Kolea talo (Charles Dickens)

Lontoo. Mikkelin lukukausi vasta päättynyt ja lordikansleri istuu nyt
Lincoln's Inn Hallissa. Sää on marraskuisen raaka.

Tähän mennessä olen lukenut Charles Dickensiltä kunnioitettavat viisi kirjaa ja joitain novelleja ja olen pitänyt niistä kaikista todella paljon! Kirjojen hienoutta ei ole himmentänyt edes hidaslukuisuus, joka johtuu yli kahdensadan vuoden kuilusta kirjojen ilmestymisen ja nykypäivän välillä. Mutta. Kolea talo on valitettava poikkeus sääntöön, vaikka siitäkin löytyi tuttu, taidokas juonenkuljetus.

Takakannesta: Koleassa talossa on kaksi erillistä juonta. Toisessa esiintyvät nuoret Richard Carstone ja hänen serkkunsa Ada Clare sekä köyhä orpotyttö Esther Summerson. Viimeksi mainittu kertoo tarinan menetetystä omaisuudesta, salaisesta rakkaudesta ja onnettomasta taistelusta oikeusjärjestelmää vastaan, mikä kaikki tuntuu ajankohtaiselta tänäkin päivänä. Toinen juoni kertoo kylmästä ja kauniista Lady Dedlockista, jonka kopea käytös kätkee kauhistuttavan salaisuuden. Nämä kaksi tarinaa yhtyvät yllättävään loppuhuipentumaan, johon Dickens kuljettaa lukijan läpi kuohuvan viktoriaanisen Englannin. Kolea talo on jännittävä lukuromaani ja dekkarilajityypin ensimmäisiä edustajia.

Tunnustan heti alkuun, että kiinnostavaa oli ainoastaan Estherin, Adan ja Richardin elämä ja suhteet. Kaikki muu politiikka ja sekaisin keskenään menevät henkilöt eivät saaneet innostumaan. Luin Koleaa taloa alkuun suhteellisen usein, joten luulisi olleen helppo muistaa henkilöt, mutta jouduin jatkuvasti vilkuilemaan alkuunpäin, kun en saanut monestikaan kiinni siitä kuka oli kyseessä. Ja lakimiehiä ja muita poliittisia hahmoja riitti! Todella turhauttavaa. Kolean talon ansioita on eri luokkayhteiskuntien kuvaus ja värikkäät - välillä jopa naurettavat - henkilöt. Näiden kuvailujen kohdalla Dickens ei ole koskaan säästellyt, vaan antanut rumuuden ja ahneuden näkyä.

Ensimmäiseksi kosketukseksi Dickensiin tätä en suosittele, mutta ahkera fani ei hätkähdä. Ihanaa kun viimein saa luetuksi taas jokin pitkään listalla olleen, varsinkin jos lukemattomuuden syy on ollut kauhistuttava paksuus. Seuraavaksi olen miettinyt lukevani ehkäpä Nicholas Nicklebyn elämä ja seikkailut.

Charles Dickens: Kolea talo

(Bleak House, 1852-53)

Tammi, 2006

Omasta hyllystä

Muita Charles Dickens -postauksia
Kaksi kaupunkia
A Tale of Two Cities -sarjakuvasovitus
Kummitusnovelleja

Charles Dickensin kummitusnovelleja

"Uskotko sinä kummituksiin? Kokositko karvaan pettymyksen, jos
kaikki puheet niiden olemassaolosta olisivat silkkaa huijausta?
Älä suotta säikähdä. Tottakai kummituksia on olemassa! Mutta
ne piileskelevät ihmisen mielikuvitusmaailmassa."

alkusanat

Vielä loppurutistus novellihaasteeseen ja se tapahtui Charles Dickensin novelleilla, jotka löytyvät lyhyestä Böö! Maailman parhaita kummitustarinoita -novellikokoelmasta. Mukana olisi ollut myös Edith Nesbit ja Oscar Wilde, mutta jälkimmäisen olen jo aikaisemmin lukenut, niinpä keskityin nyt vain Dickensiin.

Hämärätarinoissa Sveitsissä olevan luostarin ulkopuolella istuskelee viisi miestä. He ovat oppaita, jotka näyttävät tietä ja auttavat vierailijoita. Kertoja kuuntelee miesten juttelua näiden kertoessa toisilleen hämmästyttäviä ja karmiviakin tarinoita. Pelottavin juttu kerrotaan viimeisenä ja siinä on englantilainen morsian, joka pelkää kummituksia. Nainen on nähnyt toistuvasti unta salaperäisistä kasvoista, ja nuo kasvot vainoavat häntä päiväsaikaankin.

Toisessa novellissa, Ratavartija, kertoja pysähtyy juttelemaan radanvartijan kanssa, jolla on lasittunut katse. "Edessäni seisova mies muistutti pikemminkin kummitusta kuin ihmistä!" He juttelevat pitkän tovin ja kertoja pistäytyy useammin tervehtimässä radanvartijaa, kunnes tämä kertoo kertojalle mieltään painavan, hämmästyttävän tarinan. Huomasin juuri, että Rajavartija-novellin voi bongata myös Cantervillen kummitus -novellikokoelmasta.

Mitään kovin laajoja selostuksia en kirjoittanut, sillä en halua spoilata novellin koko sisältöä. Dickensin tarinoissa on kunnon vanhan ajan jännitystä, ei mitään veristä vaan enemmän psykologista kauhua. Minun osaltani haaste on näillä näkymin pulkassa ellei mitään yhtäkkistä novellihimoa tule. Koontipostaus on luvassa edellä mainitusta syystä sitten lähempänä haasteen loppumisaikaa eli toukokuun alussa. Tsemppiä muille!

________________________________________________________________

★★★
Böö! Maailman parhaita kummitustarinoita
Charles Dickens: Hämärätarinoita (To Be Read at Dusk, 1852)
Ratavartija (The Signal Man, 1866)

Sanoma Magazines, 2002
Novellihaaste

Kirjastosta

A Tale of Two Cities

"It was the best of times,
it was the worst of times..."

Löysin kirjastosta sattumalta sarjakuvia selaillessa sarjakuva-adaptaation Charles Dickensin Kahdesta kaupungista. Onneksi vilasin sisältöä, sillä tämä on luultavasti ensimmäinen kerta kun kansi ei ole yhtä näyttävä kuin sisällyssivut.

Juoni seuraa mukavan uskollisesti kirjaa ja näin siitä kirjoitin romaanista tehtyyn postaukseeni: "Eletään Ranskan vallakumouksen aikoja ja väkijoukot käyvät kuumina. Nuori Lucie on saanut isänsä, tohtori Manette'n, takaisin elämäänsä. Tohtoria on pidetty vuosia vankeudessa ja miehen mieli on tästä pahasti kärsinyt, niin ettei hän meinaa edes tytärtään tuntea. Lucie ottaa kuitenkin isänsä huolehdittavakseen ja tohtori alkaa vähitellen palautumaan ennalleen, ihan hyvään aikaan, sillä hän saa vävykseen markiisi Charles Darnayn. Onnea ei kuitenkaan liian kauan kestä, sillä verinen vallankumous koputtaa jo ovelle."

 

Vuosi 1775 on rankkaa aikaa. Ihmiset taistelevat keskenään. Köyhien ja rikkaiden välinen kuilu on suuri. Ilmassa on epävarmuutta, kavaluutta ja juonittelua. Loppu onkin yhtä suurta sekasortoa ja väkivaltaa. Ihmiset ovat valmiita toimimaan. Ranskanvallankumous ei ihmisparkoja sääli. Sarjakuva on - tietenkin jo aiheensakin puolesta - synkkyyteen taipuvainen, mutta jälleen kerran, toivoa ei ole menetetty. Hyviä ihmisiä ja rohkeita tekoja on olemassa. Romaania selkeämmin sarjakuva nousi ennen kaikkea Sydney Cartonin tarinaksi. Päällepäin ei välttämättä näytä sankarilta, mutta se hänestä tiukan paikan tullen kuoriutuu.

Dickensin Kaksi kaupunkia on hieno, mutta ei A Tale of Two Cities -albumi huonommaksi jää. Kuvat ovat ihailtavan yksityiskohtaisia täynnä sävyjä ja tunnelmaa. Niiden ihastelemisessa meni aikaa ja aina löytyi uusia hienoja kohtia. Ruudut ovat eloisia ja kuvakulmia hyödynnetty taidokkaasti. Lukeminen ja kuvien katselu on yhtä elämystä. Paperin tekstuurikin tulee kuvista mukavasti läpi.

Historiaa tässä muodossa lisää kiitos.

_______

A Tale of Two Cities
Adapted from the orginal novel: Charles Dickens
Illustrated: Ryuta Osada
Coloured: Robert Deas
Text adapted: David Zane Mairowitz

SelfMadeHero, 2010

Kirjastosta lainattu
Tähtiä: ★★★★★

Charles Dickens - Kaksi kaupunkia

Kaksi kaupunkia - Charles Dickens

(A Tale of Two Cities, 1859)

WSOY, 2002

Omasta hyllystä

"Tämä oli aikakausista paras, se oli viisauden aikaa, se oli hulluuden aikaa, se oli uskon mutta samalla epäilyn aikakautta, valon ja pimeyden aikaa, se oli toivon kevättä ja epätoivon talvea, ihmisillä oli edessään kaikki eikä mitään, oltiin menossa suoraa päätä taivaaseen ja toisaalta aivan päinvastaiseen suuntaan - lyhyesti sanottuna, aikakausi muistutti siinä määrin nykyistä aikaa, että muutamat sen huomattavimmista auktoriteeteista väittivät, että siitä niin hyvän kuin pahan suhteen saattoi käyttää vain yhtä vertailuastetta."

kirjan alku 

Blogiaikani ensimmäinen Dickens vaikka elämääni on jo rikastuttanut Oliver Twist, Loistava tulevaisuus, Joululaulu ja David Copperfield.

Eletään Ranskan vallakumouksen aikoja ja väkijoukot käyvät kuumina. Nuori Lucie on saanut isänsä, tohtori Manette'n, takaisin elämäänsä. Tohtoria on pidetty vuosia vankeudessa ja miehen mieli on tästä pahasti kärsinyt, niin ettei hän meinaa edes tytärtään tuntea. Lucie ottaa kuitenkin isänsä huolehdittavakseen ja tohtori alkaa vähitellen palautumaan ennalleen, ihan hyvään aikaan, sillä hän saa vävykseen markiisi Charles Darnayn. Onnea ei kuitenkaan liian kauan kestä, sillä verinen vallankumous koputtaa jo ovelle.

"Jokainen sydän ja valtimo Saint Antoine'issa hehkui kuumeisena. Kukaan elävä olento ei pitänyt siellä elämäänsä minkään arvoisena, vaan paloi kiihkeästä halusta uhrata sen."

Lisäksi kirjassa on myös liuta kiinnostavia sivuhenkilöitä - kaikki Dickensin hahmot tuntuvat olevan mielenkiintoisia. Karkeasti Dickensin ihmiset voidaan jakaa kahteen kategoriaan: hyviin ja pahoihin, jotka yrittävät tehdä hyvien ihmisten elämästä vaikeampaa. Täytyy myöntää, että ajattelin Sydney Cartonin kuuluvan näihin jälkimmäisiin, sillä hänestä tuli niin mieleen David Copperfieldin Uriah Heep, joka on todella katala henkilö. Väärin siis meni analyysini, mutta en voi mitään sille, että Carton vaikutti lipevältä ja haikaili vieläpä Lucien perään.

Tarinana Kaksi kaupunkia on julma ja synkkä. Ihmisten pahuus tuntuu kauhealta ja vastenmieliseltä ja ainoan valonpilkahduksen tähän kaikkeen väkivaltaan ja pimeyteen tuo Lucien rakkaus isäänsä kohtaan sekä myöskin aviomies. Sekä heidän taustallaan suojelusenkelin tavoin häärivä pankin virkamies herra Lorry. Lohduton ei kirja siis täysin ole, yhteiskuntakritiikki on vain kovaa, mutta siitähän Dickens on tunnettu.

Olen varmaan jo tottunut Dickensin tyyliin, sillä lukeminen oli kivutonta ja meni jouhevasti eteenpäin, mitä en muista kaikkien edellisten kirjojen kanssa tapahtuneen. Itse juonet ovat olleet todella hyviä, mutta ennen lukutahti on ollut älyttömän hidas haastavan - ja välillä pitkäveteisen - kirjoitustyylin vuoksi. Siksi olen yllättynyt, että niin ei nyt käynyt. Näin ollen voisin sanoa, että Dickensin lukeminen kannattaisi aloittaa Kahdesta kaupungista tai Oliver Twististä. Jälkimmäinen on kaiken lisäksi ihmeellisen lyhyt.

"Naisten joukossa istui myös nainen, joka oli seisonut neuloen toisten edessä, hän neuloi edelleenkin järkkymättömänä, kuin kohtalo. Suihkulähteen vesi virtasi, vuolas joki virtasi, päivä kiiruhti kohti iltaa, moni elämä kaupungissa kiiruhti kohti kuolemaa, aika ei odottanut ketään."

Kirjalla on outo kansi, joka ei tunnu sisältöä kovin osuvasti kuvaavan, mutta tulipahan bingoon yksi rasti lisää.

Tähtiä: ★★★★