Myssy se on pienikin myssy

Ennen kuin jatketaan taas muutamien lapasparien parissa, esittelen yhden pikkuisen pipon. Se on niin pieni, että menee ehkä sellaiselle vuosikkaalle. Tattilapselle, tiedättehän - sellaiselle, joka osaa kävellä ekaa talveaan ja taapertaa toppapuvussaan ihan pienen tatin näköisenä. Kypärämyssyn päälle, kuinkas muutenkaan :)



Lanka on vuonna 2011 kehrättyä BFL-silkkiä



Värjäys on Louhittaren luolan.



Myssy painaa 52 grammaa ja vanhojen muistiinpanojen mukaan se vastaa 95,108 metriä. Lankaa on siis liki puolet vielä jäljellä.



Vauvanmyssyt kuvaan niin, että laitan pyöreämuotoisen jälkiruokakulhon lasin päälle ja pipon taas jälkiruokakulholle ylle. Pidän itseäni varsin nokkelana kettuna kun moisen keksin!

Tilastot 2015:

Valmistuneet työt: 49

Pipot: 5

Kulutetut grammat: 4712

Kulutetut metrit: 13491,07

Vihreää talveen

Lapaset on kyllä loistava välipalatyö. Miksen neulo niitä enempää? Ne ovat erinomainen kohde yksittäisille tai vajaille lankakerille. Ne saa tehtyä muutamassa illassa. Ne ovat käytännöllisiä.

Tämän langan olen kehrännyt Tuulian värjäämästä Falklandinvillasta. Lanka on aika paksua, sellaista worstedia (n. 200 m / 100 g). Kooltaan nämä ovat sellaiset alakoululaisen, ehkä, ihan pikkuisen mulle pienet siis.

Tajusin just, että mulla on raportoimatta vissiin yksi lapaspari kokonaan. Onkohan niistä otettu kuvia...

Tilastot 2015:

Valmistuneet työt: 47

Lapaset: 4

Kulutetut grammat: 4620

Kulutetut metrit: 13275,96

Neiti maastoutuu keväiseen kaupunkiin

Facebookin Käsityöblogit-ryhmässä haastettiin käyttämään helmikuussa jämälankoja ja -kankaita. Haaste osui kuin sormi nenään, justiin on sellainen jämientuhoputki meneillään.

Kevätsniikkerit
Malli: Ei ole
Langat: Itsekehrätty Neiti Kevät (jämä näistä sukista) ja Lanitium ex Machinan sukkalanka, väri City Camo (jämä vuodelta 2013 miehen sukista, jotka aikoinaan jäivät kokonaan raportoimatta), yhteensä 45 grammaa eli 154 metriä
Puikot: 2,25 mm
Koko: 38-39

Kuviin oli hyvin vaikea saada toistumaan sitä, että tuossa City Camossa on myös tuollaista hiirenkorvanvihreää pieninä tipluina siellä täällä. Kantapäästä sen ehkä erottaa parhaiten.

Huolitellumpaa lookkia kaipaava olisi varmaan raidoittanut kantapäänkin. Se olisi kuitenkin vaatinut raitarytmin muuttamista tuosta 2+1 -raidoituksesta. Me istuimme tyttöjen kesken iltaa ja suoraan sanottuna ei just siinä hetkessä yhtään haitannut neuloa ensin toinen väri loppuun ja sitten vaan jatkaa toisella. Tuskin tuo tulee koskaan käytössä haittaamaan itseä tai muita.

Kerros vaihtui tuossa jalan sivulla. En jaksanut alkaa säätää vaihtokohdan naamioimiseksi.

Vähän on sukan pituus nafti näissä kuvissa, mutta aika pian se rentoutuu. Tiedän kokemuksesta, että näistä tulee just hyvät, ja myös, että pidän näitä paljon. Tällaiset hiipparointisukat on omiaan myös paksujen talvisukkisten päällä.

Tilastot 2015:

Valmistuneet työt: 10

Sukat: 7

Kulutetut grammat: 733

Kulutetut metrit: 2357,5

Peruspipo luksuslangasta

Sain vuosi sitten joululahjaksi ihan valtavan kauniin käsinkehrätyn langan. Vuoden verran sitä piti pyöritellä, ennen kuin päätin vaan käyttää sen pois (kiitos ja anteeksi) - joskus langan neulominen on se paras vaihe, vaikka tuotos sitten matkaisikin muualle.

Lankomieheni tekee päivittäin neljä lenkkiä koiran kanssa, joten villaa tarvitaan. Päätin tehdä peruspipon piiiitkällä joustinosuudella (mutta ilman kommando-ominaisuutta).



Erden pipo
Malli: No ei tällaiseen ole, aloitin päälaelta ja neuloin niin kauan kuin jaksoin.
Puikot: 2,75 mm
Lanka: Käsinkehrätty 100 % BFL-villa, 101 grammaa tai 230 metriä



Pipo käärittiin joulupaperiin. Paketin avattuaan lankomies laittoin pipon päähän ja yrittämällä yritti murjottaa. Ei onnistunut. (Oli muuten mainiota olla paikalla, kun joululahjaneuleet avattiin paketeista!)

Tilastoja:

Vuoden 2014 valmis työ nro 35, pipo numero 6

Langan yhteiskulutus 2014: 6204 g eli 18 652,33 m

Vuorela-sukat

Minulla on unelma, jonka nimi on Vuorela. Se on pieni mökki tuolla jossakin, metsän keskellä. Toivon, että jonain päivänä se on vielä meidän.

Vuorelaan tutustumisen myötä olen ajatellut paljon maaseutua, peltoa, metsää, edeltäneitä sukupolvia… Ja sen samaisen päivän iltana, kun olin ensi kerran istunut Vuorelan rappusilla, laitoin illalla ajatuksissani tulolleen nämä sukat.



Ne saivat tietenkin nimensä Vuorelan mukaan. Niissä on minun silmääni selvästi näkyvissä kynnettyä peltoa, ojia ja viljaa.



Sukat on neulottu ohuesta sukkalangasta (n. 400 m / 100 g). Puikkoina käytin itse kokoa 2,25, tiheys on 34 silmukkaa ja 42 kerrosta kymmenellä sentillä.
Sukat neulotaan varpaista alkaen, niissä on nauhakärki ja ranskalainen kantapää.
Ohje on sarjoitettu neljään kokoon välille 36-43 ja kukin koko on koeneulottu kerran.
Ohjeen voi ostaa Ravelryn kautta. Ostajan ei tarvitse olla Ravelryn jäsen. Jos et tahdo ostaa ohjetta Ravelrystä, voin toimittaa myös tiedoston sähköpostiin tilisiirtoa vastaan.





Tästä myyntiohjeesta voitoksi päätyvät roposet laitan sivuun. Jos ne vaikka jonakin päivänä auttaisivat pääsemään kotiin Vuorelaan :)



Tilastoja:
Vuoden 2014 valmis työ nro 22, Sukkapari numero 5
Langan yhteiskulutus 2014: 5248 g eli 15 123,93 m

Monta silmukkaa mä loisin?

Olen kroonisesti erossa kamerastamme, joka on miehen mukana toisella paikkakunnalla koko kesän. Samoista olosuhteista johtuu, että yritän kuvata itse itseäni, kyllä, puhelimella. Että suokaa anteeksi tämä kuvien laatu!

Tämä villatakki sai alkunsa, kun nappasin eräänä aamuna mukaan bussiin lähimmän lankakerän ja suunnilleen sopivat puikot. Lanka oli itsekehrättyä oranssi-violettia suloisuutta, jolle en ollut keksinyt mitään projektia.

Istuin siinä bussissa kolmosen puikot käsissäni ja pyörittelin lankakerää. Mitähän tästä tekis. Päädyin siihen, että jos vaikka kaulurin taas tekis, ainaoikeinneuletta. Loin viitisenkymmentä silmukkaa ja aloin neuloa edestakaisin.

Pinnasta tuli jotenkin tosi viehättävää. Kun olin päässyt töihin, takaraivossa alkoi jo kutkuttaa pieni piilevä inspiraatio. Villatakki! Eli langankulutus muuttui vilauksessa langanostamiseksi ja pieni välipalaprojekti aikamoiseksi iisakinkirkoksi.

Ensin neuloin takin etupaneelin ja sitten sen ympärille lopun villatakin. Jottei homma olisi mennyt liian helpoksi, neuloin rohkeasti ilman mallitilkkua, alhaalta ylöspäin, saumattomana ja istutetuin hihoin. En edes tiennyt, että se ihan oikeasti on mahdollista. Oli se!

Hihaa istuttaessani jouduin purkamaan, mutta aika maltillisesti silloinkin. Ja musta se istuu nätisti ja on yleisilmeeltään siisti.

Alkuperäisen 94 lankagramman lisäksi neuloin takkiin 366 grammaa Louhittaren luolan Louhitarta värissä Kurpitsa. Etupaneelin neulomisen jälkeen mulla oli vielä melkein 40 grammaa käsinkehrättyä, ja sen upotin hihoihin.

Omasta mielestäni onnistuin käsinkehrätyn langan luonteen esiintuomisessa ja vaikka käsinkehrättyä on vain reilu neljäsosa takista, se mielestäni leimaa koko ulkonäköä, joten tehokkaasti sen hyödynsin :) 

Kiinnitys hoituu isoilla neppareilla, jotka ostin pomon nappivaraston tyhjennysmyynnistä.

Jännä jakku

Ohje: AIVAN stetsonista

Langat: Käsinkehrätty lanka (kuitu Louhittaren luola BFL/Silk/Firestar Combed Top 'Bling'), 94 g eli 402,3 metriä sekä Louhittaren luolan Louhitar, 366 g eli 893,6 metriä.

Puikot: 3 mm

Koko: Sellainen noin L.

Tilastoja:
Vuoden 2014 valmis työ nro 14
Langan yhteiskulutus 2014: 3863 g eli 9703,83 m

Puolen vuoden kulutus menee heittämällä yli kymmenen kilometrin, koska tässä parhaillaan ompelen toiseen villatakkiin nappeja. Siitä myöhemmin lisää!

Joulupäivä

Sateisen joulupäivän tavoitellessa valoisinta hetkeään istun kotona sohvalla ja katson televisiosta Beyoncén omakuvadokumenttia. Salaisuus: Ihailen ja arvostan tuota naista.

Lempipuuhaani joulun aikaan on istua sohvalla ja katsella joulukuusta. Se on niin kaunis. Niin rauhallinen. Muutenkin tänä jouluna olen onnellinen. Aina on huolia, aina on asioita, joihin ei voi vaikuttaa… mutta ne asiat, mihin voin vaikuttaa, ovat niin hyvin kuin voivat.

Eilen vietimme jouluaattoa ensin kaksin kotona ja vielä uudestaan siskon luona. Rusinat pullasta (tai tavallaan kaksi kokonaista pullaa). Vilho-koirasta paljastui todellinen joulukoira, niin tohkeissaan se oli pukista, paketeista ja uusista leluistaan.

Äitiä lahjoin vähän hassusti kahdella huivilla, mutta kun erinäisistä syistä äitimäisiä huiveja on kertynyt useampia. Ensin esittelyssä simppeli kaulaliina.

Ensimmäinen kudottu huivi
Koko: n. 30 x 210 cm
Puut: Schacht Cricket, pirta 32 / 10 cm.
Sidos: Palttina
Langat: Loimena on kahta eri lankaa, Louhittaren luolan värjäämää vanhaa Novita Floricaa (vaaleanvihreä) sekä käsinkehrättyä BFL:ää, samalta värjäriltä. Kuteena käytin All Spun Upin värjäämää merinosilkkiä, myöskin itsekehrättynä.

Nuo kuteen kanervaiset sävyt ovat just eikä melkein äitini värejä. Huivi on myös hyvin pehmeä, joten menee varmasti ihan kaulaa vasten.

Jälki ei ole mitään tasaista, mutta ei kai se niin nuukaa ole, varsinkaan ekassa kudontatyössä! Reunatkin aaltoilevat, mutta se ei äitiäni haittaa. Äiti on myös siitä kiitollinen vastaanottaja, että se tietää, kuinka paljon työtä käsityöhön menee. Äiti käyttää kaikkia saamiaan lahjoja paljon ja muistaa myös leuhkia niillä (=lapsillaan) työkavereilleen.

Ihanaa joulunjatkoa kaikille sitä viettäville lukijoille! Itse nautin vapaapäivistä uudenvuoden yli ja sen kunniaksi ajattelin ottaa näin keskellä päivää lasin roseviiniä ja muutaman konvehdin.

Pikkumalluainen

Pikkumalluainen on kovakuoriainen. Se oli myös tämän kuidun värin nimi. Kuitu on Louhittaren luolan blingisekoitusta (BFL-silkki-firestar) ja Tuulia värjäsi tämän ns. odottaessa, kun pari kesää sitten lomailimme hänen luonaan.

Silmukat kauluriin loin viime talvena, kun työporukalla heitimme virkistysmatkan Tukholmaan. Perusribbiä, 2o2n, ja kahden silmukan palmikkoja aina satunnaisin välein. Pehmeä tuli! Ja kiva. Olen pitänyt tätä valtavan paljon.