Ilman suuria odotuksia

"Minä uskallan astua uuteen

koska en halua enää

elää vanhassa.

Minä uskaltaudun

vieraaseen ja epätavalliseen,

sen tuskiin ja sen iloihin.

Minä haluan tietoisesti

asettua alttiiksi muutoksille

ahdingosta ja epävarmuudesta välittämättä.

Minä kohtaan vaatimukset,

taistelen pelkoni kanssa

ja päästän mielikuvitukseni valloilleen.

Minä kehin itseni auki

ja uskallan ottaa selvää,

mitä kaikkea minussa vielä nukkuu."

-Ulrich Schaffer: uskallan...

Hieman olen jo ajatuksieni kanssa päässyt yli jonkin rajan, että olen yhdellä elämäni osa-alueella päätynyt ottamaan pienen pienen "riskin" jos sellainen eteeni tupsahtaa. Aika näyttää olenko tehnyt tarpeeksi ajatutustyötä asian suhteen vai pulpahtaako vanha tapamalli samantien ilmoille, kun mahdollinen tilaisuus on edessä. Kuvassa olevaa ajatusta pitää muistaa noudattaa...

Vietän parhaillaan lomaa. Herra Komistukselle on yksi villapaita kudottuna, toinen puikoilla Muruselle. Digiboxista katsottu monen monet sarjat ja elokuvat kutomisen ohessa. Monta ajatuksissa olevaa hommaa on vielä suorittamatta, mutta ilman paineita ja suuria odotuksia tästäkin lomajaksosta selvitään. 

 Päivittäiset kävelyt yksin tai jonkun ystävän kanssa kuuluvat  myös jokaiseen päivääni monenlaisen muun harrastustoiminnan kera.  Lunta on sopivasti, mutta enemmänkin voisi olla. Aika vähälumisiksi nämä talvet ovat alkaneen mennä kun vertaa lapsuuden talviin. Silloin  oli täällä etelässäkin aina lunta kunnolla  talvisin vai tekeeköhän muisti tepposia.

Mukavaa viikon jatkoa teille muillekkin!

Elämän timantit

"Ei ole

hetkeä,

johon ei olisi

kätketty

timantteja,

ei päivää,

jonka suuresta

sisällyksestä

eivät kukat kuiskailisi.

Joka on kypsynyt,

sen suurin juhla

on elonaika.

Jonka tähkä on 

kullankeltainen,

kuiskaa:

Sirppi."

Einari Vuorela

Mahtavasti kiteytetty runo miten joka hetkeen, joka päivään sisältyy kätkettyjä timantteja. Elän sellaisia hetkiä itsekin joka päivä, jolloin vaan huomaan ihmetteleväni näiden timanttien määrää ja laatua. Ihanaa aikaa. Yksi ilon aiheistani on ollut facebookin sivuni, jossa teidän tykkääjien määrä ylitti 7000 1. päivänä tätä vuotta. Kiitos, suuren suuri kiitos kaikille tähän asti mukana oleville ja tervetuloa myös te uudet fanittajat. 

Viimeisin lukemani kirpparilöytö, Rouva Agathen rakkaus.  Takatekstin mukaan tämä kirja on riemastuttava vanhanajan rakkaustarina, jossa on mausteena ripaus jos kaksikin taikaa. Kirja valittiin Skotlannissa vuoden 2008 parhaaksi romaaniksi. Minua siis veti puoleensa tässä kirjassa rakkaustarina sekä tuo parhaaksi romaaniksi valinta. Parinsadannen sivun paikkeilla olin jo luovuttaa lukemisen, mutta päätin jatkaa loppuun saakka, sillä olihan tämä kirja saanut meriittiä eli pakko jossain kohtaa on tarinan elävöityä sen verran, että oma kiinnostuksenikin heräisi eloon.  Seuraavat 300 sivua vetivätkin sitten puoleensa, mutta tästä kirjasta jäi jotenkin epätodellinen ja ihmeellinen olo sisimpään. Levoton ja ihmettelevä. Ehkä se oli syynä muidenkin lukijoiden osalta, että romaani on valittu miksi on valittu. En voi sanoa suosittelevani tätä kirjaa, mutta lukukokemus kuitenkin.

Murunen toi minulle syksyllä tuliaiseksi matkaltaan kauniin kirjanmerkin. Turkoosihan on lempivärini ja sydän rakkaimpia symboleita. Ei olisi parempaa tuliaista mummin Murunen tuoda. Hauskaa oli myös eräs kerta, kun Murunen oli vierailulla luonani ja huomasi yöpöydälläni kyseisen tuomansa lahjan. Hän kantoi sen luokseni ja kysyi tomeraan tyyliinsä:"Oletko käyttänyt tätä yhtään?" Sillä kertaa kirjanmerkki kun oli vain yksinään pöydälläni ilman kirjaa. 

Oikein hyvää kuluvaa vuotta kaikille vierailijoille ja vielä kerran kiitos kaikista ihanista kommenteistanne viime vuoden varrella tänne blogiin, että facebookkiin. Uusi vuosi ja ehkäpä jotain uusia kujeitakin, jotka varmaan selviävät vuoden loppuun mennessä. Nautitaan niistä elämän timanteista!