SAD AND OLD FACTORY

Aurinko houkutteli meidät vapaapäiväläiset ulos. Pulkka pienemmän pepun alle ja seikkailemaan. 

Asumme lähellä vanhaa teollisuusaluetta jossa seisoo toinen toistaan upeampia vanhoja tehtaita tyhjillään. Pitkään olen kerännyt uskallusta puikahtaa hylätyn pahvitehtaan tiloihin, ja tänään ohikulkiessa ja auringon karkoittaessa mielikuvituksen tuotteet, uskalsin sisään. Sanoinkin Noalle että nyt mennään kummitustaloon, mutta eipä tuo ukkelia hetkauttanut :)

Kaikki oli hajotettu, mikä ei yllättänyt. Tehtaan alakuloista tuhoutumista ja tuhoamista on voinut hiljaa seurata aina ohi kulkiessa; joka kerta on ollut yksi kaunis puukarminen kaari-ikkuna hajalla. Sisääntulo lainehtikin lasinsiruista, ikkunoiden karmeja lojui siellä täällä hajotettuina, posliinialtaat oli heitetty alas kiviportaista jne. Höh. Yritin katsella olisiko siellä jotain pelastettavaa, mutta paria ehjää panttitölkkiä lukuunottamatta palasimme tyhjin käsin. Muutama kuva nyt kuitenkin.

Voi kun joskus voittais lotosta paaaaljon rahaa, niin ostaisin moisen tehtaan ja kunnostaisin sen asunnoiksi. Niistä tulis niin hienoja..

/ / /

An sad old cardboard box factory near us, abandoned and empty. All had been broken up, nothing could be saved. I hope that one day I win a lot of money from lotto so I can buy that factory and turn it into flats.

Oh, them would be so cool..

BUT HELLO, KITCHEN!

Sain tänään puhelun. Se koski keittiötämme.

Olemme suunnitelleet (ja odottaneet!) keittiöremontin aloittamista, käyneet jopa tilaamassa jossain mielenhäiriössä uudet kaapistot (joita nyt hieman mietimme..) ja pähkäilleet tulevan ja väistämättömän remontin arkeen vaikuttavia tekijöitä, kuten missä pestään astiat, missä keitetään kahvi, eletäänkö kuukausia mikroruualla? Nopeita päätöksiä ja pikaista toimintaa kaivataan nyt, kun kuulimme tänään että remontti alkaakin jo maanantaina! Siihen ei ole paljon aikaa, kun pitää viettää Noan 3-vuotis synttärit, pakata ja muuttaa nykyinen keittiövarustus olohuoneeseen, purkaa kaapistot, räjäyttää ulkoa kiviportaat ja raivata sisäänkäynti toiselle, käyttämättömälle ulko-ovelle, jonka edusta on toiminut varastona.

Vaikka visio tulevasta keittiöstä on ollut päässäni suhteellisen selvä jo pidemmän aikaa, on näin lähtölaukausta odotellessa alkanut mietityttämään mitä me oikeasti tarvitsemme, mikä toimii lapsiperheessä parhaiten ja mikä olisi meidän silmään kaunein ja ajattomin ratkaisu - niin, ja budjettiin sopiva.

Tilaamamme keittiön hinta on nimittäin alkanut kirveltämään. Se kirvelee vielä enemmän kun kuulee aiheesta keskusteltaessa muiden tarinoita parin tonnin keittiöistä, kun itsellä summa huikentelee lähes kymmenessä. Ja lisää suolaa haavoihin lisää tieto siitä, että tuohon hintaan olemme jo joutuneet tekemään aika monta kompromissiakin hintaa alas polkeeksemme. Niinpä tässä onkin viime viikkoina kierretty ahkeraan keittiökaupoilla kyselemässä, mittailemassa ja pähkäilemässä eri vaihtoehtoja. Mitään sopivaa vaan ei tunnu tulevan eteen. Kivan näköiset ja hintaiset ovat olleet huonolaatuisia ja läheltä katsottuna myös halvan näköisiä, parempilaatuiset ja käteen sopivat taas hinnaltaan lähes samassa jo tilatun kanssa.  

Alkujaan haaveilin kokopuisesta, mittatilauksena tehdystä keittiöstä, mutta oletin sen maksavan niin paljon, etttä voisimme jättää sen laskuista heti alkuunsa, edes kysymättä hintoja. Mutta nyt, kun olemme asuneet talossamme jo vuoden päivät, ja lukuisia keittiökauppoja kierrettyämme ja -esitteitä plärättyämme, alkaa tuntumaan siltä, ettei meidän pidä tehdä kompromisseja, vaan keittiöön pitää satsata ja siitä pitää saada juuri sellainen kun haluaa ja mikä vastaa omia tarpeita. Maksoi mitä maksoi.

Mutta ottaakko valmis paketti tehtaalta vai kutsua puuseppä kylään? Varsinainen dilemma.

/ / /

Our kitchen renovation begins on Monday. Eek! Heavily to do before that.
We yet thought about cabinets, should we order ready package from the factory or invite the carpenter to visit us?