Toivottavasti viimeinen koronapostaukseni

Korona on riepotellut maailmaa reilut kaksi vuotta. Tuona aikana minä olen kokenut paljon: ajoittaista pelkoa, uudet työrutiinit ja niiden tuomat haitat ja edut, passivoitumista kotiin, elämänilon vähenemistä ja turhautumista. Kesäisin on ollut helpompaa ja elämä on ajoittain tuntunut ihanalta, vaikka on ollut maskia, turvaväliä ja käsidesillä lotraamista.

Olemme peruneet yhteisen joulun ja synttärijuhlia. Ei ole tullut juurikaan käytyä ravintoloissa puhumattajaan teatterista, museoista, elokuvista tai keikoista. Minulta on jäänyt matkoja väliin ja rahaa peruutuksista saamatta. Tekemisen kaipuun olisin voinut kanavoida liikuntaan, mutta aivoni eivät suostuneet kääntymään sellaisen ajatuskulun tukemiseen. Aivot kääntyivät lohdun haun suuntaan ja olen kerännyt pari koronakiloa.

Rajoitukset ovat koetelleet nuoriosoamme. Ensimmäinen etäkouluyritys oli varsinaista sähellystä, mikään ei oikein pelannut, eikä meidän lapset osanneet toimia etäkoulussa. Silloista ainoaa teini-ikäistä ahdisti sosiaalisten kontaktien vähyys sekä se, että koko perhe pyöri koko ajan samoissa neliöissä.

THL maalailee mukavampaa tulevaisuutta, omikron on heikentynyt, rokotesuoja toimii hyvin estäen vakavia tautimuotoja. Haluan uskoa tuohon tulevaisuudenkuvaan. Sitä ennen pitää vielä selättää viimeisin kohdalle osunut koronahaaste. Covid-19 on pitkällisen yrittämisen jälkeen tavoittanut meidän perheemme. Yksi lapsistamme sai tartunnan hiihtoloman lopulla ja nyt se on levinnyt perheessämme. Kevyin sairastaminen oli kuopuksella kahden päivän kova kurkkukipu. Hra Kepponen selvisi omastaan nopeasti. Pahiten sairastuneella nuorella eilen kuume piikkasi 39,7. Kolme perheestä on jo toipunut koronasta.

Pitkään näytti, että minä riskiryhmäläinen, saatan onnistua luikahtamaan karkuun covidia. Mutta ei siinä niin käynyt. Virus päätti odottaa niin kauan, että suunnittelmani Meri-Lapin reissusta menee pilalle. Melkein tekisi mieli heittäytyä lattialle ja ottaa itkupotkuraivarit. En uskalla uhmata karmaa kiukuttelemalla matkasta, kun niin monelta on mennyt henki. Täytyy vaan keskittyä toivomaan, että rokotesuoja auttaa ja selviän covidista vähällä. Olen uskaltanut varovaisesti haaveilla tulevaisuudesta. Kun tästä taudista toivun, niin ajattelen, että maailma olisi vihdoinkin myös minulle, pahasti riskiryhmäläiselle, avoin. Ihanan kutkuttava ajatus. Kunhan nyt vaan ensin toivun.

Vähintään kuusi kertaa selvisimme selvistä altistustilanteista. Viime kuukausinahan kukaan ei ole mitään altistumisia seurannutkaan. Niitä alun ilmoituksia "koulusamme on ollut koronaa" enää noteeraa lainkaan, jollei koulusta tullut mitään tarkempaa tietoa mahdollisen altistuksen koskeneen omaa lastani.

Viralliset altistuskaranteenit:
-Hra Kepponen -virallinen altistuskaranteeni keväällä 2020
-Keskimmäinen - virallinen altistuskaranteeni syyslomalla 2020

Ilmoitukset, että altistus menee terveysviranomaisen tutkintaan:
-Esikoisella 8t altitus koulussa. Se ei täyttänyt viranomaisen kriteerejä, koska turvaväli toteutui
-Keskimmäinen etäkoulun liikuntatunti sairastuneen kanssa, ei täyttänyt viranomaisen kriteerejä, koska ulkotila ja turvaväli

Vuoden 2022 "altistuksia ei träkätä"
-Esikoinen vietti iltaa koronaan sairastuneen ystävänsä kanssa
-Seurakunta tiedotti, että rippikoulutapaamisessa ollut sairastunut, tilaisuus käsitti yhteisen ruokailun

Kivaa viikonloppua! Minä palaan takaisin petiin.

Lumoava Tornionjoki

Terveisiä Tornionjoen varresta! Tällä kohtaa missä mökkeilemme ystäväni Ilonan sukumökillä, Tornionjoki on hyvin leveä. Kesäisin leveys on 800-1000m, veden määrästä riippuen. Siinä on joella kunnolla leveyttä! Pituuttakin riittää, joki on 522km pitkä ja on Euroopan pisin vapaana virtaava joki.

Dronekuvasta näkyy parhaiten joen leveyttä

Tornionjoki toimii Suomen ja Ruotsin välisenä rajajokena. Mökiltä voikin katsella Ruotsin puolelle. En pelkästään tyytynyt katselemaan Ruotsin puolelle, pakkohan se oli tehdä ihan pieni rajarikkomus ja hiihdellä Ruotsin puolelle. Että meikäläinen se käväisi ulkomailla ja vielä koronaturvallisesti, kun en ketään edes nähnyt. Rajavartiostokaan ei saanut vihiä kurittomuudestani eikä päässyt takavarikoimaan suksiani rikosvälineinä.

Hiihtosää oli aivan taivaallisen hyvä! Katsokaa nyt näitä maisemia!

Onnellinen hiihtelijä

Rikollinen palaa Ruotsista

 

Vielä pari fiilistelykuvaa lisää Tornionjoelta

 

 

Hiihtämisen lisäksi kävimme joella pilkillä Ilonan isän kanssa. Emme valitettavasti saaneet mitään saalista, mutta Ilonan isä toi meille pakkasesta Tornionjoen siikaa ja Tornion metsien mustikoita ja karpaloita.

 

Pilkillä

Leveä Tornionjoki soveltuu myös hyvin auringonlaskujen ihailuun.

Kävimme pulahtamassakin Tornionjoessa. Oli raikasta!

Minulla on vielä toinen pohjoisen viikko edessä. Ihanaa! Ohjelmassa on koskivierailua, mademertojen tarkastusta ja madekeittoakin lupailtu. Minulla on pari päivää lomaa ja tarkoituksena olisi päästä hieman laskettelusuksillekin. 

 

Lopuksi vielä kaksoiskaupunki Tornio-Haparandan rajatilanteesta. Koronan vuoksi raja on tosiaan suljettu. Rajan ylitse vieviä teitä valvotaan jatkuvasti, tällä hetkellä sekä Suomen että Ruotsin puolelta. Työpaikkaliikenne on ymmärtääkseni vielä mahdollista, mutta kaikki muu on kiellettyä. Kaksoiskaupunkiin on ilmestynyt korona-aita. Onneksi molemmin puolin on aika lainkuuliaista sakkia, koska muutenhan tuo aita ei ketään pidättelisi :)

Vuoden jaettuna oleminen on toki tuskaista kaksoiskaupungin asukkaille. On sukulaisia ja perhettä molemmin puolin rajaa, joiden tapaaminen on vaikeutunut. Sitten on harrastukset, ravintolat ja kaupat, joiden taloudellinen pohja on rakennettu kaksoiskaupungin molempien puolien varaan. On hankalaa elämää. 

Toivottavasti koronatilanne hellittää. Olen ehtinyt katselemaan uutisia telkkarista normaalia enemmän ja vähän siltä kuitenkin tuntuu, että vielä ei olisi aika höllentää rajoituksia.

Viikonloppu

Lueskelin vanhoja postauksiani ja aikaisemmin kalenterin hallintaani on olennaisesti kuulunut menojen rajoittaminen eli säännöllinen tyhjien viikonloppujen buukkaus kalenteriin. Niin paljon olisi ollut mielenkiintoisia paikkoja, tapahtumia sekä tapaamisia ystävien ja läheisten kanssa, että niiden määrää on pitänyt rajoittaa. Vuoden kotona istumisen jälkeen naurattaa menojen rajoittaminen. Mikä luksusongelma! Nykyisin lähtökohta on, että viikonloppuisin ei ole mitään ohjelmaa. Mahdolliset ohjelmanumerot ovat lähes poikkeuksetta kodinhoidollisia toimenpiteitä.

Viime viikonloppuna lauantai meni lähinnä kiireisestä työviikosta toipuessa. Katselin Netflixista "The sinner"-sarjan kolmatta tuotantokautta ja se oli pettymys ja jätin kauden kesken. Luin vähän kirjaa, mutta sekään ei tempaissut mukaansa. Illalla leivoimme kuopuksen kanssa suklaakääretorttupohjan. Täytimme kääretortun banaanisurvoksella ja kermavaahdolla. 

Sunnuntaina pistäydyin vaarin eli isäni luona kylässä. Vein vaarille pienen pääsiäiskukan jo ennakkoon ja palasen kääretorttua.

Kävimme Hra Kepposen kanssa ulkona kävelyllä. Sain raittiin ilman myrkytyksen ja jouduin ottamaan päikkärit.

Illalla söimme Hra Kepposen tekemät hampurilaiset.

Vähäiset ovat siis viikonloppuaktiviteetit nykyisin. Nyt jos koskaan olisi aikaa aloittaa vaikkapa kuntoilu! Kunpa löytäisin jostain motivaation, kuntopyörän olen jo vaatteiden alta löytänyt :) 

Hra Kepposelle nämä ohjelmattomat viikonloput sopivat aivan mainiosti. Minä kaipaan ystävieni tapaamista, kulttuuria ja matkailua ihan hirveästi, mutta voimavaroihini tämä uusi pysähtynyt life style sopii kivasti. 

Kohtahan on pääsiäinen. Meillä pääsiäissuunnittelun peruskysymys on, että mitä syödään pääsiäisenä :) Toivottelen teille jo etukäteen rentouttavaa ja aurinkoista pääsiäistä!

Etäkoululaisten kouluruokakassit

Viime keväänä emme hyödyntäneet lainkaan kaupungin etäkoululaisille tarjoamaa kouluruokaa. Nyt päätimme, että otamme koulusta saatavat ruokakassit kahdelle vanhemmalle pojalle. Pojat olisi voinut ilmoittaa myös kouluruokailuun. Koulussa tapahtuvan ruokailun ongelmana on, että lounastauon pituus on 30min. Meiltä matkaa koululle on vajaa vartti, joten kouluruokailuun osallistuminen ei ole mahdollista. Mietin, että tuolla varmaankin halutaan kannustaa koulaisia pysymään kotona.

Kaupunkien eväskassien sisällöistä on ollut monenmoisia avatumisia somessa. Nyt pääsette kurkistamaan meidän poikien kouluruokakasseihin. Suurimassa osassa kuvia samoja tuotteita on siis kaksi, koska kyseessä on kahden pojat kouluruuat.

Kassi 1: mikroruoka ja omena. Maistui pojille. 

Kassi 2: makaroonilaatikko, hernekeitto, näkkäripaketti ja omenapussi per poika. Nyt en ole aivan varma, että oliko tämä kahden vaiko kolmen päivän kassi. Todennäköisesti kahden.
Meidän perheessä vatsat eivät kestä hernekeittoa, muuten kaikki maistui

 

Kassi 3: Kahdeksi päiväksi eli puolikas paketti porkkanaohukaisia ja puolikas rasia italiansalaattia per päivä ja puolikas kurkku per päivä vielä päälle. Ohukaiset ja kurkut syöty. Italiansalaattia taitaa mennä haaskuuseen :(

Kassi 4: Kolmen päivän ruuat eli kinkkukiusaus, porkkanasosekeitto ja mikropizza, lisäksi näkkäripaketti ja kurkkua. Ainoa, mikä ei pojille maistunut oli mikropizza, ne toki heti koemaistettiin. Yksi porkkansosekeitto päätyi minulle. Näkkäriä on vielä jäljellä vaikka kuinka.
 

Viides kassi, kahden päivän ruokakassi, jäi kuvaamatta. Siinä oli coleslawrasia ja kanapullarasia, eli päiväannos oli siis puolikas kumpaakin. Kanapullat katosivat hetkessä jääkaapista. Coleslaw-salaattia taitaa jäädä syömättä. Söin muuten itse, mutta olen jonkin verran allerginen raa'alle porkkanalle. Lisäksi oli kaksi tomaattia. Koulusta olisi myös saanut ateriaan kuuluvan margariini- tai voinapin per päivä.

Minusta kouluruokakassit ovat olleet varsin hyvät. Arvostan! Jossain pienemmässä kunnassa voinee onnistua tuoreannosten jakelu, mutta isoilla paikkakunnilla se lienee hyvin vaikeaa. Mitä mieltä olette Helsingin kouluruokakasseista? Onko perheelläsi kokemusta tältä tai viime vuodelta kouluruokakasseista?

Pojat ovat syöneet ihan hyvällä ruokahalulla kouluruokakassien antimia. Keskimmäinen toki varmisti, että hän kuuluu edelleen viikottaisen "ravintolalounaskassin" piiriin kouluruokakassista huolimatta. Olen kerran viikossa hakenut jostain ravintolasta meille lounaat. Perjantaina oli keskimmäisen lounasonnenpäivä. Poika himoitsi vuosaarelaisen nepalilaisravintolan butter chickeniä. Sanoin pojalle, että herkkulounaskassin budjetti per nenä on n. 10€ ja sillä ei saa butter chickeniä. Sitten selvisi, että lounaalla oli tarjolla butter chicken hintaan 9,70e, joten sillä herkuttelimme sitten.

Kouluruuasta tuli mieleen poikien kotitaloustunnit. Kaikki meidän perheessämme tietävät, että rakastan itsetehtyjä karjalanpiirakoita. Muistelen säännöllisesti kuinka hyviä karjalanpiirakoita ystäväni Ari osaa tehdä. Minä en ole itse ikinä tehnyt karjalanpiirakoita. Joskus pitäisi rykäistä ja tehdä niitä. Yhtenä päivänä ennen etäkoulua keskimmäinen tuli koulusta ja kertoi, että hänellä on minulle pieni yllätys. Arvasin, että se on jotain syötävää, koska poika sanoi, että saan niistä toisen. Poika oli koulussa tehnyt kotitaloustunnilla karjalanpiirakoita ihan itse. Niitä oli valmistunut varsin vähäisesti, mutta siitä huolimatta keskimmäinen  oli säästänyt minulle osuudestaan yhden. Ilahduin sekä eleestä että hyvästä karjalanpiirakasta. Esikoiseltakin sain aikoinaan ainakin sämpylöitä tuliaisena köksän tunneilta.

Harmillista, että kumpikaan pojista ei ole tykännyt kotitalousopettajastaan, eivätkä ole sen vuoksi valinneet kotitaloutta valinnaisaineeksi. Minulle olisi maistunut tuliaiset. Esikoisella ei kemiat opettajan kanssa kohdanneet ilmeisesti lainkaan, koska hänelle jäi köksästä numeroksi kutonen. Esikoinen osaa laittaa monenlaisia ruokia ja jotain jälkiruokiakin, hän bongailee netistä reseptejä ja osaa myös leipoa. Hän hallitsee vaatehuollon perusteet. Harmi ettei numero vastaa lainkaan taitotasoa.

Ihana yllätys - keskimmäisen tekemä karjalanpiirakka

Aurinkoranta

Olimme Hra Kepposen kanssa sunnuntaina todellakin epämukavuusalueella eli erittäin fyysisissä ulkotöissä. Epäilimme, että vähäisesti liikuntaa harrastavan etäkonttorirottien kunto ei välttämättä kestä koko urakkaa, joten otimme perheen vahvimman eli esikoisen apulaiseksi. Olimme porukalla mökillä puutöissä.

Anoppi oli puiden rakastaja ja useinmiten vastusti puiden kaatamista. Mökkitontti on aika metsittynyt ja joukossa on huonokuntoisia puita. Aurinkoa tontilla on vaikea ottaa, koska mihinkään ei paista. Rantaviivan varjostaa vedenrajassa kasvavat tervalepät. Ajattelin, että se on helpoin harvennettava, jotta edes jossakin pääsisi nauttimaan auringosta.

 

Kaiken auringonvalon nielevä rantapöpelikkö

Kerroin apelle, että aion parturoida rantaviivaa. Appi pyysi, että saunan kohdalta ei parturoitaisi. Oma isäni sanoi, että kyllä kaada niitä hienoja tervaleppiä. Päätimme sitten kaataa lyhyemmältä matkalta nuoret puut pois. Tosin rannan puiden tarkempi tarkastelu paljasti, että osa isoista tervelepistä tekee jo kuolemaa. Emme olleet varanneet tarpeeksi aikaa niiden kaatamiseen. Toivottavasti olisi ensi vuonnakin hyvä jää, niin silloin lähtisi pystyyn kuolevat isot puut pois.

Minua hieman jänntti, että miten Hra Kepposelta sujuu puunkaato. Itsehän en uskaltanut ryhtyä moottorisahan kanssa heilumaan. Turhaan jännitin. Selvisi, että onhan Hra Kepponen ollut puunkaadossa ja risusavotassa monesti aiemmin. Puut kaatuivat nopeaan ja aivan oikeaan suuntaan, mutta jälkien siivoushan se tuossa on suurin urakka.

Siinä se mun aurinkoranta sitten on. Rantaviiva on aikalailla etelään.
Ahneena silmäilen jo noita oikean puolen tervaleppiä kaadettavaksi

Putsaus alkaa lähestyä loppuaan. Olisi jäänyt kesken ilman esikoista.
Niin himoitsen tuon iso kuusen kaatamista.

Sää oli mitä mainioin ulkotöihin ja illansuussa alkoi aurinkokin paistamaan. Urakka oli juuri sopivasti meille mitoitettu. Ihan kivalta tuntui ulkotöiden tekeminen, mutta tuskin otamme tätä jokaviikonloppuiseksi puuhaksi :) Emme ole niitä mökkeilijöitä, jotka menevät mökille puuhastelemaan vaan menemme sinne lepäämään ja rentoutumaan. Tänään on tuntunut lihaksissa tehty fyysinen työ. Vielä on työtä edessä ennenkuin pöllit ovat halkoina ja risut poltettuna.

Jossain vaiheessa on tarkoituksena jatkaa ranta-alueen parturointia ja ajaa sienne lisää hiekkaa. Alueelle on tulossa ihan vaan jotkut mukavat aurinkotuolit ja tulevaisuudessa joku pieni nuotiopaikka. Joskus voisi saunomisen ja uimisen yhteydessä paistaa makkaraa tai parit muurinpohjaletut. Muuten ranta jää luonnontilaan.

Niin paljon sain vaihtelua viime viikon mökkeilystä ja puutöistä, että uskon istuvani ihan tyytyväisenä etätöissä koko viikon ellen peräti kaksi :)

Kivaa alkanutta viikkoa!

Ihana aurinko ja seura

Nyt on kuulkaa elämässä vaihtelua! Koronan ja pitkän räkätaudin vuoksi en pystynyt tapaamaan isääni viikkoihin. Tällä viikolla tilanne on korjattu. Ensin kävimme Viherpajassa ja loppuviikosta lähdimme mökille. Vaari on kahdesti rokotettu ja minä ja pojat olemme olleet vain kotona, joten pääsimme mökkeilemään kolmen hengen porukalla. Mukaamme lähti keskimmäinen.

Mökillä meitä on hellinyt upeista upein lopputalven aurinko. Olemme käyneet seisoskelemassa pihalla auringossa ja olen istunut laiturilla auringossa. Aurinko paistaa jo niin lämpimästi, että sen todellakin tuntee. Ei varmasti tarvitse paistaa montaa päivä näin kirkkaasti, niin lumi ja jää ovat kohta muisto vain.

Paikallisten perässä uskaltauduimme keskimmäisen kanssa vielä jäälle - tosin vain pienen matkaa rantoja seuraillen. En tiedä, mikä siinä on, mutta jäällä liikkuminen on vaan niin kivaa. Nämä ovat varmasti viimeisiä hetkiä kävellä jäällä Etelä-Suomessa.

 

Auringon ja seuran lisäksi olemme nauttineet hyvästä ruuasta. Keskimmäisen kanssa juttelimme, että vaari voisi tehdä mökillä ruokaa meille. Keskimmäinen tuumasi, että kehtaammeko pyytää kohta 84-vuotiasta kokkaamaan meille. Totesin pojalle, että syötkö mieluummin vaarin vai minun kokkauksia ja keskimmäinen sanoi, että pyydetään sittenkin vaaria Vaari paistoi meille ison kasan pieniä muikkuja ja ne olivat niin herkullisia! Vaari oli paistanut valmiiksi suolalavan ja valmisti sille ruskean kastikkeen. Sen lähemmäksi läskisoosia ei kai enää pääse. Se maistui sekä minulle että keskimmäiselle. Vaarilla oli mukana myös mustikkapiirakka ja pannukakku. Lellimme teiniä antamalla hänelle yli puolet mustikkapiirakasta ja melkein kokonaisen tölkin vaniljakastiketta.

En ole ennen tätä talvea talvimökkeillyt lainkaan. Toki olemme käyneet mökillä silloin, kun appivanhemmat asuivat siellä vakituiseen. Tänä talvena minusta on tullut talvimökkeilijäkin. Monta kivaa hetkeä olen viettänyt mökillä oman perheen ja Ilonan kanssa. Ensi talveksi hankin ainakin jääsahan ja tuon vaarin kairan mökille avannon tekoa varten.

Aivan ihanaa on myös pidentynyt päivä. Vielä työpäivän jälkeenkin ehtii ulkoilemaan ja näkemään auringon. Kohta säntään ulos nauttimaan perjantain viimeisistä aurigonsäteistä. 

Kivaa viikonloppua!
 

Korona pyörii ajatuksissani

Ajattelin, että en enää juurikaan kirjoittaisi koronasta, mutta minkäs teet, kun korona pyörii mielessäni jatkuvasti.

Työkaverini viisihenkinen perhe sairastui. Se on ensimmäinen tietämäni tapaus, jossa koko perhe on positiivinen ja täysi-ikäiset oireisia. Tauti tuli perheen nuoren aikuisen lapsen kautta. Työkaverini perheineen selvisi onneksi kotihoidolla ja suht. vähäisillä oireilla. Sitten sairastui toinen työkaveri perheineen, tauti tuli perheen nuoren kautta. Kampaajani sairastui aikuisen parikymppisen lapsensa kautta, koko perhe sairaana. Siinä missä vuosi sitten tartunnat tulivat aikuisten kautta, niin oman tuttavapiirin otannan kautta, tartuntoja tulee nyt nuorten aikuisten välityksellä.

Olen käynyt omien teinieni kanssa keskustelua täydellisestä eristäytymisestä kotiin. Esikoinen on epäillyt menettävänsä järkensä, jos joutuu olemaan vain ja ainoastaan perheensä kanssa kotona. Minä epäilen menettäväni järkeni, jos esikoinen tapaa kavereitaan isompana porukkana tai notkuu yhtään missään. Hra Kepponen luultavasi miettii, että kumman sekoamisen hän kestää paremmin. Hra Kepposelta ei onneksi ole järki sumenemassa :)

Esikoinen suositteli minulle mökille muuttamista, jotta hänen ei tarvitsisi elää eristäytymispaineen alaisena. Olisin ehkä jo hipsinyt mökille eristymään, mutta esikoinen sai viestiä koulusta, joka sotki suunnitelmani. Uusien lakien mukaan oppilaitoksen johto voi ilmoittaa oppilaille mahdollisesta korona-altistumisesta koulussa. Saimme rehtorilta viestiä, että esikoinen on mahdollisesti altistunut koronalle koulussa sillä perusteella, että hän on ollut samalla oppitunnilla koululaisen kanssa, joka on saanut positiivisen koronatestituloksen. Helsingin kaupungin tartuntatautiyksikkö selvittää ja ottaa yhteyttä altistuneisiin oppilaisiin ja asettaa tarvittavat karanteenit. Koska jäljityksessä on ruuhkaa, rehtori katsoi parhaaksi tiedottaa asiasta, jotta oppilaat osaavat hakeutua matalalla kynnyksellä testeihin ja vähäisistäkin oireista olla omaehtoisessa karanteenissa.

Koulujen tartuntajäljitykset eivät ole jäljitystyön prioriteettilistan kärjessä, koska useimmat niistä päätyvät siten, että koulualtistuminen ei johda jatkosairastumisiin. Espoolainen kolleega kertoi, että hänen lapsensa sai karanteeni-ilmoituksen, kun karanteeni oli jäljellä enää reilu vuorokausi. Ilmeisesti karanteeni ei välttämättä napsahda kaikille samassa tilassa olleille oppilaille. Koska oppilaat käyttävät koulussa jatkuvasti maskia, niin tartuntatautiyksikkö arvioi altistumisen tilan koon, ilmastoinnin ja fyysisen etäisyyden perusteella positiivisen testituloksen saaneeseen oppilaaseen. Saapa nähdä, että tuleeko meille virallinen altistuskaranteeniin asetus nro 3. Mahdollisesta karanteenista on kulunut jo puolet tänään.

Meillähän tietenkin oli sellainen tilanne, että kun rehtorin viesti tavoitti meidät, niin samana iltana esikoinen yski. Esikoinen yritti vakuuttaa minut, että yskä johtui Mäkkäriateriasta ja on kuulemma tunnettu ominaisuus. Päätin, että heti seuraavana päivänä, kun koronaneuvontapuhelin aukeaa, varaan esikoiselle testiajan. Esikoisella ei ole pankkitunnuksia, joten hänelle ei saa aikaa varattua netin kautta. Hieman klo 9 jälkeen aamulla laitoin itseni koronaneuvonnan takaisinsoittojonoon. Yritin päivän aikana jonotella linjoilla tuloksetta. Reilusti klo 19 jälkeen sain soiton. Pitkää päivää painavat sielläkin ja jaksoivat olla hyvin ystävällisiä.

Testiajankohtaan mennessä yskäkin oli kadonnut, ehkä esikoinen todellakin saa Mäkkäriruuasta yskän. Outoa! Kävimme testeissä kuitenkin ja tulos oli negatiivinen.

Minulla on aivan mahtavia ystäviä. Laura soitteli minulle eilen, koska oli huomannut, että Helsinki avasi eilen illalla ajanvarauksen koronarokotukseen alle 70v 1-riskiryhmään kuuluville. Tänään olen saanut viestejä ystäviltäni, että olenhan huomannut, että Helsingin ajanvaraus on auki. Säntäsin heti eilen illalla varaamaan itselleni rokotusajan. Yllätyksekseni sain rokoteajan jo perjantaille. Minun on helppo todistaa riskiryhmään kuulumiseni, koska olen saanut uuden Kela-kortin, joka takaa näkyy lääkekorvauskoodit diabetekseni hoitoon. 

Olin eilen illalla onnellinen, rokotusaika ja yksi negatiivinen testitulos. Onni loppui lyhyeen, koska yöllä räkätautini päätti palata sellaisella voimalla, että en saanut aivastelultani nukuttua. Nyt toivon, että räkä laantuisi ja pääsisin perjantaina rokotukseen. Rokotuksen saaminen vähentäisi stressitasoani selvästi. Nythän tässä on koko ajan sellainen pelko, että nykyisellä terveydentilallani riski siihen, että koronatartunta veisi minut sairaalaan, on varsin huomattava. Lähes päivittäin mietin, että pitäisikö minun ottaa kuopus pois lähiopetuksesta. Vuosi sitten hänen etäkoulunsa oli suuri farssi ja siitä syystä poika on vielä koulussa.

Diabeteksestä sen verran, että pääsin vihdoin diabeteshoitajalle tammikuussa ja asiat ovat alkaneet sujumaan. Ensimmäinen kuukauden kokeilu uudella hoidolla ei osoittaunut toimivaksi. Verensokeriarvoni eivät laskeneet riittävästi. Jotain aivan mahtavaa tapahtui tuona kuukautena. Vatsaoireeni katosivat kuin taikaiskusta! Olen ollut siitä todella onnellinen. Vatsani kestää kahvia, jopa satunnaisia keinotekoisilla maketusaineilla makeutettuja tuotteita eli ylitsepääsemättömään herkkutuskaan voin juoda cocis zeron tai syödä vaikka skyrin. Aivan luksusta.

Olen aloittanut seuraavan hoitokokeilun, joka yhdistää vanhan ja uuden hoidon. Olen ollut hyvin huolissani, että kestääkö vatsani sitä lainkaan. Tilanne näyttää toistaiseksi aika hyvältä. Hoitotasapaino on siis hakusessa edelleenkin, mutta suhtaudun asiaan luottavaisin mielin. 

Esikoinen vaati illansuussa, että hänen on pakko päästä meistä muista eroon ja Hra Kepponen lähti viemään pojan mökille ruokakassien kanssa. Mökiltähän ei ilman autoa pääse minnekkään. Mutta ehkä teinille tekee ihan hyvää olla omassa rauhassaan ja huolehtia muutaman päivän omasta arjestaan. Pojalla on mukanaan tarvikkeet parmesaanikanaan ja butter chickeniin.

Haaveilen nyt siitä, että pääsisin perjantaina rokotukseen ja sitten pääsiäisenä voisin hengittää hieman kevyemmin, että todennäköisyydet sairaalakeikalle tai hengenlähdölle ovat dramaattisesti pienentyneet. Haaveilen hotelliyöstä huoneeseen tarjoilulla aamiaisella. Haaveilen Lapin keväthangista. Haaveilen keväästä ja helpommasta kesästä. Haaveilen kuntoilusta. Haaveilen hoitotasapainosta ja paremmasta vireydestä. Olisin niin valmis uuteen nousuun.

Päivän herkku: vatsani kestää jälleen passionhedelmää. Jostain syystä se niiden kirpeä maku on suorastaan koukuttava.

Päivän piristys: Itiksen Thai Orchid myy jälleen monia annoksia noudettuna 10€ kpl. Take away buffet lunch maksaa 12,2€. Tarjoilija pakkaa kaiken, joten kukaan asiakas ei pääse rähmimään tai edes hönkimään ruokiin. Buffet lounaaseen sai kaksi kippoa ruokia ja yhden pienen sushisetin. Pojat suhtautuivat varsin innokkaasti siihen, että vähintään kerran viikolla lounas tulee Thai Orchidista.

Tarjoilukaukaloiden lähelle pääsee siis ainoastaan henkilökunta, sushin saa valita itse

Tässä buffet-lounaani, jos jäi huomiselle kevyt lounas

Pysykää terveinä!

Koronatestista negatiivinen tulos

Kävin maanantaina koronatestissä. Olisin halunnut mennä drive-iniin, mutta valitsin vahingossa "walk-in" paikan, eikä valintaa voinut muuttaa ilman, että soittaisi puhelinpalveluun ja jonottelisi siellä. Walk-in testausprosessi oli ihan loppuun saakka hiottu sujuvaksi ja kontaktit muihin asiakkaisiin minimoitu. Ovella on päivystäjä, joka varmistaa, että asiakas on tulossa koronanäytteen ottoon. Hänen takanaan on toinen päivystäjä ja siinä pisteessä näytetään kelakorttia lukijalle. Sitten siirrytään huoneen toiseen päähän desinfioimaan kädet, sieltä ohjataan näytteenottopaikalle. Ensin toisen kerran kelakortin luku, sitten nenänniisto ja näyte. 

Näytteenottaja pyörittelee puikkoa nenäontelossa laskien viiteen. Siinäpä se. Käsidesipisteen kautta ulos. Meni ehkä kolmisen minuuttia koko hommaan. Näytteenotto ei sattunut eikä minulla ollut minkäänlaisia vaikeuksia pysyä paikallani. Tuntemus oli hieman epämiellyttävä. Jonkin aikaa tutkimuksen jälkeen sierainta kutitteli oudosti. Piece of cake.

Vastaus tuli 38 tunnissa hieman ennen keskiyötä. Negatiivinen! Ou jee! Flunssan oireetkin ovat suurimmaksi osaksi hellittäneet. 

Kanssani altistunut ystäväni odottaa edelleenkin omaa tulostaan. Näytteenotosta on kulunut jo yli 3 vrk. Espoolainen ystäväni odotteli alkusyksystä testitulostaan 6 vrk eikä tapaus ole mitenkään poikkeuksellinen. Testitulosten saamisen hitaus on heikkous! Osa ei jaksa tai ei voi odotella tuloksia ja palaa normaalielämään ennen testituloksen saamistaan.

Toivottavasti meidän perheen altistukset olivat tässä. Hirveästi en hämmästyisi jos vielä koulun kautta tulisi yksi karanteeni lisää.

Postauksen piristykseksi kamerakopterikuvia Vuosaaresta, Kallahdennimen päästä. Olen ihastunut näihin syksyisiin dronelennätyksiin, kun värit ovat niin mahtavat ja aurinkokin on näyttäytynyt mukavasti. Kallahti, meillä sitä sanotaan edelleen Kallvikiksi, on yksi Helsingin hienoimmista paikoista.

Järki sumenee koronan kanssa

Tänään maanantaina keskimmäisemme viettää viimeistä korona-altistuskaranteenipäivää. Tiistaina koulu jatkuu normaalisti lähiopetuksena. Luokalla kävi tuuri, ilmeisesti kukaan ei sairastunut. Tosin Helsigin kaupungin tilastojen mukaan peruskoulussa suurin osa tapauksista on sellaisia, joista ei tule "jatko"tartuntoja.

Tässähän voisi olla hyvällä tuulella, ellei sunnuntaina olisi ollut puhelimessani tälläistä näyttöä. Kääks!

(Minulla on puhelimessa englannin kieliset asetukset ja siksi näköjään koronavilkkukin tuuppaa notifikaatiota englanniksi)

Järki sumenee kohta näiden korona-altistumisten kanssa! Meillähän on ollut kaksi virallista korona-altistuskaranteenia ja nyt sitten ensimmäinen Koronavilkun hälyytys.

Aivoni ovat ehtineet taas pyöritellä kaikenlaisia skenaarioita lävitse. Etenkin, kun minulla on ollut viikonloppuna nuhaa ja päänsärkyä ja minulla on tapana imuroida itseeni kaikki tarjolla olevat pöpöt.

Koronavilkun tietomäärä ei huimaa päätä, sehän kertoo vain, että viimeisen 14 vuorokauden aikana olen ollut henkilön lähettyvillä, joka on raportoinut sairastuneensa koronaan. Mielestäni tuo aikaikkuna on kohtuuttoman pitkä. Seitsemän vuorokautta olisi minusta paljon sopivampi aikaikkuna.

Minun oli helppo rajata altistumiseni kahteen mahdolliseen päivään, koska valtaosan elämästäni istun edelleenkin tässä etätyöpisteellä ruokatilassamme muovituolilla. Noilla päivillä on viikko eroa, joten toisesta tiedon tuleminen Koronavilkkuun olisi vienyt hyvin kauan ja toisesta olisi tieto tullut supernopeasti. Viimeisen kahden viikon aikana olen poistunut kolmesti kotoani muualle kuin ulkoilemaan. Saman kaverin kanssa olen käynyt vesijuoksemassa sekä kulttuuritapahtumassa. Toisen kaverini luona olen käynyt kylässä. Uimakaverillani Koronavilkku näyttää myöskin altistumista, kyläilykaverillani ei, joten vaihtoehdot rajautuvat noihin kahteen päivään.

Maanantaina menen testiin ja sitten alan jännittämään tulosta. Tarvitsisin nyt onnenpotku kolmosen eli selviämisen perheemme kolmannesta altistumisesta tauditta.

Onko sinulle tai läheisellesi tullut hälyytyksia Koronavilkun kautta?

Työstressi painaa päälle ja nyt se tehostuu vielä koronastressillä. Edessä lienee pitkä ja ankea syksy. Jos tästä taas selviän pelkällä säikähdyksellä, niin alan laatimaan sotasuunnitelmaa, että kuinka selviän ilman burn outia tästä syksystä. 

Kivaa viikkoa ja pitäkää minulle peukkuja, että testini olisi negatiivinen!

Korona-altistuskaranteeni nro 2

Vähän on vastatuulessa jälleen syysloman vietto. Meidän 13v keskimmäinen on korona-altistuskaranteenissa. Karanteenissa pysymistä helpottaa huomattavasti se, että kaikki hänen kaverinsakin ovat karanteenissa. Meidän alueemme kahdessa ala-koulussa on jo aiemmin syksyllä joutunut luokallisen verran oppilaita opettajineen karanteeniin ja nyt tuli yläasteellekin ensimmäinen karanteeni. 

Altistuskaranteeni koskee siis ainostaan altistunutta henkilöä. Muut perheenjäsenet voivat jatkaa elämäänsä normaalisti. Jos kenellekään perheestä tulee koronaan sopivia oireita, pitää hakeutua välittömästi testiin ja jäädä kotiin. Muutama perhe keskimmäisen luokalta on käynyt koronatesteissä ja toistaiseksi kaikki luokan WhatsApp-ringissä raportoidut tulokset ovat onneksi olleet negatiivisia. Onneksi kyseessä ei onneksi ollut supertartuttaja. Me emme ole käyneet testeissä, koska kenelläkään meistä ei ole ollut mitään oireita toistaiseksi. 

Minulle koululaisten syyslomaviikon kohokohta toistaiseksi on ollut kävelylenkki etätöiden lomassa

Tämä toinen karanteenikierros on sujut paljon rennommissa fiiliksissä kuin ensimmäinen korona-altistuskaranteenimme. Siihen on useampia syitä. Viime keväänä sairaaloissa oli paljon koronapotilaita ja siihen menehtyi valitettavasti yli 300 henkilöä. Tänä syksynä koronakuolleisuus on ollut pienempää ja sairaalat tyhjempiä, mikä tehnyt tilanteesta vähemmän pelottavan. Viime keväänä tuntui, että kovin moni muu ei ole joutunut altistuskaranteeniin, me olimme niitä harvoja. Tänä syksynä osalla keskimmäisemme luokkakavereiden perheistä tämä on jo toinen lapsen kautta perhettä koskenut karanteeni. Työkavereillekin on iskenyt karanteenitapauksia perheisiin. Karanteenitkin siis arkipäiväistyvät. Tämän hetken tiedon mukaan korona ei tartu eikä välity lapsien ja teinien välityksellä yhtä helposti kuin aikuisten. Viime keväänä altistunut oli Hra Kepponen, nyt teini. Varmaankin myös osansa on sillä, että tämä on koettu jo aikaisemmin ja selvisimme siitä onneksi säikähdyksellä. Totisesti toivon, että selviäisimme tauditta tälläkin kertaa!!!

Keskimmäisen korona-altistuskaranteenista huolimatta olemme pystyneet jatkamaan elämää normaalisti, paitsi lomailusuunnitelmien ja isoisien tapaamisen osalta. Keskimmäisen lomaohjelmana on tällä viikolla pelaamista, pelaamista ja pelaamista. Seuraavaksi yritän saada ohjelmaan myös pihatyöt. Niitä voi tehdä karanteenitapauskin. Vaikka muu perhe ei olekaan karanteenissa, olemme pyörineet pääasiallisesti kotona ulkoilua lukuunottamatta. Altistuskaranteenista johtuen peruutin syyslomapäiväni kokonaan, kun ei tästä kotoa pysty oikein irtautumaan. Minä olen etätöissä koko loppuvuoden ja Hra Kepponen jäi täksi viikoksi etätöihin myös.

 

Etätyöpiste terassilla - Tällä viikolla ensimmäistä kertaa tänä syksynä terassilla paleltaa

Syyslomaviikon kunniaksi ollaan tilattu pizzaa, syöty jätskiä ja leivottu erinomaisia suklaacookieseja ja tuijoteltu iltaisin jollain porukalla suoratoistopalveluiden tarjontaa. Tekemättä jäi mökkireissu, uimahallissa ja leffassa käyminen, mutta ehtiihän noita myöhemminkin. Kunpa nyt pysyisimme kaikki terveinä, muusta viis!

Jos ei tämä syyslomaviikko mene kuin Strömössä, niin ei se mennyt viime vuonnakaan. Vaikea laji tämä syyslomailu ;)

Käyttäkää maskeja, desifioikaa käsiä ja pysykää terveinä!

Kuopuksen tekemät cookiesit menossa uuniin