Pilvien takana aurinko

Kesä on vierähtänyt melkein huomaamatta ohitse. Sadetta ja tuulta. Koleaa ilmaa. Muutama hassu hellemekkopäivä. Aivan omituinen kesä, vaikka onhan tätä vielä vähän jäljellä.

Pihan kaunis kukkaloisto alkaa olla jo ohitse. Liljat ja akileijat vielä jaksaa ilahduttaa värikkäillä kukillaan ja näkyipä etupihalla vielä muutamia nuppujakin. En vaan yhtään muista mitä kukkaa sieltä on tulossa :) .

Meidän kesään on mahtunut muutama pieni reissu. Alkukesästä käytiin Päntäneellä Lankatalo Tapion kaupassa lankaostoksilla, Ähtärin eläinpuistoonkin tehtiin ihana päiväreissu ja napattiin esikoisen ystäväkin mukaan. Yhtenä iltana ajeltiin pikkuteitä pitkin Pietarsaareen ja käytiin Fäbodassa meren rannalla. Oli niin kylmä ettei tarettu kuin pikkasen varpaita kastella, mutta kaunista oli katsella merelle juuri auringon laskiessa. Kotimatkalla napattiin hampurilaisateriat mukaan ja syötiin ne autossa. Viime kesänä tehtiin samanlainen reissu, joten eiköhän tästä tule jokakesäinen perinne.

Miehellä oli pieni lomanpätkä jo alkukesästä ja seuraava pätkä on odotettavissa elokuussa. Toivottavasti silloin alkaa jo kesä näyttää kesältä. Pidän lämpimästä kesästä, kunhan ei ole liian lämmin. Siksi harmittaa, kun luultavasti viimeinen vapaa kesäni on tälläinen epäkesä. Mutta minkäs sitä ihminen säälle mahtaa. Pitää tyytyä siihen, mitä saadaan. Se positiivinen puoli näissä viileissä ilmoissa on, että saapahan ainakin ihan hyvällä omallatunnolla neuloa uusia villasukkia ;) .

Ulkonapihalla

Tänään vietettiin pikkutyttöjen kanssa koko aamu pihalla. Mies kasasi trampoliinin muutama päivä sitten ja kylläpäs on tytöille alkanut ihmeellisesti ulkoilu maittaa ;) . Tänäänkään eivät olisi millään lähteneet sisälle, vaikka lounasaika jo kutsui.

En ole ollenkaan aamuihminen. Herääminen varhain on vaikeaa ja kun sitten pääsen sängystä ylös, menee kunnolliseen heräämiseen ainakin tunti ja monta kahvikupillista. Ulos lähtö heti aamupalan jälkeen on kyllä vihoviimeinen juttu, jota huvittaisi tehdä, mutta kun sinne sitten pääsee, niin kyllähän se virkistää ja päivä saa hyvän alun heti aamusta.

Yleensä ulkoilu tarkoittaa minulle lasten kanssa puuhaamista omalla takapihalla tai vaihtoehtoisesti kävelylenkki jonnekkin. Kesäisin käyn myös leikkipuistossa ja metsässä. Talvisin en tykkää ulkoilusta yhtään. Poikkeuksena on lenkit koiran kanssa, mutta sitähän meillä ei enää ole, joten lenkkeily on jäänyt minulta kokonaan pois. Täytyisi terästäytyä ja pakottaa itsensä kävelylle. Pääsee kunto muuten lopahtamaan kokonaan.

Odotan jo kovasti kesää. Silloin meillä melkein asutaan pihalla. Viime kesänä oli tosin niin kuuma, että en vauvan kanssa pystynyt olla ulkona niin paljon kuin olisin halunnut, mutta nyt kuopuskin on jo niin iso ettei hellekään haittaa. Meillä on takapihalla paviljonki, jossa on sohva ja nojatuolit. Siellä on mukava istuskella kahvikupposen kanssa ja neuloa, tehdä koulutehtäviä, istua läppärin kanssa tai sitten ihan vain olla. Parasta on tietenkin silloin, kun on ystäviä seurana. Grillataan ja jutellaan. Välillä heitetään tikkaa tai pelataan mölkkyä. Suomen kesä on kyllä ihan paras!

Nyt pitää kuitenkin vielä hetki odotella kesää ja laittaa pihaa kuntoon. Toisaalta tämä kevätkin on ihanaa aikaa, kun kiertelen pihaa ja mietin mitä minnekkin keksisin. Suunnitelmia on paljon, mutta toteutus ontuu. En ole todellakaan mikään viherpeukalo, joten haave kukoistavista pioni- ja liljapenkeistä, runsaasti tuottavasta kasvimaasta ja muutenkin upeasta puutarhasta taitaa jäädäkin haaveeksi. Toisaalta olen kyllä sitä mieltä, että ihan kaikkea osaa, kun vaan opettelee. Taidanpa siis tästä lähteä tutkailemaan puutarhasivustoja ja lukemaan mitä kaikkea sitä tässä vaiheessa kevättä pitikään puutarhassa tehdä.