Kepeänä päivänä

"Toisinaan ajatukset palaavat johonkin  metsänreunaan

 tai rantapengermälle 

tai kukkien kirjomaan puutarhaan, 

jonka olemme nähneet vain kerran jonakin kepeänä päivänä, 

ja joka silti on säilynyt sydämessä

 ja jättänyt sieluun ja ruumiseen tyydyttämättömän kaipuun, 

jota emme saata unohtaa, 

että meitä on koskettanut onni." 

-Guy de Maupassant ( 1850-1893)

Meri on rakas elementti minulle ja juuri rannalta katsottuna. En voisi kuvitella asuvani sellaisessa paikkaa, missä ei olisi vettä lähistöllä meren tai järven muodossa. Lapsuuden kotini oli melko lähellä järveä ja kesäiset päivittäiset uintiretket sisarusten kanssa ovat olleet yksi ihanimmista lapsuuden muistoistani. Opiskelupaikkakunnalle muuton myötä meri tuli  lenkkipolkujeni myötä tutuksi. Nykyään asun taas kivenheiton päässä meren rannasta. Meren katselussa rannalta on jotain maagisen rauhoittavaa ja kaunista. Haltioitumisen hetkiä on siis riittänyt elämässäni tämän asian suhteen.

Naistenpäivää vietetään huomenna. Kansainvälisyys tekee päivästä vielä juhlavamman ja myös eri tavoin merkityksellisen päivän. Kaikilla maailman naisilla asiat eivät ole juhlittavan hyvin ja epäkohtia on enemmän kuin tarpeeksi. Silmiini osui eräästä naistenlehdestä teksti: "Joka kolmas nainen maailmassa joutuu yhä väkivallan kohteeksi. Sukuelinten silpominen, tyttöjen pakkoavioliitot, perheväkivalta ja seksuaalinen väkivalta ovat vain muutamia yleisiä naisiin kohdistuvan väkivallan muotoja." 

Hyvää Naistenpäivää kaikille ihanille maailman naisille, jotka auttavat kanssasisariaan suuren hädän hetkellä. Juhlivat, silloin kun juhlia tarvitaan, sillä ilman juhlahetkiä elämä olisi hippasen tylsää.

Onnellisten tähtien alla

"Usein kuulee sanottavan, että jokainen on oman onnensa seppä. Mutta jos ajattelee onnen tarkoittavan sattumanvaraisia tapahtumia, silloin väite ei pidä paikkaansa. Onni potkii jokaista. Omaa onneaan ei voi takoa. Se tulee ja menee, miten haluaa. Mutta omaan kohtaloonsa voi vaikuttaa pysymällä valppaana ja käyttämällä onnea,viisaasti hyväkseen."

-Charles Evan Cardwell

Aivan, voisin sanoa. Onnenhetkiä tipahtaa jokaisen elämään, mutta jos niistä hetkiä ei osaa huomioida ja tehdä oikeita päätöksiä, kohtalohan siinä myös muuttuu. Omaa elämäänsä kun taas peilaa tähän viisaaseen ajatusryppääseen, huomaa, että muutama onnenhetki on tullut päästettyä pois omistakin käsistä. Rohkeutta on vain yksinkertaisesti joskus puuttunut, vaikka olisi ollut ihan huikeitakin tilaisuuksia edessä. Sisäiset varoituskellot ovat pitäneet huolta, että ihan kaikkeen näennäiseen onneen ei ole tullut lähdettyä mukaan. Haluan kuitenkin uskoa, että olen tehnyt oikeita päätöksiä ja saanut jotain muuta mukavaa onnekasta elämääni. 

Pari ystävääni jaksaa välillä muistaa, miten olen päästänyt mahdollisia onnenhetkiä elämästäni, mutta totuus on se, että olen kuunnellut sydäntäni silloin ja sen tuntemusten mukaan tehnyt ratkaisujani. Joskus se järkikin olisi hyvä olla päätöksissä mukana, mutta sydänasioissa kyllä se sydän on ykkössijalla tuntemuksineen ja ajatuksineen. Niitä ei järjen äänellä aina voiteta, vai mitä mieltä Sinä olet?

Jouluaattoon on aikaa vielä runsaat kaksi viikkoa. Oma joulunodotus on mennyt todella rauhallisesti ja siivouksetkin ja lahjahankinnatkin ovat jo melkein tehtyinä.. Jouluisia koristeita vielä vähän sinne tänne ja joulu saa puolestani tulla. 

Mahdollisimman kiireetöntä ja stressitöntä 

joulun odotusaikaa Sinullekkin toivoen,

leenuliini

Aurinkoa sisimpään

kuva omasta arkistosta

"On parempi sytyttää kynttilöitä

kuin kirota pimeyttä.

On parempi istuttaa siemeniä

kuin syyttää maata.

Maailma tarvitsee kaiken voimamme,

rakkautemme ja energiamme,

ja jokaisella meistä on jotain annettavaa.

On vain löydettävä se ja käytettävä sitä,

löydettävä ja annettava pois.

Voimme olla valoja toisillemme

ja toistemme loisteessa

näemme tien.

Jokainen meistä on siemen,

hiljainen lupaus,

ja aina on kevät."

-Merle Shain

Tänäänkin olen saanut hurjasti valoa päivääni. Luulisin, että olen sitä myös loistanut vastavuoroisesti otettavaksi, nautittavaksi ja toivottavasti myös jatkokäyttöön jalostettavaksi. Niin pienen pienet asiat ja tapahtumat voivat saada valon loistamaan, joten miksemme tekisi enemmän sen eteen, että lähellämme olevilla ihmisillä olisi mukava olla samassa paisteessa.

Aurinko on kullannut sieluni ja valaissut eloni ja oloni. Aivan hurjan huikean onnellinen olotila.Toivottavasti tämä vain jatkuu ja jatkuu niin, että siitä riittää paljon myös muille annettavaksi.

Valoisaa ja hippasen vallatonta oloa itse kullekkin!

Elämä on ...

 "Elämä on kuin kymmenvaihteinen polkupyörä. 

Useimmissa meistä on vaihteita joita emme koskaan käytä."

-Charles M. Schulz

Toisinaan elämä voi tuntua jatkuvalta ylämäen nousemiselta, mutta siihenkin löytyy varmasti apua. Jos taas rullaat kuvitteellisella pyörälläsi tyytyväisenä alamäkeä, ehkä silloin voisit antaa myös toisille voimaa ja toivoa. Elämä on vastavuoroisuutta kaikissa tilanteissa. 

Usein ihmiset ajattelevat, että he ovat onnellisia sitten kun saavat uuden auton, uuden työpaikan, uuden asunnon, laihtuvat 20 kg tms.

"Onni ei ole omaisuutta, jota voi säilyttää arvopapereiden rinnalla. Se on ajattelun ominaisuus, mielentila." 

Etsi elämästäsi siis yksinkertaisia pieniä ilonaiheita. Mieti mistä pidät ja nauti sitten niistä pienistä, suloisista asioista sydämesi kyllyydestä. Aamusta alkaen!

Mahtavaa viikonloppua ihan jokaiselle vierailijaille!

Kohti stressitöntä oloa

"Muista olla kiitollinen.
Varaa joka päivä tunti yksinäisyydelle.
Aloita ja lopeta päivä mietiskelemällä.
Älä unohda yksinkertaisuutta.
Pidä kotisi järjestyksessä.
Älä ota itsellesi liikaa tekemistä.
Älä lupaa sellaista mitä et pysty pitämään.
Varaa puoli tuntia ylimääräistä aikaa kaikelle mitä teet.
Mene kaksi kertaa viikossa nukkumaan jo yhdeksältä.
Pidä aina mukana jotain kiinnostavaa luettavaa.
Hengitä syvään.
Liiku - kävele, tanssi, juokse, keksi uusi mukava laji.
Juo lähdevettä. Paljon.
Syö vain silloin kun on nälkä.
Jos jokin ei ole herkullista, älä syö sitä ollenkaan.
Varaa joka viikko yksi päivä lepoon ja uudistumiseen.
Naura useammin.
Käytä aistejasi.
Järjestä aina olosi mukavaksi.
Älä vastaa puhelimeen päivällisen aikana.
Älä yritä miellyttää kaikkia.
Pysy erossa kielteisistä ihmisistä.
Huolehdi ystävyyssuhteistasi.
Älä tuhlaa kalliita voimavaroja:aikaa, luovaa energiaa, tunteita.
Lähesty ongelmia haasteina.
Aseta päämääriä jotka ovat saavutettavissa.
Luovu odotuksista.
Nauti kauneudesta.
Vedä rajoja.
Älä unohda kieltäytymisen taitoa.
Älä murehdi, ole onnellinen.
Vaihda turvallisuus tyyneyteen.
Haaveile.
Etsi aitoa minääsi niin kauan että löydät."

-Sarah Ban Breathnach 

Suurenmoinen listaus asioista, jotka auttavat stressittömämpään elämään. Omakohtaisesti kun alkaa miettimään tuon listan jokaista kohtaa ihan tarkkaan, huomaa kyllä, että vielä on matkaa siihen stressittömään elämään, vaikka en kyllä koe olevani ja kokevani kovinkaan usein stressin oireita. Joka tapauksessa mahdollisimman hyvään elämään nämä ovat oivallisia neuvoja. Täytynee tehdä tästä itselleen huoneentaulu vaikkapa jääkaapin oveen, jotta nämä neuvot tulevat joka päivä silmien ja etenkin ajatusten seulottaviksi.

Muutama viikko sitten keräännyimme sisarusten kanssa eräälle vuokramökille viettämään viikonloppua yhdessä. Osalla oli puoliso mukana, osalla jälkikasvua, myös äitini oli paikalla. Saunoimme, uimme, söimme hyvin ja juttelimme yömyöhään kuin nuoret konsanaan. Miten onnellinen saankaan olla, että minulla on tällainen perhepiiri ympärilläni, joka aina tarpeen tullen tekee suojamuuria ympärillemme ja puolustaa omiaan kuin emo lapsiaan.

Käsityörintamallakin on taas vähän  tapahtunut edistymistä näiden jollakin tapaa keskeneräisten töiden suhteen.  Tämä harmaa kietaisuliivi on myös jäänyt käyttämättä, kun tästä tuli liian väljän oloinen etukappaleen osalta. Edellisen postauksen virkkaamaani liivin reunoihin lisäämäni reunakukkaset pääsivät malliltaan myös tähänkin työhön ja johan muuttui paljon pukevammaksi tämäkin neule. Lanka on Novita Tenneseetä ja kun kyseisen lankojen varastoa kävin läpi, löysin kirpparilta bongaamani aniliininpunaisen kerän, joka pääsi nyt hyötykäyttöön. Virkkasin kaikkiin reunoihin lisäväriä ja nyt tykkään kovasti uudistetusta mallista. Joskus se oivallus on pienestä kiinni, mutta vaikuttaa lopputulokseen aikamoisen huimasti.

Nyt haluan toivottaa kaikille huisin mukavaa ja mahdollisimman stressitöntä viikonloppua! 
Tee sitä mitä huvittaa, jos vain mahdollista ja unohda hetkeksi kaikki pakkopulla!
Nautitaan elämästä!

Maalaustelineen edessä ajatuksellisesti

"Pidät kädessäsi hienoa sivellintä. Maalaat Elämää ja seisot ison kankaan edessö, jonka nimi on Aika. Maaleina käytät ajatuksiasi, tunteitasi ja tekojasi. Valitset ajatustesi värit: tummaa vai vaaleaa, heikkoa vai vahvaa, hyvää vai pahaa.

Valitset tunteidesi värit: epäsuhtaista vai harmonista, kovaa vai pehmeää, heikkoa vai vahvaa. Valitset tekojesi värit: kylmää vai lämmintä, pelokasta vai uskaliasta, isoa vai pientä. Mietit millainen ihminen haluaisit olla.

Yrität saada haluamasi kuvan mahdollisimman todelliseksi ja eläväksi. Ajan kankaalle. Jokainen elämäsi hetki on siveltimenveto maalauksessasi. Teet vahvoja ja uskaliaita vetoja, jotka vievät sinua eteenpäin. Teet herkkiä valoja ja varjostuksia, jotka tekevät elämästä syvemmän ja vivahteikkaamman. Teet pieniä lisäyksiä, jotka tuovat luonnetta ja huumoria.

Onnistumisen taide on taidetta, joka tekee elämästäsi mestariteoksen."

 Wilfred A. Peterson

 

Hieno kirjoitus siitä, miten teemme elämämme polun. "Maaleina käytät ajatuksiasi, tunteitasi ja tekojasi." Juuri noiden asioiden pohjalta me muokkaamme elämäämme. Ajatus johtaa tunteeseen, tunne johtaa tekoon. 

Ajatusten jatkuva tarkkailu on kovaa puuhaa, jos ei ole jo valmiiksi yltiöpostiivinen. Olen itsekin joutunut silloin tälläin työstämään ajatuksiani. Ensin pohjalla on ollut ehkä pienen pieni närkästyksen aihe, mutta sitten kun ymmärtää asettua kyseisen henkilön asemaan voi saada ymmärrystä käyttäytymiselle.  Myönnetään, että en olisi toiminut ihan samoin, mutta ymmärrän kuitenkin eri tapoja käsitellä asioita ja yritystä  saada tunteilleen sympatiaa ja vastakaikua. Tämän asian ymmärtäminen toisinaan johtaa anteeksipyyntöön huonoista sanavalinnoistani ehkäpä. Asia ei tietenkään ole noin yksinkertainen onnellisen lopputuloksen saamiseksi, sillä vastapuolen tunteet eivät muutu sormia napsauttamalla. Ajatusten takana on usein monien tapahtuminen ja sattumusten sarja, jossa vain jokin tapahtuma on se viimeinen niitti loukkaantumiselle ja vihan tunteille. 

Usein kun itsellä on huono olo, voi etsiä sitä syyllistä ihan jostain muualta kuin omasta itsestään. Omien ajatusten summa on kuitenkin reaktio elämäntilanteeseen. Asioista ajoissa puhuminen auttaisi paljon siihen, että pattitilanteista vältyttäisiin. Mitä kauemmin pitää möykkyä sisällään, sitä kauemmin kestää myös sen vyyhdin purkaminen. Möykky voi pahimmillaan aiheuttaa jopa sairautta, jos tunteitaan ei osaa tai ei voi  tuoda julki. Jokin kohta kropasta vain kertoo, että kaikki ei ole hyvin. Migreeniin taipuivasena tiedän tämän erittäin hyvin. Onnekseni omat migreenini ovat vähentyneet ja vähentyneet, mutta osaan asiaan kiinnittää huomiota, kun huomaan läheiseni tai työkaverini usein sairastelevan.  Kaikki hänen elämässään tai tunnetasolla ei ole ehkä kohdallaan. Taustalla voi olla usein lapsuudessakin koettuja tunteita ja traumoja, jotka jokin aikuisiässä tapahtunut tilanne tuo taas muistiin. Muisti on niin ihmeellinen asia, hyvässä ja pahassa. 

Äkkinäisiä päätöksiä siis kannattaa välttää ja ottaa omien kokemusten arkun käyttöönsä muistin kautta. Alitajunta hoitaa tehtävänsä ja sieltä se vastauskin sitten tulee. Toivottasti se oikea vastaus, joka kuvaa omaa todellista ajatusmaailmaa sekä oikeudenmukaisuutta. 

Oikein ihania hetkiä maalaustelineen edessä!

Ihmissuhteiden moninaisuutta

"Ihmissuhteen tarkoitus on,

että päätät,

minkä osan itsestäsi haluat panna esille,

ei se,

minkä osan toisesta ihmisestä voit saada ja pitää."

-Neale Donald Walsch

Vanha, näillä sivuillani usein pilkahtanut lause, että kaikilla ihmisillä on tarkoitus elämäsi polulla, sivuaa em. lausetta. Ihmissuhteet tarjoavat aina haasteellisuutta, sillä peilaamme itseämme suhteessa toisiin ihmisiin, heidän mielipiteisiinsä, heidän odotuksiinsa. Mihin on kadonneet ne omat haluamiseni, toiveeni, tavoitteeni?

Rakastunut ihminen elää usein kumppaninsa kautta ja menettää samalla oman itsensä. Yhdessä olemme enemmän, mutta kun se enemmän ei usein sitten pitkällä tähtäimellä riitäkkään. Miksi?

Pitäisi oppia rakastamaan ja kunnioittamaan itseään niin, että ei toisen ihmisen toiveiden mukaisesti täysillä eläisi tätä elämää. Jokainen kehittyy ja kasvaa tavallaan ja pitäisi omata ymmärrystä ja viisautta antaa tilaa kasvavalle persoonalleen, niin omalle kuin lähimmäisenkin. 

Merkitystä onkin ehkä vain sillä, mitä minä suhtaudun erilaisiin tilanteisiin. Olen oman onneni ja kasvuni seppä. Toinen ihminen ei voi onnea tuntea täysillä minun puolestani. Minun itseni pitää se kokea.

Etsi onnesi häivähdyksiä tästäkin päivästä! Ne ovat Sinun!

 

Tämä tonttutyttö toivottaa niitä onnen häivähdyksiä viikonloppuusi!

Perheenlisäystä

"Sanotaan ja tosi se onkin,
että juuri ennen meidän syntymäämme
enkeli painaa sormensa huulillemme ja sanoo
"hys hiljaa, vaikene siitä minkä tiedät".
Tästä johtuu, että meillä on syntyessämme
kuoppa ylähuulessamme
emmekä muista mitään mistä tulimme."

-Roderick Macleish

Ikimuistoinen viikonloppu takana! Esikoistyttäreni perheeseen syntyi potra poikavauva lauantaina. Mielestäni hän on nyt jo kovin komea ja upeapiirteinen miehenalku. Kun äiti ja isi olivat haikaran tuliaista vastaanottamassa, vietimme isosiskon kanssa laadukasta aikaa koko viikonlopun ja voi että, kun meillä oli hauskaa. Aivan uskomatonta, miten tuollainen vajaa 2-vuotias voi olla niin seurallinen ja valloittava. Monet naurut nauroimme yhdessä, hänellä on mahtava huumorintaju ja ihana pilke silmäkulmissa. Hän seuraa tarkkaan ilmeitäni, kun tietää tekevänsä jotain hauskaa tai pikkasen luvatontakin. 

Tänään annoin hänen käsiinsä enkelisoittorasian, jota hän jaksoikin pitkään tutkia ja ihmetellä. Hän jopa jaksoi itse vetää hiukan soittorasian vipua pohjasta, joten se lisäsi varmaan mielenkiintoa, kun itse sai jotain ääntä aikaiseksi rasiasta. 

Musiikki kaiken kaikkiaan tuntuu olevan hänelle tärkeä juttu. Äitinsähän on ollut hänen kanssaan muskarissa ja ihan taaperosta lähtien hän on kyllä jotenkin reagoinut mieleiseensä musiikkiin. Eilen lauloin autossa joululauluja, mutta kun kohdalle tuli sellainen paikka, kun en sanoja muistanut, hän lauloi mukanani laalalaa aina sopivan hetken tullen. Silmät loistaen hän yhtyi tähän epävireiseen lauluuni.

Tyttären perhe sai siis  uuden "herätyskellon", joten heillä ei lepoa ole nyt lähiviikkoina kovasti tiedossa. Omalla kohdallani töitä riittää myös näin joulun alla mukavasti, joten kovasti ei vierailuja blogeihin ole odotettavissa. Siksi haluankin nyt toivottaa kaikille jo valmiiksi  mahdollisimman kiireetöntä ja ihanaa joulun alusaikaa! Nautitaan taiasta ja joulun lumosta!

Tunteita herättävä ihmislaji

 

"Saadakseni läheisiä ystäviä, minun on

annettava kutsu maailmaani, annettava itsestäni

ja tarjottava sisäisistä aarrearkuistani.

Pidettävä sekä sydän että mieli avoimina.

En saa heti arvostella ja tuomita,

vaan minun on avauduttava uusille

tuntemisen ja kasvamisen mahdollisuuksille.

Ajateltava suuresti ja avoimesti,

sydämellä!

Uskallettava katsoa maailmaa hyvänä paikkana.

Paikkana jossa ystävyys voi itää ja kasvaa.

Unelmien ja rakkauden paikkana.

Vaan en saa unohtaa sulkea ovia tarvittaessa.

Minun on huolehdittava talostani ,

hoitaa, korjata ja pitää kunnossa.

Jos pystyn asettamaan rajoja, avoimuudesta

tulee todellinen ystävyyden ja rakkauden mahdollisuus.

Koska vasta kun todella olemme päässeet sisälle jonkun luokse,

nähneet kaikki huoneet ja saaneet istahtaa juttelemaan sisällä,

voimme perinpohjaisesti rakastaa häntä."

-Carolina Gårdheim 

Olen kokenut yllätyksiä ystävyysrintamalla, useimmiten hyviä sellaisia. Silloin kun on ollut kyse jostain muusta kuin hyvästä, kyse on ollut mitä luultavimmin kateudesta. Tosi ystävyyden rinnalla kaikki on mahdollista, myös anteeksianto.

 

Aidan toisella puolen sanotaan ruohon olevan vihreämpää, mutta todellisuudessa ja käytännössä näin ei taida olla kuin aniharvassa tapauksessa. Kaikenlaisissa ihmissuhteissa tulee niitä hankalia hetkiä ja joskus ne suhteet päättyvät ylitsepääsettömiltä tuntuvien vaikeuksien edessä. Mahdollisesti ajatusmaailmat eroavat niin paljon jossain itselle tärkeässä asiassa, että yhteydenpito vähenee ja lopulta kuihtuu pois, mutta lohdutuksena voin kertoa, että uusia ystävyyksiä tulee tilalle. Ehkä entistä luontevampia ja ilon aiheita antavimpina.

Sain hienon kommentin tänään orastavan ystävyyden teemoilta. Lopputulos oli päätelmä, että minussa oleva se pienenpieni osa karjalaista luonnetta pyrkii vahvasti esille ja hänen mielestään sillä hyvällä tavalla. Harvemmin enää tässä iässä kohtaa tällaisia ihmisiä, jotka ääneen kertovat sinusta suoraan jotain mukavaa. Olen erilainen aikuinen nainen, en muottiin valettua kipsiä, vaan elävää ja tunteita herättävää ihmislajia. Toinen tykkää, toinen ei. 

Sovitaan, että jokainen saa olla sellainen kuin on, sillä siinähän se elämän yksi rikkaus piilee, että olemme erilaisia tapoinemme, päähänpinttymiemme ja ulosantimiemme kanssa, kunhan muistamme olla loukkaamatta tahallisesti kanssakulkijoita.

Huisin mukavaa alkavaa loppuviikkoa!

Niitä parhaimpia hetkiä

YSTÄVÄLLE

"Jos jonain päivänä tuntuu siltä että itkettää...
soita minulle.
En lupaa, että saan sinut nauramaan,
mutta voin itkeä kanssasi.

Jos jonain päivänä tuntuu siltä,
että juoksisit karkuun, älä epäröi soittaa minulle.
En lupaa pyytää sinua pysähtymään,
mutta voin juosta kanssasi.

Jos jonain päivänä et halua kuunnella ketään,
soita minulle.
Lupaan olla vierelläsi. Ja lupaan olla todella hiljaa.
Mutta, jos jonain päivänä soitat? ja en vastaa...
tule nopeasti tapaamaan minua, ehkä tarvitsen sinua.

Jos joskus en huomannut sinua... olen pahoillani.
Jos joskus ajattelin olevani isompi ja parempi kuin sinä,
anna anteeksi.

Minä pidän sinusta, älä koskaan unohda sitä.
Huonojen ja hyvien aikojen jälkeen,
olen aina täällä sinulle.
Olen pahoillani kaikesta väärästä, mitä ikinä olen
tehnyt.
Kirjoitan, jos huomista ei koskaan tulisikaan

Entä jos en koskaan pystyisi sanomaan hyvästi tai
antamaan sinulle ison halauksen?
Entä, jos en ikinä voisi sanoa olen pahoillani ja pidän sinusta?
Jos huomista ei koskaan tulisikaan?"

-runosivuilta lainattua

Ystävänpäivä lähestyy, joten varmaan monenkin ajatuksissa on kysymys miten muistaa niitä parhaimpia ystäviään juuri tuona päivänä. Tärkeämpää taitaa kuitenkin olla miten kohtelemme heitä koko vuoden aikana.

 Maukuvat maaliskuiset kissat tulevat tästä taulusta mieleen. Taulu löytyi yllätysyllätys kirpparilta euron hintaan. Paikka on vielä katsomatta, mutta eiköhän se jostain löydy, sillä pieni sisustuskärpänen tuntuu taas olevan ilmoilla ja ajatuksissa pyörii monenmoista ajatusta.

Tuo yllä oleva kaunis Maarit Ailion enkelitaulu on myös aarteenhakumatkalta.

  

 
Mummin Murunen täytti jo ensimmäisen vuotensa. Toivelistalla oli tunikamekko Metsolan kankaasta, jonka yksi kummitytöistäni ompeli toiveiden mukaisesta kankaasta. Kummityttöni on artesaani ammatiltaan ja ompelee näitä tilaustöitä juuri Metsolan hyvälaatuisista kankaista. 

Olin alkuvuodesta Murusta hoitamassa ja silloin yksi kova kiinnostuksen kohde olivat legot, joten aika helppo ajatusyhtymä tuli muihin lahjoihin. Legot ovat ehkä yksi maailman parhaimmista keksinnöistä, sillä ne ovat kyllä ikuisia. Murusen silloisessa legolaatikossa olevat legot ovat nimittäin periytyneet tyttäriltäni hänelle.  Pingviini legoa Murunen on kuulemma kanniskellut mukanaan. Se on juuri sellainen hänen käteensä sopivan kokoinen. 

Murunen kävelee jo askelia ja mummin korviin on kantautunut jo kunnon sanojakin, vaikka tytär sanoi, että kuulet, mitä haluat kuulla. Varmasti hän sanoi perässäni sanan "nalle"  ja monia muita sanoja myös:) Äiti tietysti tulee jo niin selväkielellä, että sen kuulevat kaikki. On hän vain niin mahtavan suloinen pieni ihme.  

 

Hymyä, nauruja  ja kuolapusuja on sisältynyt ensimmäiseen vuoteemme eli mummi on kokenut ihan hurjasti vuoden aikana niitä onnenhetkiä Murusen kanssa.

Huisin ihanaa viikonloppua kaikille ja kiitos ihanista kommenteistanne edelliseen postaukseen!

Juhlintaa monessa muodossa

Piparimuffinseja ja enkeleitä

"Ihmissuhteen tarkoitus on,

että päätät,

minkä osan itsestäsi haluat panna esille,

ei se,

minkä osan toisesta ihmisestä voit saada ja pitää."

-Neale Donald Walsch

Vanha, etenkin vuodatuksen vanhassa blogissani  usein pilkahtanut lause, että kaikilla ihmisillä on tarkoitus elämäsi polulla, sivuaa em. lausetta. Ihmissuhteet tarjoavat aina haasteellisuutta, sillä peilaamme itseämme suhteessa toisiin ihmisiin, heidän mielipiteisiinsä, heidän odotuksiinsa. Mihin on kadonneet ne omat haluamiseni, toiveeni, tavoitteeni. 

Rakastunut ihminen elää usein kumppaninsa kautta ja menettää samalla oman itsensä. Yhdessä olemme enemmän, mutta kun se enemmän ei usein sitten pitkällä tähtäimellä riitäkkään. Miksi?

Pitäisi oppia rakastamaan ja kunnioittamaan itseään niin, että ei toisen ihmisen toiveiden mukaisesti täysillä eläisi tätä elämää. Jokainen kehittyy ja kasvaa tavallaan ja omassa aikajanassaan eli pitäisi omata ymmärrystä ja viisautta antaa tilaa kasvavalle persoonalleen, niin omalle kuin lähimmäisenkin. 

Merkitystä onkin ehkä vain sillä, mitä minä suhtaudun erilaisiin tilanteisiin. Olen oman onneni ja kasvuni seppä. Toinen ihminen ei voi onnea tuntea täysillä minun puolestani. Minun itseni pitää se kokea.

Käsityörintamalla tapahtuu monenlaista, joista tässä yksi valmis työ. Tämä meni rakkaan Ystäväni tulevalle lapsenlapselle. Tykästyin kovasti tästä mallista. Alkuperäisessä oli laitettu nuo duffelinapit, mutta kun en sopivan pieniä löytänyt, korvasin ne napeilla ja se onneksi tuntui olevan tulevan mumminkin mieleinen päätös. Malli on Suuren Käsityökerhon syyskuun numerosta. Lankana käytin Sandnes duo merinovilla ja puuvillayhdistelmälankaaa. Tosi mukava lanka kutoa, joten täydensin varastoa myös toisella värisävyllä. Katsotaan sitten mitä siitä langasta keksin tehdä.

Esikoistyttären syntymäpäivää vietettiin tänään ja jo aamulla. Vein hänelle toivomansa Aalto maljakon. Kumma kun tämäkin tytär on jo vanhempi kuin äiteensä:)

Mummin Murunenkin yllätti taas minut, sillä sain heti alkajaiseksi ison, märän pusun suoraan suulle. Katselin vaan ensin ihmeissäni, että mitä nyt tapahtuu, kun hän kieli lipoen läheni minun suutani:) Ihana tyllerö! Ikää 10kk 1vk ja 1pvä. Kyllä hän on jo oppinut miten mummin pidetään onnellisena.

Ylimmässä kuvassa olevat piparimuffinsit Prinsessa leipoi itsenäisyyspäivänä. Osan hän vei isälleen syntymäpäivän kunniaksi. Minäkin sain muutaman ja bonuksena päälle 2 isoa enkelipiparia. 

Etsi Sinäkin onnesi häivähdyksiä tästäkin päivästä! Ne ovat Sinun!

Pusuttelua

Teehetki

"Elämä piirtää joka päivä.

Jokaisesta päivästä jää jälki.

Jokainen jälki kertoo

eletystä elämästä.

Jotkut ovat kuin pastellitöitä,

puhtaita, pehmeitä ja sävykkäitä.

Toiset taas tuhruisia, likaisia kuin

epäonnistuneet akvarellit.

Joukosta löytyy myös niitä,

joiden värit ovat voimakkaan

kirkkaita, valoisia ja vahvoja,

ja vedot niissä ovat

määrätietoisen selkeitä.

Joukkoon kuuluvat

nekin päivien teokset,

jotka ovat kuin pelkkää hiilipiirrosta,

mustalla ja harmaalla tehtyjä.

Kun näitä kaikkia on opetellut

hyvällä tai huonolla menestyksellä,

mutta kuitenkin mielessä halu oppia,

niin lopputuloksena on

mitä monipuolisin

ja rikkain elämännäyttely!

-Marleena Ansio/Ajatuksin siivin kirjasta ote

Aika hurjan oivaltava runo rikkaasta elämännäyttelystä, vai mitä? Marleenalla on sana hallussaan myös elämän suuria asioita pohdittaessa.

Yksi elämäni suurimmista ja tärkeimmistä henkilöistä on runsaan 8 kk:n ikäinen Murunen. On niin hurjan hienoa seurata joka vierailulla heillä tai mummilassa miten hän on taas oppinut jotain uutta ja kehittynyt. Omista tyttäristäni pidin noin kahteen vuoteen saakka päiväkirjaa, johon näitä päivittäisiä tapahtumia kirjasin. Mummina en tälläista ole tehnyt, mikä nyt vähän harmittaa, mutta voinhan aloittaa sen tavan vaikka nyt.

Kirpparilta bongasin tällaisen täytettävän "Isovanhempien kirja" yksilön. Selailin ja katselin, mietin ja päätin, että tämä nyt voisi olla se minun tapani kertoa omaa tarinaa, edeltävien sukupolvien tarinaa myös. Apua tämän kirjan täyttämiseen tarvitsen sukulaisiltani, mutta kirjan täyttäminen voisi olla myös itselleni jännä seikkailu paneutua lisää sukuhistoriaani. Esikoisen isällä on hurjan hyvä muisti, joten täytyy kirjata hänenkin ajatuksiaan ja muistojaan tähän kirjaan omien vanhempiensa elämästä sen mitä hän tietää ja tarinana voi kertoa. Tässä myös taas kerran huomaa miten lapsi, lapsenlapsi pitää edelleen säikeitä yhdessä, vaikka erostamme on jo noin 25 vuotta. Alkoholin sanotaan tappavan niitä aivosoluja, joten siksi onkin niin ihmeellistä, että hän voi muistaa esim. seurusteluajoiltamme kaikenlaisia pikkujuttuja, jotka itse olen autuaasti unohtanut. Kyllähän minä ne sitten muistan, kun hän ne kertoo, useimmiten, mutta silti en lakkaa ihmettelemästä hänen muistikorttinsa vakautta. Itse olen sellainen koheltaja ja elämässä eteenpäin menijä, etten kauheasti ainakaan nuorempana jäänyt asioita miettimään. Automatkat tyttären tai tyttärentyttären luo ovat olleet hyviä hetkiä päivittää näitä asioita ja kuulla hänen tarinoitaan ja muisteluitaan. Näin vanhempana niitäkin hetkiä osaa jo arvostaa, että pystymme ja voimme samassa autossa matkustaa yhteisen menneen elämämme takia ja vuoksi. Olla ystäviä!

Nyt on aivan pakko kertoa viimeisin ihana juttu Murusesta! Leikin aina hänen kanssaan lattiatasolla, juttelen ja höpöttelen. Nauratan ja laulatan. Murunen on oppinut nyt esim. antamaan suukon, ihanan märän sellaisen. Puoliksi kuiskasin hänelle, että saako mummin yhden pusun? Hän katsoi minua suoraan silmiin sellainen tosi ajattelevainen ilme silmissään ja sitten se tapahtui. Sain pusun suoraan leukaani! Eikä siinä vielä mitään, sillä hän katsoi uudestaan silmiini ja taas tuli pusu. Tämä tapahtui seitsemän kertaa, vaikka kertoja en laskenutkaan ja aina joka pusun välillä hän katsoi silmiini ja taas moiskautus. Katselikohan hän, että vieläköhän mummi haluaa pusun vai mitä, mutta se silmiin katsominen oli myös iso osa koko juttua. Mummi hihitteli niin onnellisena, että ei ollut tottakaan, sillä sain kyllä ihan hurjasti sydämeeni sitä rakkautta, että melkein pakahduin. Ihana lapsonen!

Hurjan rakkaustäytteistä ja ihanaa oloa Sinullekkin! 

 

Jaettua iloa ja surua

Valoa hämärään

"Jaettu ilo:kaksinkertainen ilo,

jaettu suru on puoli surua."

Sven Wahlroos/Perheen psykologia

Jossain lähettyvilläsi on aina ihminen, jolle voit kertoa huolesi, surusi ja ilonaiheesi. Suuren ja vähän pienemmänkin huolen ja surun keskellä ei välttämättä itse edes näe näitä tilaisuuksia puhua jonkun kanssa, ennen kuin joku ystävistäsi vain yllättäen soittaa, piipahtaa yllätyskäynnille tai aivan ventovieraskin ottaa mieltäsi vaivaavan  aiheen yllättäen esille keskusteluissa.

Erään surullisen ja huolenaiheitakin aiheuttaneen tapahtuman seurauksena sain itse kokea kaiken tuon huolenpidon ja jonka vielä elävästi muistan vuosienkin takaa. Naapurikaupungista tuli yllättäen ystäväni, koska hänestä tuntui, että tarvitsen häntä. Hän vei minut pitkälle kävelylle ja samalla sain purkaa sydäntäni. Sisaruksistani moni soitti samaisen viikonlopun aikana ja huolehti jaksamisestani. Pari muuta ystävääni poikkesi myös yllätysvierailuille, joita he eivät normaalisti tehneet ilman sopimista. Heille oli vain tullut tunne, että haluavat nähdä minut. Sain sen viikonlopun aikana purkaa sydäntäni moneen kertaan ja kerta kerran jälkeen oloni helpottui, itkuinen olo vähentyi ja näin taas valoa joka paikassa. 

Minusta pidettiin tosi hyvää huolta ja sain kokea yllätyksellistä välittämistä. Kaikki tämä tapahtui ilman omaa aloitettani ja sain ilmiselvästi kokea, että minusta pidettiin huolta. Hyvinvoinnistani ja jaksamisestani kannettiin huolta ja ystävien tuki oli tuossa tilanteessa aivan korvaamaton. Jälkeenpäin ajatellen tuo viikonloppu tuntuu aivan ihmeeltä, sillä se sisälsi itkusta ja surusta huolimatta mahdottoman paljon ihmeitä.

Enkelit tekivät työtään ja saivat minut taas itkemisen sijasta hymyilemään.

Ihan hurjasti olen saanut myös ihmetellä eilisen facebookissa olevien sivujeni fanitusta, sillä eilisen päivän aikan runsas 50 uutta tykkääjää ilmestyi sivuille. Kiitos hurjasti kaikille asiaan vaikuttaneille ja lämpimästi tervetuloa! Bloginikin lukijoiksi on liittynyt myös muutama uusi, joten hurja kiitos myös heille.

Ystävyyttä ja enkelivaloa elämääsi toivoen,

leenuliini

Jotain, mitä ei aina osaa kuvailla

kukkaloistoa vähän toisella tapaa

"Minä uskallan olla se ihminen,

joka olen.

Keskeneräinen, mutta kuitenkin onnellinen,

uuden elämän edessä epävarma ja kuitenkin tiedonhaluinen,

joskus ratkaisujen edessä pelokas,

hämmentynyt ajatusten paljouden keskellä,

ja kuitenkin myös pienistä yksityiskohdista haltioitunut.

Epäilevä ja empivä,

sitten taas rohkea ja vakaa,

sanoihin mieltynyt,

sitten taas vaiteliaana syrjään vetäytynyt.

Joskus rikki revitty ja täynnä ristiriitaisuutta,

mutta myös yksipuolinen ja naiivi.

Vielä paljon muutakin minä olen

jotain, mitä ei aina osaa kuvailla.

Minä uskallan

katsoa itseäni,

rakastaa itseäni

sellaisena kuin olen

ja antaa myös muiden nähdä minut

tällaisena

rakastetaan minua sitten

tai ei."

-Ulrich Schaffer/ Uskallan...

Onnekseni olen oppinut sen, että kaikkia ei voi millään miellyttää. Osa oppimisesta on tapahtunut ihan pakkohuomaamisen kautta, sillä kaikkien mieleiseksi tätä maailmaa ei voi omalta kohdaltaan tehdä. Parasta vain luottaa ja uskoa itseensä ja omaan intuitioonsa. miten toimia kussakin tilanteessa. Joskus tarvitaan myös sitä tietoa päätösten pohjaksi, mutta yhtäkaikki aina on joku jolle ei se tapa tai tyyli sovi, mitä aiot tehdä. Liikaa ei saa antaa muiden ihmisten vaikuttaa omaan itseensä, ettei kohta huomaa, että elääkin ihan jonkun muun elämää kuin omaasa.

Mummin Murunen aiheuttaa mummissa hurjasti ihania tunteita. Viimeksi kun näimme, minulla on satiinisukkahousut jalassa ja kun lattialla hänen kanssaan leikin, hän äkkäsikin, että tuntuupas tuo mummin jalka jotenkin jännältä. Pienin sormenpäin hän varovasti siveli polvestani ylöspäin ja oikein näki, miten ihmeissään hän oli tästä tuntokokemuksesta. Pusuttelua polveen ja taas uusi sivelyharjoitus jne. Aivan ihana oli seurata hänen mahtavia ilmeitään ja pusuttelut, ne vasta olivat jotakin:) Saa nähdä mitä hän ensi kerralla huomaa, sillä pari viimeistä kertaa koruni ovat olleet myös kiinnostuksen kohteina. Ilmiselvä PikkuPrinsessa tulossa, eikös vaan?

Oikein hurjan mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!