Mummun matka ABC:lle syömään

Viikko sitten tähän aikaan oli jännitystä ilmassa, perhosia vatsassa ja valtava meno päällä. Järjestelimme siskon kanssa salaa äidille yllätyssynttäreitä. 70 vuotta on kunnioitettava ikä, joten halusimme jotenkin äitiä muistaa. Niinpä varasimme paikallisen Kahvila Toivon koko sunnuntaipäiväksi yksityiskäyttöön ja kävimme edellispäivänä koristelemassa sitä anopin pitsiliinoin, siskon ja meidän puutarhasta löytynein syreenin- ja herukanoksin ja kaupasta ostetuin kukkasin.

Pyörittelimme aika monta jauhelihapullaa, kokosimme voileipäkakut, pilkoimme ja vatkasimme. Kannoimme kahvilaan muutaman autokuormallisen ruokaa ja tavaraa ja saimme aikaiseksi kelpo juhlat. Vieraiksi kutsuttiin äidin lähisukulaiset ja ystävät. Meitä oli koolla pieni, mutta äänekäs joukko ja juhlat oli rennot niin kuin pitikin.

Ohjelmaa ei sen kummemmin mietitty. Sisko ja siskon tyttö lauloivat kauniisti meidän siskosten miesten kitarasäestyksellä ja kävi meidän 4-veekin vähän laulelemassa Tuiki tuiki tähtöstä ja Minun ystäväni on kuin villasukkaa.

Kahvila Toivo on tunnelmaltaan aivan ihana. Ihan lempparikahvila. Ei mikään suuren suuri, mutta helposti siellä pärjäsi vajaa 30 henkilöä. Sohvanurkkaukseen laitoimme valokuvia äidin elämästä ja yhteiskuvia juhlissa olleiden sukulaisten ja ystävien kanssa. Niitä sai siellä katsella ja ison joukon nurkkaus vetikin puoleensa. Välillä kuului supinaa ja supatusta ja lähes koko ajan nauru raikasi.
Lapsille Toivossa on pieni leikkinurkkaus ja juhliin kannoimme lapsille oman pienen pöydän, jonka ääressä sai rauhassa syödä. Leikkinurkkaus oli ahkerassa käytössä, vaikka ainahan sitä on mukavampaa juoksennella ympäriinsä.

Lapsenlapset olivat innokkaita auttamaan mummua lahjojen avaamisessa ;)

Juhlat olivat oikein onnistuneet ja päivänsankari yllättyi täysin. Juksasimme, että viemme äidin ABC:lle syömään ja yllätys säilyi aina Kahvila Toivon ovelle saakka. Hiukan oli äiti ihmetellyt miksi ABC:lle tarvitsee ruokaliput ja miksi ihmeessä ne pitää hakea Kahvila Toivosta. Varsinkin, kun Toivo on kiinni sunnuntaisin.

Hyvää ruokahalua!

Pienimmän neidin syöminen on nykyään yhtä tappelua. Kaikki meni hyvin siihen asti, kunnes tyttö viime viikolla sairastui vauvarokkoon. Korkea kuume vei ruokahalut ja niitä metsästellään edelleen takaisin. Sairastelun jälkeen tyttöä on tuntunut hakristavan joka ikinen vähänkään isompi ruoanpalanen ja tuntuu että jokainen lusikallinen on yhtä kakomista.

Tyttö on muutenkin niin pieni tirppa, että olisi hyvä syödä isompia annoksia. Linnun annoksilla kuitenkin mennään ja niistäkin puolet on aina rinnuksilla.

Loppujen lopuksi ruokailu menee aina itkuksi enkä oikein tiedä mitä tekisin ettei siitä tule suurta peikkoa. Meillä on jo yksi nirso lapsi, joka on todella huono syömään, joten en millään haluaisi toista samanlaista.

Olisko kellään antaa vinkkejä miten voitais taas saada ruokailu sujumaan? Vertaistukikin olisi oikein toivottua.

Sadonkorjuuta

Aamupala venyi meikäläisen osalta tänään lähemmäs lounasta. 

Aamulla join vain mukillisen kahvia.

Päädyin kanasalaattiin ja turkkilaiseen jogurttiin kera teen, veden ja vitamiinipillerin.

Varmasti kiviäkin kiinnostaa ;) .

Eilen kävästiin siskon, siskontytön ja meidän kuopuksen ja esikoisen kanssa vähän metsäretkellä.

Tarkoitus oli kurkata olisko yhtään suppilovahveroa ilmestynyt,

mutta ilmeisesti on ollut liian kuivaa. 

Kangassieniä löytyi ihan mukavasti. Kuvassa vain osa sadosta.

Eipä tuo metsässä rämpiminen kovin hyvä idea ollut, vaikka

maasto olikin helppokulkuista. Kamalat liitoskivut sain aikaiseksi ja illalla tuli kovasti harjoitussupistuksia.

En vaan malttanut enää mieltäni, kun oon koko loppukesän ja syksyn haaveillut sienimetsälle pääsystä.

Aion kyllä seuraavien sateiden jälkeen käväistä uudelleen kurkkaamassa vakkarisuppispaikalleni.

Masu kasvaa pikkuhiljaa, vaikka kaikki sitä kovin pieneksi sanovatkin.

Ei minulla tämän isompaa raskausmasua ole ollut edellisiltäkään.

Välillä se mahan koon kommentointi kyllä pistää ärsyttämään. 

Riippuu vähän kuka sitä kommentoi. 

Samalla tavalla ärsyttää varmasti heitäkin, joiden isoa raskausmahaa taivastellaan.

Huomatkaa muuten jalassa ihanat (ja valtavan lämpimät!) villasukat. 

Kiitos Henna <3 .

On se pieni.

Aamupalaksi lihapullaleipää sinapilla.

Ei kovinkaan houkuttelevan näköistä, mutta ah, niin hyvää!

Näitä raskausajan mielitekoja :D .

Terveyttä tuomassa myös raskausajan monivitamiinipilleri.

Eilen poksahti rikki rv 32. 

Toissapäivänä kävin äitipolilla lääkärintarkastuksessa marginaalisen istukan takia.

Edelliskerralla sanottiin istukan olevan aivan kohdunsuun edessä eikä alatiesynnytys tule kysymykseen.

Sanottiin, että on erittäin epätodennäköistä että istukka enää siitä nousisi.

Koko ajan salaa toivoin, että saisin kuitenkin synnyttää.

Lääkärintarkastuksessa selvisi ettei estettä alatiesynnytykselle ole.

En tiedä oliko ultraaja katsonut istukan paikan väärin (tai siis kaksi ultraajaa..),

vai oliko ihme tapahtunut ja istukka noussut sittenkin.

Vauvan kasvu jäi huolettamaan lääkäriä ja minua. 

Tällä hetkellä pikkuruinen on kolme viikkoa kasvussaan jäljessä.

Painoarvio oli 1400g, kun sen pitäisi kai olla jo lähempänä kahta kiloa.

Nyt sitten seuraillaan kasvua äitipolilla ja minä seurailen vauvan liikkeitä kotona.

Onneksi pikkuruinen on valtavan kova elämöimään masussa. 

Maha vain heilahtelee puolelta toiselle, kun toinen vetää iltajumppaa :) .

Ensi keskiviikkona menen taas äitipolille käyrille ja heti seuraavana maanantaina

kätilöpolille ultraan, jossa vauvan kasvu taas katsotaan.

Vielä oli tullut kokoa lisää, mutta kasvu oli hidastunut.

Jos se lakkaa kokonaan, joudun osastolle seurantaan.

Pahimmassa tapauksessa joudun sittenkin sektioon, jos vauva joudutaan

synnyttämään jo ennen laskettua-aikaa.

On tämä raskaus ollut kyllä yhtä myllerrystä. Koko ajan on ollut jotakin erikoista

ja kun viimein saa hyviä uutisia, tulee mukana myös huonot uutiset.

En kuitenkaan jaksa stressata. Mitäpä se auttaisi. Seurailen vain, että vauva pysyy liikkeessä.

Muuta en voi tehdä.

Täällä on meneillään armottomat nimipohdinnat. Nyt onneksi alkaa jo näyttää siltä,

että oikeat nimet ovat löytyneet :) .

Vai, että onnellisuusviikko..

Tämä aamu alkoi aivan väärällä jalalla. Laitoin illalla kellon herättämään tuntia normaalia aiemmin, jotta ehtisin vähän laskea matikan laskuja (kyllä.. aloitin nettilukion) ennen lasten herätystä. Jostakin syystä tulostin päätti kuitenkin kiukutella ja se ylimääräinen tunti meni sen kanssa tappelemiseen. Kun sitten vihdoin sain tulostimen toimimaan ja tehtävät tulostettua, olikin kello jo kahdeksan ja oli aika herättää lapset eskariin ja kouluun.

Aamu menikin sitten kokonaisuudessaan vähän niin ja näin.. Milloin lapset tappelivat keskenään, milloin tippui paidalle hammastahnaa ja piti etsiä ja silittää uusi. Kun vielä muutamaa minuuttia ennen koulun kellojen soimista etsittiin esikoisen takkia kissojen ja koirien kanssa, meinasi päässä napsahtaa. Aamu oli kyllä yhtä kiukuttelua niin lasten kuin äidinkin osalta. Paha mieli iski, kun olin kaasu vinkuen ajanut lapset autolla koulun pihaan ja palailtiin kotiin päin. Tuli ihan paska mutsi -fiilis. Olipa tyttöjen taas mukava aloittaa kouluviikko, kun äiti oli koko aamun karjunut kitarisat heiluen. Mitenhän sitä oppisi pitämään pienempää ääntä itse. Kun suutun, huudan. Vaikka parempi kai niin, kuin että nostaisin tenavat korvista pyykkinarulle roikkumaan..

Vielä ne varpaat sieltä pilkottaa ;)

Koko aamupäivä jatkui samaan tyyliin.. Koira onnistui kietomaan talutushihnansa jalan ympärille niin, että horjahdin ja löin polveni pöydän kulmaan. Itkuhan siinä pääsi näinkin isolta tytöltä. Kuopuskin teki kaikkensa, että saisi äidin hermot kireälle. Halusi leikkiä pihalla ja sieltähän ei sitten olisi saanut ollenkaan lähteä sisälle.

Nyt on vähän purettu pahaa mieltä paperille ja kahviteltu äidin ja siskon kanssa. Eskarilainenkin on jo haettu kotiin ja uunissa paistuu kanankoivet. Ehkä tämä tästä.. Facebookista luin, että nyt on onnellisuusviikko.. Tämän maanantain perusteella voisin päätellä että se viikko on aika kaukana.

Eilen käytiin siskon ja ystävien kanssa Amarillossa syömässä. Samalla juhlittiin pienimuotoisesti ystävän tulevia synttäreitä. Sisko toi mukanaan pöydälle koristeeksi kukan muotoisia ledituikkuja ja serpentiiniä.
Kyllä tuollaiset ystävien kanssa vietetyt illat on ihan parhautta. Sai nauraa ja vetää navan täyteen herkullista ruokaa.

Kiitos synttärisankarille aiemmin saaduista ihanista verhoista. Sormet jo syyhyäisivät päästä laittamaan esikoisen huonetta uusiksi. Sinne osaa noista verhoistakin suunnittelin, mutta ensiksi olisi vähän tapetoitavaa ja uudelleenjärjestelyä. Se taas on pakko jättää siihen hetkeen kun vauva on syntynyt ja minä parantunut.

Eskaria ja arjen herkkuja

Täällä ollaan pikkuhiljaa palattu arkeen kesäloman jälkeen. Minä tosin en ole töihin palannut ja tuskin enää palaankaan ennen lokakuun alussa alkavaa äitiyslomaa. Raskaus on ollut verenpaineiden ja supistusten osalta hankala ja nyt täytyy sitten yrittää kotona rauhoittua sen verran mitä noilta nassikoilta pystyy. Välillä kyllä tuntuu, että varsinkin tuo pieni uhmaikäinen nostattaa verenpaineita enemmän kuin työ ;) .

Keskimmäinen aloitti tiistaina eskarin. Kovasti se on sitä jo odottanutkin. Nappasin aamulla koulun pihalla kuvan ja kyllähän sieltä pieni hymynkare vielä luikahti. Opettajan kutsuessa eskarilaiset jonoon, alkoi hymy kuitenkin hyytyä ja varmasti muutama perhonenkin lenteli vatsassa. Äidillä lenteli ainakin.

Me kuopuksen kanssa ollaan sitten yritetty kuluttaa aikaa täällä kotona ja siskon luona. Käytän paljon aikaa neulomiseen, mutta kuluuhan sitä aika tavalla myös ihan normaaleihin kotitöihin ja ruoanlaittoon, vaikka olenkin niitä yrittänyt tehdä vain voinnin mukaan. Imurointi ja moppaus varsinkin saavat aikaan supistuksia ja niiden jälkeen tahtookin käydä niin, että valvon puoli yötä kipuineni.

Tänään teki valtavasti mieli kasviksia, joten teinkin lounaaksi kasvis-herkkusieniwokkia. Mulle ja keskimmäiselle nämä tälläiset kasvisruoat maistuvat erinomaisesti, mutta esikoiselle ja kuopukselle oli laitettava lisäksi ranskalaisia ja lihapullia.

Teen usein tälläisiä wokkeja. Käytän vähän mitä satun kaapista löytämään. Tämän päivän versiossa oli herkkusieniä, sipulia, paprikaa kahdessa värissä sekä tuorekurkkua. Lisäsin vähän vettä ja kermaa ja lopuksi vielä heitin couscousit sekaan. Sitten vain mausteita oman maun mukaan. 

Joskus heitän mukaan purkillisen kidneypapuja, maissia, lihasuikaleita tai vaikka kesäkurpitsaa, mutta nyt tällä kertaa mentiin näillä eväillä. Ihan hyvää tuli vaikkakin mausteita olis saanut olla enemmän ja kerman sijasta kookosmaito/-kerma olis saattanut antaa kivasti lisämakua. Vai olisikohan pitänyt silputa vähän jääkaapissa vailla käyttöä lojuvia chilejäkin sekaan? Tuli niitä ostettua jotain tiettyä ruokaa varten, jota en sitten kai koskaan tehnytkään..

Tälle illalle on tiedossa laatuaikaa kotona kuopuksen ja siskon 1-vuotiaan kanssa. Loppuperhe lähtee keilaamaan.

Lisäksi aion taas käyttää aikaa neulomiseen. Viime aikoina onkin valmistunut ihan mukavaan tahtiin neuleita, joille töissä käydessä ei tahtonut löytyä ollenkaan aikaa.

Vielä, kun saisin esikoisen neuletakin pois puikoilta, niin pääsisin aloittamaan jotakin kivaa tulevalle vauvalle.

Yllätyssushia

Täällä on vähän kirjoittelu jäänyt, kun on muka ollut niin paljon muuta tekemistä ja lisäksi kamera temppuilee eikä puhelimenkaan kameralla aina huomaa ottaa kuvia eri tilanteista.

Tänään vein keskimmäistä tyttöä serkulleen leikkimään ja yllärinä sisko oli tehnyt mulle sushia. On jo pidemmän aikaa tehnyt valtavasti sushia mieli, mutta eihän täällä pikkukaupungissa mitään sushiravintoloita ole ja kauppojen pakastealtaistakin oli sushit kadonneet, joten olen sitten aina joutunut palaamaan tyhjin käsin. Itse en oikein osaa sushia tehdä, mutta sisko oli tänään päättänyt kokeilla ja hyviä ne olivat!

Oli kasvis-, katkarapu- ja lohiversioita ja parhaiten maistui nuo lohiversiot, vaikka kaikki kyllä olivat hyviä. Vielä on tuolla omassa jääkaapissa rasiassa muutama rapuversio odottamassa, että saan sulateltua edelliset.

Kuopus innostui kovasti syömäpuikoista ja nostelikin niillä jo varsin sujuvasti makupaloja äidin lautaselle. Itse ei suostunut sushia edes maistamaan. Keskimmäinen neiti sen sijaan söi hyvällä ruokahalulla ja jatkoi vielä täällä kotona. Saa nähdä onko rasia illalla jo aivan tyhjä, kun päätän itse mennä lopuilla herkuttelemaan.

Suuret kiitokset systerille. Kyllä näitä saa tehdä toistekkin ;) .

Minä olen tosiaan nyt sairauslomalla ja luultavasti sairausloma jatkuu äitiyslomaan saakka. Verenpaineet eivät oikein meinaa pysyä kuosissa. Olenkin nyt sitten käyttänyt aikaani aika tehokkaasti neulomiseen ja telkkarin katseluun. Täytyy kyllä myöntää, että tuli sitä toissapäivänä siivottua kodinhoitohuone ja eilen järjestelin kuopuksen vaatelipaston. On niin vaikeaa olla tekemättä mitään kotitöitä, vaikka periaatteessa ne on multa tällä hetkellä kielletty. On se kuitenkin eri juttu tehdä kotona kuin töissä. Kotona saa huilata kun siltä tuntuu, mutta töissä mulla oli aina huono omatunto, jos vähän aikaa istuskelin aloillani. Tuli sitten tehtyä varmasti paljon enemmän, mitä oma kroppa antoi myöten ja niin sitä sitten lähdettiinkin viimein päivystyslähetteellä äitipolille tarkistukseen.

Mutta nyt on kaikki hyvin. Saan huilata vaikkakin kuopuksen jyrän lailla päälle vyörynyt uhma yrittää sitä aika tehokkaasti estää. Välillä sitä miettii, että miten ihmeessä selviä, kun vauva syntyy jos kuopus jatkaa kiukutteluaan. Mutta ainahan sitä kaikesta on tähänkin asti selvinnyt :) .

Tuoksuja

Olen viettänyt vapaata viikonloppua ja huomenna täytyisi asennoitua iltavuoroon. Sitä ennen on neuvola ja muitakin asioita hoidettavana, joten eipä taida meikäläistä taas näkyä kotona oikeastaan koko päivänä. Mies on kesälomalla, joten onneksi tenavia ei tarvitse raahata hoitoon minnekkään.

Tänään heti aamulla puimme kuopuksen kanssa kumpparit jalkaan ja poimimme hiukan kukkia maljakkoon samalla kun käytimme koiran aamupissalla. Noita kuvan kukkia kasvaa meillä monessa eri paikassa, mutta toivottomana puutarhatietäjänä ei ole aavistustakaan mikä kukka tuo on. Olisiko teillä lukijoilla enemmän asiantuntemusta?

Ovat mitä ovat, niin nyt ne ainakin tuoksuvat keittiön pöydällä mehukannussa. Ainoa kukkamaljakkoni särkyi alkukesästä, kun tuuli pudotti sen puutarhapöydältä kivilaatoille. Nyt on siis tyytyminen mehukannuun.

Olen puuhastellut melkein koko päivän tämän blogin parissa, mutta välillä on täytynyt käydä ruokakaupassa ja laittaa ruokaa. Valmistin kasvislasagnettea Hellapoliisin ohjeella, jota tosin jouduin muuttamaan aika reilulla kädellä joidenkin ainesten puuttuessa. Tuli kyllä tosi hyvää vaikka itse sanonkin. Kannattaa kokeilla.

Nyt aion haukata jotakin, siistiä pikkuisen keittiötä ja olohuonetta ja sitten jäänkin odottelemaan, että isommat tytöt palaavat kesäleiriltä kotiin. Alkaakin jo olla ikävä.