Kierrättämisen haasteista, ja mitä siihen liittyy

Suuressa Lukijapaneelissani (toistaiseksi yksi vastaaja) ehdotettiin kierrätysaiheisia kirjoituksia, ja sopivasti mulla onkin aiheeseen liittyen avauduttavaa.

Onpa siinä jo riittävästi, kun elää päänsisäisessä halujen kakofoniassa ja yrittää sitten selvittää itselleen, mikä on tarpeellista ja mikä ei. Vaikka kuinka olisi ekoa tai Ökoa, samanlaista halujen tyydytystä hankkiminen noin yleensä on.

Oikeastaan omien kamojen lajittelussa kirpparia varten selkenee erityisen tuskallisesti omien hankintojen turhuus. Mietin, minkä verran olen mihinkin vaateostokseen aikoinani käyttänyt ja kuinka paljon saan niistä, jos myyn eteenpäin. JOS KUKAAN OSTAA. Maailma on sillä tavoin perverssi paikka, että ostetaan sitä sun tätä, jonka laatu ei kestä, ja uuden saa kuitenkin paljon halvemmalla. Saati jos korjata pitää.

Ja mulle ei oikeastaan nykyisin enää sovi käytettyjen vaatteiden ostaminen, koska tuolloin hankin määrällisesti enemmän enkä laadullisesti sitä mitä tarvitsisin, eli toisin sanoen oikeastaan vain tyydytän haluviettiäni ja lisään romun/kaman/lumppujen määrää asunnossani.

Olen jo pidemmän aikaa hautonut mielessäni pitkäaikaista projektia (kunhan alan lähennellä entisiä mittojani raskausrupeaman jälkeen), eli 10 vaatekappaleen hankintaa. Naisten mediassa puhutaan usein 10 vaatekappaleesta, jotka jokaisella naisella tulisi olla (tai siis "tulisi olla"). Ajattelin hankkia nämä 10 vaatekappaletta ja hankkia ne todella laadukkaina. Siis joskus. Ja kun jotain tuossa katselin, niin aika monia hyviä mulla onkin.

Olen laittanut lastenvaatteita huutikseen myyntiin ja tarkoituksena on mahdollisesti laittaa kirppispöytä kohta, mikä on raivostuttavaa, koska joutuu maksamaan viikkovuokraa ja tuloksena on todennäköisesti lähinnä pöllittyjen vaatteiden häviö.

Astiakauppaa olen tehnyt jo yli kuukauden päivät ja vaikka jotain on mennyt kaupaksikin, ketuttaa kaikki ne itkijät, joiden mielestä tuotteella ei saisi olla mitään hintaa, koska kaikki pitäisi niin halvalla saada, jos se on _käytettyä_ (ja maagisestihan tuote muuttuu käytetyksi, kun se lähtee kaupasta). Mutta ilmaiseksi en ole myynyt, jotta saisin korvattua astiastoa toisella (joita taas ei tunnu olevan myynnissä käytettynä...).

Jos ei ole luonteeltaan minimalisti, en oikein tiedä, miten tavaramäärää saisi kohtuullistettua järkevästi. Siis niin, ettei sitä nakkaa kaatopaikalle ja jopa niin, että saa jotain takaisinkin. Eteenpäin myyminen eli sopivan ostajan löytäminen on melko vaivalloista! Nyt olen käymässä kiinni vaatekaappiini (saa tulla katsomaan) ja sen jälkeen vilkaisen, irtoaisiko keittiöstä jotain kiertoon laitettavaa. Mutta aina on muistettava myös tämä: ei ole mikään enkeliteko hankkia uutta, KUNHAN kierrättää. Hankittuun tavaraan on paras olla aivan rakastunut, niin luopua ei tarvitse.

Siirtyminen sisähommiin

Pitää vielä omana päivityksenään huomauttaa, että armas lukijani, en ole jättänyt sinua. Päinvastoin, aion tehdä blogistani entistä ehomman ja lisätä kirjoituksiini ja kuviini tägejä, jotta löydät itseäsi kiinnostavat aiheet!

Senkin voin kertoa, että puuhastelu ei taatusti lopu, onhan se minulle keino hallita pään sisäistä kaaosta ja anarkiaa. Olen siirtynyt hetkellisen huutisaddiktioni jälkeen sisäpuuhiin ja päivityksiä on luvassa... :)

Elämän tarkoituksesta

No niin, nyt siirrytään perimmäisten kysymysten äärelle eli samalla myös blogini aihepiiriin, heh.

Jos riisutaan elämä kaikesta välttämättömästä, eli riittävästä rahan/muun vaihdantavälineen hankinnasta (käytännössä useimmiten työstä) sekä ravinnosta ja unesta, jos siis pohditaan ihmisen vapaa-aikaa eli täyttä vapaaehtoisuutta, millaista ajankäyttöä tuosta merkittävimmästä ajasta löytyy?

Tavallaanhan sitä on olemassa vapaa-aikaansa varten, jolloin voi toteuttaa itseään ja omia tarpeitaan. Jos nyt ei lähdetä pohdiskelemaan, että olemme täällä lisääntyäksemme tai tahdottomasti osa ravintoketjua. Jos lähdemme liikkeelle itsestämme ja minuudestamme.

Nämä ovat osaltani vielä aivan raakoja, eivät vielä puolikypsiäkään ajatuksia, mutta sopivat hyvin elämäntilanteeseeni: kuinka aika tulisi käyttää, jotta elämän nautinnot ja omat tarpeeni olisi maksimoitu? Olisi hurjan mielenkiintoista kuulla, mitä muut ajattelevat mieluisimmaksi vapaa-ajan käytöksi. Löytyykö suuria kunnianhimoja ja unelmia, jotka lakastuvat liiallisen tv:n katselun tai feispuukin töllötyksen alle? Kuinka paljon elämässä on sijaistoimintoja, ja sitten toisaalta, kuinka raa'asti omaa ajankäyttöään saa miettiä? Liian riisutuksi se muuttunee, jos pohtii tuhlanneensa aikaansa, jos ei ollutkaan vaikka niin kivaa jossain kuin olisi pitänyt olla. Jotain rajanvetoa siihenkin voi tehdä. Ei ole pakko elämässään katsella ikäviä ihmisiä.

Mun on vielä hieman hankala eritellä todellisia haaveitani ja unelmiani, mutta joitakin viimeaikaisia sijaistoimintoja tulee tässä: huuto.net, Facebook, vaatekaapin viikkailu. Ei taida paljoa yllättää. Sen sijaan ihan aitoa nautintoa saan Taran monta elämää -sarjasta sekä Mad Menistä, jonka ykköskausi on kesken. Mietin itsekin, mitä haluan tällä horinallani sanoa. Palaan asiaan...(Tai ehkäpä joku tavoittaakin tästä jonkin langanpätkän? Elämämme ei ole täysin ohjelmoitua vaan teemme usein hyödyttömiä tai vasta myöhemmin oivalliseksi osoittautuneita ratkaisuja, mutta milloin turhaudumme sijaistoiminnoiksi kokemastamme, milloin taas koemme menevämme jonnekin, löytäneemme suunnan...?)

Huutamisen haasteista

Mulla on ollut jokin ihme mania päällä. Tää nyt liittyy lastenvaatteisiin, mutta voisi olla mitä tahansa muutakin materiaa.

Mulla ei ole tapana hankkia uutena lastenvaatteita, joten hamstrailen käytettyjä kirpputoreilta ja huuto.netistä. Tässä viime viikkoina muhun on iskenyt jonkinmoinen täydennyshulluus ja olen halunnut saada lapsille setit kuosiin, siis riittävästi monenlaista kampetta ja rompetta.

Se vaan, että tulin huutaneeksi puolivahingossa kaksi hillitöntä paketillista vaatetta tytölle, toinen aivan huippulaatuinen ja toisenkin pitäisi olla, mutta sitä vielä odotellaan...ja sitten tuntui siltä, että pitää tasapainottaa pojan kaapin antimia, joten olen metsästänyt täydennyksiä jopa siten, että tutut ovat luvanneet ommella, heh.

Olen havainnut huuto.netissä erilaisia taktiikoita. Rakas lukijani, jakaisitko omasi? Oon hoksannut muun muassa korotusautomaatin hyödyllisyyden suosituissa huudoissa. Jos mitään haisua on siitä, että jotakuta muuta kiinnostaa sama pläjäys, mitä itse väijyy, pitää olla haukkana huudon viime sekunteihin asti. Yks huuto meni ohi, kun toinen ehti ohi 24 sekuntia ennen huudon loppumista. Onneksi, tosin. Ei olis nyt tarvettakaan...

Kannattaa myös tarkkaan miettiä, paljonko on itse valmis maksamaan, ja sitten laittaa summa suoraan korotusautomaattiin. Summa ei tule maksettavaksi kuin siihen asti, mitä kilpahuutaja on huutanut.

On kyllä maailman perse, että olen notkunut näinkin paljon huutiksessa. Mun pitää keksiä uutta sisältöä elämälleni! Mun käsityöhaasteeseen osallistumiseni on jotenkin pelottavaa enkä oo päässyt rauhassa askartelukauppoihin, joten ehkä mietin kutomista...Jotain kutomismalleja voiskin tässä kattoa. Huonona puolena vaan se, että mun hermoja alkaa heti kiristää kudontaohjeet. Mutta mikäpäs mukavampaa talviaikaan...Syksy tuloo, oletko valmis?

Kasvikylvöjä

Olen jo helmikuun ajan selaillut maanisesti puutarhakirjoja ja -lehtiä, aivan kuin ehtisinkin ensi kesänä jotain tekemään. Muistan sen joka kesältä: kasvukauden ajan laukkaa palstalla ja pihahommissa niin, että hommiin melkein nääntyy. Syksyllä jää mielellään sapatille. Samaan rumbaan ryhtyy taas heti alkuvuodesta.

Olen tänä keväänä optimistinen taimien kasvatuksessa, sillä mulla on luottamusta Nelson Gardenin Pluggboxiin. Omani hankin K-Raudasta, mutta Kärkkäisellä näkyi olevan vielä edullisempaa. Ainoastaan aikainen kylvö mietityttää, koska punakosmoskukat ja elämänlangat ovat jo itäneet ja kosmoskukat näyttävät hyvin hentoisilta, mutta osa taas itää niin hitaasti, että ajoitus on varmaan aivan sopiva.

Tämänvuotiset kokeilut sisältävät Kristuksen kärsimyskukan idätystä sisätiloihin, viimevuotista siemenhankintaa kelloköynnöstä (valkokukkaista "Albaa") ja mustasilmäsusannaa. Huhtikuussa aion kokeilla vielä ainakin tuoksuhernettä. Muutakin pientä on mukana kasvamassa.

Kekkilän kotisivut saa mut jostain syystä hurmostilaan. Myyvät kananpaskaa ja saavat sen niin nokkelasti tuotteistettua?! Viime keväänä istutin taloyhtiön pihaan Kekkilän Punainen hehku -penkin mukaelman ja rakastuin punahattuihin, jotka kukkivat kauan ja joissa perhoset viihtyivät. Syksyllä viereisen tietyön myötä kaupungin työkone ajoi penkin reunan paskaksi, mutta toivon, etteivät menetykset ole suuret. Joka tapauksessa perhosiin ja punahattuihin ihastumisen takia olen tälle kesälle haaveillut tällaisesta viljelylaatikkototeutuksesta, jonka nimi on Puutarhan omat teet. Löytyy täältä. Osa siemenistä on hankittu, joten pitänee tosissaan miettiä jotain sovellusta siis...

Ikkunalaudalla kasvaa muuten myös mustanmerenruusua (ei ole vielä itänyt) ja korianteria. Korianteri on viime vuodelta, kun tilasin Hyötykasviyhdistykseltä valmiin istutusmaton. Pikku ikkunalautakokeilut kiinnostavat aina, joten sopii laittaa vinkkejä tulemaan!

Muista puuhasteluista: näköjään käyn jotain taistelua kodinkoneiden kanssa. Myin huuto.netissä vanhan pakastimen, joka ei sitten jaksanutkaan lähteä käyntiin. Tiskikone levisi ja lähti eilen viimeiselle matkalleen kaatopaikalle. Nyt sitten tiskataan käsin, voi rutto! Olen käynyt keittiön kaappeja läpi ja sain eilen siivottua kuiva-ainekaapin. Oranssit ja vihreät purnukat piristävät, laitan myöhemmin puhelimelta kuvan, jos osaan.