"Yksi ruusu on kasvanut laaksossa
Ja se kauniisti kukoistaa,
:,:Yksi kulkijapoika on nähnyt sen.
eikä voi sitä unhottaa:,:
Ja sen olisi hän kyllä poiminut
Ja sen pistänyt povelleen,
:,:mutta köyhänä ei ole tohtinut,
vaan jättänyt paikoilleen:,:"
-Suomalainen kansanlaulu
Hauskoja nämä omat mielleyhtymät, sillä kun ajattelin millä aloitan tämän tarinani, ensimmäinen aihe tuli häiritsemään ajatuksenkulkuani eli tuo yllä oleva laulu.
Luin eilen XL-Elämää -blogia aiheesta huivit ja inspiroiduin hänen kauniista huiveistaan sen verran, että päätin kaivaa omatkin huivini esille.
Marimekon pikkuhuivit ovat ympärivuotisia suosikkejani. Tuo etualalla oleva mustavalkoinen huivini on näistä vanhin ja hippasen isompaa kokoa kuin nuo kolme muuta Mini Unikko-huivia. Näitä voisi hankkia enemmänkin, sillä ovat tosiaan monikäyttöisiä, sillä itse käytän näitä paitapuseron seurana tuomaan pukevuutta läpi vuoden, mutta myös takin seurana peittämään paljasta kaulaa. Hiuksiin tätä voi myös sommitella pannaksi, joka onkin ihan kaunis vaihtoehto myös.
Nämä ovat useimmiten kausihuivejani eli keväisin ja syksyisin nämä pääsevät takkieni seuraksi. Vasemmalla oleva valkoinen huivi on saanut paljon huomiota ja kehuja juuri kuosinsa ja pituutensa vuoksi. Tämän löysin jonkun vaateliikkeen alekopasta mallikappalepoistona, joten ei kovasti ole tullut muilla vastaan. Toinen huivini oikealta oli löytö, kun etsin ihan jotain muuta, mutta rakastuin tähän huiviin heti. Mukana ollut ystäväni totesi, että hän huomasi, että en muuta sitten enää nähnytkään kun olin tämän huivin bongannut. Vasemmalla olevaan valkoiseen röyhelöhuiviin tykästyi myös samainen ystäväni ja halusi myös itselleen samanlaisen. Enpä vaan ole muistanut kysyä, löysikö hän silloin haluamansa.
Turkoosia eri sävyisenä huiveina on näissä valtaosassa. Kuva ei ihan tuo esille vasemmalla olevan huivin aaltomaista osuutta, mutta siihen tykästyin tässä huivissa. Harsomaisen ohut musta huivi on myös todela suloinen, sillä molemmissa päissä on mustaa pitsiä kerroksittain kauniisti. Keskellä liukuvärjätty puuvillahuivi on nykyään lenkkihuivinani. Toiseksi viimeinen huivi turkoosina on Esikoiseni tuoma tuliainen matkoiltaan.
Isokokoiset huivit olivat lemppareitani jossain vaiheessa ja nyt nämä ovat jääneet vähemmälle käytölle. Pitääkin verestää näiden käyttöä uudelleen, sillä kauniita ovat nämäkin kaikki. Näistä olen kolme tehnyt ihan itse, kun tuntui, että kaupoista ei saa sopivan värisiä eikä tarpeeksi isoja huiveja. Alhaalla punamusta ja ylärivissä harmaapunamusta ja ruskeamusta ovat niitä omatekemiäni.
Yksiväriset viskoosihuivit monissa eri väreissä ovat helppoja valintoja piristimään asuja mielihalujen mukaan. Oikealla oleva Burberryn huivi on ainut merkkihuivini ja jonka olen saanut lahjaksi. Sitä on tullut tosi paljon käytettyä ja on ehkä rakkain huivini näistä. Parisen vuotta sitten olin Prinsessan kanssa ostoksilla ja hississä eräs rouva kehui huiviani kauniiksi. Hänellä oli samantapainen huivi hieman eri värisenä, jota tietysti myös kehuin. Hänellä oli tarina kerrottavana huivin saamasta huomiosta, sillä eräs edesmennyt laulaja oli tykästynyt hänen huiviinsa ja nyt hän päätti jatkaa kehujen kertomiskiertoa. Nyt se jäi sitten minulle kerrottavaksi seuraavan kauniin Burberry huivin omistajalle.
Viimeisenä uudelleen ruusuhuivini, joka on myös itsetehty ja juhlahetkiin tarkoitettu hartiahuivin tapainen, kuten myös valkoinen kolmiohuivi, jonka hapsuissa on kauniita valkoisia helmiä.
Monenlaisen ja monenvärisen asun somisteeksi siis löytyy huiveja. Paljastappa Sinäkin huivisi tai edes mielihuivisi meille muillekkin. Ehkä huivitkin kertovat jotain kantajastaan, en tiedä, mutta jos Sinulle tuli jokin mielikuva minusta huivien omistajana, kerroppa se. Mielenkiinnolla odotan kommenttejanne!
Huivikasta syysoloa kaulalle!
