Kohta se arki alkaa

Tämän blogin kohtalo on ollut kerran jos toisenkin pohdinnan alla. Tuntuu ettei tänne vaan riitä asiaa ja enemmän tulee kirjoitettua neuleblogiini.
Tässä joulun aikaan olen ollut tosi stressaantunut. Oikeastaan koko vuoden.  Erityisherkkänä ihmisenä stressaannun helposti ja murehdin asioita yömyöhällä. Tuntuu, että sitä haluaisi heittää pois kaikki turhat painolastit elämästään ja välillä käy mielessä, että tämä blogi on yksi niistä. Koen, että kun tämä on olemassa, niin tätä myös pitäisi päivittää säännöllisesti. Pitäisi ottaa kauniita kuvia ja kertoa pienimmistäkin kissanristiäisistä.
Kun jotain aloittaa, niin sitä pitäisi tehdä täysillä.

Viime kuukaudet on tullut räpsittyä kuvia lähinnä puhelimella ja enimmäkseen Instagramiin. Arki neljän lapsen äitinä on aika rankkaa, varsinkin kun yksi alkaa lähestyä murkkuikää ja yksi taas on syvällä uhmaiän syövereissä. Kun yrittää ratkoa lasten riitoja, siivota kymmenettä kertaa olohuoneen lattialle levitettyjä leluja ja lukittautua kylpyhuoneeseen pyykkiä lajittelemaan ihan vain siksi, että saisi olla hetken rauhassa, ei oikein tule mieleen hakea kameraa ja napsia kuvia blogiin.

Helmikuussa alkaakin sitten ne varsinaiset ruuhkavuodet, kun palaan työelämään ja pienimmät aloittavat päivähoidossa. Siksi päätinkin etten nyt vielä kuitenkaan lopeta tätä blogia. Saattaahan olla, että kun arki työssäkäyvänä äitinä tasoittuu uomiinsa, sitä taas uudella innolla kirjoittelee niistä kissanristiäisitäkin. Viimeiset pari vuotta sitä on vain jotenkin seilannut jossakin välitilassa. Tavallaan sitä on vain koko ajan pelonsekaisin tuntein odottanut sitä hetkeä, kun palkkatyö kutsuu. Ehkä sitä näin jälkiviisaana olisi käyttänyt viimeiset vuoden kotiäitinä mieluummin johonkin muuhun kuin ainaiseen murehtimiseen. Mutta minkäs sitä luonnolleen mahtaa.

Siinä nyt jotakin ajatuksia.. Aivan tajunnanvirtaa. Katsotaan mitä elämä tuo tullessaan ja mikä tämän blogin kohtalo sitten loppupeleissä tulee olemaan.

Ystävät on kultaa!

Täällä taas!
Into kirjoittamiseen katosi kokonaan kuukausia kestäneiden huonojen yöunien takia. Päivät tuntuu kuluvan aivan sumussa ja koko ajan väsyttää.
Pikkuneideillä tuntuu olevan öisin kovasti asiaa. Milloin janottaa, milloin on pissahätä. Sitten pelottaakin pimeä tai peitto on huonosti. Siihen päälle vielä tukkoinen nenä ja syksyn nuhakuume, niin huonot yöunet on taattu.

Kovan väsymyksen takia sitä on mielellään jumittunut tänne kotiin neljän seinän sisälle. Muutenkin olen kyllä aikamoinen kotikissa, mutta nyt on mennyt pitkään ettei ole huvittanut lähteä yhtään minnekkään. Mitä nyt siskolla ja äidillä olen käynyt kahvilla.

Viime viikolla saimme kuitenkin pitää vieraina ihanaa ystäväperhettä Etelä-Suomesta. On se aina niin mukavaa, kun on vieressä ihminen, jolle voi jutella kaikesta ja toinen ymmärtää. Ystävät on kultaa!

Teimme koko poppoon voimin pienen metsäretken Pyhävuorelle. Raikas ulkoilma, kauniit maisemat, nuotiolla paistettu makkara ja termoskahvi, vaikkakin ilman maitoa, tuntui hyvältä. Eikä tunnelmaa aivan täysin pilannut edes kakkavaivaa poteva, itkupotkuraivareita saava uhmaikäinen ;) . Eihän nuo Pyhävuoren maastot jyrkänteineen ja liukkaine kivineen ole ihan parhaat maastot tuollaisen pian kaksivuotiaan iki-liikkujan kanssa, mutta ihan hyvin se sujui, kun välillä nappasi syliin ja kantoi pahimpien kohtien yli.

Viikonlopun aikana tuli myös pyörähdettyä kirpparilla, leikkipuistossa ja pitkästä aikaa leffassa ystävän kanssa kahdestaan. Käytiin katsomassa Napapiirin sankarit 2.
Täytyy sanoa, että kyllä se aina piristää, kun lähtee vähän jonnekkin. Täytyy tehdä tästä tapa ja lähteä useammin ystävien kanssa aikaa viettämään. Pitäisi myös elvyttää vanha geokätköilyharrastus. Siinä on harrastus parhaimmasta päästä :) .

Pyhävuoresta vielä sen verran, että mikäli ette ole siellä vielä koskaan käynyt, niin kannattaa käydä. Alueelta löytyy patikointireittejä, peikkoluola, uhrikivi, erakon mökin ja saunan rauniot ja kuulema toivomuslähdekin. Itse en ole vielä tuota lähdettä onnistunut löytämään, kun ei tuon pienimmän kanssa päässyt oikein kunnolla metsiä rämpimään, mutta aion sen vielä joskus löytää.

No niin.. Katsotaan jos vaikka syksyn ja talven mittaan saisi tännekkin blogiin enemmän päivityksiä. Neuleblogini päivittyy huomattavasti useammin, vaikka sekin on tosin nyt syksyn aikana ollut hiljaisempi.

Käyhän muuten kurkkaamassa SOblogien FB-sivut. Siellä on meneillään arvonta, jossa voi voittaa valintansa mukaan Lapuan kankureiden Aino tai Corona -villahuovan. Tsemppiä arvontaan!

Huone kaikilla väreillä

Innostuin viime viikolla tekemään suursiivousta pienempien tyttöjen huoneessa. Huoneessa nukkuu meidän tokaluokkalainen ja päivisin se on kaikkien leikkikäytössä. Jossain vaiheessa tuo meidän 4-vee saa mennä isosiskon kanssa samaan huoneeseen nukkumaan ja silloin leikkihuone siirtyy varmaankin nykyisen työhuoneen yhteyteen.

Leluja on kertynyt ihan hirveästi vuosien varrella. Tytöissä (ja hiukan äidissäkin) tahtoo olla hamstraajan vikaa eikä mitään malttaisi heittää pois. Vauvaleluista ei voi luopua, kun eihän sitä koskaan tiedä, jos vaikka joskus vielä vauva tulisikin. Tytöt säästäisivät kaiken tyhjistä pahvilaatikoista synttärilahjapapereihin, koska niistähän voi askarrella. Niinhän niistä tosiaan voi, mutta yleensä ne lojuu vuositolkulla odottamassa askarteluinspistä, kunnes minä tuikkaan ne salaa saunanpesään.

Huone on nyt oikea värien ja tavaroiden sekamelska. Rakastan tuota siskolta saamaani pulpettipöytää enkä millään malttaisi luopua siitä, vaikka se viekin tosi paljon tilaa. Sänky on lähtöisin tädiltäni ja tuossa samassa sängyssä olen minäkin nukkunut pienenä. Oikeasti tokaluokkalainen tarvitsisi kyllä jo isomman sängyn, mutta kun eihän tuostakaan malttaisi luopua. En ole sitä edes maalannut, koska sitä koristaa edelleen tarrat, jotka ollaan siskon kanssa lapsina siihen liimattu.

Luhdan verhot ostettiin alunperin olohuoneeseen. Vaihtelun vuoksi halusin siirtää ne lastenhuoneeseen. Tapetti on siskolta ostamaani Amy Butlerin Lacework-tapettia ja se on mielestäni aivan mielettömän ihanaa. Tapetoin sillä yhden seinän ja loput maalasin vaaleanvihreällä, jota löytyy tapetistakin. Nyt haluaisin kylläkin tapetoida muutkin seinät. Ehkä ihan vain valkoisella.

Huone on tosiaan pääsääntöisesti leikkihuone, joten en ole sen kanssa turhan tarkka. Lelut on yleensä levällään, piirustukset pitkin pöytiä ja hyllyiltä koristeeksi laittamani lelut useimmiten ihan muualla kuin hyllyllä. Huomasin näistä kuvistakin, että pulpetin yläpuolella olevan seinähyllyn lelut on vedetty jonnekkin. Yleensä se ei ole noin tyhjä.

Tykkään siitä, että lapset saavat leikkiä ja piirtää rauhassa. Haaveenani olisikin, että tytöt oppisivat piirtämään ja leikkimään tuolla leikkihuoneessa. Vaikka puitteet leikkeihin onkin ihan kivat ja huoneesta löytyy niin pieni keittiö, piirustuspöytä kuin kaikenmoiset lelutkin, tytöt tuppaavat kantamaan lelut, kynät ja värityskirjat olohuoneeseen tai keittiöön. On se jännä homma. Vähän sama juttu kuin se, että läksyt tehdään olkkarin lattialla, vaikka huoneessa on hyvä koulupöytä. Mutta niinhän se meni omassakin lapsuudessa.

Vaikka stressaannunkin sotkusta, suotakoon se meille kuitenkin. Eikös se niin mene, että kyllä pikkulapsiperheessä pitää myös näkyä, että talossa asuu lapsia ;) .

Pilvien takana aurinko

Kesä on vierähtänyt melkein huomaamatta ohitse. Sadetta ja tuulta. Koleaa ilmaa. Muutama hassu hellemekkopäivä. Aivan omituinen kesä, vaikka onhan tätä vielä vähän jäljellä.

Pihan kaunis kukkaloisto alkaa olla jo ohitse. Liljat ja akileijat vielä jaksaa ilahduttaa värikkäillä kukillaan ja näkyipä etupihalla vielä muutamia nuppujakin. En vaan yhtään muista mitä kukkaa sieltä on tulossa :) .

Meidän kesään on mahtunut muutama pieni reissu. Alkukesästä käytiin Päntäneellä Lankatalo Tapion kaupassa lankaostoksilla, Ähtärin eläinpuistoonkin tehtiin ihana päiväreissu ja napattiin esikoisen ystäväkin mukaan. Yhtenä iltana ajeltiin pikkuteitä pitkin Pietarsaareen ja käytiin Fäbodassa meren rannalla. Oli niin kylmä ettei tarettu kuin pikkasen varpaita kastella, mutta kaunista oli katsella merelle juuri auringon laskiessa. Kotimatkalla napattiin hampurilaisateriat mukaan ja syötiin ne autossa. Viime kesänä tehtiin samanlainen reissu, joten eiköhän tästä tule jokakesäinen perinne.

Miehellä oli pieni lomanpätkä jo alkukesästä ja seuraava pätkä on odotettavissa elokuussa. Toivottavasti silloin alkaa jo kesä näyttää kesältä. Pidän lämpimästä kesästä, kunhan ei ole liian lämmin. Siksi harmittaa, kun luultavasti viimeinen vapaa kesäni on tälläinen epäkesä. Mutta minkäs sitä ihminen säälle mahtaa. Pitää tyytyä siihen, mitä saadaan. Se positiivinen puoli näissä viileissä ilmoissa on, että saapahan ainakin ihan hyvällä omallatunnolla neuloa uusia villasukkia ;) .

Yhdessäoloa

Tämä toukokuu on ollut harvinaisen kiireinen kuukausi näin kotiäidin näkövinkkelistä katsoen. Arkipäiviin on mahtunut kaikenlaista hammaslääkäri- ja neuvolakäynneistä mahataudissa makaamiseen ja joka viikonlopulle on ollut jotakin erikoispuuhaa. Toissa viikonloppuna juhlittiin toisiksi vanhimman tytön 8-vuotissynttäreitä ja viime viikonloppuna puuhattiin siskon kanssa anopin avustuksella äidille yllätyssynttärit, mutta niistä lisää myöhemmin. Nyt on vihdoinkin edessä viikonloppu, jolle ei ole mitään erityisiä suunnitelmia. Aion ottaa levon kannalta ja tehdä kaikenlaista mistä tykkään ja mitä nyt pystyn näiden meidän ikiliikkujien kanssa tehdä.

 

 

Olen tosiaan kärsinyt ainakin viimeisen viikon ajan oudosta väsymyksestä ja vatsakivusta (Ei, en ole raskaana ;) ). Aina aamuisin olin aivan yhtä väsynyt kuin illalla nukkumaan mennessä ja vaikka olen yleensä aikamoinen yökyöpeli, olen viime aikoina ollut jo iltakahdeksalta täysin valmis menemään nukkumaan. En tiedä oliko syy osittain sateisessa ja koleassa kelissä, kun nyt auringon paistaessa alkaa jo helpottaa.

Eilen olimme koko perheen voimin läheisessä leikkipuistossa. Oli pitkästä aikaa mukavaa istuskella auringossa, kun ilmakin oli jo edes hiukan kesäinen. Lapset nauttivat kovasti ja onnistuin nappaamaan puhelimella muutaman kuvankin siskoksista leikkimässä sopuisasti keskenään. Minäkin jopa uskaltauduin keinumaan, mutta oon kai tullut vanhaksi, kun aivan mahan pohjasta otti ja pelotti että tipahdan.

Tänään vietin siivouspäivää ja tuli tuolla pihallakin edes vähän oltua. Keräsin syreenistä ja herukkapensaista oksia maljakkoon ja vahdin trampoliinilla pomppivaa puolitoistavuotiasta. Huomenna meille tulee uusi sohva joten jonkinlaista pientä sisustamista on varmaan luvassa. Leikkimökkikin pitäisi siivota ja laittaa nätiksi.

Pahoittelen postauksen kännyräpsyjä (taas kerran!). Yritän muistaa pitää oikeaa kameraa mukana useammin.

Ulkonapihalla

Tänään vietettiin pikkutyttöjen kanssa koko aamu pihalla. Mies kasasi trampoliinin muutama päivä sitten ja kylläpäs on tytöille alkanut ihmeellisesti ulkoilu maittaa ;) . Tänäänkään eivät olisi millään lähteneet sisälle, vaikka lounasaika jo kutsui.

En ole ollenkaan aamuihminen. Herääminen varhain on vaikeaa ja kun sitten pääsen sängystä ylös, menee kunnolliseen heräämiseen ainakin tunti ja monta kahvikupillista. Ulos lähtö heti aamupalan jälkeen on kyllä vihoviimeinen juttu, jota huvittaisi tehdä, mutta kun sinne sitten pääsee, niin kyllähän se virkistää ja päivä saa hyvän alun heti aamusta.

Yleensä ulkoilu tarkoittaa minulle lasten kanssa puuhaamista omalla takapihalla tai vaihtoehtoisesti kävelylenkki jonnekkin. Kesäisin käyn myös leikkipuistossa ja metsässä. Talvisin en tykkää ulkoilusta yhtään. Poikkeuksena on lenkit koiran kanssa, mutta sitähän meillä ei enää ole, joten lenkkeily on jäänyt minulta kokonaan pois. Täytyisi terästäytyä ja pakottaa itsensä kävelylle. Pääsee kunto muuten lopahtamaan kokonaan.

Odotan jo kovasti kesää. Silloin meillä melkein asutaan pihalla. Viime kesänä oli tosin niin kuuma, että en vauvan kanssa pystynyt olla ulkona niin paljon kuin olisin halunnut, mutta nyt kuopuskin on jo niin iso ettei hellekään haittaa. Meillä on takapihalla paviljonki, jossa on sohva ja nojatuolit. Siellä on mukava istuskella kahvikupposen kanssa ja neuloa, tehdä koulutehtäviä, istua läppärin kanssa tai sitten ihan vain olla. Parasta on tietenkin silloin, kun on ystäviä seurana. Grillataan ja jutellaan. Välillä heitetään tikkaa tai pelataan mölkkyä. Suomen kesä on kyllä ihan paras!

Nyt pitää kuitenkin vielä hetki odotella kesää ja laittaa pihaa kuntoon. Toisaalta tämä kevätkin on ihanaa aikaa, kun kiertelen pihaa ja mietin mitä minnekkin keksisin. Suunnitelmia on paljon, mutta toteutus ontuu. En ole todellakaan mikään viherpeukalo, joten haave kukoistavista pioni- ja liljapenkeistä, runsaasti tuottavasta kasvimaasta ja muutenkin upeasta puutarhasta taitaa jäädäkin haaveeksi. Toisaalta olen kyllä sitä mieltä, että ihan kaikkea osaa, kun vaan opettelee. Taidanpa siis tästä lähteä tutkailemaan puutarhasivustoja ja lukemaan mitä kaikkea sitä tässä vaiheessa kevättä pitikään puutarhassa tehdä.

Täyttä tajunnanvirtaa

Viikot ovat kuluneet arkisen letkeissä merkeissä. Välillä päivät täyttyvät autolla ajosta ja kyläilyistä, välillä taas olla möllötetään kotona monta päivää putkeen. Tykkään olla kotona. Olin jo pienenä aikamoinen kotikissa ja joskus ystävät ja vanhemmat ihmettelivätkin miten voin viihtyä tuntitolkulla yksikseni huoneessani. Oma aika vaan on ollut aina minulle tosi tärkeä asia.

Nykyään, neljän suht pienen lapsen äitinä, oma aika on usein kortilla. Yritän sitten nipistää sitä vähän illasta tai esikoisen kasin kouluaamuina jo aamusta. Välillä mies ottaa lapset mukaansa ja lähtee illaksi anopin luokse ja minä saan vähän hengähtää kotona. Silloin yleensä rojahdan sohvalle telkkarin eteen neulomaan. Joskus tosin innostun siivoamaankin, koska siivoaminen on aika terapeuttista silloin kun sen saa tehdä rauhassa ja oman työnsä tuloksen ehtii jopa näkemään ja siitä nauttimaan ennen kuin nuo pienimmät sotkupekat ennättävät levittää tavarat uudelleen ympäriinsä.

Ystävältä saatu, erittäin huonolla hoidolla ollut kukka, päätti yllättää minut kukkimalla uudelleen. Tämä on suoranainen ihme!

Tänään olen yrittänyt vähän siivoilla. Vaihdoin uudet, puhtaat petivaatteet sänkyyn ja keitin kymmenen litraa kaalikeittoa. Kohta lähdetään äidille ja vien samalla kaalikeittoa mennessäni. Taisin nimittäin vähän ylireagoida tuon määrän kanssa. Nyt ainakin tietää, mitä meidän talossa syödään koko viikonloppu :) .

Oikein mukavaa viikonloppua kaikille blogini lukijoille!

Nuoresta se on vitsa väännettävä

Remontti vaan jatkuu ja jatkuu. Ollaan saatu seiniin puuttuvat levyt ja ne on pohjamaalattu. Lämpöpatteri on saanut uuden maalin pintaansa ja lattialaminaatit on naputeltu paikoilleen. Myös uusi ovi on kunnolla paikoillaan ja kahvat ja lukot on asennettu.

Seuraavaksi pitäisi kai aloittaa katon koristelevyjen asentaminen tai tapetointi. En oikein tiedä kumpi olisi järkevämpi tehdä ensin. Ei sillä.. Ei meillä vielä edes ole tapetteja tai koristelevyjä, mutta sen verran tiedetään, että seiniin tulee valkoiset yksinkertaiset tapetit sekä sille seinälle, jota vasten sänky tulee, laitetaan luultavimmin musta Eco Mix Metallic -tapetti, joka on hiukan kimaltelevaa. Tulee makkariin sopivasti bling blingiä ;) .

Osaltaan remonttia hidastaa myös tuo kuvissa touhuileva neiti 1v4kk, joka tykkää olla avuksi. Se kantaa vasaraa ja rullamittaa, piirtelee lyijykynällä laminaattiin ja siivoaa minkä kerkeää. Ihan mukavaahan se on, että toinen on kiinnostunut ja pääsee jo pienestä mukaan remonttihommiin, mutta täytyy myöntää että kyllä sitä oikeastaan olisi mukavampi rempata ilman noin nuoria apulaisia.

Eevi on yhtä innokas myös siivoamaan. Joka päivä se avustaa tiskikoneen tyhjäyksessä, pyykin ripustamisessa ja imuroimisessa ja pölyjäkin pyyhkii ahkeraan. Se ei oikeastaan kamalasti leiki, vaan tykkää enemmän kotihommista. Toivottavasti innostus siivoukseen ja remppaan säilyy myös vuosien kuluessa. Siitä minulla on omat epäilykseni ;) .

Katsotaan mihin pisteeseen remppa on edennyt seuraavaan postaukseen mennessä.

Nappisilmä

Kuopus juuri heränneenä

Niin se hiihtoloma oli ja meni ja tämä ensimmäinen kouluviikkokin loman jälkeen meni ennen kuin sitä kunnolla edes huomasi.
Keli on aika surkea, kun joka puolella on loskaa ja kuraa, mutta sehän on kevään merkki se. Odotan kovasti sitä, että loputkin lumet sulaa pois ja voi mennä ulos ilman, että kaikki vaatteet ja kengät on märkänä. Varsinkin koululaisilla on ollut ongelmana, että aina jostakin lumpsahtaa vettä kengän sisään tai polvet on märkänä kun ulkohousut eivät pidä vettä. Nuhaakin on taas ollut, mutta onneksi mitään kuumetautia ei ole ilmaantunut.

Neljäveellä oli tiistaina neuvolalääkäri ja kaikki oli hyvin. Kyselin mitä mieltä lääkäri on tytön nuhasta, kun nenä tahtoo olla tukossa vähän väliä ja huomasin että flunssat lisääntyivät kun meille hankittiin hamsteri. Lääkärin mielestä ei ole kuitenkaan allergista nuhaa, vaan ihan vaan tätä flunssaa mitä nyt joka puolella pyörii. Ajattelin kuitenkin seurailla tilannetta, koska myös 7-vee on alkanut valitella nuhaa ja silmien kutinaa sen jälkeen kun hamsteri tuli meille. Harmittaa kovasti, jos joudutaan siitä luopumaan, mutta katsotaan nyt ainakin tämän pahimman flunssakevään yli.

Ihanaa, kun kuopus ja neljävee leikkii jo välillä yhdessä :)

Mukavaa, kun on taas perjantai eikä huomenna tarvitse herätä laittamaan tyttöjä kouluun. Rakastan kiireettömiä aamuja joten varsinkin esikoisen kahdeksan aamut tahtoo olla minulle tuskaa. Onneksi niitä on vain kaksi viikossa.

Nyt laitan kuopuksen päiväunille. Neljävee ei niitä suostu enää nukkumaan ellei sitten nukahda vahingossa lastenohjelmien ääreen tai autoon.

Sitä tavallista arkea

Mua on heti alusta asti mietityttänyt tämä blogi. Se, että mitä kaikkea täällä kerron ja mitä en. Mihin tämä blogi painottuu jne. Sen takia varmaan koko bloggaaminen on tuntunut aina olevan kovan työn takana, kun en ole ihan tiennyt mitä tänne kirjoittaisin.

Nyt päädyin sellaiseen ratkaisuun, että olkoon tämä ihan tavallinen nettipäiväkirja. Kerron täällä meidän päivistä, mutta yritän varoa paljastamasta liikaa.

Viime yö ei ollut mitenkään maailman paras. Kaksi pienintä neitiä herätteli vuorotellen ja herätys oli jo aamuseiskalta, joka on minulle aivan liian aikaisin. Olen aina ollut illanvirkku ja aamuntorkku.

Herätyskellon soitua olin kuin kiukkuinen ampiainen, mutta onneksi mieli piristyi kun pääsi kunnolla vauhtiin. Kyllähän se niin on, että mitä aiemmin herää, sen parempi päivä sitten loppujen lopuksi tulee. Nytkin kello on vasta puoli 11 ja olen jo ehtinyt viemään isot tytöt kouluun, käymään äidin luona kahvilla ja ulkoilemaan pienten tyttöjen kanssa. Nyt kuopus jo vetelee ekoja päikkäreitä ja minä suunnittelen alkavani siivoamaan.

Pihalla on aivan mielettömän kaunis ilma. Aurinko paistaa eikä pakkasta ole yhtään liikaa. Nyt olisi hyvä päivä viedä matot ulos tuulettumaan. Meillä vaan on sen verran painavia mattoja, että ehkäpä siirrän niiden ulkoilutuksen viikonloppuun jolloin mies on kotona auttamassa.

Pitäisi vähän suunnitella makuuhuoneen remonttiakin. Suunnitelmissa olisi vaihtaa lattiaan laminaatti ja seiniin tapetit. Pari seinälevyäkin täytyy uusia. Olen tässä yrittänyt miettiä millainen tapetti olisi kiva. Tykkään vaaleasta, mutta en ehkä halua kuitenkaan koko huonetta tapetoida pelkällä valkoisella. Erilaiset koivutapetit kutkuttelee, vaikka onkohan ne jo aivan sou lääst siison? Minä nyt en muutenkaan ole mikään trendien perässä juoksentelija, vaan meillä sisustetaan sellaisella, mistä itse tykätään. Sehän se on tärkeintä, että itse täällä viihdytään.

Nyt taidan kuiten nousta ja laittaa jotakin syötävää. Maha jo kurnii ja pitäisi löytää energiaa siivoushommiinkin.

Ostoksia

Onpas aikaa kulunut enkä ole saanut tänne mitään kirjoitettua. Runosuoni taitaa olla tukossa eikä kamerakaan ole ollut erikoisemmin käytössä. Pari vuotta sitten haaveilin valtavasti omasta järkkäristä ja sen sain. Nyt haaveilen pienestä, hyvästä pokkarista järkkärin rinnalle. Sellaista, joka on helppo ottaa mukaan joka paikkaan. Järkkäriä ei tule ihan joka reissulle otettua, joten tätäkin postausta koristaa muutama puhelimella otettu Instagram-räpsy.

Meidän melkein neljävee ei olekaan enää MELKEIN neljävee. Keskiviikkona tuli ne neljä vuotta täyteen ja huomenna juhlitaan sukulaisten kanssa synttäreitä. Me annettiin Empalle lahja jo synttäripäivänä ja kovin tykätty se olikin. Emppa sai paketin, jossa oli poliisin tykötarpeet. Liivi, virkamerkki, kypärä, käsiraudat, pamppu, ase ja pilli. Lisäksi ostin myös kuulakärkikynän ja kuittivihkon, johon tyttö saa kirjoitella sakkolappuja. Niitä meillä onkin jaettu viime päivinä ties mistä syystä. Suklaan hallussapidosta ja sisäilman vaarantamisesta nyt ainakin ;) .

Vähän mietitytti tuo lahja, koska olen aina sanonut, että en halua ostaa lapsilleni leikkiaseita. Opiskeluaikaisen ystäväni kuolema kouluammuskelussa vain vahvisti tuota mielipidettä, mutta nyt sitten menin ja pyörsin päätökseni. Ehtona aseella ja pampulla leikkimiselle on kuitenkin se, ettei niillä osoteta ihmistä tai eläintä.

Sitten vielä sen verran viimeaikaisista ostoksista, että tein elämäni ensimmäisen tilauksen POMPdeLUXille enkä ole katunut. Noista tuli ihan tyttöjen lempivaatteet. Ainoastaan esikoinen ei löytänyt valikoimista mitään sopivaa, mutta nythän mallisto on käsittääkseni vaihtumassa, joten ehkä uudesta mallistosta löytyy jotain.

Tämä ei sitten ollut maksettu mainos, vaan ihan vaan oma mielipide :) .