L niin kuin liekki

Joskus pelkkä liekki ei riitä, vaan siitä syntyy valtava roihu. Katkeruuden palo, jota ei saada hallintaan edes vuoden kuluttua.

Hei,

olen saanut tietää sinun ja mieheni suhteesta. Toivon sen olleen kahden perheen rikkomisen arvoista. Saatat ihmetellä, mitä tarkoitan kahdella perheellä? Jos vilkaiset ketkä muut viestini vastaanottavat, se selviää sinulle kyllä. Vastaanottajina ovat itsesi lisäksi sekä miehesi että molemmat lapsesi.

Haluaisin sinun katsovan peilin edessä syvälle silmiisi. Miltä tuntuu olla pettäjä? Miltä tuntuu olla nainen, joka rikkoo perheitä? Oletko mielestäsi hyvä äiti ja vaimo? Jos voisit valita nyt uudelleen, valitsisitko juuri minun mieheni? Miehen, jolla on - tarkoitan oli - vittumainen eukko ja pienet lapset.

Toivotan sinulle onnea matkaan, kun miehesi ja teini-ikäiset lapsesi tulevat tänä iltana kotiin. He ovat varmasti onnellisia saatuaan minulta näin mukavan viestin. He kunnioittavat sinua varmasti todella paljon saatuaan viestini.

Vielä yksi juttu. Vietin tänään mukavan lounastauon miehesi kanssa. Järjestin itseni vahingossa samaan pöytään hänen kanssaan työpaikan ravintolassa. Todella mukava mies sinulla. Voisin jopa harkita pientä leikkiä miehesi kanssa. Leikkiä, jossa ei ole mitään tunteita, ei rakkautta - vain hetki aivotonta hauskanpitoa. Emmehän haluaisi satuttaa ketään ja uskoisimme vakaasti, että kukaan ei koskaan saa tietää. Suhde olisi samanlainen kuin sinulla ja miehelläni, koska sellainen suhteenne mieheni mukaan oli hänen rukoillessaan anteeksiantoa ja vannoessaan ikuista rakkautta minulle.

Hyvää jatkoa ja mukavaa loppuelämää.

Ystävällisin terveisin,

Onnellinen elämässä

Toivoisin, että viestin kirjoittanut elämässään onnellinen nainen pääsisi eroon katkeruuden ja vihan liekistä. Että liekki sammuisi edes kädenlämpöiseksi. Sen on täytynyt olla todella polttava, koska on katsonut hyväksyttäväksi sotkea aikuisten keittämään soppaan myös toisen naisen lapset. Ei, en hyväksy.

***

Kirjoitus on osa Tarina päivässä -haasteen antamia päivittäisiä aiheita. Haasteen ajatuksena on antaa päivittäin sana tai lause, jonka ympärille halukkaat voivat sitoa oman tarinansa. Osallistua saa kuka tahansa, joka lupaa, ettei ota haasteeseen osallistumisesta päänsärkyä tai hanki sen vuoksi vatsahaavaa. Osallistumisen pitää olla ennen kaikkea mielekästä, hauskaa ja vapaaehtoista. Tutustu ajatukseen tarkemmin linkin takaa.

S niin kuin sitä saa mitä tilaa

Pakollinen hakusanoilla itsensä viihdyttäminen suoritettu pitkästä aikaa taas. Usein on pakko antaa hakijoille se, mitä tilaavatkin.

hulluja avioehtosopimuksia

Hulluja avioehtosopimuksia ei ole olemassa. Hullua on ainoastaan jättää avioehtosopimus tekemättä. Tai mistä mä tiedän, vaikka avioehtosopimuksiin kirjattaisiin myös jotain päättömyyksiä. Sen mä kuitenkin tiedän, että mitä tarkemmin asioista on sovittu, sitä vähemmän tarvitsee käyttää aikaa omaisuudesta riitelemiseen. Siis kun kaikkihan ei voi mennä mun kanssa naimisiin enkä mä kaikkien. Mähän en jaksa tapella omaisuudesta, kunhan saan luotsattua itseni ulos täysissä sielun ja ruumiin voimissa, niin muuten vieköön vaikka tuhkatkin pesästä. Köyhänä on muuten helppo huudella...

investointipankkiiri vitsi

No ei niitä täällä ole, enkä nyt puhu investointipankkiireista. Kuka nyt oikeasti edes vitsailisi heistä, koska nehän muuttavat helpolla vaikka kuolleen aasin rahaksi?

Oletteko esimerkiksi koskaan kuulleet tarinaa Chuckista, joka muutti Texasiin ja osti maanviljelijältä sadalla dollarilla aasin. Maanviljelijä lupasi toimittaa aasin Chuckille seuraavana päivänä, mutta joutuikin kertomaan huonoja uutisia, sillä aasi oli yön aikana kuollut. Koska maanviljelijä oli jo tuhlannut saamansa maksun, Chuck pyysi toimittamaan kuolleen aasin. Hänen tarkoituksenaan oli järjestää arpaijaiset. Maanviljelijä pyöritteli epäuskoisena silmiään kuullessaan suunnitelmasta, mutta toimitti kuolleen aasin. Kuukautta myöhemmin he tapasivat sattumalta ja maanviljelijä kysyi, mitä kuolleelle aasille oikeasti tapahtui. Chuck kertoi järjestäneensä arpajaiset, myyneensä 500 arpaa kahden dollarin kappalehintaan ja tehneensä 998 dollarin voiton. 2 dollaria hän oli joutunut palauttamaan arpajaisten voittajalle, joka valitti voittonsa olevan kuollut. Huhun mukaan Chuck työskentelee nykyään Goldman Sachsilla.

sanonta huutaa kuin

...huutaa kuin hinaaja

...huutaa kuin mummo uunissa

...huutaa kuin villipeto

...huutaa kuin riivattu

...huutaa kuin vähäjärkinen

...huutaa kuin vietävä

...huutaa kuin sumutorvi

...huutaa kuin hyeena

Joks riittää? Jos multa kysyttäisiin, niin kieli elävöityisi, kun korvattaisiin viimeinen määritelmä omalla huutoa parhaiten kuvaavimmalla termillä. Mutta sittenhän ne ei ole vielä sanontoja. Haittaakse?

tontut laulavat

Ainakin Toljanteri laulaa. Ja Hilda on kuten tosi moni nainen tähän aikaan vuodesta.

O niin kuin olemattomat salaisuuteni

Eikö olekin niin, että kolmesta puolittain lupauksesta tulee yksi kokonainen lupaus, joka on pidettävä? Puolittain lupauksina olen luvannut hautautua arkistojen kätköihin tekemään sukututkimusta, kunhan opinnot on saatu päätökseen. Lupasin melkein myös kirjoittaa Usein kysytyt kysymykset -listan tulostettuna A4-arkille valmiine vastauksineen tyhmiä kysymyksiä varten. Vai mitä mieltä olette siitä, että törmää puolituttuun kaupan maitohyllyn luona ja se aloittaa keskustelun innokkaasti sanomalla "Mitä sä täällä teet?". Vain kohteliaisuussyyt estävät vastaamasta, kuten ajatusta nopeampi suu haluaisi. Kun siis eilen menin luostariin, minulla oli täysi syy olettaa sen olevan jälleen kerran ansa ja Peppone saisi minut aloittamaan kirjan raparperien talvenaikaisesta sielunelämästä. Helpotus oli suuri, kun lupasinkin puolittain vain kirjoittaa kuusitoista paljastusta itsestäni. En vain oikein tiedä, että mistä ihmeestä raapaisen ne 16 salaisuutta, joista ette muka jo tiedä, koska jotkut teistä ihanista on kulkeneet mukana jo vuosia. Eikä minulla sitä paitsi edes ole mitään synkkiä salaisuuksia, koska ahdistuisin ihan liikaa sellaisten pimittämisestä.

1. Ikä: 35. Tammikuussa pyörähtää uusi lukema.
2. Horoskooppi: Vesimies
3. Tarot: henkilökohtaisen korttini numero on 11.
4. Pituus: Ilman korkokenkiäni alle 170 cm
5. Siviilisääty: Uusioneiti ja onnellinen siitä.
6. Koulutus: Ylioppinut-vartija-järjestyksenvalvoja-parturi-kampaaja-meikkaaja. Vuoden päästä listaan lisätään myös sähköisen liiketoiminnan ja yrittäjyyden tradenomi. Sairaanhoitajaa minusta ei tullut, vaikka yritin sellaiseksi vuoden päivät opiskella. 
7. Kotini pinta-ala on noin 60 m2. Pinta-alaa kanssani asuttaa tyttäreni ja kaksi kissaa, jotka tottelevat nimiä Tiuku (kuvassa vasemmalla) ja Vili. Kissat ovat vailla hyvää uutta rakastavaa kotia, koska allergia ja hengenahdistus.
8. Olen syntynyt ja kasvanut 18 ensimmäistä vuottani kaksikielisessä kaupungissa, jossa yli 60 prosenttia väestöstä puhuu äidinkielenään ruotsia. 
9. Numerologian mukaan karman lukuni on 11, pyrkimyksen lukuni on 1, vaikutelman lukuni 7 ja minuuden lukuni 8. (Jos joku tietää, mitä ne tarkoittaa saa kertoa mullekin.)
10. Minua alkaa nyt ärsyttää, koska tämä ei tunnu loppuvan koskaan. Eikä mulla hei oikeasti ole salaisuuksia.
11. Blogger ei ole yhteistyökykyinen kanssani eikä suostu vaihtamaan enää edes fonttityyppiä uusimman sisustuksen jäljiltä, joten jos teidänkin silmänne menevät ristiin kommentteja lukiessa, niin olkaatten hyvät ja painakaa ctrl ja + yhtäaikaa, niin monesti, että silmät oikenevat. Minulle riittää yksi kerta, joten en mene optikolle.
12. Olen joskus leiponut pullia lisäten sopivasti risiiniöljyä kostoksi yöllisestä puhelusta.
13. Viimeinen maitohampaani lähti 16-vuotiaana paikallisen huoltoaseman kahvilassa.
14. Eikö tämä nyt muka vieläkään lopu. Olisi pitänyt ottaa edes parempi asento kirjoittamaan aloittaessa.
15. Jos/kun puhun unissani, älä sekaannu siihen. Ei mulla sulle ole asiaa.
16. Hah, viimeistä viedään. Et varmasti jaksanut edes lukea tänne asti. Jos kaikki menee, kuten elokuvissa ja Strömsössä ja kaikissa muissa maailman onnellisimmissa paikoissa, minusta tulee mummo ensi heinäkuussa. Vajaan kuukauden päästä pääsen tirkistelemään uutta tulokasta ultraan. Nyt ne peukut ja isovarpaat pystyyn, että kaikki menee onnellisesti ja hyvin.

Huh! Mä lähden kaffelle!

Nämä kaksoset kaipaisi uutta kotia. Isänpäivänä täyttivät jo 5 vuotta, mikä tarkoittaa, että keuhkoni ovat eläneet heidän kanssaan noin 3 vuotta liian kauan.

K niin kuin katumus

Suomi24:lla pohditaan nyt sitä, voiko ystävällisyyttä katua. Koko juttu on saanut alkunsa Positiivareiden ajatusten aamiaisesta, jossa on tällä kertaa sanottu seuraavasti:

Saatat katua, että olet avannut suusi. Tai sitä, että olet jäänyt tai lähtenyt, voittanut tai hävinnyt, tai heittänyt hukkaan niin paljon. Elämän varrella huomaat kuitenkin, ettei sinun koskaan tarvitse katua olleesi ystävällinen.

Aloittaja kertoo katuneensa sitä, että otti tuttavan luokseen asumaan tilapäisesti ja koska tuttava ei ollut osannut arvostaa elettä aloittajan toivomalla tavalla, niin häntä kaduttaa, että koskaan edes tarjosi apuaan. Toisin sanoen hän odotti varmaan saavansa kultaa ja kunniaa, mutta saikin vain tyytymätöntä nurinaa ja seläntakana haukkumista. Omien sanojensa mukaan, hän auttoi turhaan. Ymmärrän tuskan, mutta...

Tästä paljastuu raadollisesti se fakta, että ihmiset harvoin tekevät hyviä tekoja ja ovat ystävällisiä toisille puhtaasta auttamisenhalusta ja hyväsydämisyydestä. Taustalla on aina jokin itsekäs motiivi. Joillekin riittää se, että voi itse mielessään nostaa itseään ylöspäin, koska teki hyvän teon. Toiset kaipaavat vuolaita kiitoksia. Kolmannet vastapalveluksia. Ihmiset ovat itsekkäitä oman edun tavoittelijoita ja jos odotettu hyöty jää saamatta koemme, että meitä on käytetty hyväksi ja katkeroidumme. Katkeroituminen johtaa usein hyvityksen hakemiseen tavalla tai toisella. Ehkä keskustelun avauksen tehnyt henkilö sai hyvityksensä kirjoittamalla asiasta keskustelupalstalle. Ehkä hän tarvitsi vahvistusta sille, että oli tehnyt oikein ja että on myös oikein tuntea katumusta, pettymystä ja vihaa häntä väärin kohdellutta tuttavaa kohtaan. Tietenkin jokaisella on oikeus tunteisiinsa eikä kukaan niitä voi kieltää, mutta jos kovin pitkäksi aikaa jää makoilemaan niihin huonoihin fiiliksiin ei aiheuta pahaa oloa muuta kuin itselleen.

Olen tämän keskustelun myötä käynyt elämääni läpi ja yrittänyt suurennuslasin avulla etsiä tilanteita, joissa olisin katunut sitä, että olen auttanut jotain avuntarvitsijaa. Joko en ole auttanut ketään tai sitten kaikki ovat osanneet olla kiitollisia saamastaan avusta, koska en vain pysty löytämään tilannetta, jossa olisin avuliaisuuttani joutunut katumaan. Tai sitten olisin kuitenkin katunut enemmän sitä, että en olisi auttanut. Vai voisiko sittenkin olla niin, että ystävällisyyttä ei vaan tarvitse katua. Tilanteita, joissa olen hetkellisesti katunut omaa sinisilmäisyyttäni, pystyn kyllä löytämään, mutta se ei ole sama asia. Ehkä katumista ei vaan ole tehty mua varten, koska olen iloinen siitä, että jaksan pohjimmiltani aina luottaa ja uskoa ihmisten hyvyyteen. Tai ainakin siihen amerikkalaiseen malliin yksilöön sidotusti kunnes toisin todistetaan.

Mitä asioita sinä kadut? Onko ystävällisyys yksi katumuksen aiheistasi?

T niin kuin turvallisuus

Viikon keskustelupalstalöytö on ihmettelevän sinkun käsialaa. Hän pohdiskelee, miksi miehet tuntuvat valitsevan kumppanin turvallisuuden perusteella. Turvallisuuden tunnetta hänen mielestään lisää se, että tyttöystävä on tavallisen näköinen, persoonaton ja jopa epäseksuaalinen, jonka hän epäilee myös pihtaavan pitkiä aikoja. Ei noussut kiukku, nousi tavallisen persoonattoman tytön kikatus.

Lahjomaton rivien välistä lukijani sanoo, että sinkku on jotenkin vahingossa ajautunut tilanteeseen, jossa kaikesta persoonaansa panostamastaan ajasta huolimatta, mies ei sittenkään vaihtanut turvallista ja tasapainoista "harmaavarpustaan" räiskyvään muka-persoonalliseen undulaattiin. Ihan vaan sillä, että sinkku myöntää keskustelun edetessä esimerkin koskettavan yksittäistä henkilöä.

Voi näitä. Miksiköhän siinä taas kävi näin? Olisiko ehkä sittenkin niin, että kun etsitään elämänkumppania niin vauhti ja vaaralliset tilanteet eivät ole se ykkösjuttu? Sitoutuessaan ihmiset luultavasti haluavat, että kumppanikin olisi yhtä sitoutunut ja näin ollen myös turvallinen. (Eikä nyt puututa siihen, että jos teoriani pitää paikkaansa, niin on mahdollista, ettei se mies sittenkään ollut kaiken aikaa niin sitoutunut suhteeseensa)

Oikeasti en kiinnostunut keskustelunavauksesta siksi, että pääsisin lyttäämään ihmistä, joka selkeästi vielä hakee omaa paikkaansa ja persoonaansa. Uskon oikeasti, että jos persoonallisuuttaan täytyy korostamalla korostaa, niin ei vielä ole oikeasti löytänyt itseään. Siinä sanonta tyhjät padat kolisee eniten pitää täysin paikkansa.

Kiinnostuksen herätti sanayhdistelmä turvallinen kumppani. Turvallinen kun ei mun ajatusmaailmassa ole synonyymi tylsälle, persoonattomalle, epäseksuaaliselle tai pihtarillekaan. Mulle turvallinen edustaa yksinkertaisesti  molemminpuolista sitoutumista ja sitä, että ei tarvitse koko ajan olla varpaillaan. Sitä, että on varaa olla myös epätäydellinen pitämättä toista silti itsestäänselvyytenä. Tarkoitus ei ole, että pyrkii jäämään siihen epätäydellisyyden tilaansa. On aivan varmaa, että kun selättää yhden ongelman omassa elämässään tai itsessään, niin elämä tarjoilee jälleen uuden kasvun ja kehityksen paikan. Kenenkään ei tarvitse pelätä tulevansa liian täydelliseksi.

Koska en tietääkseni ole vieläkään muuttunut mieheksi, niin on mahdotonta mennä sanomaan, miksi miehet valitsevat mieluummin turvallisen ja inhimillisen kumppanin kuin muka täydellisen ja aina halukkaan persoonallisuuden. Eräs oletettavasti miespuolinen kommentoija sanoi, että

Suurin osa näistä "miehet pelkää minua kun olen niin vahva"-tyypeistä on oikeasti vähän hankalia ihmisiä, joiden kanssa ei ole niin kauhean kiva olla parisuhteessa, jos ei pidä alamäestä vuoristoradalla.

Minäkin nautin vuoristoratani mieluiten huvipuistossa. Parisuhteeseen en sellaista kaipaa. Ai, mutta minähän olenkin uusioneiti. Siihenkin on tietenkin syynsä. Uusioneitinä olo lisää turvallisuuden tunnettani.

M niin kuin medialukutaito

Tuomo Pietiläinen kirjoittaa Hesarissa otsikolla Sponsorointi syö journalismia ja nostaa esiin kolme kysymystä, joita media-alan tekijät ja kuluttajat ovat kesän aikana joutuneet pohtimaan.

Ensimmäinen kysymys koskettaa yllättäen Enkeli-Elisaa. Voiko kirjailija keksiä supersurullisen tarinan ja syöttää sen totena julkisuuteen, jotta teos myisi paremmin? Edelleen olen sitä mieltä, että sana fiktiivinen on esiintynyt tarinan yhteydessä alusta alkaen, joten siinä valossa kirjailija saa tehdä näin. Lukijalla on vastuu siitä, mitä hän ymmärtää. Mutta pidän moraalisesti kyseenalaisena sitä, että kirjoitetaan blogia esiintyen tarinan päähenkilön vanhempina ja annetaan viimeiseen asti ymmärtää, että blogia kirjoittaa nimenomaan Elisan isä Miksu ja äiti Riikka. Sen asian kohdalla olen siis itsekin tullut höynäytetyksi. Voin kuitenkin elää oman vajaavaisen arviointikykyni kanssa.

Toinen kysymys liittyi erään tuotantoyhtiön toimintamalliin. Voiko tuotantoyhtiö laskuttaa yli satatuhatta euroa siitä, että halukas muuttofirma saa esiintyä sen dokumentaarisessa televisio-ohjelmassa? En ymmärrä miksi ei saisi. Jos muuttofirma on halukas maksamaan kuusinumeroisia lukuja sen kaltaisesta mainonnasta, niin antaa mennä vaan. Mielipiteeseeni tosin vaikuttaa se, että en usko televisiomainontaan tai tuotesijoitteluun, vaikka dokumentti saattaa lisätä niiden uskottavuutta. Mielestäni muuttofirma olisi voinut sytyttää samasta arvosta seteleitä palamaan ja saanut sillä tavoin yhtä paljon tuottoa sijoitukselleen. Jälleen vastuu on viestin vastaanottajalla. Ohimennen sanoen joidenkin tutkimusten mukaan on niin, että 90 prosenttia ostopäätöksistä tehdään ystävien tai muiden vertaisten kokemusten perusteella. Ei siksi, että joku maksoi maltaita mainonnasta. Parasta mainosta on siis ylivoimaisesti paras asiakaspalvelu, jonka asiakkaat mielellään suosittelevat ystävilleen ja puolitutuilleen. En toki kiellä, että tietty muuttofirma jää varmastikin mieleen, jos se on näkynyt dokumentissa. Sen jälkeen sillä on kuitenkin vielä valtavasti töitä edessä, jotta siitä tulisi se ainoa oikea muuttofirma.

Kolmas kysymys liittyi siihen, että tunnetut toimittajat twiittaavat rahasta. Voiko televisiokanava maksaa tunnetuille toimittajille siitä, että nämä katsovat yhtiön aamushowta ja twiittaavat siitä mielipiteitään julkisuuteen? Tietenkin televisiokanava saa ostaa twiittejä. En näe tässä mitään ongelmaa ellei kanava aseta ehtoja sille, minkälaisia mielipiteitä kyseinen toimittaja saa Twitteriin päästää. Mielipide on aina mielipide, mutta ei välttämättä kuitenkaan totuus.

Onko tässä kaikessa sittenkin kysymys valtavirtamedian kriisistä? Halutaan ehdottomasti nostaa kaikenlaisia olemattomia metsänpeikkoja esiin, että oma toimeentulo ei vaarantuisi? Jos ihmiset alkavatkin muodostaa mielipiteensä jonkun muun kuin vuosikymmeniä arvostetussa asemassa olevan lehden antamiin tietoihin perustuen, niin lehdelle saattaa käydä huonosti. Lisäksi se asettaa toimittajille paineita, kun uutiset pitäisi saada ulos nopeasti ilman, että luotettavuus kärsii. Sitten käy kuten Enkeli-Elisan kohdalla. Toimittajilla oli liian kiire saada juttuja aikaiseksi, ettei ehditty tarkistaa taustoja tarpeeksi huolellisesti. Totuushan on, että edes Hesari ei pyöri ilman rahaa. Tarvitaan myyvimmät jutut, suurimmat mainostajat ja paljon tilaajia, jotta juttu kulkee jatkossakin. Kaikki edellä kuvatut esimerkit saattavat olla suuri uhka heille.

Mutta koska maailma muuttuu ja onneksi myös suurin osa viestien vastaanottajista ovat oppineet medialukutaitoa ja -kriittisyyttä, niin saattaisi olla aika valtavirtamediankin alkaa miettiä kuinka pysyä arvostettuna äänitorvena sosiaalisen median rinnalla. Oikea tapa on tuskin alkaa osoitella syyttävästi sinne sun tänne. Itse ainakin olen aina suhtautunut varauksella niihin, jotka pyrkivät nostamaan itseään mustamaalaamalla toisia.

E niin kuin energiantuhlausta

Wow, mun mielipidettähän oikein kerjätään jo vauva.fi -sivustollakin. ;D

Onko haitallista esittää sepitetty tarina totena?

Kirjoittaja haluaisi ilmeisesti tietää, mitä ajattelen nyt, kun Vettenterä on tunnustanut jotain. Näin hyvin siis olen tilanteesta kartalla. En tiedä, mitä on tunnustanut eikä mua edelleenkään ihan hirvittävästi kiinnosta. En ole käsittääkseni missään vaiheessa edes sanonut, että tarina on mielestäni satavarmasti totta. En ole pitänyt tärkeänä sitä, että onko tarina totta siinä mielessä, että kaikkia jälkiä voitaisiin seurata ja jäljittää joku tietty itsensä hengiltä ottanut teini, hänen vanhempansa, läheisensä ja entinen koulunsa. Olen pitänyt tärkeänä sitä ajatusta, että ihmisten pitää välittää toisistaan enemmän ja pitää huoli, ettei kenenkään tarvitse turvautua ääripään ratkaisuun. Jollain muulla tavoinhan se kiusaaminen on saatava loppumaan, mutta se on kokonaan toinen tarina.

Eli siis ei, ei Vettenterä ole mielestäni ainakaan mulle mitään selitystä velkaa. Hän kirjoitti fiktiivisen tarinan tosielämän tapahtumista. Sana fiktiivinen tarkoittaa siis kuvitteellista, jos joku ei vielä tiennyt. Ja kun sanaa fiktiivinen käytetään, niin kytken pois päältä kokonaan "Tahdon kuulla totuuden ja vain totuuden, mitään siihen lisäämättä tai pois jättämättä" -moodin. 

Ajatukseni ovat siis ennallaan ja olen varma, että jos kaikki tuo energia, joka tuon kohun ympärillä pyörii käytettäisiin kiusaamisen vastaiseen työhön, niin kiusaaminen loppuisi kaukaisimmalla planeetallakin.

Ugh, olen puhunut. Palaan kiusaamisaiheeseen ehkä joskus, jos mulla on oikeasti tärkeää sanottavaa siitä. 

A niin kuin aikalisä

Mä olen taas käynyt keskustelupalstoilla ja te saatte korjata sadon. Kiitos ja anteeksi.

Sain viestin kumppanilta, joka ilmoitti haluavansa aikalisän. Emme olleet vielä edenneet tapailua pidemmälle...

Kirjoittaja kaipasi uskonvahvistusta johonkin suuntaan siitä, mitä se aikalisä oikeasti on. Viesti, aikalisä, emme olleet vielä edenneet... tarvitseeko enempää edes sanoa? Ihmettelen syvästi, miksi kirjoittaja käyttää viestin lähettäjästä nimitystä kumppani.

Todellisuudessa on vaikeaa mennä arvailemaan, mitä aikalisä kenellekin tarkoittaa. Mun mielestä oikeampi termi olisi saattohoito, koska aikalisältä palataan harvoin jos ollenkaan romanttisessa mielessä yhteen (lue: minä en ole koskaan tehnyt niin, joten sen täytyy olla totuus). Saattohoidettava saa rauhassa alkaa kuolettaa tunteitaan, muttei hänen tarvitse päästää irti kertarysäyksellä. Se on sellainen pehmeä lasku, jonka aikana yleensä sekä hoitaja että hoidettava tajuavat selkeästi, etteivät sittenkään tarvitse sitä toista ihmistä jäädäkseen henkiin. Toinen tai molemmat heistä voi myös tajuta, että ilman toista on helpompi hengittää. Tässä tapauksessa saattohoito on onnistunut.

Joskus Useimmiten saattohoitaja on vain pelkästään roikottaja. Ihminen, joka ei joko saa sanottua mitä oikeasti ajattelee tai haluaa jättää varmuuden vuoksi portin raolleen, jotta voi livahtaa siitä vaivihkaa takaisin. Tai sitten rassukka ei oikeasti tiedä itsekään, mitä haluaa. Aikalisä on tällaisessa tilanteessa äärettömän hyvä termi. Voi jättää toisen odottamaan kieli pitkällä ja sydän pamppaillen jatkoa, koska siihenhän aikalisä urheiluterminäkin viittaa. Peli ei ole vielä päättynyt vaan hiotaan strategioita. Jos aikalisä halutaan pitää, olisi reilua kertoa toiselle, mihin sillä tähdätään. Ja jos kysymys oikeasti onkin siitä, että sattuu elämässä olemaan sellainen vaihe, jolloin työ/koulu/harrastus/you-name-it vie paljon aikaa, niin ehkä silloin kannattaisi kertoa totuus eikä vaatia yksipuolisesti aikalisää. Jos on tarkoitus pelata samassa joukkueessa, niin miksi jättää toinen epätietoisuuteen ja arvailemaan mitä mikäkin oikeasti tarkoittaa? Tai miksi samassa joukkueessa pelaava ei saisi osallistua päätöksentekoon?

Kunpa keskustelupalstalla kysymyksen esittänyt nainen/mies oikeasti vain tekisi päätöksensä itse. Kukaan tuskin koskaan tulee lähettämään viestiä, että "meidän pitäisi saattohoitaa tämä suhde". Paitsi jos muutenkin on selkärankaa sanoa, ettei juttu vastaakaan niitä odotuksia, joita oli asettanut. Saattohoidetulla suhteella on edellytykset ainakin kehittyä ystävyydeksi. Aikalisä aiheuttaa vaan turhaa katkeruutta, elleivät osapuolet tiedä, että perimmäisenä tarkoituksena on alkaa käsittelemään eroa.

T niin kuin tyrkky

Jos Suomi24:n ylläpito katsoo aiheelliseksi nostaa sinkkunaisten tyrkyllisyyden päivän kuumista kuumimmaksi puheenaiheeksi, niin toki se kelpaa minullekin.

Aloittaja väittää, että tyrkyllisyys ja mukavuus eivät voi koskaan tulla samassa paketissa, vaan sitä on joko tai. Tyrkkynä hän pitää meikkaamista, hiustenlaittoa sekä vartalonmyötäisten vaatteiden käyttöä. Mukavuus hänen mukaansa on sitä, että on valmis vaihtamaan pari ylimääräistä sanaa tuntemattomankin miehen kanssa. Minusta termit vaatisivat pientä hienosäätöä, jotta ne voisivat sulkea toisensa pois. Tosin hienosäätökään tuskin pystyy siihen.

Jos sinkkunainen ei pukeudu jätesäkkiin ja pitää itsestään sekä ulkoisesta olemuksestaan muutenkin huolen, se ei automaattisesti tarkoita, että hän sillä pyrkisi viestimään kaikille lähellä oleville uroksille, että tässä olisi  täydellinen paketti kaikille heistä. Sama nainen luultavasti tekee saman myös seurustellessaan tai solmittuaan avioliiton.

Tunnustan. Meikkaan ja laitan hiukseni päivittäin - paitsi jos olen päättänyt pysytellä poissa ihmisten ilmoilta. Joskus syyllistyn vartalonmyötäisten vaatteiden käyttöön. Pidin sitä kuitenkin tähän asti enemmän itseni kuin miesten miellyttämisenä. Kun on tyytyväinen peilikuvaansa, on paljon itsevarmempi olo eikä tule tarvetta kirjoittaa keskustelupalstalle kanssasisaria lyttääviä aloituksia. Lisäksi siihen kuuluu ammatillinen ulottuvuus. Kauneudenhoitoalalla olisi vaikeaa olla uskottava, ellei välittäisi lainkaan siitä miltä itse näyttää. Sisäpiirin tietona voin kertoa, että alalla ei itse asiassa edes työllistyisi kuin ryhtymällä yrittäjäksi, jos jättäisi edellä mainitut asiat tekemättä.

Ammatillinen ulottuvuus on myös se, että työhöni kuuluu vaihtaa pari ylimääräistä sanaa tuntemattomienkin miesten kanssa. Teen sitä toki vapaa-ajallakin, jos joku osoittaa olevansa halukas keskustelemaan ihan mistä tahansa. Eikä se ole edes sukupuolisidonnaista. Aivan samalla tavalla olen valmis vaihtamaan pari ylimääräistä sanaa tuntemattomien naistenkin kanssa. Sitä kutsuisin oikeasti mukavuudeksi. Keskusteluhalukkuus tuntemattomien miesten kanssa on toki mukavuutta, mutta se voi olla myös naamioitua tyrkyllä oloa, vaikka olisikin jättänyt ripsarit laittamatta, tukan harjaamatta ja valinnut vaatetuksekseen tuulipuvun.

Oikeastaan alkuperäisen mielipiteen otsikkona oli: Onko naisen tyrkyllisyys hyvä asia? Tunnen tulleeni huijatuksi, kun avasin keskusteluketjun päätyen miettimään jotain noinkin turhaa. Aina on plussaa, jos pitää itsestään huolen ja on lisäksi mukava. Sama pätee miehiinkin. Ne eivät todellakaan ole toisensa poissulkevia ominaisuuksia enkä pidä miestäkään tyrkkynä vain siksi, ettei sillä ole kaljamahaa, epäsiistiä partaa ja hankkija-lippistä.

Mua siis oikeastaan kiinnostaisi enemmän se, että mitä se tyrkkynä oleminen sitten ihan oikeasti on? Kertoisitko, mikä sinun mielestäsi on tyrkkyä?

K niin kuin kuoliaaksi kiusattu

*syvä huokaus*

Blogiin on tultu niin moneen kertaa hakulauseella Onko Enkeli-Elisa totta, ennen tämän päiväistä Hesarin artikkelia, että jotenkin koen aiheelliseksi sanoa pari sanaa. Ei, en ole lukenut kyseistä artikkelia, joten en tiedä kaikkia skeptisen mielen tuottamia kysymyksiäkään. Mun ei edes tarvitse tietää, koska Enkeli-Elisa on totta tuhansille kiusatuille lapsille ja heidän vanhemmilleen, jotka ovat saaneet voimaa ja elämänhalua siitä, että tarina on tuotu julkisuuteen. Näin ollen mulle on aivan sama onko tarina faktaa vai fiktiota.

Ymmärsin Enkeli-Elisan naamakirjasivulta, että suurin epäilys olisi herännyt siitä, että Elisan vanhemmat eivät suostu tulemaan julkisuuteen. Ei edes nimettömänä tai siten, että kaikki tunnisteet on poistettu. Se saattaa olla todiste tarinan kuvitteellisuudesta, mutta toisaalta jos mun lapseni olisi riistänyt itseltään hengen sen vuoksi, että häntä on kiusattu koulussa, pysyisin itsekin visusti poissa kuvioista myös nimettömänä. Ei mun tarvitsisi todistella koko maailmalle, että lapseni kuoli koulukiusaamisen seurauksena oman käden kautta. Siinä todellisuudessa olisi jo ihan tarpeeksi. En mä ainakaan luottaisi toimittajien lupauksiin anonymiteetista pätkän vertaa. Toimittajat ei ole se ammattiryhmä, joka muutenkaan nauttii suurinta luottamustani.

Toimittajan tehtävänä on tietenkin tuoda esiin epäkohtia, joten hän on tehnyt vain työtään. Toisaalta joissakin asioissa totuuden julki tuominen on tärkeämpää kuin toisten. Minttu Vettenterän kirjoittama tarina on surullisen monelle arkipäivää. Koulukiusaaminen vahingoittaa hyvin monia nuoria tavalla tai toisella. Kaikki eivät päädy Elisan ratkaisuun, mutta ellei asiaan oikeasti puututa, niitäkin tulee lisää. Vaikka kiusattu jäisikin henkiin, niitä kiusaamisen aiheuttamia traumoja ei pitäisi kenenkään aliarvioida.

Luin hetkisen epäilijöiden kirjoituksia ja kommentteja naamakirjassa. Välillä tuli samanlainen olo kuin jonkin keskustelupalstan aiheita lukiessa. Aina joukossa on niitä, jotka uskovat maailman olevan kaikin puolin hyvä ja aloituksen olevan pelkkä provo. Vaikka maailmaa katsoisi vaaleanpunaisten lasien läpi, niin pahoja asioita tapahtuu, vaikka niitä kuinka väittäisi provoksi. Jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, niin voi myös olla kirjoittamatta mitään ja työntää päänsä pensaaseen. Mutta eihän he voi, kun Minttu sillä tavalla käärii hurjat rahat (ei muuten kääri) kirjastaan ja on mahdollista, että he ovat surreet aivan turhaan Enkeli-Elisan puolesta. Mun mielestä yksikään asian puolesta vuodatettu kyynel ei ole ollut turha. Enkeli-Elisan tarina on herättänyt niin paljon keskustelua, että tällä tavoin tärkeä asia on saanut sen ansaitseman huomion.

Olen ollut vaistoavani puolustuskannalle joutumista. Ehkä jopa syystäkin. Itsekin voisin loukkaantua siitä, että itselleni tärkeää asiaa epäiltäisiin feikiksi. Toisaalta on aivan sama, vaikka osa saadusta huomiosta olisi  negatiivistakin. Pääasia on, että pysytään otsikoissa. Vain siten aihe saa ansaitsemansa huomion eikä herätä vain yksisilmäistä keskustelua.

Toivotan silti voimia Mintulle, joka on joutunut ikävään tilanteeseen. Alkujaan pienestä lumipallosta kasvoi lumivyöry, joka on ehkä kovin paljon yhden ihmisen kannettavaksi. Toivottavasti yksi lehtijuttu ei onnistu pilaamaan hänen ansaitsemaansa lomaa perheensä ja lastensa kanssa.

Kuva

S niin kuin some-exät

Olen yllättynyt siitä, että jotkut oikeasti kysyvät googlelta myös sitä, saako exän poistaa facebook kavereista. Tietenkin saa. Miksi ei saisi?

Hakulause laittoi miettimään sitä, että olen ehkä jopa korostetusti tuonut esiin oikeuttani olla kaveri exän kanssa niin naamakirjassa kuin muutenkin. Siksi mun on ehdottomasti lisättävä, että aivan yhtä hyvin mulla on oikeus olla olematta kaveri exän kanssa stalkkauskirjassa tai muutenkaan. Mikään kaverisuhde ei ole niin yksiselitteinen tai mustavalkoinen, että google voisi siihen vastata. Ei siihen toki voi vastata Aakkostarinat-blogikaan, vaikka sen kirjoittajalla on monesti asioihin jotain sanottavaa. Saattaa jopa olla, että olen taas kokemusta rikkaampi, mikä auttaa ajattelemaan asioita myös aivan toisesta näkökulmasta. On myös niin, että mulla ei ole ollut aikaisempaa kokemusta exääntymisestä facebookin aikana.

Kavereista poistaminen ei ole tietenkään ainoa vaihtoehto saada exää pois silmistään naamakirjassa. Asetusten säätämisellä kadottaa kokonaan silmistään ne ihmiset, joiden kuulumisia ei oikeasti halua tietää ja estää samoja ihmisiä näkemästä omia päivityksiäsi. Teoriassahan näissä on kysymys samasta asiasta. Toinen vain mahdollistaa sen, ettei tarvitse "loukata" toista poistamalla kokonaan kavereista. Ja toisaalta se myös mahdollistaa sen, että pystyy heikkouden hetkenä vakoilemaan, mitä toiselle kuuluu. Sääteleminen on siis vain tapa pettää itseään. Tästä syystä siis suosittelen poistamaan loukkaantumisriskistä huolimatta exän fb-kavereista ainakin eroamisen ensimetreillä.  Mikään ei estä luomasta kontaktia myöhemmin uudelleen.

Mun mielestä se on jopa luonnollista, että jos erotaan, niin ei ole tarkoituskaan pitää yllä mitään kuvitelmia päivittäisestä yhteydenpidosta jatkossa. Ensimmäinen haaste on päästää irti ja se helpottuu kummasti, kun ei tarvitse päivästä toiseen katsella exänsä päivityksiä ja kommentointeja, vaikka olisivat ihan asiallisiakin. Olisi sitä paitsi aika sinisilmäistä kuvitella, että parisuhteesta jatketaan luontevasti ja kompastelematta kaverisuhteeseen. Elämässä ennen facebookiahan ne kaverisuhteet exiin kehittyivät vähitellen ja satunnaisten tapaamisten myötä, ei pakottamalla ja päivittäisellä yhteydenpidolla. Faktahan kuitenkin on, että kaverisuhde voidaan luoda vasta, kun kummallakaan ei ole mitään tunnejäämiä sotkemassa pakkaa.

Mun totuus on siis tästä eteenpäin se, että exät pitää poistaa fb-kavereista, jotta molemmilla on aikaa tervehtyä ja alkaa elää uutta omannäköistään elämää. Vasta ajan myötä selviää, onko exällä minkäänlaista roolia siinä uudessa elämässä.

V niin kuin voodoo

Näkisikö joku...

"Ex poikaystäväni on käyttänyt voodoota jotakin tyyppiä kohden. Tunsin että joku kosketteli minu yöllä eromme jälkeen. Näin painajaisia hänestä. Tekikö hän voodoota minua kohtaan sinä yönä?" 

marsu243567823456

Köh, köh! Jäin mielenkiinnolla odottamaan josko joku näkisi, mitä sinä yönä oikeasti tapahtui. Ja jos näin olisi tapahtunut, niin mitä kysyjä aikoo sillä tiedolla tehdä. Mennä tekemään rikosilmoituksen seksuaalisesta häirinnästä tai raiskauksesta poliisille? Mutta ei sinne ketään näkijää ilmestynyt. Vain sellaisia, jotka kehottivat pysymään erossa ihmisistä, jotka tällaisia juttuja käyttävät.

Itselleni tuli pikemminkin tunne, että nyt joku on katsonut liikaa elokuvia. Niissähän shamanistista rituaalia käytetään yleisesti toisten ihmisten kiduttamiseen, kun halutaan kostaa muka joku vääryys. Niissä uskonnoissa, joissa voodoota oikeasti käytetään osana rituaalia, pyrkimys on pääsääntöisesti hyvään, kuten sairauksien parantamiseen.

Olen siis oikeastaan samaa mieltä niiden kanssa, jotka kysymykseen vastasivat, vaikka rivien välistä nousikin vahva tunne siitä, että vastaajat olivat ehkä jonkun toisen uskonnon uhreja. Tosin tyttöhän puhui entisestä poikaystävästään, joten hiukan menee hukkaan neuvot pysyä erossa voodoota käyttävästä poikaystävästä. Täytyykin muistaa liittää haastattelupatteristoon kysymys siitä käyttääkö tai onko tyyppi koskaan käyttänyt voodoota keneenkään. Jos vastaus on kyllä, niin haluaisin myös tietää, kuinka tuloksellinen tämä sessio on ollut. Siis uskooko tämä kyseinen ihminen oikeasti pystyneensä vaikuttamaan toisen ihmisen elämään tai hyvinvointiin pistelemällä tai palottelemalla nukkea. Jos vastaus olisi jälleen myönteinen, alkaisin miettiä tosissani, mitä niin pahaa olen elämässäni tehnyt, että maailmankaikkeus on ohjannut minut treffeille kyseisen ihmisen kanssa.

Nyt täytyy silti lopuksi myöntää, että jos voodoo on koskettelua, niin välillä olisi oikein kiva, jos joku käyttäisi voodoota minua kohtaan. Ei haittaisi, vaikka sitä sattuisi keskellä kirkasta päivääkin.

EYV niin kuin ensimmäiset yksitoista vastausta

Taas joku kristillinen pyhä, jonka takia koko maailma on kiinni. Ehkä mä just kestän sen.

Koska olen tänään tyhjäpää, niin keskityn vastailemaan haasteisiin. Tai ainakin yhteen tänään ja toiseen huomenna tai joku toinen päivä. Kiitos Nollis ja Minttu.

Olette varmaan melkein kaikki jo huomanneet, että Blogistaniassa kiertää hauska meemi, joka ei kai pääty koskaan. Kun saat yhdet kysymykset vastattua ja keksittyä omat kysymyksesi, niin johan sieltä pukkaa uutta settiä. Kenenkään ei tietenkään ole pakko haasteeseen tarttua, mutta muistutan, että nämähän on oikeasti hauskoja etenkin tyhjäpää päivinä.

Haaste on kolmivaiheinen:

1. Vastaa yhteentoista sinulle esitettyyn kysymykseen

2. Kysy itse kehittämäsi kysymykset

3. Haasta kanssabloggareita vastaamaan kysymyksiin

Nyt pitää varmaan heittää kruunaa ja klaavaa siitä kumman haasteeseen tartun ensin. Tai ehkä vaan tartun niihin, jotka vaativat tällä hetkellä vähiten aivotoimintaa. Itseä koskeviin kysymyksiin on helppo vastata, kun vastausten muotoa ole rajattu. Nolliksen haaste pakottaa valitsemaan vain yhden jokaista, joten tänään vastaillaan Mintulle, jonka kysymykset antaa mahdollisuuden vastata joustavammin. :)

Vastaa

1. Mikä luonteenpiirteesi on sinussa vahvimpana arjessa?
   
   
   Luulot pois heti alkuun kysymys. Se ei taida olla edes luonteenpiirre, mutta luottamus siihen, että elämä kohtelee mua hyvin ja oikeudenmukaisesti. Ja toisaalta se, että voin omilla valinnoilla kuitenkin vaikuttaa siihen, mitä tuleman pitää.
   
   
2. Mikä viisu tai runo (tai loru tai poru) kuvaa sinua parhaiten?
   
   
   Jukka sanoi sen parhaiten jo kauan sitten. Mä palaan kerta toisensa jälkeen noihin sanoihin. Puhui tietenkin itsestään, mutta vahingossa tuli puhuneeksi myös monen muun suulla.
   
   
   "Tämän verran olen oppinut itsestäni...
   Tarvitsen ihmistä,
   jolle osoittaa
   miten hyvä ja rakastava olen.
   Eikä minua oikeastaan kiinnosta tietää,
   haluaako hän hyvyyttäni tai rakkauttani.
   Minun on vain jaettava tämä tunne sisältäni,
   jotta itse tulisin täydeksi."
   
   
3. Mikä on paheesi?
   
   
   No se tupakka. Tänään olen huomannut, että aloittamisen vaikeus on myös yksi, johon pitäisi pystyä tässä vaiheessa kevättä tehokkaammin puuttumaan. Ehkä parilla eilen nautitulla punaviinilasillisella on osuutta asiaan myös. Pitäisi niinku pakottaa itsensä kirjoittamaan raportteja eikä vaan vastailla kysymyksiin. Pidetään tätä luovana taukona. ;)
   
   
4. Mistä tahtoisit jäädä ihmisten mieleen?
   
   
   Negaation kautta on helppo käsitellä asioita, joihin ei löydä yksiselitteistä vastausta. En ainakaan haluaisi olla veemäinen, epäoikeudenmukainen ja huumorintajuton nipottaja. En myöskään haluaisi olla yksikään BB:n julkisuushakuisista pöljistä. Esimerkiksi yks Henna sano Roman Schatzin haastattelussa, että vanhoilla julkkiksilla oli joku taito, jonka vuoksi niistä tuli julkkiksia, mutta nuori polvi tekee senkin toisin. Ensin ne hakee julkisuutta BB:stä ja ehkä sitten vielä jossain vaiheessa keksii sen taidonkin, jonka myötä ihmiset voisi niitä arvostaa. Yksin mä en pysty maailmaa pelastamaan, mutta pieni teko kerrallaan. Ehkä.
   
   
5. Montako kertaa koko elämäsi aikana olet muuttanut?
   
   
   Multa uhkasi loppua sormet kesken. Tai loppuikin. Otin varpaat avuksi. Kahdesta ensimmäisestä muutosta mulla ei ole mitään mielikuvaa. Ainoa tieto on, että muutettu on. Luvuksi tuli 13.
   Nykyinen kodin piti olla tilapäisratkaisu. Huomaan viihtyneeni täällä välillä paremmin ja  välillä huonommin 3 vuotta. Tai sitten muuttaminen alkaa vaan puuduttaa.
   
   
6. Millainen olet kun suutut?
   
   
   Tulta ja tappuraa. Hetken aikaa. Riippuu hiukan siitä mistä suutun. Asioille "suuttuminen" on hiukan turhaa, kun ne ei edes sano vastaan - ei tosin sovittelekaan. Ihmisille suuttumisen nopeus vihasta nauruun riippuu siitä kuinka toinen suhtautuu suuttumukseen. Tai kuinka aiheellista se suuttuminen loppujen lopuksi on.
   
   
7. Milloin viimeksi olet suuttunut?
   
   
   
   Siitä on kauan. Eiku nyt mä muistan. Helmikuussa, koska lupauksia ei pidetty. Suutuin varmaan eniten itselleni, kun olin edes uskotellut itselleni, että voisi käydä toisin.
   
   Teinille nyt tulee suutahdeltua vähän väliä, mutta ei sitä oikeasti voi edes oikeaksi suuttumukseksi sanoa, kun samaan aikaan joutuu peittelemään naurua. Se on huono puoli siinä, että on nuori äiti. Muistaa liian hyvin kaikki ne tuhannet selitykset.
   
   
8. Mieluisin tapasi viettää aikaa?
   
   
   Mieluisin tapa riippuu niin paljon mielentilasta. Joskus parhautta on käpertyä sohvan nurkkaan lukemaan kirjaa, joskus taas seinät uhkaa kaatua päälle ja on pakko lähteä ulos. Joskus kaipaa toisia ihmisiä ja hyvää seuraa, joskus taas olisi kaikkein mieluiten yksin.
   
   
9. Milloin viimeksi olet koskettanut (elävää) puuta (et niinku huonekaluja tms. ei lasketa! ;) kädelläsi, halannut sellaista ja painanut posken vasten kaarnaa?
   
   
   Kädellä olen koskettanut puuta viikon sisään. Jalalla kosketan hyvin suomalaista puulajia, akasiaa, tälläkin hetkellä, mutta sitä ei laskettu kun olikin huonekalu. Halailusta ja posken painamisesta vasten kaarnaa on jo aika paljon aikaa. Pitää korjata tämä asia, kun koivut lakkaa kiusaamasta mua.
   
   
10. Mikä olisi mielestäsi ihanin/mieluisin lahja, jonka voisit saada läheiseltäsi?
    
    
    Oonko mä tylsä, jos vastaan, että aika? Vastaan silti! Kaikkea muuta mä voin hankkia ihan itsekin, jos on tarve, mutta toisen aikaa on vaikea ostaa tai pakolla ottaa - etenkään jos sen ajan pitäisi olla vielä jollain tapaa laadukasta ja läsnäolevaa.
    
    
11. Mitä tahtoisit/voisit kysyä minulta?
    
    Jos tahtoisin tai siis voisin kysyä, niin kysyisin Mintulta, että mikä susta nyt tulikaan isona? Siis sitä uutta ammattia tarkoitin. 

Kysy & haasta. Tämän osuuden säästän Nolliksen kysymyksiin vastaamisen yhteyteen. Olette varoitetut!

Ihan kaikessa ei kannata olla samis. :)

T niin kuin tyttöystävä

"Onko Neon parisuhdemankelissa?"

Kiitos sähköpostista ja uudesta nimityksestä, mutta nyt on pakko heittäytyä hankalaksi. Mä en tiedä vastausta kaikkiin maailman parisuhdeongelmiin. Mä olen kyllä kokenut kaikenlaista, mutta sinkkuus (joo joo, harkinta-aikainen harkinta-ajaton sinkkuus) ei mun mielestä ole niin suuri meriitti, että olisin pätevöitynyt parisuhdenero. Tiedän, että kehitän hyvinkin nopeasti uuden teorian tai ratkaisun melkein mihin tahansa parisuhteen ongelmaan kysyttäessä, mutta... Muistakaa, että sinkun lisäksi mä olen myös niitä, jotka mielellään haluaa ihmisten toimivan kuten minä sanon, mutta välttävän toimimasta kuten minä teen.

Mä olen kuullut aikaisemmin juttua siitä, että kahden asunnon loukkuun voi jäädä tosi helposti. Nyt musta alkaa tuntua siltä, että myös kahden naisen loukkuun voi jäädä helpolla. Voi hyvänen aika sentään tätä vapaan rakkauden aikaa. Vai miksi avoimiksi suhteiksi niitä nyt kutsutaankaan. Se on alue, jota Neo-tädin on hyvin hyvin vaikea ymmärtää. Eikä Neo-täti edes yritä ymmärtää sitä polyamoria juttua, koska yhdessäkin on monesti ollut yli oman tarpeen.

Ongelma on siis se, että ei tiedetä pitäisikö valita aa vai bee, vai voisiko olla sekä aa että bee tai ehkä sittenkin ihan joku muu. Mikäli oikein tulkitsin, niin vaihtoehto aabee oli jo melko hyvin omalla päättelyllä onnistuttu kumoamaan, joten ei siitä sen enempää. Mun on myös aika vaikea mennä sanomaan näin sähköpostipohjalta, että kumpi niistä olisi se parempi vaihtoehto. Ehkä joku muu.

Mietitäänpä kuitenkin. Aa on kertomuksen mukaan ihan hyvännäköinen ja sillä on isot tissit ja bee on mukava ja sitä on ikävä. Onko tossa oikeasti jotain miettimistä? Kaikilla mainituilla ominaisuuksilla on taipumus olla katovaisia, joten ota ihmeessä ne isot tissit. Painovoima alkaa kyllä vetää niitä aikojen kuluessa kohti maata, mutta ne on silti isot.

Ja ei. Neon parisuhdemankeliin ei sisälly sellaista palvelua, että Neo lähtisi etsimään elämän naista  - ei kyllä miestäkään - jonkun kanssa pyydettäessä. Tärkein pointti, mikä mulla nousi tekstistä mieleen oli se, että jos vaikka jarruttaisi vähän. Jos ei olisi niin kiirettä edetä ja jos ei olisi tarvetta jollekin, niin ehkä sit voisi löytää jotain pysyvää. Tulis sitku on tullakseen.

Ja niille joille tämä ei auennut yhtään, niin parhaat neuvot ikinä on antanut joku kokenut mies.

Onko sullakin ongelma? Kysy ihmeessä!

Neo vastaa melkein varmasti:

aakkostarinat@gmail.com

R niin kuin roikottaminen

Neon automaattinen orastavan parisuhteen opas vastaa:

"Voitko sä naisena selittää, miksi tarvii toista roikottaa paremman puutteessa?"

Virallinen vastaus

Roikottajia ja niiden riippakiviä on ollut maailmansivu ja tulee olemaan vastakin.

Roikottaja voi olla nainen tai mies. Yleensä kyseessä ei ole edes mikään peluri vaan ihminen, jonka sosiaalinen omatunto kolkuttaa tavallista kovempaa. Se sanoo jotain sen suuntaista, että koska toi toinen sanoo tykkäävänsä musta, niin enhän mä voi olla tykkäämättä siitä. Monesti liiallinen kiltteys on enemmän naisten kuin miesten ongelma. Roikottajan ongelma on, että hän ei halua missään tilanteessa loukata toisia ihmisiä ja tarjoilee siksi heissä roikkuville riippakiville edes jotain rippeitä. Kun roikottajalta kysyy suoran kysymyksen, siihen saa vastaukseksi jotain ympäripyöreää. Omalle kohdalle muistan osuneen sellaisen lauseen, että olen 93 prosenttisen varma, että meistä ei tule mitään.

Riippakivi on usein oikeasti tosi ihastunut roikottajaansa tai kuuluu siihen ihmisryhmään, jolla on pakko olla joku. Tämä on se pointti, miksi moni riippakivi jää roikkumaan. Myös riippakivi saattaa olla keskivertoa kiltimpi ihminen. Lisäksi hänen ristinään on kyvyttömyys tehdä päätöksiä, ellei varmaa lopputulosta ole tiedossa. Riippakivi on valmis nielemään kaiken sonnan, jota taivaalta tarjoillaan, koska siellä on olemassa se 7 prosentin mahdollisuus siitä, että roikottaja muuttaa mielensä. Silloin prinsessa ja prinssi saavat toisensa ja elävät onnellisina elämänsä loppuun asti.

Nyt ei kuitenkaan puhuttu saduista vaan ihan oikeasta elämästä. Roikottajalta ei tietenkään ole reilua sälyttää vastuuta päätöksestä edesvastuuttomassa tilassa olevalle riippakivelleen, mutta se on silti paras vastaus, jonka se on ikinä onnistunut antamaan. Siksi riippakiven kuuluu pysähtyä miettimään riittääkö se, mitä roikottaja on hänelle juuri siinä hetkessä valmis antamaan. Ei mitään itselle annettuja sitku-vastauksia, vaan onko tyytyväinen tilanteeseen juuri sillä hetkellä. Jos kuitenkin puhutaan parisuhteesta, joka on ihan alkutekijöissään, niin ei ole mitään mieltä alkaa hakkaamaan päätään betoniseinään, vaikka olisi miten ihastunut. Toisaalta kannattaa ehkä myös suhteuttaa niitä omia toiveita menossa olevaan suhteen vaiheeseen. Monikaan ei muutamassa viikossa ole valmis tekemään koko elämän kestäviä ratkaisuja.

Oma henkilökohtainen mielipiteeni oli, että 7 prosentin mahdollisuus oli aivan liian pieni suhteutettuna omaan ihastukseni määrään. Ja arvatkaapa mitä? Elämässä yleensäkin toimii se tosiasia, että pitää vaan tehdä päätös. Kun on tehnyt päätöksen, ei tarvitse enää vatvoa vaan voi jatkaa eteenpäin helpottunein mielin.

Pähkinänkuoressa

Koska annat sen roikottaa ja tyydyt olemaan paremman puute.

Et voi tietää miehen millast olla nainen

Mut pyri olee rakkauden ammattilainen

kiitos Juice niist viisaist sanoist

Mitä moni ettii tääl vielä baarihanoist

Auttaa voi janoist mut ei rakastunutta

Ei mikään mutta ku suhteet on skutta

Niihin eksyy ja kuulee takas huudot

Ne satuttaa, tappaa ja luo ennakkoluulot
Tulevii mitä ikinä ne onkaa
Mun mielest turha mennä ketään takas vonkaa
Mitä löytyy takaa siihen on joku syy
Vaik tääl nyt myrskyy ni viel tulee tyyntyy

Elokuu: Soutaa huopaa