Paavo Rintalan minuuden liitupiiri osa 1

Pirkko Alhoniemi: Minuuden liitupiiri

SKS 2007 

 

Paavo Rintalalle (1930-1999) hänen elämänsä viimeinen vuosikymmen merkitsi kiihkeän produktiivisuuden aikaa ja uran komeaa loppunousua.

Kyse ei ole vain kerronnan uudistumisesta, vaan samalla maailmankatsomuksellisesta mullistuksesta, avautumisesta uusiin suuntiin.

Rintalaa oli totuttu pitämään … eritoten jatkosodan eepikkona ja perin juurin suomalaiskansallisena kirjailijana. Suomen asemaa suhteessa toisaalta Neuvostoliittoon, toisaalta Saksaan hän oli dokumentaristina pohtinut 1960-luvulta lähtien ja vasta 1980-luvulla hän luopui varsinaisesta historiallisesta otteestaan.

Seikka, joka ratkaisevasti erottaa Rintalan myöhäisteokset (St. Petersburgin salakuljetus, Minä Grünewald, Sarmatian Orfeus, Aika ja uni, Marian rakkaus, Faustus) hänen aikaisemmasta tuotannostaan, on kertojan heittäytyminen kerronnallisen minä-muodon ja eläytyvän subjektiivisuuden varaan … itse teoksissa kertojaminä sulautuu osaksi fiktiota.

Kaikissa myöhäistuotannon teoksissa Rintala kirjoittaa itsensä osaksi eurooppalaista kulttuurihistoriaa ja taidehistoriaa. Oma materiaali limittyy nähtyyn, koettuun ja luettuun.

Myös oman minuuden kerrostaminen on osa Rintalan myöhäisvaiheen tekniikkaa, kun hän oman ikänsä näköalatasanteelta käsin puhuttelee nuoruutensa minää.

St. Petersburgin salakuljetus (1987) enteili jo uudistumista, jomka ensimmäisenä täytenä toteutuksena voi pitää vuonna 1990 julkaistua Minä, Grünewaldia.

Rintala tuotantonsa vedenjakajalla

Rintalan kaikille 1990luvun teoksille on ominaista sekä omaelämäkerrallisuus, että hakeutuminen sellaisten eurooppalaisten taiteilijoiden ja kirjailijoiden matkakumppaniksi, jotka hän kulttuuri- ja aikaeroista huolimatta koki hengenheimolaisikseen.

Paavo Rintalan myöhäistuotannon varsinainen käännekohta on vuonna 1987 ilmestynyt St. Petersburgin salakuljetus eli kaupunki mielenkuvana. (Kyseistä kirjaa joka kuitenkin on murrosvaiheen teos, en tässä yhtedessä käsittele. K.N.)

Identifioituminen Kristus-maalariksi: Minä, Grünewald

Eurooppalaistumista kohti

St. Petersburgin salakuljetusta voidaan pitää Paavo Rintalan uuden tyylin alkusoittona; sen ensimmäinen täysi toteutus on vuonna 1990 ilmestynyt Minä, Grünewald.

Kun Grünewald vielä salakuljetustarinassaab jatkoi sitä Suomen ja maansa itänaapurin välistä dialogia, jonka hän oli aloittanut jo julkaistessaan vuonna 1968 Leningradin kohtalonsinfoniansa, niin hänen 1990 teoksensa Minä, Grünewaldista lähtien veivät kohti yhä laajalaisempaa eurooppalaistumista.

Kaikkia hänen uransa viime vaiheen kirjoja yhdistää paitsi taiteilijan kohtalon ja yleisten elämänehtojen pohdinta, myös etsiytyminen sellaisten edeltäjien kumppaniksi, jotka hän käsitti hengenheimolaisikseen. Varhaisin heistä oli 1500-luvulla elänyt Mathias Grünewald, myöhäisimmät viime maailmanodan runtelemia kärsijöitä, joita Rintala ei kaihda nimittämästä marttyyreiksi.

Kaikille Rintalan 1990-luvun teoksille on tyypillistä minä-kertojan avoin läsnäolo sekä ommien elämäkerrallisten vaiheiden yhdistäminen lukemalla hankittuun materiaaliin. ... Grünewald-romaani murtaa kertovan minän avulla sekä ajan että paikan rajat. Oleellisinta lienee kuitenkin se, että minästätulee kaikessa liikkuvuudessaan kerronnan kerrostaja.

Sitä paitsi Rintalan ratkaisut toimivat sekä horisontaalisesti että vertikaalisesti. Horisontaalisessa tasossa liikutaan maantieteellisesti paikasta toiseen Saksassa ja ajoituksellisesti 1500-luvun todellisuudessa, kun taas vertikaalisesti tehdään huimia hyppäyksiä 1500-luvulta 1940-luvulle, ts. Grünewaldin päivistä minäkertojan Oulussa kokemiin aikuistumisen vuosiin.

Ajatuksena minuuden löytämisen ja määrittämisen vaikeudesta Rintala liittää vaihtelevin variaatioin niin Grünewaldiin, tämän aikalaiseen Düreriin kuin itseensäkin. Oman minänsä rakennustyötn kertoja mainitsee aloittaneensa jo varhain oululaisena nuorukaisena, joka alati ikävöi entistä kotikaupunkiaan Viipuria ja jonka oli vaikea tottua pohjoisiin maisemiin, “lumen ja piemän sisässä elämiseen”.

omituinen tilanne

Olen melko omituisessa tilanteessa. minut on bannattu kolmeksi vuorokauseksi fbstä. Miksi? Puolustin sananvapautta ja oululaisen ystäväni Sira Moksin Keskustaleiri piirroksen tähden. Puolustan sananvapautta kaikkialla, jos sana ei ole kansanryhmään kohdistuvaa rotusortoa.
Olen omituisessa tilanteessa. Mitä se tarkoittaa? Zuckkenbergin firma on poistanut seinältäni Sira Moksin piirroksen, mutta ei Kansan Uutisten lehtuijutun pohjana ollutta kirjoitustani: "Poliittista piirtäjää sensuroidaan fb:ssä" Mikä tässä fb-käytännössä on omituista. Julkaisemaani kirjoitusta saavat kommentoida kaikki muut paitsi minä itse.

Koira syö omaa häntäänsä

Kun koira on kapinen, hän saattaa syödä jopa oman häntänsä kuoliaaksi.
Viime päivinä olen törmännyt sellaiseen todellisuuteen. jota en alunperin tiennyt olevan olemassa.
Sasrjakuvapiirtäjäystäväni joutui banniin ja niin myös minä ja muutama muukin.
Onko Juha Sipilän hallituspolitiikan vastustaminen rikos?
olen osasyyllinen juha sipilän hallituspolitiikkaa vastaan tehtyyn rikokseen.
Me työttömät ja kurjistuneet kansalaiset sanomme sen ääneen, että emme pidä juha sipilän haöllituksesta.

Aktiivimalli puri, mutta ketä?

Olen niin sanotusti köyhä. Aktiivimallileikkuri puri minua 4,65 prosenttia työttömyyskorvauksestani. Kävin eilen Kelassa. Minulle luvattiin kyseinen 4,65 prosenttia lisää toimeentulotukeeni.

En ole varsinaisesti hätää kärsimässä, moni muu on enemmän hädissään aktiivimallin ja Sipilän pisteytysjärjestelmän tähden, elän ihan hyvin sillä 485 eurolla mitä kuussa jää käteen. Suunnilleen saman verran jää elämiseen vuokralla asuvilla eläkeläisillä, keskiluokan palkan alapuolella olevilla työntekijöillä kuten siivoojilla yms sekä yksinhuoltajaäideillä.

Vielä vähemmän saavat ne, jotka maksavat työttöminä asuntolainaa tai joilla on vahingossa mummon mökin verran omaisuutta tai jotka ostavat lääkärin määräämiä kela-korvaamattomia lääkkeitä. Mummon mökkiä ei voi myydä, lääkkeitä ei voi olla ostamatta, mutta ne eivät kuulu korvattaviin kuluihin.

Pisteytyksestä on tehnyt Sira Moksi oivallisen pilapiirrroksen, jossa Juha Sipilä ehdottaa peloissaan olevalle mummolle, että suoraan Keskustaleiriin suihkuun desinfioitavaksi. Tunnen muutaman omahoitajan. Tiedän että heillä on raskasta, ja palkka on olematon.

Kysyin apteekista farmaseutilta mitä tämä pisteytys oikein tarkoittaa? Hän sanoi olevansa ihan ulalla, mutta ehkä se kevään myötä selviää. Pisteytys toimii kuitenkin jo esimerkiksi vanhustenhoidossa. Vasta Sipilän hallitus uskalsi tuoda sen julki.

Kansalaiset jaetaan kolmeen ryhmään: työssäoleviin, työttömiin ja vähemmän työkykyisiin kuten eläkeläisiin ja vammaisiin. Esimerkiksi yli 80-vuotias äitini ihmetteli, miksi hän ei pääse varvasleikkaukseen vaikka on jo puoli vuotta ollut jonossa, työssäkäyvä naapuri pääsi kolmessa kuukaudessa.

Mutta nyt pisteytykseen on lisätty tämä automaattinen leikkuri. Olet jo mestauspölkyllä. Ole koko ajan ajan aktiivinen tai sitten katkaistaan kaula. Alfred Guillotin esitteli aikanaan keksintöään Ranskan kuninkaalle:

"Tämä moderni keksintö katkaisee pään vilauksessa, niin että vainaja ei ehdi edes huomata, että henki on jo lähtenyt." 

vapaus valita

Koska olen edelleen bannissa fbssä sira moksin poliittisen keskustaleiri-piirroksen julkaisemisen tähden, julkaisen täällä Mikael Kallavuon kommentin kirjoituksestani Poliittista piirtäjää sensuroidaan FBssä. (Siis kuka tahansa saa kirjoittaa seinälleni mitä tahansa, mutta en itse voi kommentoida sitä, koska olen bannissa.):

Esimerkiksi kohti vanhainkotia kulkevat ihmiset, jotka ovat surullisia koska tietävät ettei niissä enää jaeta tarpeeksi varoja inhimilliseen hoitamiseen. Sama koskee vammaisia, syrjäytyneitä ja muita, jotka eivät ole "tuottavia".
Minusta tällainen tulkinta on paljon loogisempi, koska kaikkihan tietävät, ettei Sipilän halllitus ole fyysisesti tappamassa ihmisiä.
Kun kuitenkin kuva koskettaa monia ihmisiä, niin jollakin tasolla se heijastaa sitä tunnelatausta, joka syntyy kun Sipilän hallitus leikkaa lähes kaikilta "ei-tuottavilta" ryhmiltä. Muun muassa aktiivimallin epäinhimillinen ja järjetön toteuttaminen aiheuttaa hyvin ikävän tunnelatauksen.

Meillä kaikilla on vapaus valita

Tämä otsikko kalskahti mieleeni fbstä, kun juuri olin saanut 3 vuorokauden bannin fbhen. On meillä vapaus valita, joko sisällä tai ulkona,
En puhu fbstä sen enempää. Kolme vuorokautta bannia, mitä siitä, ehdin tehdä tärkeämpiä asioita sillä välin.
Mutta palaan itse asiaan. Poliittinen piirros on sensuroitu ja jopa sen jakajat tietämättään ovat saaneet bannin. Tämä on täysin poikkeuksellista jopa zuckenbergin maailmassa.
Tällaista en muista tapahtuneen sitten 30-luvun ja Lapuan liikkeen. Nyt fbssä väännetään köyttä onko piirros hyvä vai huono.
Kyse on laajemmasta asiasta, onko sarjakuvapiirtäjällä oikeutta julkistaa omia tuotoksiaan fbssä ilman että ne joku hänen ja kaikkien kaveriensa seinällä ilmiantaa.
Käsitän rasistiset tekstit, niiden ilmiannon, mutta en käsitä Sira Moksia perustuslain vastaiseksi pilapiirtäjäksi.

Natsismi

Tämä ei ole omaa tekstiäni, bannauksen jälkeen luin sen seinältäni, mutta en muista kenen tekstiä se on, ja jos muistaisin, hänetkin bannattaisiin

Tilanne on kauhea ja pahenee yksilö kerrallaan. Natsismi on ilmiö, joka kasvaa osattomuuden seurauksena. Suomalaiseen natsismiin littyy kehityskulkuja, kuten työelämän jatkuva huonontuminen, eriarvoistuminen, arvojen katoaminen, pelko, viha. Kun työttömyysongelmaa ei hoideta vaan jätetään se markkinoiden hoidettavaksi on seurauksena kova yhteiskunta, kaksinaismoraali, korruptio hyvävelijärjestelmineen, nepotismi. Hallitusherrat ajavat vain omaa etuaan, kurjistavat miljoonan ihmisen toimeentuloa, luovat leipäjonojen reservaatin, varastavat terveydenhuollon ja myöhemmin koululaitoksen. Luovat järjestelmän jossa virat ja samalla asema ostetaan nöyrästi suostumalla mafian palvelijaksi, jossa työttömät ovat bulvaaneita, jossa vapaat elinkeinot tukehdutetaan, jossa kansalaisjärjestöt pakotetaan lopettamaan toimintansa, jossa osaton ei voi mitään tehdä parantaakseen omaa asemaansa. Jossa ei ole tulevaisuutta.

Banni

Olen nyt fbssä kolmen vuorokauden bannissa. Mitä banni tarkoittaa? Se on osapuilleen esto. En saa kolmeen vuorokauteen julkaista mitään fbssä koska olen käyttäytynyt siellä asiattomasti. Miten asiattomasti olen käyttäytynyt?
Olen julkaissut seinälläni muistiinpanon Sira Moksin sensuroimisesta fbssä hänen poliittisen Sipilän hallituksen pisteytyspolitiikkaa käsittelevän pilakuvan tähden. FB järjestelmänvalvojille ilmoitin, että oli välttämätöntä julkaista myös piirros asiayhteydessä.
Minulla on toimittajatausta. Vastustan rasismia. Minusta sananvapauden rajat menevät siinä, onko jokin piirros tai sana rasistinen hyökkäys kansanryhmää vastaan. Tänään luin keskisuomalaisesta, että Ilja Janitskinin vankeusrangaistusta jatketaan. Mielestäni aiheesta.
Kun puolustin Sira Moksin poliittista piirrosta, en nähnyt kuvassa hyökkäystä ketään muuta kuin julkisuuden henkilöä, pääministeri Juha Sipilää vastaan. Sipilä on julkisuuden henkilö, ja jos häntä vastaan ei saa hyökätä pilapiirroksella, hän on Hitler tai Stalin tai...
Hyvin monet minua vanhemmat ihmiset ovat jopa minulle ilmaisseet huolensa tästä pisteytysjärjestelmästä. Miten meidän käy, kun emme saa pisteitä? Pelot ovat toistaiseksi suurempia kuin todellisuus, mutta itse pidän ihmisten pisteytystä järjettömänä.
Joka on eri mieltä, katsokoon elokuvan Lopullinen ratkaisu, johon bannattu taiteilija poliittisessa piirroksessan (sitä itse katsomatta) viittaa.

Poliittista piirtäjää sensuroidaan FBssa

Oululaista kuvataiteilija, pilapiirtäjä, laulaja Sira Moksia sensuroidaan facebookissa. Hänen poliittinen pilapiirroksensa Juha Sipilästä, Auschwitzin kaltaisesta Keskustaleiristä ja mummosta, jota Sipilä ohjaa pisteytyksen perusteella suoraan suihkuun, aiheutti hänelle niin sanotun ”bannin” eli määräaikaisen eston Facebookiin.

• Tämä on jo kolmas kerta, kun saan bannin Facebookista ja aina syynä on ollut poliittinen piirros. Viimeisin, kolmas banni faseen tuli eilen ja syynä siis aiemmin Joukkovoimaa hallituspolitiikkaa vastaan-ryhmässä julkaisemani kuva, jossa kritisoidaan kärkkäästi Keskustaa.
• Valituksen olen faseen tehnyt, ei ne ole ikinä ennenkään auttaneet, tuskin nytkään. Onneksi ihmiset jakavat ahkerasti "kiellettyä" Keskustaleiri-kuvaa, Sira Moksi kertoi lauantaina.

Aluksi esto oli kolmen vuorokauden mittainen, mutta kun pilapiirroksen jakamista jatkettiin eri reittejä facebookissa, oli tiistaina seurauksena se, että Sira Moksin julkaisuestoa jatkettiin 7 vuorokaudella. Nyt kyseessä on siis neljäs poliittinen banni. Tiettävästi ainakin neljä muuta henkilöä on saanut määräaikaisen julkaisukiellon fb:hen julkaisun jakamisesta.

Facebookhan on amerikkalainen yritys, joka toimii amerikkalaisten lakien mukaan, mutta sen järjestelmänvalvojat Suomessa ovat suomalaisia. Ilmeisesti estoon Suomessa kuitenkin riittää se, että riittävän monet henkilöt ilmiantavat jonkin julkaisun, jolloin suurtietokone automaattisesti reagoi estolla. Näin ilmeisesti Joukkovoimaa sivustolla on tapahtunut.

Poliittisen piirroksen sensuroiminen tai hyökkäys pilapiirrosta vastaan on Suomessa harvinaista. Poliittisesta sensuurista mieleen lähinnä Lapuan liikkeen aika, vaasalaisen kirjapainon tuhopoltto Lapuan liikkeen toimesta sekä äärioikeistolaisen Pekka Siitoinin pommi Kirjapaino Oy Kursiivin postilaatikosta 1980-luvulla.

Sira Moksin poliittiset piirrokset ovat kuitenkin aiheuttaneet outoja kielteisiä reaktioita muuallakin kuin sosiaaalisessa mediassa:

• Alkuvuonna Oulun sarjakuvakaupungissa, Kulttuuritalo Valveen Sarjisgalleriassa Ajan kuvia - poliittisten piirrosten näyttelyni keräsi huomattavan määrän kävijöitä (perustuu mm. talon muiden toimijoiden huomioihin) mutta oli mielettömön vaikeaa saada mitään juttua yhtään mihinkään mediaan, Sira Moksi kertoo.
• Ja Oulussa tehdään aina ja miltei kaikesta taidepainotteisesta juttua, saati sitten sarjakuvasta kun on kyseessä sarjakuvakaupunki mutta mun näyttelyn ympärillä oli täysi mediahiljaisuus. Ala on ainakin pohjoisessa miesvoittoista että jopa tämän sukupuolenkin olisin ajatellut olevat osatäkynä jutulle mutta ei.
• Mulle muutama ihminen kyllä sanoi, että kannattaa orientoitua, että juttua ei kukaan tee, Oulu on niin Keskustalaista aluetta ja alueella ilmestyvät lehdet suurelta osin Keskusta-omisteisia. Ja mulla oli näyttelyssä myös Sipilään kohdistuvaa kriittistä, aika brutaaliakin kuvaa. Mut aattelin että vitut, Oulu on sarjakuvakaupunki ja tää on vapaa maa ja jne.
• No just. Kaksi pientä juttua näyttelyn loppupuolella sain lehtiin ja nekin ystävieni avustuksella, omat yritykset ja Sarjisgallerian lehdistötiedotteet kun eivät tuottaneet mitään tulosta.

Sira Moksi kertoo, että jopa näyttelytilan saaminen poliittisten piirrosten näyttelylle on ollut hankalaa.

• Galleriat ja yleiset tilatkaan eivät halua leimautua poliittisesti. Viime kesänä yhden gallerian kanssa tehtiin näyttelysopimus ja mä painatin jo näyttelyjulisteetkin mutta galleristi veti liinat kiinni ja näyttely peruuntui.
• En syytä galleristia, me eletään nyt sellasia aikoja, että kuviakin pelätään ihan tosissaan, tai toisin sanoen niiden kuvien vaikutuksia.
• Onneksi on olemassa sarjakuviin erikoistuneita gallerioita ja mun työthän matkaavat loppuvuodesta myös Helsinkiin Sarjakuvagalleriaan Kallioon.

Sira Moksi muistuttaa, että hän tekee muutakin kuin pelkästään poliittisia piirroksia, mutta viime aikoina aktiivimalli, sotekiemurat ja erilaiset pisteytykset ja leikkurit ovat nyt johtaneet poliittisen piirtämisen nousemiseen etusijalle.

• Poliittinen ilmasto on tällä hetkellä niin mätä, etten minä saa siitä mitään hassunhauskaa kuvastoa, vaan lähinnä raakaa ja brutaalia, joka ärsyttää ja ahdistaa monia. Hassut kuvat saa piirtää sitten jotkut muut. Multa ei muunlaista nyt tule kuin tälläistä.

Sira Moksin poliittisia piirroksia julkaistaan tällä hetkellä Oulussa ilmestyvässä vasemmistolaisessa Kansan Tahto -lehdessä sekä usein myös Apu-lehden Uuninpankkopoika Saku Timosen blogien yhteydessä sekä Ääriajatushautomo-blogeissa. Sira Moksin kuvataiteeseen, pilapiirroksiin ja poliittisiin piirroksiin voi tutustua myös hänen kotisivullaan: www.siramoksi.fi

Teksti: Keijo Nevaranta

Jumalat puhuvat öisin, sanasto osa 2

Odinn: ylijumala, aasa

Okolnir: (Viilenemätön), tulivuori?

Sigyn: Lokin vaimo

Sindri: kääpiö

Skirnir: (Säteilevä), Freyrin käskyläinen

Skrymir: jättiläinen

Skuld: kohtalotar, valkyyria

Sleipnir: Odinnin 8-jalkainen hevonen

Slidr: joki

Surtr: Tulimaailman hallitsija

Suttungr: jättiläinen

Thorr: Odinnin poika, ukkosen jumala

Urdr: kohtalotar

Vafthrudnir: (Väkevä pauloja), jättiläinen

Valfödr: (Vainajain isä), eräs Odinnin nimi

Valhöll: (Vainajain sali), Odinnin sali

Vali: Lokin poika

Vegtamr: Odinnin salanimi

Verdandi: kohtalotar

Vidarr: Odinnin poika

Vigridr: maailmanlopun taistelukenttä

Yggrasill: (Ygrin ratsu), maailmanpuu

Ymir: alkujättiläinen

Jumalat puhuvat öisin V

Grimnir:

Kuuma olet, tuli, ja roihuat kovin, loittone minusta liekki! Viittani kytee, vaikka kohotan sitä, turkkini polttaa tuli.

Odinn:

Nidavelliriin, pohjoiseen on noussut Sindrin suvun kultainen sali; Okolnirissa kohosi toinen, Brimirin juomasali, jättiläisen.

Auringosta etäällä hän erottaa salin, Naströndillä se on, pohjoiseen on ovi; räppänästä pisaroina putoilee myrkky, käärmeiden selkiä on palmikoitu seiniin.

Ja hän, joka on palannut, näkee; mutta näkeekö lopun ja onko loppu onnellinen? Kuunnelkaa, vaietkaa viisaat, hän näkee.

Näkijätär:

Kahlasivat kuohuvaa virtaa valapattoiset miehet ja murhaajasudet, ja ne jotka viettelivät toisen vaimon; Nidhöggr oli siellä, imi vainajain verta, susi raastoi toisia - joko tiedätte vai ette?

Grimnir:

Istuin tulien keskellä kahdeksan yötä, ei ruokaa kantanut kukaan.

Odinn:

Kuulkaa näkijätärtä, sokeaa naista, hän näkee.

Näkijätär:

Idässä, Rautametsässä, istui vanha vamo ja kasvatti Fenririn heimokuntaa: näistä yksi on oleva kerran kuun rosvo, hahmolta peikko.

Hänen ravintonaan ovat miesten ruumiit, hän saastuttaa verellä jumalten sijat, aurinko tummuu ja suvilla on sitten epävakaiset ilmat - joko tiedätte vai ette?

Grimnir:

Minut on tuleen sidottu, istun tulen vankilassa. Mutta joko kuulen äitini äänen, joko nousee kapinaan manalle mennyt kansa?

Näkijätär:

Kummulla istui siellä ja harppua soitti jättinaisen paimen, iloinen Eggther; hirsipuulehdossa yllä lauloi koreanpunainen kukko, Fjalarr.

Aasoille kiekui Gollinkambi, se herättää kaikki Herjafödrin miehet; maan alla laulaa toinen lintu, Helin kartanon noenpunainen kukko.

Grimnir:

Tuskani ovat kovat, enkö tätä kipua kestä? Nyt kun kahleitani polttaa tuli, joka kasvaa; onko ainoa pakoni täältä kuolema?

Näkijätär:

Garmr karjuu Gnipahellrin edessä, kahleet katkeavat, susi karkaa; monenkaltaista tiedän, kauemmas näen, jumalien tuhon, sodanjumalten turman.

Veljekset taistelevat, toinen lyö toisen, sisarusten lapset hylkäävät suvun; paha on aika, huoruutta paljon, kirvesaika, veitsiaika, murtuneet kilvet, myrskyaika, susiaika maailmanlopun alla, ainoakaan mies ei armahda toista.

Odinn:

Kuulkaa! Nyt sokea näkee, tuntematon tietää!

Näkijätär:

Mimirin pojat liikkuvat, ja perikadon ääntä julistaa kaikuva Gjallar-torvi, kovin puhaltaa Heimdallr, on korkealla torvi, Odinn puhuttelee Mimirin päätä.

Vavisten seisoo Yggdrasill, saarni, ikipuu valittaaa, nyt on jättiläinen irti, Helin tien kukijat pelkäävät kaikki, kunnes Surtrin sukulainen ahmaisee saarnin.

Odinn:

Mitä aasoilla on? Mitä haltioilla on? Koko Jötunheimar ryskää, ovat käräjillään aasat; kääpiöt voihkivat kiviovillansa, tunturien viisaat - joko tiedätte vai ette?

Näkijätär:

Garmr karjuu Gnipahellrin edessä, kahleet katkeavat, susi karkaa; monenkaltaista tiedän, kauemmas näen, jumalien tuhon, sodanjumalten turman.

Hrymr saapuu idästä, ylhäällä kilpi, hirmuisena kiemuroi maailmankäärme, käärme iskee vettä, kotka kirkuu, repii ruumiita, harmaa; Naglfar on irti.

Odinn:

Vaikka aurinko mustuu. Katsokaa, hän näkee! Vaikka tähdet pimenevät ja taistelun savu verhoaa kuun. Katsokaa, hän näkee!

Näkijätär:

Idästä liukuu laiva yli meren, tuo Muspellrin joukot, ja Loki ohjaa; jättiläiset saapuvat seuraten sutta, ja sen väen mukana on Byleistrin veli.

Surtr tuo etelästä korventavaa tulta; sodanjumalain aurinkoa säihkyy miekka, kallioita särkyy, jättinaisia sortuu, miehet käyvät Heliin, halkeaa taivas.

Nyt Hlinille tulee toinenkin murhe, kun Odinn käy sotimaan sutta vastaan ja Belin uljas surmaaja iskee Surtriin, Friggin sydänystävä saaa surmansa siellä.

Odinn:

Vaikka mustuu kuu ja pimentyneenä on taivas. Katsokaa, Näkijätär näkee, Ennustaja, sokea ennustaa!

Kuulkaa, jos teillä on korvat, kuulkaa, miten valittaa maailmanpuu. Nähkää, jos pystytte katsomaan sokaistuvin silmin.

- Joko tiedätte vai ette jumalten lopun?

Katsokaa Näkijätärtä; hän näkee!

Näkijätär:

Garmr karjuu Gnipahellrin edessä, kahleet katkeavat, susi karkaa.

Odinn:

Nyt lähestyy Hlödynin loistava poika, Odinnin vesa käy käärmeen kimppuun; tämä, raivokas, tappaa Midgardrin turvan; kotinsa on jätettävä kaikkien miesten; Thorr pystyy astumaaan tuskin yhdeksän askelta käärmeen luota, hän, kunniastaan varma.

Katsokaa Näkijätärtä; hän näkee!

Näkijätär:

Aurinko mustuu, maa luhistuu mereen, taivaalta sortuvat säteilevät tähdet, roihuten palaa elämänpuu, korkeat lieskat taivaalle lyövät.

Garmr karjuu Gnipahellrin edessä, kahleet katkeavat, susi karkaa; monenkaltaista tiedän, kauemmas näen, jumalien tuhon, sodanjumalten turman.

Odinn:

Hän näkee; hän näkee vieläkin kauemmas, hän näkee. Näkijätär: Minä näen, miten kohoaa toisen kerran maa, iäti vihreä, merestä esiin; kosket kuohuvat, kotka lentää, tunturilta se pyytää kalaa.

Aasat kokoontuvat Idavöllrille, he haastelevat siellä maan hirmuisesta vyöstä ja muistavat mahtavan menneisyyden ja Mahtijumalan muinaiset riimut.

He löytävät jälleen lautapelin levyt ruohon keskeltä, kultaiset, kauniit, ajassa ammoin omistamansa.

Kylvämättä kasvavat pellot, paha parantuu kaikki, Baldr palaa; Hroptrin saleissa asuvat Hödr ja Baldr, sodanjumalat oivat - joko tiedätte vai ette?

Odinn:

Hän näkee salin, soreamman kuin päivä, se on kullalla katettu ja kohoaaa Gimlessä. Nuhteettomat ihmiset asuvat siellä, ja heillä on aina mukanaan onni.

.......

Näkijätär:

Mahtaja nousee mahtiin ja voimaan, tuo väkevä yllä, joka ohjaa kaiken.

Nyt lähestyy lentäen tumma lohikäärme, pimeästä vuoresta se välkehtien lentää, höyhentensä kätköissä kantaa ruumiita, Nidhöggr. Nyt näkijätär poistuu.

https://www.youtube.com/watch?v=j1VcpmNy5T8

Jumalat puhuvat öisin IV

Kertoja:

Käräjiin kävivät kaikki aasat, ja yhdessä istuivat aasattaret. Jumalat pohtivat perinjuurin, mitä tiesivät Baldrin pahaenteisset unet.

Niin Odinn nousi, iäkäs Gautr, pani satulan selkään Slepnirille, hän ratsasti syvälle synkkään Heliin ja kohtasi hurtan joka Helistä nousi.

Ylt´yleensä veressä oli sen rinta ja se loitsujen isälle ulvoi pitkään. Yhä ratsasti Odinn, maa kumisi alla, tuli Helin korkeiden hallien eteen.

Itäiselle ovelle ratsasti Odinn, hän tiesi, missä lepäsi tietäjätär, kunnes pakolla kutsuttu nousi ja puhui.

Näkijätär:

Kuka mies se on, tämä outo mies, joka minulle määräsi vaikean matkan? Lumi peitti minua, sade pieksi ja liotti kaste, olin kuolleena kauan.

Odinn:

Olen nimeltä Vegtamr, Valtamrin poika, puhu Helistä minulle, kuin minä maasta. Ketä varten on sormuksin somistettu penkit ja kauniit istuimet kimaltavat kultaa?

Näkijätär:

Baldrille täällä on tehty simaa, kilpi kattaa kimaltavan juoman. Mutta pelossa elävät mahtavat aasat. Väkisin puhuin ja vaikenen nyt.

Odinn:

Älä vaikene tietäjätär, kyselen vielä, kunnes tarkoin sen kaiken tiedän: kenestä sukeaa Baldrin surma, kuka päästää päiviltä Odinnin pojan?

Näkijätär:

Hödr kantaa sinne kuuluisan puun, hänestä aukeaa Baöldrin surma, hän päästää päiviltä Odinnin pojan. Väkisin puhuin, vaikenen nyt.

Odinn:

Älä vaikene, tietäjätär, kyselen vielä, kunnes tarkoin sen kaiken tiedän: kuka Hödrille kostaa katalan työn ja saattaa roviolle Baldrin surman?

Näkijätär:

Rindr Länsisaleissa synnyttää Valin, yksiöisenä sotii Odinnin poika, ei käsiään pese, ei hiuksiaan kampaa, ennenkuin saa roviolle Baldrin surman. Väkisin puhuin, vaikenen nyt.

Odinn:

Älä vaikene, tietäjätär, kyselen vielä, kunnes tarkoin sen kaiken tiedän: keitä ovat neidot, jotka itkevät armasta, kohottaen taivaalle liinojen kulmat?

Näkijätär:

Sinä et ole Vegtamr, niinkuin luulin, vaan olet Odinn, iäkäs Gautr.

Odinn:

Sinä et ole näkijätär, viisas nainen, vaan olet kolmen tursaan äiti.

Näkijätär:

Mene kotiin Odinn, ole ylpeä aina, älä palaja enää ihmisten luokse, ennenkuin Loki pääsee irti ja jumalten tuomion päivä on tullut.

https://www.youtube.com/watch?v=tpdpcTrZv1A

Jumalat puhuvat öisin 3

Skirnir:

Jumalten valtias, Freyr, virka, mitä tahtoisin tietää: miksi istut salissa yksin, ruhtinas, pitkät päivät?

Freyr:

Paljastaisinko sinulle, poika, mieleni raskaan murheen? Alfrödull hohtaa joka ainoa päivä, ei kaipaukselleni koskaan. 
Skirnir:

Niin suuri ei voi murheesi olla, että minulle et sanoa saata, ikiaikoina olimme yhdessä nuoret, me taidamme toisiimme luottaa.

Freyr:

Gymirin kartanolla kulki se neito joka on minulle mieleen; käsivarret loistivat, loivat valon kaikkiin vesiin ja ilmaan. Näin rakastanut ei nuori mies ole neittä ikinä ennen, mutta aasa ja haltia ainoakaan ei meidän suo yhdessä olla.

Skirnir:

Siis annan ratsu, joka tohtii rientää läpi sokaisevan lepattavan liekin, ja anna miekka, joka itsestään sotii jättien joukkoa vastaan.

Freyr:

Minä annan ratsun, joka tohtii rientää läpi sokaisevan lepattavan liekin, ja annan miekan, joka itsestään sotii, jos kantaja vain on viisas.

Skirnir:

Yö ulkona mustuu, aika on mennä yli märkien tunturimaiden, yli huurretursaiden teiden, me palaamme kahden tai kahden jäämme hirmuisen hiiden valtaan.

.....

Skirnir:

Kerro, paimen, joka kummulla istut ja tarkkaat kaikkia teitä, kuinka pääsen neidon puheille ja vältän Gymirin koirat?

Paimen:

Kuolemaanko vihitty vai vainaja lienet?

Puheisiin et voi ikinä päästä Gymirin tyttären kanssa.

Skirnir:

Voi parempaakin tehdä kuin puhjeta parkuun, jos eteenpäin aikomus on, määräpäivä on minulle pantu ja mitattu elämäni aika. .....

Gerdr:

Mikä on se meteli minkä kuulen kaikuvan kartanolla? Järisee maa ja järkkyvät siitä Gymirin kartanot kaikki.

Palvelusneito:

Ulkona on mies, hän on satulasta astunut, laskee ratsunsa ruohoon.

Gerdr:

Kutsu hänet sisään, hän tulkoon saliimme juomana jaloa simaa, vaikka aavistan kyllä, että tuolla seisoo veljeni surma.

.......

Oletko haltia vai aasain poika vai viisas vaani? Miten tulit yksin liekkien yli meidän taloomme tänne?

Skirnir:

Enpä ole haltia, en aasain poika, en viisas vaani, vaikka tulin yksin liekkien yli teidän taloonne tänne.

Minulla on yksitoista kultaista omenaa, Gerdr, ne omiksesi annan, jos sovimme, että Freyr saa sinulle läheinen ystävä olla.

Gerdr:

Yhtätoista omenaa en ikinä huoli mieliksi kenenkään miehen, niin kauan kuin elämme, emme koskaaan asu yhdessä Freyr ja minä.

Skirnir:

Sormuksen saat, joka paloi silloin, kun poltettiin odinnin poika, kahdeksan sormusta yhtä suurta se luo oka yhdeksäs yö.

En sormusta ota vaikka onkin se palanut, kun poltettiin Odinnin poka, Gymirin kodissa riittää kultaa, voin isäni aarteita jakaa.

Skirnir:

Näetkö tyttö tämän taipuisan, sorjan, miekan, jota kädessä kannan? Katkaisen sillä sinulta kaulan, jos tahtoani et täytä.

Gerdr:

En siedä pakkoa, siihen en suostu mieliksi kenenkään miehen, jos löydät Gymirin, luulenpa, että tarpeeksi tapella saatte.

Skirnir:

Näetkö, tyttö, taipuisan, sorjan miekan jota kädessä kannan? Sen terään on vaipuva vanha jätti, isäsi on kuoleman oma.

Tätä taikavarpua tottelet kyllä, sinut taivutan tahtooni, tyttö, saat siirtyä sinne missä sinua ei ikinä näe ihmisen poika.

Kotkan kummulla kyyhötät aamuin, tähyät maasta pois, tuijotat Heliin päin, inhoat tuokaa enemmän kuin inhottaa ihmistä kiiltävä käärme.

Olet kummajainen, jos esille käyt, tuijottakoon Hrimnir, tähytköön jos kuka, jää maineesi varjoon jopa jumalten vahti, töllötä porttisi takaa.

Houre ja kaipaus, hulluus ja hätä, kasvakoot kyyneleet ja murhe; istu siihen niin sinulle manaan summat surut, kaksinkertaiset kiusat.

Julmat aaveet ahdistakoon sinua jättien asunnoissa aina! Huurretursaiden pariin joka ainoa päivä huono, hoiperrat, heikko, hoiperrat! Itku ilon sijaan on posanasi aina ja kyynelin kurjuutta kärsit.

Kolmipäisen tursaan saat kumppaniksi ottaa tai elää ilman miestä. Suru syököön järkesi, jäytäköön murhe! Ole kuin ohdake ahdettu kasaan, kun on ohitse korjuuaika!

Odinn on suuttunut, ylimmäinen aasa, sinulle on suuttuva Freyr, Sinä ilkeä tyttö, olet vetänyt yllesi jumalten vihan.

Kuulkaa tursaat, jättiläiset kuulkaa, koko Suttungrin suku sekä aasain seura, kuinka minä kiroan kuinka minä kiellän neidolta miehen seuran, neidolta miehen ilon!

Hrimgrimnir on se tursas joka tulee sinut naimaan Helin aidan alla. Puun juurella siellä ryysyläiset juottavat sinulle vuohen virtsaa. Et jalompaa juomaa ole ikinä juova mieltäni myöten, neito, mieltäsi vasten, neito!

Thurs-riimun teen ja kolme riimua, himon ja kiiman ja halun, minä taidan ne poistaa kuin piirsinkin, jos tarpeen on tehdä niin.

Gerdr:

Ei, paljon ennemmin terve, poika, ota malja muinaista simaa, vaikka en olisi ikinä luullut, että voisin suostua vaaniin.

Skirnir:

Tahdon tietää asiani tarkoin, ennenkuin käännyn kotiin: miten pian on Njördrin mahtava poika saava kohdata sinut?

Gerdr:

Barri on nimeltään, niinkuin tiedämme, tyyni lempeä lehto. Yhdeksän yön päästä Njördrin pojalle Gerdr suo siellä ilon.

........

Freyr:

Sano ennen kuin satulasta astut ja yhtään askelta otat: mitä sait aikaan jättiläisen mailla onneksi molempien meidän?

Skirnir:

Barri on nimeltään, niinkuin tiedämme, tyyni, lempeä lehto. Yhdeksän yön päästä Njördrin pojalle Gerdr suo siellä ilon.

Freyr:

Yö on pitkä, pitkiä kaksi, miten voin kestää kolme? Usein on kuukausi lyhyempi ollut kuin puoli ikävän yötä.

https://www.youtube.com/watch?v=6z3A9LDy-L4

Vaelluskirjaa – Luontovaellus 11.4.2018

Heräsin. Päätin lähteä vaeltamaan. Ruokintapaikalla oli hiljaista. Puin vaatteet päälleni, otin olkalaukun, jossa on kiikarit, ja lähdin. Mutta ensin poltin kuistilla sätkän. Intiaanikyykyssä katselin näkymää joelle ja joen yli ja kahden metsän yli etäisyyteen. Punarinta lauloi naapurin pihakuusessa. Joutsen lensi jokiuomaa pitkin etelään. Käpytikka rummutti jossain puhelinpylvään päässä olevaa suojapeltiä ja huusi sitten ilmaan kiihkeän pikakiväärisarjan. Mustarastas lensi innokkaasti pulisten pihan yli.

Kävelin pihatieltä Mulikontielle ja sieltä jatkoin Arvenmäen yli Auvilan pelloille. Matkalta korviin ja silmiin tarttui ainakin 2 mustarastasta, vihervarpusia, pari peippoa ja tavallisempaa höyhenpukuista väkeä. Matkalla tiirailin etenkin aukeampia, harvapuisia paikkoja, etsin lapinharakkaa, joka muuttaa näihin aikoihin ja jonka joku viime vuonna oli nähnyt Arvenmäellä. Ei näkynyt kuin tavallisia harakoita.

Jatkoin Auvilan pelloille. Selasin kiikarilla metsänrajat. Yksittäisiä peippoja lensi silloin tällöin. Kuulin joutsenten ääniä ja näin miten kaksi kolmen joutsenen ryhmää lensi hauskasti ristiin. Toinen porukka suuntasi koilliseen, toinen kaakkoon. Siinä lennossa vaihdettiin tärkeimmät kuulumiset. Jostain etäältä kuului harmaalokkien kaklatusta.

En halunnut nähdä silmissäni Auvilan metsätuhoa (josta lähettämäni mielipidekirjoitus ei ainakaan tänään ollu ”mahtunut” lehteen) vaan käännyin Vuorilaaksontielle, joka johtaa parin kilometrin kävelyn jälkeen Orivuorelle. Västäräkki lennähti sulasta ojanpenkasta karkuun. Kävelin, kävelin ja tiirailin maisemia. Aprikoin mahtaisiko Orivuoren yli mennä polku tai kantaisiko hanki.

Äkkiä lentoon heittäytyi haukka läheisestä männynlatvasta, se lensi välillä siipiään muutaman kerran iskien, välillä pitkään liitäen Vuorilaakson hakkuuaukean yli. Sain sen kiikareihini ja kun lintu kaarsi, määritys varmistui. Se oli muuttomatkalla paikalle levähtämään pysähtynyt piekana, tunturilapin lintu.

Kävelin eteenpäin, etsin polkua jota viime syksynä kuljin Orivuorelle marja- ja sienimetsään. Olisiko sitä talvella kävelty tai hiihdetty. Äkkiä näin oletetun polun tienoilla hakkuun keskelle pystyyn jätetyn latvansa katkaisseen haavan yläoksalla sen, mitä tavallaan myös etsin: lapinharakan. Sen serkuilla pikkulepinkäisillä oli kolmekin poikuetta tässä laaksossa viime kesänä ja paikka on mitä soveliain ympäristö kummallekin lajille, lapinharakalle tietenkin vain näin muuttoaikaan, sillä nekin matkustavat pohjoiseen pesimään.

En löytänyt polkua Orivuorelle, mutta löysin leveän lujan ladunpohjan ja lähdin kulkemaan sitä pitkin. Latu johti kuitenkin jonkin verran väärään suuntaan, se ei vienyt Orivuorelle, vaan peltoaukean ylitse takaviistoon niin että olin aikani käveltyäni taas Arvenmäen takana. Sieltä löysin kuitenkin oikean reitin radanvartta pitkin Orivuorta kohti.

Latujen risteyksessä oli opastaulut eri suuntiin, Orivuorelle 0,7 km. Se oli elämäni pisin 0,7 kilometriä. Aloin uupua. Vihdoin latupohja alkoi nousta tutulle mäelle, Orivuoreksi sitä nimitetään, tai Hepovaaraksi, kai kuka mitenkin, en ainakaan ole päässyt selvyyteen mitä eroa näillä paikoilla on. Lähestyin maantietä josta johtaa ylikulku radan yli kylille.

Hieman ennen maantietä pysähdyin kuitenkin linnun ääneen. Männyn latvassa lauloi hippiäinen. Vaikka osa hippiäisistä talvehtii, en ollut sitä vielä tänä vuonna nähnyt. Lintu on osittaismuuttaja ja kylminä talvina Suomessa talvehtivasta kannasta saattaa kuolla jopa 80-90 prosenttia. Ja nyt oli vaihteeksi kylmä talvi. Arvelinkin että lintu on kotiutunut etelän matkalta ja siksi nyt rinta täynnä linnunlaulua. Sen seuraan ilmestyi jostain kuusitiaispari askartelemaan omia puuhiaan keskenään kutsuäänillä jutellen.

Latupohjasta aivan tien vierestä äkkäsin metsäkauriin sorkan jäljet. Metsäkauriit levittäytyivät lähinnä 70-luvulla Pohjoisruotsista Haaparannan tullin kautta Suomeen ja ovat nyt jo suhteellisen yleisiä kaikkialla. Yhden näin syksyllä Jämsän tien varressakin vain 100 metriä asunnostani Urheilutietä ylittämässä. Jäljet kulkivat rivissä muutaman metrin, mutta katosivat sitten kovaan latupohjaan niin että en nähnyt, missä eläin viime yönä on hypännyt metsään.

Jatkoin rautatien ylitse kylälle, kävin katsomassa yhden istutuspajukon ja mieleen alkoi tulla taiteellisia suunnitelmia. Kuljin tienvartta kylää kohti. Bongasin pikkupojan joka leikki jääpintaisella tien ylittävällä rutakolla. Hän testasi jään kantavuutta. Vähän väliä saappaat molskahtivat jään läpi lätäkön pohjaan. Vettä oli lähestulkoon haisaappaan korkeuden verran. Muistelin omia nuoruuden linturetkien puljauksia, jolloin harva se kevät putosin arvokalleuksia myöten johonkin paskaojaan.

Tulin Kenraalintielle. Jalkani olivat jo keitettyä makaroonia, kun pääsin vihdoin kirjastoa vastapäätä katetulle penkille istumaan. Päätin jatkaa apteekin kautta bussilla kotiin. Jukka Virtasen pallokentän kulmalla bongasin vielä uutena lajina matalalla kaaartelevan kalalokin ja sulan reunassa istui tai seisoi pari muuta vasta saapunutta kalalokkia. Joutsenet tästä Koski-Keskisen sulasta olivat jatkaneet jo pohjoista kohti.

Jumalat puhuvat öisin II

Jumalat puhuvat öisin II
Vaftrudnirin runo
Odinn:
Frigg, anna neuvo, sillä aion matkaan, menen viisaan Vafthrudnirin luokse. Haluan tutkia muinaistiedon, mitä mahtava jätti muistaa.
Frigg:
Ennemmin toivoisin Odinn, Joukkojen isä, että jäisit jumalten pariin, sillä tiedän, että ei jäteistä yhtään Vafthrudnirin veroista löydy.
Odinn:
Matkasin paljon, kokeilin paljon, sain mahtitietoa monta. Nyt mielin tietää, millaista on viisaan Vafthrudnirin luona.
Frigg:
Siis onnekas lähtö ja onnekas paluu ja olkoon matkassa onni! Pidä terävä ymmärrys Ihmisten isä, sanakilvassa jättiläisen kanssa.
.....
Kertoja:
Odinn matkasi mittaamaan tuon mahtajan syvää mieltä, tuli Imrin isän asunnolle ja astui sisään.
.......
Odinn:
Terve, iätön jätti! Taloosi tulin, tahdoin tavata sinut. Kysyn ensiksi, jätti, oletko viisas vai vallanko kaikkiviisas.
Vafthrudnir:
Mkä mies se on minun salissani, kenenkä kanssa puhun? Et astu salista ikinä ulos, jos et voita viisaudessa.
Odinn:
Kulkuri olen, tulen kulkutieltä, janoisena jouduin taloon, on virvoitus tarpeen, vaelsin kauan, ota vieras vastaan jätti.
Vafthrudnir:
Älä kulkuri puhele permannolla, ota salista sija ja istu! On nähtävä varsin, ken viisaampi on, vieras vai tietäjävanhus.
Odinn:
Kun köyhänä saavut rikkaan saliin, puhu viisaasti tai ole vaiti. Suupaltti piankin joutuu pulaan keskellä kovien miesten.
Vafthrudnir:
Sano siis, kulkuri, joka permasnnolla seisot ja aiot onneasi koettaa, minkä niminen on se orhi joka aamuin tuo ihmisten ilmoille päivän?
Odinn:
Skinfaxi on se orhi, joka aamuin tuo ihmisten ilmoille päivän. Itägooteille se on orheista paras, aina sen harja hohtaa.
Vaftfrudnir:
Sano siis, kulkuri, joka permannolla seisot ja aiot onneasi koettaa, minkä niminen on orhi joka idästä vetää yön jälleen jumalten ylle?
Odinn:
Hrimfaxi on se orhi joka idästä vetää yön jälleen jumalten ylle, joka aamu vtaa sen turvasta vaahto, niin laaksoihin lankeaa kaste.
Vafthrudnir:
Sano siis, kulkuri, joka permannolla seisot ja aiot onneasi koettaa, minkä niminen on joki, joka rajana jakaa jumalten ja jättiläisten maat?
Odinn:
Ifing on joki joka rajana jakaa jumalten ja jätttiläisten maat, avoimena virtaa iäti sen vesi, joki ei koskaan jäädy.
Vafthrudnir:
Sano siis, kulkuri, joka permannolla seisot ja aiot onneasi koettaa, minkä niminen on kenttä jolla kerran sotivat suopeat jumalat ja Surtr?
Odinn:
Vigridr on kenttä jolla kerran sorivat suopeat jumalat ja Surtr, se on sata peninkulmaa kaikkiin suuntiin, niin on sen määrätty mitta.
Vafthrudnir:
Viisas olet, istuhan, vieras, jätin penkillä puhellaaan kahden. Tutkitaan hallissa, panttina henki, ken voittaa viisaudessa.
.....
Odinn:
Minä matkasin paljon, kokeilin paljon, sain mahtitietoa monta; kuka ihmisistä elää, kun oon ihmisten yllä se viimeinen tuima talvi?
Vafthrudnir:
Lif ja Lifthrasil lymyävät silloin kahden Hoddmimirin metsään; aamukaste on atriana heillä, he siittävät uuden suvun.
Odinn:
Minä matkasin paljon, kokeilin paljon, sain mahtitietoa monta; mistä tulee aurinko sileälle taivaalle, kun sen on tuhonnut Fenrir?
Vafthrudnir:
Alfrödull synnyttää ainoan tyttären, ennenkuin susi sen sieppaa, neito rasastaa äitinsä teitä, kun jumalten tuho on tullut.
Odinn:
Minä matkasin paljon, kokeilin paljon, sain mahtitietoa monta, keitä ovat neidot jotka nähdään meren yllä, väkevät viisaat neidot?
Vafthrudnir:
Mögthrasilin kunnaiden yli käy kolme nuorten neitojen ryhmää, he saapuvat ihmisten suojelijoina, vaikka syntyivät jättien sukuun.
Odinn:
Minä matkasin paljon, kokeilin paljon, sain mahtitietoa monta; kutka aasoista hallitsevat aasain maita, kun Surtrin liekki sammuu?
Vafthrudnir:
Jumalkodissa Vidarr asuu ja Vali, kun Surtrin liekki sammuu, Mjölnirin saavat Modi ja Magni, kun Vingnir on väsynyt sotiin.
Odinn:
Minä matkasin paljon, kokeilin paljon, sain mahtitietoa mont; mikä tulee syyksi Odinnin surmaan, kun jumalten tuho on tullut?
Vafthrudnir:
Ihmisten isän ahmaisee susi, mutta Vidarr sen voittaa ja kostaa, hän siinä sodassa halkaisee sudelta kahtia kylmän kidan.
Odinn:
Minä matkasin paljon, kokeilin paljon, sain mahtitietoa monta; mitä Odinn, ennenkuin astui roviolle, kuiskasi poikansa korvaan?
Vafthrudnir:
Sitä kukaan ei aavista, mitä olet ammoin kuiskannut poikasi korvaan; olen muinaistiedot ja aasain tuhon sanellut tuomituin suin; nyt on kilpani käyty Odinnin kanssa, olet kaikista viisain aina.

https://www.youtube.com/watch?v=TUM79ahevBA

Jumalat puhuvat öisin I

Näkijätär:
Minä olen sokea. Koskaan en ole mitään nähnyt. Siksi näen siksi tiedän.
Odinn:
Mitä sinä näet? Mitä sinä tiedät? Muistatko muinaiset, taidatko kertoa kaiken alun?
Näkijätär:
Sinä tahdot, Valfödr, että tulkitsen taiten, mitä ihmisten muinaisvaiheista muistan. Ja muistanko kauemmas. Minäpä kerron.
Muinaissyntyiset jätit muistan, joiden keskellä kasvoin ammoin; yhdeksän maailmaa, puun yhdeksän juurta, jalon maailmanpuun mullan alla.
Aikojen alussa Ymir eli, ei hiekkaa, ei vettä, ei viileää merta, ei maata ollut, ei taivasta yllä; oli suunnaton kita, ei kasvanut ruoho.
Grimnir:
Kuuma olet, tuli, ja roihuat kovin, loitttone minusta, liekki! Viittani kytee, vaikka kohotan sitä, turkkini polttaa tuli.
Odinn:
Mutta miten maa luotiin, jos ei mitään ollut? Miten sai syntynsä maailma tästä?
Näkijätär:
Borrin pojat kohottivat pohjan, he jotka Midgardrin, mahtavan loivat; kivikamaraan paistoi etelästä päivä, ja maasta versoi viheriä laukka.
Odinn:
Sanoit, että päivä paisoi. Mutta mitenkä oikein oli taivaan laita?
Näkijätär:
Kuun kumppani, aurinko, etelästä hipoi oikealla kädellään taivaan reunaa; aurinko ei tiennyt asuntonsa saleja, tähdet eivät tienneet sijaansa, kuu ei mahtinsa määrää tiennyt.
Grimnir:
Istuin tulien keskellä kahdeksan yötä, ei ruokaa kantanut kukaan.
Näkijätär:
Jumalat kävivät käräjätuoliin, korkeat pitivät keskenään neuvoa, he nimesivät yön ja yön suvun, he nimesivät aamun ja keskipäivän ajan, iltapäivän ja ehtoon ajanlaskua varten.
Odinn:
Aasat kohtasivat Idavöllrillä, he pystyttivät temppelit ja pyhäköt ylväät, he tekivät ahjot, takoivat kultaa, valmistivat työkalut, väänsivät pihdit.
Näkijätär:
Jumalat kävivät käräjätuoliin, korkeat pitivät keskenään neuvoa.
Odinn:
Niin siitä parvesta saaapui kyllin, kolme aulista ja väkevää aasaa.
Ei heillä sielua, ei henkeä ollut, ei verta, ei ääntä, ei hipiän väriä.
Minä tiedän saarnin, se on Yggdrasill, valkosora vihmoo sen korkeaa vartta; siitä lähtevät kasteet, jotka lankeavat laaksoon, se Urdrin kaivolla viheriöi aina.
Näkijätär:
Sieltä tulevat neidot, jotka tietävät paljon, nuo kolme asuvat saarnin alla; Urdr on yksi, toinen on Verdandi - he kaiversivat puuta - Skuld on kolmas; he antavat ehdot, he jakavat arvat, ihmislapsille mittavan osan.
Odinn:
Varmaa on tämä, jos tutkit riimuja, jumalilta saatuja mahtajain sauvoja, jotka väkevä puhuja värjäsi, on viisainta olla vaiti.
Grimnir:
Kuuma olet, tuli, ja roihuat kovin, loittone minusta, liekki! Viittani kytee, vaikka kohotan sitä, turkkini polttaa tuli.
Näkijätär:
Muistan, miten syttyi ensimmäinen sota, kun he lävistivät keihäillä Gullveigin ja Korkean hallissa polttivat hänet, hän, kolmesti syntynyt, kolmesti paloi, usein, ei harvoin, mutta yhä hän elää.
Grimnir:
Istuin tulien keskellä kahdeksan yötä, ei ruokaa kantanut kukaan.
Odinn:
Jumalat kävivät käräjätuoliin, korkeat pitivät keskenään neuvoa: pitikö aasain antaa hyvitys vai jumalain keskenään jakaa uhrit.
Grimnir:
Minut on tuleen sidottu. Istun tulen vankilassa.
Näkijätär:
Odinn sinkosi silloin keihään: niin oli alkanut ensimmäinen sota, aasojen linnan aita murtui, kentälle läksivät loitsuinensa vaanit.
Odinn:
Jumalat kävivät käräjätuoliin, korkeat pitivät keskenään neuvoa: kuka oli petoksella pilannut ilman ja antanut jäteille Odrin neidon?
Näkijätär:
Thorr iski silloin, suuttuen kovin, hän ei monesti istu kun kuulee moista; niin särkyivät valat ja vannotut liitot, lujat mahtavat sanat, jotka sitoivat heitä.
Odinn:
Hän tietää hyvin, että Heimdallrin kuulo on taivaalle yltävän pyhän puun alla; Vallfödrin pantista virtaa sen ylle soran täyttämä koski - joko tiedätte vai ette?
Näkijätär:
Hän istui ulkona, kun vanhus saapui, levoton aasa sitoi hänet silmin.
Grimnir:
Mitä kyselette minulta? Mitä tutkitte yhä? Minä tiedän, Odinn, mihin silmäsi kätkit: maineikkaaseen Mimirin kaivoon. Mimir juo simaa joka ainoa aamu Valfödrin pantista - joko tiedätte vai ette?
Näkijätär:
Minä näin Baldrille, Odinnin pojalle, veristyneelle jumalalle varatun kohtalon: näin, miten kohosi tasankojen ylle hentoinen, kaunis mistelikasvi.
Se oksa juuri, näöltä niin ohut, oli murheen ase, Hödr sen ampui. Baldrin veli viipymättä syntyi, yön vanhana taisteli Odinnin poika.
Hän ei käsiään pessyt, ei sukinut päätään, ennenkuin sai roviolle Baldrin surman; mutta Fensalirissa Frigg itki Vallhöllin tuskaa - joko tiedätte vai ette?
Grimnir:
Kuuma olet, tuli, ja roihuat kovin, loittone minusta, liekki! Viittani kytee, vaikka kohotan sitä, turkkini polttaa tuli.
Odinn:
Hän näkee:
Näkijätär:
Hveralundissa lojuu vanki, ja vanki on näöltään kuin viekas Loki, siellä istuu Sigyn, hän on iloa vailla miehensä tähden - joko tiedätte vai ette?
Grimnir:
Istuin tulien keskellä kahdeksan yötä, ei ruokaa kantanut kukaan.
Odinn:
Jääkylmiin laaksoihin idästä laskee vyöryttäen veitsiä Slidr-virta.
------
Näkijätär:
Mahtaja nousee mahtiin ja voimaan, tuö väkevä yllä, joka ohjaa kaiken.
Nyt lähestyy lentäen tumma lohikäärme, pimeästä vuoresta se välkehtien lentää, höyhentensä kätköissä kantaa ruumiita, Nidhöggr.
Nyt näkijätär poistuu.


https://www.youtube.com/watch?v=_OxE3B8pnXc

Jumalat puhuvat öisin

Jumalat puhuvat öisin, alkuperäisidea

Mitä tämä on? Mysteerivihkimys? Shamanistinen matka Eddan jumalrunojen maailmaan? Näytelmä ilman näyttelijöitä? Avantgardistinen teatterikokeilu? Valosta, musiikista, lavasteista, ääniefekteistä ja runoista koostuva poikkitaiteellinen happening? Luultavasti kaikkea tätä. Ennen kaikkea "Jumalat puhuvat öisin" on visuaalisuuteen, musiikkiin ja runoihin perustuva kokonaistaideteos Eddan jumalten vaiheista, viikinkimatka maailman luomisesta maailman loppuun.

"Jumalat puhuvat öisin" on 7-ulotteinen tilataideteos. Kemin Kaupunginteatterin studioja siihen lavastetut veistokset - abstraktit jumalat, moderni maailmanpuu, Fenrir-susi ja nykykulttuurin jätteistä rakennettu Heli, helvetti, muodostavat taideteoksen kolmiulotteisen rungon. Sen neljäs ulottuvuus on valo, viides musiikki, kuudes Eddan teksti ja seitsemäs aika. Aika maailman luomisesta maailman loppuun, viikinkiajasta meidän aikaamme ja esityksen kesto studion tilassa.

"Eddan jumalrunot" ovat keskimäärin tuhat vuotta vanhaa tekstiä. Väitän että runot tai runoelma kestää ja kantaa tuhannen vuoden läpi, ei voi olla huono. Siksi näytelmän lähtökohtana olen pitäytynyt mahdollisimman pitkälle alkuperäistekstissä, Aale Tynnin siitä tekemässä hienossa suomennoksessa. En väsy ihailemaan Eddan jumalrunojen visuaaalsta voimaa, sen psykedeelisiä näkyjä, luomiskertomuksen visioita ja maailmanlopun karmivia kuvia.

Eddan näytelmäsovitus, sen teatterillinen esitystapa on sen sijaan mahdolliimman moderni. Koska tuhatvuotisen tekstin jumalmaailmasta, viikinkiajan maailmankäsityksestä, on mahdotonta tehdä mitään näköispatsasta, olen hylännyt koko tämän lähtökohdan. Yggdrasillin juurella sotureita viimeiseen taisteluun kutsuva Gjallar-torvi on korvattu syntetisaattorilla ja sähkökitaralla, musiikillinen toteutus liikkuu jossain rock-runo-oopperan ja nykymusiikin sinfonian välimaastossa. Esitys on nykytaidetta, sen multivisuaalisia mahdollisuuksia hyväksi käyttäen: valotilataideteos.

Näytelmä ilman näyttelijöitä? Sitäkin esitys on. Varsinaisia roolihenkilöitä ei näyttämöllä esiinny: pääosissa ovat veistokset, valo ja nauhalta tuleva äänimaisema sekä Eddan viiltävän kaunis runoteksti.

Ensyklopedia ajassa

Eddan jumalrunoissa on jotakin samaa kuin Nobel-runoilija Harry Martinsonin Aniarassa: ne ovat ensyklopedia ajassa, tilassa ja tietoisuudessa. Niiden kuvista löytyy visioita, jotka tuovat mieleen Danten jumalaisen näytelmän. Ne ovat syväsukelluksia ihmiskunnan alkuperäiseen muistiin, matkoa alitajunnan syvyyksiin, sen perimmäisiin ja likaisimpiin syövereihin ja paluuta takaisin inkarnoituneena, puhdistuneena, katharsiksen läpikäyneenä.

Eddassa maailma ja jumalat tuhoutuvat viimeisessä taistelussa, mutta Näkijättären ennustuksen loppu on optimistinen: maa, iäti viherjöivä, kohoaa toisen kerran merestä. Aasat kokoontuvat Idavöllrille, he haaastelevat siellä maan hirmuisesta vyöstä ja muistavat menneisyyden, mahtijumalan riimut, kokoavat jälleen lautapelin levyt.

Näen Eddan jumalrunoissa myös yhtymäkohtia meidän aikaamme. Mitä muuta maailmanlopun visiot, viimeisen taistelun hurjat näyt tuovat mieleen kuin ekokatastrofin uhan. Näyttämöllisesti olen korostanut näitä yhtymäkohtia, asettanut kysymyksen siitä, onko moderni teknologia ja materialismi se helvetinkone, Fenrir-susi, joka viimeise taistelun koittaessqa pääsee irti, suistaa jumalat sijoiltaan, syöksee maan mereen?

Mutta Näkijättären ennustuksen tavoin on mahdollisuus toiseenkin vaihtoehtoon: luoda maailma, jossa ruoho viheriöi iäti, jumalat pelaavat lautapeliänsä ja nuhteettomat ihmiset elävät maan päällä ikuisen rauhan aikaa.
Joko tiedätte vai ette? Ehkä vain Näkijätär tietää...

Mahtaja nousee
mahtiin ja voimaan,
tuo väkevä yllä,
joka ohjaa kaiken.

"Nyt lähestyy lentäen
tumma lohikäärme,
pimeästä vuoresta
se välkehtien lentää,
höyhentensä kätköissä
kantaa ruumiita
Nidhöggr.
Nyt Näkijätär poistuu."

Tapaus Isomäki - From 1918

Tapaus Isomäki - From 1918
Jämsän draamateatteri
ohjaaja: Risto Hakola
näyttelijä: Reijo Ahonen
 
Jämsän valkoisen terrorin uhrina teloitettiin sisällissodan aikana noin 80 jämsäläistä, valtaosin työväenliikkeen aktiiveja. Teloitusten toimeenpanijoina toimi Jämsässä pääosin neljän kopla: jämsäläiset suurtilallinen Jalmari Saari (Saaren Jallu) ja Juho From (Rummin Jussi) sekä muualta Jämsään sisällissodan alussa tulleet Veikko Sippola Kärkölästä ja Tyko Isolukkari Lammilta.

Jämsän valkoinen terrori ja tapahtuneet teloitukset olivat koko Suomen oloissa poikkeukselliset monestakin syystä johtuen. Ensinnäkin teloitettujen määrä on Jämsän kokoisella paikkakunnalla poikkeuksellisen suuri. Mutta sen lisäksi Jämsässä ei sisällissodan aikana ollut minkäänlaista rintamalinjaa eikä varsinaisia taisteluja Jämsässä käyty lainkaan. Kaiken huipuksi teloitukset toteutettiin ilman minkäänlaista oikeudenkäyntiä ja näin ollen myöskin ilman mitään näyttöjä syyllisyydestä saati tuomituksi tulemista.

Näin voidaan Jämsän surullisten tapahtumien yhteydessä perustellusti puhua 80 teloituksesta, jotka olivat murhia. 80 teloitusta, 80 murhaa, joista lopulta ei tuomittu ketään, vaan koko Suomessa ainoat lopulta syytteeseen joutuneet Jalmari Saari, Juho (Johannes) From ja Veikko Sippola vapautettiin lopulta pesidentti Svinhufvudin armahduslain nojalla.

80 teloitusta, 80 murhaa, mutta yksi selviytymistarina: opettaja Kaarlo Isomäen tapaus. Jämsänkoskelainen opettaja Kaarlo Isomäki haettiin vain kaksi viikkoa sisällissodan puhkeamisen jälkeen kotoaan kuulusteltavaksi. Kuulustelijoina toimivat Jalmari Saari ja Johannes From. 

Erikoiseksi Isomäen vangitsemisen tekee se, että hän oli puoluekannaltaan nuorsuomalainen, siis oikeistolainen, ja koko vangitsemisen taustalla näyttää olleen yksinomaan henkilökohtainen kauna ja viha. Isomäen työpaikka oli Jämsänkosken koulu ja sen johtokunnan puheenjohtaja, suojeluskunnan esikunnan jäsen Jari Grönholm oli vahvasti eri mieltä koulun kehittämisestä.

Isomäki siirrettiin Jämsästä Jyväskylään, josta edelleen Kokkolaan vankileirille. Samalla leirillä oli myös helmikuun alkupuolella vangittu työväenyhdistyksen sihteeri August Laine. Kokkolassa Isomäki oli sisällissodan loppuvaiheessa jo vapautettu, kun viikkoa sodan päättymisen jällkeen Saaren Jallu ja Frommin Jussi tulivat kuitenkin hakemaan Isomäkeä ja Lainetta muka kuulusteluihin. Todellisuudessa Laine ja Isomäki kuljetettiin Elisabethin metsiin teloitettavaksi, mutta kuin ihmeen kaupalla Isomäki onnistui pakenemaan Fromilta ja kokkolalaiselta vanginvartijalta metsään.

Isomäki piileskeli kolme kuukautta metsissä. Hän pysyi hengissä syöden marjoja, juuria, jätteitä ja muita metsän antimia. Lopulta hän riutuneena päätyi Petäjäveden suojeluskunnan haltuun. Petäjävedeltä hänen opettajaystävänsä Viljo Hirsjärvi ja Jämsän yksi mahtimies, tilanomistaja Joonas Vuolle-Apiala avustivat hänet Helsinkiin sairaalaan.

Vaikka Isomäen teloittamisessa Saari ja From vetivät vesiperän, niin samalla Pohjanmaan kierroksella kaksikko haki Närpiöstä Jämsässä vangitut työväenliikkeen "tekijämiehet" Hugo Hartenin, Herman Salmelan ja Samuli Lehtisen ja teloittivat heidät Seinäjoella. Millä valtuudella Saari ja From Pohjanmaan retkelleen lähtivät?

Oikeuskäsittelyssä suojeluskunnan esikunta kiisti, että se olisi lähettänyt Saaren ja Fromin Kokkolaan. Toisaalta he kuittasivat esikunnalta matka- ja päivärahat kymmeneltä päivältä toukokuun 21. päivänä.

Tässä ovat kehykset Jämsän draamateatterin monologinäytelmään Tapaus Isomäki - From 1918. Näytelmän on ohjannut Jämsän tapahtumista artikkelisarjankin kirjoittanut Risto Hakola ja kaksiosaisessa monologinäytelmässä Kaarlo Isomäkeä (I osa) ja Rommin Jussia (toinen osa) sekä eräitä sivuhenkilöitä esittää sama mies, veteraaninäyttelijä Reijo Ahonen.

                                            II
Bar Tonan parkkipaikka on täynnä autoja. Väenpaljous ei kuitenkaan johdu Bar Tonan vetovoimasta vaan tällä kertaa ihmiset ovat suuntautuneet Jämsän vanhaan kirjastotaloon, joka toimi viime vaaleissa myös äänestyspaikkana. Nyt se on muuttunut teatteriksi. Lavastus on vaatimaton: keinutuoli, penkki ja pöytä, jossa on vesiämpäri ja viinapullo ilman etikettiä.

Tuoleja paikalle on tuotu noin sata ja ne tulevat täyteen pelkästään ennakkovarauksella lippunsa lunastaneista. Vain pari ennakkoliputonta mahtuu katsomoon peruutusten tähden. Jämsäläiset ja jämsänkoskelaiset ovat joukolla tulleet katsomaan vuoden 1918 tapahtumia Jämsässä, omaa historiaansa.
Valot sammuvat. Sitten syttyy punainen kohdevalo, opettaja Kaarlo Isomäki (Reijo Ahonen) kävelee näyttämölle, istuu keinutuoliin ja alkaa kertoa. Hän kertoo pidätyksestään ja joutumisesta kuulusteluihin suojeluskunnan kansliaan. Hän kertoo: 

"Kansliassa tapaan kotipitäjäni miehen, entisiltä kauhun päiviltä tutun S:n (Jalmari Saari). Tervehtiessäni kääntää hän katseensa sivulle. S:n apuri F (Johannes From) mittaa rauhattomana lattiaa miekan kärjen matalalta varrelta viiltäessä maahan. Jämsäläinen vanki Laine (August) on myöskin noudettu sellistä kansliaan. Käsirautoihin kytkettynä yritän sopertaa. 'Miksi kohtelette kuin suurta pahantekijää?'"

Tästä kuulustelusta alkaa opettaja Kaarlo Isomäen painajainen. Teatterissa Isomäen kujanjuoksu on tiivistetty kolmeen varttiin, joiden aikana katsoja ennemmin hengästyy kuin pitkästyy. Hakolan dramatisoima teksti on tiheää, ehkä liiankin tiukkaan puristettua ja esityksen aikana Reijo Ahonen esittää nopeatempoisen moniäänisen tulkinnan Kaarlo Isomäen kohtalosta. Hetkittäin tällaisen ikääntyvän katsojan on hivenen vaikea pysyä eri henkilöhahmojen tasalla.

Mutta monologi paljastaa katsojalle paitsi koko sisällissodan epäinhimillisyyden myös pohjia myöten erään merkittäisen yksittäistapauksen. Se on monologi pahuudesta ja vihasta, joka saa vallan, ja järjettömyydestä johon nämä johtavat. Reijo Ahonen muuntuu hienosti moneksi, hänen puheilmaisuunsa ei helpolla löydä vertailukohtaa edes ammattiteattereista, mutta laajan tekstimassan ja jatkuvien kovien kontrastien tähden kehollinen ilmaisu kärsii Isomäki-osassa. On ymmärrettävää, että näyttelijä ei repeä aivan kaikkeen samassa näytöksessä.

.......
Seuraa 20 minuutin kahvi-, tupakka- ja vessatauko. Minä etsin takkiani vaatenaulakosta, mutta se on siirretty toiseen paikkaan. Sätkäpussi kädessä lähden ulos ja satun hipaisemaan naulakkoa, joka näyttää kaatuvan pelkästään ilmavirrasta. Pääosa tauosta meneekin yrittäessäni pitää humalaista naulakkoa pystyssä. No lopulta jätän sen nojaamaan seinää vasten ja ehdin polttaa sätkänkin ennen kuin esitys jatkuu.

.......
Sali pimenee. Näyttämölle syttyy valo. Keinutuolissa istuu Rummin Jussi vanhana miehenä, nimensä Heinoksi muuttaneena. Vuosi on 1948. Hänen luonaan on joku toimittaja kyselemässä vuoden 1918 tapahtumista. Hän lupaa vastata kysymyksiin samalla hinnalla minkä sai palkkioksi Jämsän murhatöistä 1000 markkaa vainajasta, 1000 markkaa vastauksesta. "Pääset halvalla, markan arvo oli silloin paljon suurempi."

Rummin Jussi ei kadu mitään. Tai se häntä kaduttaa, että ei ottanut maksua kaikista ruumiista heti, sillä sodan päättymisen jälkeen suojeluskuntalaiset käänsivät selkänsä hänelle, maksut teloituksista jäivät saamatta ja häntä hylkivät sekä punaiset että valkoiset niin että hän joutui pakenemaan pitkin Suomea maineen kiiriessä nopeasti perässä tai edellä Tampereelle ja Etelä-Suomeen asti. Rummin Jussi oli kuuluisa koko maassa ja tunnistettiin vaikka eri nimellä esiintyessäkin.

"Sinä kysyt paljonko niitä teloituksia oli. Noin kuudessakymmenessä olin mukana, mutta montako itse ammuin, sitä on vaikeampi sanoa, ehkä nelisenkymmentä."

Näytelmän toinen puolisko, Rummin Jussin jakso, on temmoltaan hitaampi ja seesteisempi kuin Isomäen ilotulitus ja nyt Reijo Ahonen löytää myös ilmaisuunsa voimakasta eläytymistä, seesteisyyttä ja syvyyttä.

Esityksen loppupuolella pureudutaan myös niihin syihin, miksi aiemmin työvenyhdistyksenkin porukoissa liikkuneesta miehestä tuli kylmäverinen tappaja ja tunteeton teurastaja. Häntä oli kiusattu hänen lapsuudessaaan. Hänet oli myyty huutolaispoikana, häntä oli piesty ja hyljeksitty. Hän  etsi hyväksyntää ja 1918 hän etsi sitä suojeluskunnasta ja Jämsän valkoisten joukosta. Siinä kaikki.

Katsojalle jätetään itselleen vastattavaksi kysymys: Riittääkö tämä? Riittääkö katkeruus tekemään ihmisestä tunteettoman murhaajan. Mistä juontui Saaren Jallun silmitön viha työväenyhdistystä kohtaan, johtuiko pelkästä kiusatuksi tulemisesta se, että Rummin Jussi hänen käsikassaranaan teloitti kymmeniä ihmisiä. Näytelmä esittää kysymyksen ihmisen moraalista, hyvyydestä ja pahuudesta, vihasta ja sen oikeutuksesta.

Ja lopuksi. On paskapuhetta mitä Jämsän seudussa kirjoitetaan: "Tämä näytelmä ei ole poliittinen dokumentti. Oleellinen kysymys on, miksi ihminen tekee toiselle pahaa." Nimenomaan poliittinen dokumentti tämä on. Se on kallellaan vasemmalle, mutta miten Jämsän tapahtumissa kukaan voisi ollakaan valkoisen terrorin puolella, väkivallantekojen, teloitusten, murhien ja murhaajien puolella. Ei, katsojan on pakko ottaa kantaa humanismin puolesta. Mutta poliittisena dokumenttina näytelmä Tapaus Isomäki - From 1918 on hyvin totetettu, voimakas ja koskettava esitys.

Esityksen jälkeen ablodit ovat valtavat. Sadan hengen yleisö taputtaa voimakkaammkin kuin harvoin, jos koskaan, olen missään suuremmassakaan teatterissa kuullut. Ne osoittavat että jämsäläiset ovat tehneet rauhan ja sovinnon oman historiansa kanssa. Sen muistoksi Jämsän kirkkomaalla on rauhan ja sovinnon muistomerkki. Mutta samalla näitä karmeita historian sivuja ei saa koskaan unohtaa. Siksi vuoden 1918 tapahtumat ja Jämsän terroriteot on syytä nostaa esiin juuri tänään, tänäkin vuotta, tasan sata vuotta niiden tapahtumisen jälkeen.