Tietoisuutta ja etsintää

Elefantit rivissä

"Minä etsin minuuttani,

sitä, mikä minussa tahtoo nousta esiin,

muuttumatonta, syvintä ydintäni.

Minä etsin ihmistä, joka odottavana

lepää sisimmässäni

ja tahtoo tulla kutsutuksi eloon.

Minä etsin sitä osaa itseäni,

joka ei ole muotoutunut joukon painostuksesta

sen enempää kuin tarpeesta sopeutua,

vaan siitä tietoisuudesta

että olen ainutlaatuinen.

Minä etsin sitä paikkaa maailmassa,

jonka vain minä voin täyttää.

En tahdo, että minuun kaadetaan sellaista

mitä en halua ottaa vastaan,

enkä tahdo olla

toisten ajatusten äänitorvena.

Minä etsin itseyteni lähdettä

voidakseni päästää sen vapaasti pulppuamaan."

-Ulrich Schaffer/etsin...itseäni ja paikkaani maailmassa

Esikuvia ja ajatuksia hyvästä tahdosta olisi hyvä olla jokaisella. Itsellä nuo esikuvat ovat olleet aina näitä ajatelmien kirjoittajia, joiden sanoma on sykähdyttänyt ja antanut ajattelemisen aihetta omaan elämään, niin menneessä koettuun kuin tulevaankin. Ne ovat niitä ihania oivalluksen hetkiä, jolloin sydän täyttyy ilolla, että juuri noin haluan tehdä tai juuri tuollaiseksi haluaisin tulla. 

Henkisen kehityksen tiellä ei koskaan lopu oppiminen, ei ainakaan minulla. Tiedonjano on valtava halulle ymmärtää elämässä eteen tuleville tapahtumille. Osa on aivan selvää, osaa joutuu miettimään pidemmänkin aikaa, mutta uskon, että kaikki selviää aikanaan.

Lapsuus on perusta, josta moni tunne on peräisin. Omaksi onnekseni olen saanut olla isosiskona neljälle sisarukselleni ja käyttää heihin hoivaamis- ja huolehtimisviettiäni. Olen saanut antaa heille rakkauttani. Minulle oli siis rikas lapsuus siinä mielessä, että minulla oli neljä rakasta sisarusta jakamassa surut ja ilot. Edelleenkin olemme tiivis yhteisö, jossa pidämme toisistamme huolta. Jos yhdellä on ongelmia jossain elämänsä kohtaa, toiset varmasti ovat mukana auttamassa ja helpottamassa arkea. Se on niin suuri asia, että sitä ei taida oikein ymmärtääkään täydesti, miten suuri onni se onkaan.

Luottohenkilöinä voi olla joku ystävistäkin, jonka kanssa tulee jaettua kaikki elämän ilot ja surut. Onnekseni minulla on ainakin yksi sellainen Ystäväkin, jolle voin puhua ihan kaikesta ja luottamuksella. Sisarusten kanssa jotain pohdittaessa tietää, että se tieto menee kaikille muillekin, sillä meillä ei ole salaisuuksia liiemmälti keskenämme. Luottoystävälle puhuminen taas tietää sitä, että kertomani ei varmasti mene eteenpäin. Voi miten onnellinen olen hänestäkin ja hänen samanhenkisestä ajattelumaailmastaan. Vastavuoroisuus on avainsana tässä ystävyydessä. Hänen kanssaan keskustelut avartavat aina maailmankuvaani, poistavat mahdollista henkistä huonovointisuuttani ja antavat ihan mahdottomasti voimaa ja virkeyttä jatkaa taas omalla tielläni. Monesti olemme jutelleet siitä, että miten onnekkaita olemmekaan, kun meillä on toisemme. Vain soiton päässä

Kaappien kätköistä

 Minulle tulee usein kausia, jolloin etsin uusia makuelämyksiä ruokamaailmasta. Tästä hieman kärsineestä vihkosesta olen nyt kokeillut paria reseptiä.

Kokeilun arvoinen resepti eli tulee varmasti jossain vaiheessa uudestaan tehtyä, nyt kun koeversio on tehty.

Tänään löysin kaupan hyllyltä kookosjauhetta, josta saa tehtyä sitä itseään maidon muodossa tai sitten tätä voi lisätä valmiiseen ruokaan jauheena. Toiseen kokeiluuni valitsin tämän jälkimmäisen ja pari ruokalusikallista upposi "Pustan broileri" koeversioon, vaikka ohjeessa ei sellaista vaihtoehtoa ollutkaan, mutta kun piti päästä heti kokeilemaan uutta löytöäni. Tykkäsin.

Loppuilta menee Fantan ja irtokarkkien annoksilla sopivassa suhteessa makeannälkään.

Paljon onnenhetkiä viikonloppuusi Ystävien tai perheen kanssa!

Hurjasti onnekkuutta

Good Luck Angel

"Jos elämäni varrella kohtaan ymmärtävän sydämen,

olen onnekas, sillä

hän avaa minulle uusia näköaloja,

avartaa ajatteluani ja

käsityksiä omasta itsestäni.

Hän johdattaa minua oikeaan suuntaan,

rohkaisee kiipeämään vuoren huipulle,

katsomaan sieltä avautuvia maisemia.

Hän on jo siellä,

minne minä olen menossa.

Hän tukee sanoin ja katsein,

hiljaisuudella ja rukouksin, rakastaen lähellä

tai kauempaa.

Hän ei vaadi minua tilille,

ei olemaan kiitollisuudenvelassa.

Hän tulee elämääni, viipyy kenties vain hetken,

päivän tai vuoden,

mutta antaa sen arvokkaimman lahjansa -

ymmärryksen ja hyväksymisen,

joka kantaa minua eteenpäin oman

elämäni suuntaan.

Tai

hän on osa elämääni

vuosikymmenten ajan - osana minua.

-MN (Maija Nyman) Elämäni tärkeitä ihmisiä

Ihan hurjan hieno tiivistelmä ajatelman muodossa niistä elämän tärkeimmistä ihmisistä. Pienet hetket kohdata elämäsi suunnan näyttäjä voi tosiaan olla vain  välähdyksen mittainen. Usein tällaiset hetket huomaa vasta jälkikäteen, kun uudet ajatukset valtaavat mielen.

Meidän ydinperheessä on ollut huolen täyttämää, mutta myös paljon iloa ja helpotusta tuonutta aikaa. Yksi veljistäni sai aivoinfarktin. Ensin hän oli ainakin vuorokauden, jollei kaksi maanut asuntonsa lattialla ennen kuin pelastava työkaveri riensi hätiin ja ymmärsi tilata ambulanssin. 

Veli jouduttiin myös leikkaamaan kahteen kertaan. Lääkäri oli kertonut äidillemme, että on todella vahva mies tämä veljeni. Monet olisivat olleet tajuttomina ja heikommat olisivat jo nukkuneet pois. Jalat eivät kantaneet ensimmäisen leikkauksen jälkeen ja hänet siirrettiinkin sitten toiseen sairaalaan jatkotutkimuksia varten ja siellä selvisi, että ensimmäinen leikkaus ei ollut onnistunut. Muutama päivä meni tämän toisen leikkauksen jälkeen ja nyt veljeni kävelee ja on päässyt jo kotiinkin.  Uudestaan kävelytaidon hallintaansa ottanut  veljeni soitti samana iltana ja kertoi, että oli rollaattorilla kulkenut sairaalan käytäviä innosta puhkuen. Eihän hän sääntöjen mukaan olisi saanut olla niin paljon ylhäällä, mutta riemu oli rajaton. Hänet siirrettin takaisin oman alueensa sairaalaa, jossa hän oli nähnyt sen sairaanhoitajan, joka oli kertonut veljelleni, että et ehkä koskaan enää kävele. Luulen, että tästä veljeni oli kyllä saanut vielä enemmän tahtotilaa, että varmasti kävelen.

Kyllä niitä suojelusenkeleitä on monia tarvittu hänenkin elämänsä varrella, mutta nyt hän itsekin myönsi, että kyllä suojelusta on ollut tälläkin matkalla. Kiitos heille, huolissaan olevalle työkaverille, leikkaaville lääkäreille ja muulle hoitohenkilökunnalle! Lisäksi tuntuu veljeni oman tahtotilan vahvuus pysyä vielä tässä elämässä mukana olleen myös erittäin luja. Hänen aikansa ei ollut onneksi vielä lähteä.

 Eilen illalla kuvasin muutamia kirpparilöytöjäni. Tämän mekon löysin eilen vitosella. Mekko on hyvän laatuisesta kankaasta tehty ja sopii mielestäni minulle oikein hyvin. Tuon harmaan neulejakun olen jo joskus kesällä löytänyt, mutta kaivoin sen tähän kuvaukseen myös esille.

 Gerry Weberiä on tämä hamelöytö! Aivan ihana ja ihan minun tyylinen. Hintana oli vaivaiset 8E, sillä tämäkin oli ihan käyttämättömän oloinen. Punainen röyhelöneule (5E) on myös ihan minua, sillä haluan pukeutua ainakin välillä ihanan naisellisesti :) Joskus ne lenkkivermeet on päälle puettava, mutta on onneksi paljon näitäkin hetkiä, kun voi jotain muutakin pukea yllensä.

 Lasilöytöjäkin tuli ja ei mitään vähäisiä juttuja nekään. Etualalla oleva Iittalan ja Valto Kokkon designia oleva Snow Crystal maksoi vain 1,50. Se oli aivan pakko ostaa mukaan, vaikka minulla niitä kaksi jo olikin, mutta hinta oli niin hurjan edullinen. Uutena keräilykohteenani ovat Pioni sarjan lasistot, joista nyt löytyi 6 pientä lautasta 15 euron yhteishintaan. 

Lautasten päällä on Markku Salon designia: Apollo, jossa oli myös tuo ketju pidikkeineen. Tämä on menossa jonkun huoneen ikkunaa somistamaan. Hintana tälläkin vain 3E. 

Takana on Pentikin valkoinen Luna kynttilämalja, joista minulla on tätä samaa kokoa jo punainen ja kaksi korkempaa myös valkoisena. Näistä saakin sitten kivan kokoonpanon vaikka seuraavaksi joulupöytään. Tämä pieni valkoinen maksoi 4E.

Hieno löytö oli myös Sarpanevan Festivo kynttilänjalka 180mm eli 4 sakaraisena. Tässä kynttilässä on TS signeeraus, joita juuri keräänkin.

Rauhallista sunnuntaita kaikille!

Kukkaa ja kynttilää

Ruusuja

"Minun täytyy

saada

ja antaa,

olla taakkana

ja itse kantaa.

Minun täytyy

vihata

ja rakastaa,

minun täytyy

helliä

ja satuttaa.

Minun täytyy

suostua

ja suostutella,

olla totta

ja valehdella.

Minun täytyy

lähteä

ja palata,

sysätä syrjään

ja halata."

-Sinikka Svärd/Iloa, onnea uskallusta -kirjasta ote

Vanhemmilta vaaditaan paljon ymmärrystä nähdä lapsen kiukuttelun, murrosiän ja muuten vaan kapinoinnin läpi antamalla rakkautta, jotta lapsi tuntisi olonsa rakastetuksi ja turvatuksi. Kaikilla sellaisia vanhempia ei ole ollut, mutta jotenkin elämä on varmasti kantanut heidänkin kohdallaan. Jostain on löytynyt sellainen ihminen, jonka seurassa on saanut ja uskaltanut ola oma itsensä, kun hakee omaa minuuttaan ja rajojaan. Vanhemman virkaa on voinut tehdä joku muu kuin biologinen isä tai äiti. Lämpimiä, lähimmäisenrakkautta täynnä olevia ihmisiä, joiden yksi elämäntehtävistä on ollut auttaa ja rakastaa muiden ihmisten lapsia pyyteettömästi. Heitäkin on. 

 Eilen  vietimme äitini 73-vuotissyntymäpäivää ja pöytä notkui sen seitsemän sortin herkkua. Äitini pitää juustokakuista ja niin minäkin. Mansikkainen on vanha varma valinta, mutta nyt äiti oli kokeillut myös persikkaista. Hyvää oli sekin. Sain myös vuoden ensimmäisen joulutortunkin maistaa. Äidin valmistamat kaurakeksit ovat maailman parhaita. Minun juomani liittyy tuohon Vernan siniseen lasiseen, kun en tuota kahvia ole opetellut juomaan.

 Taisi olla ensimmäinen kerta kun emme päässeet kaikki varsinaisena juhlapäivänä. Yksi meistä oli sairaana, toinen saattamassa hautaan miehensä sukulaista ja yksi sisaruksistani meni vasta illalla myöhemmin aikataulujensa sopivuuden mukaan vierailulle äidin luokse.  Olemme kaikki samanluonteisia, hyväntuulisia ja äänekkäitä naurajia, joten hiljaista hetkeä ei normaalisti tule, kun olemme kaikki koolla. No, ei sitä tullut kyllä nytkään, vaikka meistä lapsista oli paikalla yhtä aikaa veljeni ja minä. 

 Äitiä kun katselee, niin voi huoletta vanhentua, sillä hän on kyllä niin virkeä ja elämänhalua täynnä oleva nuorekas nainen, että ei millään voisi uskoa, että hänellä on tuota ikää jo tuonkin verran. Toivottavasti olen paljon perinyt hänen geenejään tuon nuorekkuuden ja iloisuuden suhteen.

Samalla reissulla vein isän haudalle kynttilöitä koko sisarussarjan puolesta. Viisi isoa hautakynttilää oli kaunis näky pimenevässä illassa.

Mukavia Isänpäivän hetkiä kaikille Isille, Pappoille, Vaareille ja muille elämän tärkeille miehenmallia näyttäneille! Nautitaan sadepisaroiden laulusta tai lumihiutaleiden laskeutumisen seuraamisesta. 

Aurinkoinen tunnustus

Maten hurjan kauniista ruusutarha blogista sain tällaisen ihanan tunnustuksen. Kaunis kiitos Sinulle Mate!

Tähän kuuluu vastata seitsemään kysymykseen.

1. Lempinumero.
-Minulla se on jostain syystä numero 10.

 

2. Alkoholiton suosikkijuoma.
-Vesi, jota tuleekin päivän aikana juotua töissä että harrastusten parissa janojuomana.

 

3. Lempieläin.
-Koira

 

4. Facebook vai Twitter.

-Facebook. Tervetuloa Enkelin silmin -sivuille lukemaan ajatelmia yms.

5. Intohimoni. 

-Lukeminen, erilaiset käsityöt ja tietenkään ei sovi unohtaa liikuntaa eri muodoissa. Melkeinpä joka ilta olen zumbaa, pilatesta tai jumppaa harrastamassa.

6.Suosikkiviikonpäivä.

-Kaikissa päivissä on jotain ihanaa odotettavaa :)

 

7. Suosikkikukka.

-Orkidea

 

Tätä sai sitten jakaa eteenpäin päivänpaistetta arkeeni tuoville blogeille ja teitähän ei ihan vähän olekkaan!  Aika monessa blogissa tämä on myöskin jo kiertänyt, joten jätän tällä kertaa jakamatta muuten kuin, että nappaa mukaasi Sinä vierailija, joka haluat antaa tätä taas eteenpäin!

Ajatusvirtaa

Enkelin siivet

"Jokaiseen ihmiseen on kätketty

suuri salaisuus

hänen historiansa

hänen tiensä

hänen kiertotiensä

tämän salaisuuden

tutkistelu

sinun

mnun

elämän

salaisuuden

maksaa vaivan"

-Margot Bickel, suom. Anna-Maija Raittila

Luen parhaillaan iltalukemisena mielenkiintoista kirjaa: Pyydä, niin saat. Niin kuin aina tällaisten kirjojen äärellä, herää paljon ajatuksia, mietittävää, menneiden muistelua, uuden ajatusvirran hahmottamista ja ennen kaikkea aivosolujen käyttöä omaksi parhaaksi. 

Kirjan teksti on sellaista, että paikka paikoin on joku luku luettava kahteen kertaan, että sisäistää sanoman. Luulisin, että tästä kirjasta tulee yksi suosikkini, johon palaan uudestaan ja uudestaan, vaikka vasta alkusivuilla lukemisen suhteen olenkin. Kertaus on opintojen äiti, vai miten sitä sanotaankaan.

Toivoa täynnä olevaa torstaita Sinulle!

Ymmärrys tulee ajallaan

Keijukaiseloa

"Elämän merillä tulee.

Joskus on tyven,

ja joskus myrskyää.

Haaksirikko, katastrofi,

kaiken menettäminen

voi kääntyä parhaaksemme silloin,

kun voimavarat palaavat ja saamme huomata,

että edessä on uusi tulevaisuus

ilman menneisyyden riippakiviä."

-Marleena Ansio

Maailman parhaimpia asioita voi nähdä sydämellään. Se aisti on kaikkien ulottuvilla ja ajankohtakaan ei ole vain ja ainoastaan jonain tiettynä hetkenä. Kyky tuntea rakkautta kaikkea ja kaikkia kohtaan on joillekin meistä luonteenomaista. Joku toinen meistä taas joutuu/saa herätellä itseään huomaamaan, minkä kaiken ihanuuden keskellä me olemmekaan.

"Hiljaisena ilman selityksiä,

sydämessä vain pyyntö:

Kiitos, että annat voimia ymmärtää,

että kaikki on Sinun suurta suunnitelmaasi."

-Marleena Ansio

Näitä hetkiä tulee elämässä, jolloin kaikki voi tuntua merkityksettömältä. Anna hetken mennä ohi. Ymmärrys tulee ajallaan kaikelle tapahtuneelle. 

Elämän koskettamaa, onnellista aikaa Sinulle toivoen