Vieraalla maalla

Voitteko uskoa, että en ole koskaan ommellut vauvan bodya? Tai no, eihän se mikään ihme oikeastaan ole, kun kangasvarastoni ovat koostuneet pääasiallisesti joustamattomista materiaaleista. 

Ostin jopa oikein pallokärkisiä neuloja, että pääsen trikoota ompelemaan. Tähän asti olen surutta ommellut kaikki kankaat samoilla neuloilla. 

Tein sitten kerralla neljä bodya, kun kerran aloin hommaa kokeilemaan. Oikeastaan niitä on viisi, mutta yksi on vielä hieman kesken. 

Samoilla tulilla pyöräytin parit housut velourista ja yhden trikoopaidan. Takin ja Jokapojan ompeleminen ei käynyt aivan kädenkäänteessä. Edelleen ihmettelen, mikä karma Jokapoikien ompelua ohjaa, sillä tilattujen paitojen kanssa homma menee aina taisteluksi. Sen sijaan, jos ompelen ihan huvikseni tai kokeilumielellä paidan, mitään ongelmia ei esiinny. Perin kummallista.

Kuva on taas maailman surkein, mutta yritän tällä postauksella vain todistella, että en minä ole laiskana maannut, vaikka blogissa ei olekaan tapahtunut mitään.

Pallomaha, Hoikkeliini ja Kaima

Jos joku luulee, että olen laiskotellut viimeiset puolitoista kuukautta, joku on luuloineen väärässä. Pääasiallisesti olen siivonnut. Toiseksi pääasiaksi olen pakannut ja purkanut. Kolmanneksi olen ommellut, mutta jättänyt kaiken kuvaamatta, kohtien yksi ja kaksi takia.

Veljekset, joita äitinsä sanoo Pallomahaksi ja Hoikkeliiniksi, saivat uusia (lue kertaalleen kierrätettyjä) vaatteita.

 Pallomahan Maripaita on piennennetty versio alkuperäisestä. Jotain vikaa siinä isommassa oli, en kyllä enää muista mitä. Oisko ollut vaikka hiha revennyt.

 Hoikkeliinin shortsit kanttasin mustalla resorilla...

... ja pikkuveljen shortsit turkoosilla. Pikkuveli sai myös pallopaidan.

Minulla asuu pieni kaima länsirannikolla. Kaiman äiti oli ihastunut Marimekon Fokuksesta tekemiini takkeihin ja halusi neidolleen samanlaisen, mutta punaisena. Hyvään saumaan sattui tämän takin teko, sillä Fokusta ei enää tehdä ja minulle sanottiin Marimekon myymälästä, että sitä saa enää vain yhdestä paikasta ja sieltä ainoasta paikasta kaiman äiti oli kankaan tilannut.

Takissa on ohut tikkivuori, edestä korotettu huppu ja vinonauhakanttaukset hihansuussa, helmoissa ja hupun reunassa. Kovin iloinen pieni kaima oli kuulemma takista ollut. Voi, kun minulle tuli hyvä mieli. Hyvästä mielestä tulee aina hyvä mieli.

Kiertolainen

Luulin, että ompelun ilo on kadonnut elämästäni. Ei onneksi ollut. Se palasi näiden kahden pienen paidan myötä. Molemmat paidat on saksittu isoista Jokapoika-paidoista. Kierrätyskamaa siis.

Tämä oli ennen naisten paita. Piti kääntää nappilista toisinpäin ja tehdä eteen saumat. (Tiiraa tarkasti, niin huomaat hienot tikkauksetkin.) Teollisuudessa ilmeisesti merkitään muotolaskokset rei'ittämällä kangas. Niinpä sitten jouduin kiertämään niitä reikiä ja kokoamaan etukappaleet kahdesta osasta.

 Takakappalekin on reikien takia ommeltu kahdesta palasta. Ihan tyylikäs ratkaisu oikeastaan. Typerä kun olin, niin tikkasin alaosan yläreunan enkä yläosan alareunaa. En edes ajatellut purkaa.
Paita on 86-senttinen.

 Tässä yrittää näkyä pieni yksityiskohta paidan helmasta. Nappilistan reunan tikkaus on alkuperäinen ja se alkoi luonnollisesti purkautua, kun katkaisin helman. Niinpä tein sitten tiuhan siksakin pari senttiä alareunasta ja tikkasin loppupätkän suoralla. Langan väri on tarkoituksella vaaleampi violetti kuin paidassa muuten. 

 Isompi poika saa 98-senttisen aivan järjettömän upeanvärisen etupaidan. (Isä sanoo aina kauluspaitaa etupaidaksi, en tiedä miksi.)

 Ompelin punaisella langalla ihan vain huvin vuoksi. Alkuperäinen väri oli sininen. Kokeilin hihansuuhalkioa Ottobren ohjeilla. Ohje oli huono, mutta lopputulos hyvä. Ob:n ohjeella myös hihan sisäpuoli on katseenkestävä. Olen aiemmin tehnyt halkiot Vaatetusalan ammattitekniikka -kirjan ohjeella. Ohje sinällään on parempi, mutta hihan sisään jää näkyviin alareunakaitaleen huoliteltu pää. Tuskinpa pikkumies kiinnittää mitään huomioa alareunakaitaleen siisteyteen, mutta tulinpas huomioineeksi tällaisenkin asian.

Jonain päivänä ehkä saan kauluksen napin samaan linjan miehustan nappien kanssa. Huomaa eriväriset langat napeissa ja napinlävissä.

Raivausta

 Pakastimen päällisen tyhjennystä, osa 2.
Miten harmillista onkaan, että silmä tottuu epäkohtiin. Sokeutuu sille, että kirpparijäämistölaatikko rojottaa keittiön avohyllyllä jo kymmenettä kuukautta ja pöydän pääty on vuorautunut paperikasan alle.
Toisinaan onneksi iskee inspiraatio hyökätä kaaoksen kimppuun. Lauantaina tyhjensin edellä mainitun hyllyn ja silitin pakastimen päältä monta kangasta kuvattavaksi. Vielä on kuvattavia, koska jotenkin se pino vaan salakavalasti kasvaa nopeammassa tahdissa kuin saan aikaiseksi järjestää kuvaussessioita.
Valitsin linssin eteen vihreää, keltaista ja violettia.

 VI38 Puuvillainen puoliessu. Taskut on ja helmassa röyhelö. Jos sinulla on essun puutetta, niin tästä saisi. Voi tästä jotain pientä ommellakin.

 VI39 Olen iloinen, että valokuvauskurssi jatkuu jo huomenna. Ottaessani tätä kuvaa värit näyttivät kamerassa aika oikeilta. Tietokoneen ruudulla eivät sitten enää näyttäneetkään. Muokkasin värejä lähemmäksi oikeaa, mutta miten ihmeessä ne taas voivat näyttää noin kummalliselta?
Joka tapauksessa kangaspala on puuvillaa ja sitä on vain pala. Kankaan pohjaväri on syvä kirkas vihreä. Ja mun suosikki on tuo norsu. MYYTY

VI40 Puuvillainen tyynynpäällinen. Värit ovat jo haalenneet ja vaalenneet niin kuin laulussa lohikäärmeen suomut. Niin hellyttävää kangasta kuitenkin, että oli pakko ostaa. Tämä on kesäiseltä viikon kirpparikierrokselta, jostain läheltä länsirannikkoa. MYYTY

 VI41 Kokonainen päiväpeite joustamatonta yksipuolista froteeta. Hirveästi langannousuja, joten tarkkana pitää olla, mistä kohti alkaa paloja saksia. Minulla on ollut tätä myös punaisena ja siitä on tehty Punahilkka-takki. MYYTY

 KE28 Tämän pitäisi olla sitruunankeltainen. Ratkoin aikuisten hihattoman joustofroteisen jumpsuitin. Siitä piti tulla lapsen jumpsuit, mutta eipä tullut, kun kangas ei riittänyt. Vauvalle potkupuku tai jotain muuta tästä tulisi. MYYTY

 KE29 Taas pitää huutaa Heja Sverigeä. Minä olen sini-keltaisen ystävä. Aivan tosi makea puuvillasatiininen kangas. Ollut lie päiväpeittona tai verhona. Aivan oivallista mekkoon - aikuisten mekkoon etenkin.

 KE30 Oletettavasti Mika Piiraisen Marimekolle suunnittelema kangas. En löytänyt kuosille nimeä etsinnöistä huolimatta. Pohjan väri on  tumma luumu. Isoja palloja on vain tuo näkyvä rivi toisessa reunassa kangasta ja pikkupalloja sitten toiseen hulpioon asti.
Kankaan materiaaliakaan en uskalla varmaksi sanoa. Sellaista ohkaista, kohtuullisen hyvin laskeutuvaa mekkokangasta tämä on. Katsokaapa, millainen mekko täällä on tästä kankaasta tehty.
Minun visiossani mekossa olisi pienenpienesti hihaa, pääntiellä laskokset ja pituutta polveen asti. Tässä yksi hyvä esimerkki mallista. MYYTY

 Voi pöppö! Miksi olen alkanut koodata kankaita värien mukaan? Mikä tällekin nyt laitetaan koodiksi? Tämä ei mahdu mihinkään jo olemassaolevaan.
Tämä on naisten mallinen Jokapoika-paita, koko XL. Näillä koordinaateilla saa tästä pyytää ompelemaan jotain. Paita on hyvässä kunnossa, joten sen voi ostaa kokonaisenakin. MYYTY

Viheriö(i)

Voisi luulla, että sanoilla lieriö ja viheriö on jotain enemmänkin yhteistä kuin muutama kirjain. Mutta ei, ne ovat toisistaan erillään kuin pääsiäisnoita ja joulupukki. (Olenpas minä hyvä keksimään vertauksia.)

Ei enempää tekonokkeluutta tähän, vaan asiaan.

VI26 Ilmeisen keinokuituinen ellei sitten puuvillasekoitekangas. Luistaa ja lepruaa joka suuntaan. Optimaalinen tämä olisi verhona, mutta pitäisi olla aika pieni ikkuna, että tämä riittäisi. Seinävaatteeksi siis ihanteellinen. Korkeutta kankaalla on 93cm ja leveyttä 115cm. Pohjaväri on tummempi kuin kuvassa. MYYTY

 VI27 Tuttuakin tutumpaa Jokapoikaa. Isokokoinen paita, josta voisi tehdä pienemmän paidan tai jotain muuta. Tässäkin väri on todellisuudessa tummempi.
23.7.12: Paita muuttui mekoksi. Kuva tulee Puodin puolelle, kunhan mekko valmistuu. MYYTY

 VI28 Sini-vihreäkin lasketaan nyt vihreäksi. Onhan vihreässä sinistä toinen puoli - tai ainakin osa. Froteeta riittäisi vaikka kahteen lasten takkiin. Tai vaikka aikuisen hihattomaan mekkoon.
28.10.12: Froteesta tuli yksi jumpsuit, mutta kangasta jäi vielä epämääräinen määrä. Jotain pientä siitä saisi.

SI31 Pikkukukallista flanellia. Mitäpä tästä muuta sanoisi?
 
Ps. Lisää vihreää Vaatekomeron Puodissa.

Ei ihan joka pojalle

Löysin eilen kirpparilta edullisen Marimekon paidan. Miesten malli, koko 40, väritys musta-luonnonvalkoinen/haalea beige. Hihansuut olivat rispaantuneet, samoin kaulus ja kyynärpäät. Hipsuttelin kirjastoon, lainasin Ottobren (3/2010), piirsin paidan kaavat, leikkasin vanhan paidan osiin, muokkasin kaavoista enemmän Maripaidan näköiset ja leikkelin vanhasta uutta. Tänään ompelin.

 Paidasta tuli tällainen. Pyrin jäljittelemään mahdollisimman paljon alkuperäistä mallia. (En tiedä, saisiko näin tehdä. Voidaanko mua syyttää plagioinnista?) Tasku on ehkä vähän suurehko muuhun paitaa nähden, mutta lampaan mielestä se on oikein sopiva.

 Erityisen tyytyväinen olen näihin hihahalkioihin. En ole ikinä, koskaan, milloinkaan tehnyt tällaisia aiemmin. Onneksi lipaston päällä sattui olemaan erään "entisen" ompelijan opiskeluajan Vaatetusalan ammattitekniikka osa 3, jossa käsitellään juurikin halkioiden tekemistä. Nytpä osaan.

Tässä yrittää näkyä olalla ja hihan reunassa olevat kaksoistikkaukset, joita ei suinkaan ole tehty kaksoisneulalla, koska minulla ei ole kyllin leveää kaksoisneulaa. 

Paidan ehkä ainoa miinus on kaulus. Siitä tuli sittenkin liian lyhyt. Etureunojen olisi pitänyt yltää etukappalaiden nappilistojen reunaan asti. Kauluksen napin kyllä saa kiinni, mutta se ei ole samalla suoralla muiden nappien kanssa. Mur!

  Kun on 110-senttinen poika ja (äiti) tykkää Marimekosta, voi saada Vaatekomeron tädiltä entratun paidan. Ei sitä sentäs joka pojalle Jokapoikaa.