Orpo & Kulmuni ja yllättävä myönnytys ateisteille

Poliitikkojen reagointi Kouvolan tuoreeseen joulujuhlagateen on ollut mielenkiintoista seurattavaa. Aluksi luultiin, että Kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo ja Keskustan puheenjohtaja Katri Kulmuni eivät olleet täysin ymmärtäneet apulaisoikeusasiamies Pasi Pölösen päätöstä. Koulujen joulujuhlan järjestäminen kirkossa sai noottia apulaisoikeusasiamieheltä. Poliitikot näkivät Pölösen olevan väärässä.

Onneksi Yle Uutiset varmisti näiltä kahdelta poliitikolta mitä he tarkalleen oikein ajattelivat asiasta. Siinä samassa Katri Kulmuni ja Petteri Orpo avasivat kirkkojen ovet uskonnottomille juhlatilaisuuksille ilman pappien aamenia. Kohun keskiössä ollut kirkkojen sopivuus ei-uskonnollisiin tilaisuuksiin sai heiltä yllättävän tulkinnan.

Kulmuni kyseenalaistaa apulaisoikeusasiamiehen näkemyksen siitä, että kirkko itsessään sisältää uskonnollisia merkityksiä.

– Se, että kirkkorakennus nähtäisiin jotenkin ongelmallisena ja tunnustuksellisena itsessään, seinien kautta, niin se ei ole hyvä tie, Kulmuni sanoo.

– Koululaisten joulukirkko tai joulujuhla kirkossa – ajattelen, että on tärkeintä, että kirkossa voi olla myös ei-tunnustuksellisia tilaisuuksia, hän jatkaa.

Myös Petteri Orpon mukaan koulun juhlia pitää voida järjestää myös kirkoissa.

– Täytyy käyttää arkijärkeä. Jos vaikka koulun omat tilat eivät riitä ja lähellä on kirkko, niin kyllä siellä pitää voida tilaisuus järjestää.

Kyllä! Kyllä! Kyllä! Ei-tunnustukselliset tilaisuudet kirkkoihin. Kirkkojen penkeille voi päästää myös kirkkoon kuulumattomat pitään ei-uskonnollisia tilaisuuksia. Nörttien roolipelien peli-iltaa hienoissa vanhoissa tunnelmissa. Siinäpä upea tunnelma, kun heitetään noppaa demonien kutsumisessa. Hieno ja rohkea avaus Kokoomukselta ja Keskustalta. Mikä tahansa seura tai harrastus pääsisi hyödyntämään alttarien ei-uskonnollista arkitehtuuria. Pienten kaupunkien keskustasta vapautuvat isot juhlatilat kelpaavat varmasti moneen yllättäväänkin tarkoitukseen.. Ei tosin välttämättä sellainen avaus, josta kirkko tykkää. Ainakaan siellä kirkon johtoportaan päässä.

Se on asia josta me pienten paikkakuntien uskonnottomat olemme tuskailleet pitkään. Juhlavia tiloja ei välttämättä ole kaikilla paikkakunnilla. Mitä isompi kaupunki, sitä helpommin uskonnottomille löytyy juhlatiloja kaikkiin elämän tilaisuuksiin.

Kulmunin ja Orpon harmiksi kirkkojen sisältä löytyy useampi pappi, joka on heidän kanssaan täysin toista mieltä.

Suomesta nimittäin löytyy vielä seurakuntia, joissa pappeja, jotka eivät suostu tai osaa pitää kirkkoon kuulumattoman hautajaisia ilman virsien veisuuta. Ongelmasta on kertonut mm. arvostamani kotimainen elämäntarkkailija ja filosofisesti partaansa sukiva Veikko Sorvaniemi. Kirkkoon kuulumattoman sukulaisen hautajaiset kirkossa eivät onnistuneetkaan sovitusti ilman "uskonnollista paatosta". Pappi päätti toimia toisin kuin haudattu olisi halunnut.

Eikä varmasti ollut ainoa tapaus Suomen kirkon historiassa. Onneksi Kulmuni ja Orpo ovat muuttamassa tuollaista ajatusmaailmaa.

Tämän kirjoituksen aihe EI OLE SUVIVIRSI - Joulujuhla Edition

Jouluihme tapahtui etuajassa! On nimittäin uutisoitu koulujen uskonnolisuus/sekulaarisuus kiistasta, eikä uutisissa mainita sanallakaan suvivirttä! Aikaisemmin se oli toisinpäin, eli koululaisten uskonvapaus jäi aina suvivirrestä itkemisen peittoon.

Mistä on tällä kertaa kyse?

Kouvolan Sanomat kuvailee tapahtumien kulkua.

Kiistan ytimessä on koululaisten uskonnonvapaus ja yhdenvertaisuus. Tai oikeastaan niiden puute.
Kouvolaiskoulun käytäntö joulukirkkoon menemisestä poiki valituksen. Sen teki Uskonnottomat Suomessa ry. Perinteiseen tyyliin koulu järjesti joulujuhlansa kirkossa. Kirkkoon kuulumattomille tai tilaisuuteen muuten haluttomille järjestettiin korvaavaa ohjelmaa muualla. Koulujen tapa jakaa koululaisia heidän uskontonsa tai uskonnottomuutensa mukaan on ns. maan tapa ympäri Suomea.

Isoin ongelma ja valituksen tulos on vetää huomio joulujuhlan ja joulukirkon eroihin. Koulujen joulujuhlien on oltava vakaumuksellisesti neutraaleja. Koulujen joulukirkkoreissut on oltava vapaaehtoista aktiviteettia, jolloin siihen haluamattomille järjestetään korvaavaa ajanvietettä. Kouvolan kouluissa nämä ovat menneet jollain tapaa sekaisin.

Koulujen joulujuhla on osa opetusta, joten sitä säätelevät koulua koskevat lait. Siksi eduskunnan apulaisoikeusasiamies Pasi Pölönen päätti, ettei joulujuhlaa (HUOM! Ei joulukirkkoa) voi järjestää "uskonnollisesti tunnustuksellisena siinäkään tapauksessa, että järjestetään vaihtoehtoinen tilaisuus oppilaille, jotka eivät halua osallistua uskonnolliseen tilaisuuteen."

Kouvolan kaupunki joutuu päättämään miten se muuttaa käytäntöjään. Koulun joulujuhlaa on vietetty uskonnollisena tilaisuutena. Miten ihmeessä koulu muka pystyy kohtelemaan koululaisia tasa-arvoisesti? Lopettamalla tilaisuudet joissa koululaiset jaotellaan eri ryhmiin. Onko se mahdollista? Tekemällä tilaisuuden, jossa juhla on uskontojen suhteen neutraali. Teoriassa se on mahdollista, mutta omaan uskontoonsa keskittyneet eivät tietenkään tykkää sellaisesta. Ratkaisun löytäminen ei ole helppoa.

Pölösen mukaan sijainti on ratkaisevassa asemassa.

"Apulaisoikeusasiamiehen ratkaisun mukaan koulun päättäjäisjuhlaa ei kuitenkaan saa järjestää kirkkosalissa, vaan kunnan tehtävänä on huolehtia siitä, että yhteiset juhlat järjestetään siten, ettei kukaan joudu vasten tahtoaan osallistumaan itselleen vieraan uskonnon harjoittamiseen."

 Perinteisesti uutisten somekommenteissa ei ymmärretä tällaisia päätöksiä. Moni näyttää luulevan, etteivät uskovaiset koululaiset enää pääse joulukirkkoon. Kyllä pääsevät. Kouluajan ulkopuolella vaikka kuinka monessa eri kirkossa. Kunhan ei enää osana koulun virallista ohjelmaa. Moni myös luulee joulun olevan pelkästään kristillinen juhla.

Yle sai luettavakseen tuon Pölösen ratkaisun. Kommentointi on ihan hienoa, mutta huomioni ja virnuiluni vei kansanedustaja Markus Lohi (kesk.). Lohi ui vastavirtaan päätöstä. Perustuslakivaliokunnan jäsenenä hänellä on toisenlainen tulkinta. Perustuslakivaliokunnalta on mietintö vuodelta 2014, jossa kirkkojen todetaan olevan soveliaita myös uskonnottomiin tilaisuuksiin.

Lohi ilmoittaa, ettei sentään mennä liiallisuuksiin vähemmistöjen oikeuksien kanssa. Kristittyjen oikeus omiin koulujuhliinsa koulun ajalla on liian tärkeä.

"Vähemmistöjen asema on päätöksenteossa huomioitava, mutta joskus tulee tilanne, jolloin on selvästi sanottava, että nyt mennään liian pitkälle. Tämä on niitä tilanteita."

Lohi toistaa myös yleisen väärinkäsityken joulun taustoista. Hän ei näytä tiedostavan, että joulua pystyy viettämään myös ilman kristinuskoa.

"Suomalaiseen kristilliseen perinteeseen kuuluvat koulujen joulujuhlat, pidettiin ne sitten kirkoissa tai kouluissa. Näin on voitava olla myös tulevaisuudessa."

Kouluilla on mahdollisuus uskontoneutraaliin joulujuhlaan. Kristityt voivat halutessaan mennä joulukirkkoon vaikka jokaisena joulukuun päivänä. Se, etteivät he tee näin, kertoo jotain kristityistä.

Entistä enemmän uskonnottomia Britanniassa

Britannian sosiaaliset asenteet raportti julkaistiin! Se on aivan mainiota luettavaa kaikille niille, jotka nauttivat sekularisaation suosion noususta.  National Centre for Social Research on vuosittain suorittanut kyselyjä, joilla seurataan kansakunnan uskomusten, mielipiteiden ja kantojen muutoksia. Uudessa raportissa on tietenkin myös Brexitiin liittyviä kysymyksiä. Keskityn kuitenkin vain siihen uskontoihin ja uskonnottumuuteen liittyvään osuuteen.

Uskonnottomien osuus jatkaa kasvamistaan. Yli puolet väestöstä ei kuulu mihinkään uskontoon. Se ei tietenkään vielä tarkoita, että he olisivat ateisteja. Mutta avoimesti ateisteiksi tunnustautuneita on jopa neljännes väestöstä. Nykyään on sosiaalisesti hyväksytämpää olla ateisti, joten tuo osuus tulee viemään ns. neutraalin osuuden ihmisiä. Kristittyjen osuus jatkaa laskuaan. Ei-kristillisten uskontojen osuus on tasaisen hitaassa kasvussa, mutta kuitenkin ne ovat vielä yhteensä alle 10 % koko väestöstä.

Uskonnollisuus pysyy merkittävänä tekijänä ihmisten maailmankuvien ja arvojen taustalla. Ihmiset eivät vain enää jaa itseään ja toisiaan eri ryhmiin uskonnon perusteella. Sitä tehdään uusilla arvoilla. Esim. suhtautumisessa maahanmuuttoon, Brexitiin, poliittisiin puolueisiin.

Yleensä en jaksa selata sen enempää sosiaalisiin aiheisiin keskittyviä kyselyjä. Ne kertovat siitä miten ihmiset ajattelevat asioiden olevan, eikä siitä miten asiat oikeasti ovat. Toisaalta se onkin se asia jolla on merkitystä politiikassa.

Kangasalan koulun joulukirkko ja Somen sauhuaminen

Kangasalan koulun joulujuhla herättää suuria tunteita ja liekkejä. Kangasalan sanomien kuvailu tapahtumista on lukemisen arvoinen.

 Kirkossa vietetty Ruutanan koulun joulujuhla johti kanteluun  Uskonnottomat Suomessa ry:n on tehnyt kantelun Ruutanan koulun joulujuhlasta. Juhla pidettiin kirkossa ja siellä laulettiin kristillisiä joululauluja. Nyt aluehallintovirasto selvittää, onko koulun joulujuhlassa loukattu uskonnonvapautta. 

Tästä voisi jatkaa kertomalla uskonnonvapauslain ja koulutoimen yhteiselosta, tai aluehallintovirastojen edellisistä päätöksistä, tai miten kirkoissa järjestettävä tilaisuudet koulupäivien aikana nykyään sopivat Suomen perustuslakiin, tai miksi yleensä koulujen vapaaehtoinen joulukirkko vaatii niin paljon suunnittelua opettajilta yhä enemmän maallistuvan kansan parissa. Tai miten Suomeen saataisiin Reykjavikin kaupungin kaltainen ohje kouluille. Tai onko kouluissa enää asiallista erotella kouluaisia eri ryhmiin heidän uskontonsa tai uskonnottomuutensa perusteella.

TYLSÄÄÄÄÄ!

Aihetta mielenkiintoisempaa (ainakin minulle) on seurata miten suomalaiset ovat reagoineen uutiseen kantelusta ja koulun rehtorin päätöksistä. Aikaisemmin olen kirjoitellut näistä koulujen uskontojutuista ihan aiheeseen keskittyen. Oikeastaan olen kirjoitellut useamman kerran aiheesta. Tällä kertaa keskityn aiheesta seuranneeseen keskusteluun sosiaalisessa mediassa.

Virheelliset käsitykset ovatkin yleisiä, sillä moni kommentoija näyttää olettavan
Nostan pari yleistä väärinkäsitystä esiin, jotta näette mistä on kyse. Aamulehden uutisen facebook-sivulla poimittuja huolestumisia ovat mm. nämä:

"Ainut mitä tällaisella kantelulla saadaan aikaiseksi on että koulussa ei järjestetä mitään."

Ei. Vaan koulut voisivat järjestää ohjelmaa joka sopii kaikille. Se on täysin eri asia kuin lopettaa jopa ei-uskonnolliset tilaisuudet kouluissa.

"Sanon että todella harmillista että suomalaisten kulttuuria ja uskontoa pyritään pikkuhiljaa pyyhkimään kokonaan pois. Se on sivistävää ja avarakatseisuutta, että tutustuu kristinuskoon, kirkkoon ym. Se ei ole uskontoon pakottamista"

Suomalaiset lapset saavat käydä kirkossa. He saavat laulaa virsiä. He saavat rukoilla. He saavat viettää kristillistä versiosta joulusta.

Se mistä ihmiset jostain syystä vääntävät verbaalista kättä on miksi koulut laittaisivat koululaisia tekemään tuollaisia asioita koulupäivän aikana.on. 

"Sanon vain, että maassa pitää elää maan tavalla, ei maahanmuuttajien tavalla."

"Olen joskus kuullut sellaisen sanonnan: maassa maan tavalla. Jos ei kelpaa, lupa lähteä pois."

"Maassa maan tavalla ja kultturimme perinteitä kunnioittaen!"

 Jälleen teeskennellään, ettei meitä uskonnottomia suomalaisia ole ollenkaan Suomessa. Jälleen teeskennellään, ettei sekularismia ole yritetty ajaa eteenpäin kotimaisin hartiavoimin. Jälleen yritetään tyrkätä maahanmuuttajien harteille ongelmia, joita he eivät ole aiheuttamassa. Ehkä on helpompaa ajatella, ettei ateisteja asu Suomessa.

Jouluhan on Jeesuksen syntymäjuhla. Siksi sitä vietetään. Aikalailla kirkkoon sidottu tietysti. Jos ei halua uskoa vapahtajaan niin olkoot viettämättä joulua.

Ei. Ateistina olen viettänyt ihan jumalatonta joulua jo monta vuotta. Joulukuustani kyllä koristaa Lentävä spagettihirviö. Joulua voi viettää myös kristillisellä perinteellä. Täällä Suomessa me suomalaiset voimme viettää ihan pakanallista joulua ilman mitään Lähi-idästä tuotuja messiaspalvomisia. Kutsummehan joulua jouluksi eikä anglismin mukaisesti kristusmessuksi.

 Kaikesta pitää purnata ja vain siksi, että itse vaikuttaisi jotenkin muita fiksummalta.

Saatana saapui Little Rockiin

Baphomet. Joillekin se on pelottava nimi. Toisille iloinen sana jolla trollata ja osoittaa uskonnollisuuden ja lainsäädännön kietoutumisen toisiinsa. Kietoutuminen tapahtuu yleensä juuri tietyllä tavalla. Kaupungin tai osavaltion tontille halutaan pystyttää uskonnollinen teos. Se rikkoo Yhdysvaltojen lainsäädännössä olevaa rajausta uskonnon ja valtiovallan välillä. Yleinen tapa on vaatia kaupungintalolle tai oikeussaliin joko kymmentä käskyä esittävää kivipaasia tai jotain Jeesukseen tai Raamattuun liittyvää koristetta.

Näin tapahtui Arkansasin osavaltiossa kesällä 2017, kun osavaltion pääkaupunkiin pystytettiin Vanhasta testamentista tutut 10-käskyä. Suoraan hallintorakennuksen tontille. Uskonnollinen patsas julkisella tontilla houkutteli myös niitä, jotka haluavat osoittaa miksi lainsäädännössä on se ero uskonnon ja valtion välillä. Toki raamatullisten patsaiden puolustajat vetoavat siihen, ettei kymmenen käskyä edes ole uskonnollinen asia. Se on historiallinen otos muinaisten heprealaisten lainsäädännöstä, joka vain satutaan mainitsemaan Vanhassa testamentissa. Eikä siis ole sinällään uskonnollinen patsas. Samalla argumentilla on puolustettu virsien ja rukouksien sanoituksien esilläpitoa kouluissa. Huonolla menestyksellä.

 Jekkuna on muistuttaa siitä, että jos juutalaiskristillinen patsas saadaan pystyttää tuollaisiin tiloihin, niin samalla periaatteella kaikkien uskontojen patsaat saavat samanlaisen pystytysoikeutuksen. Se on vain tasa-arvoa.

Ja näin sekularistit, ateistit, agnostikot ja uskovaiset uskonnon ja valtiovallan erottamisen puolesta päätyvät samaan leiriin. He keksivät nimetä toimintansa Saatanallisen Temppelin toiminnaksi. Ja patsaaksi ehdotettiin pukkipäistä Baphometia. Ystävällisyyttä patsaaseen saatiin kahden lapsen myötä.

Saatanallisen Temppelin IG-tilillä oli edustava kuva patsaasta.

Baphomet pystytettiin ja paljastettiin yleisölle 16.8.2018. Hallintorakennuksen tontilla. Luonnollisesti sitä vastustettiin fundiskristillisten suunnalta rukoustaistelun muodossa. Ja mielenosoituksella. Ja "Honk AGAINST Satan!" tempauksella. Ehkä jotkut patsasta kauhistelevat ymmärtävät miksei julkiseen tilaan kannata päästää uskonnollisia patsaita. Luultavasti he vain ajattelevat, että julkiseen tilaa saisi päästää vain juutalaiskristillisiä patsaita.

Baphomet viipui Little Rockissa vain kolme tuntia. Se siirrettiin talteen tuntemattomaan varastoon, jotta patsas pysyisi ehjänä seuraavaan tempaukseen jonkun toisen hallintorakennuksen pihalla.

Vuodesta 2014 lähtien tuo patsasprojekti on pyörinyt ympäri Yhdysvaltoja. Little Rock ei ollut ensimmäinen kaupunki, jossa Baphometia yritettiin pystyttää ja onnistuttiin pystyttää. Hienoa, että se sai onnellisen päätöksen. Sitä tullaan tarpeen mukaan siirtämään uusiin tiloihin. Sopivasti kymmenien käskyjen viereen.

Rehtori Pasanen ja Katsomusten tasa-arvon arvoitus

Vaihteeksi kotimaisten koulujen sisältä kuuluu sekularismin kannalta kauniita virsiä. Yle uutisoisi Oulunsalon Pitkäkankaan koulun saamasta moitteesta. Koululaisille on annettu uskonnollisia päivänavauksia. Eikä uskonnottomille ole tarjottu vaihtoehtoa keskusradiosta raikuvalle uskonnolliselle selostukselle. Kouluille saneltujen määräysten mukaan tämä vaihtoehto olisi pitänyt tarjota. Mutta ei tarjottu. Ja siksi kantelu ja siitä seurannut huomautus koululle.

Yleensäkin ongelmana on koululaisten jakaminen heidän vakaumusten ja uskontojen mukaan eri klaaneihin jopa kouluopetukseen liittymättömissä aktiviteeteista. Mutta siitä lisää myöhemmin.

 Pitkäkankaan koulu vastaa saamaansa nuhteluun. Rehtori Seppo Pasanen kommentoi näin:

– Hyvin paljon ihmetellään sitä, että eikö meillä ole tässä maassa suurempia asioita huolehdittavana kuin tällainen asia. 

 Meillä on oikeasti isompia ja tärkeämpiä ongelmia. Siksi onkin ihmettelyn paikka miksei kouluissa osata noudattaa näinkin yksinkertaista ja helppoa asiaa. Onneksi rehtorin puheiden perusteella näyttää vain siltä, ettei koulussa oltu tietoisia määräyksistä. Valitusta ei tehty koululle vaan sen henkilökunnan ohitse. Hyvä kanava tällaisille valituksille on Kantelupukki.

Rehtori Pasanen jatkaa:

Jos joku huoltaja olisi ottanut yhteyttä, olisimme tietenkin ottaneet huomioon sen mahdollisuuden, ettei oppilaan tarvitse osallistua päivänavaukseen. Hyviin tapoihin kuuluu, että huoltaja, joka on vastuussa oppilaan asioista, olisi yhteydessä koululle tällaisissa asioissa.

Todellakin. Olen usean opettajan suusta kuullut, miten oppilaiden vanhemmat ovat yhteydessä mitä pienemmistä asioista ja opettajan kännykkä piippaa sekä Vilma höyryää vanhempien kysymysten ja palautteen takia. Jos Pitkäkankaan koulun rehtorille tai opettajille ei ole puhuttu päivänavausten ongelmista, niin väittäisin valituksen tekevän perheen joutuvan yhteisössä uskonnollisen kansanosan silmätikuksi. Heistä tulisi "se ongelmaperhe" joka vihaa kristittyjä ja vainoaa uskovia. Näin ainakin tapahtuu nettikansan kirjoitteluissa ja suljettujen sosiaalisten medioiden keskustelupalstojen sisällä.

Itse olen aistivinani rehtorin puheista vähättelyä. Kaikkien koululaisten oikeudet eivät ole tärkeitä, jos välittää vain ns. omistaan. Toivottavasti olen kuitenkin täysin väärässä tässä kohtaa. Toivottavasti rehtori Pasanen oli pelkästään huolimaton.

Varmasti oli myös pelkästään kokemuksen puutetta, ettei koulu aluksi antanut selvityspyyntöihin kunnollisia vastauksia.

Apulaisoikeusasiamies antoi ratkaisussaan moitteita myös siitä, että koulun rehtori ei ollut kunnolla vastannut selvityspyyntöön. Selvityspyynnön antoi ensin vain Oulun sivistys- ja kulttuurijohtaja, ja rehtorilta tuli vain lyhyt osuus. Apulaisoikeusasiamiehen mukaan sekin oli ylimalkainen, eikä siinä vastattu tai otettu kantaa konkreettisiin tilanteisiin tai väitteisiin.

Rehtori Pasasen sanomisissa on kuitenkin pientä epäselvyyttä. Kantelupukki-palvelun väki nimittäin kertoo tällaista Ylen uutiseen liittyen:

Rehtori Seppo Pasanen: "Joku huoltaja on ilmeisesti ollut tekemisissä valituksen kanssa, mutta meihin kukaan ei ole ollut yhteydessä. Se aiheuttaakin eniten ihmetystä, kun on lähdetty niin sanotusti isolla vaihteella liikkeelle, ilman koulun kanssa keskustelua."

Kantelupukin edustaja keskusteli asiasta rehtorin kanssa puhelimessa 10.10.2017. Kantelu tehtiin 10.11.2017, kun meille oli kerrottu että perinnettä aiotaan jatkaa.

Koulu oli siis tietoinen valituksen aiheesta. Rehtorille oli kerrottu ongelmasta. Ja koulu oli ilmoittanut, ettei muuta käytäntöään. Ja sitten valitus päätyi apulaisoikeusasiamiehen pöydälle asti. Eli väittäisin koulun saaman virallisen huomauksen olevan [vetää henkeä] Ihan oma syy!

Tai ehkä rehtori ei välittänyt ongelmasta, koska se ei tullut suoralla puhelulla tai tapaamisella koulussa käyvän lapsen huoltajan kanssa. Vaikea tietää mitä liikkui tai ei liikkunut rehtorin päässä.

Uskonnottomien koululaisten oikeudet on erittäin helppo unohtaa, jos olettaa kaikkien olevan kristittyjä. Tai jos ei vaan välitä kaikkien koululaisten oikeuksista. Onneksi Pitkäkankaan koulun kaltaiset tapaukset jäävät harvinaisemmaksi mitä yleisempään tietoon uskonnottomien olemassaolo tulee.

Koulu jatkaa uskonnollisia päivänavauksia. Niiden rinnalle tarjotaan korvaavaa toimintaa. Ja rehtori lupaa tiedottaa uskonnollisesta sisällöstä tarkemmin. Pitkäkankaan koulu on siis vihdoinkin tietoinen koululaisten oikeuksista.

Sekulaaria seremoniaa Belfastista Lontooseen

Belfastin pormestari Nuala McAllister aloitti jokin aika sitten lähes huomaamattoman vallankumouksen pormestareiden maailmassa. Kaupungin virallisen juhlatilaisuuden ruokailua ei enää aloitettu papin ohjauksella. Tämä karmiva sekulaari tapa on hiipinyt Lontooseen asti. Tarkemmin sanottuna historiallisesti arvokkaan Lontoon Cityn valtakäytäville asti. Se huomattiin, kun Cityssä järjestettiin vuosittainen Dragon Awards palkintotilaisuus. Valitettavasti siellä ei nähty lohikäärmeitä tai ritareita. Eikä siellä nähty enää perinteistä ruokarukousta. Sen sijaan suoritettiin uskonnoton lausunto ruokailun aloittamisesta. Etikettien saarivaltiossa näillä muutoksilla on melko suuri periaatteellinen merkitys, joka ei välttämättä aukena samalla tavalla täällä kaukaisessa pohjoisessa.

Lontoo Cityn esimerkki luultavasti tuo tuollaisen muutoksen yleisemmäksi muissakin kaupungeissa. Uskonnolliset ihmiset saavat tietenkin lausua itsekseen sellaisia ruokaruokouksia kuin haluavat käyttää. Mutta enää ei yksi uskonto ohjaa muita ihmisiä vastaavissa tilaisuuksissa.

Luonnollisesti entiseen menoon tottuneet kirkon miehet kokevat muutoksen tarpeettomana. The Times haastatteli pastori Roylea, joka ymmärtänyt miksi kunnollinen ruokarukous hylättiin. Juhlatilaisuuden tunnelma kun kuulemma oli täysin kristillinen. Royle sentään ymmärtää, että he elävät nykyään monien eri uskontojen kaupungissa. Kehityksen suunnan huomioon ottaen on helppo ennustaa, etteivät pastorit jatka seremoniamestareiden rinnalla. Juhlatilaisuuksien menoja ohjataan ihan uskonnottomasti. Elleivät kirkon edustajat sitten halua jatkossa toimittaa tuota työtä ilman uskonnollisia puheita.

Edistystä Intiassa

Intian korkein oikeus teki erittäin merkittävän päätöksen. Poliittissa toimissa osavaltioiden vaaleissa ei saa käyttää uskontoa tai kastia. Puolueet kun ovat valinneet ehdokkaansa yleensä juuri uskonnollisten tekijöiden ja kastiarvon perusteella. Näin toivottavasti myös vältetään tai ainakin vähennetään uskonnollisten kiistojen käsittelyä osavaltioiden parlamenteissa.

Oikeuden päätöksessä sanotaan tasa-arvon ja edistyksen kannalta olennaiset sanat:

Uskonnolla ei ole roolia vaaliprosessissa, joka on sekulaaria toimintaa. Valtion ja uskonnon sekoittaminen ei ole perustuslaillisesti hyväksyttävää.

Onnea, Intia! Tuolla päätöksellä päästään usean askeleen verran lähemmäksi yhteiskuntaa, jossa ihmiset ovat tasa-arvoisia. Eikä vaaleissa päästä ihan niin helpolla keinottelemaan vaalivoittoja uskonnollisten erojan korostamisella.

Hindut ovat ajaneet lehmien pyhyyteen vedoten pihvien kieltämistä kaikista heidän asuttamiltaan alueilta. Nyt ideana olisi saada niiden syödä lehmiä ketkä sitä haluavat, mutta hindut

Kastijärjestelmän kannalta asia ei ole aivan niin selkeä. Päätöksellä tehdään nimittäin vaikeammaksi taistella kastijärjestelmän aiheuttamaa sorta vastaan, jos politiikassa ei saa käyttää aiheina kastijärjestelmän epäkohtia. Sortoa vastaan on haastavaa taistella, jos sorron aiheuttaja on kielletty aihe politiikassa.

Tämän kirjoituksen aihe EI TÄLLÄKÄÄN KERTAA ole suvivirsi

Kaksi vuotta sitten Suomessa melkein päästiin keskustelemaan uskonnottomien kansalaisten oikeuksista ja elämästä. Melkein. Apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen teki kaikkensa, jotta kouluissamme tapahtuva koululaisten jako uskontojen ja uskonnottumuuden kesken ja joissain kouluissa käytännössä kaikille pakolliset uskonnolliset aamunavaukset päätyisi lehtien sivuille. Valitettavasti tiedotusvälineet näyttivät kuulevan pelkästään suvivirren laulua. Aivan kuin apulaisoikeisministerin lausunnossa ei olisi muita murheita kuin suvivirsi.

Onneksi Suomeen ilmestyi vuosi sitten Kantelupukki. Tärkeä palvelu tarjoaa mahdollisuuden ilmiantaa koulujen, päiväkotien tai iltapäiväkerhojen mokia. Eli niitä tapauksia joissa lasten tai oppilaiden uskonnonvapautta tai yhdenvertaisuutta on tallottu.

Yle uutisoi juuri tällaisesta tapauksesta, joka päätyi julkisuuteen Kantelupukin ansiosta. Joensuun lyseon lukiosta kantautui kummia, sillä uskonnottomat joutuvat kuuntelemaan uskonnollista ohjelmaa.

Kantelu on tehty lukiosta tulleen oppilasyhteydenoton perusteella. Kantelun mukaan uskonnollinen aamunavaus kuuluu keskusradion kautta kerran viikossa kaikkiin luokkiin ja käytäville, eikä uskonnotonta vaihtoehtoa olisi järjestetty.

Uskonnottomat Suomessa ry ajaa asiaa. Yhdistys on tehnyt viimeisen vuoden aikana parisen kymmentä kantelua. Tässä tuoreimmassa tapauksessa viranomaiset eivät näe Joensuussa tapahtuneen mitään epäsopivaa.

Joensuun kaupungin varhaiskasvatus- ja koulutuslautakunta torjuu aluehallintovirastoon osoittamassaan  lausunnossaan kantelun syytökset. Lautakunnan mielestä Joensuun kaupungissa eikä Joensuun lyseon lukiossa ole loukattu uskonnonvapautta, syrjitty vakaumukseltaan vähemmistöön kuuluvia tai suosittu enemmistön uskontoa.

No sitten asia on ihan jees! Kantelun lähteenä ollut lukiolainen on varmaan vain ymmärtänyt aamunavaukset väärin.

Ehkä tänä vuonna kansa pääsee kuin vahingossa keskustelemaan uskonnottomien oikeuksista. Ja uskonnottomat koululaiset uskaltavat nostaa kirkonrotan pöydälle. Siksi suosittelen seuraakaan Kantelupukin julkaisuja vaikkapa Facebookissa.

Saako ateisti elää Egyptissä?

Jumalaton elämä. Joillekin se on ihan tavallista arkielämää ilman sen kummallisempaa pohtimista. Opiskellaan, käydään töissä, rakastutaan, harrastetaan, vietetään aikaa ystävien kanssa. Joillekin jumalaton elämä tarkoittaa maailmankatsomuksensa salaamista sukulaisilta, ystäviltä ja työtovereilta. Suomessa tilanne on muihin verrattuna ateistin kannalta erinomainen. Ehkä suku ja kotikaupunki ratkaisevat kuinka avoimesti suomalainen voi elää uskonnottomana.

Yhdysvalloista kantautuu tiettyjen poliitikkojen suusta aina silloin tällöin outoja asenteita. Asenteita, joita myös useat äänestäjät kannattavat. Republikaanien presidenttiehdokas Ted Cruz on markkinoinut itseään konservatiivisena, uskovaisena ja moraalisena valintana. Tuoreessa puheessa toistettiin asioita, joita olen kuullut monen muunkin republikaanin suusta: presidentiksi kelpaa vain jollakin tapaa uskovainen ihminen. Uskonnottomat älkää vaivautuko. Republikaanien ja konservatiivien parissa uskonnonvapaus tarkoittaakin pelkästään positiivista uskonnonvapautta. Ei vapautta uskonnosta. Heille se tarkoittaa käytännössä sitä, että kaikilla kansalaisilla on oikeus elää Jeesuksen opetuksia seuraamalla. Onneksi hiuksen hieno enemmistö Yhdysvaltalaisista on ymmärtäväisemmällä kannalla verrattuna Ted Cruziin ja kumppaneihin.

Eivätkä länsimaalaiset maat ole tietenkään ainoita joissa höpistään samanlaisia asioita. Joissain maissa puhutaan paljon pahempaa. Egyptin Al-Assema tv-kanavalla käytiin keskustelua, jossa ateistit tulivat puheenaiheeksi. Siinä ateismi on valitettava ja häpeällinen ilmiö Egyptissä. Näin sanoo nainen, jonka voimme pelkästään pukeutumisen perusteella olettaa olevan jotain muuta kuin ääripään islamisti. Ateismi kun kuulemma leviää kulovalkean tavoin. Maassa on jopa 866 ateistia. Studiossa käyty keskustelu oli varmaankin myös sieltä maltillisemmasta päästä muslimimaailman ajatusvinkkeliä.



Egypti on monen muutoksen kourissa vallankumouksiensa jälkeen. Kansakunnan parissa on tapahtumassa poispäin liikehdintää ääriuskonnosta. Konservatiivista hunnuttautumista ei enää tehdä entiseen tahtiin nuorten naisten parissa. Tämän liberaalin suuntauksen vastakkaisessa liikehdinnässä perustetaan poliisien joukkueita, jotka pyrkivät pidättämään ateisteja. Maallistuneiden ihmisten elämä on onneksi mahdollista. Tosin se on vielä kaapissa elämistä. Ihmisoikeuksien ajaminen hoituu blogirintamalla, kun egyptiläiset ateistit pitävät toisiinsa yhteyttä internetin kanavilla.

Toisaalta ymmärrän miksi näiden uskovaisten suusta välillä tulee tuollaista puhetta. Pelkkä ateistin olemassaolo on PR-uhka heidän perussanomalleen. Kun koko elämän sisällön juoni tai moraali haetaan milloin minkin uskovaisen uskonnon kautta, niin näyttää kovin erikoiselta, jos toinen ihminen saavuttaa saman ilman tuota uskontoa. Miksi uskovaisen tarvitsee uskontoaan? Se voi aiheuttaa erittäin vaarallisen ilmiön uskovaisen päässä: kyseenalaistamista.

Puolustusvoimien työryhmäraportti ei käsittele suvivirttä

Maanantaina saimme ihmetellä kirkkohallituksen kansliapäällikön puheita. Jukka Keskitalon mukaan Puolustusvoimille tarjotut ehdotukset eettisen opetuksen ja sotilasparaatien uskonnollisista aspekteista ovat uhka uskonnonvapaudelle.

Näin Keskitalo kuvaili tilannetta Facebook-seinällään:

Puolustusministeriön työryhmäraportti linjaa puolustusvoimien eettistä opetusta ja mm. sotilasparaatikäytäntöjä sekä uskonnon näkymistä niissä. Raportissa lähdetään selkeästi negatiivisen uskonnovapauden korostuksesta (vapaus uskonnosta). Tämä ei ole aivan yllättävää, koska ainoa puolustusvoimien ulkopuolinen taho, jota raporttia tehtäessä kuultiin oli Vapaa-ajattelijoiden liitto. Erikoista ja huolestuttavaakin sinänänsä. Uskonnottomuus-käsitettä käytetään raportissa ikään kuin se olisi neutraali positio. Sitä se ei ole, vaan ideologinen lähtökohta. Raportissa on myös joitakin hyviä ehdotuksia, mutta kokonaisuutena ajatellen, jos sen toimenpide-ehdotukset toteutuvat, kaventuu varusmiesten positiivinen uskonnonvapaus (vapaus uskontoon). Tämän huolen toin esille Keskisuomalaisen haastattelussa. Todettakoon vielä se, että varusmiehistä lähes 90 % kuuluu kirkkoon eli suurempi osuus kuin kansasta keskimäärin.

Valitettavasti en saanut vielä kyseistä haastattelua kokonaisuudessaan luettavaksi, joten luin läpi kohua aiheuttavan 11-sivuisen työryhmäraportin. Keskitalon sanomisia valinnanvapaudesta ja uhkasta uskonnonvapaudelle on ihmetelty. Suosittelen jättämään kansliapäällikön murheet omaan arvoonsa ja keskittymään asiapitoisemman paperin sisältöön. Raportin ehdotukset ovat tällaisen klooripesunkestävän sekularistin näkökulmasta erittäin hyviä. Ymmärrän miksi kirkon edustajalla on kahvikuppi tärissyt kädessä lukiessaan samaa raporttia. Jos et jaksa lukea koko läpyskää lävitse, niin Puolustusministeriön sivuilla on yhteenveto:

Opetuksen osalta työryhmä esittää, että perusyksiköiden päälliköiden ja vääpeleiden, sotilaspappien, sosiaalikuraattorien ja lääkäreiden nykyisistä oppitunneista muodostetaan kaikille palvelusta suorittaville tarkoitettu moniammatillinen ja vuorovaikutteinen kokonaisuus, joka tukee palvelusta, elämänhallintaa sekä sodan ajan eettistä toimintakykyä. Oppituntien tulee olla uskonnottomia ja tunnustuksettomia, jolloin niille osallistuisivat niin uskontokuntiin kuuluvat kuin kuulumattomatkin asevelvolliset.

Varusmieskoulutukseen kuuluu kirkollista opetusta yhteensä kymmenen tuntia. Johtajakoulutukseen sisältyy viisi tuntia kirkollista opetusta. Opetuksen tarkoituksena on valistaa varusmiestä kirkollisen työn perussisällöstä, antaa aineksia persoonallisuutensa ja elämänkatsomuksensa rakentamiseksi, ymmärtää yksilöllisen ja yhteisöllisen vastuunsa, tuntea johtamisen ja alaisten kohtelemisen eettiset perusteet, sekä kaatuneiden huollon järjestelyt. Erittäin pieniä poikkeuksia lukuunottamatta siis helposti täysin uskonnottomaksi muutettavissa olevaa sisältöä. Eettisyyttä kun löytyy myös uskontojen ulkopuolelta. Työryhmäraportissa on erikseen oikein alleviivattu tämä kohta:

Oppituntien tulee olla uskonnottomia ja tunnuksettomia, jolloin niiden sijasta ei ole tarpeen järjestää erillistä eettistä opetusta.

Tällaisen opetuksen pystyy tarjoamaan sotilaspappi, sillä sotilaspappi ei virkapukunsa puolesta ole kelvoton opettamaan sitä mitä he osaavat. Työryhmä totesi, ettei pedagoginen muutos olisi mahdotonta.

Ehdotuksen mukaan ihmisiä ei enää opetuksessa jaoteltaisi eri ryhmiin heidän uskontonsa kannalta. Nykyinen jako elämänkatsomustiedon opetusryhmiin on resurssien haaskausta, joten ymmärrän ehdotuksen idean opetuksen selkeyttämisestä. Toisaalta. Kuinka sitten voit enää tietää keille kuuluu kertoa evankeliumista ja ketkä päätyvät helvettiin?

Ja kristinuskon lopullisen aseman automaattisena itsestäänselvyytenä veisi tämä ehdotus:

Uskonnonvapauden toteutumiseksi uskonnolliset hartaudet ja jumalanpalvelukset ovat vapaaehtoista toimintaa. Niiden osalta työryhmä esittää, että tilaisuudet merkitään palvelusohjelmiin samalla tavalla kuin muu vapaaehtoinen ohjelma.

Vapaaehtoista palvontamenoa? Silloin muille näkyvän uskonnollisen käytöksen ylläpitämiseksi jäisi enää sotilaan uskonnollisen vakaumuksen tuoma into, eikä marssikäsky kappeliin.

Työryhmä esittää monimuotoisuuden tukemiseksi ja syrjinnän estämiseksi myös enemmän yhteistyötä sotilaspappien ja eri uskontokuntien sekä jopa vapaa-ajattelijoiden edustajien kanssa.

Kenttäparaatien osana olevan kenttähartauden vapaaehtoisuutta testattiin viime vuonna Karjalan prikaatissa. Paraatin vastaanottajan puheen jälkeen järjestetty hartaus oli vapaaehtoinen. Parisenkymmentä varusmiestä jäi pois noin 1500 varusmiehen vahvuudesta. Ja se osoittautui toimivaksi ratkaisuksi. Siirtymiset ja ryhmittyminen paraatissa tapahtuivat sujuvasti. Erottelu eri ryhmiin ei myöskään paljasta hartauteen osallistumattomien uskonnollista vakaumusta. Vapaaehtoisuutensa takia osallistuminen on täysin riippumatonta osallistujan uskonnollisesta vakaumuksesta.

Selkein ongelma uudelle käytännölle olisi se, etteivät paraatia seuraajat välttämättä tunne uskonnonvapautta ja sen toteuttamista palveluksessa. Yleisö voi aluksi hämmästellä uutta käytäntöä.

En tiedä herättääkö tämä työryhmän raportti mitään isompia otsikoita lööpistössä. Raportissa ei erikseen mainita uutiskynnystä kutittelevaa suvivirttä vaan yleisesti virret. Toistaiseksi emme tiedä aiheuttavatko raportin suositukset oikeasti muutoksia Puolustusvoimissa.

Manaajat: Me ei olla turhia!

Kansainvälinen manaajien yhdistys on huolestunut tulevaisuudestaan. Rahaa projektien ja koulutustilaisuuksien pyörittämiseen olisi jostain saatava. Tietäähän vanha Erkkikin ettei pelkästään pyhällä hengellä pitkälle pötkitä. Manaajien yhdistys ilmoitti, että heidän toiminnalleen on yhä enemmän tarvetta. Kuinkas muutenkaan. Olisin ollut todella yllättynyt, jos he olisivat todenneet ettei modernissa maailmassa enää tarvita manaajia.

Yhdistyksen edustaja Valter Cascioli totesi toimittajille, että satanismi on kokemassa maailmanlaajuista jytkyä. Demoninen aktiviteetti on yleistymässä. Ihmiset kääntyvät pimeiden palvontamenojen puoleen. Tietoisesti tai tiedostamattaan. Individualismi ja sekularisaatio tekevät tuhojaan näiden sielujen parissa. Se altistaa heidät entistä vahvemmille hyökkäyksille Luciferin suunnalta.

Manaaja Aldo Buonaiuto on todennut Halloweenin vaaralliseksi juhlaksi. Silloin kultit värväävät lisää jäseniä ja varjoissa suoritetaan epäkristillisiä rituaaleja, eläinuhrauksia ja hautausmaita häpäistään. Tilalle ehdotetaan pyhempää Holyween juhlaa, jossa ei käytetä pirujen, zombien tai perussuomalaisten kuvia. Näiden tilalle nostettaisiin pyhimyksiä ja marttyyrejä.

Tunnustan suorittaneeni erään rituaalin keskiyöllä 31. lokakuuta. Siinä ei uhrattu eläintä vaan omena, johon kaiversin yksinkertaiset kasvot. Omena viedään metsään kiitoksena siitä mitä luonto on vuoden aikana antanut meille. Matkan aikana saa puhua vasta sitten kun omena on asetettu metsään. Kaunis perinne tähtitaivaan alla. Ja joidenkin mielestä altistaa minut Saatanalle. Pah! Olen jo täysin altis hänen hyökkäyksilleen. Ehkä se alkaa näin. Yhtenä yönä uhrataan omenaa. Seuraavana yönä naapurin kissa.

Manaamisesta oli puhetta myös YLE:llä vähän aikaa sitten.

Uskonnottomat ovat toisen luokan kansalaisia, 2014 Edition

Suomea vaivaa pieni ongelma. Ongelma joka saa eräät kansalaisista näyttämään virkavallan palvelujen suhteen toisen luokan kansalaisilta. Ihmisille tärkeä asia kuin naimisiin pääseminen on hoitunut kirkkoon kuulumattomille maistraatin kautta. Hyvällä tuurilla kotikaupungin maistraatissa on ollut tavallista tasokkaampi toimistohuone, jos oikein tyylikkäämmän seremonian haluaa. Tai sitten joudutaan tyytymään ei-niin-tasokkaaseen toimistoon. Tai sitten tehdään se juhlavin ratkaisu, eli tilataan maistraatin vihkijä juhlapaikalle. Ratkaisuja on monenlaisia. Niistä löytyy toivottavasti se tarpeellinen vaihtoehto eri pariskunnille. Onhan ihmisllä erilaiset toiveet siitä miten he haluavat mennä naimisiin. Ainakin täällä Toijalassa tämä prosessi on tehty melko vaikeaksi, sillä vaihtoehtoja ei juuri ole. Tietenkin jotkut voivat liittyä kirkkoon häitä varten ja erota kirkosta kuherruskuukauden jälkeen. Näin saa näyttävät tilat ja vanhoillisimmat sukulaiset ovat tyytyväisiä.

Siviilivihkimisten yhä yleistyessä (Esim. Tampereella nykyään enemmän siviilivihkimisiä kuin kirkkohäitä) maistraatit varmasti valmistautuvat ruuhkaan toimistoissaan. Tai sitten eivät valmistaudu, kuten Ylen uutisista sain tänään lukea. Maistraatteja ollaan lakkauttamassa lisää. Jäljelle jää julkisen hallinnon toimipisteitä, joissa ei suoriteta vihkimisiä. Yhä useammalla paikkakunnalla helpoimmaksi vaihtoehdoksi taitaa tulla virkailijan tilaaminen. Kunhan maksaa hieman tuosta palvelusta, joka olisi muuten ilmaista maistraatissa.

Viraston ulkopuolinen siviilivihkiminen maksaa tätä nykyä virka-aikana 120 euroa ja virka-ajan ulkopuolella 200 euroa. Parisuhteen rekisteröinti virka-ajan tai viraston ulkopuolella maksaa 200 euroa.

Plus tietenkin virkailijan matkakustannukset tuohon päälle. Huonomman palvelun paikkaamisessa voisi harkita vihkimisoikeuden antamista myös muillekin kuin uskonnollisten yhdyskuntien edustajille. Esim. sekulaari Pro-Seremoniat voisi hoitaa siinä juhlapuheen lomassa vihkimisen virallistamisen, mutta jostain käsittämättömästä syystä näin ei vielä toimita täällä modernissa Suomessa.

Palvelun taso on vaihdellut kaupungista toiseen. Joissain maistraateissa vihkimiset hoituvat kansalaisen toivomana päivänä toimistolla. Jossain se on mahdollista vain yhtenä arkipäivänä per viikko. Vaihtelu johtuu mm. siitä miten hyvin laamannia ja käräjätuomaria on tarjolla. Nykyinen muutos ei kuitenkaan lupaa hyvää tulevan kannalta. Varsinkaan menneiden vuosien mietinnät Oikeusministeriössä antavat ymmärtää, ettei uskonnottomien tarpeita nähdä tärkeinä.

Siviilivihkimiset yleistymässä

Aamulehti kertoi viikolla siviilivihkimisten yleistymisestä. Maistraatin suosio on noussut vuosi vuodelta. Jopa kirkkoon kuuluvat valitsevat yhä useammin siviilivihkimisen, sillä kirkollinen meno vaatisi liikaa aikaa, rahaa ja hermoja. Toinen avioparista ei välttämättä enää kuulu kirkkoon. Vihkiminen onnistuisi silloinkin kirkossa, mutta on helpompaa valita maistraatti. Kirkossa voidaan jälkeenpäin suorittaa liiton siunaus.

2011 Tampereella oli jo enemmän siviilivihkimisiä kuin kirkossa pidettyjä häitä. Dosentti Kati Niemelä kirkon tutkimuskeskuksesta kertoo Aamulehdessä, että kaksi viidestä ev.lut. seurakuntalaisesta valitsee nykyään maistraatin vihkimistä varten. Tilastoissa vaikuttaa myös Homo sapiensille ominainen sarjamonogamia. Uudelleen avioituvien määrä kasvaa koko ajan. Silloin valitaan todennäköisemmin siviilivihkiminen. Samoin ollaan oltu valmiiksi yhdessä useamman vuoden ajan. Talo ja lapset on olemassa, joten avioliittoon astuminen kirkossa ei enää tunnu niin tärkeältä.

Kirkko ilmoitti tutkivansa ilmiötä. Heidän tuotteensa suosio on ollut niitä tärkeimpiä syitä tapakristityille pysyä kirkon jäseninä. Pari koulukaveriani kertoi ihan suoraan, että ovat kirkossa kunnes ovat saanet järjestettyä häänsä. Isossa kirkossa ei välttämättä halua järjestää pieniä häitä kymmenelle läheisimmälle ihmiselle, joten kirkko aikoo tarjota kappeleissa järjestettäviä pienempiä tilaisuuksia.

Jos Pro Seremoniat saisi vihkimisoikeuden, niin moni asia muuttuisi parempaan suuntaan Suomessa. Meidän uskonnottomien elämä olisi aavistuksen verran helpompaa täällä maaseudulla.

Uskonnottomat ovat toisen luokan kansalaisia

Oikeaa elämää oikealta maaseudulta. Täällä Toijalassa asuvat kirkkoon kuulumattomat ihmiset haluavat joskus mennä naimisiin. Siihen tarvitaan siviilivihkimistä. Tämä operaatio suoritetaan Akaan maistraatissa. Se on harmaa kaksikerroksinen toimistorakennus. Vihkiminen tapahtuu valkoisessa toimistossa. Siellä on sentään pari koristetta seinillä. Noh, systeemi toimii. Kunhan on valmis menemään naimisiin vain tiistaisin. Tiistai on ainoa päivä jolloin henkikirjoittaja kerkiää vihkimään. Parisen vuotta sitten siviilivihkimiset hoidettiin perjantaisin, jotta hääväki olisi hieman juhlatunnelmissa vihkitilaisuuden jälkeen. Mutta se taisi olla liian suosittu päivä.

Ei hätää, voi todeta. Hankkikaa vihkijä juhlapaikalla juhlapäivänä. Helpommin taiottu kuin tehty, sillä lähiympäristöstä ei tahdo löytyä matkavalmista virkailijaa. Soitin läpi Pirkanmaan käräjäoikeuden ja Hämeenlinnan maistraatin. Halukkaita vihkijöitä ei löytynyt. Pari vuotta sitten Tampereella oli juhlapaikoille matkustava tuomari, mutta hän on nykyään eläkkeellä. Eli käytännössä paikalliset uskonnottomat avioparit joutuvat matkustamaan Tampereelle tai Hämeenlinnaan, jos tiistai ei jostain syystä sovi vihkipäiväksi. Useimmille se kyllä sopii. Maistraatissa käydään pikavisiitillä. Juhlat pidetään suvulle ja ystäville sitten viikonloppuisin.

Yksi vaihtoehto olisi tietenkin saada vihkitoimitus samassa juhlatilaisuudessa. Se olisi erittäin kätevää, yksinkertaista ja helppoa, jos esim. Pro-Seremonioiden juhlapuhujalla olisi vihkimisoikeus. Mutta kun ei ole. Ei, vaikka hän pitää juhlapuheen häätilaisuudessa. Suorittaa tarvittavat vihkiseremoniat sormusten kera, ja antaa kauniin todistuksen tapahtumasta. Vihkimisoikeus on myönnetty siviilivihkimisten lisäksi vain kirkoille ja uskonnollisille yhdyskunnille. Joten uskonnottomat pariskunnat jäävät täällä landella nuolemaan näppejään.

Ei hätää, voit todeta. Liittykää kirkon jäseniksi häiden ajaksi. En edes vaivaudu perustelemaan miksi en tee noin. Moni kyllä tekee. Kouluikäisestä pojanklopista asti olen kuullut, että jotkut ovat kirkon jäseniä vain häihin asti. Ennen häämatkaa käydään pikaisesti maistraatissa täyttämässä kirkosta eroamislomake. Nykyään hääpari vierailee Eroakirkosta.fi:ssä. Mieluummin minä elän niiden parin periaatteeni kanssa kuin liityn kirkkoon juhlavamman juhlan toivossa.

Ei hätää, voit todeta. Käykää vain siellä maistraatissa tiistaisin. Näin täytyy tehdä ja sinne olenkin varannut ajan. Häät ovat pian. Ensi vuonna siviilivihkimiset eivät ole mahdollisia, sillä Akaan maistraatti lopettaa toimintansa vuoden vaihtuessa. Kehitys ei ole ollenkaan hyvä. Toimipisteen poistoa perustellaan säästösyillä. Ymmärrän kyllä. Moni maistraatin palveluista hoituu nykyään internetissä. Tosin siviilivihkimisiä ei hoideta chätti-ikkunoiden välityksellä. Harmi.

Siviilivihkimiset ovat yleistymään päin, joten luulisi palvelujen muuttuvan kysynnän mukana. Ehkä joku vuosi meille uskonnottomille annetaan parempaa palvelua Suomessa.

Venäjän ortodoksit: "Darwin, perkele!"

Itäisiltä rajamailta kantautuu tutulta haiskahtavia puheita. Venäjän ortodoksikirkossa on herätty ateistien materialistisen aivopesuohjelman läsnöoloon kouluissa. Oppilaat kuulevat vain darwinistien teorioita. Tasapainon saamiseksi oppikirjoihin täytyisi kirjata myös luomisoppia. Darwinin opit ovat vain teorioita. Siksi lapsille pitää kertoa erilaisista teorioista.

Ortodoksien arkkipiispa Hilarion selitti mitä on tulossa:

"Darwinismin monopoli ja harhaanjohtava ajatus tieteen ja uskonnon ristiriidasta on jätettävä taakse."

Hilarion toteaa, ettei yhden lajin kehittymistä toiseksi lajiksi ole koskaan todistettu. Jenkkilän fundamentalisteilta tutut sananparret on kopioitu Venäjälle. Venäjän liberaalit ovat huolissaan. Kauhukuvissa Neuvostoliiton valtiouskonnoksi nostettu kommunismi (joka on tietenkin vain ateismia) olisi vaihtumassa ortodoksien kristinuskonnoksi. Hilarionin puheissa varoitellaan vastavuoroisesti "fanaattisesta sekularismista." Maltilliset sekularistit ja katoliset voisivat tehdä yhteistyötä ortodoksien kanssa uskonnon saamisessa luonnontieteisiin.

Uskonnottomien hautajaisista Nelosen uutisissa

Eilen oli televisiossa ihan positiivista juttua uskonnottomien hautajaisista. Juttu alkaa 7 min paikkeilla.

Viime vuonna kerroin minkälaiset hautajaiset haluaisin. Olen myös Jussi K. Niemelän kannalla siitä kuinka tärkeänä kuollutta ihmisraatoa kannattaa pitää. Siinä missä Niemelä toivoo Lapin kiertokulkuun, niin minä tyydyn paikalliseen kierrätykseen.

Sekularisaatio etenee

Siviilivihkimissä on otettu pieni askel kohti maallistunutta yhteiskuntaa. Siviilivihkimisten hintoja on alennettu. Ennen perittiin 200 euroa maistraatin ulkopuolisista seremonioista, mutta enää vain 120. Virka-ajan ulkopuolella toimitettavien vihkimisten maksu säilyy 200 eurossa.

Siviilivihkimisten määrät ovat olleet jatkuvassa nousussa.

Avioliittoja solmitaan vuodessa noin 25 000-26 000. Siviilivihkijät toimittivat näistä vihkimisistä vuoden 2002 tietojen mukaan noin 9 000, joista henkikirjoittajien osuus on noin 95 %. Siviilivihkimisten suhteellinen osuus kaikista vihkimisistä on noussut vuodesta 1996 vuoteen 2002 noin 13 prosenttiyksikköä (21 %:sta 34 %:iin). Vuonna 2003 siviilivihkimisiä toimitettiin vajaa 10700.

Sisäasiainministeriön syksyllä 2001 maistraateille tekemän kyselyn mukaan henkikirjoittajien toimittamista noin 7 800 vihkimisestä 6 % toimitettiin virka-ajan ulkopuolella. Oikeusministeriön keväällä 2002 käräjäoikeuksille tekemän kyselyn mukaan vastaava luku runsaan 500 vihkimisen osalta oli 17 %. Toukokuussa 2005 voimaan tulleen asetuksen myötä nämä luvut tulevat todennäköisesti kasvamaan huomattavasti.

American Fascists

American Fascists - The Christian Right and the War on America

Chris Hedges on koonnut kansien väliin kaiken mitä sinun tarvitsee tietää Yhdysvalloissa valtaa havittelevan oikeistokristillisen liikkeen pyrkimyksistä. American Fascists on shokeeravan niminen, ja "fasisti" sanaa voisi helposti luulla ylilyönniksi. Hedges ei tarkoita termillä natseja, vaan fasisteja. Kuitenkin, oikeistokristillisiä suuntauksia on enemmän kuin yksi, ja juuri dominionismin leiriin kuuluvat täyttävät fasismin määritelmät. Merkittävänä erona tietenkin se, etteivät he ole vielä päässeet tavoitteeseensa, eli kokonaisen valtion hallitsemiseen.

Fasismilla Hedges tarkoittaa sitä miten Umberto Eco on sen määritellyt. <---Tuo on pakollista luettavaa.

Dominionistit pyrkivät tekemään Yhdysvalloista kristillisen valtion, jossa tehdään selväksi että ei-kristityt ovat toisen luokan kansalaisia. Maali saavutetaan juuri ennen Jeesuksen toista tulemista, ihmisten tempaust Taivaaseen ja maailmanlopun saapumista. Maltilliset kristityt olisivat vain pettureita. Muslimit ja hindut pakanoita. Homot karkotettaisiin maasta - if they are lucky. Tämä ei ole olkiukon rakentamista, vaan dominionistien omiin puheisiin ja kirjoituksiin perustuvaa lupausta tulevaisuudesta. Hedges luettelee pahoinvointiin asti esimerkkejä tällaisista puheista. Heidän maailmankuvassa kaikki tuo olisi ihanaa utopiaa. Muiden maailmankuvassa se on totalitäärinen valtio.
Hedges on lukenut, haastatellut, kuunnellut ja katsellut läpi useita hurmoshenkisiä kokouksia joissa selitetään millainen maa Yhdysvaltojen pitäisi olla. Esteenä tälle kristilliselle valtiolle on kirottu sekulaari humanismi ja "maltilliset kristityt jotka alistuvat ateismille." Väittelyissä ei käsitellä aiheita ja argumentteja, sillä logiikalla ei enää tehdä mitään. Usko kertoo mitkä asiat ovat tärkeitä. Usko kertoo kuka on oikeassa. Usko kertoo, että käsillä uusi maailma jossa kaikki on hyvin.

Hedges on itse ns. maltillinen kristitty. Hän on saanut helluntailaisen kasvatuksen, isä oli pappi, ja seminaari on käyty läpi. Hedges sanoo ottavansa Raamatun vakavasti, eikä kirjaimellisesti. Synti ei ole hänen maailmassa yksinkertaista pisteiden keruuta, kuten rahaa kerjäävien evankelistojen saarnoissa, vaan tila jossa ihminen elää. Kaiken kaikkiaan, Hedges osoittaa useasti ymmärtävänsä teologiasta enemmän kuin johtavat oikeistokristityt miehet. Syy on selvä: johtajat eivät välitä niinkään uskonnosta, vaan käyttävät sitä suojana omien tavoitteiden naamioimisessa. Uskonnon varjolla pääsee livahtamaan puheista jotka olisivat ilman pyhien tekstien auktoriteettia aiheuttaneet mutinaa ja paheksuntaa kaikissa ihmisissä. Nyt puheet "muslimeista Saatanan orjina" ja katolilaisista "oudon kultin jäseninä" tuottavat aamen-nyökkäilyä. Rasismia, vihaa ja sotaa ylistävät saarnat eivät rajoitu vain joihinkin pieniin kuppikuntiin. Kristilliset radio- ja televisiokanavat lähettävät samoja puheita kymmeniin miljooniin talouksiin joka päivä.

Samat saarnaajat elävät vauraudessa, ja tämä vauraus esitetään palkintona kunnon kristityille. Katselija voivat saavuttaa saman kunhan he vain uskovat tarpeeksi. Pahimmat tv-evankelistat varoittavat (kuten Paul Crouch), että heidän vastustajat ovat Jumalan vihollisia. Ja Jumala on vihainen. Nämä evankelistat ovat mukana mammonan takia. Heidän tukena ovat ne poliitikot jotka oikeasti uskovat Raamatun kirjaimellisen tulkinnan olevan avain kaikkien ongelmien ratkaisuun. Siksi perustuslakiin pitää saada homoavioliittojen kielto. Siksi valtio ja kirkko täytyy muuttaa yhdeksi ja samaksi. Siksi virkaan voidaan vannoa vain kunnon kristittyjä. Kouluissa ei saa opettaa ateistista evoluutiota. Lapset pitäisi kouluttaa kotona tai selkeästi kristillisissä laitoksissa.

Rohkaisevinta on muistaa, että näitä dominionistejä vastustavat eniten kristityt jotka eivät halua valtion sanelevan miten ihmisten pitäisi uskoa ja elää. He eivät usko puheita, joiden mukaan kristityt ovat alistettuja ja vaarassa kadota elleivät oikeiston vaatimukset toteudu. He tietävät, että ongelmat ratkaistaan muuttamalla ihmisiä, eikä hallitusta. Dominionistit levittävät puheita sekulaari humanistien salaliitoista, jotka pitävät hallussaan hallitusta, yliopistoja, kouluja, valtamediaa ja YK:ta. Todisteina näille ovat koulut joissa ei ole pakollisia rukoushetkiä, oikeussalit joissa ei esitellä kymmentä käskyä, uskonvapaus joka sallii pakanalliset opit "puhtaan kristinuskon" vierelle, ja se ettei abortteja tekeviä lääkäreitä saa teloittaa. Sekulaari humanismin suorittama "vaino" on siis oikeasti sitä, etteivät oikeistokristityt saa läpi tahtoaan, vaan heitä vaaditaan noudattamaan tasa-arvoa ja muistavan mitä ihmisoikeudet ovat.

Luin American Fascists-kirjan läpi nopeasti. Kokemusta voisi kuvailla masokistiseksi, mutta se ei johdu Hedgesin kirjoitustyylistä, vaan siitä millaisia asioita hän on joutunut käsittelemään. Pakotin itseni loppuun asti, sillä juuri näitä asioita ei nosteta esiin valtamediassa täällä lammen toisella puolella. Voit olla erimieltä Hedgesin johtopäätöksistä, mutta itse dominionistien puheet nostavat niskakarvat pystyyn kaikilta rationaalisilta ihmisiltä.

Presidentti Sarkozy ja Jumala

Lööpit antavat ymmärtää, että Ranskan presidentillä on murheita uuden malli vaimonsa ja kuninkaallisen etiketin monimutkaisuuden kanssa. Onneksi sain kouriini parisen viikkoa vanhan Newsweek-lehden. Siinä keskitytään katolisen Sarkozyn puheisiin, joissa hän on sanonut mm. näin:

"Ranskalla on kristilliset juuret."

"Mies joka uskoo on samalla mies jolla on toivoa. Ja tasavallan etujen kannalta täytyy olla paljon miehiä ja naisia joilla on toivoa."

"Arvojen välittämisessä sekä hyvän ja pahan erojen opettamisessa koulujen opettajat eivät tule koskaan korvaamaan pappia tai pastoria."

Lisäksi hän on ilmoittanut, että oli virhe jättää Euroopan perustuslaista pois maininnat kristinuskosta.

Tuollaiset kommentit ovat harvinaisia ranskalaisessa politiikassa, jossa valtio ja uskonto erotettiin toisistaan vasta 1905. Moderni Ranska on sekulaari valtio. Olen kuullut suoraan kreationisti/lääkäri Pekka Reinikaisen suusta, että "Ranska on täysin pakanallinen maa."

Sarkozyn tuoma uskonnollinen sanoma perustuu positiiviseen sekularismiin, jossa uskonto nähdään hyödyllisenä asiana, eikä vaarana. Sama käsite on houkutellut islamia mukaan ranskalaiseen politiikkaan. Näin on yritetty saada maahanmuuttajavähemmistöt osallistumaan paremmin uuden kotimaan toimintaan. Sarkozy on sanonut, että uskonto on rauhoittava tekijä yhteiskunnassa. Tämän toivossa maahanmuuttajalähiöissä tuettiin uskontoja. Tämä piti nuorisorikollisuuden alhaalla (mellakoihin asti), mutta loi fundamentalismia. "Näköjään fundamentalismi on vähemmän vahingollista poliittisessa mielessä", sanoo Caroline Fourest, joka on tarkkaillut Ranskan islamilaista yhteisöä. Caroline pelkää, että uskontoa aletaan jälleen käyttämään oopiumina jolla peitellään sosiaalipolitiikasta luopuminen.

Sarkozyn johdolla on alettu ajamaan päivityksiä vuosisadan ikäiseen lakiin. Sisäministeri Michele Alliot-Marie vakuuttaa, etteivät muutokset ole suuria, vaan päivitystä muuttuneen yhteiskunnan tarpeisiin.

Uskonnoliset puheet politiikon suusta eivät uppoa ranskalaisiin ilman kakistelua. Netissä tehty mielipidekysely ilmoitti, että 73 % oli erimieltä Sarkozyn opettajat vs papit kommentista. 60 opettajien yhdistystä, ammattiliittoa ja muuta ryhmää loi vetoomuksen, jossa varoitettiin Sarkozyn "sekoittavan oman uskonnollisen vakaumuksen presidentillisiin toimiinsa, ja täten vahingoittavan tasavallan sekularismia." Vetoomus sai 20´000 allekirjoitusta neljän päivän aikana.