Hyvää huomenta :). Yövuoron jälkeiset muutama laadukas tunti unta takana. Näin kun tekee vain yhden yön, ei kovin pitkään viitsi nukkua, jotta unirytmi ei kovin heitä häräpyllyä.
Kovasti unissani jo täytin blogiani valokuvin. Joten avaan teille vähän kotiani ja meidän historiaa siellä. Ostimme kaksi vuotta sitten "maalta" ihanan keltaisen talon, kodin. Ensimmäistä kertaa elämässäni, tunnen olevani kotona. Talomme on 20-luvulta oleva puutalo, joka elää omaa elämäänsä. Pelotellen pikkuväkeä ajoittain. Isomman talon hankinta oli meillä haaveissa. Meidän ei haavetta kuitenkaan ollut tarkoitus vielä toteuttaa. Asuimme ihan hyvässä pienessä kivitalossa. Mieheni sattui löytämään ilmoituksen netistä ja pyysi että lähdemme taloa katsomaan. Hänen lapsuuden kotinsa oli samassa kylässä, naapurissa. Visiittimme päättyi siihen, että laitoimme vanhan kotimme myyntiin ja kuukauden päästä muutimme juniorin ollessa vain viikon vanha. Talo vei sydämmemme, vaikkei mitenkään erikoinen ollutkaan. Olimme löytäneet kodin.
Tämän tarinan siivittämänä lähden raivaamaan perheen illan ja yön jäljet keittiöstä.. Uskomatonta miten nopeaan lapset ja ennen kaikkea mies saavat kodin sekaisin. Ainakin tuolta minun rakkaalta siipalta puuttuu jokin "siivoan jälkeni" kromosomi. Mukavaa syyspäivää :)
Voi miten ihania kuvia! Ja kuvista päätellen kaunis koti sinulla onkaan.
VastaaPoistaVilla Honkasalosta tänne eksyin ja linkitän jos ei haittaa oikopolun hetimiten
Mummu-Ruusunen
http://kotiunelmia.vuodatus.net/
Kiitokset sinulle kauniista sanoista. Käväisin jo nopeaan vasta vierailuilla. Heti kun saan hetken pienen keskittymiseen, tuleen uudelleen ja jätän merkkini :)
VastaaPoista