Huivit kaulalle

"Yksi ruusu on kasvanut laaksossa

Ja se kauniisti kukoistaa,

:,:Yksi kulkijapoika on nähnyt sen.

eikä voi sitä unhottaa:,:

Ja sen olisi hän kyllä poiminut

Ja sen pistänyt povelleen,

:,:mutta köyhänä ei ole tohtinut,

vaan jättänyt paikoilleen:,:"

 -Suomalainen kansanlaulu 

Hauskoja nämä omat mielleyhtymät, sillä kun ajattelin millä aloitan tämän tarinani, ensimmäinen aihe tuli häiritsemään ajatuksenkulkuani eli tuo yllä oleva laulu. 

Luin eilen XL-Elämää -blogia aiheesta huivit ja inspiroiduin hänen kauniista huiveistaan sen verran, että päätin kaivaa omatkin huivini esille. 

Marimekon pikkuhuivit ovat ympärivuotisia suosikkejani. Tuo etualalla oleva mustavalkoinen huivini on näistä vanhin ja hippasen isompaa kokoa kuin nuo kolme muuta Mini Unikko-huivia. Näitä voisi hankkia enemmänkin, sillä ovat tosiaan monikäyttöisiä, sillä itse käytän näitä paitapuseron seurana tuomaan pukevuutta läpi vuoden, mutta myös takin seurana peittämään paljasta kaulaa. Hiuksiin tätä voi myös sommitella pannaksi, joka onkin ihan kaunis vaihtoehto myös.

Nämä ovat useimmiten kausihuivejani eli keväisin ja syksyisin nämä pääsevät takkieni seuraksi. Vasemmalla oleva valkoinen huivi on saanut paljon huomiota ja kehuja juuri kuosinsa ja pituutensa vuoksi. Tämän löysin jonkun vaateliikkeen alekopasta mallikappalepoistona, joten ei kovasti ole tullut muilla vastaan. Toinen huivini oikealta oli löytö, kun etsin ihan jotain muuta, mutta rakastuin tähän huiviin heti. Mukana ollut ystäväni totesi, että hän huomasi, että en muuta sitten enää nähnytkään kun olin tämän huivin bongannut. Vasemmalla olevaan valkoiseen röyhelöhuiviin tykästyi myös samainen ystäväni ja halusi myös itselleen samanlaisen. Enpä vaan ole muistanut kysyä, löysikö hän silloin haluamansa.

Turkoosia eri sävyisenä huiveina on näissä valtaosassa. Kuva ei ihan tuo esille vasemmalla olevan huivin aaltomaista osuutta, mutta siihen tykästyin tässä huivissa. Harsomaisen ohut musta huivi on myös todela suloinen, sillä molemmissa päissä on mustaa pitsiä kerroksittain kauniisti. Keskellä liukuvärjätty puuvillahuivi on nykyään lenkkihuivinani. Toiseksi viimeinen huivi turkoosina on Esikoiseni tuoma tuliainen matkoiltaan.

 Isokokoiset huivit olivat lemppareitani jossain vaiheessa ja nyt nämä ovat jääneet vähemmälle käytölle. Pitääkin verestää näiden käyttöä uudelleen, sillä kauniita ovat nämäkin kaikki. Näistä olen kolme tehnyt ihan itse, kun tuntui, että kaupoista ei saa sopivan värisiä eikä tarpeeksi isoja huiveja. Alhaalla punamusta ja ylärivissä harmaapunamusta ja ruskeamusta ovat niitä omatekemiäni.

Yksiväriset viskoosihuivit monissa eri väreissä ovat helppoja valintoja piristimään asuja mielihalujen mukaan. Oikealla oleva Burberryn huivi on ainut merkkihuivini ja jonka olen saanut lahjaksi. Sitä on tullut tosi paljon käytettyä ja on ehkä rakkain huivini näistä. Parisen vuotta sitten olin Prinsessan kanssa ostoksilla ja  hississä eräs rouva kehui huiviani kauniiksi. Hänellä oli samantapainen huivi hieman eri värisenä, jota tietysti myös kehuin. Hänellä oli  tarina kerrottavana huivin saamasta huomiosta, sillä eräs edesmennyt laulaja oli  tykästynyt hänen huiviinsa ja nyt hän päätti jatkaa kehujen kertomiskiertoa. Nyt se jäi sitten minulle kerrottavaksi seuraavan kauniin Burberry huivin omistajalle.

Viimeisenä uudelleen ruusuhuivini, joka on myös itsetehty ja juhlahetkiin tarkoitettu hartiahuivin tapainen, kuten myös valkoinen kolmiohuivi, jonka hapsuissa on kauniita valkoisia helmiä. 

Monenlaisen ja monenvärisen asun somisteeksi siis löytyy huiveja. Paljastappa Sinäkin huivisi tai edes mielihuivisi meille muillekkin. Ehkä huivitkin kertovat jotain kantajastaan, en tiedä, mutta jos Sinulle tuli jokin mielikuva minusta huivien omistajana, kerroppa se. Mielenkiinnolla odotan kommenttejanne!

Huivikasta syysoloa kaulalle!

Onnen pipanoita

 "Paljon riippuu siitäkin, mitä kaikesta ajattelee.

Koetan viljellä kevättä ja sen valoa ajatuksissani.

Näillä ajatuksilla on minulle suuri merkitys."

-Jyrki Laine

Tämän ajatelman voin allekirjoittaa luvulla 100%.

Positiivinen ajatusmaailma johtaa ennen pitkää auringonvalon valaisemalla polulle, onnen tunteeseen ja kiittämisen aikaan. Minulla on niin paljon elämässäni sellaista, mistä voin olla onnellinen ja kiitollinen. Ja lisää aiheita löytyy joka päivästä.

Sain soiton Esikoistyttäreltä, että mummin Murunen  tarvitsisi kehdon vauvalleen. Harmikseni olen hävittänyt eli myynyt ilmeisesti kirpparilla Esikoisen joskus saaman kehdon, joten uutta siis etsintään.

 Kirpparireissulla löytyi ensi hätään tälläinen vajaan 40cm sänky kolmella eurolla. Pesin, maalasin, tein patjansuojuksen ostamaani superloniin ja kaksinkertaisesta paksummasta puuvillakankaasta tuli  ruutupeitto. Toivottavasti Murunen tykkää tästä versiosta ja hänen vauvansa saa nukkumapaikan. Ehkä vien tämän tänään Muruselle, jos saamme aikataulut sopimaan näkemiselle. Oikein odotan jännityksellä hänen ilmeitään, kun hän näkee tämän. Luultavasti hän ottaa tämän omakseen vuoden ja 7 kk:n ikäisen innolla. 

 

Syksyistä oloa jo ilmassa, mutta ei hätiä mitiä. Aurinko paistaa edelleen, vaikka ei enää paahtavasti ja siitähän olen itse pelkästään onnellinen. Vauhdikas viikonloppu monenlaisine ohjelmineen tulossa eli aloitan viikonloppuni jo tänään perjantaina viettämällä vapaapäivää.

Hurjasti onnen pilkahduksia ja sykähdyksiä päivääsi!

Koivujen lumoa

"Päivän kiireet kuihtuvat

yksi kerrallaan,

kuistin tuolivanhus

käy narahtelemaan.

Metsän hento raja hiipuu hiljalleen,

illan lumous käy sisään sydämeen.

Taivas täysi kultaa ja pilvet purppuraa,

ilo hiipii luokse, kättä koskettaa."

-Sinikka Svärd:Taivas täysi kultaa 

Istuin  juhannusaattona lapsuuden kotini pihamaalla keinuvanhuksessa, joka narahteli ja kunnolla. Pientä rasvan puutetta, mutta kuitenkin jotenkin niin kotoisan oloista sen kitinän kanssa oli siinä keinahdella. Samalla oli hieno hetki oikein keskittyä ympärillä olevan luonnon vihreyteen ja kauneuteen, taivaan sinisyyteen ja ympärillä oleviin ihmisiin. Naurua, levollista oloa ja muisteloita menneistä juhannuksista.

 Elämässäni ei ole tainnut olla kuin yksi juhannus, jolloin en ole piipahtanut äitini luona ja se oli vuonna 1985, kun vietin sen ajan Mallorcalla. Juhannusaattona kun silloin soitin kotiin, täällä oli satanut oikein kunnolla ja oli ollut lämpöä ihan muutama aste. Silloin tuntui, että taidankin olla oikeassa paikkaa keskellä juhannussäätä, mutta vieraassa maassa.

Pihapiirissä oleva saunamökki, joka ei ole ollut varsinaisessa käyttötarkoituksessaan vuosikymmeniin, mutta itse rakennus on kuitenkin siistissä kunnossa. Äitini on viherpeukalo eli kukkia ja kasveja on runsaasti. Tätä mökkiä ne somistavat kauniisti, etenkin silloin kun nuo oikealla puolen olevat kukat  ovat loistossaan. Se aika on vielä edessäpäin.

Saunamökin toisen päädyn päätytiilien alla asuu tälläinen asukki. Siellä hän katonharjalla tepasteli terhakkaana välillä käyden kodissaan ja tullen toiselta puolen kattoa taas ulos. Hauskanen kaveri.

Äitini näytti myös grillauskatoksen seinällä olevaa kukkaruukkua, johon  lintu oli rakentanut hienon pesän. Pesässä oli ollut viisi munaa, joista yksi oli hävinnyt ykskaks ja myöhemmin kaikki. Lopulta he olivat löytäneet emon kuolleena lähistöltä ja munatkin olivat sitten joutuneet jonkun toisen linnun hyökkäyksen kohteeksi. Pesä on kyllä rakennettu tosi hienosti, kuva ei taaskaan tee oikeutta sille järjestelmällisyydelle mitä lintu on noudattanut tätä rakentaessaan.

Koivut kuuluvat juhannukseen ja viime kesänä ostamani Vallilan verhot pääsivät taas ikkunaan. Halkaisin verhon ja nyt ikkunan molemmilla puolin on puunrunko oksineen. Tosi hieno oivallus kankaan suunnittelijalta painaa kangas näin, että sen saa myös hienosti hyödynnettyä tälläkin tavalla. 

Aurinkoista keskikesän juhlan jatkoa!

Tarkkailijan roolissa

"Minä rakastan 

yhteisen kokemustemme muistoja.

Onnen ja tuskan hetkissä

minusta on tullut se ihminen,

joka nyt olen ja joksi alati tulen.

Muistot ovat aarre,

jota en tahdo aliarvioida,

vaikka tuo aarre ei loistakaan

monen mainostetun seikkailun

ja rakastumisen lyhytikäisyyden lailla."

-Ulrich Schaffer:rakastan...ja maailma avautuu 

Elämässä on hetkiä, jolloin on mahtavaa huomata omaavansa vapautta, että voi seurata asioita vain sivusta. Voi hellittää hallintaa ja vain olla tarkkailijan roolissa. Muistot omasta menneisyydestä auttavat myös huomioimaan erilaisia tunnetiloja ja mahdollisia ratkaisujen lopputuloksia. Arvailla mielessään miten tässä tapauksessa ehkä käy ja mitä seuraavaksi voisi olla edessä. Vähän kuin romaania lukisi, mutta tapahtumat ovatkin ihan tosielämästä. 

Ihan pienet lapset ovat omia peilikuviaan ja aivan mahtavia tarkkailijoita.  Ensimmäisiä kertoja peilin edessä ollessaan he vilkuttavat iloisesti siellä näkyvälle lapselle. Mielenkiintoista olisi tietää, millä hetkellä he ymmärtävät että se olen ihan minä itse, joka siellä peilissä vilkuttaa. Ehkä he ymmärtävät heti, ehkä ei.

Olen ihan unohtanut hehkuttaa uutta kassiani! Sain tyttäriltä tämän kauniin Marimekon hopeamitalikassin. Se onkin ollut jo ahkerassa käytössä, sillä tästä tuli nyt oikea kesäkassini ja talvella sen saa pieneen tilaan toiseen laukkuun, joten oikea hyötykassi. Kassi on saanut ansaittua huomiota, joten tuntuu joku muukin pitävän tästä kesäisestä kuosista.

Kirpparireissulta tänään löytyi tällaiset aarteet: Täydelliset naiset, ensimmäinen tuotantokausi tulevien syksyisten sadeiltojen viihdykkeeksi. Ruskeasävyiset kauniit helmet olivat ihan heti varma valintani. Kuva nyt ei tee täysin oikeutta helmien kiillolle ja loistolle.

Kiva huomata, että teitä lukijoitakin on tullut muutama lisää. Tervetuloa! Toivottavasti viihdytte!

Ihmiset haluavat rauhaa, joten toivottelen rauhaisan viihdyttävää viikonloppua kera auringon.

Suosikkijuttuja

"Yksikään ulkopuolisen maailman henkilö tai voima ei ole verrattavissa sinun sisimmässäsi piilevään voimaan. Etsi sisälläsi olevaa voimaa, koska se tietää, mikä on paras tie sinulle."

-Secret:Päivittäisiä elämänohjeita Elämä on aikamoista palapeliä välillä, mutta aina ne sopivat osaset jostain löytyvät itsekullekkin. 

Kuvassa on suosikkipelini Blokus.

Ananaskirsikat ovat sitten taas suosikkimarjojani tällä hetkellä. Moni vierastaa näiden marjojen ulkonäköä, kun marjat ovat peittyneet harsomaisella kuorellaan, mutta suosittelen kokeilemaan. Voit yllättyä positiivisesti makujen sinfoniasta!

Olohuoneen siistimisen ajatuksen innoittamana eksyin kangaskauppaan ja siellä tarjoushyllylle, josta bongasinkin aikamoisen löydön. Vallilan lila-harmaasävyistä verhokangasta 5E metri, joten edullisesti sain uutta piristystä olohuoneeseen. Tykkään valtavasti. Nyt saa juhannus tulla olohuoneeseenkin. Avonaista ovea vasten kankaan kuvio tulee kauniisti esille, jonka vieraatkin ovat huomanneet.

Onnimaista oloa itsekullekkin säädylle!