PIHAA ENNEN JA JÄLKEEN.

No heippa vaan! Tänään näyttytyi tuo lämmin, keltainen mollukka taivaalla juuri sopivasti samaan saumaan kun sain pienimmän päikkäreille. Nuo molemmat ovat olleet tänä kesänä harvinaisempaa herkkua - aurinko ja päikkärit (lue; äitin oma aika). Niinpä nappasin jo hieman naftalisoituneella kamerallani muutaman otoksen puutarhamme muuttumisleikistä, mikä kylläkään ei ole meistä kahdesta tekijästä välillä leikiltä tuntunut - hampaat irvessä, niska limassa, perse hiessä ja kynnet verillä, mitä näitä nyt on, ollaan pihaa myllätty ja käännetty ja väännetty. Ja mikä parasta, niin taloudellisesti kuin fyysisestikin, ihan hartia voimin ollaan hommat tehty, poikkeuksena ainoastaan pihatien pohjan ylös kaivuu. Tätä myöten kaikenmaailman häädieetit on saatu sivuuttaa ihan tyystin - kuten myös hihallinen häämekko ;)

Melkoisesta pusikosta ollaan tiemme raivattu nykypisteeseen tässä kevään ja kesän mittaan, joten tässäpä teille muutamia ennen ja jälkeen-otoksia, var så god! 

(toimitus lisää, että hieman on vielä paikat levällään ja viimeistelyä monessakin kohtaa, mutta noin niinku pääpiirteittäin..)

THE VERY FIRST OWN ROOM

Ensimmäinen ikioma huone.

Se oli esikoisemme suurin ja odotetuin joulu-/synttärilahja, josta olimme puhuneet jo pitkään ja suunnitelleet vielä pidempään. Valmiin odotus tosin meinasi viedä asukeilta hermot; punkattiin nimittäin aika tovi samassa pikkumakkarissa koko joukko - huoneessa, joka oltiin juuri saatu vihdoinkin valmiiksi ja hinku olisi ollut kova laittaa paikat näteiksi, mutta ei. Sinne sulloutui Noa evakkoon sänkyineen ja romppeineen remontin tieltä ja kaikki oli taas hetken aikaa mullin mallin.

Odotus kuitenkin palkittiin.

Huoneen piti olla valmis viimeistään vuoden vaihtuessa, Noan täyttäessä neljä, mutta isin kanssa ahkeroitiin niin että poika pääsi muuttamaan tilpehööreinensä omaan huoneeseen (ja mamma sai makkarin kuntoon) jo jouluksi. Ihana väljyys ympärillä loi jouluunkin ihan omanlaisensa rauhan.

Ja näin se syntyi: talon isoin huone jaettiin väliseinällä kahtia, katto paneloitiin ja maalattiin, seinät tapetoitiin makulatuurilla ja maalattiin valkoisiksi, mutta huoneen suurin seinä maalattiin kokonaan Tikkurilan koulutaulumaalilla. Vesiliukoisella, hajuttomalla koulutaulumaalilla oli helppoa ja turvallista mamman&masunkin yhdessä sutia - pensselillä ensin reunat ja pikkukoloset, sitten telalla isoimmat pinnat pariin otteeseen. Maali on varsin peittävää ja nopeasti kuivuvaa - parin maalikerroksen ja yön yli kuivahtamisen jälkeen päästiinkin jo testaamaan liituja tositoimissa.

Valtava mattamusta seinä tuo vaaleaan huoneeseen mukavasti kontrastia ja syvyyttä, ja mikä parasta, pojan huoneessa voi nyt olla vaihtuva taidenäyttely vaikka joka päivä!

Koulutaulumaali - Tikkurila*

* Tuote on saatu ilmaiseksi bloginäkyvyyttä vastaan.

 / / /

Our son's very first own room was the most awaited birthday gift. It was finished already for Christmas, so it was a Christmas gift also. The big black wall was made of Tikkurila blackboard paint *.

THE FINAL CRAFTS

Tulipahan tehtyä.

Jo hetken aikaa työpöydän nurkalla notkuneet, täälläkin mainitsemani ja to do-listalla keikkuneet tuunaukset, vuoden viimeiset käsityöt, on nyt valmiina käyttöön.

Noan vanha, äitiyspakkauksesta saatu makuupussi, sai ylleen uuden kuosin. Löysin tuota ihanaa, paksuhkoa neuloskangasta joskus taannoin eräältä porvoolaiselta kirppikseltä, jonka jälkeen se toimi hetken Noan päivä- ja torkkupeittona.

Kangasta oli metritolkulla, ja kun tuo harlekiinikuosi nyt sattuu silmää miellyttämään, väkersin siitä samalla myös vaunusuojan. Sopivia muovirenkuloita ei tosin meinannut löytyä, kunnes törmäsin länsinaapurimme suurimman vaateketjun alessa vaunuleluihin, joista moiset sain napattua uuteen käyttötarkoitukseen. 

Semmoset niistä tuli. Mitäs tykkäätte? Saatiin ainakin vähän lisää sirkusmeininkiä arkeen!

/ / /

Now they are made, the last crafts in this year. Noa's old sleeping bag got a new costume; I covered it with a second hand cloth. I used the same fabric also when I made the pram curtain. A little bit a circus.

WOOLEN PANTS

Vihreät villahousut.

Törmäsin niihin eräällä kirppisreissulla, ja koska joku oli valmis luopumaan näistä tumman mintun vihreistä käsinkudotuista villapöksyistä eurolla, en voinut jättää ostamatta. Pluikkaan satiininauhan päivitin tähän hetkeen rouheammalla puuvillaisella harlekiininauhalla. Sama kuviointi toistuu myös muissa vauva-aiheisissa käsitöissä joita allekirjoittanut on lähiaikoina harrastanut. Niistä lisää kunhan valoa on enemmän.

/ / /

I found these dark mint green wool pants at a flea market by one euro only. I changed the slippery satin ribbon to rougher cotton one with harlequin pattern.

BYE BYE HALTEX

Heihei, sanoi Haltex.

Sain eilen taas yhtäkkiseltään tarmonpuuskan pojun päikkäröidessä ja sateen ropistessa ulkona. Tempaisin touhuun mukaan myös isännän, ja eipä tuossa tuntia kauempaa tainnut nokat tuhista kun värikäs graffiti vaihtui tuhtiin hirsiseinään.

Hetken aikaa sitä ehtii ihailla ennen uusia lisäeristeitä ja pintamateriaalia. Haltex-levyt olivat jostain 50-60-luvulta, olettaisin, ja sinällään ihan hyvässä kuosissa, mitä nyt jostain syystä kuprusivat aika voimakkaasti. Haluttiin myös nähdä omin silmin että hirret levyjen takana voivat hyvin, ennenkuin rakennetaan päälle uutta.

Se mitä tulee näkyväksi pinnaksi selluvillan päälle, on vielä auki. Uudet Haltexit vai kenties puukuitulevyä? Panelointinkin on kyllä yhtenä vaihtoehtona päässä pyörinyt.. Haltex itsessään ei ole kovin kestävä materiaali jos rakenne takaa "ontto", joten se jäänee pois laskuista. Ja puukuitulevyihin joutuu vissiin jättämään ne rumat sentin liikkumisraot väleihin. Näin muistelen ainakin omassa lapsuudenkodissani olleen.. Joten panelointi ois ehkä näistä vaihtoehdoista kestävin ja kaunein, mutta luultavasti myös kallein.

Onko kellään kokemuksia tai ideoita mitä muuta seinien pintamateriaali voisi olla?

Bye bye, said Haltex panels.

Yesterday we torn those 50-60 century panels off with my man and behind them revealed a beautiful and sturdy timber wall. It can be admired for a while before we cover it with additional insulation. It´s still a mystery what is going to come to top of it..

 

SAFETY SEAT

Yli vuoden se kesti.
Liian kauan, hyi olkoon, mutta vihdoin eilen sain kunnostettua nettihuutokaupasta taannoin huutamani vanhan turvaistuimen käyttökuntoiseksi. Kurvikas muovi-istuin oli pinttynyt ja nuhjuinen, oranssit vyöt auringon polttamat ja karheiksi kuluneet. Kloritilla ja uusilla nailonvöillä ilme kohentui ja kyyti on turvaisaa.

Pyöräkin on ehtinyt seisoa lähes korkkaamattomana yli vuoden - ensin edellisen kotimme varastossa ja muuton jälkeen nykyisessä. Vähän sitä on työnnelty ja sisällä pari metriä ajettukin, mutta renkaat ovat lättänät eikä oikeanlaista pumppua ole vielä löytynyt. En tosin ole kauhean aktiivisesti etsinytkään. Mutta heti kun sellainen löytyy, päästään testaamaan sekä istuin että mamman (ehkä jo kadonneet) ajotaidot ;) Varokaa vaan kylillä!

 I finally renovated the safety seat on my bike. But as soon as I find the pump we`re going to test my (perhaps forgotten) driving skills.  

So be careful there!

WHITE DROPS

 

Mamma tuunaili eilen vanhasta mainoskassista uuden kauppakassin itelleen. Tommonen siitä tuli.

Psst! Jotain vastaavia tulossa myös myyntiin KAUPPAAN.

Yesterday, mommy edited the old adbag a new shopping bag for myself. That kind of it became.
Psst! Something similar is also becoming a SHOP.

MUSTAA VALOA

Ikean ankean harmaa, naarmuinen ja ainakin satavuotta vanha tertiaali sai toissapäivänä uuden ilmeen. Vähän väriä ja valoa kaamokseen. Hih! Vielä kun sais tuon työpöydän paraatikuntoon..

VAUHTIRAIDAT

Jokin aika sitten nettihuutokaupasta voittamamme Emma-kävelytuoli sai eilen uudet vaatteet. Siniset muoviosat saivat mamman taipumaan peri mustavalkoisuudesta värien maailmaan. Olin suunnitellut ostavani Ikeasta tummansinistä Lialotta-pompulakangasta, mutta pääsin vielä halvemmalla kun eteeni osui kirppiskierroksella raidallinen, ohut vanukangaspalanen, tummansininen tietysti. Liekö vieläpä Marimekkoa tahi Vuokkoa, mene ja tiedä, mut ainakin aika look-a-like. Oli siinä hommaa, mut mamma ainakin tykkää.

SENKIN FACELIFT

Muistattekos tämän 3 eurolla Huuto.netistä ostamamme senkkivanhuksen?



Tämä tuleva tv-tasomme sai uuden värin pintaansa ja uudet vetimetkin. Harmi vaan, nuo Ikealta löytämäni ja mielestäni super hyvin senkin tyyliin sopivat vetimet eivät tulleet jäädäkseen. Ne ovat nimittäin sen verran korkeat ettei liukuovet mahdu nyt aukeamaan kokonaan laatikoiden kohdalta.
Pöh ja höh.
Uusia vetimiä metsästämään siis.

HYPPYRIN TUUNAUS

Noa sai tässä taannoin mummilta&papalta kirppikseltä löytyneen Pikku-Pian hyppykiikun eli hyppyrin. Moni tietänee nuo Pian nallevoittoiset yms. kuviolliset, imelät, ehkä vähän ysäritkin tekstiilit.. No niin, no mamma ei niistä hirveesti vällää, joten muuten kiva hyppyri oli tuunauksen tarpeessa. Ikeassa seikkaillessamme napsasin mukaan palan mustavalkoista raitakangasta, jolla sitten "voitelin" nallet piiloon. Oma hommansahan se oli kun piti purkaa kaikki remelit irti ja tavallisella kotikoneella ommellessa paksuimmat kohdat napsi neuloja poikki. Maalasin puun vielä valkoiseksi (ja siinä samalla itteeni ja yksi sohvatyynynkin sai maaliroiskeita osakseen, hitto!) ja lopputulos on aika kiva vaikka ite sanonkin.
Ja se toimii! Kunhan löydetään siihen vaan pidempi vieteri tai muu patenttiratkaisu et Noalla yltäis jalat maahan niin päästään tositoimiin. Jei!

ps. Tietääkö joku miten nahasta sais maalitahrat veks?

HUKKA HYÖDYKSI

Huh hellettä!
Hiki virtaa vaikkei mitään tekis, ja varsinkin silloin kun tekee. Siitä huolimatta sahattiin ja nikkaroitiin isännän kans vihdoinkin tuulikaappiin muutama hylly peittämään ruma patteri. Samalla täytimme taas yhden hukkaneliönurkkauksen jollain hyödyllisellä. Tämä onkin ollut kantava teemamme läpi asunnon remontoinnin.
Rakennustarpeetkin "löytyi" omasta häkkikomerostamme. Purkamistamme portaiden kaiteista saimme hyllyjen kannattimet ja aikaisemmilta asukkailta jääneen puisen varastohyllykön laudoista teimme hyllyt. Sitten vaan hiukka ylijäämämaalia pintaan ja valmista tuli. Eikä maksanut mitään.

Hyllyt nousevat aivan katon rajaan asti, ja niille mahtuu vaikka mitä. Näillä näkymin järkkään sinne kaikki työkalut, teipit, koirien hoitovälineet ja jos tilaa vielä jää, siivousvälineetkin. Imurille nimittäin jätettiin paikka hyllyjen alle, joten tästä voisi muodostua sellainen remppasiivouskaappi.

Huomenna kipaisemme Noan kanssa hakemaan vielä Ikealta jotain koreja/pönttöjä hyllyille. Hakusessa on jostain myös sellanen retro, metallinen työkalupakki. Jää nähtäväksi mitä löydetään ja mistä..

VANKILAHAAREMI

Eilen illalla kävin taas kerran läpi vaatekomeroani. Yritin katsella komeron tarjontaa sormien välistä - leveistä sormien väleistä! Tällä menetelmällä ja armottomalla sovittelurumballa sain ihan komean kasan raavittua hyllyiltä ja hengareista. Koitin olla rehellinen itselleni. Oli myönnettävä että pojun mukana on tullut myös muutama lisäkilo, eikä farkut ole kutistuneet pesussa.

Huomaan, että menneen vuoden aikana myös vaatemakuni on muuttunut. Heti synnytyksen jälkeen tuntui että haluaisin pukeutua vain äiti-vaatteisiin eli sellaisiin pirteisiin, pehmeisiin ja pullantuoksuisiin, mutta nyt, lähes puolen vuoden jälkeen alan taas tunnistamaan itseni peilistä. Eli raitaa, ruutua, mustaa, valkoista, harmaata, ripauksella kirkkaita värejä. Laatikoita, telttoja, graafisia printtejä, legginsejä, haaremeita, painijanselkätoppeja.

Yksi komerosta häädetyistä oli mustavalkearaidallinen toppi, sinällään ihan kivan näköinen ja värinen, mutta materiaali oli tökkinyt jo pitkään - ribattu trikoo. Yäh! Jostain tunnevammasyystä olin jemmaillut kyseistä toppia hyllyilläni jo vuosia, enkä monista epäonnistuneista ulosheittoyrityksistä huolimatta ole sitä koskaan pitänyt. Niinpä sen aika koitti.

Nuukana en sitä kuitenkaan saanut UFF:in laatikolle asti, vaan muokkasin siitä Noalle vankilahaaremit. Vähän niistä tuli isot, mut se ei koskaan ole vielä tässä vaiheessa pahasta. Viimeistään syksyllä lienevät ihan passelit.

KIITTI VINKISTÄ

Tänään oli sellainen päivä kun teki mieli hieman sisustaa ja näperrellä, saada aikaiseksi jotain kivan näköistä ja omatekoista. Toisaalta, jos olisin ollut rahoissani, olisin saattanut napata Noan kärryihin ja körötellä Ikeaan ihmettelemään tavaran paljoutta. Tai sitten olisin jatkanut eilistä kirppiskierrosta.. niin, jos olisin ylipäänsä jaksanut edes ihmistäytyä.
Mutta koska oli sunnuntai, nukuimme pojan kanssa pitkään, otimme hieman aurinkoa ja suunnittelimme terassin "sisustusta" siinä samalla.
Mut pakko oli myös saada jotain aikaiseksi. Jotain konkreettista siis.

Päätin sitten siivota jääkaapin ukkelin nukkuessa. Reipas minä.
Kaapista löytyi mm. jo parhaat päivänsä nähneet punajuuriviipaleet ja fetajuustopalojen jämäöljyt, molemmat lasipurkeissa. Niitä tyhjäillessä mieleeni paukahti joskus taannoin lukemani blogi lasipurkkien tuunaamisesta.. Niinpä päädyin hinkkaamaan purkkien kyljistä etikettejä ja suihkimaan mattamustaa maalia purkkien kansiin.

Sain suolalle ja sokerille kaipailemani lasipurkit Ikean hinnatkin komeasti alittaen. Kiitti vinkistä, Varpunen! Lisää purkkeja syntynee sitä mukaa kun niitä tyhjenee. Joten eikun syömään!







Samaan syssyyn ruiskaisin mustaksi myös vanhan karahvin (ex viinipullo) muovi-metallikorkin. Muuttui putelin ilme heti "asiallisemmaksi", ei näytä enää entiseltä viinipullolta.

KUN MAMMAN PAITA REPESI..

..SAI NOA UUDET HOUSUT.

Sellainen on kiertokulku meillä. Tai oli ainakin eilen.

Sain tarpeekseni nurkkaan kertyneistä tekemättömistä ja keskeneräisistä töistä, ikuisuusprojekteista, jotka ovat vaan jääneet ja jääneet. Jostain oli aloitettava tuon suman purku. Siellä sumassa seisoi myös vanha, revennyt paitani. Kankaassa oli niin kivat värit etten raaskinut heittää sitä pois enkä taas toisaalta tykännyt paidan mallista niin paljon että olisin nähnyt vaivaa korjata, joten tein siitä jotain uutta.

Kyhäilin sitten Noa-pojalle uudet kesäpöksyt.

Malliajatus tuli siitä, että olin jo hetkisen haaveillut Noalle haaremihousuja ja ruudullisia shortseja, mutten ollut vielä kumpiakaan kelpuutettavia löytänyt. Iskinkin sitten kaksi pörriäistä kerralla saaden aikaiseksi ruudulliset haaremit. Ei paha, sanon, vaikka mutsin vanha Singeri ja omat aivot hangoittelivatkin vastaan. Siitä todisteena nurjan puoleinen vyötäröresori ja ei-kohdistuvat ruudut.

Mut ei jotain pahaa jos ei hyvääkin; sen aikaa paloi lamppu pään päällä että kekkasin tehdä paidan uppotaskuista hauskat päälleommellut takataskut, malliltaan vähän niinkuin pisarat.

Paitakangasta jäi tähteeksi vielä vaikka kuinka! Settiajattelijana aloin väsäämään siitä pökiin mätsäävää lippahattua, ensimmäistä kertaa elämässäni. Ihme kyllä, sain sekin jo illalla pientä harsimista vaille valmiiksi. Lisään kuvan valmiista setistä kunhan saan ensin parsinneulan!