Jumalat puhuvat öisin V

Grimnir:

Kuuma olet, tuli, ja roihuat kovin, loittone minusta liekki! Viittani kytee, vaikka kohotan sitä, turkkini polttaa tuli.

Odinn:

Nidavelliriin, pohjoiseen on noussut Sindrin suvun kultainen sali; Okolnirissa kohosi toinen, Brimirin juomasali, jättiläisen.

Auringosta etäällä hän erottaa salin, Naströndillä se on, pohjoiseen on ovi; räppänästä pisaroina putoilee myrkky, käärmeiden selkiä on palmikoitu seiniin.

Ja hän, joka on palannut, näkee; mutta näkeekö lopun ja onko loppu onnellinen? Kuunnelkaa, vaietkaa viisaat, hän näkee.

Näkijätär:

Kahlasivat kuohuvaa virtaa valapattoiset miehet ja murhaajasudet, ja ne jotka viettelivät toisen vaimon; Nidhöggr oli siellä, imi vainajain verta, susi raastoi toisia - joko tiedätte vai ette?

Grimnir:

Istuin tulien keskellä kahdeksan yötä, ei ruokaa kantanut kukaan.

Odinn:

Kuulkaa näkijätärtä, sokeaa naista, hän näkee.

Näkijätär:

Idässä, Rautametsässä, istui vanha vamo ja kasvatti Fenririn heimokuntaa: näistä yksi on oleva kerran kuun rosvo, hahmolta peikko.

Hänen ravintonaan ovat miesten ruumiit, hän saastuttaa verellä jumalten sijat, aurinko tummuu ja suvilla on sitten epävakaiset ilmat - joko tiedätte vai ette?

Grimnir:

Minut on tuleen sidottu, istun tulen vankilassa. Mutta joko kuulen äitini äänen, joko nousee kapinaan manalle mennyt kansa?

Näkijätär:

Kummulla istui siellä ja harppua soitti jättinaisen paimen, iloinen Eggther; hirsipuulehdossa yllä lauloi koreanpunainen kukko, Fjalarr.

Aasoille kiekui Gollinkambi, se herättää kaikki Herjafödrin miehet; maan alla laulaa toinen lintu, Helin kartanon noenpunainen kukko.

Grimnir:

Tuskani ovat kovat, enkö tätä kipua kestä? Nyt kun kahleitani polttaa tuli, joka kasvaa; onko ainoa pakoni täältä kuolema?

Näkijätär:

Garmr karjuu Gnipahellrin edessä, kahleet katkeavat, susi karkaa; monenkaltaista tiedän, kauemmas näen, jumalien tuhon, sodanjumalten turman.

Veljekset taistelevat, toinen lyö toisen, sisarusten lapset hylkäävät suvun; paha on aika, huoruutta paljon, kirvesaika, veitsiaika, murtuneet kilvet, myrskyaika, susiaika maailmanlopun alla, ainoakaan mies ei armahda toista.

Odinn:

Kuulkaa! Nyt sokea näkee, tuntematon tietää!

Näkijätär:

Mimirin pojat liikkuvat, ja perikadon ääntä julistaa kaikuva Gjallar-torvi, kovin puhaltaa Heimdallr, on korkealla torvi, Odinn puhuttelee Mimirin päätä.

Vavisten seisoo Yggdrasill, saarni, ikipuu valittaaa, nyt on jättiläinen irti, Helin tien kukijat pelkäävät kaikki, kunnes Surtrin sukulainen ahmaisee saarnin.

Odinn:

Mitä aasoilla on? Mitä haltioilla on? Koko Jötunheimar ryskää, ovat käräjillään aasat; kääpiöt voihkivat kiviovillansa, tunturien viisaat - joko tiedätte vai ette?

Näkijätär:

Garmr karjuu Gnipahellrin edessä, kahleet katkeavat, susi karkaa; monenkaltaista tiedän, kauemmas näen, jumalien tuhon, sodanjumalten turman.

Hrymr saapuu idästä, ylhäällä kilpi, hirmuisena kiemuroi maailmankäärme, käärme iskee vettä, kotka kirkuu, repii ruumiita, harmaa; Naglfar on irti.

Odinn:

Vaikka aurinko mustuu. Katsokaa, hän näkee! Vaikka tähdet pimenevät ja taistelun savu verhoaa kuun. Katsokaa, hän näkee!

Näkijätär:

Idästä liukuu laiva yli meren, tuo Muspellrin joukot, ja Loki ohjaa; jättiläiset saapuvat seuraten sutta, ja sen väen mukana on Byleistrin veli.

Surtr tuo etelästä korventavaa tulta; sodanjumalain aurinkoa säihkyy miekka, kallioita särkyy, jättinaisia sortuu, miehet käyvät Heliin, halkeaa taivas.

Nyt Hlinille tulee toinenkin murhe, kun Odinn käy sotimaan sutta vastaan ja Belin uljas surmaaja iskee Surtriin, Friggin sydänystävä saaa surmansa siellä.

Odinn:

Vaikka mustuu kuu ja pimentyneenä on taivas. Katsokaa, Näkijätär näkee, Ennustaja, sokea ennustaa!

Kuulkaa, jos teillä on korvat, kuulkaa, miten valittaa maailmanpuu. Nähkää, jos pystytte katsomaan sokaistuvin silmin.

- Joko tiedätte vai ette jumalten lopun?

Katsokaa Näkijätärtä; hän näkee!

Näkijätär:

Garmr karjuu Gnipahellrin edessä, kahleet katkeavat, susi karkaa.

Odinn:

Nyt lähestyy Hlödynin loistava poika, Odinnin vesa käy käärmeen kimppuun; tämä, raivokas, tappaa Midgardrin turvan; kotinsa on jätettävä kaikkien miesten; Thorr pystyy astumaaan tuskin yhdeksän askelta käärmeen luota, hän, kunniastaan varma.

Katsokaa Näkijätärtä; hän näkee!

Näkijätär:

Aurinko mustuu, maa luhistuu mereen, taivaalta sortuvat säteilevät tähdet, roihuten palaa elämänpuu, korkeat lieskat taivaalle lyövät.

Garmr karjuu Gnipahellrin edessä, kahleet katkeavat, susi karkaa; monenkaltaista tiedän, kauemmas näen, jumalien tuhon, sodanjumalten turman.

Odinn:

Hän näkee; hän näkee vieläkin kauemmas, hän näkee. Näkijätär: Minä näen, miten kohoaa toisen kerran maa, iäti vihreä, merestä esiin; kosket kuohuvat, kotka lentää, tunturilta se pyytää kalaa.

Aasat kokoontuvat Idavöllrille, he haastelevat siellä maan hirmuisesta vyöstä ja muistavat mahtavan menneisyyden ja Mahtijumalan muinaiset riimut.

He löytävät jälleen lautapelin levyt ruohon keskeltä, kultaiset, kauniit, ajassa ammoin omistamansa.

Kylvämättä kasvavat pellot, paha parantuu kaikki, Baldr palaa; Hroptrin saleissa asuvat Hödr ja Baldr, sodanjumalat oivat - joko tiedätte vai ette?

Odinn:

Hän näkee salin, soreamman kuin päivä, se on kullalla katettu ja kohoaaa Gimlessä. Nuhteettomat ihmiset asuvat siellä, ja heillä on aina mukanaan onni.

.......

Näkijätär:

Mahtaja nousee mahtiin ja voimaan, tuo väkevä yllä, joka ohjaa kaiken.

Nyt lähestyy lentäen tumma lohikäärme, pimeästä vuoresta se välkehtien lentää, höyhentensä kätköissä kantaa ruumiita, Nidhöggr. Nyt näkijätär poistuu.

https://www.youtube.com/watch?v=j1VcpmNy5T8

Jumalat puhuvat öisin IV

Kertoja:

Käräjiin kävivät kaikki aasat, ja yhdessä istuivat aasattaret. Jumalat pohtivat perinjuurin, mitä tiesivät Baldrin pahaenteisset unet.

Niin Odinn nousi, iäkäs Gautr, pani satulan selkään Slepnirille, hän ratsasti syvälle synkkään Heliin ja kohtasi hurtan joka Helistä nousi.

Ylt´yleensä veressä oli sen rinta ja se loitsujen isälle ulvoi pitkään. Yhä ratsasti Odinn, maa kumisi alla, tuli Helin korkeiden hallien eteen.

Itäiselle ovelle ratsasti Odinn, hän tiesi, missä lepäsi tietäjätär, kunnes pakolla kutsuttu nousi ja puhui.

Näkijätär:

Kuka mies se on, tämä outo mies, joka minulle määräsi vaikean matkan? Lumi peitti minua, sade pieksi ja liotti kaste, olin kuolleena kauan.

Odinn:

Olen nimeltä Vegtamr, Valtamrin poika, puhu Helistä minulle, kuin minä maasta. Ketä varten on sormuksin somistettu penkit ja kauniit istuimet kimaltavat kultaa?

Näkijätär:

Baldrille täällä on tehty simaa, kilpi kattaa kimaltavan juoman. Mutta pelossa elävät mahtavat aasat. Väkisin puhuin ja vaikenen nyt.

Odinn:

Älä vaikene tietäjätär, kyselen vielä, kunnes tarkoin sen kaiken tiedän: kenestä sukeaa Baldrin surma, kuka päästää päiviltä Odinnin pojan?

Näkijätär:

Hödr kantaa sinne kuuluisan puun, hänestä aukeaa Baöldrin surma, hän päästää päiviltä Odinnin pojan. Väkisin puhuin, vaikenen nyt.

Odinn:

Älä vaikene, tietäjätär, kyselen vielä, kunnes tarkoin sen kaiken tiedän: kuka Hödrille kostaa katalan työn ja saattaa roviolle Baldrin surman?

Näkijätär:

Rindr Länsisaleissa synnyttää Valin, yksiöisenä sotii Odinnin poika, ei käsiään pese, ei hiuksiaan kampaa, ennenkuin saa roviolle Baldrin surman. Väkisin puhuin, vaikenen nyt.

Odinn:

Älä vaikene, tietäjätär, kyselen vielä, kunnes tarkoin sen kaiken tiedän: keitä ovat neidot, jotka itkevät armasta, kohottaen taivaalle liinojen kulmat?

Näkijätär:

Sinä et ole Vegtamr, niinkuin luulin, vaan olet Odinn, iäkäs Gautr.

Odinn:

Sinä et ole näkijätär, viisas nainen, vaan olet kolmen tursaan äiti.

Näkijätär:

Mene kotiin Odinn, ole ylpeä aina, älä palaja enää ihmisten luokse, ennenkuin Loki pääsee irti ja jumalten tuomion päivä on tullut.

https://www.youtube.com/watch?v=tpdpcTrZv1A

Jumalat puhuvat öisin 3

Skirnir:

Jumalten valtias, Freyr, virka, mitä tahtoisin tietää: miksi istut salissa yksin, ruhtinas, pitkät päivät?

Freyr:

Paljastaisinko sinulle, poika, mieleni raskaan murheen? Alfrödull hohtaa joka ainoa päivä, ei kaipaukselleni koskaan. 
Skirnir:

Niin suuri ei voi murheesi olla, että minulle et sanoa saata, ikiaikoina olimme yhdessä nuoret, me taidamme toisiimme luottaa.

Freyr:

Gymirin kartanolla kulki se neito joka on minulle mieleen; käsivarret loistivat, loivat valon kaikkiin vesiin ja ilmaan. Näin rakastanut ei nuori mies ole neittä ikinä ennen, mutta aasa ja haltia ainoakaan ei meidän suo yhdessä olla.

Skirnir:

Siis annan ratsu, joka tohtii rientää läpi sokaisevan lepattavan liekin, ja anna miekka, joka itsestään sotii jättien joukkoa vastaan.

Freyr:

Minä annan ratsun, joka tohtii rientää läpi sokaisevan lepattavan liekin, ja annan miekan, joka itsestään sotii, jos kantaja vain on viisas.

Skirnir:

Yö ulkona mustuu, aika on mennä yli märkien tunturimaiden, yli huurretursaiden teiden, me palaamme kahden tai kahden jäämme hirmuisen hiiden valtaan.

.....

Skirnir:

Kerro, paimen, joka kummulla istut ja tarkkaat kaikkia teitä, kuinka pääsen neidon puheille ja vältän Gymirin koirat?

Paimen:

Kuolemaanko vihitty vai vainaja lienet?

Puheisiin et voi ikinä päästä Gymirin tyttären kanssa.

Skirnir:

Voi parempaakin tehdä kuin puhjeta parkuun, jos eteenpäin aikomus on, määräpäivä on minulle pantu ja mitattu elämäni aika. .....

Gerdr:

Mikä on se meteli minkä kuulen kaikuvan kartanolla? Järisee maa ja järkkyvät siitä Gymirin kartanot kaikki.

Palvelusneito:

Ulkona on mies, hän on satulasta astunut, laskee ratsunsa ruohoon.

Gerdr:

Kutsu hänet sisään, hän tulkoon saliimme juomana jaloa simaa, vaikka aavistan kyllä, että tuolla seisoo veljeni surma.

.......

Oletko haltia vai aasain poika vai viisas vaani? Miten tulit yksin liekkien yli meidän taloomme tänne?

Skirnir:

Enpä ole haltia, en aasain poika, en viisas vaani, vaikka tulin yksin liekkien yli teidän taloonne tänne.

Minulla on yksitoista kultaista omenaa, Gerdr, ne omiksesi annan, jos sovimme, että Freyr saa sinulle läheinen ystävä olla.

Gerdr:

Yhtätoista omenaa en ikinä huoli mieliksi kenenkään miehen, niin kauan kuin elämme, emme koskaaan asu yhdessä Freyr ja minä.

Skirnir:

Sormuksen saat, joka paloi silloin, kun poltettiin odinnin poika, kahdeksan sormusta yhtä suurta se luo oka yhdeksäs yö.

En sormusta ota vaikka onkin se palanut, kun poltettiin Odinnin poka, Gymirin kodissa riittää kultaa, voin isäni aarteita jakaa.

Skirnir:

Näetkö tyttö tämän taipuisan, sorjan, miekan, jota kädessä kannan? Katkaisen sillä sinulta kaulan, jos tahtoani et täytä.

Gerdr:

En siedä pakkoa, siihen en suostu mieliksi kenenkään miehen, jos löydät Gymirin, luulenpa, että tarpeeksi tapella saatte.

Skirnir:

Näetkö, tyttö, taipuisan, sorjan miekan jota kädessä kannan? Sen terään on vaipuva vanha jätti, isäsi on kuoleman oma.

Tätä taikavarpua tottelet kyllä, sinut taivutan tahtooni, tyttö, saat siirtyä sinne missä sinua ei ikinä näe ihmisen poika.

Kotkan kummulla kyyhötät aamuin, tähyät maasta pois, tuijotat Heliin päin, inhoat tuokaa enemmän kuin inhottaa ihmistä kiiltävä käärme.

Olet kummajainen, jos esille käyt, tuijottakoon Hrimnir, tähytköön jos kuka, jää maineesi varjoon jopa jumalten vahti, töllötä porttisi takaa.

Houre ja kaipaus, hulluus ja hätä, kasvakoot kyyneleet ja murhe; istu siihen niin sinulle manaan summat surut, kaksinkertaiset kiusat.

Julmat aaveet ahdistakoon sinua jättien asunnoissa aina! Huurretursaiden pariin joka ainoa päivä huono, hoiperrat, heikko, hoiperrat! Itku ilon sijaan on posanasi aina ja kyynelin kurjuutta kärsit.

Kolmipäisen tursaan saat kumppaniksi ottaa tai elää ilman miestä. Suru syököön järkesi, jäytäköön murhe! Ole kuin ohdake ahdettu kasaan, kun on ohitse korjuuaika!

Odinn on suuttunut, ylimmäinen aasa, sinulle on suuttuva Freyr, Sinä ilkeä tyttö, olet vetänyt yllesi jumalten vihan.

Kuulkaa tursaat, jättiläiset kuulkaa, koko Suttungrin suku sekä aasain seura, kuinka minä kiroan kuinka minä kiellän neidolta miehen seuran, neidolta miehen ilon!

Hrimgrimnir on se tursas joka tulee sinut naimaan Helin aidan alla. Puun juurella siellä ryysyläiset juottavat sinulle vuohen virtsaa. Et jalompaa juomaa ole ikinä juova mieltäni myöten, neito, mieltäsi vasten, neito!

Thurs-riimun teen ja kolme riimua, himon ja kiiman ja halun, minä taidan ne poistaa kuin piirsinkin, jos tarpeen on tehdä niin.

Gerdr:

Ei, paljon ennemmin terve, poika, ota malja muinaista simaa, vaikka en olisi ikinä luullut, että voisin suostua vaaniin.

Skirnir:

Tahdon tietää asiani tarkoin, ennenkuin käännyn kotiin: miten pian on Njördrin mahtava poika saava kohdata sinut?

Gerdr:

Barri on nimeltään, niinkuin tiedämme, tyyni lempeä lehto. Yhdeksän yön päästä Njördrin pojalle Gerdr suo siellä ilon.

........

Freyr:

Sano ennen kuin satulasta astut ja yhtään askelta otat: mitä sait aikaan jättiläisen mailla onneksi molempien meidän?

Skirnir:

Barri on nimeltään, niinkuin tiedämme, tyyni, lempeä lehto. Yhdeksän yön päästä Njördrin pojalle Gerdr suo siellä ilon.

Freyr:

Yö on pitkä, pitkiä kaksi, miten voin kestää kolme? Usein on kuukausi lyhyempi ollut kuin puoli ikävän yötä.

https://www.youtube.com/watch?v=6z3A9LDy-L4