Hylätty pöytäliina

Tiedättekö, mitä tapahtuu niille pöytäliinoille, joita joku ravintola tai joku ei koskaan lunasta pesulasta takaisin? Minäpä nimittäin tiedän.

Ne seisovat ensin siellä myymälässä odottamassa noutoa. Pikkuhiljaa ne siirretään ylähyllylle ja sitten kauemmas varastoon ja lopulta sinne vihoviimeiseen varastoon... Ja kun ne ovat sen muutaman vuoden seisseet hylättyinä, paikalle tulee joku pesulan työntekijä, eli äitini, ja lunastaa ne pesuhinnalla itselleen.

Kyllä, äidilläni on muutama pöytäliina. Sitten kun lapset ja lapsenlapsi menevät viikonlopuksi leikkimään aurinkovärjäyskurssille, äidiltä saa kassillisen valkoisia juhlapöytäliinoja ihan vaan kokeiluja varten.

"Voit värjätä luonnonkuituisia kankaita uuteen uskoon aurinkovärjäämällä: pöytäliina, verhot, kassi- tai mekkokankaat yms. Niitä voi myös laminoittaa omannäköisiin tarjottimiin, leikkuulautoihin ja pannunalusiin. Värjäyskemikaalit voit ostaa kurssilla 10 € /peruspaketti, lisää ostettavissa opettajalta.

LISÄTIETOA Materiaalien kuviointiin voit käyttää luonnosta löytämiäsi lehtiä, kukkia, varsia, hedelmien kuoria tai/ja valmiita sapluunoita. Värjäykseen käytämme ruiskuemulsiota ja väripigmenttejä. Tuo mukanasi valmiiksi pestyjä puuvillakankaita. Aurinkovärikylvyt sopivat hyvin myös vanhojen kankaiden, pöytäliinojen tai verhojen uudistamiseen."



Sisko teki ruokailuhuoneen pöydälle vihreä- ruskean metsäneläinpöytäliinan, itse keskityin tähän kevään- ja ruohonvihreään. Keskellä oleva tipluttainen alue on kuvioitu merisuolalla, reunoilla on käytetty rypyttämistä. Tuli iso ja kesäinen. Tykkään! Tykkäisin vielä enemmän, jos olisi kokonaan tuota reuna-alueiden kellanvihreää. No, seuraavalla kerralla sitten. Liinoja jäi vielä :D

Suolatekniikkaa käytin myös parin lautasliinan värjäyksessä. Ne menivät suoraan kurssilta laminoitaviksi, niistä tulee leikkuulauta ja pannunalunen. Näytän sitten, kun tulevat kotiin!

Kävin myös Polarn o. Pyretissä ostamassa läträttäväksi pari vauvanvaatetta. Niiden valkoiset paidat ja bodyt ommellaan näemmä euroopassa, kun taas kuosipotkarit tulevat Kiinasta.

Tähän bodyyn piti tulla krokotiili, mutta se ei enää paiston jälkeen erottunut yhtään. Eipä mitään, musta tää on sikahieno näinkin:



Kuviointi ihan vaan rypyttäen.
Ja sitten tämä kiva paita!



Tässähän piti siis etana kiivetä pitkin saniaista ja kai siitä heikon etanan erottaakin. Sisko toi töistään (oikeesti, kaikki me hamstrataan töistä asioita) nahkalehteä, sillä sai kuvioitua kivan "saniaisen".

Aurinkovärjäyksessä alueet, jotka ovat jotakin pintaa vasten, jäävät vaaleammiksi. Siihen siis on vaan tällätty värin päälle oksa (ja etanapiparimuotti) ja annettu kuivua rutikuivaksi. Tasoa vasten kuivuessaan paita jäi tietenkin toiselta puolelta vaaleammaksi kans, mutta ei haittaa. Se on design feature!

Selkäpuolelle lensi jostain kokeilusta myös pari suolahippusta. Varo, etana! Ja selkäpuolella erottuu metsänpohjalta sienikin.



Viimeisessä kokeilussa muokkasin valkoisesta xs-kokoisesta kauluspaidasta pikkupojalle käypäisen dinosaurus saniaismetsässä -paidan.




Kurssilla oli huikean kivaa, kiitos kaunis Keravan opisto, Marja-Liisa Neuvonen sekä tietysti Joulupukki, joka kurssiosallistumisen minulle toi. Aion mennä uudestaankin jos vaan onnistuu. Ihana ope, ihana tunnelma ja värien iloa. Menkää tekin!

Kuin taskurapu

Kolmen viikon blogihiljaisuus. Taas. Mutkun on lannistanut! Kiva neule esiteltävänä, muttei yhtään kunnollista kuvaa. Joudutte uskomaan sanallista selitystä.



Tämä tunika alkoi, kuten moni muukin tekemäni vaate, pikaisesta töherryksestä muistikirjaan. Tästä alun ajatuksesta säilyikin monta elementtiä, esim. nuo 3/4-hihat. Pituutta tuli enemmän. Kuva on huhtikuulta 2014.



Jottei paita olisi liian helppo nakki purtavaksi, päätin taas keksiä pyörää uudelleen ja mennä vaikeimman kautta. Aloitin rehvakkaasti neulomisen toisesta hihansuusta ja posottelin paidan poikittain. Ensin hiha lisäillen tarpeen mukaan (ei tietenkään muistiinpanoja, ne on amatööreille). Olkapäälle päästyäni loin kylkisilmukat provisional cast onilla sekä ennen että jälkeen hihaosuuden ja sitten muutaman lisäkerroksen jälkeen purin apulangat ja silmukoin kylkisauman yhteen. Kyllä. Silmukoin reilu sata silmukkaa kylkisauman kohdalta.
Vyötärö- ja lantiomuotoiluja tein lyhennetyillä kerroksilla vähän fiiliksen mukaan.

Etenin kohti pääntietä neuloen tasona helmasta helmaan. Kun saavuin pääntien reunaan, neuloin ensin etukappaleen toiselle hartialle asti. Neuloin pääntielle kahdeksan silmukkaa ainaoikein-neuletta ja kaventelin/lisäilin ainaoikein-neuleen ja sileän rajalla niin, että sain matalan pyöreähkön pääntien linjan aikaiseksi. Jätin silmukat odottamaan.

Palasin takakappaleen puolelle ja neuloin samoin kuin etukappaleen, mutta ilman ainaoikein-kaistaletta ja muotoillen pääntien syväksi v-aukoksi. Suunnilleen puolivälissä takakappaletta jätin koko homman noin vuodeksi marinoitumaan kun ei vaan napannut enää yhtään.

Noin vuotta myöhemmin kaivoin mytyn jostain kaapin perukoilta ja aloin pähkäillä, että mitäs tässä tulikaan aikoinaan tehtyä. Kun etu- ja takakappaleet olivat valmiit, liitin ne taas samalle puikolle ja yritin toisintaa ensimmäisen hartian ja varsinkin ne hilpeät vyötärömuotoilut.



Kai ne meni sinne päin. Sitten taas silmukoin sivusauman yhteen ja aloitin hihaa. Laskemalla ensimmäisen hihan lisäyksiä yritin saada aikaiseksi samanlaisen hihan.

No, kun vartalo-osa oli valmis, piti aloittaa helman viimeistelyä. Neuloin sinne n. 20 silmukalla kaksinkertaisen helmakaitaleen, joka taittui nätisti kaksin kerroin, kun puolessä välissä oli yhden nurjan silmukan taittoraita. Kiinnitin kaitaleen neuloessani, niin tuli sopiva eikä tarvinnut ommella.

Sitten selailin Ravelryä ja Pinterestiä muutaman päivän, kun valkkasin sopivaa virkkausmallia. Valitsin lopulta Gypsy Shawlin ja virkkasin neljä kolmiota sen ohjeella. Tässä vaiheessa piti sitten vähän ommellakin, että sai ne kiinnitettyä.



Lopputestailussa totesin pääntien olevan vielä himpun iso. Virkkasin pääntielle kolme kerrosta kiinteitä silmukoita ja hyvä tuli!

Lopulta tunika meni joululahjapakettiin siskolle.

Poikittain neulottu tunika
Malli: niin stetson ettei tosikaan
Lanka: ColourMart Extra Fine Merino 10/30NM DK Weight, väri Petrol, 1,99 kartiota eli himpun vaille 300 grammaa.
Puikot: 4,5 mm, helmakaitaleessa 4 mm.
Koko: jotain M-L väliltä

Fiilis on hyvä. Tekisin itellekin jos psyyke kestäisi!

Vuonna 2015

Vuonna 2015 neuloin tai virkkasin 55 asiaa. Ne jakautuivat seuraavasti:
- 7 lapaset
- 5 pipoa
- 2 huivia
- 2 pientä peittoa
- 32 sukat
- 1 pannulappupari
- 3 lelua
- 4 lastenvaatetta (villahousuja tai -takkeja)
- 1 paita

Tosta tulee kyllä jo 57 asiaa. Missähän kohtaa laskut on menneet metsään?

Käyttämäni vihreän sävyt löytyvät aika turvallisesti tuolta keltaisemmasta päästä. Tossa on lankoja viideltä eri värjäriltä (Lanitium Ex Machina, Wollmeise, Louhittaren luola, Yarngrimoire, The Unique Sheep), mutta aika lähekkäin ne asettuvat kaikki.

Tässä neulomuksiani katsellessani alan tajuta, että olenpas mä ollut merkkiuskollinen. Yläoikealta alkaen: Wollmeise, Wollmeise, Louhittaren luola, Wollmeise, Wollmeise, Louhittaren luola (ja harmaa Vuorelma Veto), Hedgehog Fibers, Louhittaren luola ja Lanitium Ex Machina, Louhittaren luola, Wollmeise. Ja varastoani kun katselen niin aika lailla samaa tavaraa on luvassa alkavanakin vuonna.

Sukkia, sukkia, sukkia... Aika paljon nousi sukkien suhteellinen osuus neulomuksista: Vuonna 2014 valmistui 42 työtä, joista sukkia oli 15 paria. Vuonna 2015 valmistui 55 työtä, joista sukkia 32 paria. Nousua on 36 prosentista 58 prosenttiin.

Muutama viimeinen sukkapari on vielä kuvaamatta ja bloggaamatta, yhteismäärissä ne kuitenkin on jo mukana. Ja toinen huomio: Jätin itselleni peräti neljä sukkaparia tänä vuonna. Kolmet niistä nousi ehdottomiin suosikeihin sukkavarastoni joukosta, yhdet on jääneet vähemmälle käytölle. Eli hyvä saldo!

Mitäs sille lankavarastolle sitten muuten kuuluu?

Ostettuja lankoja:

- 10 vyyhtiä Väinämöistä
- 8 vyyhtiä MadelineTosh Unicorn Taileja (n. 10 grammaa kappale)
- 2 vyyhtiä Cascade 220
- 2 vyyhtiä Vekkilän museotilan karitsanvillaa
- 1 vyyhti Yarngrimoiren Supersockia
- 2 vyyhtiä Lanitium Ex Machinan blingisukkalankaa

Yhteensä 1,8 kg tai 9,5 km lankaa. Lisäksi sain anopilta 100 grammaa pitsilankaa ja ystävältä 100 grammaa Väiskiä. Ai niin, ja Lanitiumin Nealta 100 grammaa sukkalankaa vaihdossa! Eli 2,1 kg taaaai 11,1 km.

Neulottua lankaa: 5,5 kg tai reilu 16 kilometriä. Valmistuneiden laskuissa lukee 15 901,97 km, mutta kesken jäi kahdet sukat, rahinpäällinen ym. ja niissä on kiinni aika kasa metrejä. Taas keskipaksuus on se noin 300 m / 100 g, siinä ei ole ollut muutosta.

Reilusti miinuksella siis! Sen huomaa kyllä varastolaatikoissa.

Vain yksi paita syntyi muuten vuonna 2015. Se oli kyllä varsin suuritöinen, joten ei ihme, että jäi ainokaiseksi. Jos tänävuonna sitten jo pari enemmän? Mutta noita pipoja on nopea tehdä. Miksen neulo niitä enempää? Neuloin itselleni yhden pipon tänä vuonna, hukkasin kaksi pipoa. Ei ole tasapainossa se.

Mitä muuta sitten tapahtui vuonna 2015? Kevään isoin juttu oli tietty opinnäytetyö ja valmistuminen. Opinnäytetyö ("Folchin lipidiuuttomenetelmän mukauttamisen vaikutus uuttotehokkuuteen") oli kiva ja ohjaaja oli ihana. Ei pahemmin stressannut, paitsi ehkä ihan vähän Excel stressasi. Valmistuminen tuntui kovin mukavalta, kävin oikein kevätjuhlassakin kuuntelemassa suvivirttä.

Pääsin neljään eri kansallispuistoon, näin ison kasan kotieläimiä, pyöräilin kotikulmilla, olin koira- ja pupuvahtina, synttärimatkailin Tallinnaan, opin paljon rahkasammalista, sain töitä.

Kaiken kaikkiaan hyvä vuosi! Kiitos kaikille matkaseurasta, oli kiva kulkea tämäkin matka kanssanne. Ja nyt tämän vuoden kimppuun, tulkaa mukaan! Luvassa taas keväälle synttäriarvontaa, muuten varmaan taas vaan sukkaparia sukkaparin perään koko vuoden.

 

Karitsanpökkimää

Ostin kesällä Vekkilän museotilalta kaksi vyyhtiä tilan omaa karitsanvillalankaa. Tiesin heti, mitä siitä haluan: Ainaoikein-huivin.

Lankaan liittyi mulla paljon kivoja fiiliksiä, koska loma Vekkilässä oli niin ihana. Ja tietty on olemassa sammumaton rakkauteni suomalaisiin lammasrotuihin...

Yleensä tykkään kylmistä harmaista, mutta tässä langassa ihan rippihiikkinen lämmin taite ei haitannut yhtään. Yhdistin 200 grammaan karitsaa yhden MadelineToshin Unicorn Tailin värissä Coquette.

Näissä kuvissa huivin muoto ei käy selväksi, mutta se on kapea ja pitkä. Yläreuna on suora, alareuna kasvaa kärjistä kohti keskustaa kolmiohuivin tapaan, mutta kärki on katkaistu pois ja keskiosa on alareunastaankin suora. Aina 40 kerroksen välein tulee 2 kerrosta pinkkiä ja joka pinkissä raidassa on alareunassa tupsuliini. Tupsut on tehty keittiöhaarukan avulla :)

Tykkään ite huikeesti näistä kontrasteistä: Rouhean oloista (mutta pehmeää) värjäämätöntä villaa ja räikeän pinkkiä merinoa! Graafisen selkeä muoto, mutta hupsuttelevia tupsuloita! Tarviin itekin tällaisen, täytyy varmaan laittaa meiliä Krisselle Vekkilään...

Pituutta huivilla on reilusti, liki kaksi metriä, ja leveimmältä kohdaltaan sen on noin 35-senttinen.

Juu, tuossa purkissa on amaryllis.

Tilastot 2015:

Valmistuneet työt: 52

Huivit: 2

Kulutetut grammat: 5025

Kulutetut metrit: 14419,97