VILLIKISSOJA,KOTIKISSOJA,KANGASKISSOJA,PAPERIKISSOJA...

Eräänä syksyisen, myrskyisenä yönä, kun talossa ei liikkunut enää kukaan ja hiljaisuus täytti huoneet, kiipesin ullakolle, pieneen huoneeseeni ja laitoin pöytälampun valaisemaan sydänyön pimeyttä.

Olin juuri istahtamaisillani tuoliini, kun altani kuului himmeä naukaisu: olin vähällä litistää kissani! Friedhelm oli jo ehtinyt ravata portaat yläkertaan ja valloittaa työtuolini,ennenkuin itse ehdin edes ovesta kunnolla sisälle, saati laittaa valot huoneeseen! olen muutaman kerran jo tallannut sen päälle, kun se on maannut mustalla lampaantaljalla olohuoneen lattialla. nyt olin litistää sen takapuoleni alle, kun en hämärässä huomannut sen istuvan jo työpaikallani. Olen varma, että kissoilla - kuten myös koirilla - on kymmenes aisti, joka sanoo mihin sen isäntä tai emäntä on lähdössä ennen kuin tämä tyhmä ihminen sitä itse edes tajuaa. Koira ei nouse olohuoneen sohvalta, jos emäntä on menossa vain vessaan. Kissa ei viitsi nostaa tassuaankaan, ellei tiedä etukäteen, että emäntä on menossa keittiöön hakemaan herkkuja itselleen...eikä Friedhelm viitsisi ravata portaita edeltäni ellei se tietäisi pääsevänsä taas ompelukoneen viereen katsomaan, kun väsään sille uutta peittoa..Olen varma, että Friedhelm on edellisessä elämässään ollut ompelija tai räätäli ja vahtii nyt silmä kovana millaista jälkeä saan aikaiseksi, kun ompelen sille uutta peittoa tai tyynyä.

Tässä siis viime yön tuloksia. Tyyny ei ole vielä aivan valmis, mutta ajattelin pistää sen kuitenkin epä-valmiina näytille, jos joku haluaisi tehdä samanlaisen työn omalle kissalleen: Tästä voi tehdä vaikka peitonkin, kunhan tekee enemmän kissatilkkuja. Pienensin kaavaa ja teen avaimenperiä joulumyyjäisiin ja lahjaksi ystäville ja sukulaisille. Siispä tiedätte minkälainen yllätys joulupukin paketista tulee esille!

Heute fang ich an ein neues Leben / Tänään aloitan uuden elämän

Jeden Tag fängt  ein neues Leben an und auch mein Leben hat jeden Morgen einen neuen Anfang. Ich stehe auf und denke wie unglaublich glücklich ich bin. Nicht nur, dass ich ein Dach über dem Kopf habe, ein Bett wo ich schlafe, sondern ich habe Menschen die ich liebe und die mir das Gefühl geben, dass ich auch wichtig bin. Jeden Morgen öffne ich eine neue Tür und lerne etwas neues. Ich begegne Menschen die mir zeigen was wichtig ist. Manschmal sind diese Begegnungen nur ganz kurze Momente aber sie lassen einen Eindruck zurück als hätten wir uns schon ein ganzes Leben lang gekannt.

Man sollte sich  einfach die Zeit nehmen den anderen zuzuhören um eigene Probleme loszulassen. Im Alltag finden sich öfftes flüchtige Begegnungen mit Menschen die man kennt und hin und wieder trift. Wenn man aber sich die Zeit nimmt diese Menschen besser kennen zu lernen findet man einen Mensch mit viel Hertz.

Tänään on sellainen tunne, että elämä alkaa taas uudelleen. Jokaisena päivänä aloitan uuden elämän. Ehkä tämä tunne johtuu siitä, että hyvin läheinen ihminen on sairastunut vakavasti emmekä tiedä kuinka kauan vielä elinpäiviä riittää. Seuraamme päivittäisiä säteilyhoitoja, taistelua väsymystä ja apatiaa vastaan. Mitä siitä jos hiukset lähtevät päästä, kunhan ajatukset eivät muutu mustiksi.

Tällaisen sairauden vierellä huomaa pienet yksinkertaiseet asiat, jotka yhtäkkiä muuttavat mittasuhteita ja asioiden tärkeysjärjestystä. Aamulla herääminen omassa sängyssä tuntuu jo taivaalliselta. Raitis ilma, pieni kävelylenkki ulkona, ensimmäiset lumihiutaleet ja ajatus lähestyvästä joulusta ystävien ja perheen parissa aiheuttavat uskomattoman hyvänolon tunteen.

Olen myös huomannut, että ympärillä on paljon ihmisiä, joiden kanssa on hyvänpäivän tuttu, mutta syvempiin keskusteluihin ei ole koskaan ollut aikaa tai mahdollisuutta. Olen aivan yllättäen löytänyt uusia ihmisiä sellaisistakin, jotka olen ohittanut vain huikkaamalla tutut tervehdykset. Kun pysähtyy, huomaa ympärillään ihmisiä, joilta saa lämpöä ja rakkautta osakseen. On uskallettava ottaa se riski, että toinen torjuu ystävällisen sanan tai kosketuksen, mutta jos ei edes yritä päästä toisia lähemmäksi, ei myöskään saa toisilta lämpöä ja läheisyyttä.

Nyt olen taas valmis lähtemään kotiin. Työpäivä on ohi. Halusin jäädä pieneksi hetkeksi kirjoittamaan, kun ympärillä on hiljaista ja rauhallista. Kotona odottaa Friedhelm, joka puskee vasten jalkaani, kun astun ovesta sisään. Viime yön, kuten muulloinkin, se nukkui takapuoleni päällä ja lämmitti olemuksellaan minutkin niin, että välillä oli pakko heittää peitto nurkkaan.

Reipasta mieltä kaikille ja aurinkoa pimeydestä huolimatta.

Was ist das wichtigste im Leben? Mikä on tärkeintä elämässä?

Ich laufe wie ein Huhn ohne Kopf. Links, Rechts, ab und zu sogar geradeaus aber keine Zeit nachzudenken.
Ich habe hunderttausend Projekte die ich alle gleichzeitig machen möchte - und irgendwann sitze ich allein in meinem kleinen Nähzimmer und fühle mich wie ein losgelassener Luftballoon. Ganz Leer! Ich sitze da, und mache nichts. Ich starre nur auf meine Bücher, nehme dann ein, öffne das und denke plötzlich; "das könnte ich nähnen...wenn ich Zeit hätte."  Oh Gott, ich plane wieder was neues und habe nicht mal das andere fertig.

Ich sitze noch eine Weile und denke.."wenn ich jetzt anfange, habe ich meine Tagesdecke bis Weihnachten fertig, aber dann kann ich die Bluse, die Taschen und die Kissen nicht vor Weihnachten schaffen..."

Warum kann Weihnachten so sein wie ein Schaltjahr, nur jedes viertes Jahr?  Dann hätte ich bischen mehr Zeit. Weihnachten kommt immer so plötzlich und unerwartet?

Dieses Jahr habe ich eigentlich alles anders gemacht. Habe die Weihnachtsgeschenke schon im September angefangen und überlege ob ich die Ostern fertig griege. Dieses Jahr werde ich auch nicht 7 Gang Menü planen sondern nur 6.

Der Erste Gang ist zum Tisch gehen.
Der Zweite Gang ist hinsetzen
Der Dritte Gang ist Messer rechts, Gabel links
Der Vierte Gang ist ratlos auf den leeren Teller starren
Der fünfte Gang ist sich hilflos nach Essen umsehen. Dann kommt die grosse Verkündung:
Der sechste Gang fällt aus: es gibt nichts!!

Frohe Weihnachten und Happy New Ostern!

Oft denke ich was ist das wichtigste im Leben. Es ist nicht, dass man alles perfekt macht, tolle Geschenke kauft und am 24.12 total übermüdet ins Bett fällt, sondern dass zusammensein in der Familie.

Letztes Jahr hat mein Mann seinen lieben Kollegen und Freund durch Krankheit verloren. Das war für ihn ein schreckliches Erlebnes und statt immer zu sagen: "das machen wir irgendwann", verschieb er jetzt nicht alles auf ferne Zukunft.

Ich habe keine Zeit.
Was für eine blöde Satz. Natürlich habe ich Zeit. Ich muss nicht mehr die Welt Schaffen. Ich kann einfach  ein Buch nehmen und lesen. Ich geniesse es. Ich habe Zeit. Ich kann meine Freunde einladen. Tee trinken, erzählen und mir Zeit nehmen. Ich sitze da und beobachte wie meine Enkelin versucht auf dem Sofa zu klettern. Sie hat Zeit. Und ich auch.

Warum können wir nicht  ab und zu einfach loslassen und unserer Umgebung beobachten als wären wir in einer fremden  Welt. Alles das was wir sehen, wäre für uns was ganz neues, Interesantes. Ich sehe die Bilder in meinem Wohnzimmer als hätte ich sie vorher nie gesehen. Manchmal denke ich, dass meine Mutter ihre Welt genau so sieht. Sie hat ihr Kurzzeitgedächtnis durch einen Schlaganfall verloren und erlebt öfters als wäre sie das erste Mal in ihrer Wohnung. Sie sitzt da und hat Zeit zu beobachten. Alte Bilder sind wie neu für Sie. Sie ließt ihre Tagebücher und lebt ihr Leben noch mal neu.

Wenn wir keine Zeit haben das Leben zu leben, haben wir uns selbst schon verloren. Dann können wir ruhig wie Hüner ohne Kopf rumlaufen oder wie das Kaninchen in dem Buch: "Alice im Wunderland", mit der Uhr hin und her laufen und rufen: "keine Zeit, keine Zeit".

Ich möchte Zeit haben und das Leben genissen, auch wenn die Zeit manchmal von mir wegrennt. Ich werde dann bremsen.

KIIRE KIIRE niinkuin Kanilla Liisa Ihmemaassa-kirjassa.

Aina tuntuu siltä, että Joulu tulee yllättäen ja ennalta-arvaamatta. On tuhat asiaa, jotka pitäisi saada valmiiksi ja sitten sitä istuu ihmeissään, kun aika ei riitä mihinkään. Ei siihen mitä oli suunnitellut tekevänsä, ei ystävien tapaamiseen, ei kirjojen lukemiseen (kirjastosta kannetut kirjat odottavat olohuoneen pöydällä kasvavassa pinossa aikaa...) eikä edes päiväkirjan kirjoittamiseen.

Mihin AIKA katoaa? Johtuuko se huonosta organisoimiskyvystäni vai siitä, että haalin itselleni liian monta projektia yhtäaikaa tehtäväksi. Joskus tulee sellainen sisäinen pakottava tunne, että on ehdittävä tehdä kaikki mahdollinen, kun tämä elämä karkaa käsistä. Pitäisi ehtiä ommella Iidalle sukupuupeitto, pitäisi ehtiä ommella Mikaelille ja Nicille 5 vuotta häälahjaksi luvattu sängynpeitto, jonka osat odottavat puolivalmiina työhuoneen korissa. Odottavat varmasti vielä 25-vuotis hääpäivänäkin. Peiton malli oli kammottavan vaikea. Ehkä saan sen joskus yksinkertaistetummaksi ja valmiiksi.

Mihin ovat kadonneet ne mukavat iltahetket, jolloin istuimme Guidon kanssa kahden takkatulen ääressä ja joimme lasillisen viiniä ja vain olimme?

Tiedän, että kiire johtuu minusta. Varsinkin tämä joulun äkilllinen ilmestyminen kuvaan saa minut paniikkiin. Ei siksi, etten rakastaisi joulua. Se on minusta paras vuodenaika. Odotan joulua. Nautin kaikesta siihen liittyvästä. MUTTA paniikki joululahjojen valmistumisesta TÄKSI jouluksi nousee kuin kuumemittarin elohopea; hitaasti mutta varmasti. Ja sitten yhtäkkiä: POKS; istun työhuoneessani ja mietin, että tästä pitää tulla loppu. Joka vuosi tämä sama juttu; kiire ja paniikki aivan kuin joulu karkaisi käsistä. Joulu tulee joka vuosi, yhtä varmasti kuin omat lupaukseni siitä, että "TÄNÄ VUONNA otan kaiken rauhallisesti".

Ja lopputulos on kuitenkin se, että jouluaattona istun joulupöydässä Guidon vanhempien luona isoäidin (101 vuotta), Guidon vanhempien, Guidon ja kenties jopa jonkun lapseni tai vaikkapa lapsenlapseni kanssa ja NAUTIN ihanasta rauhallisesta tunnelmasta, joka kietoo meidät sisäänsä. Ei kiirettä, ei hälinää, ei tunnetta siitä, että jotain olisi unohtunut. Joka joulu teemme lihafonduen, eikä kenelläkään ole takana hullunmyllypäivää keittiössä, kukaan ei kaadu puolikuolleena sänkyyn aterian jälkeen (paitsi minä lahjojen jakamisen jälkeen...)
Juomme lasilliset hyvää sherryä, Marlies on hakenut parhaimmat viinit pöytään, isoäiti toteaa taas kerran: "tämä on varmasti minun viimeinen jouluni". Sitä hän on hokenut jo siitä lähtien, kun täytti 90 vuotta! Ja me nauramme ja sanomme: "Oma, du lebst noch länger als wir" (Isoäiti, elät vielä meidän jälkeemmekin).

Syömme, juttelemme, kinastelemme, nauramme, nautimme yhdessäolosta ja tiedämme, että elämä on kohdellut meitä hyvin, kun olemme löytänet toisemme.

On tärkeää valmistautua jouluun. On tärkeää antaa aikaa itselleen. On tärkeää ajatella toisia. On tärkeää huomata, että me tarvitsemme toisiamme ja toistemme läheisyyttä. Ja on tärkeää huomata, että ajan voi joskus pysäyttää eikä yrittää juosta sen edellä tai perässä kuten Kani Liisa Ihmemaassa.

KARNEVAL FÄNGT HEUTE AN um 11.11 Uhr / KARNEVAALIT ALKAVAT TÄNÄÄN Tasan klo 11.11!!

Es ist wieder so weit; die Deutschen und besonders die Rheinländer werden verrückt. Es ist die fünfte Jahreszeit in Deutschland und vielleicht die wichtigste. Die sonst eher vorsichtigen und zurückhaltenden Menschen explodieren wie Sylvesterraketen und werden plötzlich zu lachenden, hüpfenden, schreihenden und buntbekleideten Narren, die irgendwie keine Grenzen mehr kennen. Es ist einfach ein faszinierendes Spiel zu beobachten wie die Menschen einfach total verrückt werden, am 11.11 um 11.11 Uhr!!
Es gibt natürlich auch noch die ein oder anderen , die ihre zurückhaltende Rolle behalten möchten und nicht zu diesen Jecken und Narren gehören möchten. Ich bin schon von Natur her so verrückt, dass ich dieses Spiel mit grossem Genuss verfolge und beobachte und auch ab und zu dabei bin, aber nicht heute und nicht am Kölner Altermarkt wo tausende Leute tanzen und feiern. Wäre vielleicht irgendwann lustig zu sehen, aber ich gehe lieber im Februar zu diesen grossen Karnevalssitzungen nach Köln und höre die komischen Büttenreden, die sich über Politik, Religion und alltägliches Leben von Menschen lustig machen. Am Anfang habe ich absolut kein Wort verstanden und trotzdem mitgelacht. Kölsch ist einfach eine eigene Sprache und ein köstliches Getränk.

Ich weiss noch als ich nach Deutschland gekommen bin, und wir lebten in einem kleinen Dorf irgendwo hinter Odenthal...zwischen Kühen und hundertausenden Schafen ...und eines Tages stand ein Junge vor der Tür und fragte nach Spenden für den Zug. Ich dachte ich hör nicht richtig. Soll ich jetzt die Bundesbahn unterstützen, die nicht mal bei uns fährt. Und er dachte bestimmt, dass ich von einem anderen Planeten komme als ich fragte " was für ein Zug?". Als er mir versuchte zu erklären, habe ich nur gesagt, dass ich 10 DM geben kann aber mehr habe ich nicht, Zug hin oder her.. Nachher hat mein Mann mir erklärt was für ein Zug es war; der KARNEVALSZUG.

Und jetzt sind wir wieder in der 5. Jahreszeit der Deutschen. Nur Weihnachten und Neujahr stören ein wenig und dann geht der Zug weiter und die Menschen werden immer verrückter und verrückter...


Vielleicht brauchen die sonst so steife, bisschen konservative und angespannten Deutschen eine besondere Zeit für ihre Hemmungen aufzugeben.Oder ich habe alles total falsch verstanden, und sie sind eigentlich so lustig und fröhlich aber die Regierung macht den Menschen zu schaffen und sie müssen in eine steife Rolle reinschlüpfen um den normalen Alltag weiterzuführen..

Ich finde die Menschen hier im Rheinland sind absolut SUPER auch ohne Karneval!
ALAAF!


TÄNÄÄN SAKSALAISET MUUTTUVAT HIHKUVIKSI HULLUTTELEVIKSI PELLEIKSI ja
Saksan 5. vuodenaika alkaa tasan klo 11.11 Kölnin vanhalla torilla.

Tätä ei voi verrata mihinkään hienostuneeseen Venetsian karnevaaliin, tämä ei ole myöskään suomalainen vappujuhlinta, vaikka sään puolesta tilanne ei ole yhtään sen helteisempi kuin toukokuun ensimmäisenä suomalaisessa räntäsateessa. Tosin jumalat ovat olleet tänään poikkeuksellisen suosiollisia ja yhtäkkiä eilinen taukoamaton sade on lakannut ja aurinko paistoi aampäivällä. Kenties tuolla yläkerrassakin saksalaisten, etenkin näiden Reininlaaksolaisten juhlintaa pidetään korkeassa arvossa ja pilvenreunalla istuvat saavat nauraa muuten niin totiesten ja vakavien saksalaisten riehakoinnista.

Tasan klo 11.11 eikä sekuntiakaan aikaisemmin, riehaantuvat kölniläiset, düsseldorfilaiset, frankfurtilaiset, ja muut Rheininlaaksolaiset käsittämättömään ilonpitoon, joka johtaa juurensa Ranskalaisen vallankumouksen ja Napoleonin joukkojen tuloon Saksaan. Karnevaalit alkavat tänään, mutta joulu ja uusivuosi keskeyttää valitettavasti hyvin alkaneen juhlinnan ja varsinainen rytinä kohoaa huippuunsa helmikuussa ja etenee kuin pendolino vääjäämättä ja kiihtyvällä vauhdilla kohti viimeistä karnevaaliviikkoa, joka alkaa 7.3 Ruusumaanantailla. Rosenmontag on  kaksi päivää ennen tuhkakeskiviikkoa ja 48 päivää ennen Pääsiäissunnuntaita, mutta viimeistään 8.3.Päivän merkitystä on vaikea jäljittää, mutta se nivoutuu yhteen kirkollisen Ruususunnuntain (Laetare) kanssa ja päivällä on jotensakin erittäin tärkeä osa ennen pääsiäistä liittyviin juhliin.Juhlintaan liittyy mukaan Paavi ja kultainen ruusu. Kansa juhli paastoajan puoliväliä juhlimalla ja runsaalla alkoholinkäytöllä, eikä siitä ole mikään juuri muuttunut...kansa juhlii yhä runsaalla alkoholinkäytöllä.Napoleon kielsi karnevaalihumut Ruususunnuntaina. Pettyneet juhlijat perustivat 1822 Kölnissä Karnevaalikomitean, joka sitten seuraavana vuotena Ruususunnuntaita seuranneena maanantaina kutsui ihmiset koolle ja siitä lähtien on Kölnissä juhlittu Ruusumaanantaina karnevaalien kohokohtaa.

Nimi Ruususunnuntai tai Ruusumaanantai on kenties saanut nimensä Ruusun värisistä kirkollisista vaatteista. Sen lisäksi perinne kertoo, että Ruusumaanantai tulee sanasta "rasen", vuosisatoja sitten käytetty sana, joka tarkoittaa lystikäs tai leikkivä.

Alunperin pukeuduttiin erilaisiin maskeihin, joiden tarkoituksena oli pelotella pahat henget pois. Etelä-Saksassa puisiin naamioihin pukeutuneet ihmiset kulkevat yhä pitkin katuja pelottelemassa korkeintaan pieniä lapsia. Pahoja henkiä ei kai kukaan enää karkota yhtään mihinkään. Bayerin seudulla tärkein karnevalistien päivä on Ruusumaanantaita seuraava päivä.

Nykyisin karnevaalikulkueisiin valitaan tietty aihe, jonka mukaan kulkueeseen tulevat autot, traktorit ja hevospelit koristellaan. Ihmiset pukeutuvat varsinkin täällä Reininlaaksossa pääasiassa narreiksi ja pelleiksi.

Siitä huolimatta, ettei Ruusumaanantai ole mikään lakimääräinen vapaapäivä, useimmat viraston varsinkin Kölnissä ovat kiinni. Golf-kriisin aikana ja suurten katastrofien yhteydessä Ruusumaanantain juhlinta on peruttu, muuten kölniläiset ovat säässä kuin säässä katujen varsilla seuraamassa tuntikausia kestävää kulkuetta.

Mimi ja Iida

” Mimi, Mimi” kiljuu Iida riemuissaan ja juoksee hiukan vaappuen Friedhelmin perässä.


Friedhelm ei kauaa mieti, kun se suorastaan lentää Iidan jalkojen alta pois.Kun Iida ensimmäisen kerran tajusi, että Friedhelm on jotain elävää, liikkuvaa, mielenkiintoista, hän ryntäsi päätä pahkaa Friedhelmin suuntaan, hihkui ilosta ja ...säikytti tietenkin kissa-paran lähimmän sängyn alle. Tai vaatekaappiin paitojen ja housujen sekaan. Sen jälkeen Friedhelmille on ollut turha selittää, ettei Iida tarkoita pahaa kiljuessaan ylä C:n yläpuoleltakin korkeamman äänen ja aina Friedhelmin tavoittaessaan hakkaa sitä innoissaan, vaikka tarkoittaakin vain silittää.

Turha on Nicin hiljentää ääntä ja selittää Iidalle, että Friedhelm pelkää kovia ääniä. Kissan korvat ovat herkät ja kissoille täytyy puhua rauhallisesti. Ne eivät myöskään pidä äkkinäisistä liikkeistä.

Iida kuuntelee tarkasti ja näkee samalla Friedhelmin hiipivän hiljaa ohitse. ”Mimi, Mimi” ja niin sitä taas juosevat Iida ja Friedhelm peräkanaa kohti keittiötä.

Otin eräänä päivänä Friedhelmin korissa mukaan, kun menin eläinlääkärin kautta Iidan luokse. Iida oli tukahtua riemuun. Mimi oli tullut hänen luokseen. Mimi oli korissa. Mimiä piti päästä taputtamaan. Nici puhui hiljaa Iidalle ja sanoi, että Friedhelm pelkää jos Iida huutaa. Täytyy olla ihan hiljaa ja rauhallisesti. Iida nyökkäsi ja katsoi ihan hiljaa Friedhelmiä korissa. Yhtäkkiä räjähti ilmoille iloinen kiljaisu: ”MIMI, MIMI” ja niin pakeni Friedhelm taas korinsa nurkkaan, ettei pieni hirviö, joksi hän on Iidan varmasti mielessään ristinyt, pääsisi käsiksi häneen.

Friedhelmin pakopaikka vaatekaapissa

Nyt Iida odottaa joka kerta, että Friedhelm on myös mukana, kun menen hänen luokseen. Iida seisoo tomerana rappujen yläpäässä, kun nousen portaat kolmanteen kerrokseen. Pettymys on suuri, kun minulla ei olekaan kissakoria mukanani. Hän katsoo minuun kysyvästi ja sanoo: ”Mimi?” - ”Mimi on kotona. Mimi ei voi aina matkustaa autolla.” sanon hänelle, mutta Iidan mielestä Mimin pitää olla mukana, kun se on jo kerran käynyt hänen luonaan. Ehkäpä seuraavalla kerralla yllätän Iidan..

Brotkörbchen / Leipäkoreja liukuhihnalta

Jetzt habe ich eine Textilfabrik zuhause gegründet! Brotkörbchen in jeder möglichen Farbe. Bestellungen werden angenommen.

Abends sitze ich oben in meinem Nähzimmer und suche neue Farben und Stoffe, die ich für die Brotkörbchen und Taschen benutzen kann. Bald muss ich wieder die letzten Hemden von meinem Mann rausholen.

Gestern habe ich noch zwei alte Hemden und einige andere "Lumpen" für meine neue Handtasche gebraucht. Es ist fast wie eine Sucht, die mich weiterführt; immer neue Sachen zu nähen und zu stricken. Oder vielleicht ist es einfach Stressabbau.Aber es macht Spaß und so lange es Spaß macht, freue ich mich was neues zu kreieren.

Gestern lief ich zwischen den Wohnzimmer und Nähzimmer hin und her (das Treppensteigen ist mein Fitness-studio) um meine Halbfertige Patchworkteile zu nähen und bügeln. Da könnte mein Mann ein bisschen an mich denken und einen anderen Abend für seine Bügelwäsche nehmen...oder wir müssen bald zwei Bügelbret und Bügeleisen kaufen. Vielleicht wäre das ein passendes Weihnachtsgeschenk für meinen Mann. Da würde er sich bestimmt riesig freuen.

Päässä kierivät vain kangasnäytteet ja miesten paidat. Aivot työskentelevät taukoamatta mitä uutta voisi paidoista ja lakanoista tehdä. uusi käsilaukkuni valmistui eilen illalla televisiota seuratessa. Vähän väliä hypin olohuoneen ja yläkerran työhuoneen välillä, kun ommellut osat piti silittää ja mies piti silityslautaa varattuna omia paitojaan silittäessä. Voisi vähän edes ajatella vaimoaan, ja silittää paitansa jonain muuna iltana....Täytyy kai ostaa hänelle uusi silityslauta ja silitysrauta joululahjaksi.

Sää ei suosinut eilen ulkoilua, joten hyvällä omalla tunnolla saatoin keskittyä ompeluun. Sekin on eräänlaista aivovoimistelua, kun istun kangaskasan vieressä, lajittelen kankaita värien mukaan ja mietin mitä kaikkea niistä voi tehdä. Luin eräästä japanilaisesta avioparista, jotka tekivät tilkkutöitä eivätkä koskaan heittäneet pienintäkään tilkkua pois. En ole aivan yhtä säästäväinen tilkkujeni suhteen. Mietin mitä langat maksavat ennenkuin pienen pienet palaset on ommeltu yhteen. Roskakorini täyttyy silloin tällöin kangassuikaleista, joita ei enää pysty käyttämään mihinkään. Olen kuitenkin laittanut koneeni viereen pienen kangaspussin, johon heitän pienetkin poisleikatut kangaspalaset. Niistä tulee jossain vaiheessa joku uusi työ.

Samalla töitä tehdässä tulee kuunneltua myös uutisia. Saksa ottaa taas vastaan Ranskan atomivoimaloiden jätteet eivätkä omatkaan jätteet löydä tietä turvallisiin säilytyspaikkoihin, joten ymmärrän ihmisten kiukun hallituksen ikuisia petettyjä lupauksia kohtaan ydinvoimalan lakkauttamisen ja käyttöajan lyhentämisen suhteen. Kanslerimme pidentää ydinvoimaloiden käyttöaikaa jopa 15 vuodella. Samalla ydinjätteiden säilytysongelma vain pahenee, kun maanalaiset luolat vuotavat ja suolavesi ruostuttaa säilytysastiat.

Joka vuosi syntyy Saksan ydinvoimaloista 400 tonnia radioaktiivista jätettä, joka siirretään välivarastoihin, kun kukaan ei tiedä mitä jätteelle loppujen lopuksi pitää tehdä. Vuodesta 2005 lähtien jätettä ei saa viedä ulkomaille uudelleenkäsittelyä tai jatkokäsittelyä varten. Tällä hetkellä Saksassa on 16 välivarastoa, joihin jäte siirretään. Vuoteen 2030 mennessä Saksassa on 24.000 kuutiometriä radioaktiivista jätettä, jota pitäisi jotenkin sulloa johonkin turvaan!

mitä kuuluu Suomen atomivoimalasuunnitelmille? tuskin yhtään sen parempaa kuin Saksan ydinjäteongelmalle. Mitä tapahtui päättäjien pääkopassa, kun Tsernobylin ydinonnettomuuden jälkeen luvattiin Suomessakin kaikki ydinvoimalat lakkauttaa ja uusien rakentaminen kieltää. Kun aikaa on kulunut tarpeeksi, kauhukuvat kuolevista ja kituvista ihmisistä katoavat ihmisten mielistä ja ydinvoimasta tulee taas "vihreää" voimaa. Olisiko mahdollista, että jokainen energian kuluttaja - tarkoittaa siis kaikkia meitä yksilöitä, ihmisiä, jotka kulutamme tuota energiaa - miettisi mihin sitä sähköä todella tarvitsee omassa kodissaan. Onko pakko hankkia aina tehokkaampi vedenkeitin, kiharrin,munankeitin,sähköllä toimiva lihaleikkuri, purkinavaaja jne. Kai sitä vielä jotain voi tehdä käsivoiminkin, ainakin avata ananastölkin tai pari.

Ehkä tämä riittää tämänkertaisesta yleisvalistuksesta. Päivän piristykseksi pari kuvaa Friedhelmistä, jonka mielestä Schleckerin pahvilaatikko on oivallinen nukkumapaikka.

Syksy syventää ihmisen mieltä / Herbst vertieft meine Gedanken

"Der Herbst ist eine Jahreszeit, die auch als Sinnbild für unser Leben steht." Das habe ich gelesen (http://www.reife.ch/) und finde es immer wieder passend auch für mein Leben. Ich fühle mich gar nicht traurig oder unwohl im Herbst, sondern froh, dass wieder eine wunderschöne Zeit, der Sommer, mein Leben ausgefüllt hat. Mit kommendes Herbstes freue ich mich auch auf dem Höchepunkt des Jahres;das kommende Weihnachten. Vielleicht bin ich deshalb ein Wintermensch, da ich im tiefsten Winter, im Januar geboren bin.

Syksy saa minut aina ajattelemaan elämää enemmän kuin mikään muu vuodenaika. En ole koskaan surullinen tai lohduton syksyllä, vaan iloitsen siitä, että - useimmiten- kaunis,lämmin kesä on täyttänyt elämäni ja nyt voin rauhassa muistella kesän tapahtumia takkatulen loisteessa. Ja valmistautua vuoden kohokohtaan, Jouluun. Olen talvi-ihminen ja ehkä se johtuu siitä, että olen syntynyt tammikuussa, keskellä tulipalopakkasia.

Gestern habe ich nach langer Zeit meine gute Freundin getroffen. Es war ein super schöner Abend, ganz spontan passiert und wir haben unsere Sommererlebnisse erzählt, uns die Bilder gegenseitig gezeigt. Ich hatte so ein gefühl, als wäre ich selbst in Spanien gewesen und sie sagte, dass sie an einem Abend von Spanien, durch Italien nach Lappland gereist war. Ich finde den  Herbst als ein passende Jahreszeit Freund zu treffen. Tasse Tee, Gläschen Wein, bischen Brot mit Käse aus Holland (!Super lecker) und einfach nur geniessen, dass es Freunde gibt.

Eilen soitti tyttökaverini (kaikki ikäänkatsomatta ovat TYTTÖkavereita) ja ehdotti tapaamista illaksi, kun meidän kauan suunnittelemistamme teatteri- ja kylpyläilloista ei ole tullut mitään. Spontaanit tapaamiset ovat joskus parempia kuin kauan suunnitellut tapahtumat. Olin luvannut olla kotona ennen häntä ja laittaa iltapalaa, mutta kuten niin usein, päädyimme kotiovelle yhtäaikaa, kun taas tuli töissä viivytyksiä. Iltapalan rakentamisesta ei tullut mitään, mutta onneksi hänellä oli keksipaketti mukana. Laitoimme teetä, paahtoleipää ja ihanaa hollantilaista Gouda-juustoa, joka maistuu "kirpeältä", mutta täyttää suun voimakkaalla tammimaisella maulla. Uskomattoman hyvää. Katselimme valokuvia Espanjasta, Italiasta ja Lapista. Nautimme yhdessäolosta ja hiljaisesta syysillasta, kun ulkona ropisi sade ja sisällä kynttilät loivat lämmintä tunnelmaa. Enempää ei tarvita hyvänolon saamiseen.

Ajoin eilen kirjavan metsän läpi. Viimeiset keltaiset, punaiset ja ruosteenruskeat lehdet saivat metsän hohtamaan, vaikka auringosta ei ollut tietoakaan. Oli pakko pysähtyä ottamaan valokuva, vaikka en tiennyt riittääkö valo muulle kuin omalle silmälleni. Metsä tuoksui maatuneille lehdille ja mullalle. Se muistutti uuden elämän alkamisesta, vaikka juuri nyt kaikki onkin maatumisvaiheessa. Siellä lehtien alla muhii kevättä varten uusi alku. Mikään ei kuole, muhii vain odottaen uutta kevättä.

Jopa tämänaamuinen harmaus tuntuu rauhoittavalta. Puut alkavat olla viime öisen tuulen jäljiltä täysin paljaita. nyt näkee hyvin niiden kauniit muodot. Kirkon edessä oleva puuvanhus näyttää todellakin vanhukselta. Sen käppyräiset oksat heiluvat rauhallisesti tuulessa ja se uhkuu voimaa koukeroistaan huolimatta.

Ich sehe jeden morgen den grossen Baum vor unserem Büro. Jetzt wenn alle bunte Blätter schon weg sind, sehe ich die merkwürdige Form des Baums; es sieht aus wie ein alter Mensch; krumme Knochen, gebeugte Haltung aber trotzdem stark gegen Sturm und Wind. Die Blätter fallen, aber nicht, weil diese Blätter alt geworden wären, sondern weil der Baum sich dadurch schützt. Das Baum hält eine Art Winterschlaf. Nichts stirbt ganz, die Natur schläft nur. Bis es wieder ein neuer Frühling kommt...

Mehr Lumpenkunst - Taschen aus alten Hemden! Lisää lumpputaidetta - Laukkuja vanhoista paidoista!

Kun on kaapit täynnä miehen paitoja, joita ei kertakaikkiaan raaski heittää pois eikä aina jaksa viedä vaatekeräykseen niin tulee iltapuhteilla mieleen mitä muuta niistä voisi väsätä kuin tilkkupeittoja. Olen jo kerran kerännyt vaatekaapista käyttämättömiä paitoja ja tehnyt niistä sängynpeiton makuuhuoneeseen. Minulta puuttui juuri yksi punaisen- ruskea väri, joka löytyi vanhoista paidoista ja onnellisena leikkelin sopivaksi katsomani paidan ja sänkypeitosta tuli todella hyvännäköinen. Sitten eräänä iltana mieheni pakkasi laukkuaan lähteäkseen Lappiin parin kuukauden työmatkalle ja kaipasi erästä tiettyä paitaansa....yhtäkkiä hän tajusi tuijottavansa paidan palaseen. Juuri siihen, jonka olin leikellyt peiton tarpeiksi. Olen siis tullut vähän varovaisemmaksi raivatessani hänen vaatekaappiaan, mutta tähän lumppulaukkuun sain todella vanhoja paitoja, joita hän ei missään tapauksessa enää käytä. Parhaimmat laukut syntyvätkin juuri pehmeistä ja paljon käytetyistä paidoista. Uudet puuvillavaatteet ovat kovia ja niitä on vaikeampi kutoa.

Tämän laukun annoin tyttökaverilleni Hollantiin, kun viikonloppuna kävimme heidän luona kylässä. Teimme vaihtokauppoja ja laukku löysi tiensä hänen olohuoneen lipastoon roikkumaan. Siihen voi laittaa vaikka kukkia tai hedelmiä tai roikottaa sitä design-esineenä vaikka seinällä roikkumassa....

Design-tasche aus alten Hemden von meinem Mann.


Besonders gut geeignet sind richtig alte, weiche Hemden. Die kann man gut zum  stricken verwenden.. Aber bitte aufpassen und nicht die besten Hemden benutzen. Ich habe ein mal ein Hemd für die Tagesdecke genommen und da hat mein Mann das Hemd lange gesucht und endlich gefunden....als er seinem Koffer für die Finnlanreise fertig machen wollte, und sein Hemd als Stück unser Tagesdecke im Schlafzimmer fand.

Eilen illalla saksalaista Tatort-krimiohjelmaa seuratessani ( oli muuten filmattu Ilomantsissa ja kaikki puhuivat suomea!!!) ompelin leipäkorin. Näitä voi tehdä vaikka iltapuhteina olohuoneen lattialla, kunhan ei jätä nuppineuloja kissalle leluksi.  Leipäkoreja on kätevä lähetellä vaikka kirjekuoressa sillä nämä saa mukavasti littanaksi, kun irrottaa rusetit. Tosi käteviä ja nopeita tehdä.

Brötchenkorb oder Obstkorb.

Einfach und Easy zu nähen.