Mieti mitä kaikkea Sinulla on ja nauti siitä

 "Elämä on yhtä juhlaa."

-Julia Child

Kortin originaali: Inge Löök 

Mieti mitä kaikkea Sinulla on ja nauti siitä!

 Iästä riippumatta elämästä voi nauttia ja nimenomaan omalla tavallaan. "Vielä virtaa" -sarja alkoi taas syksyn kunniaksi TV1 :llä viikonloppujen iloksi. Se on yksi ehdoton lempisarjoistani, joka saa aina hyvälle tuulelle. Siinä enimmäkseen papat keksivät kaikenlaista puuhaa itselleen riemukkain seurauksin. 

 Vastaavasti mummorintamalla nämä Inge Löökin kortit ovat vieneet sydämeni mahtavine kuvituksineen ja hyväntuulisuuden innoittajina. Tuollainen mummeli haluan tulevaisuudessa olla, joka osaa välillä vähän hassutellakin. Taidan kyllä osata sitä jo nytkin, sillä mummin Murunen tässä kesällä tokaisi: "Mummi hassuttelee."

  Seuraava keskeneräiseksi jäänyt työ pääsi kohti lopputulosta. Tämän ongelmana tuli siinä vastaan, että lanka alkoi uhkaavasti loppua ja hihat olivat vielä tekemättä. Innostuksen lopahdettua oli kyllä jäänyt takakappalekin kesken, joten siitä oli helppo jatkaa ja miettiä samalla, että mites tästä edetään. Mielessä oli toisenlainenkin vaihtoehto, mutta tuohon alla olevaan sitten päädyin.

Virkkasin kaikkien reunojan ympärille pylväsryhmiä ja nyörit etuosaan, joten tästä tulikin sitten lyhythihainen jakku. Nuo hihat olivat valmiiksi jo hieman korostettuna, joten tästä tulikin ihan kiva.

Kovasti väri muuttuu näissä kuvissa, mutta ehkä lähin sävy on tuossa ylimmässä kuvassa, jossa neule on vielä vahvasti kesken.

Langat olen joskus aikoinaan ostanut kirpparilta. Tämän verran jäi jäljelle.  Kivaa kutoa, mutta painavaksi muuttui loppua kohden, kun etu- ja takakappaleet kudoin pötköön. Painoa kertyi työlle runsaat 600g.

Lauantaina käväisin kirpparilla ja euron löytönä 9 käsityölehteä. Pari näistä minulla jo onkin, mutta ostin nipun kun halvalla sai. Näitä selatessa menee muutama hetki ja ties mitä kivaa tekemistä näistäkin vielä löytyy, mutta ensin sinne keskeneräisten laatikon ääreen miettimään mikä työ on seuraava kohde.

Mukavaa uutta viikkoa ihan kaikille!

Muistutuksena:

Mieti mitä kaikkea Sinulla on ja nauti siitä!

 

Kohti stressitöntä oloa

"Muista olla kiitollinen.
Varaa joka päivä tunti yksinäisyydelle.
Aloita ja lopeta päivä mietiskelemällä.
Älä unohda yksinkertaisuutta.
Pidä kotisi järjestyksessä.
Älä ota itsellesi liikaa tekemistä.
Älä lupaa sellaista mitä et pysty pitämään.
Varaa puoli tuntia ylimääräistä aikaa kaikelle mitä teet.
Mene kaksi kertaa viikossa nukkumaan jo yhdeksältä.
Pidä aina mukana jotain kiinnostavaa luettavaa.
Hengitä syvään.
Liiku - kävele, tanssi, juokse, keksi uusi mukava laji.
Juo lähdevettä. Paljon.
Syö vain silloin kun on nälkä.
Jos jokin ei ole herkullista, älä syö sitä ollenkaan.
Varaa joka viikko yksi päivä lepoon ja uudistumiseen.
Naura useammin.
Käytä aistejasi.
Järjestä aina olosi mukavaksi.
Älä vastaa puhelimeen päivällisen aikana.
Älä yritä miellyttää kaikkia.
Pysy erossa kielteisistä ihmisistä.
Huolehdi ystävyyssuhteistasi.
Älä tuhlaa kalliita voimavaroja:aikaa, luovaa energiaa, tunteita.
Lähesty ongelmia haasteina.
Aseta päämääriä jotka ovat saavutettavissa.
Luovu odotuksista.
Nauti kauneudesta.
Vedä rajoja.
Älä unohda kieltäytymisen taitoa.
Älä murehdi, ole onnellinen.
Vaihda turvallisuus tyyneyteen.
Haaveile.
Etsi aitoa minääsi niin kauan että löydät."

-Sarah Ban Breathnach 

Suurenmoinen listaus asioista, jotka auttavat stressittömämpään elämään. Omakohtaisesti kun alkaa miettimään tuon listan jokaista kohtaa ihan tarkkaan, huomaa kyllä, että vielä on matkaa siihen stressittömään elämään, vaikka en kyllä koe olevani ja kokevani kovinkaan usein stressin oireita. Joka tapauksessa mahdollisimman hyvään elämään nämä ovat oivallisia neuvoja. Täytynee tehdä tästä itselleen huoneentaulu vaikkapa jääkaapin oveen, jotta nämä neuvot tulevat joka päivä silmien ja etenkin ajatusten seulottaviksi.

Muutama viikko sitten keräännyimme sisarusten kanssa eräälle vuokramökille viettämään viikonloppua yhdessä. Osalla oli puoliso mukana, osalla jälkikasvua, myös äitini oli paikalla. Saunoimme, uimme, söimme hyvin ja juttelimme yömyöhään kuin nuoret konsanaan. Miten onnellinen saankaan olla, että minulla on tällainen perhepiiri ympärilläni, joka aina tarpeen tullen tekee suojamuuria ympärillemme ja puolustaa omiaan kuin emo lapsiaan.

Käsityörintamallakin on taas vähän  tapahtunut edistymistä näiden jollakin tapaa keskeneräisten töiden suhteen.  Tämä harmaa kietaisuliivi on myös jäänyt käyttämättä, kun tästä tuli liian väljän oloinen etukappaleen osalta. Edellisen postauksen virkkaamaani liivin reunoihin lisäämäni reunakukkaset pääsivät malliltaan myös tähänkin työhön ja johan muuttui paljon pukevammaksi tämäkin neule. Lanka on Novita Tenneseetä ja kun kyseisen lankojen varastoa kävin läpi, löysin kirpparilta bongaamani aniliininpunaisen kerän, joka pääsi nyt hyötykäyttöön. Virkkasin kaikkiin reunoihin lisäväriä ja nyt tykkään kovasti uudistetusta mallista. Joskus se oivallus on pienestä kiinni, mutta vaikuttaa lopputulokseen aikamoisen huimasti.

Nyt haluan toivottaa kaikille huisin mukavaa ja mahdollisimman stressitöntä viikonloppua! 
Tee sitä mitä huvittaa, jos vain mahdollista ja unohda hetkeksi kaikki pakkopulla!
Nautitaan elämästä!

Viisautta talkkarin tapaan

"Englantilainen kirjailija Somerset Maugham kirjoitti kerran tarinan Lontoon Pyhän Pietarin -kirkon talonmiehestä. Yhtenä päivänä yksi kirkon nuorista papeista sai selville, että talonmies oli luku- ja kirjoitustaidoton. Hän antoi miehelle potkut. 

Jäätyään työttömäksi hän sijoitti laihat säästönsä pieneen tupakkakauppaan. Hän sai sen menestymään, osti toisen, laajensi edelleen ja lopulta hänellä oli kauppaketju, jonka arvo voitiin laskea miljoonissa.

Eräänä päivänä hänen pankinjohtajansa sanoi:Olet pärjännyt hyvin mieheksi, joka ei osaa lukea eikä kirjoittaa, mutta missä nyt olisitkaan, jos osaisit lukea ja kirjoittaa?
-Niin...tuota, mies tapaili oikeita sanoja, olisin Neville Squarella Pyhän Pietarin -kirkon talonmiehenä."

Tuttu tarina ja myös niin opettavainen sellainen. Joskus elämässä pitää tulla niitä takapakkeja, jotta löytää sen entistä paremman tien. Itsellekin on käynyt vastaavia tilanteita elämän eri saroilla, mutta nyt jälkikäteen ymmärrän kyllä olla niistä kovinkin kiitollinen. Palikat ovat välillä kohdillaan, joskus taas levällään.

Vietän parhaillaan osaa viime kesän pitämättömistä lomasta. Viime viikko meni hujauksessa siivotessa huone kerrallaan ja tehden kaikenlaisia tekemättömiä kotihommia. Pyykkivuori on hävitetty, palapelit teipattu, laatikoita siistitty jne. Ehdin myös risteillä nuorimman tyttäreni kanssa sekä hieman juhliakkin läheisimpien rakkaitteni kanssa vuosipäivääni. Juhlat pitivät olla lahjattomat, mutta kuinkas kävikään. Ihana päivä kaiken kaikkiaan.

Tässä yhden päivän ruokakokeiluni viime viikolta, bataattikookoskeittoa. Ohje on suoraan bataatisose pötkylän kyljestä. Helppoa ja nopeaa. Esikoistytär sai tätä myös maistaa, hän kaipasi vähän lisää kiinteyttä keittoon, mutta maku oli kohdillaan.

Muruselle kudoin raitamekkosen. Saumat ja taskut vielä tässä kuvassa huolittelematta, mutta oikeasti mekko on jo Murusen kaapissa. 

Tämä viikko vielä lomaa, joten ilman kelloa ja aikatauluja menen vielä eteenpäin muutaman päivän.

Nauttikaahan tekin päivistänne!

Höyhen

"Olen hämmästellyt itsessäni ja tuntemissani

kärsivissä ihmisissä asuvaa voimaa.

Nyt tajuan, että minussa on mittaamattomasti

vahvuutta ja tulevaisuudentoivoa tulipa vastaani

sitten miten pahoja vaikeuksia tahansa.

Se sama vahvuus on sinussakin."

-Helen Exley

Ystävältä saatu kaunis ja ajatuksella tehty surukukkakimppu.  Ruusut tuoksuivat vahvoina vielä monta päivää kimpun saatuani ja edelleenkin kukat ovat voimissaan, vaikka ne ovat minulla olleet kohta jo kaksi viikkoa. Ajatuksella annettu, ajatuksella vastaanotettu.

Haluan kiittää myös teitä kaikkia, jotka myötäelitte surussamme niin täällä blogissa kuin facebookissa!  Olette olleet aivan mahtavia!

 Lupasin edellisessä postauksessani kertoa teille uudesta havaitsemastani höyhenestä. Lähivuosina näitä höyheniä on ilmaantunut elämääni usein juuri tällaisen surullisten uutisten äärellä. Edellisen kerran niitä ilmaantui elämääni isäni siirryttyä toiseen valtakuntaan. Hautaustoimistosta lähtiessäni höyheniä oli villakangastakkini helmassa. Hautauspäivänä peilin edessä varmistaessani, että kaikki on kohdallaan, huomasin hameeni helmassa valkoisen höyhenen.  Haluan ajatella, että ne ovat merkki jostain meistä suuremmasta, suojeluksesta, lohdutuksesta ja viestiä siitä, että meistä huolehditaan kuolemankin jälkeen. Läheisille kerrotaan näiden höyhenien avulla, että poismenneellä on kaikki hyvin.

Tämä uusin höyhentarinani osui pari päivää aikaisemmin, kuultuamme suruviestin. Huomasin autossani töistä lähtiessäni, että  ns. apukuskin puoleisella selkänojalla on pieni valkoinen höyhen.  Ensimmäinen ajatus oli, että kiitos suojeluksesta, ajan varovasti. Jätin höyhenen paikalleen ja siellä se on edelleenkin, vaikka autossani on muutama ihminen siinä samaisella paikalla jo istunutkin. Kun tytär soitti suruviestin, muistin melkein heti näkemäni höyhenen. Tätä se siis tällä kertaa tarkoitti.

 Lapseni isä istui juuri sillä samaisella paikalla aina automatkoillamme, kun yhdessä matkasimme lapsemme tai lapsenlapsiemme juhliin. Toinen tyttäreni istui näillä reissuilla aina takapenkillä, vaikka se etupenkin paikka normaalisti olikin vain hänen. Näiden vuosikymmenien aikana emme erostamme huolimatta ole montaa jouluaattoa erossa viettäneet. Kai se on aika harvinaista ja varmasti monessa kanssakulkijassa on aiheuttanut ihmetystäkin, mutta se on ollut meidän tapamme. Ex-anopille lupasin vuosia sitten hänen lopullisen hetkensä lähestyessä, että pidän edelleen yhteyttä hänen poikaansa eikä sitä lupausta ole ollut vaikea pitää.

Monelle ystävälleni olenkin kertonut, että olen siitä niin onnellinen, että meille ei ainakaan jäänyt mitään selvitettävää asioissamme. Tällaisen tunteen  kun onnistuisi  saamaan kaikkien täältä poislähtevien kanssa. Ei katkeruutta, ei vihaa, ei riitoja, ainostaan ystävyys, mikä voi olla ex-puolisoiden kohdalla, silloin kun molemmat ovat hyväksyneet tilanteen, että näin se elämä on jatkunut ja jatkuu. Erillämme, mutta kuitenkin lähellä sydäntä aina, sillä onhan hän lapseni isä, ensimmäinen suuri rakkauteni. Väliimme tuli vain asia, joka oli nähtävissä jo seurusteluaikana, mutta niin kuin usein on todistettu, me naiset kuvittelemme parantavamme miehet rakkautemme avulla. Joskus se voi onnistuakkin, mutta ikävä kyllä ei meidän tapauksessa. Onnekas olen silti ollut, sillä saimme yhteisen suloisen tyttären ja hänen mukanaan mukavan vävyn ja kaksi lapsenlasta. Suru väistyy, elämä jatkuu ja jotenkin minulla on rauhallinen ja seesteinen olo, sillä jokin tunne kertoo minulle, että hänellä on nyt kaikki hyvin.  

Mielelläni lukisin teidän muidenkin kertomuksia näistä havaitsemistanne höyhenistä. Mitä tuntemuksia ja ajatuksia ne teissä herättävät? Uskon, että näitä tarinoita on paljon muillakin tässä maailmassa.

Valoisaa viikonloppua!

Ihmissuhteiden moninaisuutta

"Ihmissuhteen tarkoitus on,

että päätät,

minkä osan itsestäsi haluat panna esille,

ei se,

minkä osan toisesta ihmisestä voit saada ja pitää."

-Neale Donald Walsch

Vanha, näillä sivuillani usein pilkahtanut lause, että kaikilla ihmisillä on tarkoitus elämäsi polulla, sivuaa em. lausetta. Ihmissuhteet tarjoavat aina haasteellisuutta, sillä peilaamme itseämme suhteessa toisiin ihmisiin, heidän mielipiteisiinsä, heidän odotuksiinsa. Mihin on kadonneet ne omat haluamiseni, toiveeni, tavoitteeni?

Rakastunut ihminen elää usein kumppaninsa kautta ja menettää samalla oman itsensä. Yhdessä olemme enemmän, mutta kun se enemmän ei usein sitten pitkällä tähtäimellä riitäkkään. Miksi?

Pitäisi oppia rakastamaan ja kunnioittamaan itseään niin, että ei toisen ihmisen toiveiden mukaisesti täysillä eläisi tätä elämää. Jokainen kehittyy ja kasvaa tavallaan ja pitäisi omata ymmärrystä ja viisautta antaa tilaa kasvavalle persoonalleen, niin omalle kuin lähimmäisenkin. 

Merkitystä onkin ehkä vain sillä, mitä minä suhtaudun erilaisiin tilanteisiin. Olen oman onneni ja kasvuni seppä. Toinen ihminen ei voi onnea tuntea täysillä minun puolestani. Minun itseni pitää se kokea.

Etsi onnesi häivähdyksiä tästäkin päivästä! Ne ovat Sinun!

 

Tämä tonttutyttö toivottaa niitä onnen häivähdyksiä viikonloppuusi!

Tarkkailijan roolissa

"Minä rakastan 

yhteisen kokemustemme muistoja.

Onnen ja tuskan hetkissä

minusta on tullut se ihminen,

joka nyt olen ja joksi alati tulen.

Muistot ovat aarre,

jota en tahdo aliarvioida,

vaikka tuo aarre ei loistakaan

monen mainostetun seikkailun

ja rakastumisen lyhytikäisyyden lailla."

-Ulrich Schaffer:rakastan...ja maailma avautuu 

Elämässä on hetkiä, jolloin on mahtavaa huomata omaavansa vapautta, että voi seurata asioita vain sivusta. Voi hellittää hallintaa ja vain olla tarkkailijan roolissa. Muistot omasta menneisyydestä auttavat myös huomioimaan erilaisia tunnetiloja ja mahdollisia ratkaisujen lopputuloksia. Arvailla mielessään miten tässä tapauksessa ehkä käy ja mitä seuraavaksi voisi olla edessä. Vähän kuin romaania lukisi, mutta tapahtumat ovatkin ihan tosielämästä. 

Ihan pienet lapset ovat omia peilikuviaan ja aivan mahtavia tarkkailijoita.  Ensimmäisiä kertoja peilin edessä ollessaan he vilkuttavat iloisesti siellä näkyvälle lapselle. Mielenkiintoista olisi tietää, millä hetkellä he ymmärtävät että se olen ihan minä itse, joka siellä peilissä vilkuttaa. Ehkä he ymmärtävät heti, ehkä ei.

Olen ihan unohtanut hehkuttaa uutta kassiani! Sain tyttäriltä tämän kauniin Marimekon hopeamitalikassin. Se onkin ollut jo ahkerassa käytössä, sillä tästä tuli nyt oikea kesäkassini ja talvella sen saa pieneen tilaan toiseen laukkuun, joten oikea hyötykassi. Kassi on saanut ansaittua huomiota, joten tuntuu joku muukin pitävän tästä kesäisestä kuosista.

Kirpparireissulta tänään löytyi tällaiset aarteet: Täydelliset naiset, ensimmäinen tuotantokausi tulevien syksyisten sadeiltojen viihdykkeeksi. Ruskeasävyiset kauniit helmet olivat ihan heti varma valintani. Kuva nyt ei tee täysin oikeutta helmien kiillolle ja loistolle.

Kiva huomata, että teitä lukijoitakin on tullut muutama lisää. Tervetuloa! Toivottavasti viihdytte!

Ihmiset haluavat rauhaa, joten toivottelen rauhaisan viihdyttävää viikonloppua kera auringon.

Vapaus ja sen käyttö

"Kun osaan kannustaa ja arvostaa itseäni,

minun ei enää tarvitse saada toisten

hyväksyntää tai kehuja.

Silloin ei ole yhtä suuri riski

että teen asioita ensisijaisesti

jotta saisin kunnioitusta toisilta. 

Silloin ei ole yhtä suuri riski että kadotan

tieni jatkuvasti pyrkiessäni olemaan toisille mieliksi.

Silloin ei ole yhtä suuri riski että teen itselleni haitallisia

asioita kun minulle on huutava tarve

saada hyväksyntää.

Kun pystyn itse sanomaan: Olen hyvä,

riitän, kelpaan, olen rakastettu omana itsenäni

-silloin minun ei enää tarvitse tehdä mahdottomia

kuullakseni sen muilta.

Vasta silloin voin tehdä sen mistä sydämeni puhuu 

ja olla se joka alun perin olin.

Vasta silloin voin alkaa elää elämääni

sellaisena kuin se oli tarkoitettu.

Vasta silloin olen täysin ja oikein vapaa."

-Carolina Gårdheim:Vapaus 

Sopiva määrä itsekunnioitusta ja myös itsekuria pitää ihmisen aisoissa oikeassa suhteessa elämään. Kaikelle ei tarvitse korvaansa lotkauttaa, sillä jossakin elämän tilanteessa niitä itsekunnioituksen viejiä vaan on olemassa ympärillä. Herkkänä hetkenä he voivat hetkellisesti päästä ns. pään sisään, mutta yhtä nopeasti heidän sanomansa sanat pitää saada sieltä myös pois ja se ei ehkä onnistu ilman tervettä itsekunnioitusta ja oman itsensä arvostamista. Ajatuksillamme on niin hurja valta ja voima, että aivoissa ei kannata miettiä kauheasti negatiivisia asioita itsestä tai muistakaan.

Sormus, jonka sain joskus seurusteluaikoina Prinsessan isältä, hävisi silmistäni pariksi päiväksi. Otan aina illalla kaikki korut pois, joten tiesin noin suurinpiirtein missä huoneessa sormus on. Surukseni löysin tämän sitten kierineenä oven ja karmin välistä rusentuneena ja poikkimenneenä. Pitänee tämä pikkurillisormus jossain vaiheessa korjauttaa, sillä romukullaksi tätä ei kannattunut myydä, sillä kysyin kyllä siitäkin arvioin: 15 euroa. Sormus on arvokkaampi sormessani kuin myytynä tuolla tavoin. 

 

Mummin Muruselle löytyneitä somistuksia kirppareilta. Farkkuhame vajaat kaksi euroa ja paita eurolla.

Tämä suloinen nallukka eli herra Karhu muutti Mummilaan kirpparilta. Ajattelin kutoa hänelle villapaidan joku hetki Murusen iloksi ja ihmetykseksi.

Aurinkoista oloa ja eloa!