Vielä kerran Lofootit

Palataanpas Japanista ainakin yhden postauksen ajaksi kesään ja roadtrippiin Lappiin ja Lofooteille. Tämä on siis osa 5.

Kauniiden maisemien ohella Lofootit on tunnettu suloisista kalastajakylistä, joissa talot näyttävät nousevan suoraan vedestä tolppien varaan. Meidän oli tarkoitus kiertää useampi kalastajakylä yhden päivän aikana, mutta sade sotki suunnitelmamme. Ihanassa iltapäivän auringossa pääsimme onneksi tutustumaan sentään Nusfjordiin. Nusfjordin kalastajakylä on myös ulkoilmamuseo. Netin perusteella sinne pitää maksaa sisäänpääsymaksu. Liekö syynä myöhäisempi vierailuajankohta vaiko koronakesä sille, että maksua ei ollut kukaan keräämässä.

Tervetuloa Nusfjordiin, kylä kuin karamelli

Maisemien ja talon ihailun ohella Nusfjordissa voi tutustua kalanmaksaöljytehdasmuseoon sekä venevajoihin, joissa esitellään kalastusperinteitä. Nämä kohteet kiertää aika nopeasti, mutta minusta ne olivat hyvin kiinnostavia. Lisäksi Nusfjordissa on ainakin leipomo, vanha sekatavarakauppa, pari ravintolaa ja tietenkin satama ja rannassa rorbuer. 

Vasemmassa reunassa näkyvä keltainen talo on kalanmaksaöljytehdas

Norjalaiset ovat ottaneet pizzan kansallisruuakseen. Aivan jokaisesta kylästä löytyy vähintään yksi pizzeria. Jos niin onnettomasti olisi käynyt, että pizzeriaa ei olekaan, niin ruokakauppa myy aivan varmasti pizzapaloja. Moni matkailija varmaan kallistuu pizzaan, hienompien ravintoloiden hinnat ovat aika kalliita ja ruoka saattaa olla hyvinkin pliisua. Nusfjordissa ainoastaan pizzerialla oli terassi auki ruokailulle, valitsimme ateriaksi norjalaisten kansallisruuan nro 1. Myöhemmin söin norjalaisten kansallisruuan nro 2 eli hampurilaisen kalamurekepihvillä.

Takana näkyy vanha ja edelleenkin toimiva sekatavarakauppa

Suloinen Nusfjors iltapäivän auringossa

Lokkien kerrostalo

 

Lofoottien vilkkain kaupunki on Svolvaer. Siellä on hyvät kaupat ja netin perusteella myös yöelämää. Me kävimmekin muutaman kerran piipahtamassa Svolvaerissa. Sain ystävältäni vinkin, että mahtavimmat kalakuivauspaikat on nähtävillä Svolvaerin ulkopuolella. Ajelimme bongaamaan paikan. Ajattelin, että pyykkinarulla roikkuu vähän kaloja. En mitenkään osannut varautua siihen, että jokapuolella on massiivisia rakennelmia ja niissä roikkuu pelkästään kalanpäitä.

 

Mietimme Sirpan kanssa, että mihin ihmeeseen noita turskan päitä käytetään. Sirpa laitteli kuvia kotiin miehelleen, joka vastasi joskus katsoneensa dokumentin kuivakalabisneksestä ja sen mukaan kuivatut turskan päät kuljetetaan Afrikkaan ruuaksi. Niitä käytetään ilmeisesti jauhettuna tai murskeena. Vieläkin mietin, että noinkohan Sirpan mies vedätti meitä. Hyvin nopeasti haju alkoi häiritsemään ja pinkaisimme takaisin autoon sisään.

Svolvaerin reunamilla oli kivaa kalastajakyläfiilistä

Meri ja vuoret ovat läsnä melkein joka paikassa

 

Suloisten kylien lisäksi Lofooteilla on myös huumaavan kauniita rantoja. Hyvällä tuurilla siellä voisi ottaa aurinkoa, mutta vesi on hyytävän kylmää. Meidän tarkoituksemme oli ajaa kauniille Haukland beachille. Sinne vei vain ainoastaan yksi ainoa tie, joten eksymisen piti olla mahdotonta. Alueella ei ollut kännykkäverkkoa, mutta puhelimen GPS näytti meidän saapuneen Hauklandiin. Ranta oli kaunis ja nautimme siellä kävelemisestä. Sitä tosin mietin, että miten muut saivat kuvattua rannan kokonaisuudessaa ilman, että tien vieruksen asuntovaunut näkyvät kuvissa.

Instassa selvisi, että olimme pysähtyneet paikkaan nimeltä Vik beach ja päästäksemme Hauklandiin meidän olisi pitänyt ajaa vielä muutama kilometri eteenpäin. No, me käytiin Vikissä ja tykättiin :)

 

Kuvassa näkyvä mies pystyi vain kastautumaan pikaisesti

Kävimme tutustumassa Lofotr museoon. Ystäväni kävi siellä aiemmin kesällä todella huonossa säässä ja sanoi, ettei missään tapauksessa kannata mennä moiseen museoon, jossa lasivitriineissä muutama esine ja sen lisäksi viikinkiaiheinen elokuva. Päätimme uhmata neuvoa ja mennä kuitenkin. Hirvittävän huonosti kassalla opastettiin meitäkin. Kaikki nähtävä oli itseasiassa päärakennuksen ulkopuolella. Meinasi käydä meillekin niin, että emme olisi nähneet lainkaan viikinkipäällikön kylätaloa, joka on rakennettu paikalta löydettyjen raunioiden perusteella. 

Viikinkipäällikön talo

Komeat maisemat viikinkipäällikön talolta

Sisäkuvaa talosta

Työnäytös menossa

Jotain tälläistä odotin, kun lähdin etsimään kalankuivauspaikkaa Svolvaerista

Tässä vielä viimeisiä kuvia Lofooteilta. Roadtrippimme jatkui Skibotniin leirintäalueen mökkiin ja sieltä takaisin Suomeen. Muutamia kuvia olisi vielä Skibotnista, mutta saas nähdä, että teenko vielä yhden postauksen lisää.

Lapin kesä ja Norjan monimuotoinen luonto teki sellaisen vaikutuksen, että haaveena olisi mennä ensi kesänä uudestaan pohjoiseen sekä Norjaan. Siitäkin huolimatta, vaikka Välimeri aukeaisi :) Pohjoisen reissut ovat toki hirveän sääaltiitta ja viikko kesäsadetta vetää kenen tahansa mielen matalaksi. Tuosta riskistä huolimatta suosittelen Lappia ja Pohjois-Norjaa. Norjan hurja kalleus ei minusta pitänyt paikkaansa, toki osa voi johtua siitä, että viime kesänä edullistakin majoitusta löytyi vielä kesän alussa. Majoituskulut vastasivat minusta aika lailla Suomen tasoa, paitsi osa rorbuereista oli tyyriitä. Ravintolaruoka, etenkin illallisruoka, oli kalliimpaa kuin Suomessa ja selvästi heikompaakin kuin Suomessa. Kahvilahinnat, pizzat ja lounaat olivat lähellä Suomen hintoja. Me söimme todella paljon eväitä ja ruoka kaupoissa oli aika samoissa kuin Suomessa.

Pohjoisen roadtrip postaukset:

1. Leviltä Kilpisjärvelle
2. Kilpisjärvi
3. Vuonon rannalla Norjassa
4.Lofootit - Henningsvaer

Kivaa loppuviikkoa!

Lofootit -Henningsvaer

Elokuisen pohjoisen roadtripinni pääkohde oli Norjan Lofootit.

Olen haaveillut Lofooteista pitkään. Yhtenä kesänä yritin houkutella sekä Sirpaa että Jonnaa kanssani Lofooteille. Sirpa silloin totesi realistisesti, että lomaa on niin vähän, että ainakin muutamana tulevana kesänä hän aikoo valita reissun Välimerelle Lofoottien sijasta, vaikka Lofootit häntä kiinnostavat. Jonnakin tuumi, että hänkin valitsee mieluummin auringon. Korona muutti kaiken. Kesällä yksi harvoista sallituista lomakohteista oli Norja, niinpä Sirpa soitti minulle, että nyt hän lähtisi erittäin mielellään Lofooteille.

Reissumme oli alkanut erittäin hyvässä säässä Suomen puolelta Norjan Tennevolliin. Harmillisesti roadtripin huono sää osui Lofooteille. Se ei pilannut Lofooteilla oleskeluamme, mutta ehdimme näkemään kalastajakyliä suunnittelemaamme vähemmän, emmekä myöskään päässeet merikotkasafarille. Voisin todeta, että jääpähän seuraavaan kertaankin jotain nähtävää ja koettavaa. Epäilen, että seuraavaa kertaa ei välttämättä enää tule. Matka Lofooteille on todella pitkä, etenkin kun hieman lyhyemmän reitin Ruotsin läpi ajaminen ei ollut miellyttävä vaihtoehto Ruotsin kesäisen koronatilanteen vuoksi. Rovaniemeltä ajoaika Svolvaeriin, josta Lofootit "alkavat" on noin 11 tuntia.

Tennevollista lähtiessämme sää oli pilvinen ja ajoittain sateinen. Se ei sinänsä haitannut, koska maisema näytti mystiseltä.

Lofooteilla halusimme majoittua rorbueriin. Rorbuerit ovat vanhoja kalastajien puisia rakennuksia, joissa kalastajat asuivat kalastuskauden aikana. Nykyisin niistä on tehty majapaikkoja turisteille. Suomalaisille rorbuerit eivät ole niin eksoottisia kuin muille eurooppalaisille matkailijoille, ainakin kaltaiseni keski-ikäinen on kokenut jo monenmonta erilaista mökkimajoitusta. Kuvien perusteella useimmat rorbuerit ovat hyvin sympaattisen oloisia ja osa tarjoaa kauniita maisemia ja terasseja merelle. Rorbuerit ovat tavallisia mökkejä ja hotellihuoneita kalliimpi, joten eivät sovi tiukkaan budjettiin.

Me valitsimme rorbuerin Hennigsvaerin kylästä. Paikka oli suloinen, yllättäen myös melkein tyhjä. Huoneistomme oli toisessa kerroksessa ja terassi jaettu kolmen muun huoneiston kanssa. Muut huoneistot olivat kaikki tyhjiä ja saimme koko terassin itsellemme. Minusta paikassa oli kiva tunnelma ja olisin voinut hyvin olla rorbuerissa vaikka viikon. Nauttia maisemista ja rauhasta, tosin en tiedä, että olisiko rauhaa normaalina kesinä, jolloin kaikki huoneistot ovat täynnä. Henningsvaer on söpö ja vilkas kylä, jossa on kivasti palveluita. Sen ainoa huono puoli on, että matka päätieltä on pitkähkö, tie kapea ja levikkeillä joutuu väistelemään vastaantulijoita, joten se ei ole kovin näppärä paikka retkeilyyn Henningsvaerin ulkopuolelle.

Huoneisto 21 oli meidän

Huoneisto oli siisti ja viihtyisä, mutta paras puoli oli terassi ja laiturit. Söimme melkein kaikki ateriamme tuolla ihanalla terassilla. Päivä alkoi kivasti maiseman ja raikkaan merituulen ääressä. Ruokailujen suhteen kävi niin, että söimme aamiaiseksi ja illalliseksi norjalaiseen tyyliin lähinnä voileipiä. Ostimme ihania katkarapuja, tosin valmiiksi pakattuna, maksapateeta, juustoa ja olihan meillä vielä Leviltä hankittua kylmäsavuporoakin jäljellä. Joka päivä ostimme myös euron mahtavat vaniljaviinerit kaupasta. Emme suunnitelleet aterioivamme mökillä, mutta usein olimme niin myöhään takaisin perillä, että ravintolat olivat täynnä ja pöytää olisi pitänyt odottaa. Lounaan söimme yleensä tien päällä jossain. Ruoka kaupoissa ei ollut juurikaan sen kallimpaa kuin Suomessa.

 Kuvia rorbuerin ympäristöstä dronella, paitsi ensimmäinen kuva.

Parkkipaikan ympärillä olevat punaiset talot ovat kaikki samaa rorbuer-majoitusta

 

Henningsvaerin kylä
 

Rorbuer näytti aina vähän erilaiselta säästä ja vuorokauden ajasta riippuen. Välillä paistoi ja välillä valitettavasti myös satoi.

 

Rorbuerin edessä oli laitureita ja yhdestä pääsi uimaan. Sirpan mukaan vesi oli max. 10 astetta

 

Yritän hymyillä vaikka sataa

Henningsvaer on vilkas kyllä, jossa liikkuu päivittäin paljon turisteja. Meidän majapaikkamme oli 1,5km päässä keskusta viimeisessä perukassa. Matka oli huonossa säässä kiusallinen kuljettava ja parkkipaikan löytäminen keskustasta usein vaikeaa. Tämäkin vaikutti osaltaan siihen, että söimme niin paljon voileipiä rorbuerissa.

Rannan rakennuksissa on isossa osassa nykyisin ravintola tai kahvila

Kahvilat Norjassa olivat hyviä ja hinnaltaa hyvin lähellä Suomen hintoja. Tosin Suomessa ei missään ole noin paljon ja supertuoreita katkarapuja leivällä.

Yhden illallisen söimme Henningsvaerissa kalaravintolassa. Paikka oli tyylikäs ja viihtyisä. Tulimme molemmat valinneeksi turskaa ja tyyris turska-annos oli aika mitään sanomaton. Jälkiruoka oli pääruokaa parempi,mutta sekin hävivi kahvilakäyntiemme viinereille.

Pohjoisen roadtrip postaukset:

1. Leviltä Kilpisjärvelle

2. Kilpisjärvi

 

3. Vuonon rannalla Norjassa

Vuonon rannalla Norjassa

Roadtrip postaus osa 3. Tapahtui elokuussa, matkalla ystäväni Sirpan kanssa.

Kilpisjärveltä matkamme jatkui Norjan puolelle kohti Lofootteja. Halusimme pitää päiväajon kohtuullisena ja siksi emme ajaneet saman tien Loofoteille. Olimme löytäneet satunnaisen majoituksen lähteltä Tennevoll nimistä kylää. Kuvien perusteella maisemat hotellista olivat hienot.

Norjan upeat maisemat saivat meidät pysähtymään useasti jo ennen Tennevollia. Hieman rajan ylittämisen jälkeen ensimmäinen pysähdyspaikkamme oli Rovijokfossen. Komea vesiputous sijaitsee aivan E8 tien varrella noin puolivälissä Kilpisjärven ja Skibotnin välillä. Vesiputouksen kohdalla on iso levähdyspaikka. Turvakaiteet ovat parhaat päivänsä nähneet ja alas menevä polku paikoittain huonokuntonen ja vaatii hyviä hylviä polvia. Näistä syistä ihailimme putosta lähinnä ylhäältä käsin, mikä ei tehnyt oikeutta putouksille. Pysähtymisen arvoinen paikka silti.

 

Lämpötila oli +24, kun pysähdyimme Skibotnin eli Yykeänperän kohdalla ihailemaan Jäämerta. Jestas, oli upeat maisemat

Matkalla Tennevolliin näkyi useita lumihuippuisia vuoria sekä vuonoja. Palveluita ei juuri näkynyt. Saadakseen ruokaa, kahvia tai bensaa piti usein poikeita tieltä kylään. Söimme kevyesti, koska ajattelimme sitten panostaa ruokailuun hotellissa.

Maisemaa matkalla Tennevolliin

Perillä hotellissa meitä odotti yllätys. Paikalla oli ainoastaan siivooja ja me. Ehkä kuulemma joku kulkija osuu kohdalle sattumalta. Koronan takia illallista ei ollut tarjolla. Facebookin avulla siivooja löysi meille kaksikin eri ravintolavaihtoehtoa. Hotellin kokolattiamatto haisi homeelta ja fiilis oli hieman kolkko. Onneksi kylmälaukussa oli vielä savuporoa. Ei muuta kuin savuporoleipää mahaan ja tutkimaan lähintä kylää. 

Meidän teki mieli uimaan ja sattumalta bongasin ajaessani kaksi pikkutyttöä uimassa. Suunnistimme sinne heti ja pääsimme uimaan vuonossa mukavalta laiturilta. Meillä oli Röhnö-tyynyt mukana ja otimme niillä aurinkoa reilusti Napapiirin pohjoispuolella. Se oli epätodellinen yhdistelmä. Uintiretki vuonolle oli yksi loman ja koko kesän parhaista jutuista.

Ihanan uintiretken jälkeen lähdimme reippaina ja hyvällä mielellä etsimään ruokaa. Alustavasti ajattelimme, että voisimme ottaa take awaytä ja nauttia jääkaapissa odottavaa kuoharia. Take away oli hyvä idea, koska valitsemamme Thai-paikan pöydät eivät olleet kovin houkuttelevia.

Menimme hotellin näköalaterassille istumaan iltaa ja nauttimaan ruuasta ja omista juomista :) Saimme sellaisen maisemashown, että Tennevoll säilynee mielessäni erittäin pitkään.

Alkupalat ja alkujuomat ja the maisema vuonolle

Pilvimassa oli kerääntynyt kylän päälle ja siellä satoi, hetken päästä kylän kohdalla oli melkein kaksoissateenkaari.

Ennen auringonlaskua meren puolellekin oli kerääntynyt pilviä ja näkyi kuinka vuonon päällä oli sadekohtiakin.

Sadetta auringon laskiessa

Auringonlasku oli aivan huikea!

Jouduimme toteamaan, että Tennevolliin päätyminen juuri tuona päivänä oli todella onnekas sattuma. Nukuimme tuuletusikkuna auki, joten haiseva kokolattiamattokaan ei haitannut. Olo tuona iltana tuntui varsin onnekkaalta. Että pääsin uimaan vuonossa ja näin noin upean auringolaskun sateineen. Sää pohjoisessa on hyvin ailahtelevaista, aamulla helle oli vaihtunut sateeseen. Joku oli kömpinyt laittamaan meille aamiaisen ja aamiaiselle ilmestyi norjalainenkin pariskunta. Respan mies totesi, että hiljaista on. Norjalaiset pysyvät suurimmaksi osaksi omilla mökeillään, ainoastaan muutamia suomalaisia on Tennevollin suunnalla nähty.

Pohjoisen roadtrip postaukset:

1. Leviltä Kilpisjärvelle

2. Kilpisjärvi