Ystävät on kultaa!

Täällä taas!
Into kirjoittamiseen katosi kokonaan kuukausia kestäneiden huonojen yöunien takia. Päivät tuntuu kuluvan aivan sumussa ja koko ajan väsyttää.
Pikkuneideillä tuntuu olevan öisin kovasti asiaa. Milloin janottaa, milloin on pissahätä. Sitten pelottaakin pimeä tai peitto on huonosti. Siihen päälle vielä tukkoinen nenä ja syksyn nuhakuume, niin huonot yöunet on taattu.

Kovan väsymyksen takia sitä on mielellään jumittunut tänne kotiin neljän seinän sisälle. Muutenkin olen kyllä aikamoinen kotikissa, mutta nyt on mennyt pitkään ettei ole huvittanut lähteä yhtään minnekkään. Mitä nyt siskolla ja äidillä olen käynyt kahvilla.

Viime viikolla saimme kuitenkin pitää vieraina ihanaa ystäväperhettä Etelä-Suomesta. On se aina niin mukavaa, kun on vieressä ihminen, jolle voi jutella kaikesta ja toinen ymmärtää. Ystävät on kultaa!

Teimme koko poppoon voimin pienen metsäretken Pyhävuorelle. Raikas ulkoilma, kauniit maisemat, nuotiolla paistettu makkara ja termoskahvi, vaikkakin ilman maitoa, tuntui hyvältä. Eikä tunnelmaa aivan täysin pilannut edes kakkavaivaa poteva, itkupotkuraivareita saava uhmaikäinen ;) . Eihän nuo Pyhävuoren maastot jyrkänteineen ja liukkaine kivineen ole ihan parhaat maastot tuollaisen pian kaksivuotiaan iki-liikkujan kanssa, mutta ihan hyvin se sujui, kun välillä nappasi syliin ja kantoi pahimpien kohtien yli.

Viikonlopun aikana tuli myös pyörähdettyä kirpparilla, leikkipuistossa ja pitkästä aikaa leffassa ystävän kanssa kahdestaan. Käytiin katsomassa Napapiirin sankarit 2.
Täytyy sanoa, että kyllä se aina piristää, kun lähtee vähän jonnekkin. Täytyy tehdä tästä tapa ja lähteä useammin ystävien kanssa aikaa viettämään. Pitäisi myös elvyttää vanha geokätköilyharrastus. Siinä on harrastus parhaimmasta päästä :) .

Pyhävuoresta vielä sen verran, että mikäli ette ole siellä vielä koskaan käynyt, niin kannattaa käydä. Alueelta löytyy patikointireittejä, peikkoluola, uhrikivi, erakon mökin ja saunan rauniot ja kuulema toivomuslähdekin. Itse en ole vielä tuota lähdettä onnistunut löytämään, kun ei tuon pienimmän kanssa päässyt oikein kunnolla metsiä rämpimään, mutta aion sen vielä joskus löytää.

No niin.. Katsotaan jos vaikka syksyn ja talven mittaan saisi tännekkin blogiin enemmän päivityksiä. Neuleblogini päivittyy huomattavasti useammin, vaikka sekin on tosin nyt syksyn aikana ollut hiljaisempi.

Käyhän muuten kurkkaamassa SOblogien FB-sivut. Siellä on meneillään arvonta, jossa voi voittaa valintansa mukaan Lapuan kankureiden Aino tai Corona -villahuovan. Tsemppiä arvontaan!

Pilvien takana aurinko

Kesä on vierähtänyt melkein huomaamatta ohitse. Sadetta ja tuulta. Koleaa ilmaa. Muutama hassu hellemekkopäivä. Aivan omituinen kesä, vaikka onhan tätä vielä vähän jäljellä.

Pihan kaunis kukkaloisto alkaa olla jo ohitse. Liljat ja akileijat vielä jaksaa ilahduttaa värikkäillä kukillaan ja näkyipä etupihalla vielä muutamia nuppujakin. En vaan yhtään muista mitä kukkaa sieltä on tulossa :) .

Meidän kesään on mahtunut muutama pieni reissu. Alkukesästä käytiin Päntäneellä Lankatalo Tapion kaupassa lankaostoksilla, Ähtärin eläinpuistoonkin tehtiin ihana päiväreissu ja napattiin esikoisen ystäväkin mukaan. Yhtenä iltana ajeltiin pikkuteitä pitkin Pietarsaareen ja käytiin Fäbodassa meren rannalla. Oli niin kylmä ettei tarettu kuin pikkasen varpaita kastella, mutta kaunista oli katsella merelle juuri auringon laskiessa. Kotimatkalla napattiin hampurilaisateriat mukaan ja syötiin ne autossa. Viime kesänä tehtiin samanlainen reissu, joten eiköhän tästä tule jokakesäinen perinne.

Miehellä oli pieni lomanpätkä jo alkukesästä ja seuraava pätkä on odotettavissa elokuussa. Toivottavasti silloin alkaa jo kesä näyttää kesältä. Pidän lämpimästä kesästä, kunhan ei ole liian lämmin. Siksi harmittaa, kun luultavasti viimeinen vapaa kesäni on tälläinen epäkesä. Mutta minkäs sitä ihminen säälle mahtaa. Pitää tyytyä siihen, mitä saadaan. Se positiivinen puoli näissä viileissä ilmoissa on, että saapahan ainakin ihan hyvällä omallatunnolla neuloa uusia villasukkia ;) .

Kesä

Niin se kesäloma alkoi ja on jo melkein ohikin. En ole blogiin kirjoitellut. Pahoittelut siitä. Tuntuu, että tyttöjen kesäloma meni aivan vilauksessa ohitse. Onhan sitä tosin vielä viikon verran jäljellä.

Kesään mahtui niin iloa kuin suruakin. Heti alkukesästä rakas koiramme nukkui pois. Pian sen jälkeen lähdimme kesälomamatkalle Nummelaan ystäväperheen luokse. Siellä vietimme juhannuksen. Juhannuspäivänä käytiin Korkeasaaressa, jossa olen käynyt viimeksi ala-asteiässä. Valitsimme varmaan kesän viileimmän ja tuulisimman päivän ja sillalla saareen kävellessä meinattiin lähteä tuulen mukaan. Onneksi selvittiin kuitenkin perille ja nähtiin eläimiä, joita tuskin tullaan kovin usein näkemään. Tytöt odottivat kovasti näkevänsä leijonan ja kyllähän sekin siellä vilahteli.

Nummelan reissun lisäksi on tullut tehtyä monta pienempää reissua. Kävimme mm. Kälviällä Toivosen eläinpuistossa ja talonpojanmuseossa, joka oli mielenkiintoinen paikka. Lapset eivät niinkään jaksaneet keskittyä museoalueeseen, mutta aivan pienet marsunpoikaset ja kissanpennut kiinnostivat kovasti.

Yksi kesän kohokohdista oli, kun lähdimme miehen ja kahden nuorimman lapsen kanssa ex-tempore-ajelulle Keski-Pohjanmaalle. Ajelimme Lappajärven ja Kortesjärven kautta Pietarsaareen ja sieltä Evijärven kautta takaisin Alajärvelle. Matkalla oli ihania ruotsinkielisiä pikkukyliä, joita olisi kiva vähän kierrellä. Tarkoitus oli alunperin käydä ajelemassa joitakin sivuteitä, koska monesti sillä tavalla löytää kaikkein kauneimmat paikat. Yllätyimme, kun löysimmekin itsemme keskeltä Pietarsaarta. Siellä oli hyvä käväistä hakemassa hampurilaisateriat Mäkkärin luukulta ja jatkaa matkaa kotiin. Tuollaiset ajomatkat ilman päämäärää on ihan parhautta!

 Myös Keskisen ilmainen Miljoona Tivoli tuli kierrettyä läpi. Se taisi olla tytöille kesän kohokohta Nummelan reissun lisäksi. Itsekin tuli käväistyä 3-vuotiaan kanssa karusellissa sekä 7-vuotiaan kanssa kummitusjunassa.

Vaikka kesäloma oli ihana, on toisaalta mukava palata takaisin arkeen. Mies palasi töihin jo kuukausi sitten ja tytöt tosiaan aloittavat koulun ensi viikolla. Vanhimmat tytöt aloittavat myös kuvataidekoulun ja 3-vuotias lupasi aloittaa kerhon seurakunnallamme. Itse haaveilen piano- ja ratsastustunneista, mutta ehkä sitten joskus myöhemmin.

Kuvat ovat mieheni käsialaa ja ne kaikki on otettu Korkeasaaressa.