Näytetään tekstit, joissa on tunniste Marleena Ansio. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Marleena Ansio. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 28. heinäkuuta 2013

Kiitollinen mieli


"Kiitollinen mieli tekee meidät henkisesti rikkaiksi.
Kiitollinen mieli avaa kaikki kanavat vastaanottamaan hyvyyttä.
Kiitollinen mieli on sydämen ystävä.
Kiitollinen mieli on suurin voima kaikkea pahaa vastaan!
Kiitollinen mieli on lähde, josta ammennetaan juhlajuomaa.
Kiitollinen mieli on hyvän elämän ja pitkän iän salaisuus.
Kiitollinen mieli tietää, että kaikki ei ole itsestään selvää.
Kiitollinen mieli on tiedostamatonta rukousta."

-Marleena Ansio

  Ihmeitä tapahtuu tosiaan joka päivä ja on aivan mahtavaa huomata olevansa osa niitä. Jokaiselle niitä tapahtuu, mutta kaikki eivät vain ehkä huomaa ajatella jotain tapahtumaa ihmeenä eikä ainakaan sitä, että he itsekin ovat yksi ihme. 



Itse sain kokea parantumisen ihmeen, joka ei jäänyt työkavereiltakaan huomaamatta. Eräs päivä ihmettelin, kun jalat painoivat "tuhat kiloa" ja särkivät ja olokin olo jotenkin outo. Eräs työkaveri kertoi, että samanlainen olo on hänelläkin.  Ajattelimme sitten yhdessä, että helle tekee taas tepposiaan ja lisäsimme veden juontia entisestään. Tein samana päivänä vielä muutaman tunnin ylitöitä ja kun kotiin kävelin, tuntui, että onpas nyt takkuista tämä kävely. Matkan varrella tuli vielä eräs ystävä vastaan, jonka kanssa piti vaihtaa kuulumisia ja hänellekin piti sanoa, että mennään istumaan tuohon matontappaustelineen päälle, kun on niin voimaton olo.

 Kotona sitten soitin pari pitkää puhelua ja kun olo vain huononi ja alkoi viluttamaan helteisenä iltana, niin silloin se ajatus hiljaa hiipi mieleeni, että hah, minullahan on ilmeisesti kuumetta. Päivällä olin jo töissä ääneen ihmetellyt, kun ei ole nälkä, vaikka ruokataukoajastanikin oli ehtinyt kulua jo parisen tuntia,  kun kiireiden vuoksi en ollut ehtinyt vielä syömään.

Siinähän ne ennusmerkit olivat aivan selvästi näin jälkikäteen ajateltuna esillä. Ruokahaluttomuus, jalkojen särky ja voimaton, outo olo tarkoittaa minulle samaa kuin kuumeen nouseminen. Edellisestä kerrasta vain oli sen verran aikaa, että oli jo päässyt unohtumaan nämä ennusmerkit. Enhän minä nyt sairastu ja sairastele, joten ei tullut mieleen ei.  

Yön sitten hikoilin 38 asteen kuumeen pois kahden peiton alla ja aamulla virkistävään suihkuun ja töihin. Vähän höntti olo oli aamulla, mutta kun hain apteekista vielä c-vitamiinia sisältävää särkylääkettä, jota nautin vain yhden kappaleen, olo koheni päivää kohden niin paljon, että työkaveritkin ihmettelivät, että mikä se pilleri oikein oli, kun minua vain hymyilyttää, vaikka he muut olisivat sängyn pohjalla potemassa. Tauti siis tuli ja meni nopeasti, kiitos siitä!  Kai se kuume tappoi sen orastavan taudin alun ja vei oudot olot mennessään.

 
"Ilo ja rakkaus ovat lahjoja, jotka lisääntyvät tuhlaamalla."
 Tuhlaamaan siitä sitten vaan kaikki!


maanantai 29. huhtikuuta 2013

Onnenpäivä


"Se mitä näet
ja miten näet
ei johdu pelkästään
näkökyvystäsi
vaan hyvn paljon
myös sydämestäsi
sillä silmien juuret
ovat sydämessä"
-Marleena Ansio

Olenkohan liian usein liian optimistinen, kun todella usein minua häiritsee kanssaihmisten tyytymättömyys, arvosteleminen ja yleinen kiittämättömyys. 

Tänään sain kyllä palautetta, mukavaa sellaista, vanhemmalta rouvalta, joka osasi arvostaa tiettyjä luonteenpiirteitäni ja sanoi aina muistavansa minua juuri niiden takia. Todella kauniisti sanottu ja kiitinkin häntä kovasti. Niin harvat antavat myönteistä palautetta. 



Marleena Ansion kirjoista tuli 10. hankittua kirpparilta edulliseen hintaan. Lukematon taisi olla, kun tuntui, että sivuja ei kauheasti oltu avattu ja käännelty.


Eräs tuttavani tänään kyseli, että mitäs on vapun ohjelmassa? Nauraen kerroin hänelle, että ostin ristikkolehden ja verigreippisimaa on jääkaapissa. Eiköhän niillä yhden illan saa hyvin kulutettua, mutta eihän sitä koskaan tiedä mitä ohjelmaa oikeasti vielä vastaan tulee. 
 
Toivottelen  kaikille lukijoille riemukasta vappua!



lauantai 6. huhtikuuta 2013

Hankikävely


"Joskus elämä yllättää
katkerasti.
Juuri kun on saanut kokea
onnellisesti onnistumista
tai muuten tuntuu, että
kylläpä elämä mukavasti hymyilee,
niin että oikein lämmittää!

Niin silloin,
voi tapahtua sellaisia asioita,
joita ei olisi ikinä osannut odottaa.
Se voi pysähdyttää ja järkyttää
niin että verikin tuntuu
pysähtyvän kiertämästä
ja maa katoavan jalkojen alta.

Sitä se on elämän kulku
aurinkoteiltä kivisille poluille. 
Edestakaisin.

Mutta ei koskaan mitään
niin suurta surua,
ei koskaan mitään niin pahaa,
eikä koskaan niin isoa virhettä,
että se jäisi Luojalta huomaamatta,
siihen lohtua ja apua antamatta.

Ole siis turvallisella mielellä.
Kaikki on nähty,
kaikki on kuultu."
-Marleena Ansio:Kivisillä poluilla 

Sellaista ihmistä ei olekkaan, joka ei joutuisi sieltä aurinkoisilta poluilta välillä kiviä täynnä olevalle tielle, mutta silti kun se omalle kohdalle sattuu, tuon totuuden pakkaa unohtamaan. Allekirjoitan kyllä täysin myös tuon ajatelman lopun, sillä niin monta kertaa kun olen itkujani itkenyt, myös niin monta kertaa olen saanut apua ystäviltä ja joskus myös ihan tuntemattomiltakin, joilla on ollut tarve jostain syystä piristää minua tai muuten myötävaikuttaa elämääni positiivisesti ehkä tietämättään, mutta kuitenkin minulla täysin oikealla hetkellä. 

 
Prinsessa kokosi talvilomallaan muutaman palapelin. Tämä laivataulu on yksi suosikeistani, sillä minulla on melkein samanlainen kanavatyö ollut vuosia jo työn alla, mutta edeleen siitä puuttuu muutama pisto. Ehkä ensi kesänä saan sen valmiiksi asti, sillä olen sitä pitänyt sellaisena kesäkäsityönä, jota on ollut kiva tehdä aurinkoisella parvekkeella aamun varhaisina hetkinä.


Ikävä kyllä tätä kuvaa hahmottaessaan joutuu hieman päätään kääntämään, sillä en onnistunut tätä saamaan oikeaan asentoon, vaikka siirtopaikasta siirrettäessä se on ihan oikeinpäin. Tämä palapeli on 1500 palan kokoelma, jossa on myös kaunis aihe. Tähän palapeliin minäkin hiukan osallistuin. Myös tuo kaikkein ylimpänä oleva Ankka aiheinen palapeli on Prinsessan tekosia.

 Ja jotta tekeminen ei vain loppuisi, lisää palapelejä tuli hankittua taannoisella reissulla, sillä nämä olivat tosi hyvässä tarjouksessa, muistaakseni alle 7 euroa kpl. Vaatehuoneen hyllyillä kyllä on ennestäänkin palapelejä, joten valinnan varaa on kun seuraavan kerran himotus iskee tähän puuhaan.

Nyt on oma nenä ja poskipäät ihan punaisena, kun olin Ystävän kanssa meren jäällä kolme tuntia kävelemässä. Paljon rasvaa vaan, niin jos se punoitus siitä muuttuisi rusketukseksi.

Aurinkoista viikonloppua!

maanantai 1. huhtikuuta 2013

Kannustavat sanat


"Juuri sellainen kuin sinä olet,
olet hyvä sinä.
Juuri sellainen kuin sinä olet,
olet arvokas sinä.
Juuri sellainen kuin sinä olet,
olet korvaamaton sinä.
Juuri sellainen kuin sinä olet, 
olet kultainen sinä.
Juuri sellainen kuin sinä olet,
olet rakas sinä.
Juuri sellainen kuin sinä olet,
olet mahtava sinä.
Juuri sellainen kuin sinä olet,
olet ihana sinä.
Juuri sellainen kuin sinä olet,
olet paras sinä."
-Marleena Ansio

Voi kun jokaisella olisi joku, joka joskus sanoisi edes jotain noista sanoista.  Jos ja kun joskus tulee se yksinäinen hetki, luetuistakin sanoista voi ammentaa voimaa itseensä heikkoina hetkinä. 


Omassa elämässä paljon antavat voimaa hetket myös ystävien kanssa, joista tässä yksi kuva muistona. Olin jo neljännen kerran fanittamassa Il Divojen konserttia. Huikean kaunista musiikkia, josta olen ammentanut myös iloa päiviini jo vuosien ajan. Takana ovat kuitenkin suurimmat fanitushetket, sillä minulla on vuosia, vuosia sitten tapana kuunnella vähintään yksi heidän tulkinnoistaan ennen kuin lähdin aamulla töihin. Se tapa on jäänyt unholaan ja tullut muita juttuja tilalle. Teatterissa ja elokuvissakin tuli käytyä vielä saman viikon aikana, joten minulla oli oikea kultturelliviikko. Rikkautta on monenlaista, joista yksi ilmenislaji on mielestäni se, että jokaiseen rientoon oli omanlaisensa ystävä mukana. Kolmen erilaisen ja omanlaisensa kauniin persoonan kanssa  sain viettää laatuaikaa. Siinä on rikkautta mielelleni runsaasti vähäksi aikaa.

Toivottavasti ette ole menneet aprillipilojen ansaan, mutta jos olettekin, muistakaa nauraa itsellenne. Luvallinen päivä juksuttaa kanssaihmisiä.

Huikeaa alkanutta viikkoa!


lauantai 16. helmikuuta 2013

Unelmien ajannäyttäjät

Seinäkoristeita
"Sinun ei tarvitse nöyristellä.
Sinun ei tarvitse etsiä hyväksyntää.
Sinun ei tarvitse näytellä hyvää.
Sinun ei tarvitse yrittää olla joku.
Sinun ei tarvitse kilpailla kenenkään kanssa.
Sinun tarvitsee olla vain oma itsesi!"
-Marleena Ansio

Viisaita sanoja mietittäväksi monelle meistä. Jonkun minuus voi joutua pienennyskurssille jos joku ympärillä olijoista vie muidenkin olotilaa ja samalla  toisen minuutta. Jokaisen elämässä pitää olla riittävästi turvallisuutta, valoa ja tilaa olla oma itsensä. 

 Prinsessa tykkää kaikesta pöllömäisestä, joten uskalsin ostaa tämän kellon ilman kysymättä tuliaiseksi eräältä reissulta.  Jännää miten näitä suosikkihahmoja syntyy, sillä pöllöjä näkee hyvin monessa muodossa. Kankaissa on pöllöhahmoja, tapettejakin löytyy, koruja, vihkon kansia yms. 

Toinen mikä on myös nostanut päätään suosikkina on maatuska nuket. Niitäkin olen nähnyt kangashahmoina, kaulakoruina, korvakoruina ja tauluina. 

Tästä tuli näköjään ja ihan vahingossa kylläkin kellopostaus, sillä vielä yhtä kuvaa etsiessäni, löysinkin otokseni vierashuoneen kellosta. Tykästyin kellon tyyliin ja etenkin tuohon heiluriin. Sopivan hiljaisesti raksuttaa aikaa eteenpäin.

Hurjasti kiitoksia myös kaikille enkelin silmin-facebook sivujen tykkääjille. Ystävänpäivänä täyttyi maaginen 2000 tykkääjän luku. Kiitos, kiitos, kiitos!
Tervetuloa myös uudet lukijat. Teitäkin on jo mukavat 42! Kiitos myös teille mukavasta kannustuksen muodosta!

Talviloma alkaa ensi viikolla ja silloin nautin taas siitä, että on kellosta riippumaton. Koska minulle riittävät pienet piirit, viihdyn kotona. Prinsessan kanssa on yhteisiä suunnitelmia ja mukaville yllätyksillekkin on aikaa, jos sellaisia ilmaantuu. Tänään ohjelmassa Murusen luona käynti. Oikein jo silmissäni näen ne pienen ihmisen iloiset ilmeet ja tuikkivat silmät. Sitä se mummirakkaus teettää.

Unelmienkevyttä viikonloppua ihan kaikille!


lauantai 19. tammikuuta 2013

Paras ystäväsi


"Sinä päivänä,
kun huomaat olevasi
ihminen,
joka on sinun paras ystäväsi,
sinä olet paras.
Sinun ei tarvitse
enää koskaan kilpailla
muita vastaan,
koska sinä olet jo
paras
omassa elämässäsi."
-Marleena Ansio

Aika mahtavasti oivallettu, olla itse oman itsensä paras kaveri. Paras kaverihan kannustaa ja tukee aina tiukan paikan tullen, pitää tsemppiä yllä ja rakastaa sinua, vaikka mitä tulisi eteen. 

"Ainut tie todelliseen rakkauteen on vapaus rakastaa tai olla rakastamatta." Rakkaustunnetta ei voi pakottaa, sitä joko tuntee tai sitten ei tunne, etenkin silloin, kun tunne pitäisi vahvana kohdistaa tiettyyn ihmiseen. Yleismaailmallisesti rakkaustunne voisi olla helpompi tuntea, ehkä. 
  Viimeisimmät kirpparilöydöt.Vauvaneulelehti eurolla ja kirja 1,50, jonka juonikerronta tuntui sen verran mielenkiintoiselta, että pakko oli napata sekin mukaan. Lankatarjonnat käyn aina tarkkaan läpi ja tällä kertaa löytyi lilaa 6-säikeistä kalastajanlankaa 5 kerää hintaan 2,80. Ei vielä hajuakaan mitä tuosta teen, mutta lila on nyt yksi vahvoista suosikkiväreistäni, joten ihan värin takia lähti mukaan.

Tuo yllä oleva hirvi on myös yksi kirpparilöydöistäni syksyltä.Puisia koriste-esineitä minulla on tosi vähän, mutta nyt on yksi lisää.

Tämä seinävalaisin oli vastaus pyyntööni löytää pari jo olemassa olevalle valaisimelle makuuhuoneeseeni. Ensimmäisestä valaisimesta muistaakseni maksoin vitosen ja vastaan on tullut kyllä yksi aiemminkin, mutta hintana oli huimat 25 euroa. Nyt tämä kaipaamani toinen yksilö maksoi 2,50 euroa, sillä kassalla selvisi, että loosin tavarat olivatkin puoleen hintaan tyrkyllä. Iloinen ylläri, sillä en kai ollut innoissani huomannut alennuslappua ollenkaan. Nyt kun tämän saisi vielä aikaiseksi laittaa seinälle.

Oikein hurjan rentouttavaa viikonloppua!

lauantai 3. marraskuuta 2012

Ymmärrys tulee ajallaan

Keijukaiseloa
"Elämän merillä tulee.
Joskus on tyven,
ja joskus myrskyää.
Haaksirikko, katastrofi,
kaiken menettäminen
voi kääntyä parhaaksemme silloin,
kun voimavarat palaavat ja saamme huomata,
että edessä on uusi tulevaisuus
ilman menneisyyden riippakiviä."
-Marleena Ansio

Maailman parhaimpia asioita voi nähdä sydämellään. Se aisti on kaikkien ulottuvilla ja ajankohtakaan ei ole vain ja ainoastaan jonain tiettynä hetkenä. Kyky tuntea rakkautta kaikkea ja kaikkia kohtaan on joillekin meistä luonteenomaista. Joku toinen meistä taas joutuu/saa herätellä itseään huomaamaan, minkä kaiken ihanuuden keskellä me olemmekaan.

"Hiljaisena ilman selityksiä,
sydämessä vain pyyntö:
Kiitos, että annat voimia ymmärtää,
että kaikki on Sinun suurta suunnitelmaasi."
-Marleena Ansio

Näitä hetkiä tulee elämässä, jolloin kaikki voi tuntua merkityksettömältä. Anna hetken mennä ohi. Ymmärrys tulee ajallaan kaikelle tapahtuneelle. 

Elämän koskettamaa, onnellista aikaa Sinulle toivoenHymy

sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Pusuttelua

Teehetki
"Elämä piirtää joka päivä.
Jokaisesta päivästä jää jälki.
Jokainen jälki kertoo
eletystä elämästä.
Jotkut ovat kuin pastellitöitä,
puhtaita, pehmeitä ja sävykkäitä.
Toiset taas tuhruisia, likaisia kuin
epäonnistuneet akvarellit.
Joukosta löytyy myös niitä,
joiden värit ovat voimakkaan
kirkkaita, valoisia ja vahvoja,
ja vedot niissä ovat
määrätietoisen selkeitä.
Joukkoon kuuluvat
nekin päivien teokset,
jotka ovat kuin pelkkää hiilipiirrosta,
mustalla ja harmaalla tehtyjä.
Kun näitä kaikkia on opetellut
hyvällä tai huonolla menestyksellä,
mutta kuitenkin mielessä halu oppia,
niin lopputuloksena on
mitä monipuolisin
ja rikkain elämännäyttely!
-Marleena Ansio/Ajatuksin siivin kirjasta ote

Aika hurjan oivaltava runo rikkaasta elämännäyttelystä, vai mitä? Marleenalla on sana hallussaan myös elämän suuria asioita pohdittaessa.

Yksi elämäni suurimmista ja tärkeimmistä henkilöistä on runsaan 8 kk:n ikäinen Murunen. On niin hurjan hienoa seurata joka vierailulla heillä tai mummilassa miten hän on taas oppinut jotain uutta ja kehittynyt. Omista tyttäristäni pidin noin kahteen vuoteen saakka päiväkirjaa, johon näitä päivittäisiä tapahtumia kirjasin. Mummina en tälläista ole tehnyt, mikä nyt vähän harmittaa, mutta voinhan aloittaa sen tavan vaikka nyt.








Kirpparilta bongasin tällaisen täytettävän "Isovanhempien kirja" yksilön. Selailin ja katselin, mietin ja päätin, että tämä nyt voisi olla se minun tapani kertoa omaa tarinaa, edeltävien sukupolvien tarinaa myös. Apua tämän kirjan täyttämiseen tarvitsen sukulaisiltani, mutta kirjan täyttäminen voisi olla myös itselleni jännä seikkailu paneutua lisää sukuhistoriaani. Esikoisen isällä on hurjan hyvä muisti, joten täytyy kirjata hänenkin ajatuksiaan ja muistojaan tähän kirjaan omien vanhempiensa elämästä sen mitä hän tietää ja tarinana voi kertoa. Tässä myös taas kerran huomaa miten lapsi, lapsenlapsi pitää edelleen säikeitä yhdessä, vaikka erostamme on jo noin 25 vuotta. Alkoholin sanotaan tappavan niitä aivosoluja, joten siksi onkin niin ihmeellistä, että hän voi muistaa esim. seurusteluajoiltamme kaikenlaisia pikkujuttuja, jotka itse olen autuaasti unohtanut. Kyllähän minä ne sitten muistan, kun hän ne kertoo, useimmiten, mutta silti en lakkaa ihmettelemästä hänen muistikorttinsa vakautta. Itse olen sellainen koheltaja ja elämässä eteenpäin menijä, etten kauheasti ainakaan nuorempana jäänyt asioita miettimään. Automatkat tyttären tai tyttärentyttären luo ovat olleet hyviä hetkiä päivittää näitä asioita ja kuulla hänen tarinoitaan ja muisteluitaan. Näin vanhempana niitäkin hetkiä osaa jo arvostaa, että pystymme ja voimme samassa autossa matkustaa yhteisen menneen elämämme takia ja vuoksi. Olla ystäviä!

Nyt on aivan pakko kertoa viimeisin ihana juttu Murusesta! Leikin aina hänen kanssaan lattiatasolla, juttelen ja höpöttelen. Nauratan ja laulatan. Murunen on oppinut nyt esim. antamaan suukon, ihanan märän sellaisen. Puoliksi kuiskasin hänelle, että saako mummin yhden pusun? Hän katsoi minua suoraan silmiin sellainen tosi ajattelevainen ilme silmissään ja sitten se tapahtui. Sain pusun suoraan leukaani! Eikä siinä vielä mitään, sillä hän katsoi uudestaan silmiini ja taas tuli pusu. Tämä tapahtui seitsemän kertaa, vaikka kertoja en laskenutkaan ja aina joka pusun välillä hän katsoi silmiini ja taas moiskautus. Katselikohan hän, että vieläköhän mummi haluaa pusun vai mitä, mutta se silmiin katsominen oli myös iso osa koko juttua. Mummi hihitteli niin onnellisena, että ei ollut tottakaan, sillä sain kyllä ihan hurjasti sydämeeni sitä rakkautta, että melkein pakahduin. Ihana lapsonen!

Hurjan rakkaustäytteistä ja ihanaa oloa Sinullekkin!