Viikko sitten kotiutin meille uuden olkkarinpöydän.
Aikaisempi, vanha keittiönpöytäkokeilu innosti niin paljon,
että oli pakko löytää "kunnollinen" versio.
Ja sehän löytyi- Ihan heti ekalla googletuskerralla. Kerrankin kävi tuuri.
Joskushan näitä vanhoja, sopivanhintaisia saa metsästää pitkiäkin aikoja.
Siksikin varmasti myyjä minua katsoi hieman pitkään kun kerroin,
että aion pöydästä jalat katkoa.
Uskon, että sain kuitenkin perusteltua ajatukseni ihan tyydyttävästi läpi
ja oikein hyvällä omallatunnolla katselin vierestä kun mieheni jalkoja sahaili.
Alkujaan pöytä oli tumman ruskea
(pari postausta aiemmin löytyy vilaus, jos haluat kurkata).
(pari postausta aiemmin löytyy vilaus, jos haluat kurkata).
Kaunis niinkin, mutta ei sopiva meille.
Niinpä tämä(kin) sai valkoista maalia ylleen.
Muutama kerros ja päälle reilulla kädellä nurkkien ja kulmien hiontaa.
Mukavasti sai kuluneen pinnan pöydälle ja näinhän se sopii meille ihan loistavasti.
Alun perin idean pöytään taisin löytää täältä blogimaailmasta.
Idean innoittama siis raahasin kesähuoneesta
vanhan keittiönpöydän pyöreän olkkarinpöydän tilalle.
Taisi koko perhe isompaan pöytään tykästyä,
joten kerrankin tähän ostokseen oli kaikkien muidenkin suostumus.
Lisänä sai ison laatikollisen lisää säilytystilaa.
Ei ollenkaan hullumpi ostos.
Tänään meillä on treffit vintageremmiläisten kanssa.
Eihän tässä malttaisi odotella. Niin ikävä näitä naisia on ollut!
Näille treffeille lähden kamerani kanssa ikuistaakseni tänne blogiini jälleen yhden kodin.
Voin jo nyt luvata, että tiedossa on huikean kaunis koti.
Olkaahan siis lähipäivinä kuulolla.
Oikein mukavaa sunnuntaita
Tänään meillä on treffit vintageremmiläisten kanssa.
Eihän tässä malttaisi odotella. Niin ikävä näitä naisia on ollut!
Näille treffeille lähden kamerani kanssa ikuistaakseni tänne blogiini jälleen yhden kodin.
Voin jo nyt luvata, että tiedossa on huikean kaunis koti.
Olkaahan siis lähipäivinä kuulolla.
Oikein mukavaa sunnuntaita