I´m a mum, what is your superpower?

Äitienpäivää vietettiin tänään loistavassa kesäsäässä mökillä. Olen yleensä töissä äitienpäivänä joten tämä vapaa viikonloppu ilman ennalta suunniteltua ohjelmaa oli aivan nappiosuma. Ollaankkin vietetty viikonloppu kotosalla todella rennosti ulkosalla. Eilinen meni myöhälle kun katsoimme euroviisuja tyttöjen kanssa joten tämä äitienpäiväaamu oli hidas ja rento. Lapset oli kerinnyt ulos trampalle ennenkun me aikuiset noustiin.

Lapset löysivät naapurin lasten kanssa eilen toukan jolle rakensivat kenkälaatikosta kodin ja ottivat lemmikikseen. Googlettivat mikä toukka on kyseessä ja mitä ruokaa sille pitäisi kerätä. Raparperinlehdet kuulemma kelpasi. Aamuapalan jälkeen suuntasimme kukkakaupan kautta mökille jossa mun vanhemmat ja isovanhemmat odottivat. Veljeni perhe sairastaa joten he eivät päässeet juhlimaan. 

 

 

Mittari näytti +24, niinkun jo muutaman päivän ajan. Lapset viihtyivät vedessä pitkän aikaa eri kellukkeiden ja vesileikkejen parissa. Maisemat ovat vielä tosi ruskeat, vihreys ei ole vielä päässyt valloilleen mutta pikkuhiljaa lehdetkin kasvavat puissa ja puskissa.

 

Iskä valmisti savulohta ja koko kattaus upposi nälkäisiin vatsoihimme. On kyllä ollut aivan mahtava kesäfiilis koko viikon ja olen niin onnellinen että vapaapäiväni sattui näin sopivasti. 

On ilo katsella lasten touhuja ja kuunnella heitä. Välillä mietin että hitsi, mä oon noiden mutsi! Koskakohan tähän tottuu, tottuukohan koskaan? Olen äiti. Jo pienenä tyttönä tiesin että haluan varhain äidiksi silti tämä kaikki ihanuus on vaikea sisäistää. Olen ylpeä itsestäni ja miehestäni. Olen onnellinen. Rinnallani on vahva nainen joka on minut kasvattanut ja tukenut äitiyttäni alusta asti. Olen aina kulkenut omaa polkuani ja hän on aina tukenut vaikkei aina ole puoltanut ajatuksiani. Vanhempani ovat suuri tuki ja turva sekä minulle että koko perheelleni. Olen heistä todella kiitollinen.

jaksaa jaksaa, vai jaksaako?

Viime vuosina on nostettu esille väsymystä, uupumusta ja eri termejä burn outille. On mahtavaa että psyykkisistä oireista puhutaan jo avoimemmin vaikka edelleen on niin paljon töitä tehtävissä kunnes psyykkiset sairaudet on yhtä normaali puheenaihe kuin päänsärky tai lonkkamurtuma... Edelleen ihminen leimataan jollain tavalla heikoksi tai jopa hulluksi jos hän sairastaa jotain psyk.sairautta. Oli se sitten masennus, burn out tai schizofrenia, jos kerran olet saanut jonkun psyk diagnoosin niin se jää helposti vainoamaan sinua piiitkään ja valitettavasti vaikuttaa elämääsi eri tahoilla.En lähde syvemmälle tähän, uskokaa kun sanon että juttua riittäisi, niin paljon olen urani aikana nähnyt ja kokenut... Palataan siihen uupumiseen. Moni influenseri ( joksi esim bloggaajia kutsutaan) on kirjoittanut aiheesta. Suurin osa, ellei kaikki, sanoo samaa: on todella vaikea etukäteen tietää koska oikeesti olisi aika pysähtyä ennenkuin uupumus vie pohjalle asti. 

Mä oon tässä opiskeluaikanani, eli viimeset pari vuotta, analysoinut vointiani ja jaksamistani viikottain, joskus päivittäin. On hetkiä jolloin olen aivan varma että hajoan ennenkuin päivä on pulkassa ja on päiviä jolloin energiatasoni on ennallaan. Päivät vaihtelevat ja mieliala kulkee vuoristorataa. Kalenteri on merkintöjä täynnä eikä muistini millään pysyisi kartalla ilman sitä. Olen meidän laivan kapteeni ja järjestän viiden ihmisen menot ja aikataulut, se kuuluu luonteeseeni. Kolmivuorotyö, täyspäiväinen opiskelu sekä täyspäiväinen äiti ja (avo)vaimorooli ja yhdistystyöt on, aivan niinkuin tämän lauseen lukiessakin huomaa, tosi heviä shittiä. On päiviä jolloin en ole lainkaan kotona ja koen huonoa omatuntoa siitä. Kotona olen äiti joka yrittää antaa kaikkensa lapsilleen ja siinä ohessä miehelleenkin. Olen töissä jossa annan itsestäni kaiken jotta potilaani voisivat paremmin ja  heidän ahdistus helpottaisi. Olen oppilas jolta opettajat vaativat kuun taivaalta ja joille haluan näyttää että olen tosissani. On päiviä jolloin en kykene hoitamaan hommaani yhdessäkään paikassa. On päiviä jolloin haluaisin käpertyä lakanoihini ja vajota ruususen uniin. Niinä päivinä mä kelaan että tää taitaa olla nyt sitä, uupumusta. Ajattelen että huomenna varaan ajan työterveyteen... Huominen tulee ja joko en kerkeä ajattelemaan koko ajanvarausta tai olen paremassa hapessa etten koe tarvetta, se oli vain väsymystä, se meni ohi yön aikana... Puhun tästä usein valituille ystäville. 

Tiedän etten ole korvaamaton töissä mutta olen korvaamaton kotona. 

Tänään oli todella hyvä päivä. Paljolti varmaan siksi että sain vuorokauden olla vain äiti ja se antaa energiaa kun tunnen että kotona on asiat ok. 

Kesälomaani on enää reilu kuukausi, sen jälkeen on vain syyskuu jolloin pyöritän sekä työvuorojani että koulukursseja. Tänään uskon vahvasti siihen että jaksan tämän kevään loppuun asti ilman että seinä tulee naamalle. Seuraava työlista ja lukkari on sen verran väljempi jotta uskon tasapainon palautuvan elämääni. Kesälomalla ei ole kotiaskareitakaan vaan istutaan joka päivä anopin kattamaan pöytään, se jos joku on odottamisen arvoista! Paras tapa palautua.

 Ilman läheisteni tukea en olisi näinkään pitkään pärjännyt, mulla on tukiverkosto joka ei petä eikä jätä. 

Tekstin pointti lienee vain purkaa fiiliksiä. Todellinen vastaus heille jotka ihmettelevät Kuinka sä jaksat?

Aina en jaksakaan...

päättäjäiset

Tänään juhlittiin esikoisen kevätjuhlia ja eskarin päättymistä. Oli kaunis juhla koululla ja hieman haikeeta jättää niin ihana opettaja mutta kaikella on aikansa ja ensi vuonna tutustutaan uuteen kivaan opeen ja kavereihin, saman katon alla.

Sääkin suosi juhlijoita ja vuoden enismmäinen kunnon kesäpäivä vetelee viimeisiä.

Itse katselen  kaunista auringonlaskua töistä. Mutta hymysuin sillä kahdeksan ja puolen tunnin kuluttua minäkin liityn kesälomalaisten joukkoon.

 

Ei mee montaa vuotta kun saa jo olla huolissaan tähän aikaan vuodesta ja pelätä missä oma teini menee ja kuinka juhlii. Vaikka fiksut likat meillä onkin niin tiedän tasan kenen geeneillä ne on varustettu joten harmaita hiuksia ja unettomia öitä on varmasti tiedossa, ihan niinkuin omilla vanhemmillanikin on ollut aikoinaan.

Vaikka pieni pelko onkin läsnä kun ajattelen teinivuosia niin odotan niitä myös, ollaanhan me jo saatu esimakua millaista on tulossa nyt kun esiteinivaihe on puhjennut.

Nepellä on kumminkin niin syvällä selkärangan ytimessä halu toimia oikein ja huolellisuus että uskon tämän pärjäävän hyvin myös hankalissa tilanteissa.

Nala on kekseliäs ja aito viihdyttäjä ja kuvittelisin että hän on se joka keksii kaikki älyvapaat ideat jolloin sisko sitten toivottavasti on järkeilemässä vieressä. Meitä vanhempia helpottaisi jos tytöillä olisi sama kaveripiiri ja liikkuisivat yhdessä sillä yhdessä he ovat todella hauska mutta järkevä duo !

Kaikki jää nähtäväksi, myös se millainen persoona tuo pikkuveli onkaan...

 

Tämä koulujenpäättymisviikonloppu sujui kumminkin hyvin vaikkakin oli kaksi todella väsynyttä tyttöä jotka eivät edes iltapuuroaan jaksanut syödä. Isovanhemmat jäi peittelemään pienet kun poljin töihin mutta raportin mukaan unikin tuli nopeeta.

Olen kyllä jo niin valmis lomalle, ja odotan innolla rentoja aamuja ja aurinkoisia retkiä.