Ryppyjä ja rakkautta

 Huoh! Päätin urakoida ja ommella tänään kolme työtä loppuun. Mössä oli jo kuminauhakujaa vaille valmis, mekko leikattu ja verhosta mitat. Kahden ensimmäisen ompelu sujui mukavasti. Verho, jonka piti olla helpoin ommeltava (silitä käänteet ja ompele suoraa), osoittautuikin kaikkein vaikeimmaksi. Ärh!

 Fokuksen käänne ryppyilee. En ymmärrä miksi. Onneksi tämä on nurjalla.

 Kolmas mössa mustasta Muijasta. Tässä on näköjään silitysryppy sauman vieressä. Mössa on menossa pojalle, joka uskoo, että kaikki heidän kodissaa on minun ompelemaa. Aijai, tuollainen rajaton luottamus hivelee turhamaisuuttani. Päätin vastarakkauden osoitukseksi ommella hänen lakkinsa lippaan pinkin sydämen. 

Nyt minäkin olen tehnyt mekon Mekkotehtaan ohjeella. Koska tämä mekko tulee erittäin hoikalle tytölle, on mekon leveys koosta 110 ja pituus koosta 128 tai jotain sinne päin. Nimeä mekolle en muista.

Nälkävuosi, Nahkalan kissa ja leivinuuni

 Kotona käytettiin (ja käytetään edelleen) paljon vanhoja sanontoja. Olen yrittänyt vaalia niitä parhaan taitoni mukaan.

 Ompelin ekaluokkalaisen huoneeseen kapan. Se on pitkä kuin nälkävuosi tai kuin Nahkalan kissa.

Jokapoikapaita muuttui Jokatyttömekoksi. Tämä puolestaan ei ole kaitaista nähnytkään eli se on "leviä kuin seittemän leivän uuni". (Uih, nyt ehkä tein väkivaltaa sanonnalle, koska en muista sitä tarkalleen. Korjatkaa, joka muistaa paremmin.) Mekko tulee myyntiin Puojin puolelle, kunhan keksin, tarviiko entinen taskunpaikka jotain peitteekseen (siis tuo tummempi läiskä etukappaleessa). MYYTY

Muistakaa edelleen valokuvakilpailu. Alkaa olla viimeiset päivät käsillä osallistua. Nyt on hyvä mahdollisuus voittoon, jos kuvia ei ala pian tulla kuin apteekin hyllyltä. Hihii, tämä sanonta ei sopinut lainkaan tähän, mutta en keksinyt äkkiseltään parempaakaan.