Honest (s)crap :)

Eräs vakituisesti uutta ja mielenkiintoista luettavaa minulle tarjoava blogisti on Villa Lankala. Hän vierailee myös ahkerasti omassa blogissani ja ilahduttaa minua usein myös kommenteilla - asia, jossa itse olen avuttoman laiska. Tällä kertaa sain kommentin sijaan varsinaisen kunniamaininnan ja haasteen heittää sen eteenpäin... ja siinä ohessa kertoa totuuksia itsestäni.

Hmmm, kymmenen totuutta itsestäni. Aika vaikeaa aloittaa, mitähän mä en olisi jo jakanut teidän kanssanne?

1. Mulla on huono muisti. Siis ihan oikeasti huono, niin huono, että olen miettinyt, pitäisikö mun käydä siitä asiasta lääkärissä. Muistutan ihan hajamielistä professoria. Unohdan käydyt keskustelut, sovitut asiat, puuron uuniin, tavarat junaan... En voisi elää ilman kalenteria, koska istuisin vain tyytyväisenä sohvalla enkä edes muistaisi unohtaneeni mitään. Lisäksi lähden jatkuvasti kotoa ilman avaimia.
   Sisko aina varmistaa lapsenvahtikeikat ja muut vielä edellisenä päivänä, ja melkein joka kerta yllätyn että ai jaa, oonko mä sopinut tällaista?
   Lisäksi mulla on kaikki aina hukassa, varsinkin lääkereseptit ja sakset. Tällä hetkellä myös mittanauha ja puolikas huivi (jo vuoden kateissa!) sekä eräs ruskea mekko.
2. Rakastan silkkiä ja vihaan sitä, että rakastan silkkiä. Mun monimutkainen ja häilyväinen moraalini sallii kyllä eläinten hyötykäytön, mutta ei sitä, että jokin elää vain kuollakseen. Vrt. riista ja lihakarja - riista on elänyt elääkseen ja sitten se kuolee, lihakarja elää vain kuollakseen. Lammas elää elääkseen, mutta se käytetään myös ruoaksi. Viljelty kala elää kuollakseen, riistakala elääkseen. Silkkiperhosen toukka elää kuollakseen, koska vain sen kuoltua voidaan silkki hyödyntää. Ja niitä pitää vielä kuolla niin paljon! Mutku! Silkki on ihana kuitu.
3. Koukutun asioihin järkyttävän helposti. Tällä hetkellä "se jokin" on iPhonella ja iPod Touchilla toimiva ilmaispeli Swabs Online, sairaalaan perustuva perus-strategiapeli, jossa kootaan kokemusta, ostetaan välineitä ja haastetaan muita lääkäreitä kaksintaisteluihin. Tänään piti laittaa uudet haasteet sisään heti kun sai silmät auki ja illalla viimeisenä tarkistin, pitääkö laittaa "rahaa" turvaan pankkiin. Huokaus.
   Kulloinenkin koukuttaja voi olla kirja, tv-sarja, peli tai neule. Se kuitenkin valtaa koko vapaa-ajan ja pakkomielteenomaisesti pyörii jopa unissa. Sitten, parin viikon tai kuukauden päästä se menee ohi ja jotain uutta tulee tilalle.
4. Olen sotkuinen. Siis ihan oikeasti sotkuinen, ei sillä tavalla että joskus unohtuu paita sohvan selkänojalle, vaan siten, että olen täysin sokea roskille ja säännöllisesti homeeseen pääsevälle paistinpannulle. Aina lopulta saan tietoisesti komentaa itseni katsomaan ympärilleni ja raivaamaan elintilaa. Tämä on asia, jolle olisi pakko tehdä jotain, varsinkin kun on astmauhka päällä. Jos mulla ei ois tiskikonetta, ei ois kyllä puhtaita astioitakaan.
5. Mulla on epämuodostuneet munuaisaltaat ja virtsanjohtimet. Muutenkin oon vähän tällainen maanantaikappale, kuten olette ehkä huomanneet. Sanonkin aina, että on mulla ihan terve perna. :) Ei siis mitään suurempia terveysongelmia, mutta kaikkea pientä krenaa joka puolella - sivuääniä sydämessä, päässä vikaa, sekundasilmät, ärtyvä paksusuoli, munuaiset ihan mutkalla, skolioosi, kehittyvä astma, migreeni (uusin tulokas :D) ja sen sellaista. Ihan varmasti unohdan liudan merkityksettömämpiä. Kaiken kruunuksi tiedossa on vielä lisääkin kunhan parit tasakymmensynttärit juhlii tässä ensin.
   Oikeasti en kyllä ole syntynyt maanantaina.
6. Olen syntynyt torstaina, eräänä heinäkuisena aamupäivänä, 45 minuuttia sen jälkeen, kun äitini viimein saatiin suostuteltua sairaalaan. Tapani mukaan meinasin kuolla siinäkin hässäkässä.
7. Järkytin siskoni viikonloppuna perinpohjin toteamalla, että olen poliittisesti ehdottomasti enemmän oikealla kuin vasemmalla. Jatkoin vielä veitsen kiertämistä haavassa ja sanoin, että ellen äänestäisi aina Vihreitä, valintani olisi Kokoomus. Sain kyllä sellaisen katseen, johon sarjakuvataiteilija piirtäisi verta tihkuvia tikareita.
8. Vaikein asia lukiossa oli palorypälehapon hajoaminen (?) adenosiinitrifosfaatiksi (?) mitokondrioissa (?). Okei, mä tiedän, että ATP on kropan energiaa ja mitokondriot hoitaa ton energiatalouden soluissa, mutta en nyt muista liittyikö koko palorypälehappo juuri siihen. Mutta siis palorypälehappo oli se vaikein asia. Muistan, kuinka tuskaisena yritin opetella sitä kemiallista kaavaa ja miten vähän hienosti puuväreillä värittämäni kaavio auttoi asiaa. Ilman sitä typerää happoa bilsannumeroni olisi ollut parempi. (vähänkö kuulostin narkkarilta tossa, haha!)
9. Lukiosta puheen ollen, tein vahingossa yhden väärän ylioppilaskokeen. Olin ensimmäinen, joka koskaan omassa lukiossani kirjoitti latinaa ja se aiheutti ongelmia. Ensinnäkään kukaan ei kertonut opettajille etukäteen, että heidän pitää tuoda minulle tarkistettu sanakirja kokeeseen (omaa sanakirjaa ei saanut tuoda) ja ruotsinope Markku joutui kokeen aluksi pyöräillä kotoaan hakemaan mulle sanakirjan.
   Koe tuntui kovin vaikealta (suomennostehtävässä oli syylänenäinen mies) ja palautin kokeen epävarmana. No hylkyhän siitä tuli, ja kun anoin ylioppilastutkintolautakunnalta sitä, ettei se tulisi näkyviin tutkintotodistukseen, selvisi, että mulle oli erehdyksessä lähetetty A-latinan eli pitkän latinan koe D-latinan sijaan. Että ei ihme, että tuntui vaikealta.
   Edelleen kyllä vituttaa, etten edes saanut rahoja takaisin siitä kokeesta.
10. Joissain asioissa olen naurettavan ehdoton. En esimerkiksi KOSKAAN ostaisi Bio Luvilia 90-luvun karmeiden mainosten takia. Muutenkin, jos minut menettää asiakkaana, en palaa takaisin. Ei ainakaan vielä ole tullut sellaista tilannetta vastaan.

Vielä bonuksena kerrottakoon, että ylläolevaa listaa kirjoitin pätkittäin kolmen päivän ajan. En tiedä onko vika itsetuntemuksessa, ulosannissa vai luovuudessa, mutta olipa vaikeaa. Nyt pitäisi vielä valita kymmenen haastettavaa/palkittavaa niistä yli 330 blogista, joita seuraan.

• Ensimmäinen maininta on täältäkin pakko lähettää Liivian taloon. Miksen mä osaa ottaa noin tunnelmallisia ja kauniita kuvia? Liivian talossa eletään aidon kuuloista elämää, sellaista, joka maistuu purjoperunasosekeitolle ja ruisleivälle, tuoksuu vienosti laventelille ja kuulostaa levolliselle hyräilylle. Honest!
• Olen ennenkin tainnut lähettää jotain Silmukan anatomiaa tutkivalle nimimerkille "s". Tässä blogissa on mielettömän elegantteja sukkia ja kauniin elegantti tapa kuvata niitä myös. Myös upeita pitsihuiveja. Blogissa on jotenkin eteerinen yleistunnelma, joka mua ainakin rauhoittaa.
• Supersuoruudesta ja aidoista tunteista kiitän perhe Vinkeän emäntää. Käytännössä vauvaperheen elämää kuvaava blogi, mutta tässä blogissa äitiä saa vituttaa ja saa tunnustaa, että väsyttää. Niin aitoa elämää ettei enempää voisi olla. Honest!
• Langadonnalla valmistetaan käsin kaikkea inspiroivaa ja katsellaan linssin läpi tuttua maailmaa vähän uusin silmin. Tykkään!
• Lankastia on pullollaan kaikkea hauskaa: Chilejä, vuohia, neuleita... Taas sellaista mukavan elämänmakuista touhua.
• Lisää kauniita valokuvia löytyy Liinan villojen seasta. Hienoa sommittelua! Esimerkiksi nuo uusimmat tumppukuvat, ah. Myös mielenkiintoista tekstisisältöä. :)
• Nienorin teksti kuulostaa usein omasta näppäimistöstäni lähteneeltä, joten vaikea olla tykkäämättä :) Plussaa tännekin upeasta kuvakielestä

Siinä on nyt seitsemän kymmenen sijaan, mutta en millään jaksa valkata enempää. Flunssa painaa päälle ja silmät kirvelevät näytön paahteessa. Peiton alle, hips. Toivottavasti tämä tauti on selätetty pian, sillä maanantaina alkaa duuni ja ensi viikolla on Vuoden Suurin Tapahtuma eli neuleretriitti Päivölässä. Kakusta on jo sovittu, viiniasiat vaativat vielä hienosäätöä :)
Ensi kerralla sanon sanaseni tästä kiehuvasta 7V vastaan snobilangat -keskustelusta eli Kuinka villasukka pisteytetään.

Powered by Qumana