Viikonloppurapsa

Viikot tuntuvat menevän yhdessä hujauksessa. Haluaisin ajan kulkevan hitaammin, jotta ehtisin nauttia kevään väreistä ja tuoksuista. Sen sijaan pyörin arkilimbossa, joka sujuu päivä päivältä raskaammin. Minua alkaa jo huolestuttamaan, että riittääkö kuntokestävyys kesälomaan saakka. Viime viikonloppuna sain nauttia hyvästä seurasta, ruuasta ja kulttuuristakin. Ihan kohta ollaan jo taas viikonlopussa - ihanaa!

Meidän keskimmäisen kummit olivat viettämässä Helsinkiviikonloppua ja menimme yhdessä heidän kanssaan Lintsille katsomaan UIT:n kevätrevyytä. Siitä on aikaa, kun olen viimeksi käynyt UIT:ssa. Mietin, että ehkä olen viimeisen 14 vuoden aikana käynyt kerran. Jossain vaiheessa kävin aika säännöllisesti katsomassa UIT:n revyyt, mutta sitten iski kyllästyminen. Tuntui, että samat vitsit ja koreografiat kiersivät vuodesta toiseen. En tiedä oliko tauko tehnyt hyvää vai oliko tuotanto onnistunut aikaisempaa paremmin, mutta "Herkkua kuin heinänteko" showta olisin katsellut vaikka pidempäänkin. Eniten tykkäsin musiikista, mutta sketseissäkin oli oikein onnistuneita numeroita. Sen verran hyvä fiilis jäi UIT:sta, että voisin mennä ensi vuonnakin.

 kuva https://www.uit.fi

Revyyn jälkeen kävimme syömässä vietnamilaisessa Lie Mi ravintolassa. Olen ennen valitellut keittiön hitautta. Nyt siihen oli tullut parannus - tai ainakin siis muutos. Ruoka tuli salamannopeasti pöytään, tosin kaikki ruoka tuli pöytään kerralla niin alkupaloiksi valitsemamme annokset kuin pääruuiksi valitut annokset. Hiukan harmillista. Lie Men ruoka on edelleen maukasta, hinta kohtuullinen, mutta palvelussa vieläkin parantamisen varaa.

 Söin jälleen vakioannokseni, joka on Shanghai tacos

Lauantai oli piknikpäiväni. Tapasimme isäni kanssa äitini hoivakodilla termoskahvien ja pullien kanssa. Sää oli vähän oikukas, mutta ehdimme juuri ja juuri juoda pihakahvit ennenkuin jäätävä tuuli ajoi meidän takaisin sisälle.

 Piknik

Sunnuntaina juhlimme kummien kanssa alkukuusta 12 vuotta täyttänyttä keskimmäistämme. Tein tacopiiraan ja tarjoilin sen kanssa kahden melonin salaattia. Jälkkäriksi Hra Kepponen paistoi vohveleita.

Viime viikonlopun herkutteluputki alkoi jo torstaina, kun kävimme kuopuksen kanssa ulkona syömässä. Ravintolareissu oli palkkio pojan koemenestyksestä. Hän on saanut lukuvuoden kahdesta edellisestä saksan kokeesta 7+ ja lukuvuoden viimeiseen kokeeseen valmistautuminen otti koville. Poika kysyi, että pääseekö hän syömään ravintolaan, jos kokeesta tulee 9. Tässä kohtaa oli helppo ottaa lahjukset peliin ja luvata ravintolareissu. En myöskään uskonut motivaation kantavan noin isoon nostoon. Ravintolareissu seurasi moisesta lupauksesta :)

Poika tinki itselleen jälkkärinkin ja valitsi tietenkin tiramisun

Berliinin eläintarha ja huoneistomme

Ennenkuin alan kirjoittelemaan postauksia Sveitsistä, niin vielä viimeinen juttu Berliinistä jakoon.

Meidän pojat tykkäävät eläintarhoista ja jos vaan reissulle osuu jokin hyväksi tiedetty eläintarha, niin vierailemme siellä. Siitäkin huolimatta, että en aina tiedä, että mitä eläintarhoista pitäisi ajatella. Onko oikein pitää villieläimiä vankina? Onko tekopyhää vastustaa eläintarhoja, jos syö lihaa? Onko eläintarhojen tehtävänä tarjota tietoa ja kokemuksia, ylläpitää lajistoa eikä vain tehdä bisnestä? Toistaiseksi siis vierailemme edelleen eläintarhoissa ja koitan välttää ne eläintarhat, joissa vierailusta tulee paha mieli.

Berliinin eläintarha on puitteiltaan hyvä ja siellä on eniten maailmassa eläinlajeja. Viimeistään eläintarhaan saapuessa kannattaa katsoa ohjelmasta milloin on minkäkin eläimen ruokinta. Ne ovat erittäin mielenkiintoista seurattavaa. Merileijonilla on edelleen kerran päivässä "näytös". Ne pelaavat hieman palloa, tekevät pari temppua ja pitävät yhdessä henkilökunnan kanssa "uimahyppynäytöksen" eli hyppivät vuorollaan eri korkeuksilta veteen. Omat suosikkini olivat tietenkin pandat ja sitten virtahepojen ruokinta. 

Pandatalossa oli omillan puolillaan rouva ja herra pandat. Ensin pandoja ei näkynyt lainkaan. Hetken odoteltuamme toinen panda tallusteli paikalle. Pojat jo siinä miettivät, että olisipa kiva tietää, että kumpi on kumpi. Myöhemmin tunnistautuminen osoittautui yllättävän helpoksi ;)

Liekö herra vai rouva panda?

Mukavan leppoisalta näytti pandan elämä. Ne hieman tallustelivat rennosti, söivät ja köllöttelivät ruokansa vieressä. Noin minäkin haluaisin kuluttaa aikaani. Onneksi on kohta lomakausi :)

Kyllä hän on varmastikin herra panda

Nyt yhdistyy loikoilu ja ruokailu

Lopulta rouva pandakin tuli näytille, mutta paikkaan jossa pystyi kuvaamaan vain lasi lävitse

Olin yllättynyt siitä, kuinka häijyn näköiset hampaat virtahevolla on. Pelottavat!

Virtahevot ovat Afrikan vaarallisin eläin, tappavat enemmän ihmisiä kuin mikään muu laji.

Pentujaan puolustavat naaraat ovat agressiivisia (tarvitsisivat jonkun keskustelupalstan selvästi)

 

Tässä pötköttää kääpiövirtahepo. Ensimmäistä kertaa edes kuulin lajista.

Kävimme katsomassa jääkarhuakin. Rouva jääkarhu oli saanut poikasen joulukuussa ja pentu oli poistunut pesästä ensimmäistä kertaa maaliskuussa. Me emme pentua nähneet. Jääkarhun osalta eläintarhan olot saivat minut surulliseksi. Jo huhtikuussa eläintarhassa on tolkuttoman kuuma.

Suunniteltu tonnin matkabudjettimme ylittyi hieman, koska päätimme vuokrata isomman huoneiston. Olen menestyksekkäästi vuokrannut yksityishenkilöiden asuntoja Booking.comin kautta ja sieltä löysin käytämämme huoneiston. Minulle huoneiston valttikorttina oli sisustus ja poreamme. Ehkä vähän hassua valita sisustuksen perusteella majapaikka, mutta joskus näinkin. Olin nimittäin aivan myyty olohuoneen seinämaalaukselle.

Aivan mahtava Berliinimaisema olohuoneen seinässä

Hra Kepponen ensin hiukan nikotteli sisustusta: "En haluaisi majoittua jossakin museossa", mutta paikan päällä hänkin piti sisustuksesta. Pienemmät pojat olivat aivan haltioissaan: "Aivan kuin asuisimme jossain vanhassa linnassa!" Kyseessä oli kerrostalon alakerran korkea ja erikoinen huoneisto, ei siis mikään oikea linna.Teinikin oli hyvin tyytyväinen, koska poreamme. Minäkin nautin muutamasta yöstä "linnan" koristeellisessa sängyssä, vaikka en sellaista ottaisi kotiini edes ilmaiseksi. Seinämaalaus kelpaisi kyllä omaan kotiinkin. Samassa talossa oli leipomo-kahvila ja lähellä metroasema, ratikkapysäkki, ruokakauppa ja muutama ravintola, joten majoitus oli oikein onnistunut kokemus. 

Kaikkiaan Berliini oli hyvä kohde lapsiperheelle. Tekemistä ja näkemistä riittää useaksi päiväksi, EasyJetin lentoja saa hyvinkin edullisesti, majoitus on edullista verrattuna muihin eurooppalaisiin pääkaupunkeihin, ruokavaihtoehtoja löytyy moneen budjettiin ja Tropic Island tarjoaa unohtumattoman valerantapäivän. Huhujen mukaan Berliini toimii myös shoppailupaikkana. 

Berliinipostaukset:
Koko perhe tonnilla Berliiniin
Berliini

Tropical Islnad - rantapäivä Berliinissä 

Pientä iloa alzheimerpotilaan elämään

Viikon lomareissu on takana ja olen taas palannut rytisten arkeen. Eilen kävimme laskemassa anopin uurnan haudan lepoon. Mieheni tädin hallinnassa on suvun vanha hautapaikka Helsingin Hietaniemen hautausmaalla, joka on esi-isälle aikoinaan hankittu 1900-luvun alkupuolella. Anoppi haudattiin tuohon sukuhautaan. Hietaniemen hautausmaa oli eilen suorastaan mykistävän kaunis alkukesän vaaleanvihreydessään ja meren kimmellyksessä. Se on juurikin anopille sopiva viimeinen leposija.

Viikonloppurutiineihini kuuluu "hoivakoti piknik". Välillä vitsailen olevani piknik-kuningatar ;) Vai tiedättekö jonkun toisen naisen, joka käy kerran viikossa piknikillä? Tapaamme siis isäni kanssa melkein joka viikonloppu äitini hoivakodilla. Vaari tuo pullat ja usein marjojakin ja minä tuon termoskahvit tykötarpeineen.

Äitini sairaus on edennyt siihen pisteeseen, että keskustelut ovat hyvin lyhyitä. Pirteänä päivänä äiti jaksaa kysyä pari kysymystä ja sitten keskustelu jo tyrehtyykin. Hiljaisuus selvästi rasittaa äitiäni, hän saattaa tuntea velvollisuudekseen yrittää seurustella. Äiti saattoi hyvin nopeasti käskeä minua lähtemään kotiini. Sitten keksimme iltapäiväkahvit. Siinä on leppoisaa tekemistä ja äidille iltapäiväkahvit ovat yleensä se päivän kohokohta. Siinä voidaan vähän jutella kahvittelun lomassa tai olla juttelematta. Äiti syö hyvällä ruokahalulla pikkupullan kahvin kanssa. Toistaiseksi piknik-kahvit on asia, jolla voimme eniten ilahduttaa äitiäni. Toivon, että kesällä pääsemme kahvittelemaan hoivakodin pihalle. Tänään äitini istui mielellään pyörätuolissa pihalla, kun oli niin ihanan lämmintä.

Piknikillä

Esikoisemme lähtee välillä mukaan hoivakoti-piknikille

Mistä tietää, milloin poika tulee teini-ikään? Tietysti siitä, että huppu kasvaa päähän kiinni ;)

Tuttavani kertoi tekevänsä aivan samaa pullakahvilurutiinia oman Alzheimeria sairastavan läheisensä kanssa. Hänen läheisensä ei aina tunnista häntä, mutta muistaa, että tyttären kassissa on hänelle pullaa ja on heti kurkistelemassa kassiin.

Äidilläni menee tällä hetkellä hoivakodissa paremmin kuin vaikka viime syksynä, vaikka liikuntakyky ja omatoimisuus ovat heikentyneet. Äiti katselee muiden seurassa telkkaria ja osallistuu osaan järjestetystä toiminnasta.  Äiti on ollut selvästi vähemmän ahdistunut ja hän on välillä ollut jopa hyvällä tuulella. Äidillä on tällä hetkellä erittäin mukava ja aikaansaava omahoitaja.

Reissuterveisiä Sveitsistä

Terveisiä Sveitsistä, keskeltä Alppeja!

Blogi on ollut siitä syystä hiljaa, että minä olen sukuloimassa Sveitsissä. Olen viettänyt ihania aamupäiviä jutellen kaikesta maan ja taivaan välillä Ukrainan miniän Elenan kanssa, retkeillyt pitkin kantonia toinen toistaan upeammissa kohteissa, höpsötellyt pariskunnan vauvan kanssa ja nauttinut isännän keittotaidoista ja keskustellut politiikasta.

Gondolihissillä vuorelle

 Mahtavia maisemia

Lucernen kuuluisa silta

Vietin täällä jo Äitienpäivänkin. Elena sai lahjaksi useamman tunnin vapaan ja miehensä valmistaman illallisen. Miehensä ja minä pakkasimme vauvan autoon ja ajoimme kuvankauniiseen Solothurnin kaupunkiin kuljeskelemaan. Kävimme lounaalla Solothurnissa. Ravintolassa pöydät oli koristeltu ruusun terälehdillä ja sydänsuklailla Äitienpäivän kunniaksi. Että tavallaan söin Äitienpäivänä ravintolassa mutta lainamiehen ja lainalapsen kanssa 😂😂😂 Kotona pääsen takaisin Äitienpäivätunnelmaan, siellä odottaa teinin hankkima suklaarasia. Pienemmät pojat muistivat minua jo ennakkoon.

 Äitienpäivän tyylikäs kattaus

Äitienpäivälounaalla Hra Kepposen serkun kanssa

Hyvässä seurassa ja mahtavien nähtävyyksien parissa olisi mennyt kevyesti yksi viikko lisääkin, mutta johan tässä alkaa olla ikävä omaa perhettä.