SUUT SIIRAPISSA

Leivoin tänään tämmöisen kun pulla oli loppu, oikea hittituote kesäksi kuntoon - kampanjaan!

STICKY BUN

Pohja

2,5 dl maitoa

³/₄ dl sokeria

1ps kuivahiivaa

2 tl kardemummaa

1 tl suolaa

6-7 dl vehnäjauhoja

75 g voita

Täyte

n. 40 g voita

2-3 rkl sokeria

2 tl kanelia

Vuokaan

125 g pekaanipähkinöitä

75 g voita

1 dl fariinisokeria

0,5 dl siirappia

*

1. Lämmitä maito 42-asteiseksi, lisää sokeri, kardemumma ja suola. Alusta jauhot vähitellen kuivahiivoineen. Loppuvaiheessa lisää pehmennyt rasva. Taikina saa jäädä pehmeäksi. Anna kohota liinan alla 20-30min.

2. Kiinnitä irtopohjavuoan tai kaukkuvuoan pohjalle (ø 24 cm). Paloittele pähkinät n. neljään osaan ja levitä tasaisesti vuoan pohjalle. Sulata kattilassa rasva ja sekoita joukkoon fariinisokeri. Sekoittele hetki ja ota hellalta. Lisää siirappi, sekoita ja anna jäähtyä hetki. Lusikoi seos pähkinöiden päälle.

3. Kauli taikina suorakaiteen muotoiseksi levyksi ja levitä sille pehmeä voi, sokeri ja kaneli, aivan kuin leipoisit korvapuusteja! Pyöritä rullaksi ja leikkaa siitä 12 viipaletta. Asettele vuokaan niin että mahtuvat vielä kohoamaan. Peitä liinalla ja anna kohota vielä n. 20-30min.

4. Nosta vuoka uuniin. Jos käytät irtopohjavuokaa, laita sen alle pelti, ettei vuoasta mahdollisesti valuvat nesteet sotke uunia. Paista 200-asteisen uunin alimmalla tasolla n. 20 min. Anna kakun levätä hetki ja kumoa tarjoiluvadille.

5. NAUTI! (ja muista pestä illalla hampaat)

Resepti napattu 5/2014 Pirkasta.

SITRUUNATORTTU

S i t r u u n a t o r t t u

Murotaikinapohja:
125 g margariinia
1 dl sokeria
1 muna
2 ½ dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria

Täyte:
2 dl sitruunamehua (2-3 sitruunaa)
1 dl sokeria
1 dl vehnäjauhoja
2 dl kuohukermaa
3 munaa

Tarjoiluun:

2 dl kuohukermaa
1 rkl vaniljasokeria


Vaahdota voi ja sokeri. Vatkaa joukkoon muna. Yhdistä kuivat aineet keskenään ja lisää taikinaan muutamassa erässä. Voitele piirakkavuoka (halk. 24 cm tai 20 x 27 cm). Levitä taikina jauhotetuin sormin vuoan pohjalle ja reunoille.

*

Lähikaupan sitruuna-ale inspiroi miekkosen leipomaan viime viikolla tätä sitruunatorttua, ja ai juma että oli muuten hyvää! Itsessään aika kirpsakka torttu, varsinkin kun vähennettiin täytteen sokeri alle puoleen alkuperäisestä, mutta teelusikallinen kermavaahtoa kakkupalan päällä muutti maun taivaalliseksi. Aina ei tartte laskea kaloreita ;)

Alkuperäinen ohje täältä: http://www.kinuskikissa.fi/nopea-sitruunatorttu/

OTETAAS UUSIKS!

Hei, ja tervetuloa uusi vuosi. 

Loppuvuoden kuonat on nyt rapsuteltu pois ja vedetty hetki henkeä. Keuhkokuumeesta on jäljellä enää yskän rippeitä, poikien korvatulehdukset selätetty toivottavasti pitkäksi aikaa ja läheinen saatettu viimeiselle matkalleen. Suru jäi, mutta elämä jatkuu.

Elämän prioriteetit meni uusiksi siinä samalla kun kalenterikin vaihtui. Terveellisempi ruokavalio, aloitettiin juuri yhteisestä päätöksestä tammikuun juhlien ja herkuttelun jälkeen. Minä päätin, että yhteistä aikaa on järjestettävä enemmän, niin miekkosen kuin lastenkin kanssa. Haaveilen mm. siitä että menisin Noan kanssa ihan kaksistaan vaikka elokuviin tai viettämään äiti-poika-päivää. Päätin myös, että kun jotain to do-listalta pitäisi tehdä, toimeen on tartuttava heti, muuten asiat jäävät roikkumaan.  Ja kun roikotus vähenee, vähenee myös stressi ja asiat rullaa eteenpäin. Ja se jos mikä piristää.

Mutta liikaa ei pidä touhuta. Pitää ehtiä myös olla ja nauttia vaikka tästä ihanasta, energisoivasta valosta. Aurinko paistaa nytkin keittiön valkoisiin kaakeleihin, paljastaa pienet sormenjäljet ikkunoissa ja pölyäkin näyttäisi kertyneen listojen päälle, mutta eipä haittaa! Ehtiihän nuo. Vähän silti siivoilin ja järjestelin, ihan vaan kaurahiutaleet ja myslit uusiin purkkeihin ja dymot päälle. Uusi liinakin piristää keittiössä ja muistuttaa nyt ainakin hetken pyyhkimään puurot ajoissa pois.

Tälläisiä päiviä kuin tänään, on ollut ikävä. Lisää valoa ja tunteja päiviin, lisää energiaa ja hyvää oloa. Ihanaa että kevät tulee!

SIPSUT

Pakkohan niitä oli kokeilla, niin monessa tulleet vastaan. Kehuttukin on.

Lehtikaalisipsit - ihan uusi juttu mulle. Kaali ei kuulu lempi vihanneksiin, joten pieni epäilyksen haiven oli matkassa mukana, mutta halusin antaa sille mahiksen. Täytyy sanoa että kaalin voimakas tuoksu/haju puistatti ensin eikä makukaan hivellyt nystyröitä. Jäivät seisomaan pöydälle. Mutta muutamana päivänä näitä aina ohikulkiessa napsiessa olen alkanut nyt jopa tykkäämään näistä. Hurraa.

Reseptejä on netti ja lehdet pullollaan, joten jokainen löytää varmasti itselleen sopivan. Itse kokeilin erittäin simppeliä rypsiöljy-suola-versiota. Seuraavan satsin voisi ehkä jo maustaa vaikka chilillä esim. tähän tyyliin.

VAIVA(AMA)TON LIMPPU

Vastapaistettu, lämmin leipä, nokare voita ja viipale juustoa - onko sen parempaa!

Tuoreen leivän tuskassa ja kokeilemisenhalusta tein eilen ensimmäistä kertaa kattilaleipää. Ohjeen olin repäissyt joskus jostain lehdestä, ja vaikka tuore leipä antoikin odottaa itseään, oli valmistus silti helppoa ja nopeaa - vain noin 10min. + kohotus- ja paistoaika. Suosittelen kokeilemaan tätä varsin vaivatonta limppusta!

Lisäsin ohjeesta poiketen taikinaan auringonkukan ja unikon siemeniä antamaan hieman purutuntumaa. Tässä leivässä sitä tarjoaa kyllä myös ihanan rapsakka kuori, joka on erityisesti meidän kuopuksen suosiossa - täydellinen kahdella hampaalla jyystettäväksi!

*

/ / Kattilaleipä / /

8 dl puolikarkeita vehnäjauhoja

(tai hiivaleipä-, täysvehnä- tai sämpyläjauhoseosta)

1,5-2 tl suolaa

1/4 tl kuivahiivaa 

(kyllä, luit oikein, hiivaa tulee tosi vähän)

4 dl kylmää vettä

*

Sekoita jauhot, suola ja hiiva. Lisää vesi ja sekoita nopsasti käsin tai lastalla. Älä vaivaa.

Peitä kulho kelmulla ja jätä huoneenlämpöön 12-18 tunniksi.

Levitä leivinliina pöydälle, ripottele sille jauhoja ja kaada taikina päälle.

Painele tasaiseksi levyksi ilmakuplien pois saamiseksi.

Käännä levyn reunoja keskustaa kohti kuin taittelisit nenäliinan.

Ripottele päälle jauhoja ja kääri löyhästi liinan sisään. Jätä kohoamaan n. 2 tunniksi.

Säädä uuni kuumenemaan 225 asteeseen ja laita kannellinen pata/uunin kestävä kattila (ei muoviosia) lämpenemään. Kun uuni on valmis, ota lämmennyt astia uunista ja nosta taikina sen kyytiin. Paista kansi suljettuna 30min. Sitten poista kansi ja paista vielä 20min.

Leipä on kypsä kun se kumisee koputettaessa.

KEITTIÖN PIKKUMUSTAT

Valkoinen keittiömme ei ole enää valkoinen. Täysin.

Paikalle lipui muutama ylväs pikkumusta, huomion keskipisteeksi, keräämään katseet, terävöittämään hieman yleisilmettä. Annon musta kello tuli ensin - ihastutti koulunkellomaisuudellaan emännän. Sitten isäntä yllätti Äitienpäivänä tilaamallaan mustalla nivelvalaisimella, joka pötkötteli aikansa toimettomana kaapin päällä. Ja viimeisenä, kirsikkana kakun päälle, saimme kauan haaveilemamme ja suunnittelemamme huuvan kotiin ja paikoilleen.

Huuvan teetätimme kotikyläni pienellä pajalla mittojen mukaan Ikean löytönurkasta hankkimamme liesituulettimen päälle, silmänlumeeksi. Vastaavat valmiit paketit olivat budjettiimme aivan liian kalliita, mutta pienellä kekseliäisyydellä ja maltilla saimme juuri sellaisen huuvan mistä olimme haaveilleet. Mitäs pidätte?

HAPPY EASTER!

ILOISTA PÄÄSIÄISTÄ!

CHALK + CABINET

Ollaan rempattu taloa huone kerrallaan. Viimeisimmän huoneen tyhjennyttyä oli hyvä aika ja tilaa alkaa purkamaan vanhojen huonekalujen kunnostusjonoa. Aloitin sen kierrikseltä löytämästäni puisesta arkistokaapista, joka tässä kevään korvalla kulkeutui eteisen myssykaapin virasta keittiöön mintun vihreän smegin kylkimyyryksi.

Siinä alkuperäisessä, arviolta 50-60-luvun lakka-asussaan ei tehnyt itselleen oikeutta ja näytti hiukan nuhrulta muuten valkaistussa ympäristössä. Sitä hetken keittiössä katseltuani aloin nähdä sen valkoisena, kuten kollegansakin - samaa muotokieltäkin he edustivat. Niinpä päätin maalata sen Annie Sloanin valkoisella kalkkimaalilla, johon törmäsin työkaverini usuttamana somessa. Maalin helppous ja turvallisuus näin vauva- ja lapsiperheessä houkutti; ei hiomista, ei hajuja, hyvä peittävyys ja nopea kuivumisaika. Kysesisiä maaleja saa täältä, ja myös töölöläisestä Måla&More-putiikista jossa on nähtävillä kaikki herkulliset värit livenä ja josta saa lisäksi aivan mahtavaa palvelua ja maalausvinkkejä!

Kalkkimaalineitsyyden menetettyäni en lähtisi moiseen viilunpeittämisprojektiin uudestaan, vaan käyttäisin niitä vain ja ainoastaan puupintoihin. Maalasin sillä nimittäin kokeeksi myös keittiön käsittelemättömät puuhyllyt sekä vanhat pöydänjalat joissa se toimi kuten luvataankin, mutta viilupinta, se käyttäytyi varsin arvaamattomasti ilman pohjatöitä; siitä mm. "erittyi" tummia läikkiä sinne tänne maalin jo kuivuttua eikä ne pysyneet peitossa useista maalikerroksista huolimatta, ja lisäksi viilu krakeloitui sieltä täältä maalin alla. Mutta eipä haittaa - kaappi oli vanha ja sellaiselta se saa myös näyttää uudesta maalipinnasta huolimatta. Ja sehän on kuin samettia, niin ihanan matta maali tuo Chalk Paint on. Kyllä nyt passaa tämän kaapetin kylkiä silitellä.

/ / /

I painted an old wooden filing cabinet with Annie Sloans white chalk paint how I got a lovely velvety matt finish.

Now it fits into the side of mint green Smeg.

BLUEBERRY PIE

 

Olen.. miten sen nyt kauniisti muotoilisi, pullahiiri, herkkuperse, perso makealle - you name it!
Me leivotaan pullaa tai vastaavaa tuon tuosta; aina löytyy jotain känttyä, kahveja kun ei edes keitetä jos pullaa ei ole. Tai edes keksejä. Ja koska ollaan herkkuperseitä todistettavasti jo ainakin toisessa polvessa, ei tuo ainainen pullan puputus jotenkin ihmeellisesti niin hirveästi näy päälle päin. Se on geeneissä. 

Mutta.. Jotenkin sitä kuitenkin on näin vanhimmiten alkanut seuraamaan enemmän mitä suuhunsa tunkee, jos ei linjojen niin ainakin terveysvaikutusten takia, ja niinpä tuossa pari viikkoa sitten aloin miettimään perus hiivapullalle parempaa korviketta, ja törmäsin oitis tähän mielestäni täydellisen mustikkapiirakan reseptiin. Se on edullinen, helppo ja ihan herkku! Niin, ja terveellinen. (Fanaattisimmat terveysintoilijat voivat olla erimieltä, mutta ainakin terveellisempi kuin esim. korvapuustit).

 

*

Mustikkapiirakka

(piirakkavuoallinen, halkaisija n. 28 cm)

 

Pohja:

125 g margariinia tai voita

¾ dl sokeria

1 kananmuna

½ dl erikoisvehnäjauhoja

½ tl leivinjauhetta

4 dl (pika) kaurahiutaleita

(myös ruishiutaleita kantsii kokeilla!)

 

Täyte:

3 dl mustikoita

(toimii myös muista marjoista)

 

Kermaviiliseos:

2 dl kermaviiliä/turkkilaista jugurttia tjmv.

½ dl sokeria

1 kananmuna

2 tl vaniljasokeria

 

Vatkaa rasva ja sokeri vaahdoksi, lisää kananmuna vatkaten. Lisää vehnäjauhot, joihin on sekoitettu leivinjauhe ja kaurahiutaleet. Levitä taikina voidellun piirakkavuoan pohjalle. Kaada päälle mustikat. Sekoita kermaviiliseoksen aineet keskenään ja kaada se marjojen päälle. Paista 175 asteisen uunin keskitasolla n. 35 min. 

Alkuperäinen resepti täältä: Makuja.fi

/ / /

I needed a healthy bun recipe and I found it: blueberry pie! It`s also easy, delicious and budget. Try it!

NEW KITCHEN HANDELS

Keittiön uudet vetimet.

Nepä pukee koko tilan, antaa sille ihan omanlaisensa ilmeen ja viimesilauksen, tukevat sitä tyyliä mitä haettu. Meillä nuo hieman vanhaa henkiviksi suunnitellut keittiön kaapit saivat odottaa sopivia  vetimiä aika tovin, mutta lopulta silmää miellyttävän sirot, aidot vanhat lankavetimet bongattiin nettihuutokaupasta, ja vieläpä erittäin huokeaan parin kympin hintaan. Ovat kuin piste iin päälle. Ja mamma tykkää kovin! 

Mitä te tykkäätte? 

/ / /

Well now we have the new handles in the kitchen. What do you think?

THE KITCHEN STATUS, vol.3

Kaakelit tekevät keittiön ilmeen. Me ollaan sitä mieltä.

Viikonloppuna tää mamma voiteli senkin sata ja kaks laattaa ja asetteli ne seinään ihan omin kätösin, ekaa kertaa elämässä. A avusti tekemällä miehisimmät hommat, kiitos siitä!

Laatan kokoahan arvottiin täällä. Kiitos vaan kaikille mielipiteensä jättäneelle! Enemmistö voitti :)

Lopulta vaakakupissa painoi kyllä eniten luotto omaan makuun ja mieltymykseen, ja kun pysyttiin suunnitelmassa niin hyvä tuli. Ollaan lopputulemaan kyllä erittäin tyytyväisiä. Miltäs teistä näyttää?

Saumauksethan sieltä vielä puuttuu, jos joku tarkkasilmäinen huomasi, samoin vetimet, edelleen. Ne itseasiassa onnistuin kuin onnistuinkin löytämään vanhoina, ja me A:n  kanssa kerätään nyt vaan rohkeutta alkaa porailemaan reikiä etulevyihin. Mut hiljaa hyvä tulee, eikös?

Ps. Näköjään ulkoa kajastava aamuinen pakkasaurinko värjää kännykkäkameralla napsittuja kuvia pinkkiin suuntaan, sorry about that.. Mut toisaalta, pinkkihän on ihan kiva väri.

/ / /

Our kitchen status today. Tiles are now in the wall, my own hands I put them there, for the first time in my life, and we`re really happy with the result. What it looks like?

HOMEMADE MUESLI

Kun kaikki muutkin, niin pitihän sitä minunkin.

Herkkumyslin väsäily oli hetkellinen päähänpisto, muistin syövereistä kaivettu ja have to try-listallakin jo hetken keikkunut kotitehtävä. Viikonloppuna sen tein, siitä mitä kaapeista löytyi. Ja tältä se näyttää.

H e r k k u m y s l i

4-viljan hiutaleita

ripaus halpis mysliä

n. 2 rkl rusinoita

mantelilastuja

kurpitsansiemeniä

auringonkukansiemeniä

unikonsimeniä

fariinisokeria ja/tai sokeria

hunajaa

rypsiöljyä

*

Ainekset sekaisin ja 175-asteiseen uuniin paahtumaan n. 15 minuutiksi. Varo ettei kärähdä!

/ / /

I made delicious muesli, as so many others have done. It was nice and easy homework. And this is how it looks.

H o m e m a d e   m u e s l i

4-grain flakes
a touch of cheap granola 

about 2 tablespoons raisins
flaked almonds

pumpkin Seeds
sunflower seeds
poppy seeds
brown sugar and / or sugar
honey
rapeseed oil

*

Stir until all ingredients are well combined. Toast in 175-degree oven about 15 minutes.

THE KITCHEN STATUS, vol.2

Pieni päivitys keittiöstä.

Vielä on keskeneräisiä kohtia, mutta SE TOIMII!

Kuinka mukavaa onkaan saada vesilasinsa täyteen keittiön hanasta?

Tosi mukavaa! Ei tartte enää ravata vessassa täyttääkseen vesipullon, huuhtoakseen astiat tai pestäkseen kädet. Tulee juotua enemmän ja tasotkin ovat siistimmät kun rätin saa pestyä vieressä eikä tarvitse juosta toiseen päähän taloa. 

Tai kuinka paljon ergonomisempaa onkaan tiskata isossa ja oikeankorkuisessa altaassa?

Se on mahtavaa! Selkä kiittää. Surku vain sitä astiamäärää joka meni rikki posliinilavuaarissa tiskaamisen lomassa. Ikinä ennen ei olla niin paljon astioita rikottu kuin viimeisen reilun puolen vuoden aikana.

Ja kuinka luksusta onkaan omistaa taas tiskikone?

Superia! Se onkin hyrrännyt kolossaan asennuksen jälkeen lähes päivittäin. Sen käyttöönoton myötä ollaan kaivettu pikkuhiljaa esille koko astia-arsenaali, kun viimeiset puolivuotta vedettiin minimimäärällä kippoja ja lautasia, jotka tuntuivatkin olevan aina likaisena. Suurta tiskivuorta kun ei vaan tehnyt mieli tehdä, sattuneesta syystä.

Vielä olisi edessä laatoitusurakka, vetimien metsästys ja hyllyjen asennus, sekä valaisinten pohdinta ja kytkentä. Siinä samalla voisi sähkömieskin kytkeä yhdistelmälieden ja uuninkin toimintaan. Sitten olisi valmista. Voisi melkein juhlia..

Hana: Mora Cera 

Allas: Franke Maris

/ / /

Our kitchen is almost ready. Yippee! Kitchen however works and only some little things are waiting to be finished. Is so great to own a dishwasher again! And the big kitchen-sink. Super!

THE LAST SUNNY DAYS

Viimeisiä viedään, aurinkoisissa päivissä meinaan. Niin ne meteorologit ennustelee, mut meitä se ei haittaa vaikka näytetäänkin pitkää kieltä. Syksy on kyllä ollut tosi kiva aurinkoineen ja lämpöineen sekä pienine talven merkkeineen, mutta kyllä se oikea talvikin saa meidän puolesta jo kohta tulla. Tai no, viimeistään joulukuussa. Sadunomaista olisi jos ekana joulukalenterin avausaamuna voisi ihmetellä myös valkoista maata.

Meille satoi ensilumen perjantain ja lauantain välisenä yönä. Tiesin jo ennen sängystä nousua että lunta siellä on, tuli niin erilainen valo ulkoa. Vaikkei koko maa ollutkaan valkoisena, ihanasti lumi kuitenkin pesi harmaantuneita maisemia ja valostutti maisemien lisäksi myös mieltä. Hetkellisesti, sillä jo samanpäivän aika se suli pois.

Oon niitä ihmisiä jotka tykkää vaihtelusta siinä määrin että myös vuodenaikojen vaihtelut piristävät enkä siis tunne mitään suurta ahdistusta syksystä tai talvesta. Tokihan kesä on ihanaa aikaa lämpöineen, valoineen ja pitkine päivineen, huoletontakin kun voi tulla ja mennä ilman pukeutumisen mietintää tai kellon ja valoisuuden kyttäilyä, mutta ihanaa on myös kun saa kaivaa lempipipon ja muhkean huivin kesäsäilöstä ja piilottaa itsensä vällyihin, polttaa kynttilöitä ja nauttia höyryävistä juomista sekä nauttia luonnon muuttumisesta ympärillä. Älköömme siis masentuko vaan nauttikaamme. Pian se kesä taas saa.

/ / /

We are living in the last sunny days, as meteorologists are saying, but to us it doesn`t matter. Autumn has been a wonderfully warm and sunny, but winter can come.

THE TABLE

Pöytä. 

Ajelimme viime lauantai-iltana Helsingin suunnalla kihlajaisjuhliin laittautuneina, nukkuva lapsi kyydissä, kun silmiini osui alueen roskalavapäivitys naamakirjasta. Lähistöllä, noin viiden minuutin ajomatkan päässä, olisi lava, minkä vieressä seisoi kuvan mukaan kaunis, jatkettava pöytä. Sinne! ajattelin, mutta samassa huomasin että päivitys oli tehty jo 8 tuntia sitten. Äh, ei kannattaisi ajella; aikaa oli kulunut liikaa ja niin moni oli pöytää ihastellut - ei se siellä enää olisi.

Pysähdyimme liikennevaloihin, joten sain hetken lisää aikaa tehdä päätös, mennäkkö vaiko eikö. Roskalavat ovat minulle sellainen heikkous, että harvoin niitä pystyn sivuuttamaan, varsinkaan jos kuljen läheltä. Niinpä valojen vaihtuessa päätös oli helppo, kurvasimme lavan suuntaan.

Perille päästyä pöytää ei näkynyt, pursuileva lava kuitenkin. Viereen oli nostettu suuren suuria pahvilaatikoita, ja voi sitä riemua kun niiden alta löytyikin tuo pöytäkaunokainen! Ja kuinka hyvässä kunnossa se olikaan. Alkutietojen perusteella olin odottanut jotain erikeeperillä kasaan liimailtavaa versiota, mutta tämä seisookin erittäin tukevasti ja ryhdissä. Autenttinen jatkopalakin oli tallessa siellä missä pitääkin, pöytälevyjen alla, jotka liukuvat puukiskoillaan kuin rasvattuna. Aijai, kyllä kelpaa.

Pöytä mahtui juuri ja juuri kyytiin, mutta kotiinsa heitettävät kanssajuhlijat valitettavasti eivät. Sori. Pöytä vain oli niin täydellinen löytö ettei sitä voinut jättää ottamatta! Olin moista etsiskellyt nettihuutokaupoista jo jonkin tovin, mutta tarpeeksi pientä ja oikeanmallista ja -hintaista ei vain ollut osunut kohdille. Ja niin oli ilmeisesti tarkoitettu, koska napakymppi napsahti täysin puskista. 

Pöydän pinta on kauniisti krakeloitunut, ja tumma värikin on alkanut viehättää silmiä sen verran, että aijottu hiominen vaaleammaksi on siirretty, ainakin toistaiseksi.

/ / /

The perfect dining table was found suddenly last friday night next to the trash pallet. Isn´t it beautiful?

I love it and think it`s just perfect for us.

DIY APPLESAUCE

Syksy on saapunut. Se on varma.

Siitä kertoo eittämättä puiden rusehtuneet lehdet, joita tipahtelee päivittäin enenevissä määrin pihalle, jäiset varpaat viilentyneissä huoneissa ja verhojen takaa aamuisin löytyvät huurteiset ikkunat.

Saapuvasta syksystä kertoo myös valmiit omenat. Nekin ehtivät paikoin jo tipahdella nurmikolle ennen kuin kerkesimme noukkia ne puusta parisen viikkoa sitten. 

Omenoita tuli tänä vuonna harmittavan vähän, toisin kuin viime vuonna; keräsimme ne Noan kanssa, maasta ja puusta, parissakymmenessä minuutissa, muutama hassu kourallinen vain. Höh. Mutta tietysti parempi tuokin kuin ei mitään.

Heti keräämisen ja pesun jälkeen tein ompuista sosetta. Se on niin helppoa ja nopeaa, ja maukasta sosetta voi käyttää leipomiseen, puuron ja jugurtin kera ja vaikka jäätelön lisukkeeksi. Tein soseen näin:

• Pesin omenat.
• Viipaloin ne karkeasti pienemmiksi paloiksi (n. 4-6 osaan koosta riippuen).
• Poistin isoimmat kannat ja siemenkodat sekä mahdolliset huonot kohdat.
• Lorautin kattilan pohjalle n. 0,5dl vettä.
• Lisäsin omenaviipaleet sekaan veden melkein kiehuessa.
• Sekoittelin silloin tällöin.
• Lisäsin himpun sokeria (myös kaneli toimii) omenoiden pehmetessä.
• Ja kun omenat ovat pehmeitä/alkavat soseutua, heitin ne käsin veivattavaan soseuttimeen.
• Sitten vaan sose purkkeihin jäähtymään ja odottamaan pakastamista.
• Ja homma uusiks niin kauan kuin tavaraa riittää..

Nuo sosepurkilliset tulevat olemaan tänä syksynä ja talvena todellisia aarteita; niitä on niin kovin vähän. Viime syksyn sadosta saatiin sosetta ja mehua lähes koko talveksi, näillä pärjätään säännöstellen ehkä lumen tuloon saakka, jos sinnekään.

Joten jos vaan jollain tätä lukevalla on "omppuongelma", me autetaan mielellään ;) Eli omppuja otetaan vastaan!

/ / /

I did applesauce by myself, again, because it`s so easy to do. And so tasty!

THE KITCHEN STATUS

Keittiön tila näyttää tältä.

Kaikki on lähes valmista, mutta ei sitten kuitenkaan. Tavarat huikentelevat missä sattuu, johtoja roikkuu ja repsottaa, listat puuttuu ja muutamia maalattavia pintoja on vielä siellä täällä. Vetimetkin odottavat noutoaan ja kiinnittämistään, samoin hana. Kaakelit ovat vielä mietinnässä, samoin valaisimet. Avohyllytkin voi asentaa vasta kaakeloinnin jälkeen. Huoh, vaikeeta - liikaa vaihtoehtoja eikä lopputulosta näe kuin päässään (ja se harvoin kohtaa todellisuuden).

Taso saatiin kuitenkin valittua. Se on valkoista, kiiltävää kvartsia (crystal polar white), täysin päinvastainen alkuperäiseen suunnitelmaamme nähden, mutta asennettuna olemme valintaamme kuitenkin enemmän kuin tyytyväisiä. Se tuo tilaan valoa ja avaruutta, toisin kuin matta musta kivi joka olisi noin isona pintana (61x400cm!) imenyt valoa ja huomiota itseensä ehkä turhankin paljon. Kontrastiksi vaaleudelle valitsimme mustan yhdistelmälieden Electroluxin mallistosta ja Franken komposiittialtaan. Ja varmasti muutakin mustaa on vielä luvassa ;)

Mutta hyvät ystävät, nyt kysyn teiltä..

Kuva

..mitä mieltä olette tästä 50-60-lukua henkivästä "suomi-vetimestä"? Oiskoon hyvä meille?

Entäs kaakelit - valkoista ja tiililadottua, se on varma, mutta kiiltävää vai mattaa? Suorakaide vai neliö? 

Kuva

Kuva

/ / /

Our kitchen status today. Almost ready but not nearly.