Säärystimet ja Karl Marx (!!) / Leg warmer for children

Tässä huomaa pikkuhiljaa tulevansa urheilun ystäväksi; eilen jääkiekkoa ja tänään formula ykkösiä. Saksan jalkapalloliigan tuloksia tässä välillä toisella korvalla kuunnellaan radiosta. Kaikki johtuu siitä, että koulukaverini, Jari on tullut Hämeenlinnasta taas vuosittaiselle lomalle Saksaan. Silloin seurataan Suomen ja Saksan jääkiekkoa. Formula 1:n seuraaminen kuuluu pakollisiin kuvioihin autoalalla työskentelevän miehen seurassa. Elämä olisikin muuten liian täydellistä jos ei edes yhtä haittatekijää kuuluisi avioliittoon!

Viimeyön kudoin säärystimiä. Saksan keisariajan kukistuminen, Engelsin ja Marxin elämä ja säärystimen kutominen sopivat oikein hyvin yhteen.  Televisiosta tulee iltamyöhällä ja yöllä todella mielenkiintoisia ohjelmia.

Frieda ja säärystin.


On hiukan haikeaa, kun viikko hurahtaa niin nopeasti etten ole ehtinyt edes kunnolla nauttia Jarin vierailusta. Emme vieläkään ehtineet käydä Brüggessä, Belgiassa emmekä Amsterdamissa emmekä edes Bensbergin 5 tähden hotellissa, jossa Jari ei ole vieläkään päässyt käymään, vaikka tämä oli jo hänen 16. vierailunsa meillä. Bechenin kylä on tullut niin tutuksi, että leipomossa hänet otetaan vastaan kuin tuttava, jonka säännöllisiä vierailuja oikein odotetaan. Ja sämpylöiden osto sujuu kerta kerralta aina vain sutjakammin. Kyläkapakassa hän tarjoilee olutkierroksen kuin paikalliset ikään. "Da kommt der Hubert", hihkaisee Valtraud, kun Jari astuu kyläkapakkaan! Jari on muuttunut matkan varrella Hubertiksi, kun kuulemma Jari on liian vaikea muistaa. Huubertti lähtee tänään takaisin Suomeen ja tulee varmasti taas kesällä tutustumaan Bensbergin hotelli-linnaan ja Brüggeen ja Amsterdamiin....!!!

En voi olla laittamatta muutamaa uutta kuvaa meidän kylämaisemastamme. Teimme tunnin kävelylenkin auringonpaisteessa, mutta ilma oli aika viileä varjoisissa kohdissa, kun aurinko ei päässyt lämmittämään. Ylämäkeen tultaessa Jari sai ruveta työntämään lastenrattaita, kun otettiin Julia mukaan kävelylenkille. Lapsiparka ei päässyt kävelemään uusilla kumisaappaillaan, kun ne olivat vielä vähän liian suuret.

Karnevaalit eivät ole vielä alkaneet, mutta voihan sitä silti naamioitua ihan tavallisena päivänäkin.

Maailma voi olla päälaellaan ja silti oikein päin. Kölnin taidepuistossa Reinin varrella. Kölnissä on ihana kävellä, kun siellä on niin paljon puistoja ja viheralueita.

Iloista sunnuntaita kaikille!

Kölnin Kirkot - Kesäinen kävelyretki Kölnissä

Olen päättänyt käydä kaikki Kölnin kirkot läpi. Aloitin jo ennen kesää, mutta pääsin vasta nyt jatkamaan projektiani. Eilen oli vuorossa St. Kunibert-kirkko Reinin varrella.  Lapsuudessani kiersimme äidin ja mummin kanssa kesäisin Simcallamme lähes kaikki etelä-Suomen kirkot. Äiti teki kirkoista albumin ja ajoimme joskus yli 3000 kilometriä kesässä ympäri Suomea. En muista, että se olisi ollut pitkäveteistä. Olin vasta 7-8 vuotias, mutta matkat mummin, äidin ja siskoni kanssa olivat todella hauskoja. Priimiskeitin, pieni tuoli mummille ja vanha peitto auton takakontissa seurasivat meitä kaikkialle ja pysähdyimme aina jonkun niityn laitaan kahvin keittoon.

Nyt en ottanut priimuskeitintä enkä pikkujakkaraa mukaan. Laukussani oli kirja Kölnistä ja kännykässäni Wikipedia, josta lueskelin tarpeentullen tiedot kirkoista. Pikkujakkaran sijasta istuin kahviloissa ja nautin kesäisen illan lämmöstä.

Taustalla Eigelstein-portti, jonka läpi Napoleon I vaimonsa Joséphinen kanssa saapui kaupunkiin 13.9.1804. Nyt paikalla on vain pala muuria ja portti. Kölnin ympärille oli rakennettu 12 suurta tornia, jotka rakennettiin vuosien 1228 ja 1248 välillä. Nyt Eigensteinin portin takana avautuu rauhallinen aukio täynnä pieniä kahviloita. Eilinen päivä oli vielä kesäisen helteinen ja kahvilat täyttyivät ihmisistä.

Katunäkymä Kölnin sivukaduilta. Kölnissä on niin valtavasti näkemistä - ei pelkästään turistien valtaamilla pääkaduilla, vaan aivan yllättävissä paikoissa, joihin eksyy vain kävellen. On kahviloita, joiden seinät täyttyvät vanhoilla valokuvilla, on italialaisia ravintoloita, joiden seinät on tehty koivunrungoista. Ja tällaiset helmet löytyvät vain, kun jättäytyy pois ihmisvirrasta ja hakeutuu pienille sivukaduille.

ja aina jossain revitään taloja uusien tieltä. On uskomatonta kuinka seinät pysyvät vielä pystyssä, vaikka vierestä on kaadettu kokonainen kivitalo.

St. Kunibert kirkko Reinin varrella on yksi vanhimmista Kölnin kirkoista. Pyhä Kunibert syntyi 600-luvulla, toimi vähemmän onnistuneesti lähetyssaarnaajana, mutta sitäkin paremmalla menestyksellä piispana ja Kuningas Dagobert ensimmäisen neuvonantajana. Hän lahjoitti tarinan mukaan juuri nykyisen kirkon paikalle ensimmäisen kirkon, joka pyhitettiin pyhälle clemensille. 1210 aloitettiin nykyisen basilikan rakentaminen, joka valmistui 1247. Kovin onnekas ei kirkon historia ole ollut, sillä länsitorni paloi ja kun tilalle rakennettiin goottilaistyylinen torni, se romahti, kun ei rakentajat olleet ottaneet huomioon sen painoa...

 

Talon oven yläpuolella lukee:

"Jumala suojele ja siunaa tämä talo ja kaikki, jotka kulkevat ovesta sisään ja ulos"

Kun talo on rakennettu, ehkä joskus 1900-luvun alussa, tuskin  rakentajat ajattelivat, että joskus  talossa sijaitsee vietnamilainen ravintola, mutta siunaus ja suojelu on pyydetty KAIKILLE taloon tuleville.

Tämä on kai tulevaisuuden ennuste siitä mitä tapahtuu, kun bensan hinta vain nousee...Jokaisessa lonkerossa on bensapistooli ja jokaisessa eri öljyntuottajan nimi.

Ihaninta Kölnissä on se, että aivan keskellä vilkasliikenteistä kadunristeystä löytää pienen puiston, jossa istuu muutama ihminen ruokatunnilla syömässä eväitä ja vieressä on keskiaikainen (?) muuri, jonka sisällä asuu joku! Muurin toiselle puolelle on rakennettu asuintalo, joka on osa muuria. Koko ympäristö on jollain tavalla merkillinen; autot ajavat tuhatta ja sataa, puisto vetää sisäänsä rauhoittumaan ja taustalla on ikivanha muuri, jossa ei asu pelkästään menninkäisiä ja satuolentoja vaan ihan oikeita ihmisiä!

Muurin toinen puoli ei ole enää yhtä tyylikäs kuin vanha muuri. Talon takaseinä on kiinni muurissa. Mielenkiintoinen rakennustapa. Olisi hauska tietää kuka on saanut rakennusluvan tähän taloon ja onko se edes yksityinen? Kölnissä on aivan Reinin varrella vanha linnantorni, jossa asuu joku. Talo on vain yksi ainoa torni. Mielenkiintoinen paikka asua. Näköala joelle on upea, vaikka talon edestä meneekin katu, joka vastaa Helsingin Mannerheimin tietä.

Näkymä eilen kirkon tornien välistä oli kuin alppien juurella. Pilvet taustalla toivat mieleen Zell am Seen. Ja olin silti keskellä Kölniä.

Pilvet olivat todella upeat eilen iltapäivällä. Kun niitä tarpeeksi kauan katsoi, tuli aivan sellainen olo, että tuolla jossain siintävät vuoret.

Kölnistä löytyy aina uusia nurkkia, uusia katuja, uusia puistoja, kun lähtee avoimin silmin ja jättää kiireen ja auton kotiin.

Kiertokävely Kölnissä - Eero Aarniosta ei pääse eroon täälläkään...

Köln on muutakin kuin Hohestrasse ja Tuomiokirkko tai Reinin varsi. Pitemmittä etsimittä törmää varsin originelliin kaupunkiin ilman turisteja. Sunnuntai iltapäivä, kaupunki on melko hiljainen, kreikkalaiset viettävät pääsiäistään ja kaikissa kreikkalaisissa ravintoloissa oli lappu: "kreikkalaisen pääsiäisen vuoksi suljettu." Opiskelijat ovat palanneet kaupunkiin loman jälkeen. Kahviloissa kuhisi. Me 50-vuotiaat olimme yhtäkkiä VANHOJA tunkeutuessamme nuorison täyttämään 60-luvun kahvilaan. Ah miten hyvä mieli tuli, kun katsoin PETZ-makeisautomaattia, sellaista alkuperäistä, kahvilan seinällä. 40 vuotta siitä, kun viimeksi pidin kädessäni PETZ-tankoa ja pudottelin pieniä valkoisia makeisia käteeni, eivätkä ne maistuneet oikein miltään, mutta tuo klick-ääni ja putoava makeinen olivat tärkeämpiä kuin maku. Makasin Lappeenrannan keskussairaalassa 4 viikkoa munuaisongelmien takia ja äiti toi minulle PETZ-automaatin ja olin niiiiiin onnellinen, että sen vuoksi kannatti olla vaikka 4 viikkoa sairaalassa.

VINTAGE on valtaa. On vain vaikea käsittää sitä, että vaatteet, joista ennen maksoin muutaman lantin, ovat nyt miltei kullan kanssa samoissa hinnoissa. Olen pahoillani, mutta en nostaisi kukkaroani edes kassalle, kun hintalapussa lukee 20 euroa kuluneesta T-paidasta!!!Mutta muistojahan ne tuovat ja uusi sukupolvi kokee kaiken niin kamalan eksoottisena ja uutena. Minullakin on äidin Sveitsistä ostama hame ja pusero - vuosimallia 1952 ja pidän niitä yhä päälläni. Enkä myisi niitä mistään hinnasta.

keskellä Mikkihiirejä Eero Aarnion kupla-tuoli. Kauppa on Kölnin ns. Belgialaisessa kaupunginosassa, lähellä Aachenerstrassea, kaupan nimi on FRANTA!

Eero Aarnion PONI vahti iloisena näyteikkunassa ohikulkijoita.

Pallotuoliin ei pääse istumaan kuin pikkuihmiset. Kauppa on täznnä kaikenmaailman tavaraa lähinnä 60- ja 70-luvun vaihilta ja tiskiltä saa myös kahvia, kuten kahvilassa kuuluukin saada. Tämä on design-tuotteiden keräilijäin paratiisi.

TUOLI-KASVO tai Kasvotuoli

Tämä pyöreä ravintoloiden sokeriastiaa muistuttava tuoli tuo mieleen avaruusmiesten kypärän.

VINTAGE- Kauppa tuo mieleen nuoruuden ja palauttaa muistiin ensimmäiset suudelmat pimeässä kellarikäytävässä joskus ihmisiän takaa

Housut yhtä kuin tuoli!!

60-luvun nuoisokahvilan ulkopuolella. Me lähes ja yli viisikymppiset saimme hetkeksi takaisin jotain menetettyä - ota emme ehkä sittenkään haikaile takaisin. Elämä on tässä ja nyt eikä menneissä, vaikka aina niin toitotamme, että ennen kaikki oli toisin. Todellisuus on jotain muuta. Ennen ei mikään ollut toisin - vain me elimme sen toisin.

Eivät edes kengät ole muuttuneet vuosien saatossa. Muoti palaa aina juurilleen kuin pyörivä kolikko. Vuosikymmenten jälkeen jokainen nainen ajattelee jossain vaiheessa; kunpa olisin säästänyt ne ihanat pikkikorot/leopardikengät/muhvihihaisen pinkkipalloisen mekon....ja niin olisi asiaa taas Ikeaan ostamaan uutta vaatekaappia, johon vuosikymmenten vaatemuoti mahtuisi. Jotkut sentään säästävät kaiken = Vintage syntyi aivan itsestään kaappeja raivatessa.

Ja tämän minä olisin halunnut! Jollain tavalla sormus muistuttaa minua suomalaisesta suunnittelusta.

Kölnissä on siis muutakin nähtävää kuin Tuomiokirkko. On vain jaksettava lähteä merta edemmäs kalaa ja tupsahtaa monien erilaisten yksityiskohtien äärelle. Olen päättänyt käydä tämän vuoden aikana kaikki Kölnin kirkot läpi. Siihen voi mennä pari kuukautta tai ehkä kokonainen vuosi, mutta minulla on aikaa.
On mielenkiintoista nähdä mitä kaikkea miltei omasta kotikaupungistaan löytää, kun lähtee tutustumisretkelle avoimin silmin.

Tänään iltapäivällä Leverkusenin Japanilaisessa puutarhassa kevään edistymistä tarkkailemassa. Kilpikonnat eivät ole vielä ilmetyneet kiville, mutta valtavat koi`t ja kultakalat liukuivat rauhalliseen tahtiin lampien vesissä. paikalla oli paljon sunnuntaikävelijöitä, vaikka ilma ei olekaan kovin lämmin. Lumesta ei kuitenkaan ole tietoa, valkoista näkyy vain kirsikkapuiden alla, kun kukkien terälehdet leijailevat lumihiutasten tapaan maahan.

Jättimäisiä kultakaloja uiskentelee lammessa kuin hitaasti liikkuvat sukellusveneet.

Japanilaista puutarhaa käytetään paljon hääkuvauksiin ja monet parit tulevat tänne koko hääkonkkaronkkansa kanssa kuvauttaman itseään. Japanilaiset ja kiinalaiset rakastavat länsimaisia kulisseja  ja me länsimaiset itämaisia. Aina se kiinnostaa, joka on vastakohtanamme. vastakohtaisuudet täydentävät toisiaan myös avioliitossa. On pitkäveteistä, jos kumpikin ajattelee kaikesta samalla tavalla, haluaa samalle kampaajalle/parturille, pukeutuvat samanlaisiin asuihin ja päättävät kesälomamatkakohteesta kahdessa minuutissa ilman minkäänlaisia pähkäilyjä, miettimisiä ja väittelyjä...
Ei pidä päästää itseään liian helpolla. Elämästä on otettava mittaa ja kurkotettava vaikka tähtiin jos kuun on jo tavoittanut. Joskus on raavittava itsestään viimeisetkin rippeet halutessaan jotain mitä ei koskaan aikaisemmin ole rohjennut haluta. Avioliitossa on nostettava päätään ettei tukehdu - ei toisen alle - vaan omaan itseensä ja helppouteen. Jos et ole koskaan antanut itsellesi periksi ja käynyt keskellä päivää nukkuman vain siksi, että mielestäsi tuhlaat aikaa nukkumalla keskellä päivää niin kokeile edes. Se on jotain mitä et ole koskaan aikaisemmin tehnyt, joten tee se nyt. Se, joka rehkii itsensä repaleiksi kuvittelemalla olevansa korvaamaton perheelleen/työlleen tai vain ollkseen puolisolleen mieliksi, ei koskaan ole oppinut kuuntelemaan itseään ja tarvitsee uuden päämäärän: hetkisen laiskuutta. Se on uuden elämän mitta. Ei kuuhun ja tähtiin kurkottaminen aina ole sitä, että pitää saavuttaa tuottavuudella jotain vaan se voi olla myös sitä, että saavuttaa tuottamaan hyvänolon tunteen itselleen.

Kurkota tähtiin ja kapsahda kuuhun - ja putoa pehmeästi patjalle nauttimaan hetken hyvästä olosta ja ajatuksettomuudesta.

köln 41. kerroksesta nähtynä

Suomi on saanut uuden presidentin ja keski-eurooppaa hytisee pakkasen kourissa. Kölnissä -8 astetta. Tulppaanit on siirretty sisätiloihin. Pelargoniat eivät kestäneet sittenkään pakkasta! Bucksbaum on vielä elävien kirjoissa, mutta lehdet muuttuivat jo viime talven pakkasissa ruskeiksi eikä olematon kesä ehtinyt niitä juuri lämmittää, joten pelkään menettäväni suurimman ja kauneimman Bucksbaumini ennen kuin kevätaurinko pelastaa puutarhani kasvit.

Jerry etualalla ja takana uudet ystävät

Lauantaina nautimme upeasta talvisäästä Kölnissä Reinin rannalla. Tyttöystäväni on muuttanut Saksan korkeimpaan asuinrakennukseen (toimistorakennukset Frankfurtissa eivät kuulu tähän luokkaan) ja sen ylimpään kerrokseen, josta on mahtava näköala yli Kölnin aina Bonniin ja Siebengebirgeen saakka. Tutustuimme Jerryn (monirotuinen espanjalainen) kera ympäristön sataanviiteenkymmeneen moni- ja erirotuiseen koirasakkiin, joiden omistajat pysähtyivät keskustelemaan milloin uudesta takkimallista chihuahualle tai jakelemaan pieniä namupaloja ohikulkeville koirille. Jerryn mielestä jokaisella ohikulkevalla olisi pitänyt olla jotain taskujensa kätkössä.Nuuskimassa se kävi kaikki - paitsi pyöräilijät, joista Jerry ei pidä alkuunkaan. Guido oli varmaan elämänsä ensimmäisen kerran KOIRAN kanssa liikkeellä. Hän tuntee kaksi koirarotua: Kanaalirotat ja Huskyt. Kaikki polvenkorkeutta pienemmät lajitellaan Kanaalirottien luokkaan eikä niitä huomioida edes vilkaisulla. Jerry ylettyi juuri ja juuri polveen - ilman, että sen piti varvistaa. Jerry hyväksyttiin kävelykaveriksi. Huskyja ei tällä kertaa näkynyt, mutta yksi sinnepäin-ruskeasilmäinen-karvaturri yritti pitää Jerrylle seuraa.

Ei -8 astetta mikään KYLMÄ sää suomalaisille ole, mutta nautipa siitä tuulessa, vaikka aurinko paistaisikin! Aurinko tuntui lämmittävän, mutta tuuli puhalsi  lämmöntunteen päälle niin, että kylmä hytisytti poskipäitä kuin olisimme olleet Kaamasen pakkasessa. Kölnin asunnottomilla on vaikeat ajat edessä, jos meinaavat viettää yönsä siltojen alla.  Kaupunki on järjestänyt lämpimiä yömajoituksia, mutta siitä huolimatta ainakin yksi asunnoton on kuollut yrittäessään pitää itseään lämpimänä avoimen tulen äärellä.

Päiväkävelyn päätteeksi kiipesimme 41. kerrokseen ihailemaan auringonlaskua Kölnin yllä. Maisema peittyi pehmeään vaippaan kuin lämmitellen palelevia jäseniään.

 Juuri auringon laskiessa Kölnin silhuetti näkyy kuin usvaverhon takaa.

Kölnin tuomiokirkko talvisessa pakkasusvassa. Rein ei ole vielä jäätynyt, kuten Elbe-joki Hampurissa. Meillä ei ole edes jäänsärkijöitä, jos Rein sattuisikin jäätymään, kuten on tapahtunut viimeksi vuonna 1929, jolloin Reinin yli pääsi kävelemään. Reinin virtausnopeus ja suolapitoisuus (mistä suola tulee, sitä en tiedä) estävät joen jäätymisen, ellei sitten pakkaskausi jatku todella pitkään. Vain rauhallisissa paikoissa, kuten poukamissa vesi jäätyy.

Vain suojaisissa paikoissa Rein on jäätynyt. Silti paikka paikoin laivoilla on vaikeuksia päästä eteenpäin jäämassojen keskellä, kuten Herne-kanavan kohdalla.

Herne-kanava Ruhrin alueella oli eilen jäiden peitossa.

Myös Kölnin alueella pienemmät joet ovat jäätyneet kävelykuntoon.Lapsilla on hauskaa, kun pienet lätäköt ja lammikot kannattavat luistelijoita. Muistan, kun Annan kanssa kävelimme Refrathissa, Annan koulun lähellä olevalla lammella 15 vuotta sitten. Sen jälkeen ei lampi ole jäätynytkään. Pitäisi käydä katsomassa voisimmeko nyt lähteä jäälle luistelemaan.

Kauniista talvesta Suomen presidenttiin. Kölner-Stadt-Anzeiger kirjoitti tänään melko ison jutun uudesta presidentistämme mainiten, että "ilopoika Sauli" on valittu Suomen uudeksi presidentiksi. Lehden mukaan Niinistö kieltäytyi presidenttiehdokkuudesta vetoamalla sinkku-elämäänsä. Niinistö ei silloin halunnut luopua iloisesta elämästään ryhtymällä presidentiksi.Nyt, kun hän on naimisissa lähes 30-vuotta nuoremman Jenni Haukion kanssa, iloinen elämä jatkuu kodin seinienkin sisällä eikä presidenttiyden tiellä ollut enää mitään esteitä. Vastapuolen ehdokas, Haavisto, joka  avoimesti ilmaisi homoseksuaalisuutensa, (kuten Saksan ulkoministeri Guido Westerwelle) kärsi nähtävästi tappion juuri avoimuutensa takia. Suomessa ei olla vielä valmiita näkemään ihminen ihmisenä vaan mukaan vedetään politiikkaan kuulumattomat sivupiirteet. Eräs televisiokanava teki haastattelun kadulla kysyen ihmisiltä mitä mieltä he ovat siitä, jos liittokansleri ilmoittaisi olevansa heteroseksuaali. Suurinosa kauhuistui asiaa ja sanoi sen olevan ennenkuulumatonta eivätkä he koskaan valitsisi hetero kansleria.Niinpä niin..ehkä juuri siksi meillä on homoseksuaali ulkoministerinä, kun saksalaiset eivät halua hetero politiikkoa! Kenties Niinistöäkin olisi pitänyt mainostaa Heteroseksuaali Suomen Presidentiksi! (Heteroseksuaalisuus (alk. kreik. heteros, erilainen) on seksuaalista vetovoimaa ensisijaisesti tai pelkästään vastakkaiseen sukupuoleen. Heteroseksuaalisuus on yleisin seksuaalinen suuntautuminen ja monissa yhteiskunnissa sitä pidetään sosiaalisena normina.)

Näiden normien mukaan lähden katsomaan mitä keittiössä tapahtuu, kun sieltä tulee niin ihanat tuoksut.Mies, joka viimeiset 2 viikkoa on syönyt vain lohta, poroa ja muita Lapinherkkuja, halusi tehdä spagettia á la Guido - eikä sitä ruokaa voi vastustaa kukaan - ei edes heterot.

[

MUISTOJA PUUMALASTA

Laiskanoloinen lauantai. Tyypillinen viikonlopun sää (tihkusadetta koko päivän) eikä mitään erikoista tekemistä.En ole oikein jaksanut keskittyä mihinkään tärkeään, kun ajatukset pyörivät vain setäni kuolemassa.Löysin Savon Sanomista Matti Vapalahden muistokirjoituksen enkä mitenkään jaksa käsittää sitä, ettei Mattia enää ole täällä meidän keskuudessamme - meidän elävien keskellä. Matti oli minulle kuin isä. Ja Marja, isäni sisko, on minulle toinen äiti. Asuin heidän kanssaan vuoden Amerikassa ja se vuosi muokkasi minua enemmän kuin mitkään sitä seuranneista vuosista. Sain neuvoja ja ohjausta ja tukea, samalla tavalla kuin heidän omat lapsensakin. Oli ihanaa olla ihan normaalin perheen jäsen. "Normaalin" siksi, että perheessä oli isä, jota olin omalla tavallani kaivannut, vaikka omassa perheessäni äiti oli niin kantava voima, ettei siinä aina yhden isän puuttuminen pahemmin häirinnyt. Matti ja Marja antoivat minulle perheen ja olen ikuisesti kiitollinen heidän tuestaan. Kun menin ensimmäisen kerran naimisiin, sain Marjalta neuvoja ja hän ompeli minulle hääpuvun. He olivat "vanhempien" paikalla, kun menin toisen kerran naimisiin ja Matti toimi kruununkantajana. Vaikka heillä on ollut omat lapsensa ja lapsenlapsensa, heillä on aina riittänyt aikaa ja huomiota myös minulle, jopa nyt aikuisiällä. Marja on samalla tavalla kuin mummi aikoinaan, koonnut pesueensa siipiensä suojaan.

On ollut vaikea siirtää ajatuksia arkipäiväisiin asioihin. Olemme katsoneet valokuvia kesäpäivistä Puumalassa, kun Matti kuori perunoita kesäkeittössä, vei Guidon ensimmäisen kerran savusaunaan,kun parikymmentä häävierasta täytti kesäpaikan pihapiirin ja Matti teki vyöruusudiagnoosin apelleni keskellä suomalaista mäntymetsää. Appeni ei tahtonut vielä uskoa, että hänellä on vyöruusu ja Matti kutsui poikansa Ollin paikalle, joka totesi välittömästi: "selvä vyöruusu". Pakko oli Andrénkin uskoa, kun kaksi lääkäriä tekivät saman diagnoosin. Matti otti hoitaakseen myös äitini halvaantuessa yhteistyön Lappeenrannan sairaalan kanssa. Meidän ei tarvinnut huolehtia mistään, kun Matti piti yhteyttä lääkäreihin ja selvitti meille tyttärille selvällä kielellä mitä äidille on tapahtunut ja miten tilanteessa edetään. Olemme aina kääntyneet Matin puoleen, kun sairaudet ovat yllättäneet ja olemme tarvinneet selkokielistä käännöstä lääketieteen termeihin.

Matti opetti minua soutamaan verkkoja, kun aamuvarhaisella lähdimme laskemaan verkkoja ja illalla nostettiin saalis. Matti organisoi Puumalan olympialaiset ja kertoi tarinoita isosta hirmusta, joka asui eräässä saaressa. Joskus soudimme sinne eväiden kanssa. Ollin myyräperhe asui jollain viereisellä saarella. Niiden elämää seurasimme monena kesänä Ollin tarinoissa.Matti ja Marja kokosivat aina koko serkussarjan Puumalaan ja tuntui kuin olisimme olleet yhtä samaa perhettä. Minulle Puumalasta tuli eräänlainen kesän kohokohta. Vielä aikuisenakin tuntui siltä, että kesä alkoi vasta sitten, kun olin saanut käydä Puumalassa. Puumala tulee aina säilymään kohokohtana - ei pelkästään kesällä, vaan elämässäni eräänlaisena suuntaa antavana ja kokoavana voimana ja Matti tulee aina elämään Puumalassa, kaikkialla missä kukin meistä liikkuu. Puumalaa ei ole ilman Mattia ja Marjaa.

------------------

Tänään hiukan sateisena ja apeana päivänä lähdimme Kölniin etsimään aivan uusia kulmia ja nurkkia. Köln on muutakin kuin Hoherstrasse ja DOM. Kölnissä on paljon pieniä kortteleita, joissa tuntuu olevan milloin Milanon muotikaduilla, Istanbulin hälisevissä pikkukahviloissa, joissa miehet istuvat polttelemassa vesipiippua ja naiset kulkevat mustiin kaapuihin kääriytyneinä eikä missään kuule sanaakaan saksaa. Kölnissä on myös kaupunginosia, jotka pursuavat Art Nouveau - tyylin taloja, korkeita huoneita, upeita koristeita ja käsityötaidon loistoa. On hyvä eksyä pois pääkaduilta ja löytää sitä oikeaa Kölniä turistivirran ulkopuolelta. Se tekee hyvää myös meille miltei kölniläisille. Poikkeamme Kölniin vain tehdäksemme pikaisesti ostokset, käymme juomassa kupin espressoa italialaisessa kahvilassa ja palaamme takaisin kotiin, mutta harvoin lähdemme tutkimaan sivukatuja, joilta löytyy vielä aitoja kölniläisiä pikkukahviloita ja sitä integroitunutta kansainvälisyyttä, joka tekee Kölnistä yhtä aikaa kansainvälisen ja kuitenkin pikkukaupunkimaisen tutun ja arkisen paikan.

                                Agness-viertel Kölnissä

                            Seinäkoristeet kuten Rigassa talojen seinissä ja ovien yläpuolella.

                                            Loistavia vanhoja koristeellisia puuovia näkee yhä monessa talossa

 

Ja tuttujakin tapaa Kölnissä!

                                         

Köln yksityiskohdissaan

Nämä kuvat ovat Annan kamerasta lähtöisin. Köln näyttää todelliset, yksityiskohtaiset ja mielenkiintoiset kasvonsa sille, jolla on aikaa katsella muutakin kuin näyteikkunoita.



Reinin varrelle rakennetut uudet toimistotalot, joita kutsutaan Rakennuskurki-taloiksi.

Reininvartta iltaauringon hämyssä

Kölnissä löytyy myös todella kauniita vanhoja taloja

ja upeita yksityiskohtia, kuten tämä apteekin oven yläpuolella oleva vaakuna

Kölnin rautatieaseman takaseinä

Ja tarina keisarin uusista vaatteista

Rakennuket voi nähdä myös Audin perspektiivistä...

Tuomiokirkko näyttää aina upealta, mutta varsinkin yövalaistuksessa siitä tulee lumoavan kaunis.

Jos joku vielä ihmettelee miksi pidän Kölnistä, ihmetelkööt rauhassa. Tämä on kaunis kaupunki. Yhtä kaunis on myös meidän maaseutumme, jonne Kölnistä on vain kissanhyppäyksen verran matkaa. Me elämme täällä yhtälailla kaupungissa kuin maaseudulla.