Oi kuusipuu

Tuossa joku aika sitten valittelin, että pipon sävy ei sovi kaulurin sävyyn. No, nyt sopii!




Malli on Tincan Knitsin Sitka Spruce. Ohje on selkeä ja helppo seurata, mutta jösses että oli hidasta tuon mallineuleen tikuttelu! Ranteetkin tykkäsivät vähän huonoa kaikista kierretyistä silmukoista, mutta lopputulos on kyllä vaivan arvoinen.




Lanka on De Rerum Naturan Gilliatt, jota ostin yhden kerän ihan vain kokeillakseni, kun oli pehmeää, niin nätin väristä ja luomuakin vielä. Niinhän siinä kävi, että tätä on pakko saada lisää, ainakin villatakillinen, tai ehkä kaksi. Miten tässä nyt taas näin kävi?

Talvivarustelua

Joskus keväällä näin jossain hienon pipon, jossa oli rukseja. Myssy jäi vaivaamaan mieltä, mutta en millään muistanut missä sen olin nähnyt, ja olikohan kyseessä ihan joku mallikin. No, eipä tuommoinen yksinkertainen kuvio mitään ohjettä tarvitse, pienen laskutoimituksen silmukkamääristä vain. Vaalea harmaa on Plucky Knitterin Primo sportia (sävy Hi ho silver lining), rukseissa on The Uncommon Threadin Everyday sportia (kauniin sinisen nimi on Orion). Tuli tämmöinen graafikkopipo, mukavan pehmeä.



Äidin varastojen kätköistä löytyi kaksi vyyhtiä Novita Terraa jostain 80-luvun alusta. Saattaa olla, että joskus kudoin samasta langasta itselleni villapaidan, mutta kuka noin vanhoja muistaa. Täyttää villaa, mukava peruslanka, eikä kuukauden käytön jälkeen nypyn nyppyä. Kuvista huomaan, etteivät pipo ja kauluri oikein sovi yhteen, mutta eipä hätää, saattaa olla että olen sittemmin kutonut muutaman muunkin pipon ja kaulurin.



Mitään mallia tuossa ei varsinaisesti ole, ihan vaan ainaoikeaa ja väliin langankierroilla tehtyjä reikärivejä elävöittämään pintaa. Sopivan yksinkertainen, muttei tylsä.



Paras aika vuodesta on ollut harvinaisen kaunis, vai mitä?

Syksyn kuitupitoiset

Viime viikonlopun vietin Päivölässä Kuitupitoisissa kokoontumisajoissa. Perinteiseen tapaan tarjolla oli lankaa, herkkuja ja hyvää seuraa, nautin niistä kaikista. Kyllä pitäisi ihmisen useammin nauraa niin että mahaan sattuu ja ripsivärit valuvat pitkin poskia!



Muutama neule on tässä syksyn kuluessa valmistunut, ihana Heli nappasi niistä kuvat (kiitos!). Knotty-sormikkaat kudoin Lanitium ex machinan sukkalangasta, näistä tuli oikein kivat (kauppaan sitten omalla vastuulla, ohohupsin vaara on suuri). Ohje on selkeä, mutta sen verran sitä muokkasin, että en aloittanut sormien kutomista etusormesta, vaan pikkurillistä. En tiedä teistä muista, mutta oma pikkurillini alkaa selvästi alempaa kuin muut sormet, ja jos jätän sen kutomisen viimeiseksi, sormikkaan sormi alkaa väärästä kohtaa, mikä on ärsyttävää. Kudoin siis ensi pikkurillin, sitten muutaman kerroksen loppuja silmukoita ja vasta sitten muut sormet. Hyvä tuli!



Muinoin kesälomareissulla kudoin muistikuvan perusteella Barley-pipon. Myssystä oikein kiva, mutta lanka värjäsi sekä sormet että puikot, ja nyt pitäisi muistaa uittaa sekä pipo että loppulanka etikassa tai sitruunahapossa. Muuten käy vielä niin, että joku aamu hiukan vauhdikkaammin poljetuani saavun töihin otsa sinisenä. Syyttävä katseeni kohdistuu Pulukattoon, jonka tuotteissa ei ennen tätä ole ollut moitteen sijaa.



Lankaostokseni olivat sangen maltilliset (ja ennen kuin kukaan huolestuu, niin taaimmaiset kirkkaanvihreä ja -sininen ovat poikain neuleisiin).



Viikonlopusta jäi päälle hurja neuleinspiraatio, ja marraskuun teema onkin lähes maaninen Must knit all the things. Niistä lisää myöhemmin!

Myssyjä

Myssyjä ei voi olla liikaa, ainakaan sinisiä. Syksyn Kuitupitoisista ostamastani KeesiIndustriesin jokseenkin täydellisen värisestä merinosta tuli Get the picture -myssy. Kiva lanka, kiva ohje, suosittelen molempia.



Sormikkaista jäi yli juuri sopiva nöttönen Monte Rosa -pipoa varten. Harmaa lanka on Dropsin Big Merinoa, joka on kyllä mukavan pehmeää, mutta joka myös hakeili ikävästi puikoilla. Lopputulos on kyllä silti aika kiva!



Mies toivoi itselleen raitapipoa, joten pitihän sellainen kutoa. Vaaleansininen on Yarngrimoiren Eco woolia, valkoinen Filatura di Crosan merinoa kaksinkertaisena. Ihan pirteä pipo, vaikka vähän tuosta tulee mieleen Waldo-kirjat.



Ei niitä pipoja vieläkään ole tarpeeksi, seuraava on jo suunnitelmissa.

Syyslomalla

Pätkiksen Quynn valmistui jo jokunen aika sitten, mutta kuvaaminen tähän aikaan vuodesta... no, tiedätte. Lanka on Yarngrimoiren falklandia, pojan itse valitsemaa. Mieluinen myssy, on ollut käytössä joka päivä valmistuttuaan.

Tyyliniekka

Jos itselläni on jokseenkin tiukkoja mielipiteitä väreistä, niin eipä ole tuo omenakaan kovin kauas puusta pudonnut. Pienoismalli tilasi itselleen pipon, jossa piti olla sinistä ja valkoista sekä keltainen tupsu. Yhdessä sitten valittiin langat, ja tupsulangat saatiin avuliaalta ravelrytoverilta (kiitos, M!). Tuli kyllä aika kiva pipo!



Seuraavaksi poika toivoi samanlaisia kämmekkäitä kuin isillä. No, samaa lankaa ei enää ollut, mutta Frog treen alpakkaa löytyi passeli jämäkerä. Malli mukailee Camp Out mittsejä.



Sukkia poika toivoi juuri tästä langasta (Mind the gap, täältä sitä saa) jo viime talvena, mutta joutui odottamaan syksyyn (koska tuo lapsi kasvaa ihan silmissä, myös maata pitkin). Vähän jouduin jatkamaan muinaisella Opalilla, mutta kivat sukat noista tuli.



Äitinsä poika.

Kesäterässä

Pakko tunnustaa, tämän kesän helteillä villa ei juuri ole kiinnostanut. Tour de Fleece oli ja meni, mutta osui harmillisesti juuri kesälomareissujen aikaan. Kehräsin yhden vaivaisen vyyhdin, ja senkin sain valmiiksi viikon myöhässä. Noo, kaikkeen ei aika riitä, viime aikoina olen mieluummin polkenut pyörää kuin rukkia. Langasta tuli kyllä aika kivaa, Widdershin Woolworksin böffisilkkiä, reilu 100 gr ja 330 metriä kaksisäikeistä:



Kattiainen on huolestuttavan kiinnostunut langoista, heiluvat puikot saavat vähäisetkin itsehillinnän rippeet katoamaan.



Yhden pipon olen kesän aikana saanut valmiiksi. Malli on Hinagiku hat, josta voin sanoa sen verran, että mallineuleen k3tog, yo, k3tog into the same 3 sts on todella, todella hidasta kudottavaa. Lanka on Plucky Knitterin primo worstedia, jonka väri on jotain aivan muuta kuin kaupan myyntikuvassa. Ihan kiva pipo tuosta tuli kuitenkin. Kuvia on tasan yksi, tuli liian kuuma niin kuvaajalle kuin mallillekin.



Yleisön pyynnöstä loppuun vielä viikon Mörkö, koska internetissä ei kuulemma ole vielä läheskään tarpeeksi kissakuvia:)

Pehmeitä paketteja

Tänä vuonna innostuin kutomaan tavallista enemmän lahjaksi. Joulukuun alussa valmistui Sinterklaas-pakettiin pari lapasia miehen enolle. Lanka on taannoin villatakista yli jäänyttä jesaria, malli peruslapanen omasta päästä höystettynä tuommoisella vohvelimaisella pintaneuleella. Ihan kivat tuli, ja sopivan kokoisetkin:



Isälleni kudoin sukat Regian angorasekoitelangasta, toivon mukaan lämmittävät palelevia varpaita. Malli on mainio Petäjä – hieno yhdistelmä helppoa, mutta sopivasti hereillä pitävää pintaneuletta ja kaunista neulepintaa. Silmukoita loin 72 ohjeen 66:n sijaan, muuten taisin seurata ohjetta. Näistä tuli kivat, taidanpa jonain päivänä kutoa nuo sukat itsellenikin.



Sisko toivoi Ysolda Teaguen Rose red -myssyä, ja valitsi varastostani langaksi Wollmeisea värissä Sabrina. Hiukkasen oli mutkia matkassa tämän neuleen kanssa, neuletiheys ja kokoasiat tekivät kiusaa, ja käytännössä kudoin myssyn kahteen kertaan. Onneksi malli on helppo ja nopea kutoa, niin eivät hermot menneet ihan riekaleiksi.



Vanhempani saivat lahjaksi vuosia (Seitsemän? Kahdeksan? Ei voi muistaa.) sitten aloittamani tilkkupeiton. Paloja tuli kudottua yksi silloin ja toinen tällöin, joten ne kaikki olivat hiukan eri kokoisia. Virkkasin valmiit palaset tyynesti yhteen, heitin peiton muutamaksi minuutiksi kuivaajaan ja hops, kummasti tasoittuivat kokoerot. Lanka on Létt-Lopia, värejä taitaa olla kymmenkunta. Olen kauhean tyytyväinen kun sain tuon vihdoin viimein pois nurkista pyörimästä.



Päätin aikoinaan, etten aloita uutta peittoa ennenkuin tuo ikuisuusprojekti on valmis. Tässähän voisi pikku hiljaa alkaa pohtia mistä langasta sitä seuraavan peiton kutoisi!

Kerran vielä, tunteella

...Rikke nimittäin. Tykkään tästä mallista niin kovasti, että kudoin jo kolmannen (ensimmäinen ja toinen, jos jotakuta kiinnostaa) version. Lanka on itsekehrättyä pilvenhattaran pehmeästä Pepperpantsin värjäämästä merinokashmirsilkkitopsista (kashmiria on 25 %, ja silkkiä samanverran - pehmeämpää kuin kissanpennun massu).



Kuvasta huomaan, että harmaa pipo korostaa hiusten harmaita suortuvia, mutta enpä taida antaa sen häiritä. Hiukseni ovat värjäämättömät ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1984, enkä ihan heti aio aloittaa värjäysrumbaa uudelleen - etenkin, kun oma värini ei yllättäen olekaan samaa sävyä maantien kanssa. Mutta pidätän oikeuden mielenmuutoksiin:)

Kuitupitoiset kokoontumisajot

Viime viikonlopun vietin Päivölässä Kuitupitoisissa, hyvässä seurassa. On aina syytä tyytyväisyyteen, kun saa nauraa niin, että ripsivärit ovat pitkin poskia.
Näissä tapaamisissa on perinteisesti ollut tarjolla ihkulankaa, niin nytkin:



Mopo ei päässyt kovin pahasti karkaamaan, ja ostin vain yhden vyyhdin lapaslankaa kirppispöydästä, ja sukkalangat, jotka pääsivät puikoille saman tien, mutta oijoi, katsokaa mitä ihana ystävä antoi syntymäpäivälahjaksi:



Viisi vyyhtiä Väiskiä nimikkovärissäni - näistä tulee lähitulevaisuudessa Still light. Kiitos T!

Ja ne ostamani sukkalangat... en tiedä mitä ajattelin värejä valitessani - syytän skumppahuuruja ja riehakasta tunnelmaa. Sukat käyttäytyivät huonosti alusta alkaen, raidat eivät olleet kivoja, meinasi tulla liian isot, solmujakin oli. No, ehkäpä Joulupukki keksinee näille sopivan loppusijoituspaikan.



Tämän syksyn tapaamisen ehdoton ykkösasuste oli tiara. Kaikkia kruunuja en valitettavasti saanut kuvattua, mutta tässä pieni otos tarjonnasta. Salillinen tiarapäisiä naisia oli kyllä varsin hilpeä näky!



Ja tässä bloggaaja pohdiskelee kämppistensä kanssa Väiskin uuden värikartan kirjoneulemahdollisuuksista (ne todettiin runsaiksi). Kuvasta kiitos Eevalle!


Ja lopuksi vielä jotain valmistakin, myssy itsekehrätystä Corgi Hill Farmin polwarthista. Malli on omaan päähän sopivaksi muokattu Naked Star hat. Kuvan otti Tuulia, kiitos!


Hauskaa oli, mutta jösses että ottaa koville toipua näistä vähäunisista viikonlopuista - mutta toisaalta, näillä nauruilla nostettiin taas elinikäennustetta usealla vuodella:)

Kuinka monta pipoa ihminen tarvitsee?

Minä ainakin tarvitsen aika monta, ja sitä on joittenkin ihmisten kovin vaikea sulattaa.

– Miten monta pipoa sulla oikein on?
– En ole laskenut, on niitä jonkun verran. Ehkä kymmenkunta?
– Mutta ethän sä oikeasti tarvitse niin montaa pipoa!
– No ei kai kukaan tarvitse, mutta musta on mukavaa, että on eri mallisia ja -paksuisia myssyjä. Nollakelille tarvitsee ihan erilaisen pipon kuin –20° pakkasilla. Ja mulla on talvella pipo päässä joka päivä, kyllä noita kaikkia tulee käytettyä. Toisia enemmän, toisia vähemmän.
– Miksi ne kaikki on melkein saman värisiä?
– No kun mä tykkään sinisestä. Ja se sopii mulle. En kai mä nyt kudo semmoisista väreistä, joista en tykkää.
– Eikö noihin lankoihin mene kauheasti rahaa?
– Jonkun verran joo. Mutta tää on harrastus, sivutuotteena nyt sattuu syntymään käyttövaatetta. Halvempaa tää on kuin joku kuntosalijäsenyys. Montako kertaa muuten olet tässä kuussa käynyt salilla?
– Se nyt on ihan eri asia! Et sä oikeasti tarvitse noin montaa pipoa!



Kurillani kudoin vielä yhden. Ja laskin ne vanhat. Kyllä kaappiin vielä muutama mahtuu ihan hyvin!

Kuplapipo, lanka Artesano Aran merino-alpakka.

Lehtimyssy

Jokunen aika sitten, ennen perheessä riehunutta vatsatautia, valmistui lehtikuvioinen myssy. Ohje on Rustling leaves beret Coastal Knits -kirjasta, lanka Frog Treen alpakkaa Villavyyhdistä. Ohje oli kiva, lanka oli kivaa, mutta en jaksa tästä enempiä intoilla, sillä on jo kevät, eikä lämpimiä myssyjä enää hetkeen tarvitse. Eihän?

Musteinen Rikke

Töppöjalkakoirain värjäämää böffisilkkiä sävyssä Tropical Ink 2:



...kehrättynä kaksisäikeiseksi paksuksi langaksi:



...kudottuna Rikke-myssyksi:



Aika kiva.

Harmaat ruusut

Muutamassa päivässä valmistui Ysolda Teaguen Rose red -myssy. Ohje oli hyvä ja selkeä, tykkäsin. Lanka on robottitakista ylijäänyttä ColourMartin merinokashmiria, joka ennen pesua tuntuu paperinarulta ja pesun jälkeen kissanpennunpehmeältä.

Ennen pesua:



...ja pesun jälkeen:



Luulin että kartionloppu kuluisi mukavasti tähän myssyyn, mutta mitä vielä, lankaa jäi reilusti. Aloitin toisen myssyn saman tien, sillä kyläilemässä olleen, kutomista seuranneen anopin mielestä malli näytti tosi, tosi kivalta. Tein kakkosversion pienimmän koon mukaan, ja lanka riitti juuri sopivasti, vain pari metriä ja mallitilkku jäi yli. Pipon esittelyyn käytin lapsityövoimaa:





Tämä oli ensimmäinen valmistunut 12in2012-haastetyö tälle vuodelle, ja seuraavakin haasteneule on jo päässyt puikoille. Muutenkin olen aloittanut uusia projekteja kuin heikkopäinen, ja taidan aloittaa vielä muutaman, kun kerran vauhdissa olen. Niistä lisää sitten myöhemmin.