Marikankaisia pussukoita joululahjaksi

Talvi tuli ja meni. Harmaa, sateinen sää yrittää toden teolla lannistaa jouluun valmistautumisen tunnelmaa. Joulutunnelma tulee kuitenkin sisältä eikä ulkoa. En ole viitsinyt lähteä tuonne ihmisvilinään taistelemaan joululahjoista. Hankin joululahjat  pitkin vuotta ja talletan ne jonnekin laatikoiden pohjille ja kaappien nurkkiin ja hyvällä tuurilla löydän / muistan mihin olen ne piilottanut ennen kuin kesä saapuu. Joskus olen löytänyt joululahjoja kesällä, mutta onneksi aina jollakin on syntymäpäivät  myös hellesäällä - ainakin meidän perheessämme ja lahjat ovat muuttuneet matkan varrella synttärilahjoiksi. Nyt olen pistänyt kaikki samaan pussiin ja samaan paikkaan, joten pelkoa tavaroiden katoamisesta ei näillä näkyminen ole! Katsotaan sitten heinäkuussa mitä löydän mistäkin nurkasta!

Ennen joulua ompelen yleensä jotain pientä lahjapakettien täytteeksi. Nyt on syntynyt liukuhihnatyönä Marikankaasta erikokoisia pussukoita. Osan olen jo lähettänyt matkaan enkä muistanut ottaa kuvia niistä, mutta kaikkihan Marikankaat tuntevat ja pussukat ovat aina pussukoita, mitä niitä kuvaamaan. Nappasin tähän yhden kuvan pikkupussukasta päivän iloksi. Tällaisia on helppo tehdä ja niitä on kiva antaa. Ainakin naisilla on käyttöä pienille pusseille käsilaukussa. On irtonaisia huulipunia, kynsilakkaa tai ostosvaunuihin sopivia chipsejä, jotka ovat yleensä aina kassin pohjalla eivätkä koskaan käsillä, kun niitä tarvitsee. Pikkupussit ovat käsilaukussa käteviä, kun ei tarvitse enää penkoa koko kassia ylösalaisin kotiportilla avainta etsiessä. Erivärisiin pusseihin voi laittaa tavarat jonkinlaisessa järjestyksessä niin, että muistaa vaikka, punaisen pussin olevan hätätapauksia varten; laastarit, hakaneulat jne . Vihreäpussi on meikkejä varten jne. Itselläni on käsilaukussa erilaisia pusseja, joista löytyy tavarat nopeasti eikä minun tarvitse junassa tai ratikassa esitellä koko laukkuni sisältöä naapurille.

Olen kerännyt pieniä koristeita vetoketjujen vetokappaleeseen. Ostin pari vuotta sitten Pariisista ihania pieniä koristeita melko halvalla ja niitä olen laittanut aina sen mukaan kenelle pussi lähti. Matkaajalle tulee Eifel-torni, koiranomistajalle luu jne.

Kutomista olen jatkanut, kun opin tämän kahdella puikolla sukankutomisen;

paksut ja kirjavat.  Ovat vähän tavallisesta sukasta poikkeavat tuon kantapään takia, mutta en ole vieläkään oppinut kutomaan oikeanlaista kantapäätä, joten minun sukkani ovat tulevaisuudessa kahdenpuikon sukkia ennen kuin opin tuon suuren salaisuuden; kantapään!

Kuulin tässä toissapäivänä eräältä bloginlukijaltani (mieshenkilö!), että hän on kutonut myös sukkia ja oli koulussa jopa tyttöjä parempi. Oli varmasti sata kertaa parempi sukankutoja kuin minä, jolle äiti kutoi välillä koulussa tehdyt sukat uudelleen! Onneksi käsityönopettajani ei enää ole lukemassa tätä.
Käsityönumeroni oli silti aina vitonen ja senkin sain armosta, kun opettajani oli isoäitini (myös opettaja) hyvä ystävä. Siis suhteilla pääsin käsitöistä läpi.

Olen todella iloinen, kun mies ilmoittaa tehneensä sukkia ja olleensa vielä hyvä siinä ja kutoneensa mielellään. Kaffe Fasset, amerikkalainen kutomisen- ja tilkkutöiden GURU, on hyvä esimerkki siitä, että miehetkin ovat hyviä kutojia. Hänen töitään himoitsevat kaikki kutomisesta innostuneet. Hänen tapansa käyttää lankoja, on  ollut yhtä vallankumouksellinen kuin Picasson tapa hajoittaa tauluissaan ihmishahmot osiin.

Ja nyt lähden hakemaan Julian taas päivähoitoon. Olen ommellut hänelle talvihousut vanhasta tukkijätkä-takistani. Tänään sovitan housuja ja teen tarvittavat muutokset ja huomenna housut ovat sitten kuvattuna. En heitä mitään vaatteita pois. Jollen vie niitä punaisen ristin myymälään tai anna ns. Tafel-järjestölle (jakaa ruokaa ja vaatteita niitä tarvitseville) niin leikkaan niistä osia uusiin vaatteisiin. Luin juuri taas "hääräämö"-blogia, jossa vanhasta villapaidasta oli tehty housut. Todella hieno ajatus ja housut olivat hyvännäköiset.

Iloista joulunodotusta! Ideoita ja onnistumisen iloa, kun yritätte tehdä vanhasta uutta.Aina ei tarvitse ostaa uutta. Saksalaiset ostavat kuulemma vuodessa 20 kg vaatteita.  Meidän tapamme kuluttaa kuluttaa tämän maailman luonnonvarat ennen kuin omat lapsenlapsemme ehtivät aikuisiksi. Yrittäkäämme siis vähän hillitä tätä kulutushimoa.

kesän merkit

Merkillistä miten vesisadekin tuntuu mukavalta, kun taustana ovat vihreät puut ja tulppaanit, verenpisarat ja kaikki muut perennat ja punajuuret..Sade tekee hyvää juuri myllerretylle puutarhalle. Levitimme hienoksi hakatun kaarnan kukkapenkkeihin, lannoitimme maan ja istutimme muutamia uusia kasveja viime talvena kylmyyteen nuukahtaneiden "pakkasen kestävien" kukkien tilalle. Kenties "pakkasenkestävyys" ei sittenkään tarkoita, että kukat ovat todella pakkasen kestäviä.

Keväinen vihreys luo uuden olon ihmisten väliseen kanssakäymiseen. Jopa kassan jonolla päästetään muutaman hedelmäpurkin ostanut nuori mies ennen täyteen lastattua juhlapäivän viettoon valmistautuvaa perheenäitiä. Talvisäällä moinen ystävällisyys ei tulisi kuuloonkaan. Huomenna on kristuksen taivaaseenastumisen juhla ja ISÄNPÄIVÄ. Saksassa sitä vietetään muutamaa päivää ennen äitienpäivää. Isillä on aina oikeus olla edellä äitejä. Syynä voi olla myös se, että lapset harjoittelevat kakkujen tekoa äitienpäivää varten. Yleensä isät lähtevät porukalla tarpomaan metsäteille ja vetävät perässään lasten puurattaita, jotka on täytetty oluttölkeillä ja muutamalla makkarannytysellä, että edes vähän näyttäisi siltä, ettei juominen ole pääasia.

Meillä ei ole koskaan juhlittu isänpäivää, kun isänpäivä on aina. Isä on ollut aina tärkeä henkilö meidän perheessämme ja on yhä vielä. Kun lapset olivat pieniä, he turvautuivat aina Guidon apuun ja kun ongelmat oli setvitty "miesten kesken" (+ yksi tytär mukana), lopputulos esitettiin minulle, äidille ja minun tehtävänä oli vain nyökätä hyväksyvästi ja tyytyä päätökseen, joka oli aina demokraattinen.
"olemme päättäneet tehdä näin ja sinun on hyväksyttävä se..." = demokratiaa meidän perheessämme.

VIelä nytkin, kun lapset ja lapsenlapset tulevat sunnuntailounaalle, lähtevät Guido ja Mikael alakertaan autotalliin "keskustelemaan miesten asioista" oli se sitten talvirenkaiden vaihto tai lastenrattaiden renkaiden huolto.

Käsitöitä:

Logolaukku, joka on niin vanhoista käytetyistä tavaroista tehty, ettei siinä ole kuin pieni siivu uutta sisäpuolella ja se on Eero Aarnion kangasta. Tämä oli synttärilahja 15-vuotiaalle kummitytölleni Maijalle Hollantiin. Käväisimme siellä viime viikonloppuna - ihmettelemässä samalla sitä, ettei kevät ollut lainkaan niin pitkällä kuin meillä.

Marimekkokankaasta tehty lompakko perheen äidille.Tämän kanssa taistelin yhden iltapäivän. Oli se sen verran monimutkainen tehdä, vaikka ohjeetkin olivat vieressä.

sisäosassa on kaksi vetoketjullista lokeroa sekä takakannessa lokero muutamalle kortille. Punainen sisäkangas on Eero Aarnion uudesta "lohikäärme"-kankaasta. Se oli tarpeeksi vahvaa ja juuri sopivan värinen Marikankaan kaveriksi. Vastaavanlaisia lompakoita aion tehdä lisää tulevina päivinä. Itselläni on samanlainen sininen, mutta ilman vetoketjutaskuja, kun tein sen kännykkääni varten ja samalla sisälle mahtuivat pienet korvakuulokkeet.

Huomenna on isänpäivä Saksassa ja Kristuksen taivaaseenastumisen juhla. Toivon kaikille isille onnea. Isänä olo ei ole pelkkää oleilua lasten kanssa. Se on vastuuta toisen ihmisen elämästä. Vastuuta siitä millaiseksi toisen ihmisen elämä muodostuu ja joskus pienikin virhe voi koitua elinikäiseksi traumaksi - mutta toisaalta pienen pieni yhteinen hetki kiireen keskellä saattaa myöhemmin nousta yhdeksi elämän tärkeimmäksi tapahtumaksi. Hetki isän kanssa.