Tammikuun alun ilopikkuja - LUX ja läheiset ja ystävät

Hyvänen aika, kuinka nopeasti tammikuu onkaan kiitänyt. Aika vähäisesti olen ehtinyt vapaa-ajalla tekemään mitään. Tämä pimeä vuodenaika ei vaan ole minua varten! Eniten on harmittanut se, että ihanat talvipäivät ovat olleet niin harvinaista herkkua.

Minä yleensä jaksan huolehtia siitä, että arkeeni mahtuu iloa tuovia juttuja. Näin pimeänä tammikuuna se on ollut hieman haasteellista. Yksi paras juttu tammikuussa on LUX Helsinki valotaidetapahtuma. Tänä vuonna sää oli aika kehno LUXin aikaan ja polveni oli erittäin kipeä. Moni lisäksi sanoi, että jotenkin LUX oli normaalia vaisumpi. Ajattelin jo jättää LUXin väliin. Sitten päätin, että lähdemme Hra Kepposen kanssa autolla kohti keskustaa ja toivottavasti saamme parkin niin läheltä, että pystyn kävelemään ydinkeskustan kohteisiin. Menimme paikalle aika myöhään illalla ja sain todella hyvän parkin. Kävipäs tuuri!

Minustakin LUX oli vähän vaisumpi kuin monena menneenä vuotena. Minä tosin jaksoin käydä katsomassa vain osan töistä. 

Aloitimme kierroksen Senaatorintorilta, jossa oli väriä vaihtelevien isojen kolmioiden pitkä jono. Teos oli näyttävä sivustakin katsottuna, mutta pääasiallinen tapa kokea se oli kulkea sen lävitse. 

Jatkoimme matkaa Rautatientorille, jossa oli peililasitolppien kokonaisuus. Peililaseista muodostui mielenkiintoisia näkymiä. Teokseen kuului myös ääniraita, joka alkoi hyvin nopeasti tuntumaan minusta hermostuttavalta.

Seuraavaksi kävimme katsomassa Keskuskadulla olevan jättimäisen vieterilelun

Sieltä jatkoimme Espan puistoon, jonne oli tullut kesä ja linnunlaulu keskelle talvea! Jos edellinen ääniraita Rautatientorilla oli ärsyttänyt, lintujen liverrys äänet ihastuttivat Espalla!

Kaupungintalon seinässä oli rauhankyyhky ja edessä liehuivat Ukrainan liput. Voi kunpa tämä olisi se vuosi, kun Ukrainaan tulisi rauha! Niin ja jollakin järkevillä ehdoilla.

Vielä lopuksi kävimme katsomassa ovea ei mihinkään. 

***

Vaarin kanssa kävimme kahvittelemassa ja kaupassa ruokaostoksilla. Saimme seuraksi viikonloppuvapaata viettäneen esikoisen. Esikoinen saattaa olla tästä eri mieltä, mutta minusta hänen asepalveluksensa on mennyt niin nopeasti. Jäljellä on enää 56 aamua.

Kaffittelijat

Kahvipaikkanamme oli viehättävä Håkans, joka toimii Håkansbölen eli Hakunilan kartanon sivurakennuksessa Vantaalla. Sellainen maininta että Håkansissa on paljon paikan päällä leivottuja tuotteita ja erinomaista pullaa. Suosittelemme!

***

Uimaporukan kanssa otimme heti alkuvuodesta yhteiset treenit. Kävimme Mäkelänrinteen uimahallissa allaspyöräily- eli hydrospinningtunnilla. Ilonan kanssa kävimme 2024 koestamassa lajia Flamingossa ja sitten kävin aika säännöllisesti tunneilla siellä ystäväni Jonnan kanssa. Tällä kertaa polveni ei tykännyt allaspyöräilystä yhtään. Pyörän säädöt eivät osuneet kohdalleen. Ohjaajan mikrofoni ei toiminut ja tunnilla oli todella paljon pyöräilyä seisten, mitä polveni ei oikein kestä. Jos tämä olisi ollut ensimmäinen allaspyöräilytuntini, olisi se varmasti jäänyt myös viimeiseksi. Kun olen sanonut Flamingossa olevani polvivammainen sieltä on tullut aina tunnilla ohjeet, miten tehdä polville raskas liike kevennetysti. Mäkelänrinteessä oli yhdet ohjeet. Liikunta teki joka tapauksessa hyvää ja seura oli priimaa.

Allaspyöräilyn jälkeen menimme tietenkin syömään :) Mäkelänkadulta bongasin pienen Bali Bali ravintolan. Hinnat olivat kohtuulliset ja annokset oikein hyvät. Paikalla ei ole minkäänlaisia anniskeluoikeuksia. Oli oikein kiva ilta kavereiden kanssa.

Rapeaa kanaa

 

Joulusta uuteen vuoteen raportti

Niin ne juhlapyhät ovat jo ohitse. Onneksi on vielä loppiainen ja yksi vapaa päivä jäljellä. Minulla oli tänä vuonna vain yksi vapaapäivä ennen joulua ja pyhien ulkopuolella olen ollut töissä. Töissä on ollut hiljaista ja leppoisaa.

Jouluaattoa vietimme isoisien kanssa meillä kotona. Esikoisella oli armeijassa ensin 5 viikkoa ilman lomia, sitten lomaviikonloppu ja sitten taas kaksi viikkoa lomitta. Raskas putki katkesi reilun viikon joululomalla. Paistoimme Hra Kepposen kanssa ensimmäistä kertaa kinkun itse. Tähän saakka Vaari on aina paistanut kinkun. Onnistuimme Vaarin ohjeilla kinkun paistossa erinomaisesti. Virolainen ystäväni Piret paistoi myös ensimmäistä kertaa joulukinkkua ja hänellä oli kysymyksiä kinkustaan. WhatsApp-viesti alkoi, että voisitko kysyä mitä sinun isäsi tekisi tässä kinkkutilanteessa. Vaari sai Piretinkin kinkun onnistumaan.

Aattoilallispöytä alkaa olla valmis. Pöytään on katettu elämäni ensimmäisten #jouluövereiden pauloissa ostamani joululautaset. Vastustan turhaa tavaraa, mutta nuo lautaset ilahduttavat isosti aina kun otan ne joulukuussa esiin. Arvoa kohottaa se, että appi muistaa aina sanoa, että sulla on niin hienot joululautaset.

Piti valita pöytäkuvaksi tälläinen vähän epätarkka "ja sitten kuohari kiertoon" kuva :)

Appi toi lohjalaisen St. Honore konditorian kakun ja pullakranssin

Lahjoja meillä oli lähinnä nuorisollekin ja nekin olivat rahana. Kuusen alla oli jokaiselle jotkut paketit, suurimmaksi osaksi suklaata. Vanhimmalle polvelle konjakkia. Aatto meni ihan illalliseen valmistautumisessa ja syödessä ja seurustellessa. 

Joulupäivän aloitimme joulupuurolla ja söimme loput jouluruuat pois. Siitä 7,5kg kinkusta jäi vielä leivän päällystettä myöhemmäksi. Joulun ruokamenekki oli 7,5kg kinkkua, n. 2kg lohta eri muodoissa, 3kg perunalaatikkoa, rasialliset lanttu- ja porkkanalaatikkoa, 500g skagenia, 1kg keitettyjä perunoita, vajaa rasiallinen rosollia, täytekakku, pullakranssi ja 4 rasiaa suklaakonvehteja.

Olen kuulemma kerettiläinen joulupuuron syöjä, koska syön sen voisilmällä. Sitten kun voisilmä loppuu, niin saatan ripotella hieman kanelisokeria puuron lopun päälle.

Joulu- ja tapaninpäivän ohjelmana oli rentoilua ja lautapelejä perheen kesken. Minä lueskelin. Lepo tuntui tekevän kaikille hyvää. 

Pelasimme Carcassonea ja Smart10 tietopeliä. Perhepelit kuuluvat meillä jouluun ja hiihtolomaan. Viime vuonna unohdimme kaikki pelit hiihtolomareissulta.

Joulun jälkeisenä viikonloppuna oli Joulukeilaus Hra Kepposen veljen perheen kanssa. Minä olin selkä- ja polvivaivoistani johtuen ilmoittanut osallistuvani vain kannustukseen. Perjantaina harjoittelin käyttämään hiirtä vasemmalla kädellä sillä seurauksella, että sain koko vasemman hartiani jumiin. Keilauksen sijasta makoilin kotona lääkittynä tulehduskipulääkkeillä ja lihasrelaksanteilla kuuma jyväpussi hartiallani. Tänä vuonna keilaturnauksen voitti meidän esikoisemme.

Tässä sukukeilausturnauksen nuorimman osallistujan tyylinäyte. Kuva kälyni ottama.

Niskajumi laukesi seuraavaan aamuun mennessä ja jatkohoidoksi menin saunomaan ja avantoon sunnuntaina ystäväni Sirpan kanssa. Kävimme koestamassa uuden Sörnäisten Löylykontin. Siitä paikasta huomaa, että Löylykontin takana on innokkaita talviuimareita. Kaikki oli suunniteltu hyvin! Erityisesti plussaa siitä, että kaikki on kompaktisti vierekkäin ja portaat mereen ovat hyvät ja leveät. Löylyt olivat hyvät, ilma yllättävän lämmin ja merivesikin lämpöisempää kuin ennen joulua. 

Sörnäisten Löylykontin takana näkyy Merihaan 70-luvun betonikerrostalot, vastakkaisessa suunnassa Helenin voimalaitos. Harmaana päivänä näky kohti Merihakaa on niin rujo, että melkein naurattaa. Tulee myös sellaiset itäblokkifiilikset. Sanoisin silti, että kyllä välillä on mukavaa vaihtelua saunoa ja uida noin urbaanissa ympäristössä. 

Oikealla näkyy Löylykontin erinomaiset uimaportaat ja takana betonibrutalismia

Näkymä saunan panoramaikkunasta

Saunat ja portaat mereen

Ja sitten uimaan!

Tässä Löylykontissa on myös yksi suihku naisten sekä miesten pukuhuoneessa. Kaikki oli siistiä ja toimivaa. Hinnoittelu on dynaaminen. Aamuvirkut pääset hyvinkin edullisesti saunomaan. Meille taisi osua se kallein vuoro, joka on 12€ per tunti. Sunnuntaina parkkeeraus oli maksutonta ja auton sai hyvin lähelle Löylykonttia. Eihän tästä mitään moitittavaa löydy. Hyvät kulkuyhteydet, parkkitilaa, siistiä, wc+suihku, hyvät portaat mereen sekä vielä maltillinen hinnoittelu. 

Sunnuntaina saimme vieraita Sveitsistä. Heitä olikin odotettu koko vuosi. Poikkeuksellisesti Sveitsin serkut eivät olleet kesälomalla Suomessa lainkaan, siksi pitkä odotus. Ilta hujahti nopeasti meillä seurustellen ja syöden. Hra Kepposen lasagne on niin hyvää, että se maistuu vieraillekin lapsille :)

Illallispöydässä juttua riitti

Tämän pienen sylittely oli niin ihanaa <3 Varsinainen päivänsäde!

Elenan kanssa kävimme kahdestaan lounastamassa. Pidämme WhatsAppilla aika säännöllisesti yhteyttä, mutta onhan se ihan eri asia istua nenäkkäin. Ensi kesäksi on tehty vähän yhteisiä kesäsuunnitelmia Suomeen. Kauankantoisia suunnitelmia teimme myöskin. Jos pariskunnan poika oppii sujuvaksi suksilla, niin meiltä voidaan lähettää hiihtoseuraa Sveitsiin. Meillä olisi tarjolla myös sellainen seuralainen, joka voisi samalla ottaa vähän saksan kertausta. Pariskunnan lapset ovat nelikielisiä, he puhuvat suomea, saksaa sekä sen sveitsiläistä murretta, venäjää ja englantia. Vanhemman lapsen, tänä syksynä koulunsa aloittaneen pojan, vahvin kieli on vielä toistaiseksi suomi. Hänen saksansa on kuulemma viimeisen vuoden aikana kehittynyt ihan hurjasti. Sosiaalinen pikkusiskonsa puhuu kaikkia kieliä sekaisin. Suosituimmat yhdistelmät ovat saksa-suomi. Sisarukset tappelevat sujuvasti viisikielisesti, neljän puhutun kielen lisäksi välillä puhuvat nyrkit tai nipistelyt :)

Uudenvuodenaattona meillä oli Hra Kepposen kanssa pöytävaraus ravintola Armiinaan Vuosaaren Aurinkolahdessa. Sinne oli helppo ja kätevä mennä. Ruoka ja palvelu olivat hyvää. Seuraavaksi aion kokeilla Armiinan päivän lounaspastan! 

Mietimme pitkään, että milloin olemme viimeksi käyneet Hra Kepposen kanssa Suomessa syömässä muualla kuin kauppakeskuksen ravintolassa. Siitä oli kulunut vuosi. Yhteiset lounaat, muutamia noutolounaita lukuunottamatta ovat jääneet väliin vuonna 2024. Toki nykyisillä ravintolahinnoilla joutuu ulkona syömistä vähentämään ja ensi vuonna kiristyvät verot ja vähenevät kotitalousvähennykset ovat suoraan pois elämyksistä ja matkailusta. Ajattelin, että tänä vuonna voisin keksiä minulle ja Hra Kepposelle parit kivat lounastreffit. Viime vuotinen ystäväni Katin kanssa syömäni blinibrunssi arkipäivänä jäi mieleen ihanana elämyksenä. 

Treffi-illan kunniaksi kiharsin hiukset ja laitoin mekon päälle. Kyllähän sitä nyt kerran vuoteen pitää tälläytyä ;)

Siikaa, kukkakaalipyrettä ja kyssäkaalia oli niin herkullinen annos!

Suklaakakkua, appelsiinikreemiä ja jäätelöä aterian lopuksi

Uudenvuodenpäivä meni ihan vaan rentoillessa ja uuden sarjan parissa. Aloitimme Hesarin kehuman Queen of Fucking everything. Tykkäsin! Kotimaiset sarjat ovat erityisen ilahduttavia.

Tästä se alkaa taas arkinen aherrus. Välillä mietin, että miten taas jaksan eteenpäin. Sitten välillä on suorastaan kutkuttavaa, että mitä kivaa ja mielenkiintoista mahtaakaan tapahtua tänä vuonna.

Mukavaa loppiaista!

Retki jouluiseen Talvipuutarhaan

Putosin joulun alla johonkin aikavääristymään, jossa mikään ei meinannut valmistua ajoissa ja blogikin jäi päivittämättä. Mutta nyt viimeinen #jouluövereihin liittyvä retki. Vaikka edellisessä postauksessa julistin #jouluövereitten voittajaksi Puotilan Taikatalven, on tämä retki henkilökohtaisesti tärkeämpi. 

Vaari sai tänä syksynä pienen sairauskohtauksen ja sen yhteydessä päivystyksessä lääkäri muutti vaarin lääkitystä huomattavasti. Siinä kävi sillä lailla erittäin ikävästi, että lääkitys oli aivan liian vahva ja vaari päätyi pyörätuoliin väsyneenä ja huonovointisena. Terveyskeskuksen omalääkäri on lääkitystä purkanut vähitellen ja vaarin kunto on noussut niin, että hän pystyy ainakin ajoittain liikkumaan rollaattorilla ja voimiakin riittää muuhunkin kuin lepäilyyn. Pääsimme vaarin retkeilemään. Keskimmäinen ja kuopus lähtivät mukaamme Talvipuutarhaan. 

Jippii! Vaarin kanssa retkeilemässä.

Talvipuutarha on paikka, josta pidän paljon ja se kuuluu vakioretkikohteisiimme. Parhaimmillaanhan se on joulun ja pääsiäisen aikaan, jolloin siellä on paljon tuoreita sesonkikukkia ja ihania koristeita. 

Talvipuutarhassa saa syödä omia eväitään. Kesäisin on ollut kahvilatoimintaa. Eväiden syöntiin on paljon pöytäryhmiä. En tiedä voiko Suomessa missään muualla kahvitella oikean palmun alla talvella kuin Talvipuutarhassa. Meillä on yleensä aina jotkut pienet eväät mukana.

Pöytäpaikka palmun alla

Tai pöytäpaikka appelsiinien alla

Keskimmäinen

Kuopus

Vaari ja minä

Mukavia vuoden viimeisiä päiviä!

Anna's Joulumaa aloittaa #jouluöverit

Ne tulee taas. Kepposkodon jouluöverit. Jouluövereissä haetaan joulutunnelmaa toreilta ja turuilta. Koristellaan kotia reilummalla kädellä jouluun. Syödään joulun perinneherkkuja ja uusia makuja pitkin joulukuuta. Lisäksi katsellaan imeliä jouluelokuvia ja litkitään glögiä. Ja tietysti huudatetaan joulumusiikkia. Jouluövereita vietimme ensimmäisen kerran 2021. Jo on siis korkea aika ottaa toiveuusinta. 

#jouluöverit on aloitettu vierailulla Anna's Joulumaa myymälään ja joulupihaan Mäntsälässä jo ennen joulukuuta. Se on toistaiseksi suurin Suomessa näkemäni joulumyymälä. Pidin tuotevalikoimasta ja ennen kaikkea pidin tallissa majailevista erittäin isokokoisista aaseista. Ihanimmat tapaamani aasit <3 Minä harkitsin, että viitsinkö ajella Mäntsälään saakka ja kysyin Marjon matkassa-blogin Marjolta, että kannattaako mennä Mäntsälään saakka vai menisinkö vaan vaikka Stockkalle katselmaan joulukoristeita. Marjo oli oikeassa, kannatti ajaa Mäntsälään! 

Tapasimme Anna's Joulumaassa Hra Kepposen tädin, joka on myöskin meidän kuopuksemme kummitäti. Samalla joimme kuopuksen 16v synttärikahvit. Yhteinen retki oli kaiken puoli ihana.

Aasin katse on suorastaan sielukas

Ihanaa, kun aasi tykkäsi silittelystä

Kaverikuva

Tallissa oli myös lampaita ja yksi poni. Toinen poni oli ulkona ja lapsilla oli mahdollisuus ponikyytiin. Meidän kuopuksemme ei enää voi kunnolla edes istua ponin vetämiin rattaisiin, mutta saimme kuitenkin otettua ponikärrykuvan. Mitä jokainen teini haluaa itsestään - tietenkin ponikärrykuvan ;)

Olihan siellä havukranssein koristeltu traktorikin

Isossa myymälässä oli paljon erilaisia koristeita ja kivasta tyyleittäin ja väreittäin ryhmiteltynä. Alla muutama makupala.

Me teimme hieman ostoksiakin. Homma ei lähtenyt ihan lapasesta, vaikka hetken aikaa riski siihen oli iso. Ostimme muutamia uusia joulukuusen koristeita sekä pieniä tekohavuja, joita ajattelimme käyttää joulunajan kattauksissa. Anna's joulumaassa toimii myös kahvila ja siellä joimme synttärikahvit.

Täti ja kuopus

Meiltä suositukset Anna's Joulumaalle. Asiakkaita oli kivasti jo marraskuussa ja kun joulupukki alkaa vierailemaan, niin veikkaan, että paikalle saattaa muodostua tungosta. Pukki oli jättänyt komean rekensä paikan päälle. Siinä istumisen ja valokuvaamisen jätimme meitä nuoremmille lapsille.

Aukioloajat ja yhteystiedot täältä: Anna´s Joulumaa