Kirppiskuulumisia

Kuva: Hilman Kirppis Facebook

Perinteeksi on muodostunut kirpparipöydän varaaminen koulujen aloittamisen aikoihin, niin nytkin. Kylällä on käynyt kirpputorien kato, yhtä lukuun ottamatta kaikki keikahtivat vuoden mittaan. Elokuun alussa aloitti uusi Hilman kirppis, sisustusmyymälän yhteydessä - pääsinkin testaamaan ihan tuoreeltaan!

Kuva: Hilman Kirppis Facebook

Meillä on kirppismyynti aina vetänyt (yhtä poikkeusta lukuun ottamatta) hyvin tai todella hyvin. Ja tällä kertaa vielä paremmin!! Ei niinkään rahallisesti vaan ensimmäisen kerran piti oikein miettiä, mistä raapaistaan lisää romua kirpparipöytään, niin vauhdikkaasti se tyhjeni.

Kuva: Hilman Kirppis Facebook

Osin syynä saattaa olla kyllä sekin, että roinaa, rompetta ja rytkyä oli nurkissa aiempaa vähemmän! Viime syksynä Pupusen tuloon valmistautuessamme kirppistelimme KOLMESTI, yhteensä useamman kuukauden ajan, kahdella kirpparilla. Miehen Isotädin "kuolinpesätyhjennysherätyksen" jälkeen olen systemaattisesti pyrkinyt tavarapaljouden selättämiseen, kaiken tilpehöörin karsimiseen. KERTAAKAAN en ole sortunut impulssiostoksiin, MITÄÄN "turhaa" ei ole hankittu, ainoastaan TODELLISEEN tarpeeseen - ja niitä tarpeitakin on ollut yllättävän vähän!

Yleensä olen pöytävuokra-ajan päätyttyä kirppiksenpitäjän luvalla jättänyt lähes kaikki loput tavarat kassalle kärryyn "OTA TÄSTÄ, OLE HYVÄ!" -lapun kera. Tällä kertaa kirppistila oli kuitenkin sen verran pienen puoleinen, etten kehdannut edes kysyä.

Myymätöntä tavaraa jäi yksi Ikea-kassillinen, josta puolet täytti Miehen 47-numeroiset kahluusaappaat. Kumma, ettei niille löytynyt ottajaa - luulisi nyt joka taloudessa edullisille kahluusaappaille olevan tarvetta!? ;o)

Kuva: Hilman Kirppis Facebook

Myymättä jääneet kirjat roudaan aina Opiston kirjakierrätyspisteeseen ja muutaman tavaran saatan ottaa "siemenperunaksi" seuraavaa kertaa varten. Tarkoitushan on päästä kirppikselle asti raijatusta tavarasta EROON, ei sitä kannata enää kotiin kuskata.

Sitä paitsi olen ihan varma, että tavarat, jotka on taloudesta jo kerran heivattu, keräävät kotiin palattuaan negatiivista energiaa - kodin harmonia rikkoutuu. Enkä halua ottaa turhia riskejä!!

Jämäsukista noin puolet palautui, kun ihan viimeiseen alehuipennukseen en niitä halunnut jättää. No, joulun alla päätyvät todellisille tarvitsijoille, hyväntekeväisyyteen - niihin ei negatiivisuus tartu!!

Kunhan kesäloma koittaa, iloisesti törsään kaikki kirppisvoittoni johonkin ei-materiaan - hemmotteluun, hyvinvointiin ja/tai herkutteluun! Miestä naurattaa, kun puhun "kirppisvoitosta", hänen mielestään jokainen turha tavara on tappio! Paitsi ehkä heille, jotka koittavat saada käytetyistä Ikean GLIS-rasioista 2€/kpl, kun ne uutena maksavat kolmen seteissä vähän vähemmän (niitä on kaupan käsittämättömän monissa pöydissä samaan hintaan, joten ehkä joku niitä ostaakin?). Onkohan yli 200% tuotto-odotus kuitenkaan ihan realistinen, kirppiksellä...

Minä muuten ostin omat GLISini uusina, halvemmalla hinnalla. Tykkään niistä kovasti, toivat elämääni kaivattua ryhtiä, kun älysin keskittää ympäri pirttiä ajelehtivat kynät: siniseen kuulakärkikynät, neonkeltaiseen tussit, valkoinen lyijytäytekynille. Melkein elämäni paras ostos, melkein! ;o)

Kotibyroo ruokailuhuoneen komerossa.

Massiivinen blogikirppis

Hah, ei massiivinen siksi, että tavaraa olisi kaupan määrättömästi! Ehei, massiivinen siksi, että meillä ei ole mitään pientä ja sievää, ainoastaan suunnattoman suurta ja painavaa!

Nyt pitäisi saada nopeasti nurkista jotain pois! Onko kiinnostuneita?

ISO RAHI, L107 * S73 * K48

Isoa sohvapöytää isompi, paljon isompi.
MYYTY!

Sekä runko-osan että tyynyn päällinen irroitettavissa kotikonepesuun, kangas alcantara-tyylistä. Sisätyyny jämäkkä, vaahtomuovia + höyhenpehmuste. Jalat vähän kolhiintuneet. Ostettu aikoinaan Askosta. Hp. 60 €.

TOSI-ISO TYÖPÖYTÄ, L165 * S80 * K75

Olisiko aika hankkia kunnollisen kokoinen ompelupöytä??
VARATTU!

Umpipuuta, todella näyttävä ja raskas. Vähän isompaakin säilytystarpeeseen, laatikoiden syvyys ruhtinaalliset 70 cm (leveys 35 cm). Aputasot kummassakin laatikostossa (toisesta puuttuu lasi). Koostuu kolmesta osasta - kansi siis irtoaa, kiinni tapeilla. Iän tuomaa pientä kulumaa, mutta muuten siisti. Pöydällä on paikallispoliittinen historia. Hp. 250 €.

HIEROVA TUOLI + RAHI

Kolottava niska, kireä selkä - onko tullut heiluteltua puikkoja turhankin ahkerasti??
MYYTY!

Medisana Relax S sis. kahdeksan (8) erilaista hierovaa toimintoa + lämpö, kaukosäädin ohjelmien valintaan + suomenkielinen käyttöohje. Selkänoja säätyy portaattomasti. Istuinosa mustaa nahkaa, kangastausta, metallirunko. Kevyt, helppo siirrellä. Hp. 70 €. 

* * *

Jos kiinnostuit, soita tai tekstaa

040 548 7948

Kuljetus Pirkanmaan alueelle mahdollinen pientä korvausta vastaan.

Perjantaina (siis ylihuomenna) kuljetus mahdollinen myös pääkaupunkiseudulle.

Hatuttaa

Miehen isotädin vaatevarastoa käyn edelleeenkin läpi,

takkahuone on enää puolillaan...

Muotiliike Raija Mäkinen, puh. 2273
Krimiä + somat tupsut, koko n. 54

Isotäti oli hieno rouva, hänellä oli erittäin laadukas garderobi.

Hattuja tuskin kuitenkaan kannattaa SPR:n katastrofiapualueille toimittaa,

joten ne päätyvät kirpputorille. 

Tai Helga-neidille.

Muotiliike Kaija Ryhänen & Kump. Tampere, koko n. 54

Pitäisin kyllä itse, mutta kun minä en ole järin hieno rouva.

En niin ollenkaan.

Muotiliike Kaija Ryhänen & Kump., Tampere, koko n. 56

Ennen eteenpäin kiikuttamista vilautan kauneimpia yksilöitä täällä,

vaikka Pasi-Kyösti hieman vastahakoisesti mallin tehtäviin suhtautuukin...

Kaksi kaunista ruusuketta, koko n. 56

Jos ken jostain päähineestä nyt innostuu, voi tehdä tarjouksen!

Koko näissä kaikissa lienee 56 molemmin puolin,

kuvateksteissä mainitut käsivaralta mitatut -

enin osa istuu myös meitsin 58 kalloon.

Huopahattu, josta harso poistettu, koko n. 58

Yhteydenotot sähköpostitse

satunnainen (at) luukku.com

Pillerihattu, koko n. 55.

JUHLAVAA VIIKONLOPPUA!

Cameeta ja muuta melkein aitoa

Sorry Intsu, vieläkin joudut odottamaan!

Melkoista hulabaloota on ollut loman jälkeinen viikko: pyykinpesua, pihatöitä, projektia, vieraita, tavaran raivausta...

Miehen Isotädin asunto tyhjennettiin, sieltä toimitettiin meille lisää tavaraa hävitettäväksi. Varasimme kirpputoripöydän.

Kun Anoppi kuuli kirppispöydästä, hän toi omista kaapeistaan lisää pois joutavaa, huutokauppaheräteostoja eli vanhoja posliiniastioita ja vanhaa Iittalaa. Arabian kulhoista en raaski luopua!! (Ainakin tuo siniraitainen jää! Kastikekulho on tanskalainen ja alin kulho arabiaa, mutta pikkuisen kolhiintunut.)

Ja kun alkaa muiden romukuormista jäädä tavaraa omiin kaappeihin, pitää niihinkin raivata lisätilaa. Joten arvannette, että tavarakasoja kirpparille toimitettaviksi alkaa olla vähän siellä sun täällä...

Matkakuulumisia sen verran, että vilautan taas kuvan tuoreimmista astiapyyhkeistä. Tavaksi on tullut ostaa melkein reissusta kuin reissusta pari hantuukia: kevyitä, edullisia ja kauniita tuliaisia, joille on aina käyttöä. Nämä löytyivät Zara Homesta Palma de Mallorcalta.

Sopii hienosti tuon kahvikannun pariksi. Kannu tuskin on hopeinen, koska löytyi kuulemma autotallin hyllystä romulaatikosta. 

Putsaantuuko alpakka jollain? Jos Mies jaksaa hinkata sen kiiltäväksi, kannu saa jäädä samovaarin kaveriksi...

Lisää valoa!

Kesäretkeltä (sillä, jolla kamera unohtui kotiin ja josta lupasin kertoa kuvat puhelimesta koneelle siirrettyäni - sillä, josta en ole muistanut kertoa ja kuviakaan en nyt tähän hätään löydä koneelta, vaikka siirretty ne on...) ajeltiin kotiin Rauman kautta.

Rauma on kiva kaupunki ja kiva siellä oli taas kierrellä. Pettymys oli kyllä melkoinen, kun sunnuntaina melkein kaikki paikat olivat kiinni pitsiviikosta huolimatta!! No, kierreltiin sitten pihakirppiksiä, niitä oli kylä väärällään ja kivaa oli niilläkin.

Ihan heti ekasta pihasta mukaan tarttui ihastuttava lasivalaisin. Mies sen bongasi, ehdotti eteisen valaisimeksi. Rouva pihakirppisrouva kertoi sen olleen vanhempiensa eteisvalaisimena, pesti siis jatkuu uudessa porstuassa.

Liekö valaisin jostain 1950-luvulta? Niin oletamme, painavaa messinkiä ja hiotut lasit. Oikein ihana! Ja valaisee paljon paremmin kuin aiempi umpikupuinen - joka on nätti sekin, mutta siis turhan hämäräksi jätti porrastasanteen.

Mitään muuta ei sitten löytynytkään. Mies lähti etuajassa pissattamaan koiria, jäin vielä kiertelemään. Eräällä pihalla kökötti Topelius, luonnollisen kokoinen rintapatsas 45 eurolla. Se olisi ihan täydellinen kirjastoon (jota ei siis silloin vielä ollut purettu)!  Mies ei yhtään innostunut, kun lähettelin kuvia - en saanut kantoapua ja sinne se sitten jäi.

Mies oli revetä, kun autossa paljastin, että joku oli syönyt Zachariaksen nenän. Minusta se oli viehättävää!!! Toi mieleen ekan poikaystäväni, jonka oli ollut lapsena ihan pakko heti tuoreeltaan pystin saatuaan tarkistaa, mille Hymypoikapatsas maistuu - siltäkin puuttui nenä.

Eteisen - tai siis oikeammin rapun osalta olisi muuan somistusideakin, mutta se ei ole ihan vielä ajankohtainen. Teimme kuolinpesälle tarjouksen kuvan peili + konsolipöytä yhdistelmästä. Se on niin kamala, että se on jo melkein ihana. Niin mauton, että saattaa käsiin jäädäkin - enkä oikein tiedä pelkäänkö vai toivonko sitä...

Kultaisen kiemurainen...

Tulihan tehtyä ihan MIELETTÖMÄN upeat kaupat, olen ihan HIRRRRRMUISEN ONNELLINEN!!!

Olen jo pitkään (muutaman vuoden??) vinkunut, että haluaisin löytää olohuoneeseen jalkavalaisimen. Eikä mitä tahansa törrötintä, vaan erityisen erikoisen, kultaisen kiemuraisen, jumalattoman juhlavan, säkenöivän suurenmoisen. Eikä sellaisia ihan joka oksalla kasva, ei edes joka toisessa antiikkikaupassa. Tähän mennessä ei niin missään!

Ja sitten yhtäkkiä ja odottamatta, kauniina alkusyksyn päivänä sain tekstarin, jossa kuva HAAVEIDENI HIMMELISTÄ!! Ihana Terhi kolusi Uusikaarlepyyn rompepäivässä, kysyi viestissään "Olisiko se tämä?".

Voi kyllä!! KYLLÄ-KYLLÄ-KYLLÄ!!! Tuhannesti KYLLÄ!! Jos vaan mahtuu kuormaan, ottakaa mukaan!

Ottivat!!! Eilen oli treffit Terhin Miähen kanssa Ideaparkin parkkipaikalla, lätkäreissu ja mökkimatka ristesivät sopivasti - ja ihanuus vaihtui peräkontista toiseen.

Elävänä valaisin on upeampi kuin uskalsin unelmoidakaan!! Varjostin on tietty vuosien varrella ottanut itseensä, mutta senhän voi uudistaa!!

JA ARVATKAA MITÄ!!??
Terhillä on ratkaisu tähänkin ongelmaan:

HÄMEENKYRÖN KANSALAISOPISTO

Kirkonkylän koulu, lk. E2, Kyrönsarventie 16, Hämeenkyrö

110419 KANGASVARJOSTINKURSSI

1.2. - 16.2.2014 // la klo 10.00 - 16.00 & su klo 10.00 - 16.00

Terhi Saksa

28 h, kurssimaksu 40 €

Ilmoittautuminen 24.1.2014 klo 12 mennessä

Tule tekemään yksilöllinen lampunvarjostin vanhan varjostimen kehikkoon. Tuo mukanasi hyväkuntoinen metallikehikko tai pari, josta olet mahdollisesti purkanut vanhat kankaat ja kieputusnauhat pois. Kivoja varjostimia löytää myös kirpputoreilta tai ihan uutena. Mukaan voit ottaa myös helposti kannettavan jalka- tai pöytälampun, jonka päälle sovitellaan uusi varjostin. Ensimmäisellä kerralla tehdään työsuunnitelma ja kootaan lista hankittavista materiaaleista. Kurssille mukaan puuliimaa, sakset ja ratkoja, ohutta vuorikangasta, nuppineuloja, kankaan sävyinen ompelulanka, SORMUSTIN sekä silmäneuloja. Ohjaajalta on mahdollista ostaa varjostinkehikoita, kieputusnauhaa sekä koristenauhoja.

Matkaa tulee 80 km suuntaansa, mutta on kyllä vaivan väärti!! Mistäkö tiedän?? Olen ollut Terhin opissa aiemminkin varjostinta vääntämässä!!

Kurkkaa kivat kokemukseni Terhin opetuksesta * click * ja valmiista varjostimesta * click *. Olen aika ylpeä tekeleestäni, tosin himpulapimpulakillutinnauha olisi voinut olla paria pykälää maltillisempikin... No, iso on aina parempi tämän eukon mielestä.

 

Terhin oppien jälkeen olen haaveillut, että uusisin KAIKKI varjostimet "oman näköisiksi", ja niitä valaisimenjalkoja ja varjostinkehikoita on tässä matkan varrella karttunut lisääkin...Vielä ei rahkeet riitä, että yksin uskaltaisin seuraavaa aloittaa, KURSSI OLISI PAIKALLAAN!

Toivon totisesti, että kurssille on riittävästi ilmoittautuneita, että se järjestetään!!! Jos vähänkin innostuit, kiertele kirpparit "sillä silmällä", osta nätein jalka mukaasi ja ILMOITTAUDU kurssille (linkistä pääset ilmoittautumissivulle)!! Minä tein sen jo!!

KURSSILLA NÄHDÄÄN!!! :o)

Nähdäänhän??

Tosiluomua!!

Eilen poikettiin rautakauppareissulla Kot-kot - kesäkirpputorille.

Ihanan kesäisessä kelissä nautittiin torilounas: Hurjas-Pekan soppatykkihernerokkaa tuoppikotikaljan kanssa, jälkkäriksi valtavan kokoisia muurikkalettuja mansikkahillon kera. Namia.

Nikkilän isännän tiskiltä täydennettiin taas varastoja, kirpputorilta saatiin juuri poimittuja kantarelleja. Tosiluomua tosituoreena!

Jos tyylini olisi toisenlainen, olisi mukaan lähtenyt kirpparilta kasa perinteisiä ruokoporkkia nahkasompineen!  Hikilautoja mäystimineen ei näkynyt, mutta Miehellä onkin jo sellaiset metsästyssuksinaan. Juu, eivät päädy olohuoneen seinälle!!

Kot-kot on yleisön pyynnöstä avoinna vielä kerran tänä suvena: 17.8. (Mäenluoman vanhassa kanalassa, Kutilantie 34, 14500 Iittala, Hämeenlinna). Merkkasin oikein kalenteriini, koitetaan ehtiä taas poiketa!

Kirpparikierros

Lomalla viihdytin itseäni shoppailemalla paikallisilla kirppareilla. Yleensä tulen vain kiukkuiseksi kirpputoreja kierrellessäni, turhaudun ylihinnoiteltuun moskaan.

Nyt kävi kuitenkin poikkeuksellinen tuuri! Vakikirppariltani (siltä, missä itsellänikin on ollut myyntipöytä jokusen kerran) lähti mukaan ompelujakkara. Normaalia pienempi ja muutenkin aika kamala (Miehen mielestä IHAN kamala), mutta hyvä siitä vielä tulee - kunhan kerkiän...

Uusimmalta kirpulta useampikin löytö: Karhulaa, kimalletta ja korurasia.

Karhula päätyy ehkä kynttilöille, kuten aiemmatkin.

Korurasiasta tulee ompelurasia. Tai ainkain se päätyy ompeluhuoneeseen. :o)

 Leivosvadille kokosin Miehen partavermeitä.

Yläkerran suihkuhuoneen allastasolle.

Kermakko ja sokerikko täällä jo olikin...

... servetit ja leivoksetkin.

Ja alkaa näemmä karttua muutakin purnukkaa...

Tällaisia kannellisia lasikippoja olen koettanut etsiskellä kirppareilta, ei vaan löydy.

Näistä 3 etummaista (paksua lasia) Tukholmasta, ohuet hiotut Sokokselta.

Enempi tykkään paksuista - ohuet on ihan liian kylppärifiilistä...

Vuoden löytö??

Mies kielsi meikäläiseltä shoppailun!! Kiellon ulkopuolelle rajattiin vain maito, leipä ja levite, kaikki muu kannattaa mieluummin jättää ostamatta - sen verran outoja ostoksia viime aikoina, kuulemma. Tolkuttomia.

Voi olla että Mies vetäisi porot nokkaan tästä viimeisimmästä...

Vanha postin hylly. Umpipuuta. Leveys 80,5cm, korkeus 116cm ja leveys 32cm. Nouto. Hinta 70€.

Näillä tiedoilla tein kaupat näkemättä. Kuvassa kylki näytti aika rupiselta, mutta umpipuinen olisi kyllä korjattavissa. Nouto sovittiin reissun paluumatkalle, aikataulujen yhteensopimattomuuden vuoksi porraskäytävänouto myyjää näkemättä.

No juu.

Umpipuu olikin viilutettua vaneria. Kylki enemmänkin kuin vain aika rupinen, Miehen sanoin kuin hain jyrsimä. Eikä siis viilupintaisena todellakaan kotikonstein kunnostettavissa.

Mies oli sitä mieltä, että jätetään rappuun. EIKÄ! Koko kotimatkan ehdotteli, että viedään Veljelle lämpökattilassa poltettavaksi. EIKÄ! Kotona viritteli moottorisahaa, takkapuiden joukossa menisi pikkuhiljaa. EIKÄ! Isolla suostuttelulla kantoi viimein kylmälle kuistille, uskoen meikäläisen vielä kypsyvän polttotuomiolle...

Pöh!

Hyvä tästä vielä tulee! Vaatii vaan vähän aikaa keksiä sopiva korjaustapa...

PS. En tarjennut mennä kuistille kuvaamaan. Otan sitten joskus ENNEN-JÄLKEEN kuvapareja, jos jotain tapahtuu. Toivottavasti keksin konstit ennen juhannuskokkoa...

Puujalka, kivijalka, marmorijalka...

Poikkesin viikonloppuna kotikontujen kirpparille, sille uusimmalle. Toiseksi uusin onkin jo lopettanut toimintansa ja vanhin laajentanut aukioloaikojaan. Kilpailu kiristyy...

On se kumma! Kun vuosikaupalla etsii jotain ehdottoman tarpeellista - turhaan! - ja viimein hankkii tarpeellisuustavaran vaivan jälkeen täydellä hinnalla, kaipauksen kohteita alkaa tupsahdella esiin siellä ja täällä, puoli-ilmaiseksi!! Näin kävi myös Tupperwaren eväsrasioiden kanssa! Löysin paristakin pöydästä, uusia ja käyttämättömiä - ja vielä sellaisia malleja, joita entuudestaan ei taloudestamme ollutkaan.

En ostanut.Sen sijaan ostin Tupperin 4 leikkelerasian satsin, 5 eurolla.

Mökille. Hyvä ostos!

Mukaan tarttui myös pöytävalaisin.

Kaamea kupu, ihana jalka! 

Erityisen viehättynyt olen hivenen verran jo kulahtaneeseen pronssiseen (?) alaosaan. 

Yläosa on jonkinsortin kiveä.

Jalkoja onkin jo karttunut...

Kunhan vaan ehtisin tehdä niille uudet varjostimet!!

Ajatuksenani on ollut, että väkertäisin varjostimia opiskelijaboxissa iltapuhteenani. Toistaiseksi ei toiveitakaan! Ja mahtaako jatkossakaan, esittelin projektiaikataulusuunnitelmani viime viikolla - tiukan, mutta mahdollisen. Ehkei aikaa ylimääräisille harrastuksille isommin jää...

Onneksi jalat eivät odotellessa happane, vielä koittaa aika varjostimillekin!

Takuulla?!?