Lähtö

 Eilen päätöslounas Hevossillassa, yhdessä Miehen kanssa.

Eilen o-kämpän tyhjennys, yhdessä Miehen kanssa.

Kämppään jäi vain petivaatteet, pyyhe, toilettitarvekkeet ja fööni, vaihtovaatteet ja läppäri. Kirja, kotimatkakudin ja vissypullo. Viimeisen yöpymisen mahdollistajat.

 Tänään läksiäiskahvit.

Olo on kuitenkin vähän haikea.

Poissa on perjantaiaamun villi riemu lyötyäni viimeisen pisteen loppuraporttiin.

Tanssin huoneessani vartin ennen kuin maltoin lähettää työn tulostettavaksi.

Tänään vien raportit henkilökunnan kahvioihin luettaviksi.

Puolen vuoden työ.

Kyllä se tästä iloksi muuttuu, kunhan ehdin illaksi kotiin.

Kuokkimaan ja nurkkia putsaamaan.

Puolen vuoden laiminlyönti korjattavaksi.

Mattopyykkiä, pihapuuhia, pientä pintaremppaa...

Kuvat Hevossillasta (osa 2).

Se on siinä!

 VALMIS!

 Meinasi tulla melkein kiire.

Lähetin tänään aamulla klo 07 printattavaksi.

Läpi yön sitä naputtelin.

Maanantaina tulen vielä jakamaan lämpimäiskappaleet

ja sähköiset versiot johtoryhmälle.

Läksiäiskahvit ja lämpimät halit.

Se alkoi nyt sitten KESÄ!!

 

Hiljaiseloa

Jos joku on ihmetellyt (tuskin on, mutta on niin kiva sanoa niin!)...

• heikkoa yhteydenpitoa
• vähäistä muiden blogien kommentointia
• lyhykäisiä postauksia
• käsitöiden puutetta
• lukulistan täydentymättömyyttä
• yleistä tylsämielisyyttä

... siihen on syynsä.

Olen viime ajat

• tehnyt hullun lailla projektityötäni aamusta iltaan, ihan yötä myöden
• lukenut kaiken liikenevän ajan pääsykoekirjaa

Nyt helpottaa!

• Sain projektityöni vaativimman osuuden (tilasuunnitelma) valmiiksi!
• Kaikki muu on lasten leikkiä (työvuorojen optimointi, prosessin parantaminen, esitys johtoryhmälle, loppuraportin kirjoittaminen) - kiire voi silti tulla!! (Ja jos vanhat merkit paikkansa pitävät, niin tuleekin, ihan HELVETILLINEN kiire!)
• Päätin, etten mene pääsykokeeseen. Siis siihen pääsykokeeseen, johon olen lukenut - liian vähän lukenut. Siinä toisessahan kävin, johon EI tarvinnut lukea, piirrellä vaan. :o)

Huomaan

• kärsiväni kammottavasta dekkarivajeesta
• kätensä saa kipeiksi muutenkin kuin neulomalla (naputtamalla konetta n. 14 tuntia päivässä)
• kaipaavani kipeistä käsistä huolimatta käsitöitä
• pesemättömät ikkunat!

Niin, tarkoitin vain sanoa, että

• elämä on normalisoitumassa (= otan kutimet esiin)
• tahti rauhoittumaan päin (= otan dekkarin iltalukemiseksi)
• arkikin saa taas osansa (= ikkunat!)

Ainakin hetkellisesti.

Blogiteksteihin tuskin mitään laadunparannusta on luvassa... ;o)

PS. Päiväkävelyllä kuvasin matkanvarren kukkivat syreenit ja tuomet, omena- ja kirsikkapuut, koristepensaat ja kukoistavat kukkapenkit tämän tekstin kuvitukseksi. Ilman muistikorttia...

Viikonloppusiivous

Opiskelijaboxini palvelutarjoomaan ei kuulu siivous. Onneksi sentään vermeet on talon puolesta, vähän kotisiivoilua vaikuttavampaa välineistöä. Vinkeä vekotin, vaikka aika epäkätsy olisi 3-kerroksisessa töllissä.

Ensi viikolla on taas kiva palata siistiin opiskelijaboxiin.

 

Ihan just hetipiankohta lähden jälleen retuuttamaan itseäni kotiin matkaeväiden kera. Tarkistamaan selainversioita (kts. eiliseen postaukseen tekemäni loppukaneetti)!!

Kovasti kyllä myös kiinnostaa, minkä verran pihansyrjää on paljastunut nietosten alta...

Ihan tosissaan...

Nyt on asian laita niin, että pitäis hetki ottaa elo ja olo ihan oikein tosissaan - ja keskittyä projektityöhön!! Torstaina pitäisi olla jonkinlaista alustavaa suunnitelmaa sanoin ja kuvin...

Tuuppaan vähän isomman vaihteen päälle - ja koitan keskittyä kerrankin itse asiaan...

Opiskelijaboxikuulumisia

 

Jälleen on 2-viikkoa opiskelijaboxielämää takana! Pikkuisen sain taas kohennettua boxin ilmettäkin, on kivempaa palata seuraavalle jaksolle 2½ viikon kuluttua! Tämän väliajanhan notkun yliopistolla, kotoa käsin.

JYSK mainosti kaikkien punottujen korien olevan tarjouksessa ½ hintaan. Kipaisinpa siis paikalliseen, tarkoituksenani ostaa lisää meriheinäkoreja uudenuutukaiseen hyllyyn (josta kohta lisää). PÖH!!! En ostanut! Ärsyynnyin, hintoja oli ensin nostettu ja puolihinta ei eronnut kuin muutamia kymmencenttisiä edelliskerralla maksamastani. Pitäkööt korinsa!

Korin takana näkyvän ylipitkän verhon kuitenkin vaihdoin...

... JYSKin poistokorista 7,5 eurolla löytyneeseen vähän kevyempään verhoon. Lattiaa kyllä laahaa tämäkin, mutta pöly ei ehkä tartu yhtä himokkaasti kuin puuvillasamettiin.

Väri on just mieleiseni, pikkuisen kullanhohtoinen, vihertävään taittuva ruskea kirjotuin kuvioin. Jos eksyn muihin JYSKeihin, pitää muistaa syynätä tarjonta, josko vielä vaikka löytäisin verholle parinkin - olisi jatkokäyttöä vielä opintojen jälkeenkin!

 

Menetin ainokaisen virka-aikanaapurini, kun viimeinenkin sihteeri muutti uuteen työtilaansa. Kävin "shoppailemassa" heti kohta huoneen vapauduttua: irtolaatikoston rullailin yöpöydäkseni (puoliltaöin, on mahtanut olla kohtuullinen ryminä alakerrassa...).

 

Lisäksi pilkoin ison arkistokaapin ja otin siitä vain yläosan käyttööni (jonne niitä meriheinäkoreja havittelin). Perin myös sihteerin pöytäkoneen ja tulostimen - viimein pääsen tekemään projektityötäni täydellä teholla, kun "firman" verkko on ulottuvillani!!

Pari päivää myöhemmin hain vielä työtuolinkin. Huomasin nimittäin, että se hyljättyjen kalusteiden varastosta saamani yksilö haisi ihan hirveälle! Jos kehtaisin, niin sanoisin... Hikiselle takamukselle. Yök! Sihteerin tuoli on hyvin freesi ja säädöiltäänkin ihan toista luokkaa. Eikä värikään niin ällö kuin svettispyllyllä.

Aiemmin yöpöydäksi hankkimani ritiläpyykkikori toimii nyt varsinaisessa tarkoituksessaan ja vähän myös sivupöytänä. Vaikkei sille mitään tule laskettua, kun en ole ehtinyt tuoliinkaan koko aikana! Tuolihan on boxissa ihan vain kässyttelyä varten - ja sellaisia en ole ehtinyt tehdä ensinkään...

Alan melkein viihtyä! Ainoa murhe on tankokaapin puute, en saa minnekään talvipomppaani roikkumaan. Ja ne meriheinäkorit...

PS. Nyt piti alkaa uusi Muumi-kuu. Vaan ei alkanut, ei vielä!! Pitäisi ensin löytää Viidakko- tai Roolileikki-setti... Sitten tiedän, mikä kuu nyt on!!

Kompura mikä kompura!

Nonniin, ei olisi pitänyt! 

Hehkuttaa.

Kimaltelevilla kynsillä.

Ja muulla.

Kepeäkenkäinen sulotar, muka!

Pah!

Ylpeys käy lankeemuksen edellä!!
Synnin palkka on ...

mahalasku!

Kompura mikä kompura!

Portaita oli liikaa.

Vähemmän keijukaismaisesti mätkähdin porrastasanteelle.

Mahalleni.

Onneksi olin lykännyt puhelimen etutaskusta kassiin,

muuten olisin tuliterä tabletin omistaja.

Nyt on jalka paketissa.

Ei onneksi kipsissä, tukisiteessä vainen.

Tablettina Nokian sijasta Buranaa.

Vaikka olihan se hienoa!!

Nostaa koipensa 

lääkärin, röntgenhoitajan ja lääkintävahtimestarin

tutkivien silmien eteen.

Kimaltelevin kynsin!

Silkoisin kannoin.

Hyvälle tuoksuvina.

Onneksi apu oli lähellä!!

Saattaisipa joku silti sanoa,

ettei tarkoitus ollut

tutkia

projektityöaihettani

ihan näin perusteellisesti...

 Onneksi kotona on hellä hoitaja!

 Onnekseni myös...

... ehdin tapetoida...

...opiskelijaboxini edellisiltana!
Tästä taas jatketaan parin viikon kuluttua!

KIIREETÖNTÄ VIIKONLOPPUA!

Kerro, kerro kuvastin...

... kel on maan komeimmat pattipolvet!?

Totesin kässykopan epäkäytännölliseksi! Lisäksi alkoi tuntua, etten ollut projektityöni haastattelijana kovin uskottava...

Että lähdin sitten uudestaan metsästämään seinäpeiliä. Ja löysinkin, Prismasta, hyvällä alennuksella (-30%).

No juu, ilo oli lyhytaikainen, tässä mallissa ei ollut ripustinkoukkua lainkaan. Sähkökiskon (tai minkä lie) päälle aseteltuna pääsen näppärästi peilailemaan polviani...

Mossen hinnalla saa Mossen!

Totesin kuulkaas aika hankalaksi hiusten väkertämisen! Taukohuoneen suihku/wc:ssä on peili muttei pistoketta, huoneessani on pistoke muttei peiliä. Muutaman aamun jaksoin sählätä, vaan sitten JYSKin tarjouslehtisen yllyttämänä lähdin seinäpeiliostoksille - ja tulin tyhjin käsin takaisin. En tykännyt kehyksen kiiltävästä maalista.

Seuraavana aamuna hiukset sojottivat entistäkin pahemmin, pakko oli taipua ja kelpuuttaa kiiltoa kehiin. Peilinhän voisi jättää opintojen  päättyessä tänne, ei ikävää kannata kotiin kantaa. Lähdin siis seinäpeiliostoksille - todetakseni Miehen sloganin jälleen niin todeksi: Mossen hinnalla saa Mossen.

Juu, siinä se roikkuu, vinossa! Ripustin ei ole LIKIMAINKAAN keskellä, ei pysty- eikä vaakamallisena. Lisäksi peilin pinnassa on kummallisia nypylöitä, kuvajaiseni on kuin finnien runtelema!! Jos olisinkin saanut nuorekkaan heleän hipiän kukoistavan teiniaknen sijaan, olisin peilin voinut pitääkin...

Lähdin siis vaihtokaupoille. Toista Mossea oli turha riesoikseen ottaa, vaihdossa päädyin kässykoppaan. Jos jatkossa vetäisen aamuisin kopan päähäni, ei puuttuvasta peilistä tarvitse enää huolta kantaakaan...

MUUTTO!!

 

Niin siinä sitten kävi, että opiskeluboxi on jälleen tyhjillään!

 Ehei, leikki ei ole jäänyt sikseen, pyyhettä ei ole heitetty kehiin, ei!

 Osoite vain on vaihtunut!!

Rontti 320 €/kk alkoi tuntua turhan tyyriiltä 8 yöpymisestä per kk (rytmillä 2 viikkoa yliopistolla + 2 viikkoa projektityötä ma-aamusta pe-iltapäivään). 40 eurolla/yö asuisi viihtyisämmin B&B-majoituksessa, samaan rahaan saisi vielä aamiaisenkin eikä tarvitsisi siivota omia jälkiään...

Aikani kun kärtin, löytyi edullisempi yösija!! Niin että nukun nyt sitten työhuoneessani... Ihan ilmaiseksi. Työmatka on miellyttävän lyhyt!!

Ovessa tosin lukee...

 

... mutta ei se minua haittaa. Tai ei ainakaan aluksi haitannut, kunnes Veljentyttö Nuorempi väitti koko opiskeluni olevan pelkästään ovela salajuoni! Hui! Olisiko niin??


Huono puoli tässä on se, että ompelukone piti roudata kotiin - en kehtaa pitää sitä työpöydällä, jossa olisi ihan TÖITÄ tarkoitus tehdä...Iltaohjelmaa on siis niukanlaisesti!


Sekin täytyy sanoa, että ihan kamala viihtyisä tämä huone ei ole (vaikka tuskin sitä edellisestäkään sillä mainesanalla kannattaisi markkinoida...). Siivouskomerosta löysin sentään hylätyn joulukynttelikön, kotoa toin paksun samettiverhon (ylipitkä, luulin huonetta korkeammaksi...), villahuovan, taljan ja vähän muuta somistetta. Sänky tuotiin talon puolesta, taitaa se sentään olla talvisodan jälkeiseltä ajalta...

Työtuoli, työvalaisin ja muut tykötarpeet ovat vielä tulossa. Toivottavasti! Nykyisen muovituolin kähvelsin työtuolikseni taukotilasta...

Ettei ankeus alkaisi ahdistaa, kipaisin Jyskistä pyykkikopan yöpöydäksi. Sain kolme kärpästä yhdellä iskulla, kolmas lentää kesällä mökille halkolaariksi..

Yöpöytänä kannellinen versio ei EHKÄ ole kaikkein älykkäin ratkaisu, mutta koko, hinta ja jatkokäyttömahdollisuus painoivat kupissa sen verran, että jaksan kyllä nostaa kerran päivässä valaisimen ja muut roinat sivuun! Tosin ensin tarvitaan ruuviväännin, jolla saan kannen kunnolla kiinni, ei ihan onnistunut hedelmäveitsen avulla...

PS. Osasto on tyhjä (muuttanut toisaalle), olen täällä ihan ypöyksin...

Opiskelijaboxielämää

 Tänne se roinakuorma päätyi...

Ei ollut remontista kysymys!

Ei myöskään avioerosta.

Jonkinmoisesta asumuserosta kumminkin...

Aloitin joku aika sitten täydennyskoulutuksen, jonka yhteydessä teen projektityön. Hanke on vaatinut himppusen järjestelyjä, erinäisen määrän paperisotaa ja mm. 5 työhaastattelua kolmessa päivässä, joista tosin yhden peruin. Neljästä jäljellejääneestä en tullut valituksi siihen, joka kiinnosti ennakkoon eniten, mutta kolmeen muuhun kyllä. Valitsin - tietenkin?? - sen hankalimman matkan takana olevan...Miksikö? Intuition johdattamana!! 

Onnistuin saamaan projektityöpaikkakunnalta kalustetun asunnon, vuokrasopimuksen tein asuntoa näkemättä. Ja kohtuullisen kamalahan se on, kuten kuvista saattaa todeta...

Eka ilta meni paikkoja puunatessa (erittäin palkitsevaa hommaa, edellisestä putsauksesta lienee kulunut tovi jos toinenkin...), luonnollisestikin myös huonekalut tuli raahattua uusiin asemiin...

Toistetaanpa yllä oleva kuvasarja! Järkyttävät ikkunaverhot saivat välittömän lähtötuomion! Sohva ja työpöytä vaihtoivat paikkaa - ankea koulupöytä oli ihan liian hallitsevalla paikalla. Aika apea on sohvakin, mutta josko saisin sen vielä vaikka fleecellä naamioitua...

Verhojakin nopeammin lähtivät seinään tintatut kertakäyttölautaset!! Ehkä joku oli pitänyt asetelmaa perin taiteellisena installaationa - minä en. Pöytävalaisin pitää uusia, tämä on ryhtinsä menettänyt yksilö, joka rojahtaa kasaan välittömästi oman jalkansa varaan joutuessaan... Mattokin on karsea, mutta vielä kalseampi olisi paljas muovimatto.

Vuode sentään pysyi paikallaan, mutta juliste ja taulu häipyivät. Musta hirvitys kallistuu, lämpenee ja antaa kahdeksat erilaiset tutinat. En uskaltanut luottaa siihen, että kämpässä olisi valmiiksi ollut kutimuksille ja läppäröintiin passeli tuoli (pitää saada kintut ylös, ettei selkä ala krempata).

Kyökkiin piti tuoda omat sähkövemputtimet, ne haettiin kaikessa kiireessä mökiltä, uusia ei kannata vajaan 9 kuukauden vuoksi hankkia. Kaupanpäällisinä tuli yksi ihana ilta ja yö hämärähyssyä! Kaapit ovat aika herkullisen väriset... Ikkunaverho täytyy täältäkin uusia, maton onneksi äkkäsin ottaa kotoa mukaan.

Toiveikkaana otin kässytarpeita mukaan. Nähtäväksi jää, ehdinkö kässyttelemään - Tampereen kädentaitomessuillekaan en kerinnyt muuttokiireiden vuoksi.

Nähtäväksi jää sekin, ehdinkö edes bloggaamaan - ainakin ekan päivän jälkeen olin aivan kanttuvei!! Ehkäpä kuitenkin edes satunNaisesti...