"Älä kulje edelläni,
en ehkä seuraa.
Älä kulje takanani,
en ehkä johda.
Kulje vierelläni
ja ole ystäväni."
-Albert Camus
Tuttu ajatelma ja monesti käytetty monenlaisessa tilanteessa, mutta ahh, miten niin kauniisti kerrottu ystävyydestä.
Olen tutkaillut loman aikana myös keskeneräisten töiden saldoani ja niitä on ihan muutama. Nyt on itsellä jokin ihmeellinen visio näiden mikä mistäkin syystä kesken jääneille töille. Tässä on tulossa virkatun liivin reunusta, sillä tuntui, että siitä jotain vielä puuttui eikä siten myöskään koskaan päässyt päälleni. Lopputuloksesta ehkä seuraavassa kirjoituksessa. Visio ainakin on selkeä, katsotaan sitten myöhemmin lopputulos.
Eilen illalla lenkille lähtiessäni aurinko paistoi taivaan täydeltä. Hetken päästä jo taivaalta tipahteli raskaita pisaroita harvakseltaan. Takaisin kotiin en kuitenkaan kääntynyt sateenvarjoa hakemaan koska luotin, että ei sitä isompaa sadetta tule, kun aurinko kerran niin mahtavasti vielä paistaa. Niin ja olihan minulla vettä pitävät asusteet. No tulihan sitä vettä sitten vähän enemmänkin jossain vaiheessa, mutta edelleen se aurinko paistoi. Voi miten nautin siitä kävelyretkestäni. Harmittelin ainoastaan, että olin jättänyt puhelimeni lipaston päälle, sillä olisin saanut varmasti ihania kuvia luonnon monista kasvoista sen puolitoistatuntisen aikana. Meri, aurinko, sade ja pieni tuulenvire kasvoilla. Mahtava lenkkeilysää. Huomaattekos, olen syksyyn taipuvainen ihminen.
Tänään saan Prinsessan kotiin, huomenna hän onkin sitten jo matkalla hääjuhliin.
Mukavaa alkavan syksyisen vireistä viikonloppua kaikille vierailijoille! Teitä käykin ihan mukavasti 50-500 vierailijan välillä päivittäin lukemassa blogiani.
Kiva, kun piipahdit!
Kiva, kun piipahdit!