noin 15 minuuttia, mutta ei varmasti ole yhtä hyvää ja lisäaineita mahottoman paljon.

Ja taas oli niin nälkä, että kuvia ei muistettu ottaa. Niin perusruokaa, että ei varmaan iso vahinko. Valittelen kuitenkin ja yritän jatkossa olla tarkempi.

Yrttipastaa ja salamia & viikon ruokalista

Ja hirmuista säheltämistä pastan välissä ja jälkeen. Astianpesukone hajosi. Ja juuri ennen viikonloppua. Niinkuin aina, kun joku hajoaa. Korjattavaksi ei saa ennen kuin maanantaina. Ja sittenkin tietysti kahden viikon jono korjaamolla. Näin se vaan joskus käy. Onneksi voi nakittaa lapsia tiskaamaan ja keskittyä itse tiskin määrän minimointiin.

Jossain välissä sain suunniteltua taas viikon ruokalistankin. Nyt on käyty mieleisten ruokien kansiosta ensimmäinen kierros läpi. Noin puolet tuli listattua tähän blogiin. Alkaa toinen kierros. Jokunen ruoka on vähän totuttua monimutkaisempi valmistaa, mutta ei mitään mahdottomia kuitenkaan. Välissä sitten jotain uuden kokeilua, kuten ensi maanantaina banaanimunakasta.

Olen aina luullut, että juustoissa veitsellä leikattava sulatejuusto on halvempaa kuin ne annosviipaleet, jotka ovat hankalasti muoviin erillispakattuja. Tänään yllätyin kilohintoja tutkiessani. Halvin Rainbow-annosviipalepaketti maksoi vain 6,95 euroa kilo. Ja halvin perinteinen sulatejuustopaketti kympin kilo. Elämä on ihmeellistä. Ostokset 80 euroa ja tähän mennessä tämän kuun ruokaostokset 275 euroa.

Tulevan viikon lista

Lauantai                Pasta bologanaise
Sunnuntai              Mango-broileripata
Maanantai             Tropiikin munakas
Tiistai                    Uunipuuro
Keskiviikko           Kasvis-vokki
Torstai                  Ananas-chilibroileri
Perjantai               Saharan kasvispata

Mutta tänään tehtiin vielä vanhan listan mukaan Yrttipastaa ja salamia. Jostakinhan se on tämäkin resepti kirjasta kopioitu. Laitan lähteen, kunhan törmään kirjaan.

Ainekset, 8 annosta


5 dl normaaleja makaroneja
pienen kukkakaalin nuput
pienen parsakaalin nuput
350 g salamisuikaleita
4 dl kahvikermaa
1 tl rakuunaa
1 tl oreganoa
1 tl timjamia
pikkuklöntti voita
1 tl suolaa
1/2 tl mustapippurirouhetta

Laita makaronit kiehumaan. (Siis tietysti ensin keität veden ja sitten kiehuvaan veteen ne makaronit.) Ala räpläämään niitä kukka- ja parsakaalin nuppuja pieniksi. Kun keittoaikaa on jäljellä semmoset viitisen minuuttia, lisää nuppuläjä keitinveteen ja sekoita. Paistinpannu (tai mieluummin paistokattila) lämpiämään ja voiklöntti pannulle. Kuullota salami nopeasti kuumalla pannulla. Älä paista kuitenkaan salamia - menevät kuivaksi. Lisää kerma, yrtit ja suola sekä pippuri. Kiehauta. Kun makaronit ovat kypsät, kaada vesi pois. Makaroni-kaalinnuppuseos pannulle salami-kermakastikkeen joukkoon. Jos käytät tavallista paistinpannua, kuten minä tein, kannattaa laittaa makaronisysteemi takaisin kattilaan ja sinne sitten salamikastike. Tahtoo nimittäin helposti käydä paistinpannu pieneksi. Sekoitus ja syömään.

Linssipataa

Käyttäkää tuoreita vihanneksia. Suunnitelkaa etukäteen. Ostakaa useamman päivän ostokset kerralla. Näin periaatteessa, mutta ei aina niin helposti käytännössä. Ostin parsakaalia huomiseen ruokaan viikonloppuna. On sen oloinen otus, että ajattelin säilyvän jääkaapissa. Ja katin kontit! Tänään oli ihan mustana. Ei muuta kuin illalla kauppaan kaalin ostoon. No, sellaista elämä on. Eli kuukauden ruokamenot tähän mennessä 195 euroa.

Tämän päiväinen linssipata on joskus ollut linssikeitto, jota olen sitten omien mieltymysten mukaan muokannut pataruuaksi. Apraksiasta kärsivän ihmisen, kuten äiskä, on helpompi syödä kun on vähemmän nestettä. Ja jossain vaiheessa linssien väri on vaihtunut. Venäjältä kun linssit ostan, niin vihreitä saa helpommalla. Ja sitten aina pitää vähän katsoa, mitä kaapista pitäisi käyttää pois pilaantumasta. Näin mentiin tänään:

Ainekset, riittää kuudelle nälkäiselle

8 dl vettä
500 g tomaattimurskaa
1 kasvisliemikuutio
3 dl vihreitä linssejä
4 salottisipulia
2 - 4 porkkanaa (katso vähän minkä kokoisia ja sitten päätä määrä)
2 - 4 perunaa (vrt. porkkanat)
1 - 3 sellerin vartta (kuten edellä)
merisuolaa reilu teelusikallinen
1 rkl oreganoa
pöytämausteeksi sitruunamehua

Huuhdo linssit. Kuumenna vesi kiehuvaksi. Lisää linssit, tomaattimurska ja kasviliemikuutio. Keitä pienellä tulella aina välillä hämmentäen. Kuori sipulit ja lisää ne kokonaisena kattilaan. Kuori porkkanat ja perunat. Pilko pieniksi ja lisää joukkoon. Pilko myös varsiselleri ja lisää se muiden sekaan. Jatka keittämistä pienellä teholla kunnes kasvikset alkavat vaikuttaa pehmeiltä syötäväksi. Puoli tuntia on minimi, minä olen joskus hauduttanut tunninkin. Jotenkin se vaan on hitaasti hauduttuaan paremman oloista.

Mausta suolalla ja oreganolla. Tarkista maku. Koristele persiljalla. Pöytämausteeksi käy ihan tavallinen Sicilica, mutta jos haluat brassailla, niin sitruunoita pöytään ja jokainen sitten rutistelee itse omat mauteensa.

Vain Iskä tykkäsi eli negatiivisesti ajateltuna voidaan ilmoittaa ruuan olevan äänin 3 - 1 pahaa. Äiskä maistoi vain yhden lusikallisen. Voi hitsi.

Porkkanahöystö ja bratwurstia

Ja taas löytyi ruoka, mihin voi sotkea bratwursteja. Kysymys ei ole siitä, että olisin joku ihmeen bratwurst tai Saksa-fani. Kysymys on siitä, että en tykkää huonosta makkarasta, joka on enimmäkseen jauhoja ja lisäaineita. Silti tykkään makkarasta ruuanlaitossa. Se on niin helppoa ja kätevää. Ja sattuu nyt vain olemaan sillä tavalla, että Lidlin makkaroissa ja eritysesti bratwursteissa on hinta-laatu-suhde kohdallaan.

Ainekset (ja tämä juttu riittää vain neljälle)

100 g kevätsipulia
500 g porkkanoita
2 keskikokoista omenaa
loraus öljyä
2 - 4 rkl Thai Sweet chilikastiketta
350 g A-luokan makkaraa

Kuori porkkanat ja vuole niistä kuorimaveitsellä ohuita lastuja. Tämä kannattaa tehdä ihan ensimmäiseksi, sillä vie vähän aikaa. Kuumenna öljy pannulla ja lisää porkkanat. Pyörittele niitä lastalla aina silloin tällöin ja samalla kuori omenat ja pilko ne palasiksi, jotka lisäät pannulle. Pätki kevätsipuli silpuksi ja lisää pannulle. Pyörittele kasviksia aina välillä. Pilko makkarat ja paista toisella pannulla kunnes vähän ruskistuvat. Kun porkkanapannun kasvikset ovat juuri ja juuri kypsyneet, lisää makkara mukaan. Mausta chilikastikkeella ja tarjoile. 

Muut ei meillä oikein tykänneet, mutta minusta oli siinä määrin hyvää, että tulee kyllä tehtyä toistekin.

Kuukauden ruokamenot tähän mennessä 190 euroa. Appiukko kävi kylässä ja piti käydä pullaa ja piparia hakemassa. 

Uunikalaa ja tattaria

Syökää silakoita, sanoi Harri Holkeri aikoinaan. Sinänsä aika hauska kommentti mieheltä, jonka sekä etu- että sukunimi ovat kaloja. Minä olen aina pitänyt kalasta - ja kukaan muu perheessä ei. Niinpä onkin ollut aikamoinen haaste keksiä kalaruokia, jotka kelpaisivat muillekin kuin minulle. Tämän päiväinen uunikala on yksi niistä, joille löytyy meidänkin huushollissa syöjiä. Tattariin taas olen tutustunut Venäjä-innostukseni kautta. Tattari on oikein hyvä vaihtoehto peruna, makaroni, riisi kiertokululle. Mukana maku.

Ainekset, tattari

3 dl tattaria (kokonaista)
1 tl suolaa
50 g voita
5 dl vettä

Huuhtele tattarisuurimot kylmällä vedellä. Paahda suurella paistinpannulla kunnes ovat kuivahtaneet ja alkavat saada väriä pintaan. Lisää suola, voi ja vesi. Kypsennä kannen alla keittäen pienellä tulella kunnes kaikki vesi on imeytynyt suurimoihin - käytännössä noin 15 - 20 minuuttia. Seuraa kuitenkin tattareita, älä kelloa. Jos suurimot tuntuvat vielä kovilta, lisää vähän vettä ja keitä se pois. Tarjoile riisin tai perunoiden sijasta.

Ainekset, uunikala

400 g pakastekalafilettä
500 g tomaattimurskaa
3 valkosipulin kynttä

1 tl suolaa
3 rkl kuivattua tilliä
150 g juustoraastetta

Sulata kala. Laita uuni lämpiämään 225 asteeseen.  Leikkaa valkosipulin kynnet ohuiksi siivuiksi. Sekoita tomaattimurska, valkosipulin kynnet, suola ja tilli. Kaada tomaattiseosta uunin kestävän astian pohjalle. Lado kalafileet tomaattiseoksen päälle. Lopuksi kaada kalapalojen päälle loput tomaattiseoksesta. Ripottele juustoraaste pinnalle ja paista 225 asteisessa uunissa noin 25 minuuttia.

Jos tarjoat tattaria kaveriksi, aloita tattarin valmistus heti, kun saat kalan uuniin. Näin valmistuvat jotakuinkin yhtä aikaa.

Tänään taas piti käydä hakemassa saunakaljat. Yhteensä ruokakulut tässä kuussa 180 euroa.

Hyviä kalareseptejä näkyy löytyvän myös Kotonatehtyä-blogistakin.

Ugali ja inkiväärilihaa kookoskastikkeessa

Ansa oli äiskän hyvä kaveri silloin kun 24 vuotta sitten rakastuin äiskään. Mukava insinööriopiskelija. Yhteyttä pidettiin aikansa, mutta sitten tiet jotenkin vain elämäntilanteiden erilaisuudesta johtuen veivät erilleen. Ansa seurusteli Saken kanssa ja Sakke oli käynyt AFRIKASSA! Saken tuomista englanninkielisistä reseptikorteista kokattiin sitten tiikeriä jugurttikastikkeessa. Oli hyvää, vaikka tiikeri pitikin korvata naudanlihalla. Nyt sitten alkoi mieli taas tekemään jugurttitiikeriä. Mutta kun se ohje oli kadonnut jo vuosia sitten. Nykytekniikka on ihmeellistä! Facebook pelasti löytämällä Ansan. Ja reseptikin löytyi. Löytyi toki monta muutakin hyvää afrikkalaista reseptiä, joista tämän päiväinen on yksi. Lisää tulee pikkuhiljaa.

Ugali on afrikkalainen peruspuuro, joka tehdään maissista. Minun reseptini on hieman muunneltu, sillä siihen tulee myös mannasuurimoita. Maultaan mieto, joten lapsetkin tykkää. Ja inkivääriliha sattuu ugalin kanssa kuin nyrkki silmään. Käy myös riisin kaveriksi.

Ainekset

Ugali

2,5 dl mannasuurimoita
1,5 dl maissijauhoja (löytyy ihan City-marketin hyllystä, älä sotke maissitärkkelykseen)
1 l vettä
1,5 tl suolaa

Inkivääriliha kookoskastikkeessa

500 g naudanlihasuikaleita
2 tl inkivääriä (jauhetta)
 4 rkl öljyä
1 tl suolaa
1 tl mustapippurirouhetta
1,5 dl vettä
150 g pakastepinaattia
50 g voita
noin 1,5 dl kookosmaitoa (City-Marketista löytyy semmonen pieni 165 ml purkki)

Valmistus

Ugali

Lisää suola veteen ja kuumenna kiehuvaksi. Lisää kiehuvaan veteen koko ajan hämmentäen ensiksi maissijauhot ja sitten mannasuurimot. Keitä pienellä tulella noin kymmenen minuuttia koko ajan hämmentäen. Lopputuloksena syntyy jäykkää puuromaista mössöä. Jos näin kävi, olet onnistunut! Eikä ollut vaikea.

                                           Valmiina ugali on tämmöstä liisterin oloista muussia.


Inkiväärilihaa kookoskastikkeessa

Laita lihat lautaselle. Ripottele inkiväärit päälle. Pyörittele lihoja lautasella kunnes inkivääri on kokonaisuudessaan tarttunut lihoihin. Kuumenna öljy pannulla. Paista lihoja kuumalla pannulla kunnes lihojen pinta on sulkeutunut. Lisää suola, pippuri ja vesi. Käännä virta pienelle ja laita kansi päälle. Hauduta pienellä tulella kunnes liha on mureaa (noin 50 minuuttia). Kaada neste omaan kulhoon ja lihat omaan. Laita sivuun. Sulata voi pannulla, lisää pinaatti ja sotke hyvin. Lisää lihat ja kookosmaito. Sotke. Lisää lihan paistosta jäänyttä nestettä siinä määrin, että saat kastiketta riittävästi. Keitä 3 - 4 minuuttia kokoon ja tarjoile ugalin kera.

Oli porukalla niin kova nälkä, ettei meinannut kameramies ehtiä kyytiin.

 Tarjoiluehdotus. Lautanen kuvausrekvisiittaa.

Tämän kuun ostoksiin mukaan lukien pesuaineet ja kuittinauhat yms. on kulunut tähän mennessä 140 euroa.

Susirajan struudeli

Tänään piti listan mukaan olla sienenpiilotuspäivä. Niin olikin. Mutta päivän juttu syntyi Ankin takia. Anki on äiskän lapsuuden ystäviä. Ja nuoruuden. Ja aikuisuuden. Ja näyttäisi siltä, että myös vanhuuden. Anki on nimittäin ainoa äiskän tuttavapiiristä, joka ei ole vähentänyt yhteydenpitoaan äiskän sairastumisen jälkeen. Mieluumminkin lisännyt. Tosi hieno ihminen. Kun puolisoista toinen sairastuu vakavasti, on perheen erakoituminen suuri riski. Ja sen välttämiseksi on todellakin pitänyt tehdä hartiavoimin töitä. No, Ankilla ei ole autoa. Kun puhuttiin, että hän voisi tulla käymään, Anki pyysi minua hakemaan Lidlistä Apfelstrudelin eli omenastruudelin. Saadaan sitten syödä jäätelön kanssa. Kun se on niin hyvää! Mutta kun struudeli oli poistunut Lidlin valikoimista toistaiseksi. En viitsinyt lähteä muista kaupoista etsimään. Voihan tuon tehdä itsekin. Kaikki tarvikkeetkin löytyivät kaapista vaikkakin vehnäjauhot ovat edelleen niitä kokojyväjauhoja ja fariinisokeri puolen kilon tiiliskivenä. Näin se sitten meni:

Ainekset, taikina

5 dl kokojyvävehnäjauhoja (tavalliset käy vähintään yhtä hyvin, mutta tämä on se juttu jolla tehdään Susirajan struudeli)
1 tl suolaa
1 muna
0,5 dl öljyä
1,5 dl vettä

Ainekset, täyte

5 omenaa
50 g voita
100 g hasselpähkinärouhetta
50 g rasvaisia keksejä
ruiskaus sitruunamehua
1,5 dl fariinisokeria
100 g rusinoita
1 rkl perunajauhoja
2 tl kanelia
1 tl inkivääriä

Voita voiteluun ja vaniljajäätelöä tarjoiluun.

Kumoa kulhoon jauhot ja suola. Sotke joukkoon (loppuvaiheessa ihan käsipelillä) muna, öljy ja vesi. Sekoita tasaiseksi ja laita kannen alla jääkaappiin tekeytymään siksi aikaa, kun teet muut vaiheet.

Kuori omenat ja leikkaa ne pieniksi kuutioiksi. Paahda pähkinärouhetta voissa pannulla. Rouhi keksit valmiiksi.

Laita uuni lämpiämään 200 asteiseksi.

Ota taikina jääkaapista ja kauli se leivinpaperin päällä mahdollisimman ohueksi - mieluusti neliön muotoiseksi. Sulata voi ja voitele sillä taikinalevy.

Levitä taikinalevyn päälle omenakuutiot, pähkinärouhe ja kaikki muutkin ainekset. Rullaa kääretortuksi ja nosta uunipellille leivinpaperin päälle. Voitele vielä tortun päällys voisulalla.

Paista 200 asteisessa uunissa noin 30 minuuttia. Tarjoile kuumana vaniljajäätelön kera. Struudelista siis leikataan palasia kuten kääretortusta ikään ja päälle sitten jäätelöä.

Lopputulos on jotakin aivan muuta, kuin perinteinen saksalainen Apfelstrudel eli omenastruudeli. Johtuu enimmäkseen täysjyvävehnäjauhosta. Anki totesi ulkonäöstä, että ihan lanttukukon näköistä, taitaa olla susirajan struudelia! Mutta maku on hyvä - tosi erilainen kuin alkuperäisessä. Johtuu jauhoista. Toki voi kokeilla tavallisilla vehnäjauhoilla. Minä vain nyt olen innostunut noista kokojyväjauhoista. Periaatteessa pitäisi olla terveellisempiä, kun on enempi kuitua mukana. Tosiasia on kuitenkin, että maku on aivan toinen kuin perinteisillä jauhoilla touhutessa.

Vähän perinteisempi resepti löytyy esimerkiksi Ruokaherkkuja-blogista.

Ja se sienten piilottaminen onnistui ihan hyvin. Pyörittelin kaulimella muovipussiin laitettuja kuivattuja mustatorvisieniä niin kauan, että ne olivat lähinnä jauhoa. Laitoin kulhoon syntyneet kolme desiä "sienijauhoa" ja kaadoin pari desiä vettä päälle. Sen jälkeen tein normaalin lihapullataikinan, johon lisäsin lopuksi sienet, joista oli vesi kaadettu pois. Taikina sekaisin. Voitelin uunivuuan ja laitoin 45 minuutiksi 225 asteiseen uuniin. Kaveriksi keitin perunat. Kastikkeeksi rypsiöljyä, johon oli lisätty yrttimausteseosta, paprikaa ja suolaa. Romppeet pöytään ja syömään. Äänin 4 - 1 todettiin oikein hyväksi.