Minähän olen viime aikoina vihkiytynyt pikkupoikien sielunelämään, joka kylläkin on itselleni ikuisiksi ajoiksi salaisuudeksi jäävä. Ei se mitään, yhden tapauksen perusteella tiedän, että raketit ovat kova sana, ylipäänsä kaikki liikkuva, ja teinpä siis tällaisen pienen raketin piakkoin 1-vuotiaan kummipoikani ajeltavaksi. Äitinsä toivoi pojalle synttärilahjaksi kalsareita ja ne tuntuivat niin leimeiltä, että piti vähän kalsonkien lisäksi panostaa.
Psiuuh! Meno on niin äkäinen, että punaiset leiskat käyvät raketin peräpäästä ja tähdet vaan sinkoilevat. Raketin sisällä on kissan kaulapannasta irronnut kulkunen.
Mustakuvioinen kangas Amy Butlerin Lark-kokoelman puuvillaa, kääntöpuolen tähti Michas Stoffeckeltä samoin kuin nauha. Sisällä vanua.
Niin minä viikonloppuna nurisin, että koneita ei ole ja kaikki on ankeaa mutta pääsinpä yllättämään tällä menopelillä, pah! Yritän pitäytyä itselleni annetussa lupauksessa, etten keksisi tuunata itse jotain ihan pikkasta jouluksi yhtään kellekään. Kyllä olisi siitä harmonia kaukana, sen sanon. Ei helkkyisi eikä välkkyisi. Pidetään tää tässä kulkusessa.
