KAListelua

Joulun alla innostuin osallistumaan jo toistamiseen Titityyn Mysteerihuiviklubiin. Mallin oli suunnitellut Veera Välimäki, lanka oli Louhittaren luolan Tuulen tytärtä väreissä keltamulta ja platina.



Välimäelle tuttuun tapaan ainaoikeaa, raitoja ja lyhennettyjä kerroksia, rentouttavan yksinkertaista kudottavaa. Reunuksen kohdalla sävelsin omiani, koska en kerta kaikkiaan saanut ohjeen mukaan tehden nättiä jälkeä – neljä kertaa yritin, ja lopputulos muistutti joka kerralla haukiverkkoa. Jatkoin siis ainaoikeaa ja lyhennettyjä kerroksia, ja mielestäni tuli ihan kiva noinkin - muoto vain muuttui hartiahuivista pitkäksi kaulaliinaksi.



Harmaan ja keltaisen yhdistelmä toimii kyllä aina. Tykkäsin langasta, voisin hyvinkin käyttää sitä toistekin (myönnetään, villapaitasuunnitelma on jo mielessä).

Pikkubaktus

Keväällä huomasin, että vaatekaapissani on pikkuhuivin mentävä aukko. Talvisin käytän huivia, jonka voi kietoa kaulan ympäri vähintään kolme kertaa, mutta joskus vähempikin riittää. Langaksi valitsin jokunen vuosi sitten kehräämäni polwarth-silkin, malliksi halusin jotain yksinkertaista, joka ei veisi huomiota langalta. Lacy Baktus vastasi kaikkiin vaatimuksiin.



Näyttää siltä, että huomenna vihdoin on tarpeeksi viileää villahuiville. Paras aika vuodesta on taas täällä!

Patakorvessa

Viime viikonlopun vietin Patakorvessa linnanneitona hyvässä seurassa. Puikot suihkivat, rukit surisivat, nauru raikui, ruoka oli hyvää ja skumppa kylmää. Ulkona leijui hiljalleen lunta ja maisema oli kuin postikortista.



Oli kyllä niin kivaa taas, kiitokset ja terveiset mukana olleille!



Sain vihdoin viimein kuvattua joulun alla valmistuneen huivin, jonka kutominen tuntui kestävän ikuisuuden. Lanka on itse kehrättyä merinosilkkikashmiria (50/25/25), pehmeää kuin pilvenhattara, malli One row handspun scarf.



Mutta mutta. Väri on pikkuisen väärä, enkä ole malliinkaan kovin ihastunut, joten taidan kääräistä huivin lahjapakettiin. Näyttää ihan nätiltä kuvassa, mutta turkoosi on vähän liian heleä, eikä ruskeakaan oikein puhuttele.





Ovat joskus vähän hankalia nämä väriasiat, mutta minkäs teet, väärän värinen neule jää käyttämättä.

Marraskuun harmaat

Kudoin pienen harmaan huivin. Langat ovat purkulankoja (Tuulian värjäämää Floricaa) epäonnisesta huivista sekä omia ja muiden jämiä taannoisesta Varjo-KALista (Madelinetoshin Merino lightia eri sävyissä). Ohje, jota yritin seurata, on Luna2. Kävi vain niin, että neule oli mukana reissussa, mutta ohje ei, ja päätin jatkaa kutomista hataran muistin varassa. Ei tullut Lunaa, tuli Lunan pikkuserkku - ihan kiva huivi kuitenkin.





Muutama noista väriyhdistelmistä jäi vaivaamaan mieltä, pitää keksiä joku projekti jossa voin käyttää niitä uudestaan. Katsokaa nyt tuota siniharmaata raidoitusta, aivan ihana. Tai nuo tumman ja vaalean harmaan raidat, oijoi. Ei taida raitakuume vielä tänä talvena hellittää.

L'ombre de ton ombre -huivi

Tässä vihdoin huivin ohje sitä kaivanneille! Pdf löytyy Ravelrystä, ja jos jokin kohta kummastuttaa, sivupalkista löytyvällä sähköpostiosoitteella tavoittaa. Kiitokset vielä testineulojille!



L’ombre de ton ombre -huivi on yksinkertainen, mukavasti harteille ja kaulan ympäri asettuva huivi. Huivin muoto tehdään lyhennetyin kerroksin, kokoon voi vaikuttaa langan paksuutta ja neuletiheyttä vaihtamalla.

Tarvikkeet: 2 vyyhtiä Lanitium ex Machinan luksussukkalankaa tai Madeline Tosh merino lightia (≈ 800 m/200 gr)
• 3,75 mm pyöröpuikot, tai käsialan mukaan

Neuletiheys: 23 s/10 cm, 46 krs/10 cm ainaoikein-neulosta



Neuletiheys vaikuttaa huivin kokoon ja laskeutuvuuteen, mutta ei ole kriittinen onnistumisen kannalta. Valitse puikot, joilla saat valitsemastasi langasta mukavan tuntuista neulosta. Huomioi kuitenkin, että tiheys vaikuttaa langan riittävyyteen. Kannattaa valita pehmeä, laskeutuva lanka, joka tuntuu mukavalta ihoa vasten. Malli sopii hyvin myös käsinkehrätyille ja kirjavillekin langoille. Valmis huivi on loivan C-kirjaimen muotoinen, kooltaan n. 39 x 165 cm (leveämmästä reunasta mitattuna).

Kuvan huiveista harmaa on kudottu Madeline Toshin Merino Lightista (yksisäikeinen 100 % merino), sininen Lanitium ex Machinan luksussukkalangasta (merino/kashmir/nylon-sekoite).

Tekniikat: Kierrä ja käännä (k&k): kudo ilmoitettu määrä silmukoita, nosta seuraava silmukka kutomatta oikealle puikolle. Kierrä lanka nostetun silmukan taakse ja nosta silmukka neulomatta takaisin vasemmalle
puikolle. Käännä työ. Silmukan ympärille kierretyn lenkin voi halutessaan nostaa puikolle ja kutoa yhteen kierretyn silmukan kanssa seuraavalla kerroksella, mutta se ei ole välttämätöntä. Lenkki ei erotu aina-oikein-neuloksesta.

Tämä tekniikka tunnetaan englanniksi nimellä wrap and turn. Tarkempia ohjeita löytyy esim. Youtubesta.



Ohje
Luo 84 s. Kudo ainaoikeaa 120 kerrosta, eli
60 ainaoikean harjannetta.

Mallikerta:
Oikea puoli: kudo 10 s, k&k.
Nurja puoli: kudo oikeaa puikko loppuun.
Oikea puoli: Kudo 10 s ohi ensimmäisten 10 s
sekä kierretty s, k&k.
Nurja puoli: kudo oikeaa puikko loppuun.
Kun vasemmalla puikolla on vähemmän kuin 10 s,
kudo puikko loppuun, sekä seuraava krs oikein.

Oikea puoli: kudo 8 s, k&k.
Nurja puoli: kudo oikeaa puikko loppuun.
Oikea puoli: Kudo 8 s ohi ensimmäisten 8 s
sekä kierretty s, k&k.
Nurja puoli: kudo oikeaa puikko loppuun.
Kun vasemmalla puikolla on vähemmän kuin 10 s,
kudo puikko loppuun, sekä seuraava krs oikein.

Oikea puoli: kudo 6 s, k&k.
Nurja puoli: kudo oikeaa puikko loppuun.
Oikea puoli: Kudo 6 s ohi ensimmäisten 6 s
sekä kierretty s, k&k.
Nurja puoli: kudo oikeaa puikko loppuun.
Kun vasemmalla puikolla on vähemmän kuin 8 s,
kudo puikko loppuun, sekä seuraava krs oikein.

Oikea puoli: kudo 4 s, k&k.
Nurja puoli: kudo oikeaa puikko loppuun.
Oikea puoli: Kudo 4 s ohi ensimmäisten 4 s
sekä kierretty s, k&k.
Nurja puoli: kudo oikeaa puikko loppuun.
Kun vasemmalla puikolla on vähemmän kuin 6 s,
kudo puikko loppuun, sekä seuraava krs oikein.

Kudo 50 krs ainaoikeaa (25 harjannetta).

Toista mallikertaa kaksi kertaa. Voit lisätä mallikertojen määrää, jos haluat huivista pidemmän.

Kudo vielä kiila:
Oikea puoli: kudo 10 s, k&k.
Nurja puoli: kudo oikeaa puikko loppuun.
Oikea puoli: Kudo 10 s ohi ensimmäisten 10 s
sekä kierretty s, k&k.
Nurja puoli: kudo oikeaa puikko loppuun.
Kun vasemmalla puikolla on vähemmän kuin 10 s,
kudo puikko loppuun, sekä seuraava krs oikein.

Oikea puoli: kudo 8 s, k&k.
Nurja puoli: kudo oikeaa puikko loppuun.
Oikea puoli: Kudo 8 s ohi ensimmäisten 8 s
sekä kierretty s, k&k.
Nurja puoli: kudo oikeaa puikko loppuun.
Kun vasemmalla puikolla on vähemmän kuin 10 s,
kudo puikko loppuun, sekä seuraava krs oikein.

Oikea puoli: kudo 6 s, k&k.
Nurja puoli: kudo oikeaa puikko loppuun.
Oikea puoli: Kudo 6 s ohi ensimmäisten 6 s
sekä kierretty s, k&k.
Nurja puoli: kudo oikeaa puikko loppuun.
Kun vasemmalla puikolla on vähemmän kuin 8 s,
kudo puikko loppuun, sekä seuraava krs oikein.

Oikea puoli: kudo 4 s, k&k.
Nurja puoli: kudo oikeaa puikko loppuun.
Oikea puoli: Kudo 4 s ohi ensimmäisten 4 s
sekä kierretty s, k&k.
Nurja puoli: kudo oikeaa puikko loppuun.
Kun vasemmalla puikolla on vähemmän kuin 6 s,
kudo puikko loppuun, sekä seuraava krs oikein.

Kudo lopuksi ainaoikeaa 120 kerrosta, eli
60 ainaoikean harjannetta, tai kunnes lanka loppuu.
Päättele silmukat, päättele langanpäät. Pingottaminen ei ole välttämätöntä.



Ohjeen ja kuvien kaupallinen
käyttö on kielletty.

Sorry, only in Finnish for the time being.

Des perles de pluie

Kudoin sinisen version harmaasta huivista, lankana Tikkitakkisilta ostettu Lanitium ex machinan luksussukkalanka (merino/kashmir/nylonia, ihanaa). Tykkään, oi tykkään! Muistin jopa tehdä muistiinpanoja kutoessani, ja ohje on nyt testineulojien syynissä.



Kuvista kiitokset Tuulialle:)

L'ombre de ton ombre*

Viime syksynä minulla kävi tuuri Eilen tein -blogin arpajaisissa, voitin lahjakortin Titityyhyn. Samoihin aikoihin olin kutomassa Varjo-mysteerihuivia, ja olin kovin ihastunut ohjeen mukana tulleeseen lankaan. Sitä lahjakortilla lisää siis, Madelinetoshin merino lightia sävyssä Charcoal. Varjo-huivi valmistui aikanaan, mutta minua jäi kaihertamaan mielikuva, jonka sain kutoessani ensimmäistä vihjettä. Päätin kutoa Varjon varjon, loivan C-kirjaimen muotoisen suorakaiteen, jollaiseksi kuvittelin mysteerihuivinkin muotoutuvan.



Aloitin huivin joulukuisella Tallinnanmatkalla, kudoin sitä Tukholmanreissulla ja kaikissa mahdollisissa neuletapaamisissa, sillä huivi oli aivan jär-kyt-tä-vän tylsä kudottava. Onneksi lanka oli ihanaa ja seura aina erinomaista, muuten olisin varmaan vaipunut epätoivoon puikkoineni.



Prosessin tylsyydestä huolimatta olen aivan älyttömän tyytyväinen lopputulokseen! Huivi asettuu nätisti harteille, ja kaarevan muotonsa ansiosta se kietoutuu kaulankin ympärille tavallista suorakaidehuivia mukavammin. Tykkään, tykkään! Tykkään niin paljon, että taidan kutoa toisen, sinisistä jämälangoista. Vieläköhän muistan miten tuon tein?



*Huivin nimi on lainaus erään suosikkiartistini huikean kauniista laulusta.

Mainiota alkanutta vuotta kaikille! Jouduin joulukuun alussa nettitauolle vastoin tahtoani, sillä internet meni rikki. Palveluntarjoaja ei ole vieläkään saanut vikaa korjattua, mutta täällä ollaan taas, lainamokkulalla (kiitos S!). Sinällään tekee ihan hyvää pitää taukoa netissä roikkumisesta (etenkin kun sähköpostiin ja Ravelryyn pääsee puhelimellakin), mutta siinä vaiheessa kun pitäisi muitakin asioita hoitaa niin alkaa kärsivällisyys loppua. Rajansa nettipaastollakin!



Palataan vielä hetkeksi joulutunnelmiin. Kudoin vain yhden joululahjan tänä vuonna, huivin eräälle kultaiselle perheystävälle. Lanka on itsekehrättyä (eteläamerikkalaista villaa Louhittaren luolasta), malli mukaeltu Simplicitas. Keskiosan kudoin ohjeen mukaan, mutta kun tuli reunuksen aika, ei käsillä ollut Kehrääjän käsikirjaa eikä pääsyä nettiin (ohje löytyy siis sekä kirjasta että Ullan sivuilta). Huivi piti kuitenkin saada valmiiksi, joten kudoin reunukseksi tyynesti ainaoikeaa. Ihan kiva siitä tuli noinkin, vaikkei se alkuperäistä ohjetta juuri muistutakaan. Mikä tärkeintä, lahjan saaja ilahtui kovasti ja otti heti huivin käyttöön.



Joulun alla tein myös retken Tallinnaan neuleystävien kanssa. Kävin ensimmäistä kertaa Karnaluksissa, mutta lankaa en sieltä ostanut. Sen sijaan mukaan tarttui pätkä hurjan hienoa ja pehmoista tekoturkista, joka toivon mukaan pikapuoliin muuttuu nallekarhuksi. Pienoismalli pohti joku aika sitten, että on mäyrä, valas, dinoja, pöllö, mutta äiti miksi meillä ei ole yhtään nallea? Hyvä kysymys. Tallinnassa oli kaunista, kylmää ja hauskaa. Kiitokset matkaseuralle vielä tätäkin kautta!

Askartelukaupassa törmäsin kutistemuoviin, ja pakkohan sitä oli ostaa. Lapsena tykkäsin askarrella siitä kaikenlaista, joten piti kokeilla olisiko se yhtä kivaa puuhaa vieläkin. Olihan se, pitää ehkä ostaa muutama arkki lisää. Ihan ensimmäisenä tein rintaneulan:





Saivathan kaikki nyt korvamadon? All together now! Niin kuin näkyy, muovi kutistuu uunissa aika tavalla. Pienoismalli tahtoi piirtää äidille robotin, jota sitten vähän väritin, rintaneula tämäkin:



Eräisiin kemuihin vein tuliaisiksi viiksiä:



Ja joittenkin ihmisten kannattaisi varoa mitä toivovat, muuta en tästä luomuksesta sano:



Muutaman joulupallonkin kudoin, ikivanhoista Pirkka-langan jämistä. Nämä menivät lähilankakaupan joulusomisteiksi:



Ja sitten vaan nenä kohta uutta vuotta ja uusia haasteita! Toivotaan että tästä vuodesta tulee edeltäjäänsä valoisampi. Uudenvuodentinassa näyttäisi olevan lampaan pää, eikä se voi olla huono juttu, eihän?





Hi! We've had some major issues with our internet connection for a month now (well, there's no connection, that's the problem), so if you've sent me email and I haven't replied, please resend your mail - it might have disappeared into the cyberspace. Anyways, I wish you all a happy new year, let's hope it'll be a good one.

Salaperäinen Varjo, osa 3

Varjo-huivi valmistui jo muutama viikko sitten, ja oi että, siitä tulikin kiva!



Puolivälissä kutomista en ollut ollenkaan varma lopputuloksesta, ja ihmettelin huivin varsin epätavallista muotoa. Valaistuin vasta, kun näin Veeran kuvat valmiista huivista, "ai noin sitä on tarkoitus käyttää". Jännitys tosiaan säilyi loppuun saakka. Tykkään valmiista neuleesta kovasti, kyllä tuo Veera osaa hommansa.



Ohjeen mallikuvissa huivia pidetään tyylikkäästi harteilla, mutta oikeasti käytän huiveja tiiviinä myttynä kaulan ympärillä. Jos pitää valita tyylikkyyden ja lämmön välillä, niin lämpö voittaa, aina.

Salaperäinen Varjo

Viime keväänä tilasin Titityystä elämäni ensimmäisen mysteerilankaklubin. Tarjous oli vastustamaton, Veera Välimäen suunnittelema huiviohje ja kaksi vyyhtiä Madeline Toshin lankaa. Ei voi olla huono juttu! Kauan odotetut langat ja ensimmäinen osa ohjeesta kotiutuivat vihdoin tällä viikolla. Pähkäilin väriparia vaikka kuinka pitkään, mutta päädyin lopulta tilaamaan sävyt Wellwater ja Baltic. Noh. Molemmat ovat kauniita, mutta eivät ne yhteen sovi millään. Baltic etenkin oli paljon kirkkaampi kuin kuvien perusteella odotin, mutta näinhän sitä voi käydä käsinvärjätyn langan kanssa, sävyt voivat vaihdella ja kuvat valehdella (ja olen ihan kamala värinatsi). Onneksi varastostani löytyi samaa lankaa sävyssä Cove, ja se sattui olemaan Wellwaterille erinomainen pari. Balticin kohtaloa mietin vielä.



Cove on jännä epäväri, joka muuttuu ympäristönsä mukaan – Wellwaterin rinnalla korostuvat siniset sävyt, joku toinen väri toisi esiin langan vihreät ja harmaat puolet. Eräs ystävä oli tilannut omaan mysteerihuiviinsa samaista Covea, mutta se oli sävyltään niin paljon vaaleampi, ettei sitä olisi samaksi sävyksi tunnistanut. Oman lankani ostin pari vuotta sitten messuilta.



Ensimmäinen vihje on kudottu, ja kivalta näyttää. Ohje (nimeltään Varjo) vaikuttaa oikein mukavalta, enkä millään malttaisi odottaa seuraavan osan julkaisua. Värit eivät ole ihan minulle tyypillisimpiä, mutta ihan hyvä välillä piipahtaa oman mukavuusalueensa reunoilla.

Sinivalaan syvänmeren laulu*

Jokunen aika sitten sain Tuulialta kauniin villaletin nimeltään Valaan syvänmeren laulu, jonka kehräsin kerrassaan kivaksi langaksi (60% BFL, 20% silkkiä, 20% firestar. Bling!). Toinen ystävä taas hemmotteli minua lahjoittamalla Stephen Westin Blue whale -huiviohjeen (kiitos A!). Kuten nimistä voi jo päätellä, lanka ja ohje oli tarkoitettu toisilleen.







Käsinkehrätyn kutominen on aina yhtä kiehtovaa, joten ei ihme että huivi valmistui alle viikossa. Pidän huiveista joissa molemmat puolet ovat oikeita puolia, ja mielestäni malli tuo langan hyvin esille. Ensi syksynä tuon voi sitten kietoa kaulaansa:)



*Tiedän toki että ryhävalaat niitä meren laulajia ovat, mutta taiteellinen vapaus otsikoinnissa sallittakoon.

Kotiäidin viikonloppuvapaa

Retriitissä oli mukavaa. Aikaa istua, kehrätä, kutoa, kälättää ja räkättää ystävien kanssa. Taisin olla pikkuisen väsynyt, sillä lauantaina en tullut ottaneeksi yhden yhtä kuvaa, ja muutenkin istua kökötin melko tiiviisti rukin takana. Arvatkaa kenen pienet ikenet pukkaavat poskihampaita? Väsymyksen piikkiin laitan myös sen, että kaikista ihanista houkutuksista huolimatta en ostanut yhtään lankaa.*



Sunnuntaina oli kaunis aurinkoinen päivä, ja reipastuin sen verran, että sain kuvattua aiemmin viikolla valmistuneen huivin. Huivi on yllätyslahja eräälle sukulaiselle, joka on tässä kevään aikana ollut suureksi avuksi perheelleni. Huivin malli on The Age of Brass and Steam Kerchief, jota muokkasin sen verran, että tein yhden ylimääräisen mallikerran ja leveämmän reunuksen. Lanka on yksi suosikeistani, Manos Silk blend -merinosilkki. Lanka oli edellisessä elämässään sivuttain kudottu ainaoikein-huivi, joka oli niin väärän kokoinen ja vähän väärän värinenkin, että jäi kokonaan käyttämättä – lanka ei onneksi näyttänyt olevan purkamisesta moksiskaan. Toivottavasti saaja pitää lahjastaan.



Retriitissä innostuin kehräämään Louhittaren Luolan merinoangoraa. Jännä kuituyhdistelmä siinä mielessä, että vaikka kuitu ei ollut yhtään huopunutta eikä painunutta, se vaati todella paljon venyttelyä ja valmistelua ennen kehräämistä. Pienet angorakuidut siellä varmaan pitivät vieruskaverista tiukasti kiinni. Jos venytti liian kovaa, koko soiro lehahti yhdeksi kuitupilveksi ja karvasi lähiympäristön varsin tehokkaasti. Itse kehrääminen oli kuitenkin helppoa ja rentouttavaa.



Kerratessa rulla tuli aika täyteen, mutta ehkä vielä vähän enemmänkin olisi mahtunut. Langasta tuli pilvenhattaran pehmeää ja kuohkeaa, ja se päätyy jossain vaiheessa kauluriksi tai huiviksi, kunhan keksin kivan mallin. Kriittiset mitat ovat 260 grammaa ja 450 metriä.



Kilkelaukku toimi oikein hyvin:)


*Tai sitten samaan aikaan kurssiaan pitäneitten kristalliotsaisten turbaanipäiden yöllisillä menoilla oli eheyttävä ja voimaannuttava vaikutus viattomiin sivullisiinkin. Vähän kyllä epäilen.