Kalastuskiintiöt ja avaruusörkit
Avaruusörkit. Miten ne liittyvät asiaan? Warhammer 40K universumissa avaruusörkkien ainoa tarkoitus on sotia. Keskenään jos ei ole muita vihollisia saatavilla. Mutta heidänkin joukoissaan vallitsee suuri viisaus. Koska elämän tarkoituksena on sotia, ei heidän kannata täysin jyrätä ja tappaa kaikkia vihollisten sotilaita. Keitä vastaan he sitten huomenna sotisivat?
Tämä viisaus on joillekin ihmisille lähes mahdotonta omaksua. Liikakalastus on mainio esimerkki siitä. Asia ilmestyi tutkalleni, kun tuoreet keskustelut Euroopan unionista ja sen pakottamista säädöksistä, kielloista ja lakikokoelmista herättävät tunteita. Kalastuslaivoja seilaa maailman merillä yli kolme miljoonaa kappaletta. Niiden pyyntimenetelmät ovat kehittyneet teknologian mukana, joten yksi laiva pystyy poimimaan merestä valtavia määriä syötävää.
Brexit-kohun aikana havaitsin eräitä puheenvuoroja, joissa perusteltiin
Euroopasta lähtöä myös EU:n kalastussäännösten välttämisellä.
Britannialla pitäisi olla oikeus päättää miten paljon heidän
kalastuslaivastonsa kalastaa maailman merillä. EU-byrokraatit eivät
saisi enää sanella rajoituksia siihen kuinka paljon saarvivaltakunnan
kuniinkaallinen kalastuslaivasto kalastaa! Ja sehän on ihan hyvä
periaate, jos britit eivät yhtään välitä kalastettavien kalojen
loppumisesta.
Siksi haluan takoa muutaman sanan minua huolestuttavasta aiheeesta.
Liikakalastuksen haitat ovat tulleet ilmi ympäri maailman meriä. Ja valitettavasti toistuvalla tavalla vuosikymmenestä toiseen. Samoilla alueilla jatkuva liikakalastus pienentää kalakannat olemattomiin. Saalis jää surkeaksi, joten kalastajat seilaavat uusille alueille. Jotka kalastetaan samalla tavalla tyhjiksi. Joten kalastajat seilaavat kauemmaksi. Ei kannata lähteä merta edemmäs kalaan -sanonta menetti merkityksensä ajat sitten, sillä eurooppalaiset kalastuslaivastot seilaavat Afrikkaan asti. Vastineeksi uusista kalastusalueista afrikkalaiset valtiot saavat avustuksia. Eli ostamme heidän kalakantansa. Yksi etu asiassa onneksi on. Eurooppalaiset laivastot eivät ryöstökalasta sillä tahdilla mitä paikalliset laivastot tekivät vielä 80-luvulla. Näin asian pitäisi ainakin teoriassa toimia, mutta kalakannat ovat supistuneet entisestään. Laillinen kalastus on itsessään liian rajua ja aiheuttaa vieläkin useita ongelmia. Mutta niitä pyritään ratkaisemaan.
Ihmiskunnalle tyypilliseen tyyliin ongelma tiedostetaan vasta sitten, kun se näkyy ruokakauppojen pakastealtaissa. Eli kun tarpeeksi moni kalakanta on imuroitu merien pohjasta kokonaan pois toipumiseen riittävistä määristä. Sitä ennen meillä on vielä pienen pieni mahdollisuus varmistaa, että merien kalakannat pysyvät kalastettavassa kunnossa myös sadan vuoden päästä. Tai korvaamme kalojen sukupuuttojen takia aterioita herkullisella meduusahyytelöllä.
Ilmiö hupenevista saaliista ei jäänyt huomaamatta 1800-luvulla. Öljylamppuja täytettiin valaista saatavalla rasvalla. Pian kalastajat joutuivat etsimään valaita entistä pitemmillä reissuilla, kun perinteiset pyyntialueet eivät enää sisältäneet yhtään valaita.
1930-luvulla säädettiin säännöstelyä kalastustapoihin sekä merestä nostettavien kalojen vuosittaisiin määriin. Siitä lähtien säännöstely ja lait ovat pyrkineet entistä suurempiin rajoituksiin kalasaalin määrään. Tämä saa ammattikalastajat ärtyneeksi. Heidän elinkeinonsa on avoimen hyökkäyksen kohteena, kun poliitikot tekevät näitä päätöksiään kiintiöistä. Onneksi nykyään yhä useampi kalastaja ymmärtää, että kalastuksen sertifiointi ja rajoittaminen turvaavat kalastajien ammatin. Varoittava esimerkki on mm. kanadalaisten kalastajien pakko laittaa rukkaset naulaan, kun turskakanta kuihtui oikeasti olemattomiin. Sukupolvia jatkunut kalastajien ansiotyö loppui.
EU:n paneeleissa on päätetty nämä kalastuskiintiöt eri valtioille. (Esim. Suomen kiintiötilanne tälle vuodelle). Entä mihin tietoon ne kiintiöiden määrät perustuvat?
Niiden pitäisi perustua tutkimustietoon ja meribiologiaan ja meriekologiaan. Merien ekosysteemejä tutkitaan ja kalakantojen kokoa mitataan vuodesta toiseen. Kuten myös pidetään kirjaa kalasaaliiden vuosittaisesta määrästä.
Mutta!
Kiintiöt lyödään voimaan lailla, jonka laativat poliitikot. Poliitikot joutuvat astelemaan polkua, joka käy niin tutkijoiden, kalastuslobbareiden, luonnonsuojelijoiden, työjärjestöjen ja tavallisten äänestäjien seassa.
Lopullinen kiintiö onkin yleensä ollut suurempi kuin mitä tutkijat ovat suositelleet. Päätös on lopulta poliittinen eikä faktoihin perustuva. Tätä voivoteltiin mm. Nature-lehdessä viime joulukuussa. Viesti liikakalastuksen vaaroista menee hiljalleen perille päättäjiin, mutta aivan liian hitaasti. Kalasaaliit pienenevät vuosittain ympäri maailmaa. Vain ne alueet, jotka on suojeltu kaikkein ankarimmilla säädöksillä osoittavat toipumista.
Merestä nostetun kalan suurin määrä, eli piikki, saavutettiin vuonna 1996. Siitä lähtien saalis on pienentynyt n. yhden prosentin tahdilla vuosittain. Se on tarkoittaa n. 1,22 miljoonan tonnin verran vähemmän kaloja verkoissa. Toisaalta se johtuu tiukentuvista kalastuskiintiöistä. Toisaalta se on kalakantojen kuihtumisen merkki. Biodiversiteetin mittauksissa havaitaan kalojen määrän väheneminen. Vaikka rajoitukset saadaan kohdalleen ja kalastajat tajuavat liikakalastuksen haitat, niin elpyminen kestää pitkään. Itämerellä turskakannan elpyminen on kaikkea muuta kuin hyvällä mallilla.
Ihmiskunta jatkaa lisääntymistään. Vaurastumisen levitessä yhä useampi haluaa ostaa myös laadukasta kalanlihaa. Kysyntä tulee vain kasvamaan. Tämä on huono yhtälö kalojen kannalta. Kesäkuussa Nature käsitteli tätä kalojen ravintosisällön tärkeyttä ihmisten ruokkimisessa. Tuoreet tiedot kertovat, että useimpien kalastusalueiden sisältö on vain supistumassa. Äärimmäisen harvoilla alueilla voidaan odottaa toipumista seuraavien 30 vuoden aikana. Ellemme osaa ja uskalla tehdä entistä kovempia rajoituksia kalastukselle. Merestä saatavan ravinnon hiipuminen tuntuu ensimmäisenä päiväntasaajan tasolla ja köyhempien valtioiden väestöissä.
Eli jos näet poliitikon, joka argumentoi suurempien kalastuskiintiöiden puolesta kuin mitä tutkijat suosittelevat, niin katselet täyttä idioottia.
