28. helmikuuta 2013

Mustavalkoraitaa, purkkapalloja ja vatsatautia

Aikaisemmin kirjoitin, että olin pitkään tilaamatta naistenlehtia, koska en pitänyt niiden suppeasta ja kliseisestä naiskuvasta. Siirryin lukemaan muuta, lähinnä netistä löytyvää. Sekään ei mielyttänyt ja jouduin palaamaan naistenlehtien pariin.

Nyt olen päässyt ihan uudelle tasolle naistenlehtien lukemisessa. Olen lukenut lehdistäni kaikki kevään muotijutut :) (yleensä en vaivaudu).

Olen tehnyt jotain vielä radikaalimpaakin. Katselin lehtien muotikuvat lävitse ja mustavalkoraita on sellaista minun perusmuotiani, joten siihen on helppo mennä mukaan. Silmiini osui edullinen KappAhlin tunika. Siitä inspiroituneena kiersin kaupan kautta eilen. Aika harvinaista toimintaa minulta lähteä naistenlehden perusteella ostoksille.

Olin ajatellut, että mies ottaisi minusta asukuvat (jo toinen harvinainen tapahtuma).

Toisin kävi, mies tuli kesken päivän töistä kotiin ja alkoi juuri äsken oksentamaan rajusti. Itse istun kuulosuojaimet päässä, kun ääni on niin paha. (Kuulosuojaimet ovat siinäkin näppärät, että ei tarvitse kuunnella, kuinka keskimmäinen raivoaa arestissa sitä, että kaveri ei voikaan tulla meille tänään kylään.) Miten voi olla näin käsittämättömän huono tuuri! Ensi viikolla olisi loma. Se varmaan menee perheen laatoituspuuhissa ja mikäköhän mahtaa olla laskettelukeskuksen vuokramökin peruutuspolitiikka? Tuleeko vielä sairasviikko nro 5?

Noh, takaisin asuihin. Napsin itse kuvat peilin kautta ja niistä tuli epätarkkoja (mikä on oikeastaan ihan sopiva filtteri minulle).

Mekko, minusta tunika KappAhl

Hiukan vino kuva

Kaulassa väriläikkänä "purkkapallot", eli noin vuosi sitten tekemäni puuhelmet. Niiden tekeminen oli tosi kivaa. Pitäisipä tehdä ainakin yhdet lisää.


Nyt houkuttelisi pieni lohtuwebbishoppailu.

26. helmikuuta 2013

Hämähäkkikepponen ja itsepäinen

Keskimmäinen oli yhtenä aamuna meidän muiden vielä nukkuessa tehnyt aika onnistuneen pikkukepposen. Minuun meni hetken aivan täydestä - samoin mieheen.

Vessanpöntöllä istuessani hämmästyin, että mistä ihmeestä on talvella voinut kömpiä esille noin ällön näköinen hämähäkki! Etsin jo jotain, millä lätkäistä hämähäkki pois päiviltä, ennenkuin tajusin, että joku on liimannut oveen tarran :)


Muitakin hämähäkkitarroja löytyi näppäristä paikoista. Ei sentään koko rullallista :)

***

Kuopuksella oli ollut päiväkodissa hyvän ystävänsä kanssa kiistaa leikissä. Kumpikaan ei meinannut antaa periksi vaan vänkäsi omaa mielipidettään. Pitkän vänkäämisen jälkeen kuopus oli todennut ystävälleen: "Sinä et vissiin tiedä, että minä olen sellainen itsepäinen poika!"

Hoitajia oli naurattanut :D

***

Sairausviikot: nro 4 käynnissä
"uhrit": kuopus + uusimpana mies

24. helmikuuta 2013

Perhe askartelee, urheilee ja sairastaa

Esikoinen kertoi useaan kertaan tehneensä koiran koulussa talous- ja vessapaperirullasta ja se on kuulemma aivan mummin mäyräkoiran näköinen. Olen aivan samaa mieltä :)



Pojat ovat kärttäneet Star Wars askarteluja ja en ole saanut mitään aikaiseksi. Isin oli ryhdyttävä poikien kanssa hommiin. Syntyi AT-AT kävelijä värikkäillä jaloilla :)


Keskimmäinen oli tänään elämänsä ensimmäistä kertaa laskettelusuksilla. Hänellä oli yksityistunti. Sadan minuutin pätkän päätteeksi poika osaa jo aurata ja jopa alustavasti tehdä aurakäännöksen.

Elämän ensimmäinen lasku



Olipas upea sää!

Jotenkin kuvittelin, että tänä talvena olisimme selvinneet ilman kuukauden sairausputkea. Toisin kävi, kolme viikkoa sairastupaa on täynnä ja huomenna lähtee käyntiin neljäs viikko. Eihän tämä ole kuin tosi sitkeää flunssaa, mutta kyrsii se tämäkin. Tilanne on menossa parempaan. Huomenna kotiin jäänee yksi ainoa pikkupotilas.

23. helmikuuta 2013

Kurkistus ruokakassiin

Minulta toivottiin postausta pitkästä aikaa ruokakassin sisällöstä ja tässäpä sellainen tulee:


Kassissa oli sämpylöitä muovipussissa ja irtotuotteena, Minihiilari-leipää, maitoja, kahta eri jugurttia, makaroonia, 2 kpl pihvejä, chevre, viili, tomaatteja, avokadoja, salaatti ja mikroruoka.


Lisää maitoja ja mehuja (kaikki eivät kuvassa), ruokakermaa, ruisleipä, perunoita, bataattia, keittojuureksia, lanttu, sulatejuustoa, banaaneja, kinkkua, Parman kinkkua, chorizo tuoremakkaroita, pakasteperunamuusi aineksia, pakastettua poronlihasuikaletta, pakastemurotaikina, pakastejuurekset, puolukkaa ja vaniljakastike.

Ostoskassin hinta oli melkein 80€. Ruokaa oli lähinnä viikonlopuksi. Kotona oli lisäksi perustarpeita, tortelliineja, juustoraastetta ja jauhelihaa.

Aterioiden valmistus hiukan kärsi pääkokin sairastumisesta. Seuraava oli tarkoitus tehdä:


Perjantai
ilta: lapsille makaroonilaatikkoa, aikuisille chorizot ja uunijuureksia (pakasteesta)

Lauantai
lounas: kasvissosekeitto + ruisleipä
ilta: lapsille makaroonilaatikkoa, aikuisille pihvit chevrellä ja tomaatti-avokadosalaatti

Sunnuntai
lounas: lapsille tortelliineja, aikuisille tomaatti-avokadosalaattia, Parman kinkkua ja leipää
ilta: perunamuusia ja poronkäristystä, marjapiirakka

Maanantai
ilta: kasvissosekeittoa + ruisleipä


Poronkäristysohje:
Valmistamisessa on useita koulukuntia. Ne jotka laittavat sekaan sipulia ja jopa pekonia ja ne jotka eivät laita muuta kuin suolaa ja pippuria. Sitten ne jotka laittavat sekaan olutta ja ne jotka laittavat vain vettä.

Minä en käytä olutta. Käytän sipulia ja joskus jopa sitä pekonia.


400g poron paistisuikaleita (Pirkka on yllättävän hyvä)
4 rkl oivariinia/voita paistoon
vettä noin pari desiä
mustapippuria
suolaa

Ruskista hiukan kohmeinen liha pienissä erissä. Itse otan ruskistetut lihat eroon ja lisäilen voita. Voi saa olla kunnolla kuumaa. Kun lihat on ruskistettu kaikki takaisin paistokasariin, sipulihakkelus, vesi ja mausteet päälle. Ja vähintään tunnin haudutus. Valmistusaika on pitka, mutta varsinainen "työaika" on lyhyt. Kaveriksi perunamuusia (laiskana teen muusin usein Oolannin pakasteperunarouheesta) ja puolukkaa.

Kuva lainattu http://kotiliesi.fi/ruoka/reseptit/poronkaristys

21. helmikuuta 2013

Must'on tullu koruhullu

Ehkä en vielä ole koruhullu, mutta korujen aktiivinen käyttäjä kuitenkin. Opettelu sujui varsin nopeasti :) Tämän hetkinen ihastukseni on punainen - sekä koruissa että vaatteissa. Kuvan punaisen setin on työkaverini valmistanut minulle mittatilaustyönä. Väri on täsmäytetty punaisiin yläosiini sopivaksi.


Korulla on tekninen nimikin - se on motoko eli monitoimikoru. Korua voi pitää sellaisenaan pitkänä tai sen voi laittaa kaksinkerroin. Molemmissa kuvissa koru on kaksinkerroin. Kaksinkertaiseen koruun voi laittaa isomman riipuksen lukkoon kiinni. Kukkariipuksen voi laittaa ihan mihin kohtaa korua tahansa sen omalla lukolla. Kaverina on vielä kukkakorvikset. Materiaalina hopea.


Jos korut ovat ihania, niin vielä ihanampia on pienten tyttöjen mekot. Chicagon reissulta tuli tällaiset tuliaiset kummitytölleni ja samanlainen mekko hänen isosiskolleen. Jos minulla olisi aikaa, niin ainakin yksi mekko pitäisi ommella ihan omin kätösin.

Mekot Gymboree, Takki Ralph Lauren


20. helmikuuta 2013

Missä olin ja arvonnan voittaja

Ihan niin nopeasti en päässyt arpomaan kuin oli tarkoitus, mutta homma on nyt hoidettu :)

Ensin siihen oikeaan vastaukseen.

Tonavan rannalla on neljä pääkaupunkia: Wien, Bratislava, Belgrad ja Budapest. Vinkkien piti olla sen verran selkeät, että se oikea -eli Belgrad- löytyisi helposti.

Olin neljän päivän työreissussa Belgradissa Serbian pääkaupungissa. Kovin paljoa en ehtinyt tutustumaan Belgradiin, mutta pintaraapaisuni perusteella Belgrad oli positiivinen yllätys. Keskustassa on mukavan näköistä arkkitehtuuria, kävelykatu jonka varrella on paljon kauppoja (hintataso jäi tsekkaamatta), vanha linnoitus jolta on komeat näkymät Tonavalle ja kesäisin varmasti hurmaava ravintolakatu. Ihmiset puhuvat englantia hyvin ja ovat ystävällisiä. Sain taksikuskilta maksamisen jälkeen katsauksen Serbian historiaan ja karttaan merkityt tärkeimmät nähtävyydet -eikä hintakaan ollut triplattu.

Pidin paikallisesta ruuasta. Se on vähän raskaamman ja lihaisamman sorttista, mutta erityisesti tykästyin lisäkkeeseen salad Soptska, jossa oli tomaattia, kirpakkaa sipulinvartta, välillä paprikaa, salaattia ja paikalista pehmeää vuohenjuustoa muruina. Lämpimien ruokien kastikevaihtoehtona oli usein metsäsienikastiketta ja ne olivat aina hyviä. Matkassa mukana oli brittimies, joka varmasti sanoisi, että ihan karmeaa ruokaa. Meidän tilauslogiikan erona oli se, että minä mainitsin ainoastaan raaka-aineen jota haluaisin ja annoin tarjoilijan suosittaa. Hän valitsi annoksen. Yritin kerran tosissani vaihtaa annoksia hänen kanssaan, mutta ei herrasmies pystynyt.


Kerroin pitäväni sienistä ja haluavani syödä jotain paikallista. Tarjoilija suositteli sahramirisottoa sienillä ja kanalla. Epäilin ruuan serbialaisuutta, jolloin tarjoilija totesi, että italialaiset eivät ymmärrä laittaa siihen tarpeeksi voita ja kermaa - serbit kyllä ;) (tämän kun tekee masterchefissä, niin Sikke Sumari pyörtyy)

Paikallinen lihavarras. Maukkain oli pekoniin kääritty maksa.

Ruuan suhteen paikallinen hintataso oli edullinen. Ravintolassa syöminen ei välttämättä ole pelkästään mukava kokemus. Serbian tupakointilainsäädäntö on varsin väljä. Monissa ravintoloissa saa polttaa missä vaan, osassa on erikseen tupakkapuoli. Ravintolat saattavat olla todella savuisia. Olipas varsin kurja aamiainen ketjupolttajan vieressä :(

Tunnettu ravintolakatu Skadarlija

Taksikuskin Serbian historia katsauksen jälkeen piti hiukan googletella lisää historiasta. Minulta on historian tunneillä jäänyt Serbian kuningaskunta täysin väliin, samoin kuin se, että ensimmäinen maailman sota alkoi Serbiasta.

Tässä pieni historia kertaukseni:
Ensimmäinen Serbien valtio on muodostettu 900-luvulla. Nemanjic-suvun valtakunta perustettiin 1100-luvulla. 1300-luvulla Serbian kuningaskunta hallitsi aluetta Tonavalta Kreikkaan saakka. 1300-luvun loppupuolella Serbian valloittivat turkkilaiset ottomaanit. Seuraavat 300 vuotta Serbia oli osa Turkkia ja vaikutukset näkyvät vieläkin selkeimmin eteläosassa maata. Ajanjakson aikana serbit levittyivät asumaan myös Kroatiaan. Seuraava valloittaja oli 1600-luvun lopulla Itävalta. Osa Turkilta vallatusta Serbiasta liitettiin Itävalta-Unkariin.

Belgradin linnoitus iltavalaistuksessa

Serbian itsenäistymispyrkimykset alkoivat 1800-luvun alkupuolella ja Serbiasta tuli itsenäinen ruhtinaskunta Ottomaanien alaisuudessa. Suhteet Itävaltaan heikkenivät ja Itävalta liitti Bosnian itselleen ja painosti Serbiaa luopumaan Albanian alueesta ja pääsystä Välimerelle. Ensimmäinen maailmansota alkoi 1914 Sarajevon laukauksista, serbinationalisti salamurhasi Itävallan kruununprinssin, jonka jälkeen Itävalta miehitti Serbian. Ensimmäisen maailman sodan aikana noin puolet Serbian miehistä sai surmansa.

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen 1918 muodostui serbien, kroaattien ja sloveenien kuningaskunta. Serbit miehittivät hallintopaikat ja kuningaskunta natisi liitoksissaan alusta pitäen. Toisessa maailman sodassa Saksa ja Italia miehittivät kuningaskunnan. Sodan jälkeen kuningaskunnasta muodostui Jugoslavia, johon liittyi myös Hertzegovina, Bosnia ja Montenegro. Vallan tasaisesta jakamispyrkimyksestä huolimatta kommunistiserbit johtivat Jugoslaviaa Titon kuolemaan 1980 saakka. Sen jälkeen maata repi voimakkaat nationaliset voimat.


91-92 Jugoslaviasta itsenäistyi Slovenia, Kroatia, Bosnia-Hetzegovina ja Makedonia. Bosnian sota käytiin 92-95 serbien, kroattien ja Bosnian muslimien välillä. Se oli minusta ainakin varsin sekava sota, jota leimasivat julmat etniset puhdistukset ja siiviliväestön terrori. Tutuksi tuli ihmiskilvet, kun serbit ottivat YK-joukkoja panttivangeiksi ja laittoivat heitä NATOn pommitamiin kohteisiin. Ilmeisesti alkuunpaneva voima oli Serbian presidentti Slobodan Milosevits, joka halusi yhdistää serbitilkut isoksi alueeksi ja tyhjentää alueen muista kansallisuuksista. Hänet myös tuomittiin Haagin sotasyyllisyys oikeudenkäynnissä siviilien murhista. Bosnian sodan päättymisen jälkeen Serbia taisteli vielä itsenäisyyteen pyrkivästä Kosovosta, kunnes Nato miehitti Kosovon. Sodastakin juttelin taksikuskin kanssa, joka oli vaisu Bosnian sodasta. Mutta Kosovo - Serbian kuningas on asunut Kosovossa ja Serbian sydän on kosovolainen.

Skadarlijan ravintoloissa on paikallista, akustista musiikkia


Sitten vihdoinkin siihen kiinnostavampaan asiaan, eli kenet huulet kiiltelevät eniten.

Arvonnan voittajan arvoin random number generaattorilla. Arpa onni suosi kommentia numero 5, jonka jätti Bellis. Onneksi olkoon! Bellis laita yhteystietosi minulle (pikkukepponen (at) live.com). 






Bellis kirjoitti...
Veikkaisin, että kyseessä on Belgrad.

Eksyin blogiisi ensimmäisen kerran joskus viime syksynä. Inhoan kännykällä viestien piperrystä, joten kovin laiska olen ollut kommentoimaan. Blogisi on kaikessa elämän makuisuudessaan ollut hykerryttävä tuttavuus ja kuuluukin vakiblogeihini, joita lueskelen bussissa matkalla töihin.


17. helmikuuta 2013

Satanen kirppikselle

Ihan ensimmäiseksi muistutus:

Arvonta, jossa voit voittaa tämän hehkuvan pinkin Lancômen huulikiillon päättyy tänään klo 22. Klikkaa tästä.


Ystävättäreni ihmetteli, että miten on mahdollista käyttää satanen lastenvaatekirpputorille (noh, tarkalleen rahaa meni 95,5). Esittelenpäs sitten, että kuinka. Helposti kävi :)

Po.Pin välikausitakki kevääseen keskimmäiselle 

Me&I:ta keskimmäiselle ensi syksyyn 

Me&I:ta ulkohousuiksi kesään kuopukselle 

Me&I velourit keskimmäiselle, parit shortsit kuopukselle 

Velourpaita keskimmäiselle

Kaikki löydöt ovat Piilosta. Ei nyt mitään erityisen edullista, mutta mielestäni hyvät löydöt!

15. helmikuuta 2013

Sairastupaa ja Ystävänpäivää

Aiemmilta helmikuilta tuttu kuvio on taas päällä: flunssaputki. Jokainen lapsi on ollut vuorollaan sairas kuluneen viikon aikana. Oudon tilanteesta tekee se, että jokaisella on ollut erilaiset oireet. Itsekin olen kovassa nuhassa ja ääni painuksissa, tosin kuulostan pahemmalta kuin vointini on.

Minulle on kertynyt töissä kiireellisiä rästiähommia. Eilen olin laskenut sen varaan, että saisin kiireisimmän alta pois, kun haen pojat päiväkodista tavallista myöhemmin. Tuli soitto päiväkodista, keskimmäiselle oli noussut kuume. Se siitä tehotyöajasta :( Minua oli vastassa aurinkoisesti hymyilevä lapsi, joka oli sitä mieltä, että kuume on kiva asia ja vihdoin on hänen vuoronsa jäädä kotiin loikoilemaan.

Parin tunnin päästä pojan kuume nousi selvästi korkeammalle ja vointi huononi. Oli aivan selvää, että lapsi tarvitsee lähes tauotta aikuista vierelleen. Todennäköisesti myös koko seuraavan päivän. Kun mies tuli illalla väsyneenä työreissusta, pakenin itse pojan viereen pienille unille. Päätin, että ei auta muu kuin heittää "yövuoro".

Nousin tekemään töitä klo 21. Tein puoli neljään saakka. Rästi hoidettu! Nukuin pari tuntia ja heräsin viemään lapset kouluun ja päiväkotiin. Keskimmäinen nousi samaan aikaan ja jaksoi pysytellä muutaman tunnin hereillä, jolloin hoidin juoksevat työasiat. Sitten otimme mukavat neljän tunnin päiväunet :) Pojan vointikin kohentui.

Olemme usein viettäneet ystävänpäivää pienimuotoisesti. Muutama kortti on päätynyt postiin saakka, mies on ostanut kukkia ja minä olen leiponut/ostanut jotain herkkua. Tänä vuonna jäi kortit lähettämättä työmatkan takia, enkä sitten ehtinyt edes leivoksia ostamaan.

Ystävänpäiväni oli silti täynnä ihania yllätyksiä ja tunnetta. Ensimmäisestä vastasi kuopus. Olin vienyt hänet päiväkodissa omalle puolelleen ja mennyt sanomaan keskimmäiselle toiseen siipeen heipat. Kuopus tulee hoitajansa kanssa perässä, jotain todella tärkeää oli unohtunut.

"Äiti, tämä on sinulle!" Kuopus sanoo ja ojentaa sydänkortin.
"Voi, kiitos" Sanon ja halaan kuopusta.
"Äiti mä rakastan sua" Kuopus kuiskaa korvaani.

Hetken olen varmasti universumin onnellisin nainen :)


Seuraavasta yllätyksestä vastasi mies. Hän on tullut kotiin kukkakaupan kautta. Aivan upeat kukat ja runo kortissa



Pojat ovat odottaneet kovasti pientä hiihtolomaa mummilaan. Toivottavasti kaikki olisivat sunnuntaina lähtökunnossa.

14. helmikuuta 2013

Vaarallisen pinkkiä

Neljän päivän reissu on takana ja onpa mukava olla taas kotona. Poissaollessani miehelle kävi se perinteinen: pojat olivat reissuni aikana sairaana. Eivät onneksi mitenkään pahasti, mutta sairaina kuitenkin. Itsekin palasin hirvittävässä rää'ässä takaisin kotiin :(

Olen tehnyt ostoksia matkalta.
Olen ostanut huulikiillon (se oli selvästi houkuttelevampi)

Se ei ole huomaamaton nude sävy.

Olen tehnyt pitkään harkintaa kahden(!) myyjän kanssa.

Myyjättären piti hakea vahvistusta miettimään sitä, että mikä huulikiilto sopisi kenelle tahansa (siinä sitä oli selventämistä, että en valitse huulikiiltoa itselleni vaan tuntemattomalle henkilölle, joten en tiedä, että pitääkö tummasta, vaaleasta ja minkä sävyinen iho tai hiukset)

Se on Lancômen Dangerously Pink. Se on herkullinen, vai mitä?

Tämä voi kiillellä ensi viikolla sinun huulillasi :)




Arvon huulikiillon sunnuntaina. Arvonta edellisessä postauksessani: klik

12. helmikuuta 2013

Arvaa ja voita!

Helmikuu on tyhmä kuu, jos ei ole edes hiihtolomaa :(
Sitä pitää piristää! Niinpä potkaisen Kepposarvonnan käyntiin.

Palkintona ei ole kepposia (tai edes keppospoikia), vaan joku keväinen kosmetiikka. Katselin lentokentän tax freessä ihania Lancomen, kuulemma uusia, huulikiiltoja sekä kynsilakkoja. En osannut vielä päättää, että kumpi olisi kivempi. Paluumatkalla teen päätöksen.

Tämä on helppo tietokilpailu:

Arvaa, missä kaupungissa olen juuri nyt? (tämä on helppo googlatakin :) )

1. Se on Tonavan varrella.
2. Se on maansa pääkaupunki.
3. Sinne ei ole suoria lentoja Suomesta edes kesäaikaan.
4. Asukkaita kaupungissa on noin 1,2 miljoonaa

Osallistua saa kukaan vaan (anonyymit: valitse erottuva nimimerkki tai laita sähköpostiosoitteesi).

Aikaa osallistua on sunnuntaihin 17.2.2013 klo 22 saakka. Kommentteja en julkaise kuin vasta kilpailun päätyttyä :)

(Pikkasen otti koville noin yksinkertainen asia kuin kommenttien hyväksynnän säätö, meni meinaa pari tuntia ennen kuin se astui voimaan, siitä johtuivat useat testikommentit ja niiden poistaminen).

Saa toki laittaa kommenttia siitäkin, olisiko huulikiilto vai kynsilakka mukavampi palkinto.


Tällainen oli mielessä jossain hehkuvassa kevätvärissä :)

9. helmikuuta 2013

Mummomekko ja uudet korut

Vaikka olen yksinkertaisen ystävä olen aina tuntenut vetoa huivikauluksiin, rypytettyihin hihoihin ja jopa pieniin röyhelöihin. Eikä mitään aavistusta, että miksi ;)

Kuinka olisin siis voinut vastustaa munakoison väristä alemekkoa, jossa on huivikaulus, rypytetyt hihat ja pitkät mansetit. Kun tämä saapui Nansoshopin alesta, oli mielestäni yhdistelmä keltaisten korujen ja nilkkureiden kanssa hyvä. Nyt epäilyttää - onkohan se sittenkin liian mummomekko :(

Koska minulla omien vaatteideni osalta pyykkihuolto tekemättä parilta viime viikolta ja tänään, viikon ainoana vapaapäivänä, laiskottaa, niin näyttää siltä, että ensi viikon tapaamiseen menen mummomekossa.

Alla valitettavan hämäriä kuvia:

Tässä kuvassa väri on ehkä lähinnä oikeaa


Korut ovat Store of hopesta ja niiden tuotto menee nepalilaisten naisten turvakodille.



Mukavaa viikonloppua!

7. helmikuuta 2013

Ei - ei todellakaan näin!

Aamulla outoon aikaan -kesken koulupäivän- tuli soitto hätääntyneeltä esikoiselta:

poika: "Äiti, liikkaope jätti mut tänne luistinradalle!"
äiti: "Mitä ihmettä, menikö ope ja muut ilman sinua takaisin koululle??"
poika: "Meni, mut jätettiin tänne! Ei näy enää ketään! Äiti tuu hakee mut!"

Onneksi oli mahdollista hakea poika. Kaipa hän olisi osannut itse takaisin koululle tai edes kotiin.

Mies lähti selvittämään asiaa koululle. Siellä ei oltu vieläkään havaittu yhden puuttumista.

Opettaja toivoi lähettämässään sähköpostissaan, että vanhemmat voisivat auttaa luistinten sitomisessa, jotta koko aika ei menisi pukuhuoneessa. Opettajalle sopi, että mies vie esikoisen aamulla suoraan luistinradalle ja laittaa hänelle luistimet. Onpahan sentään yksi luistinpari vähemmän.

Pojan tavarat olivat siten eri tilassa kuin muiden luokkalaisten ja esikoinen oli siellä vaihtamassa kenkiä. Koska aikuinen ei ollut auttamassa, homma kävi hitaasti. Opettaja oli vaan vilkaissut sen pukutilan jossa itse oli, että tyhjä pukuhuone ja kysynyt oppilailta, että ovatko kaikki tässä. Joku oli vastannut, että joo. Matkaan siis.

Minä olisin varmaan rähissyt siellä opettajanhuoneen ovella selityksen kuullessani, että eikö nyt aikuisen miehen järki sano, että kun pikkukoululaisia siirrellään paikasta toiseen, niin aina lasketaan, että nuppiluku täsmää. Pitäisikö sinne OKL:n koulutusohjelmaan lisätä oppilaiden laskemista -ihan vanhanaikaisesti tunnin aluksi ja lopuksi? Eikä todellakaan luoteta siihen, että 7-8v tietäisivät, että ovatko kaikki mukana. Mieheni oli rauhallisesti vain todennut "Todellakin suosittelen, että seuraavan kerran lasket lapset!"

Toki opettaja oli selittäessään itsekin huomannut, että luistelutunti meni liian kevyellä vahtimisella. Hänellä ei siis ollut tietoa, että montako lasta oli luistelemassa ja montako palasi.

Esikoisella oli vahingossa reppu mukana ja siellä puhelin (reppu oli tarkoitus tipauttaa luokkaan aamulla). Ilman puhelinta meno koulussa olisi ollut varmaan toisenlainen, kun jossain vaiheessa seuraavaa tuntia olisi todennäköisesti havaittu, että yksi on kadonnut. Entäpä jos ei olisi huomattukaan? Entäpä jos poika ei olisi löytänytkään takaisin koululle? Olisipa ollut aika karmivaa, kun koulusta olisi soittanut rehtori, että valitettavasti olemme kadottaneet lapsenne. Onneksi tämä oli sellainen "halpa oppitunti turvallisuudesta".

Aamulla oli verenpaine kyllä lähemmäs 200. Nyt iltapäivästä alkaa jo helpottamaan.

PS. Jos tuo opettaja vie poikaani uimaan, niin uskallankohan päästää...

6. helmikuuta 2013

Vain vaivainen paita ja ruokaileva konna

Tällaisen paidan tekoon hurahti useampi kuukausi. Ja mitä siitä puuttui: vaivaiset resorit hihoista. Vielä roikkuu päättelemättömiä lankoja. Esikoinen sai itse valita resorit. Minä olisin tyrkännyt tietenkin mustaa, mutta poikapa valitsikin punaraidallista. Sehän sopii raitateemaan. Harkinnassa on, että viitisisinkö vielä painaa mustan tähden keltaraidalliseen osaan. Tykkään kuosiyhdistelmästä paljon.


Ompelurintamalla (samoin kuin muiden kädentöiden) on suorastaan kuollutta. Kevään tavoitteenani onkin tehdä edes jotain pientä silloin tällöin, vaikka kortti tai pipo :)

***

Mangoni oli päässyt lipsahtamaan ylikypsän puolelle. Päätin jakaa sen Nopan kanssa (röyhkeästi pidin itse parhaimmat osat). Nopalle maistui! Piti oikein hakea kamera, kun en ollut aikaisemmin nähnyt, kuinka Noppa venyttää suunsa mahdollisimman isoksi. Sillä elikolla leuat joustavat :)

Harmillisesti tuli hiukan epätarkkoja kuvia.




Vatsani ei ole täysin parantunut vieläkään ja työt painavat päälle. Aika ryytyneissä merkeissä taaplaan täällä eteenpäin. Yritin jopa palkinto-ohjelmankin avulla tsempata itseäni kovemmille kierroksille, mutta pikaisella nettisurffauksella, en löytänyt mitään mitä haluaisin, paitsi lepoa. Aika huolestuttavaa (mutta ihanan ekologista).

3. helmikuuta 2013

Kriisi- ja aletopat


Esikoinen on tänä vuonna rypenyt toppakriisissä. Ensimmäiset tyhmät ja käyttökelvottomat topat olivat nämä:

Ticketin takki ja housut

Kukaan itseään kunnioittava 8-vuotias ei voi käyttää toppahousuja, joissa on henkselit -kaikkihan sen tietävät, paitsi äiti. Takki on pojasta liian kuuma pikkupakkasilla, sen kyllä uskon, koska Ticketit ovat superlämpimiä. Myös pienemmät narisevat Ticketin haalareista, jos ei ole kunnon pakkanen.

Onneksi olin tilannut kakkostopat Lindexiltä, esikoinen valitsi itse netistä toppansa. Paketti lojui avaamattoman liian pitkään, vaihtoaikakin ehti umpetua reippaasti. Kun vihdoin sovitimme Lindexin toppaa, se osoittautui aivan liian pieneksi. Mitoitus ei vastaa kokoaan lainkaan, siis ainakin numeroa pienempää ellei enemmän. Nyt mulla on marinoitavana yksi Lindexin toppa-asu :(

Tämä takki ja mustat housut marinoituvat


Viime vuotinen toppatakki mahtui vielä esikoiselle ja poika alkoi käyttämään kaunista Minymon raitatakkia (viime vuonna se jäi parille käyttökerralle ja silloin olisi ollut siihen sopivat housutkin).

Seuraavaksi päätimme hankkia vain housut. Sovitukseen tuli Molon farkkukuositoppahousut. Normaalipainoiselle pojalleni housut olivat liian tiukat vyötäröltä. Tämä on aivan uusi ongelma! Välitunnille mennessä toppahousut sujautetaan sisähousujen päälle. Vyötärölle pitää siis mahtua collareiden tai ohuiden farkkujen vyötärönauha. Palautukseen menivät.

Seuraavaksi mies kävi esikoisen kanssa housuostoksilla. Ainoat esikoiselle kelvanneet housut olivat Burtonin lautailuhousut. Niissä onkin erinomaiset säädöt vyötäröllä. Harmi vaan, että väri on vaikeammin yhdistettävä kirkas vihreä. Ihan järkevä yhdistelmä olisi vihreät housut ja tumman sininen takki.



Tällä yhdistelmällä olemme olleet urheilemassa, koulupäivinä look on tämä:


Ei hivele minun värisilmääni eikä tyylitajuani... Mutta en jaksa yhtään toppavääntöä.

Burtonin toppahousut ovat olleet jalassa vähäisesti. Säät ovat usein olleet sen verran lämpimät, että poika on pärjännyt näillä:

Everestin kuorihousut
Näillä mennään vielä pienessä pakkasessa max -5.

Todellista luottokamaa meidän koululaisella. Stadiumin vuorettomat kuorihousut. Mahtuu reppuun tai jopa takintaskuun. Näillä pärjää ainakin 10kk vuodesta.

Mitä tästä opin: Ei kannata ostaa alennustoppaa esikoiselle. Maku ja vaatimukset muuttuvat niin nopeasti, että menee varmasti pieleen. Jos ei muuten mene pieleen niin sitten viimeistään koon suhteen.

Sama on ilmiö on suurimmassa osassa esikoisen vaatteita: ei kannata ostaa ilman sovittamista, jollei ole entuudestaan tuttua "luottokamaa". Siinä missä esikoisen pukeminen oli ennen mukavaa ja rentouttavaa nettishoppailua, on se nyt hikoilua vastahankaisen pojan kanssa kauppojen sovituskopeissa. Not my cup of tea!

Hanskat ovat olleet paha rasti myös. Useimmat ovat ranteista liian tiukkoja. Kustannussyistä sorruin tänä vuonna Lindexin Fixiin. Tämän vuoden malli osoittautui epäonnistuneeksi: liian pitkä ja tiukka varsiosa ja liian pitkä sormiosa (tosi kiva, että meillä on niitä 6 paria). Pienempien osalta jatkan vain ja ainoastaan Reimatecilla. Esikoisen hanskat saisivat olla edullisempia, syyslukukauden aikana hanskoja katosi lopullisesti noin 80€.

Täysin en aletoppia pystynyt tänäkään vuonna vastustamaan. Oikeasti ainoa, mikä olisi tarvinnut täydennystä, on Reimatec hanskavaranto. Sitä en tietenkään saanut hoidettua kuntoon :(

Sen sijaan täysin turhamaisuuttani ostin kuopukselle ensi talveksi Molon haalarin (koska Reimatec on jo niin kulahtanut eikä enää täysin vedenpitävä ja Ticketin on kuuma). Mutta onhan se niin söpö :)


Keskimmäinen haluaisi nyt jo siirtyä pois haalarista kokonaan ja ensi talveksi ostin hänelle Molon farkkukuositakin. Poika tykkää takista paljon ja halusi sen jo nyt käyttöön. Ensi talveksi siten varmaan mustat ainakin mustat hanskat ja housut.


Hurja vuorikiipeilijä :)

Kohtahan tässä pitää alkaa katsastamaan välikautta.