Arkijuttuja jäteomenoista ja kantarelleista kunniavartioon

Aloitetaan ruuasta. 

Tänä vuonna monella on hyvä omenasato. Meillä ei ole omenapuuta pihalla, vaikka sellaisesta haaveilen vuodesta toiseen. Naapurin puusta on tippunut aidan ylitse tänä vuonna poikkeuksellisen paljon omenia meidän pihallemme. Naapurin omenat ovat huonoja, eivätkä tule syödyksi sellaisenaan. Taloyhtiössä on ukaasi kerätä omenat nopeasti pois, jotta ne eivät houkuttele paikalle rottia. Ensin hieman harmittelin, että naapurin omenapuu aiheuttaa minulle ylimääräistä vaivaa. Sitten harmittelin, että omenia pitäisi kantaa suoraan biojätteeseen. Tein koesoseen naapurin omenoista. Siitä tuli niin hyvää, että olen alkanut säilömään naapurin omenia. Näin se ei toivottu jäte muuttuikin herkuksi. Minulla on kohta motivaatiota käydä keräämässä naapurin loput omenat suoraan puusta :D

Paahtoleipää, juustoa ja omenasosetta on herkullinen yhdistelmä. Nyt saan syödä kaiken omenasoseen yksikseni, kun esikoinen on armeijassa.

Minulla on 'vakidiileri', jolta ostan kantarelleja. Ostostapahtuman ohella vaihdamme myös kuulumiset. Tänä vuonna on kantarelleja riittänyt ostettavaksi. Toki vakiasiakkaalle niitä on löydetty myös huonompinakin vuosina.

Uusi reseptikokeilu oli kantarelli-pekonipasta. En ole kokeillut sitä aikaisemmin, koska olen ollut varma, että pekonin maku peittää kantarellin. Tällä kertaa ruoka piti saada uppoamaan myös niille lapsille, jotka eivät ymmärrä kantarellien olen suurta herkkua, siksi päätin kokeilla kantarellin ja pekonin yhdistelmää. 

Sienet olivat jo valmiiksi paistettuja. Paistoin pekonin, laitoin folion alle odottamaan sienikastikkeen valmistumista. Kuullotin sipulia, heitin sienet sekaan, purkki ruokakermaa kaveriksi ja pekonit paloiksi mukaan kastikkeeseen. Keitin pastan ja valutin sen hyvin ja sotkin kastikkeen sekaan. Päälle parmesaania. Jestas kun oli hyvää!

Arviomäärät viidelle
700g spagettia
1,5l kantarelleja
1 sipuli
pieni pakkaus pekonia
2dl ruokakermaa ja vähän maitoa jatkeeksi
ripaus suolaa
mustapippuria
kirveliä
vähän valkosipulijauhetta
parmesaani annosten päälle

Kastike valmiina

Pasta sekaan, kannattaa antaa pastan maustua kastikkeessa hetki ennen tarjoilua

Oli hyvää! Jopa ne sivistymättömät lapset osasivat arvostaa tätä ruokaa 

Hra Kepponen oli sitä mieltä, että reseptiä kannattaisi kokeilla siten, että pekonit ripotellaan vasta annoksen päälle. Kastikkeessa rapsakat pekonit alkoivat pehmenemään.

Minun piti olla torstai- ja perjantai-iltana erinomaisilla kantarelliapajilla. Ystäväni Ilona oli järjestänyt meille yöpymismahdollisuuden sukulaisensa mökillä, jossa on satavarmat kantarellipaikat. Kantarellit jäivät poimimatta ja mökkeily minulle uudessa paikassa kokematta, koska sain hammassäryn tiistai-iltana. Ei auttanut muu kuin hakeutua pikaisesti hoitoon keskiviikkona. Ensin näytti siltä, että tulee juurihoito. Sitten tuli mutkia matkaan ja lopulta tuli hampaanpoisto. Minulle hammaslääkärikammoiselle tuo oli aika rankka rasti. En ollut mitenkään osannut varautua noin järeään ratkaisuun. Sen verran oli onnea matkassa, että kyseessä ei ole kovin näkyvällä paikalla oleva hammas ja voin rauhassa miettiä, että haluanko sijoittaa tuhansia implanttiin. Leuka ja kuoppa ikenessä olivat niin kipeät, että en pystynyt lähtemään mihinkään. Edelleen melkein kahden vuorokauden jälkeen leukaa särkee. Yllättävän paljon harmittaa myös hampaan menetys.

Onneksi keskiviikkoiltana oli jotain mielenkiintoista, johon harhauttaa ajatukset. Armeijassa olevalta esikoiselta tuli viesti, että hän on kunniavartiostossa, joka on presidentinlinnalla vastaanottamassa Qatarin emiiriä. Paikalla on Ylen kuvaustiimi. 

Katsoimme toiveikkaana jo Ylen ruotsinkieliset uutiset, mutta niihin ei ollut materiaali ehtinyt. Hämmästelin siinä uutisten aikana sitä, kuinka hyvin ymmärsin ruotsinkieliset uutiset. Kouluruotsini perustui siihen, että kopioin läksyt kavereilta ja ennen ylioppilaskirjoituksia pänttäsin ruotsia urakalla. Arvosanaksi onnistuin saamaan laudaturin, mutta ruotsin sanat katosivat päästäni yhdessä hujauksessa ja yliopiston pakollisesta ruotsin kurssista selvisin läpi todennäköisesti säälistä. Jossain vaiheessa käytimme Hra Kepposen kanssa kotona ruotsia salakielenä pari vuotta. Se ei olisi toiminut lainkaan, jos molemmilla olisi ollut yhtä surkea ruotsi. Hra Kepponen on käynyt koulunsa ruotsiksi. Parissa vuodessa opin puhumaan ruotsia aika kivasti kotonani ja siitä on jopa jäänyt jotain päähän.

Takaisin ruotsinkielen harhapoluista asiaan. Puoli ysin uutisissa olikin sitten 30s video emiirin saapumisesta ja siellähän se kunniavartiostikin vilahti. Video löytyi Ylen nettisivuilta ja sain otettua esikoisen ensimmäisestä "edustuskeikasta" pari tuhruista screenshottia muistoksi.

Kivaa viikonloppua!

Pääsiäinen 2024

Pitkästä aikaa meillä ei ollut mitään varsinaista ohjelmaa pääsiäiseksi lukuunottamatta isoisien tapaamista. Päätimme keskittyä tänä pääsiäisenä ydinosaamiseemme eli syömiseen. Pojat aloittivat jo pääsiäistä edeltävällä viikolla kyselyn, että mitä syödään pääsiäisenä.

Vaarin eli isäni kanssa teimme "kukavaihdon". Minä sain vaarilta nämä tulppaanit

Vaarille tekemäni kukkakori

Pitkäperjantaina söimme uunissa valmistettua sitruunaista parsapastaa. Resepti oli helppo ja herkullinen. Yksi pojista tosin tinki isänsä ostamaan kaupasta jotain lisäproteiiniä, eihän kasvava nuorimies elä pelkällä kasvisruualla. Parsapastan kaveriksi tuli broilerin sisäfileitä. 

https://www.meillakotona.fi/reseptit/sitruunainen-parsaspagetti

Käytin enemmän lientä, koska laitoin spagettia 500g ja parsaakin tuplamäärän.

Helppo ja herkullinen parsaspagetti

Kuopus leipoi taas valkosuklaa-kardemummakakun pääsiäiseksi. Se on erinomainen resepti.

Olen nähnyt joskus onnistuneempiakin koristeluita

Pääsiäislauantaina kävin katsomassa elämäni ensimmäistä kertaa Via Crucis kärsimysnäytelmää. Sitä on esitetty vuodesta 1987, joten jo oli aikakin osallistua. Meillä on ollut pääsiäisenä usein ruokavieraita tai sitten olemme olleet laskettelemassa, joten Via Crucis on jäänyt aina väliin. Pikaisen googlauksen perusteella enimillään tapahtuma on kerännyt yleisöä 15000-20000 katsojaa. Katsojia oli paljon Senaatintorilla tänäkin vuonna, mutta ei ollut pahaa tungosta.

Suurkirkko tarjoaa niin upeat puitteet esityksille

Tämän kohtauksen alkukuva oli hieno, asennot olivat kuin Da Vincin maalauksesta

Kivasti oli katsojia paikalla

Minusta on hienoa, että pääsiäisenäkin on Helsingissä ohjelmaa ja tapahtumia. Isolla ihmisillä on silloin vapaata aikaa. Pidin Via Crucisesta. Ei siitä tule minulle pääsiäisperinnettä, mutta varmasti menen joskus uudestaankin. 

Söimme perinteeksi muodostuneen lammasaterian. Kuva on viime vuodelta, koska tämän vuotinen ei näyttänyt ruualta lainkaan. Tällä kertaa emme marinoineet karitsan fileitä itse vaan ostimme ne paistovalmiina kaupasta.

Toisen pääsiäispäivän aamupäivänä söimme tuhdin brunssin suklaamunineen

Kotibrunssi

Olen tähän saakka syönyt lähinnä vaan Mignon-munia, mutta nyt löytyi niille kovatasoinen kilpailija. Tämä iso Ferrero Rocherin pähkinäsuklaa pääsiäismuna oli todella hyvää!

Kävimme tervehtimissä molempia isoisiä. Apen synttärit sattuivat osumaan pääsiäiseen tänä vuonna, joten samalla juhlistettiin niitäkin.

Etukäteen ajattelin, että ehdin tekemään vaikka mitä kaikkea kivaa neljän päivän vapaalla. Niin se hurahti taas ihan hetkessä. Pahinta keski-iässä on ajan kulumisen nopeus. Päivät, viikot ja kuukaudetkin vain viuhuvat ohitse. Pääsiäinen oli kuitenkin mukavan leppoisa ja sain yhden kirjankin luettua loppuun.

Isoisiä tervehtimässä

Nopeasti se on hurahtanut tämäkin nelipäiväinen työviikko ja kohta on taas viikonloppu. 

Mukavaa perjantaita!

Paras kuivakakku ja ihania lounaita

Olen kirjoittanut jo monesti siitä, että meillä on työpaikalla pullapiiri. Se kokoontuu joka torstai ja jokainen jäsen tuo vuorollaan pullaa. Yllättävän moni leipoo itse. Pullapiirin osallistujista on 70% miehiä ja silti itse leipominen on suosittua. Olen jaksanut koronan jälkeisessä elämässä käydä aika harvakseltaan pullapiirissäkin. Se on tämän vuoden ryhtiliikkeen paikka :)

Minulla oli pullavuoro pari viikkoa sitten. Olin luvannut pyhästi leipoa. Aloitin tietenkin iltamyöhään leipomisen suunnittelun ottamalla hätäpuhelun ystävälleni Leenalle "Apua, mulla on pullavuoro huomenna ja pitäisi äkkiä leipoa jotain helppoa ja hyvää. Ehkä joku kuivakakku. Onko sinulle mitään hyvää reseptiä". 

Leena tietenkin ratkaisi ongelmani. Kiitos! Ratkaisu oli erinomainen valkosuklaa-kaardemummakakku. Nam! Työpaikalle viemäni kakun koristelin valkosuklaaraidoilla ja sydänströsseleillä, tarjoilulautaselle asettelin vielä sydämen mallisia vaahtokarkkeja.

Kuivakakku ennen koristelua

Kakku tarjoiluvalmiina

Piti oikein poseerata kakun kanssa toimistolla :D

Tämän ohjeen sain Leenalta

VALKOSUKLAA-KAARDEMUMMA KAKKU

150g pehmeää voita tai margariinia
1,5dl sokeria (siro)
2 keskikokosta munaa
1-2tl kardemummaa (sitä rouheampaa putkilossa)
noin (60-)100g valkosuklaata (Panda on leipoessa paras)
3,5dl vehnäjauhoja
2tl leivinjauhetta
ripaus suolaa
1,5dl lämmintä maitoa

Valmisteluna laita uuni lämpiämään 175C.
Voitele kakkuvuoka hyvin voilla ja "jauhota" se joka puolelta sokerilla.
Rouhi valkosuklaa terävällä veitsellä pieneksi.
Mittaa taikinakulhoon pehmeä rasva ja sokeri sekä kardemumma.
Sekoita kuivat aineet keskenään toisessa astiassa, jauhot, leivinjauhe ja suola.
Lämmitä maito mikrossa kädenlämpöiseksi.

Tee taikina. Vaahdota sähkövatkaimella rasva ja sokeri tasaiseksi, lisää seokseen munat yksitellen, välissä aina kunnolla vatkaten.
Lisää taikinaan vuorotellen kuivataineet (mielellä siivilöiden) ja maito, aina vähän kerrallaan.
Sekoita lopuksi taikinaan esim nuolijalla valkosuklaarouhe.
Annostele taikina tasaisesti kakkuvuokaan (n. 1l vuoka) ja paista 175C uunin alatasolla 50-70min.
Ota someen hyvä kuva valmiista kakusta ja myhäile onnistumisesta. Valmis.

Sutkautuksia-blogin Tarun kanssa kävimme lounaalla Itä-Helsingissä Rastilan kartanossa toimivassa Cafe Monamissa. Kartano on saneerattu hienosti ja sisustettu silmää hivelevän modernin tyylikkäästi ja ruoka on hieman perushyvää parempaa. Käynti Monamissa ilahduttaa aina, mutta aika harvoin tulee sinne lähdettyä. Pitäisi käydä useammin. Tarua oli ihana tavata!

Tämä nurkkaus on mielestäni hurjan kaunis

Työkavereiden kanssa kävin pitkästä aikaa lounaalla Espoon Leppävaarassa Mezzassa. Se on yksi parhaista lounaspaikoista. Ne notkuvat ja niin maistuvat salaattipöydät, tahnat ja talon oma leipä ovat erinomaisia. Lämpimissä ruuissakin on aina monta maistuvaa vaihtoehtoa. 

Sain jälleen ostettua lounaalta baklavaa kotiin. Mezzan baklava on erinomaista.

Lounasporukkaa oli tämän verran tällä kertaa

Mukavaa uutta viikkoa!

Helppo ja herkullinen suklaakakkuresepti

Tämä on niin herkullinen ja helppo resepti, että pitää tallettaa se tänne blogiin itselleni ja myös muiden iloksi. Resepti on Kotiliesi-lehdestä ja tässä linkki siihen italialainen suklaakakku. Alkuperäinen resepti on gluteiiniton ja siitä saa myös laktoosittoman käyttämällä laktoositonta tummaa suklaata ja voita.

Ensimmäistä kertaa maistoin kakkua ystävälläni Leenalla. Leena sanoi laittavansa aina näihin perunajauhopohjaisiin kakkuihin yhden teelusikallisen venhäjauhoja. Leenalla oli joku hieno teoria, miksi lisäys kannattaa ja minä uskoin sen heti. (Tämän jälkeen kakku ei tietenkään ole enää gluteiiniton).

Kakku on niin helppo tehdä, että meidän kuopus tekaisi sen tuosta vaan itsekseen mökillä. Emme vaivautuneet sulattamaan suklaata ja voita vesihauteessa, vaan neuvoin teiniä sulattamaan ne helposti mikrossa. Kannattaa käyttää normaalia pienempää tehoa ja laittaa vähän aikaa kerrallaan. Aluksi 30s on hyvä, mutta loppu sulattelu kannattaa tehdä jopa 10s pätkissä.

Löysimme mökkipaikkakunnan lähikaupasta ainoastaan vähäsuolaista voita. Meistä se ei maistunut mitenkään lävitse kakusta. Pähkinärouheen sijasta käytimme voideltuun vuokaan sokeria. Minusta sillä tulee kakkuihin muutenkin ihana pinta. Kakun paistamisen kanssa kannattaa olla tarkkana. Kuopuksen kakku meinasi päästä liian kypsäksi. Kävi nimittäin niin, että kakkua paistettiin myöhään illalla mökillä ja sähkökatkos iski juuri silloin. Yritimme arvioida lämmön säilymistä uunissa ja lopuksi kännykän valolla testata tulitikun varrella kakun kypsyyttä. Hyvä siitä tuli!

Minulla oli tarkoituksena ottaa kuvia kuopuksen kakusta runsaasti, mutta en ehtinyt aamulla vielä edes sängystä, kun kakkua jo aloiteltiin :) Ukki eli appeni oli sitä mieltä, että maultaan kakku on aivan kahvilatasoa ja hän oli hämmentynyt, että teini tekaisi tuollaisen kakun tuosta vaan.

Ainoa kuva kuopuksen tekemästä kakusta

Tässä minun ihana mökkiseuralaineni ja -kokki/leipuri. Kuvassa ei ole valmistella suklaakakkua vaan pasta carbonaraa

Kopio Kotilieden reseptistä, yliviivaukset ja italicsit minun merkintöjäni

ITALIALAINEN SUKLAAKAKKU:

• 200 gtummaa suklaata
• 100 gvoita tai margariinia (suolatonta) Vähäsuolainenkin käy
• 4munankeltuaista
• 200 gtomusokeria
• 1.5 rklperunajauhoja
• 1 tlvaniljasokeria
• 4munanvalkuaista
  
  

Italialainen suklaakakku leivotaan näin:

1. Sulata suklaa ja rasva vesihauteessa eli astiassa kuumenevan veden päällä. Siirrä astia pois vesihauteesta, kun suklaa on sulanut, Sulata suklaa ja rasva mikrossa sekoita ja anna jäähtyä (esimerkiksi siirtämällä astia nyt kylmään veteen jääkaapissa).

2. Vatkaa keltuaiset ja tomusokeri kuohkeaksi vaahdoksi ja seulo joukkoon perunajauhot ja vaniljasokeri. +1 tl vehnäjauhoja

3. Sekoita keltuaisvaahto jäähtyneeseen suklaaseen. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja sekoita joukkoon.

4. Voitele tasapohjainen kakkuvuoka (halkaisija noin 23 cm) ja leikkaa leivinpaperista pohjalle vuoan pohjan kokoinen pyöreä pohja tai jos käytät irtopohjavuokaa, laita leivinpaperi pohjaan reunojen yli ja kiinnitä vasta sitten reunat. Leikkaa ulkopuolelta ylimääräinen paperi pois. Voitele reunat ja sirottele reunoille rouhittua pähkinää tai sokeria.

5. Kaada taikina vuokaan ja paista torttua 180 asteessa 20-30 minuuttia. Kakun kuuluu jäädä sisältä kosteaksi ja pehmeäksi. Jos kakku kypsyy liikaa, siitä tulee kuiva. Jäähtyessään kakku kiinteytyy, mutta jää rakenteeltaan suklaamaisen pehmeäksi. Tarjoa italialainen suklaakakku kylmänä hieman huoneenlämpöä viileämpänä. Pinnan voit hunnuttaa kevyesti tomusokerilla. Tarjoile kakun kanssa kermavaahtoa tai jäätelöä sekä marjoja

Leenan leipomasta suklaakakusta jäi huomattavasti enemmän kuvia, joista iso osa on jo kertaalleen blogissani julkaistu. Mutta tässä vielä kerran italialainen suklaakakku Leenan leipomana.

Leenan leipoma suklaakakku

Rapea kuori ja pehmeähkö sisus ovat hyvä yhdistelmä

Kohta kaksi viikkoa takana töitä loman jälkeen. Selkä alkaa helpottamaan, mutta töihin kiinni pääseminen tuntuu edelleen tuskaiselta. Muistikin pätkii. Voi apua! Ensi viikolla on pakko päästä normaaliin tehokkuuteen.

Kivaa perjantaita ja alkavaa viikonloppua!

Marraskuun pieniä iloja - ruokaa ja kirjoja

Pimeä vuodenaika on minulle aina raskas, koska pimeys saa oloni väsyneeksi. Olen oppinut, että marraskuussa kannattaa hissutella pieniä juttuja kotona ja aina, kun valoa näkyy, niin sännätä ulos, jos se on suinkin mahdollista. Aika kehnosti ovat ulkoilumahdollisuuteni ja valo osuneet yhteen. Yksi tehovalohoitokeino on vesijuoksu Leppävaaran uimahallissa, siellä on nimittäin todella kirkas valaistus.

Marraskuussa olen panostanut poikien kanssa yhdessä kokkaamiseen. Perheen suosikkiruoka on esikoisen vietnamilaistyyliset kevätrullat. Me kutsumme niitä Vietnamissa syömieni rullien mukaan Hanoi rollseiksi. Hanoi rollsit tehdään kuten kesärullat käyttäen ohuita riisipaperiarkkeja: Kesärullat syödään sellaisenaan tuoreina, mutta Hanoi rullat paistetaan lopuksi pannulla.

Hanoi rollseja pannulla

Hanoi rullat lautasella -NAM!

 

Hanoi rullien täyte (tämä riittää 5 hengelle hyvin):

-400g paistettua kananjauhelihaa, joka on maustettu paprikalla, chilillä, valkosipulijauheella, soijalla ja mustapippurilla

-2-3 porkkanaa raastettuna

-pätkä purjoa suikaloituna

-2 levyä nuudeleita keitettynä ja pätkittynä

Lisäksi:

-salaattia

-riisipaperiarkkeja

 

Riisipaperiarkki kastellaan nopeahkosti vedessä, päälle laitetaan salaatin lehti ja täytteet salaatin päälle. Sitten rullataan. Valmiit rullat paistetaan kullanruskeiksi pannulla öljyssä. Rullien kanssa pitää olla tarkkana, ne eivät saa koskea toisiinsa, koska tarttuvat helposti ja sitten irrottaessa repeävät.

 

Esikoinen rullaa Hanoi rullan

Keskimmäisen ehdotuksesta valmistimme yhdessä kanacouscoussalaattia. Se on helppotekoinen ja onnistuu varmaan alakoululaiselta. 

 

Ainekset (taas 5 hengelle):

-salaattia noin 1,5 pussia

-vajaa kurkku

-pari suippopaprikaa (tavallinenkin käy)

-tomaattia, meillä oli rasiallinen kirsikkatomaatteja

-400g kanasuikaleita paistettuna ja maustettuna

-2dl couscusia keitettyä, keitinveteen yksi kasvisliemikuutio

-osassa reseptejä on ehdotettu jotain makeaa salaattiin lisukkeeksi kuten kuivattuja aprikooseja palasteltuna, minua kiinnostaisi kokeilla viinirypäleitä.

Salaattikastikkeeksi teimme ohjeen mukaisen kermaviili-chilikastikkeen. Kukaan meistä ei pitänyt siitä. Mielestäni kaupan ranskalainen salaattikastike sopi kanacouscussalaatille paremmin. Osassa reseptejä kastikkeeksi on ehdotettu pestoa.

Keskimmäinen pilkkomishommissa

Valmis kanacouscussalaatti sillä kehnolla kermaviilikastikkeella

Kokkailun lisäksi olen lukenut. Tiedän, että olisi pitänyt syödä kevyemmin ja lukemisen sijasta liikkua. Näin marraskuussa pitää väsyneen tehdä sitä, mihin kykenee. Minun suosikkikirjagenre on ehdottomasti dekkarit. Välillä yllän lukemaan "parempaa" kirjallisuutta. Jos lukeminen ei maistu, niin mikään muu ei auta lukuharrastukseen paluussa niin hyvin kuin dekkarit. Nyt marraskuussa olen yrittänyt etsiä myös iloisempaa luettavaa kuin murhat.

Iloisemmassa lukemisessa osuin sattumalta ihastuttavaan kirjaan Kimppakämppä, jonka on kirjoittanut Beth O'Leary. Juoni oli mukavan kepeä, toki lopputulos oli selvillä hyvin nopeasti, mutta reitti sinne oli mukavasti polveileva. Hyvänmielen kirja.

"Hätä kämppiksen keksii! Kustannustoimittaja Tiffy on vailla asuntoa sikamaisen kalliissa Lontoossa. Yöhoitaja Leonilla on yhden makuuhuoneen asunto ja kova tarve rahalle. He päätyvät loistavaan ratkaisuun, jota heidän ystävänsä pitävät hulluna: Tiffy nukkuu sängyssä yöt ja Leon päivät, eikä heidän tarvitse edes tavata toisiaan.

 

Mutta kun yhteiseloon sotkeutuu romanttisia tunteita, menneisyyden traumoja ja vankilassa väärin perustein istuvia veljiä, kämppikset kohtaavat hankalampia haasteita kuin toisen pesemättömät tiskit keittiön altaassa."

 

Kuva ja teksti https://www.wsoy.fi/kirja/beth-o'leary/kimppakamppa

 

Luin Lars Keplerin nimellä kirjoittavan pariskunnan uusimman kirjan Hämähäkki. Muistan vielä, kuinka koukuttava oli ensimmäinen lukemani Keplerin kirja Hypnotisoija. Tämä kirja on koottu vielä mielipuoli Jurekin loppuhöyryille ja se tuntui loppuunkalutulta. Tulihan tuo luettua, mutta tällä kirjalla Kepler on kaukana suosikkidekkarien top-10.

"Hämähäkki väijyy verkossaan. Pakoon et pääse.

Saga Bauer palaa Joona Linnan rinnalle sarjan yhdeksännessä osassa. Vastaansa Joona ja Saga saavat julman sarjamurhaajan, jolla tuntuu olevan heihin kumpaankin pelottava kytkös."

Kuva ja teksti: https://www.tammi.fi/kirja/lars-kepler/hamahakki

 

Lukaisin myös Liza Marklundin uutukaisen Suonsilmä. Ei sekään ollut minusta Marklundin parhaimmistoa. mutta varsin sujuva dekkari kuitenkin. Niin mielenkiintoiseen tilanteeseen henkilöhahmot jäivät kirjan jälkeen, että luen varmasti myös seuraavan osan ja oikeastaan odotankin sitä. Ensimmäisen osan perusteella kirjan etsivä Wiking Stormberg oli hieman liian harmaa, mutta nyt voi seurata mitä tahansa. Kutkuttavaa!

 

 

"Napapiiri-sarjan toinen osa huokuu synkkiä salaisuuksia ja pohjoisen melankoliaa.

Yli 30 vuotta sitten poliisipäällikkö Wiking Stormbergin vaimo Helena katosi Kallmyrenin suohon. Joka vuosi Wiking palaa katoamispaikalle. Olisi ehkä jo aika antaa menneiden viimein vaipua unohduksiin.

Sitten hänen poikansa Markus saa kirjeen, jonka mukaan häntä uhkaisi suuri vaara, jos hän ottaisi vastaan tarjotun ylennyksen. Allekirjoituksena on Helenan keisarinleikkausarpea muistuttava tähti – tapa, jolla tämä kirjeet miehelleen allekirjoitti. Wikingin pelot osoittautuvat aiheellisiksi, ja hänen on saatava viimein vastauksia. Mitä hänen ja Helenan menneisyydessä todella tapahtui, ja mitä on meneillään nyt?"

Kuva ja teksti: https://otava.fi/kirjat/suonsilma/

Millä sinä piristät marraskuuta? 

Reseptikokeiluja

"Taistelu" uusien ja parempien arkiruokareseptien löytämiseksi se vaan jatkuu ja jatkuu.

Aloitetaan menestyksellä. Esikoisemme tilasi isältään kaupasta ainekset kevätrulliin, jotka hän valmisti yhtenä päivänä lounaaksi. Aineksia katsellessani hieman hämmästelin, että eihän kevätrullia tehdä riisipaperiarkkeihin vaan kevätrullataikinaan tai filotaikinaan. Vastustan nuorison friteerausharjoituksia lähinnä paloturvallisuussyistä. Esikoinen sanoi laittavansa pannulle noin 3 rkl öljyä ja uskalsin keskittyä töihini. Kävin tietenkin vähän salakuvaamassa.

Poika: Onko sun aina pakko kuvata?
Minä: Haluan siltä varalta kuvia, että nämä onnistuvat hyvin. En kuvaa sinua.
Poika: Miksi kuvaat?
Minä: No siksi, että jos noista tulee hyviä, niin fleksaan (=kehun) somessa, että munpa lapsi teki sikahyviä kevätkääryleitä lounaaksi.

Asiasta vänkääminen päättyi :)

Ensimmäiset kevätrullat valmiiksi käärittynä, nämä voisi syödä tälläisenäänkin dippikastikkeen kanssa.

Esikoinen paistoi paketillisen kanan jauhelihaa ja maustoi sen yksinkertaisesti soijalla, pippurilla, valkosipulijauheella ja chilillä. Sitten esikoinen raastoi kaksi isoa porkkanaa ja pilkkoi kaksi kevätsipulia ja keitti kolme leveää nuudelilevyä. Oikeaoppisesti kevätkääryleisiin kuuluisi kaalia, mutta esikoinen ei välitä juurikaan kaalista eikä viitsinyt pilkkoa sitä. Poika sekoitti ainekset kulhossa ja kostutti riisipaperiarkit ohjeen mukaan. Sitten vaan nopea täyttö ja rullaus. Kevätkääryleet voisi syödä ilman kypsentämistä, kuten vietnamilaiset kesäkääryleet syödään. Esikoinen halusi kuitenkin kokeilla paistamista.

Täyte valmiina

Koekappaleet ja koepaisto. Oli todella hyvää!

Kevätkääryleiden paistaminen onnistui erinomaisesti! Niistä tuli todella hyviä. Kääryleet ovat helppo valmistaa ja sinne voi hyvin sujauttaa erilaisten kasvisten loput. Vahvemmin aasialaista makumaailmaa saa käyttämällä yrttejä kuten vaikkapa korianteria ja erilaisilla dippikastikkeilla. Koska kyseessä oli arkilounas, me käytimme dippikastikkeena kaupan sweet and sour chilikastiketta, joka toimi hyvin. Näitä tehdään joku ilta oikein suursatsi!

 

***

Toinen ruokakokeilu lähti pankojauhoista. Ystäväni oli ostanut ahvenfileitä. Hän kieritteli fileet ensin kananmunassa, sitten hän ripotteli suolaa ja pippuria fileisiin ja lopuksi vielä hän kieritteli fileet pankojauhoissa ja paistoi voissa. Ahvenfileistä oli tullut todella herkullisia. Nuo fileet ovat pyörineet mielessäni pitkään ja päätin ilahduttaa perhettäni vähän paremmalla aterialla.

Kaupassa ei tietenkään ollut ahvenfileitä, mutta meriahvenfileitä oli saatavilla. Päätin antaa meriahvenfileille mahdollisuuden. Ajattelin, että jos pojat eivät oikein innostu meriahvenfileistä otan kaikenvaralta yhden valmiin Knorrin hollandaisetetran. Sen avulla uppoaa heikompikin ruoka :) Kaupassa ei ollut tetroja, joten otin pussijauhekastikkeen.

Kun seuraavana päivänä aloin valmistelemaan kaloja, paketista tuli todella tymäkkä kalanhaju. Sellainen haju, että tiesin, että meriahvenfileet eivät todellakaan olleet tuoreimmillaan. 

Jury oli aika armoton. Meriahventa ei pelastanut pankojauholeivitys. Pojista se oli mautonta, mikä oli ehkä hyvä, koska perusmaku ei miellyttänyt. Knorrin pussista tehty Hollandaise oli pojista myöskin lirua ja aika mautonta - ja olen siitä samaa mieltä. Minun ja Hra Kepposen mielestä kala oli ihan keskivertohyvää.

 

Yksi pannullinen meriahven fileitä. Oli siellä pannussa voitakin, vaikka kuvassa ei juurikaan näy.

 

Kalan lisääminen arkiruokailuun ei ole helppoa. Minusta valikoimat ovat rajalliset, tuoreuden kanssa on vähän niin ja näin ja lohen kilohinta on noussut hurjasti. Joutunen antamaan periksi ja alkamaan harjoittelemaan erilaisia silakkapihvireseptejä. Pojat söisivät silakkaa, sitä on hyvin saatavilla ja edullisesti. Minua vaan harmittaa se päiväkausia asunnossa leijuva silakan haju.

Australian ruokia osa 1/2

Palaan vielä useamman postauksen verran huhtikuiseen Australian matkaani. Asuin siis suomalaisen ystäväni Marjukan luona Sydneyn vieressä. Ystäväni on hyvä kokki, hänen miehestäänkin on tullut hyvä kokki ja hänen teininsä ovat myös kiinnostuneita ruuasta. Luvassa oli siis hyviä aterioita ystäväni kotona sekä alueen ravintoloissa. Tässä parhaita ja mielenkiintoisimpia herkkupaloja.

Aloitetaan ostereista. Marjukka ja hänen poikansa rakastavat ostereita. Singaporesta kyläilemään tullut Inna rakastaa vielä enemmän ostereita ja ne ovat kuulemma järkyttävän kalliita Singaporessa. Sydney ja Australia rannikkokaupungit ovat yksi parhaista paikoista syödä ostereita ja söimmekin niitä kahdesti. Minä olin tätä ennen syönyt ostereita vain kerran ja ne eivät tehneet mitenkään vaikutusta. Tällä kertaa ostereiden kastikkeet olivat maukkaampia ja pidin pienemmistä Sydney rock ostereista enemmän. Ei niistä vieläkään tullut suurta herkkuani. Ehkäpä sitten kolmannella kerralla.

Tässä kuvaillaan ja astellaan Marjukan kotona ostereita tarjolle. Marjukan suosikkeja ovat pienemmät Sydney rock osterit. Minustakin ne ovat suuhun sopivampia kuin isommat osterit. Osterit myydään kaupan kylmäaltaasta valmiiksi avattuina.

Marjukan tekemällä liemellä höystetyt osterit

Ostereiden lisäksi söimme myös katkarapuja

Alkupalat valmiina. Nam!

Merenelävä alkupalojen jälkeen pääruokana oli pihviä ja itsetehtyjä ranskalaisia. Pihvi melkein suli suussa. Grillauksesta vastaa Marjukan puoliso.

 

Merenelävien ja pihvin jälkeen söimme Pavlovaa. Pavlova on Australian kansallisjälkiruoka. Ilmeisesti se on kehitelty balettitanssija Anna Pavlovan vierailun kunniaksi. Kaupoista saa ostaa valmiita laadukkaita marenkipohjia. Marjukan teinit kipaisivat kaupasta tarpeet ja kokosivat tämän herkun.

Kävimme syömässä ostereita lounaalla ulkoilmaravintolassa upeiden maisemien äärellä Newportissa.

Newportin osterit olivat isoja

Isoja katkarapuja söimme koti-illallisen lisäksi Cairnsissa Prawn Star kalastusaluksella ja ne maistuivat siellä ulkona snorklauspäivän jälkeen aivan älyttömän hyviltä.

Kahta eri sortti isoja katkarapuja Prawn Starissa

Prawn Star

 

Minäkin ehdin käydä kalakaupassa pyörähtämässä ja nämä pienet mustekalat olivat niin kiehtovan näköisiä.

 

Marjukan puoliso teki meille yhtenä iltana parsakaalipastaa. Marjukan poika oli innoissaan, koska se on todella hyvä pasta. Olin hieman hämmentynyt: teini joka rakastaa pihviä ja mereneläviä, odottaa tyytyväisenä parsakaalipastaa johon tulee sardellia tai anjovista. Omat teinini luultavasti pakenesivat maistamatta. Menin viereen tarkkailemaan, että miten valmistuu parsakaalipasta. Parsakaalia keitetään vain vähän ja se on todellakin al dente. Kauniit nuput säästetään ja pienitään tarvittaessa. Varsiosa pilkotaan hyvin pieniksi paloiksi. Pasta keitetään al denteksi. Pannulla kuullotetaan sipulia, siihen lisättiin hieman nestettä ja taisi olla liraus valkoviinietikkaa. Sekaan laitetaan pieni purkki sardellia tai anjovista ja se muhennetaan liemeen. Pasta, parsakaalit ja liemi sekoitetaan. Päälle raastetaan reilusti parmesaania. Tätä pitää vielä kehitellä meillä kotonakin. Meillä ei ole liiaksi hyviä kasvisruokareseptejä.

Parsakaalipasta

Marjukalle tulee ajoittain paikallinen Ruokaboksi nimeltään Hello Fresh. Pääsin maistamaan siitäkin paria ateriaa. Marjukka puolisonsa kanssa sanoi oppineensa siitä pikamarinoinnin. Usein ohjeet sisältävät jonkun raaka-aineen marinoituna, esimerkiksi punasipulin. Marinointiaika on 15-30min. Mukana tulee mausteita ja muita tarvittavia tykötarpeita. Kanan sisäfileiden mukana tuli leipämurut leivitykseen ja niissä oli todella hyvin makua verrattuna suomalaisiin korppujauhoihin tai pankojauhoihin. Lisää tälläisiä vaihtoehtoja kotimaisiin kauppihin kiitos!

 

Hello Fresh boksista leivitetyt kanan sisäfileet, itsetehdyt ranskalaiset ja salaattia

 

Otin valokuvia muutamista houkuttelivimman oloisista Hello Fresh resepteistä. Tarkoituksenani on kokeilla kokata niitä omalle perheelleni. Olen jo valinnut, että mistä aloitan. Jaan sen jo ennakkoon teillekin.

 

Tästä näkee ainekset, määrät seuraavassa kuvassa

Tässä määrät ja ohjeet

Marjukka perheineen asuu "paritalossa". Jako on suomalaisittain erikoinen. Marjukan perheellä on alakerta ja toisella asukkaalla on yläkerta. Manlyssa on ihan ok pitää koiraa omalla pihallaan vapaana, jos koira ei aiheuta muille vaaraa. Yläkerran rouvan ihastuttava labradoodle juoksenteli pihalla ajoittain vapaana ja tuli aamulla terassille rapsuteltavaksi. Kun Marjukan puoliso grillasi, niin koira istui vieressä toiveikkaana. Tokihan uskollinen grillausavustus palkittiin pienillä makupaloilla.

Grillausta otsalampun valossa, paikalla uskollinen apulainen

Makkaroita ja salaattia

Pihviä ja parsakauden avaus minulle

Marjukan kodin lähistöllä oli useita kivoja ravintoloita. Minun suosikikseni nousi paikallinen thaimaalainen ja heidän ankka-annoksensa.

Erittäin herkullista ankkaa

Art gallery of New South Walesin fish and chips oli erinomainen

Saman paikan jälkiruoka

Vohveliannos ja näkymä Sydneyn keskustaan

Näitä ruokajuttujahan riittääkin sitten toiseenkin postaukseen, jossa sitten palaan ravintolaillallisiin.

Australiapostaukset:

Sydneyn keskusta
Sydneyn rantoja
Suuri Valliriutta