Toissa viikonloppuna järjestettiin taas Syksyn kuitupitoiset kokoontumisajot Päivölässä. Oli ihania ihmisiä, lankoja, villoja, hervotonta naurunrätkätystä, herkkuja ja skumppaa - mitäpä sitä muuta viikonlopulta voisi toivoa.
Lankaa ostin vain pari hassua vyyhtiä, vaikka houkutuksia oli yllin kyllin.
Tunnustan, tuon yläpuolella olevan kuvan lankakasasta sieppasin itselleni vyyhdin jonon ohi. Olin kuulemma supissut itsekseni
"my precioussss" petrolinsinistä vyyhtiä paijatessani, mutta mitään en tunnusta.
Noin muuten olen täysin vakuuttunut siitä, että aika kuluu tavallista nopeammin tänä syksynä. Mihin ihmeeseen päivät oikein katoavat?